Voiko joku selittää ASPERGILLE/AUTISTILLE miks ns. neuroNORMAALIT ihmiset välittänyt niin paljon maineesta ja sosiaalisesta hierarkiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa ikävää kommentointia nenteistä.

Kun ei ne sosiaaliset pelit ole aina ilkeitä. Niillä voi palvella ihmisiä.

Ihmisillä on TUNTEET, ne rikastuttavat elämää huikeasti, ja ne pitää huomioida, vaikkakin järki ja oikeudenmukaisuus muistaen. Joo, olen lievä autisti ja olen joutunut kiusatuksi, mutta siltikin sanoisin, että nenttien maailma on vaan rikkaampi ja monipuolisempi.

Mä käytän sosiaalisia pelejä hyvään, ja silloin sitä sanotaan empatiaksi ja tunnetajuksi.

Mukautan sanojani ja käytöstäni toisten mukaan.

Nämä kuuluu terveyteen:

-jos toinen suree tai iloitsee, koen ainakin osan niistä tunteista itsekin (tosin liikaa ei saa tempautua niihin)

-jos työkaveri kertoo olevansa väsynyt, autan häntä tavallista enemmän, ja hän tukee taasen mua mun vaikeina työpäivinä

- Osaan lukea tilanteita. Näen ryhmässä milloin joku on ihastunut, loukkaantunut, milloin hänen toiveensa ei täyty. Tiedän milloin joku aikoo ottaa etäisyyttä ja läheisyyttä. Se on intuitiota, kun 2 kaverusta aikoo soittaa toisilleen samanaikaisesti.

Lasten kasvattamisessa on ihan älyttömän tärkeää nähdä tunteet, onko tunnevajetta, jne. Joka ikävaiheessa on omat tehtävät ja tarpeet ja ne pitää nähdä.

Ja sitten? Teen aivan samoja asioita, ja vaikka olen asperger. Sosiaalinen älykkyyteni on keskitasoa huomattavasti korkeampi, testien mukaan. Valitettavasti tästä ei ole mitään hyötyä oikeassa elämässä koska neurotyypilliset ei ole sosiaalisesti kovin älykkäitä, saatika yhteen hiilen puhaltavia tai hyväntahtoisia. Minun sosiaalinen älykkyyteni on kirjoista opittua ja akateemista, joten se ei sisällä selkäänpuukotusta, paskan puhumista, kampittamista ja muista antisosiaalisen älykkyyden piirteitä joihin toinen neurotyypillinen osaa vastata, koska sillä on niitä tunteita joita tällä käytöksellä pyritään provosoimaan.

Kirjoista opittua? Siis on hyvä, että olet yrittänyt opetella nenttien elämää. Mutta koetko sä _tunnetasolla_ ne asiat? Nauratko, itketkö?

Pari asiaa:

-Nentit eivät ole yleensä ilkeitä, vaan iloisia ja mukavia. He yleensä puhaltavat yhteen hiileen, kukin voimiensa mukaan.

-Pa*kan puhumista tai selän takana puhumista tarvitaan joskus, jos yhteisössä on vaikka jyräävä ihminen. Jos jokainen kokee olevansa yksin oman lytätyksi tulemisen kanssa eikä uskalla puhua sen jyrän käytöksestä muille, on se tuhoisampaa kuin se, että puhuu siitä 2-3 tyypin kanssa, ja saa purkautua.

Tarpeeton ja turha länkytys toki pois, semmoinen on kiusaamista.

Nentit ovat rosoisia, epäloogisia jne, mutta heissä on tunnetta ja lämpöä.

...tai sanotaan näin, että autistit ja assit eivät tunnista nenttien lämpöä. Se ei tule joka tilanteessa esille, vaan se on...monimutkainen kuvio.

Kaikki nentit kuitenkin antavat tukea muille edes jollain tavalla: kuuntelevat, auttavat jne. Ehkeivät he ole maailman KÄRSIVÄLLISIMPIÄ, koska nenttien elämään kuuluu usein kiire: mukavalla tyypillä on usein kalenteri täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin vaikeaa selittää autisteille ja aspergereille asiaa, jota he eivät koe olevan olemassa ja jota eivät kaipaa, eli ihmisten väliset suhteet ja tunteet.

Ihan kuin Pohjoisnavalla elävälle yrittäisi selittää, millaista on vehreällä ja lämpimällä Madeiralla.

Autismin kirjosta kärsivät: ottakaa selvää ihmisistä, he eivät ole inhottavia narsisti-mulkeroita.

Tunteet ja lämpö kuuluvat elämään. 🙂

Eiköhän ne eniten tuntevat ole juuri niitä autisteja kuten moni taiteilija, tanssija ja muusikko on. Neurotyypillisissä on juuri pahinta se välinpitämättömyys ja tunnekylmyys kaikkea kohtaan, sekä empatian puute. Ei hyväksytä erillaisuutta ja yritetään alistaa kaikki johonkin ennalta määrättyyn kohtuuttomaan muottiin, häpäistään kaikki jotka ei yritä esittää sinne muottiin mahtumista. Se on neurotyypillisyys mikä on pohjoisnapa ja autistit elää yltäkylläisellä paratiisissaarella.

Osaatko sä oikeasti verrata assin/autistin ja nentin elämää, oletko kokenut molempia, eli oletko pystyväinen sanomaan asiasta?

Mä elin lapsuuteni haaveillen, taidemaailmassa. Luonnossa vain tuijottelin. En ymmärtänyt, mitä ihmisillä pitäisi tehdä, en kokenut tarvitsevani heitä. Katselin heidäm kasvonpiirteitään enemmän kuin kuuntelin heitä.

Musta olisi voinut tulla taiteilija, mutta onneksi en valinnut sitä alaa.

Mutta sitten huomasin että valtaväestö elää toisin, ja halusin ottaa selville, mitä se elämä on. Pakotin itseni muiden pariin, vaikka kipeää teki, kopioin heidän lauseitaan.

Sitten vähitellen heidän ajattelu tuli osaksi itseäni ja olin että wau. Sisäistin heidän ajatteluaan.

Ihan kuin olisin kirjoittanut aina ennen kirjoituskoneella mutta yhtäkkiä mulla aukesi nettiyhteydet.

Elävää, iloista, dynaamista, ihanaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

...tai sanotaan näin, että autistit ja assit eivät tunnista nenttien lämpöä. Se ei tule joka tilanteessa esille, vaan se on...monimutkainen kuvio.

Kaikki nentit kuitenkin antavat tukea muille edes jollain tavalla: kuuntelevat, auttavat jne. Ehkeivät he ole maailman KÄRSIVÄLLISIMPIÄ, koska nenttien elämään kuuluu usein kiire: mukavalla tyypillä on usein kalenteri täynnä.

Sitä on hyvin vaikea tunnistaa, koska sitä ei yleensä ole. Eron huomaa ihmisistä jotka oikeasti välittää ja kun vertaa niihin... kenelle minä valehtelen ny tässä? en muista yhdenkään nentin ikinä sanoneet että välittäisi tuon taivaallista, siis minusta. Nentit välittää toisistaan, mutta joukon autisti suljetaan automaattisesti ulkopuolelle. Siksi meillä ei ole edes samoista tilanteista samaa kuvaa. Voisi sanoa, että sinut on kutsuttu syömään ruokapöytään, joka on katettu kahdeksalle ihmiselle, mutta on laitettu vain 7 tuolia, koska kukaan ei halua että jäät syömään, mutta halutaan näyttää kuva, että kaikille on tarjolla. Ja kun et jää niin sinua pidetään vaikeana.

Miksi teille on niin vaikeeta oppia ihan peruskäytöstapoja, jotka jo pikkulapsetkin oppivat? Ja miksi luulette olevanne jotenkin parempia?

Tunnen monta assia. Assit ovat kaikki erilaisia niin kuin nentitkin. Tähän ketjuun kirjoittelevien kanssa en viettäisi aikaa hetkeäkään. Assius ei ole mikään selittävä tekijä typeryydelle, joustamattomuudelle ja ilkeydelle. Eivätkä tämän ketjun assit voi kirjoittaa kuin omasta puolestaan. Valitan. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen monta assia. Assit ovat kaikki erilaisia niin kuin nentitkin. Tähän ketjuun kirjoittelevien kanssa en viettäisi aikaa hetkeäkään. Assius ei ole mikään selittävä tekijä typeryydelle, joustamattomuudelle ja ilkeydelle. Eivätkä tämän ketjun assit voi kirjoittaa kuin omasta puolestaan. Valitan. 

Mikä vika tämän ketjun asseissa on? Vaikuttavat mukavilta, jotka ei tunkeile joka paikkaan ajamaan omaa imagoonsa kuten nentit.

Asperger on kumppanina unelma. Ei tarvi jauhaa turhaa jaskaa vaan puhutaan oikeista asioista eikä aika mene hukkaan. Myös matkustellaan paljon.

Molemmat tyypit näkee mailman erilailla, neurotyypillisiä on vain paljon enemmän ja heidän säännöillä mennään.