Voiko joku selittää ASPERGILLE/AUTISTILLE miks ns. neuroNORMAALIT ihmiset välittänyt niin paljon maineesta ja sosiaalisesta hierarkiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki olisivat aspergeja niin maailmassa ei olisi ihmisen aiheuttamaa kärsimystä kuten esimerkiksi sotia. Kaikesta voitaisiin sopia suullisesti ja kaikki pystyisivät olemaan jokaisen kavereita eikä ilmaa saastutteisi ja maapalloa.

Ne neurotavalliset ihmiset sotii ja tämän maapallon lopulta tuhoaa. Heillä on vihamiehiä, he ovat vihamiehiä jollekkin yms. He kiusaavat, ei kaikki, mutta oletko koskaan kuullut kiusaavasta aspergerista?

Aspergerilla on normaali älykkyys, mutta ei mitään tuollaisia turhia ja ihmisrodulle haitallisia ominaisuuksia.

Olen tuntenut todella ilkeitä, kiusaavia aspergereita. Kyllä se on yksilöstä kiinni, eikä neurotyypillisyydestä.

Pötyä. Aspergereilla ei ole taipumusta kiusaukseen, kun heiltä puuttuu se osa aivoista. He voivat toki toimia sopimattomasti jossain tilanteessa ymmärtämättä sitä itse, mutta se on ihan eri asia.

Terveisin,

neurologian tohtori

Toisaalta jotkut as-henkilöt jatkavat loukkaavaa käytöstään silloinkin, kun heille on siitä huomautettu ja erikseen selitetty, miksi se loukkaa ihmisiä. Eikö tällainen mene jo heittämällä kiusaamisen puolelle? Täällä on jokaisessa as-aiheisessa ketjussa aina painotettu sitä, että aspergerille pitää ilmaista asiat suoraan ja selkeästi ja että he kyllä pystyvät muuttamaan toimintaansa, jos se aiheuttaa muille mielipahaa. Eivät kaikki aspergerit ole jotain parempaa ja oikeamielisempää ihmislajia vaan osa heistä voi olla sangen moukkamaista ja, kyllä, ilkeää porukkaa.

Minun tietämistäni asseista suurin osa on varsin harmittomia. Eivät vain erityisemmin kaipaa muiden ihmisten seuraa, vaan viihtyvät omissa oloissaan.

Vierailija kirjoitti:

En ole ihan neurotyypillinen, mutta kyllä mua ärsyttää jos joku levittää musta perättömiä juttuja. Sehän voi vaikuttaa siihen miten ihmiset mua kohtelee.

Nimenomaan. Ja etenkin pienillä paikkakunnilla saattaa vaikuttaa työpaikan saantiinkin eli koko elantoon. Tai jos työn saa/työpaikka on ei ole kenellekään, ei autismin kirjolla olevillekaan mitään herkkua joutua kiusatuksi.

On sillä väliä mitä ihmiset puhuvat ja kohtelevat toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ihan neurotyypillinen, mutta kyllä mua ärsyttää jos joku levittää musta perättömiä juttuja. Sehän voi vaikuttaa siihen miten ihmiset mua kohtelee.

Mulla ei siis ole tietääkseni mitään autismia, mutta adhd. Ahdistaa ja ärsyttää pelkkä ajatus siitä, että joku ajattelee pahaa ja varsinkin se, että sillä on täysin väärää tietoa musta.

Oikea autisti näkisi sen enemmän plussana, koska me ei tykätä olla normaalien ihmisten seurassa. Se on kuormittaa ja ärsysttävää. Parempi vain, että pysyvät poissa eli huono maine on meidän kohdalla hyvä juttu, vaikka se perustuisi täysin valheisiin.

Ns. neuronormaalien ihmisten keskuudessa se vaikuttaa siihen miten toisia kohdellaan.

Näinhän se menee, että maine vaikuttaa muiden käytökseen, vaikka oma maine ei perustuisi edes totuuteen. Järjetöntä kieltämättä kun miettii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ihan neurotyypillinen, mutta kyllä mua ärsyttää jos joku levittää musta perättömiä juttuja. Sehän voi vaikuttaa siihen miten ihmiset mua kohtelee.

Mulla ei siis ole tietääkseni mitään autismia, mutta adhd. Ahdistaa ja ärsyttää pelkkä ajatus siitä, että joku ajattelee pahaa ja varsinkin se, että sillä on täysin väärää tietoa musta.

Jännä, minua ei kiinnosta pätkääkään. Tähän ikään mennessä olen oppinut, että teinpä/käyttäydyinpä niin tai näin, ihmisille ei kelpaa. Se on voi voi.

Asperger

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ihan neurotyypillinen, mutta kyllä mua ärsyttää jos joku levittää musta perättömiä juttuja. Sehän voi vaikuttaa siihen miten ihmiset mua kohtelee.

Mulla ei siis ole tietääkseni mitään autismia, mutta adhd. Ahdistaa ja ärsyttää pelkkä ajatus siitä, että joku ajattelee pahaa ja varsinkin se, että sillä on täysin väärää tietoa musta.

Jännä, minua ei kiinnosta pätkääkään. Tähän ikään mennessä olen oppinut, että teinpä/käyttäydyinpä niin tai näin, ihmisille ei kelpaa. Se on voi voi.

Asperger

Olen 45 vuotias nainen ja oppinut myös olemaan niin ettei ihmisten jutut enää kiinnosta. Kun mikään ei kuitenkaan sovi ja aina olen jonkun kiusaama tms niin yksin on paljon parempi. Jotenkin autistit joutuvat syrjityksi ihan vain olemuksen perusteella, ei tarvitse edes suuta avata. Ja joku ilkeä tyyppi on suosituin kaikista! En näitä ymmärrä.

Törkeätä autistien väärinkohtelua vielä 2020-luvulla meidän yhteiskunnassa.

Maine on huvittava, se voi perustua valheeseen tai totuuseen, mutta sen mukaan suurin osa menee.

Epäreilua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ihan neurotyypillinen, mutta kyllä mua ärsyttää jos joku levittää musta perättömiä juttuja. Sehän voi vaikuttaa siihen miten ihmiset mua kohtelee.

Mulla ei siis ole tietääkseni mitään autismia, mutta adhd. Ahdistaa ja ärsyttää pelkkä ajatus siitä, että joku ajattelee pahaa ja varsinkin se, että sillä on täysin väärää tietoa musta.

Jännä, minua ei kiinnosta pätkääkään. Tähän ikään mennessä olen oppinut, että teinpä/käyttäydyinpä niin tai näin, ihmisille ei kelpaa. Se on voi voi.

Asperger

Olen 45 vuotias nainen ja oppinut myös olemaan niin ettei ihmisten jutut enää kiinnosta. Kun mikään ei kuitenkaan sovi ja aina olen jonkun kiusaama tms niin yksin on paljon parempi. Jotenkin autistit joutuvat syrjityksi ihan vain olemuksen perusteella, ei tarvitse edes suuta avata. Ja joku ilkeä tyyppi on suosituin kaikista! En näitä ymmärrä.

Aiheesta on useita tutkimuksia, mutta yhdessä niistä neurotyyppillisille annettiin tuntemattomien ihmisten kuvia. Heidän piti valita niistä miellyttävimmän oloinen henkilö ja epämiellyttävimmän oloinen henkilö sillä perusteella kehen haluaisi tutustua. Neurotyypilliset valitsi aina epämiellyttävimmäksi ihmisen joka oli autisti. Joten tästä voi päätellä, että meillä on ulkonäössä jotain piirteitä jotka neurotyypilliset hahmottaa sellaiseksi, että henkilöä tulee vältellä ja syrjiä ilman mitään järjellistä syytä.

Vierailija kirjoitti:

Itsekkään en autistina tätä sosiaalistista hierarkiaa ja sanomattomia sääntöjä ymmärrä. Jos ne ovat niin tärkeitä niin miksei niitä opeteta kouluissa?

Totta.  Esimerkiksi yksi autistin tapa kommunikoida ja luoda yhteys toiseen, on vastavuoroisesti jakaa ja kertoa jotain itsestään. Näin kerromme, että olen kuunnellut sinua ja haluan meidän tulevan tutummiksi.

Neurotyypilliselle tämä tapa kertoo siitä, että yrität viedä heidän tilan tai olla parempi kuin he. Puhut aina vain itsestäsi, on yleinen tuomio. 

Minulle tuottaa huomattavia ongelmia ymmärtää neurotyypillistä kommunikointia missä kaksi neurotyypillista on. Toinen puhuu itsestään ja toinen sanoo siihen voi, sepä kamalaa, jaksuja, ok, vai niin, jne... tyhjiä sanoja.  Ja tämä riittää heille tunteeseen siitä, että ovat tulleet ymmärretyksi, kun minulle nämä on  fraaseja mitä sanon ihmisille joilta olen sulkenut korvani täysin ja olen ajelehtinut keskustelun aikana miettimään muita asioita.

Jonkun neurotyypillisen pitäisi kirjoittaa opas eri tilanteisiin mitä he haluaa kuulla ja miten heidän kanssaan voi selvitä ilman, että neurotyypillinen on aina raivoissaan ja loukkaantunut jälkeenpäin.

Onpa ikävää kommentointia nenteistä.

Kun ei ne sosiaaliset pelit ole aina ilkeitä. Niillä voi palvella ihmisiä.

Ihmisillä on TUNTEET, ne rikastuttavat elämää huikeasti, ja ne pitää huomioida, vaikkakin järki ja oikeudenmukaisuus muistaen. Joo, olen lievä autisti ja olen joutunut kiusatuksi, mutta siltikin sanoisin, että nenttien maailma on vaan rikkaampi ja monipuolisempi.

Mä käytän sosiaalisia pelejä hyvään, ja silloin sitä sanotaan empatiaksi ja tunnetajuksi.

Mukautan sanojani ja käytöstäni toisten mukaan.

Nämä kuuluu terveyteen:

-jos toinen suree tai iloitsee, koen ainakin osan niistä tunteista itsekin (tosin liikaa ei saa tempautua niihin)

-jos työkaveri kertoo olevansa väsynyt, autan häntä tavallista enemmän, ja hän tukee taasen mua mun vaikeina työpäivinä

- Osaan lukea tilanteita. Näen ryhmässä milloin joku on ihastunut, loukkaantunut, milloin hänen toiveensa ei täyty. Tiedän milloin joku aikoo ottaa etäisyyttä ja läheisyyttä. Se on intuitiota, kun 2 kaverusta aikoo soittaa toisilleen samanaikaisesti.

Lasten kasvattamisessa on ihan älyttömän tärkeää nähdä tunteet, onko tunnevajetta, jne. Joka ikävaiheessa on omat tehtävät ja tarpeet ja ne pitää nähdä.

...jatkoa:

Jos maailma olisi autistien/introverttien vallassa, niin joo, tasapuolisuus toteutuisi varmasti.

Mutta ei se tarkoita sitä, että ihmissuhteet, tunteet ja sosiaaliset koodistot olisivat turhia.

Maailma olisi karumpi paikka ilman halauksia, lämpimiä sanoja jne.

Ja jos joku valittaa kun tuntemattomat ihmiset tulee joskus juttelemaan, niin se on vaan voi voi. Itse haaveilen erakkoelämästä, mutta ei ihmisiä ole tehty murjottamaan jossain korpikuusen kannon alla yksin.

Pitää siedättää itseään ihmisiin, niin minäkin tein, ja nyt tykkään heistä.

Eikä se tarkoita sitä että jokaisen kanssa pitäis olla suunnilleen naimisissa, älkää käsittäkö väärin.

Aspergerit, autismi ja adhd ovat kaunisteltuja sanoja kehitysvammaisuudelle tai heikkolahjaisuudelle. Miksi niille mitään pitää selittää.

Sanoisinko näin että nenteillä ja asseilla on molemmilla opittavaa:

-1Nentit olkoot käyttämättä sosiaalisia taitoja ja tunnepatteristoa pahuuteen ja itsekkyyteen, ja enemmän palvella kaikkia niillä taidoilla.

-Assit siedättäkööt itseään valtaväestöön, sillä oli vaikka miljoona diagnoosia, niin on henkistä laiskuutta ola välittämättä muista ja olla töykeä.

Tunnetaitoja ja ihmisten käytöstä voi opetella ensin ulkokohtaisesti, ja sitten osan niistä voi sisäistääkin: jonkin verran ainakin lievästi autistinenkin ihminen voi opetella kiintymään ja tykkäämään muista.

Ei voi olla niin hienohelma että vaikka naapurin mummon iloinen tervehdys kerrostalon pihalla on ihan gauheeta.

Vierailija kirjoitti:

Onpa ikävää kommentointia nenteistä.

Kun ei ne sosiaaliset pelit ole aina ilkeitä. Niillä voi palvella ihmisiä.

Ihmisillä on TUNTEET, ne rikastuttavat elämää huikeasti, ja ne pitää huomioida, vaikkakin järki ja oikeudenmukaisuus muistaen. Joo, olen lievä autisti ja olen joutunut kiusatuksi, mutta siltikin sanoisin, että nenttien maailma on vaan rikkaampi ja monipuolisempi.

Mä käytän sosiaalisia pelejä hyvään, ja silloin sitä sanotaan empatiaksi ja tunnetajuksi.

Mukautan sanojani ja käytöstäni toisten mukaan.

Nämä kuuluu terveyteen:

-jos toinen suree tai iloitsee, koen ainakin osan niistä tunteista itsekin (tosin liikaa ei saa tempautua niihin)

-jos työkaveri kertoo olevansa väsynyt, autan häntä tavallista enemmän, ja hän tukee taasen mua mun vaikeina työpäivinä

- Osaan lukea tilanteita. Näen ryhmässä milloin joku on ihastunut, loukkaantunut, milloin hänen toiveensa ei täyty. Tiedän milloin joku aikoo ottaa etäisyyttä ja läheisyyttä. Se on intuitiota, kun 2 kaverusta aikoo soittaa toisilleen samanaikaisesti.

Lasten kasvattamisessa on ihan älyttömän tärkeää nähdä tunteet, onko tunnevajetta, jne. Joka ikävaiheessa on omat tehtävät ja tarpeet ja ne pitää nähdä.

Ja sitten? Teen aivan samoja asioita, ja vaikka olen asperger. Sosiaalinen älykkyyteni on keskitasoa huomattavasti korkeampi, testien mukaan. Valitettavasti tästä ei ole mitään hyötyä oikeassa elämässä koska neurotyypilliset ei ole sosiaalisesti kovin älykkäitä, saatika yhteen hiilen puhaltavia tai hyväntahtoisia. Minun sosiaalinen älykkyyteni on kirjoista opittua ja akateemista, joten se ei sisällä selkäänpuukotusta, paskan puhumista, kampittamista ja muista antisosiaalisen älykkyyden piirteitä joihin toinen neurotyypillinen osaa vastata, koska sillä on niitä tunteita joita tällä käytöksellä pyritään provosoimaan.

Jotenkin vaikeaa selittää autisteille ja aspergereille asiaa, jota he eivät koe olevan olemassa ja jota eivät kaipaa, eli ihmisten väliset suhteet ja tunteet.

Ihan kuin Pohjoisnavalla elävälle yrittäisi selittää, millaista on vehreällä ja lämpimällä Madeiralla.

Autismin kirjosta kärsivät: ottakaa selvää ihmisistä, he eivät ole inhottavia narsisti-mulkeroita.

Tunteet ja lämpö kuuluvat elämään. 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen hyötyy hyvästä maineesta ja toisten suosiosta. Saa kavereita, lahjoja, kivan työpaikan, pääsee mukaan juhliin ja menestyy kaikessa.

Vastaavasti epäsuosio, vaikka aiheetonkin, johtaa kiusaamiseen, eristämiseen ja kaikkeen negatiiviseen.

Ihminen kuuluu aina sosiaaliseen yhteisöön joka käyttää valtaa häneen.

Autistina en kaipaa kavereita, lahjuksia, en halua juhliin. Haluan menestyä osaamiseni, työtaitojeni perusteella.

En välitä mistään muiden mielipiteistä ja suosiosta. Mitä se minua liikuttaa, tykkääkö joku vai ei?

Menestys on synonyymi sosiaaliselle statukselle. Miksi haluat sitä ollenkaan? Olet ilmeisesti ihan yhtä onnellinen menestymättä, koska et välitä suosiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen hyötyy hyvästä maineesta ja toisten suosiosta. Saa kavereita, lahjoja, kivan työpaikan, pääsee mukaan juhliin ja menestyy kaikessa.

Vastaavasti epäsuosio, vaikka aiheetonkin, johtaa kiusaamiseen, eristämiseen ja kaikkeen negatiiviseen.

Ihminen kuuluu aina sosiaaliseen yhteisöön joka käyttää valtaa häneen.

Autistina en kaipaa kavereita, lahjuksia, en halua juhliin. Haluan menestyä osaamiseni, työtaitojeni perusteella.

En välitä mistään muiden mielipiteistä ja suosiosta. Mitä se minua liikuttaa, tykkääkö joku vai ei?

Menestys on synonyymi sosiaaliselle statukselle. Miksi haluat sitä ollenkaan? Olet ilmeisesti ihan yhtä onnellinen menestymättä, koska et välitä suosiosta.

Voitko selittää miksi nämä sitten on tärkeitä? Mitä lisäarvoa ne antaa elämään? Eikö sosiaalinen status ole raskasta ja kuluttavaa, varsinkin kun siitä on vaikea päästä irti ja päästä sitä pakoon sitten kun väsyy? Menestyminen on tärkeää vain siksi, että siitä saa rahaa millä ostaa  omaa aikaa ja mukavia asioita, mutta toisaaltaan kun jättää menestymättä niin silloin saa myös olla rauhassa, kivoja asioita saa tietysti vähemmän.