Voiko joku selittää ASPERGILLE/AUTISTILLE miks ns. neuroNORMAALIT ihmiset välittänyt niin paljon maineesta ja sosiaalisesta hierarkiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse autisti, mutta vaikka et kysynyt meikäläisiltä niin vastaan silti: autistikin yleensä oppii kokemuksesta että annetun sosiaalisen aseman vastainen käytös johtaa yhteisön rangaistukseen, ja huono maine voi vaikeuttaa elämää tai jopa altistaa väkivallalle, oli kyseessä valhe tai ei.

Ennemmin kysyisin mitä järkeä on pitää jotain keinotekoisia nokkimisjärjestyksiä ja juorukulttuuria yllä.

Harvoin autistit (valtaosa, sinä ehkä et) edes tietävät toimivansa sosiaalisen aseman vastaisesti. Katso se Ylen Kirjolla ohjelma autisteista. Eli suurinosa ei opi kokemuksesta, tuskin edes tunnistavat sitä rangaistustakaan rangaistukseksi vaan ihmettelevät, että miten outoja ne ns. normaalit ihmiset on.

Autistit ja heidän läheiset käräyttää käytännössä aina vakivallan tekijän, että oikeutta kyllä saavat vääryydestä.

Käytit sanaa "harvoin". Esitäpä jotain statistiikkaa väitteesi tueksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse autisti, mutta vaikka et kysynyt meikäläisiltä niin vastaan silti: autistikin yleensä oppii kokemuksesta että annetun sosiaalisen aseman vastainen käytös johtaa yhteisön rangaistukseen, ja huono maine voi vaikeuttaa elämää tai jopa altistaa väkivallalle, oli kyseessä valhe tai ei.

Ennemmin kysyisin mitä järkeä on pitää jotain keinotekoisia nokkimisjärjestyksiä ja juorukulttuuria yllä.

Harvoin autistit (valtaosa, sinä ehkä et) edes tietävät toimivansa sosiaalisen aseman vastaisesti. Katso se Ylen Kirjolla ohjelma autisteista. Eli suurinosa ei opi kokemuksesta, tuskin edes tunnistavat sitä rangaistustakaan rangaistukseksi vaan ihmettelevät, että miten outoja ne ns. normaalit ihmiset on.

Autistit ja heidän läheiset käräyttää käytännössä aina vakivallan tekijän, että oikeutta kyllä saavat vääryydestä.

Väitän että valtaosa autisteista puolestaan tietää toimivansa sosiaalisen koodiston vastaisesti, mutta heille se on yhdentekevää, koska heidän toimintaansa ohjaavat korkeammat päämäärät, esim oikeudenmukaisuus, turvallisuus, innostus, uteliaisuus, aitous.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse autisti, mutta vaikka et kysynyt meikäläisiltä niin vastaan silti: autistikin yleensä oppii kokemuksesta että annetun sosiaalisen aseman vastainen käytös johtaa yhteisön rangaistukseen, ja huono maine voi vaikeuttaa elämää tai jopa altistaa väkivallalle, oli kyseessä valhe tai ei.

Ennemmin kysyisin mitä järkeä on pitää jotain keinotekoisia nokkimisjärjestyksiä ja juorukulttuuria yllä.

Harvoin autistit (valtaosa, sinä ehkä et) edes tietävät toimivansa sosiaalisen aseman vastaisesti. Katso se Ylen Kirjolla ohjelma autisteista. Eli suurinosa ei opi kokemuksesta, tuskin edes tunnistavat sitä rangaistustakaan rangaistukseksi vaan ihmettelevät, että miten outoja ne ns. normaalit ihmiset on.

Autistit ja heidän läheiset käräyttää käytännössä aina vakivallan tekijän, että oikeutta kyllä saavat vääryydestä.

Väitän että valtaosa autisteista puolestaan tietää toimivansa sosiaalisen koodiston vastaisesti, mutta heille se on yhdentekevää, koska heidän toimintaansa ohjaavat korkeammat päämäärät, esim oikeudenmukaisuus, turvallisuus, innostus, uteliaisuus, aitous.

No nyt oli aika ylevää 😅 Minä autistina toimin sosiaalisen koodiston vastaisesti, koska suurimmaksi osaksi en ymmärrä/huomaa sitä, tai sen tarkoituksenmukaisuus on minulle yhdentekevää - tiedän kyllä mitä muut sillä tavoittelevat. Päämääriä tai tavoitteita minulla ei ole, ei ole koskaan ollut. En tajua niitä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse autisti, mutta vaikka et kysynyt meikäläisiltä niin vastaan silti: autistikin yleensä oppii kokemuksesta että annetun sosiaalisen aseman vastainen käytös johtaa yhteisön rangaistukseen, ja huono maine voi vaikeuttaa elämää tai jopa altistaa väkivallalle, oli kyseessä valhe tai ei.

Ennemmin kysyisin mitä järkeä on pitää jotain keinotekoisia nokkimisjärjestyksiä ja juorukulttuuria yllä.

Harvoin autistit (valtaosa, sinä ehkä et) edes tietävät toimivansa sosiaalisen aseman vastaisesti. Katso se Ylen Kirjolla ohjelma autisteista. Eli suurinosa ei opi kokemuksesta, tuskin edes tunnistavat sitä rangaistustakaan rangaistukseksi vaan ihmettelevät, että miten outoja ne ns. normaalit ihmiset on.

Autistit ja heidän läheiset käräyttää käytännössä aina vakivallan tekijän, että oikeutta kyllä saavat vääryydestä.

Väitän että valtaosa autisteista puolestaan tietää toimivansa sosiaalisen koodiston vastaisesti, mutta heille se on yhdentekevää, koska heidän toimintaansa ohjaavat korkeammat päämäärät, esim oikeudenmukaisuus, turvallisuus, innostus, uteliaisuus, aitous.

No nyt oli aika ylevää 😅 Minä autistina toimin sosiaalisen koodiston vastaisesti, koska suurimmaksi osaksi en ymmärrä/huomaa sitä, tai sen tarkoituksenmukaisuus on minulle yhdentekevää - tiedän kyllä mitä muut sillä tavoittelevat. Päämääriä tai tavoitteita minulla ei ole, ei ole koskaan ollut. En tajua niitä yhtään.

Hyvin pienillä lapsilla tai eläimilläkin on tavoitteita. Kyllä jokaisella ihmisellä on jonkinlaisia tavoitteellista toimintaa, jos hän on kykenevä esim huolehtimaan perustarpeistaan. Jos ihminen toimii esimerkiksi uteliaisuus tai innostus motiivinaan, hän ei välttämättä tietoisesti ajattele toimivansa tuon motiivin innoittamana.

Hyvä että taabusta tehtiin vihdoin aihe!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy joltain itseään älykkäämmän jakaikin tavoin muutenkin oikeasti paremman mustamaalanneelta ja toisen koko elämän tuhonneelta psykopaatilta, ne sen varmana osaavat kertoa, oliko todella sen arvoista ja miksi. Tuskin kukaan silti ymmärtäisi täydellisen oahuuden ruumillistuman järjenpuutoksen juoksua, mutta noiden "pelit"sen kai voisivat selittää.

Tuskin maineen mustamaalaamista käytettäisiin ihmisen nujertamiseen ellei asialla olisi merkitystä. Tehokas tapa viedä uskottavuus ja mahdollisuudet tai ainakin tehdä elämästä jatkuvaa todistamista ettei ole sellainen, kuin väitetään. Valitettavasti suhtautuminen ja kohtelu muokkaavat persoonaa ja kyse on tuulimyllyjä vastaan taistelemisesta.

Se merkitys mustamaalaajalle on useimmiten kateus. Jos ihminen on luonteeltaan kateellinen niin hän voi olla kateellinen ihan mistä vaan. Vaikka siitä että joku on sairaampi kuin hän. Vain taivas on rajana. Se onkin sitten mukava kulkea kun ventovieraat ihmiset "sylkee päälle" ja aprikoida mitä olet tehnyt. Lapsetkin pelotellaan niin että juoksevat pakoon kun näkee. Ja sitten kun menet kysymään niin lähtevät äkkiä pakoon tai kukaan "ei tiedä mistään mitään". Klassinen "mieti sitä"- vastauksen maksimissaan saa.

Aika jännää kun jokainen ihminen tietää että kaikenmaailman naamanvääntelyjä, ilmeilyjä ja irvistelyjä on olemassa ja niitä voi tehdä. Mutta heti kun joku tulee sanomaan että "aina kun tuon ja tuon näen niin he vääntelee naamaansa", niin olet vainoharhainen skitso. Ok, eli näinollen kukaan ihminen maailmassa ei anna pahaa silmää toiselle tai muuten vaan kettuile ilmeillään.

Melkein aina käy niin että jos sinulla on jotain tietoa jostakusta, niin tuolla henkilöllä tulee kauhea kiire juosta jokapaikkaan selittämään että olet jaskanjauhaja. Tieto voi olla vaikka se että hän on käyttäytynyt täysin ala-arvoisesti sinua kohtaan ja tietää ettei sitä katsota hyvällä jos kerrot eteenpäin. Vrt ex puoliso väkivaltainen joten pakkohan sitä kai on lähteä syömään toisen uskottavuutta. Tässä yhteydessä haluankin lähettää kaikille valehtelijoille, jotka valehtelee että heille on tehty sitä ja tätä, oikein rakkaita terveisiä ja suurkiitokset oikeilta uhreilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy joltain itseään älykkäämmän jakaikin tavoin muutenkin oikeasti paremman mustamaalanneelta ja toisen koko elämän tuhonneelta psykopaatilta, ne sen varmana osaavat kertoa, oliko todella sen arvoista ja miksi. Tuskin kukaan silti ymmärtäisi täydellisen oahuuden ruumillistuman järjenpuutoksen juoksua, mutta noiden "pelit"sen kai voisivat selittää.

Tuskin maineen mustamaalaamista käytettäisiin ihmisen nujertamiseen ellei asialla olisi merkitystä. Tehokas tapa viedä uskottavuus ja mahdollisuudet tai ainakin tehdä elämästä jatkuvaa todistamista ettei ole sellainen, kuin väitetään. Valitettavasti suhtautuminen ja kohtelu muokkaavat persoonaa ja kyse on tuulimyllyjä vastaan taistelemisesta.

Se merkitys mustamaalaajalle on useimmiten kateus. Jos ihminen on luonteeltaan kateellinen niin hän voi olla kateellinen ihan mistä vaan. Vaikka siitä että joku on sairaampi kuin hän. Vain taivas on rajana. Se onkin sitten mukava kulkea kun ventovieraat ihmiset "sylkee päälle" ja aprikoida mitä olet tehnyt. Lapsetkin pelotellaan niin että juoksevat pakoon kun näkee. Ja sitten kun menet kysymään niin lähtevät äkkiä pakoon tai kukaan "ei tiedä mistään mitään". Klassinen "mieti sitä"- vastauksen maksimissaan saa.

Aika jännää kun jokainen ihminen tietää että kaikenmaailman naamanvääntelyjä, ilmeilyjä ja irvistelyjä on olemassa ja niitä voi tehdä. Mutta heti kun joku tulee sanomaan että "aina kun tuon ja tuon näen niin he vääntelee naamaansa", niin olet vainoharhainen skitso. Ok, eli näinollen kukaan ihminen maailmassa ei anna pahaa silmää toiselle tai muuten vaan kettuile ilmeillään.

Melkein aina käy niin että jos sinulla on jotain tietoa jostakusta, niin tuolla henkilöllä tulee kauhea kiire juosta jokapaikkaan selittämään että olet jaskanjauhaja. Tieto voi olla vaikka se että hän on käyttäytynyt täysin ala-arvoisesti sinua kohtaan ja tietää ettei sitä katsota hyvällä jos kerrot eteenpäin. Vrt ex puoliso väkivaltainen joten pakkohan sitä kai on lähteä syömään toisen uskottavuutta. Tässä yhteydessä haluankin lähettää kaikille valehtelijoille, jotka valehtelee että heille on tehty sitä ja tätä, oikein rakkaita terveisiä ja suurkiitokset oikeilta uhreilta.

Julmuus ja ilkeys ei osoita kovin korkeaa sivistyksen tasoa. Pilkka sattuu usein omaan nilkkaan, vaikka se sanonta kliseinen onkin. Vaikka joutuisi pilkan kohteeksi, moraalinen rehellisyys on kuitenkin ylevämpää kuin väärin toimiminen.

Vierailija kirjoitti:

Maine vaikuttaa siihen miten ihmiset sinua kohtelee, perustuipa maine sitten totuuseen tai valheeseen. Siksi ne on rikoslakiinkin kirjattu, että kunnianloukkaus ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys ovat rikoksia.

Sosiaalisessa hierarkia myös vaikuttaa siihen miten sinua kohdellaan. Jätetäänkö sinut yksin ja mahdollisesti jopa kiusatuksi, vai kuulutko porukkaan. Siksi siihenkin ihmiset pyrkii vaikuttamaan.

...koska ihmiset on ihan saatanan tyhmiä laumaeläimiä

Vierailija kirjoitti:

En käyttäisi sanaa neuronormaali. Kaikki ihmiset ovat normaaleja. Jokainen on uniikki.

Ei tieteellisestä näkökulmasta katsottuna eikä tieteellisen termein. Se on ihan kuvantamalla jo esim. todistettu että austismin omaavien aivot toimivat hyvin erilailla kuin neuronormaalien/neurotavallisten ja jälkimmäisiä on paljon enemmän kansasta, melkein kaikki, kaikissa maissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neurotyypillisten elämä on pelkkiä sosiaalisia pelejä, teatteria.

Ehkä kaikkein introverteimmät poislukien, hekän eivät viitsi vaivautua.

Kyllä. Roolileikki. Näytelmä. Kylmäävää.

Ei ole oikeassa porukassa, jos pitää esittää roolia.

En laske normaalia asiallista käytöstä (eli piereskellä ja huudeta kirosanoja jne) esittämiseksi.

T. As

Nenteille normaali käytös on nimenomaan vihjailuja, kiertoilmaisuja, 'annetaan ymmärtää', mielistelyä tavoitteen saavuttamiseksi, ei-hyödyllisten ihmisten ignooraus,

valkoisia valheita, salailua, juoruilua jne jne.

Ette edes tajua, millaista peliä pelaatte koko ajan.

Aspergerina en ymmärrä mitä järkeä tuossa on. Täydellistä ajan hukkaa minun mielestä. Varsinkin tuo, että mielestellään (Lue: nuollaan persetttä käytännössä), että oma asia paranisi. Tuomoiset käytökset on omasta näkökulmasta niin noloa kuin olla ja voi. Itseäni hävettäisi, jos koskaan tekisin noin.

Eivät kaikki välitäkään siitä niin paljon. Toki voi olla haitallista jos saa huonon maineen, esim. pedofiiliksi luultu voi saada turpiinsa kylillä.

Vierailija kirjoitti:

Siis tekeekö joku oikeasti itsarin statuksen/maineen vuoksi? 😳 Oikeasti? 😳 Ymmärrän että surun/rakkauden/epätoivon/elämän merkityksettömyyden takia, mutta STATUKSEN? 😳

Joku nentti (=neuronormaali/tavallinen) teki itssarin, kun hänet lavastettiin raiskkaajaksi. Itsarin jälkeen nainen oman tunnon tuskissaan myönsi julkisesti, että oli valehdellut, ettei hänen miehensä saisi yhden illan pettämistä tietää.

En tajua itsekkään autistina, että miksi tehdä itsari, jos ihmiset pitää sinua raiskkaajana, vaikka ei olisi. Silloinhan sitä vasta rauhassa saa ollakkin.

Vierailija kirjoitti:

Osa meistpä aspergereista taas ei ole työssä (esim. työkyvyttömyyseläke), ei halua olla naapurien kanssa tekemisissä, ei voi saada potkuja.

Minulle on ihan sama olenko muiden ihmisten mielestä kansansankari/idoli vai ihmisrooskaa. Mieluummin jälkimmäisen suuntaan, koska silloin ihmiset tulevat paljon vähemmän häiritsemään, kun on huono maine. Minua on aina ärsyttänyt varsinkin tuntemattomien ihmisten kanssa toiminta.

Muutamat asperger kaverit ovat samanlaisia, heidän kanssaan harrastan kaikenlaista ja ollaan kaikki tyytyväisiä siihen, että ei tarvitse olla missään tekemisissä (neuro)normaalien ihmisten kanssa, joita pidämme ärsyttävinä.

Samaa olen autistina miettinyt kuin te. Minua ahdistaa ja raivostuttaa, että ihmiset tulee pikkukylällä minua tervehtimään ja juttelemaan, kun minua pidetään ns. hyvänä tyyppinä.

Rehellisesti salaa olen toivonut, että ihmiset ajattelisivat minusta mieluummin, vaikka väkisin makaajaa niin saisin olla rauhassa.

Tästä hyvästä maineesta on minunlaiselle autistille vaan paljon enemmän haittaa kuin iloa. Viihdyn yksin. En kuitenkaan empaattisena ihmisenä moraalini takia halua satuttaa muita, että tulisi se huono maine. Olen miettinyt, että jos jotenkin voisin levittää itsestäni anonyymisti perättömiä väitteitä, mutta en tiedä miten se onnistuisi ja voisiko siinä onnistua itsensä kohdalla.

Neuronormaaleita ei enää ole. Netti tuhonnut nuroverkot joka ukolta ja akalta

Jotkut välittävät siitä paljon, toiset eivät. Riippuu tilanteestakin. Esim. jos on poliitikko, on vähän pakko olla kiinnostunut siitä mitä äänestäjät ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse autisti, mutta vaikka et kysynyt meikäläisiltä niin vastaan silti: autistikin yleensä oppii kokemuksesta että annetun sosiaalisen aseman vastainen käytös johtaa yhteisön rangaistukseen, ja huono maine voi vaikeuttaa elämää tai jopa altistaa väkivallalle, oli kyseessä valhe tai ei.

Ennemmin kysyisin mitä järkeä on pitää jotain keinotekoisia nokkimisjärjestyksiä ja juorukulttuuria yllä.

Harvoin autistit (valtaosa, sinä ehkä et) edes tietävät toimivansa sosiaalisen aseman vastaisesti. Katso se Ylen Kirjolla ohjelma autisteista. Eli suurinosa ei opi kokemuksesta, tuskin edes tunnistavat sitä rangaistustakaan rangaistukseksi vaan ihmettelevät, että miten outoja ne ns. normaalit ihmiset on.

Autistit ja heidän läheiset käräyttää käytännössä aina vakivallan tekijän, että oikeutta kyllä saavat vääryydestä.

Väitän että valtaosa autisteista puolestaan tietää toimivansa sosiaalisen koodiston vastaisesti, mutta heille se on yhdentekevää, koska heidän toimintaansa ohjaavat korkeammat päämäärät, esim oikeudenmukaisuus, turvallisuus, innostus, uteliaisuus, aitous.

No nyt oli aika ylevää 😅 Minä autistina toimin sosiaalisen koodiston vastaisesti, koska suurimmaksi osaksi en ymmärrä/huomaa sitä, tai sen tarkoituksenmukaisuus on minulle yhdentekevää - tiedän kyllä mitä muut sillä tavoittelevat. Päämääriä tai tavoitteita minulla ei ole, ei ole koskaan ollut. En tajua niitä yhtään.

Minulla on kaltaisesi ystävä, ja ahdistun hänestä ajoittain rankasti. Hän on ystävällinen ja mukava, avulias. Auttaa vanhoja vanhempiaan oman fyysisen sairautensa rajoitteiden marginaalissa. Mutta se elämän yhdentekevyys! Hänelle kaikki on pääsääntöisesti _jaa_ - mikään ei hätkäytä, mikään ei kosketa. Jos reagoi, on lähinnä huvittunut, myös ihan järkyttävistä asioista. Hänestä kaikki ihmisyys on jotenkin pilallista ja säälittävää, on aivan turha odottaa ihmisiltä mitään, mukaan lukien hän itse. On opiskellut useamman tutkinnon, myös korkeakoulututkintoja, mutta viis veisaa niistä tai mistään muustakaan. On toki sairaudestaan eläkkeellä, mutta ei edes haikaile töitä tai muuta, ei koskaan suunnittele tulevaisuutta. Lainatakseni häntä; me kuollaan kaikki. Kuuntelee kyllä mielellään minun eteenpäin urallani ja muussa pyristelevää elämäntarinaani, mutta aina välillä tuntuu, kuin se olisi hänestä ratki riemukasta ja jonkinlainen vitsi, olen vain niin typerä että elän sitä sata lasissa ja otan tosissani. Hänellä on Asperger-diagnoosi, mutta missään tapauksessa ei ole ns klassinen tapaus. En välttämättä tietäisi jos ei olisi itse kertonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neurotyypillisten elämä on pelkkiä sosiaalisia pelejä, teatteria.

Ehkä kaikkein introverteimmät poislukien, hekän eivät viitsi vaivautua.

Ja autistin näkökulmasta vielä ihan turhia ajanhukkaa olevia pelejä. Sen ajan voisi käyttää paljon hyödyllisemmin, josta olisi yhteiskunnalle ja ihmisille ihan oikeaakin hyötyä.

Näin sosiaalisena assina kiinnostaa että mitä te pidätte pelinä? Joku kaverin esittäminen on peliä, mutta ei onneksi suurin osa ihmissuhteista niin toimi. On ihmisiä, joiden kanssa haluaa olla, kun heidän kanssa on mukavaa (vaikka kiinnostavat keskustelut) ja sitten ihmisiä joiden kanssa ei halua olla. Sitten vielä ihmiset jotka ovat ihan sama.

Jos on kaksi tai useampi ihminen jotka molemmat viettävät vapaaehtoisesti aikaa yhdessä, syntyy ihmissuhde.

Ei se ole pelaamista. Ei ainakaan useimmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergereita ei ole olemassa. Koko käsitteestä on luovuttu. 

On olemassa lievästi autistia ihmisiä (=kognitiivisesti teräviä) ja vaikeasti autistisia ihmisiä (=kognitiivisesti heikkolahjaisia). Ja jotain siltä välillä jossain määrin, kun tarkastellaan autisteja. 

Lievästi autistisella ja vaikeasti autistisella, vaikka niitä molempia kutsuttiin ennen aspergereiksi, ei ole juuri mitään yhteistä käytännössä. Ovat kuin yö ja päivä. 

Elon Musk on tyypillinen lievästi autistinen ihminen. 

Vakavasti autistinen ihminen tarvitsee jatkuvaa ammattiapua, koska arjenkin perusaskareet ovat hankalia. 

Tuo nykyinen jaottelu on minusta todella huono. Minäkin olisin tuon mukaan ns. lievästi autistinen, vaikka koen olevani ihan 100% autisti. Mutta tokihan, jälleen kerran, tyypit joilla ei ole mitään ymmärrystä asiasta tietää paremmin kuin minä itse mitä olen. Ovat varmaan itse sitten lievästi neurotyypillisiä.

Vakavammin, tuo nykyinen jaottelu jättää monen tukitoimista hyötyvän autistin selviämään täysin itsekseen, vain koska siinä on se lievä. Onko murtuma vain lievä, jolle ei tarvitse tehdä mitään, pitää olla kunnolla raaja poikki? Lievää näkökyvyn heikkenemistä ei tarvitse huomioida mitenkään? Annetaan vain mennä siihen pisteeseen ettei enää voi edes auttaa, tiputetaan yhteiskunnan ulkopuolelle.

Ps. Luultavasti jos kiinnostusta riittäisi oppisin korjaamaan, suunnittelemaan ja kasaamaan vaikkapa sähkölieden. Ruuan laittaminen sillä liedellä onkin jotain mikä on minulle haasteellista, tai kuten tuossa lainaamassani luki, hankala arjen perusaskare johon tarvitsisin jatkuvaa ammattiapua. Että olenko nyt mielestäsi lievästi vai vaikeasti autistinen? Asperger -piirteissä oli yhtenä kriteerinä epätasainen kykyprofiili, joten osassa asioissa tarvitsee paljonkin apua, toisissa on opettajana. Siksi nykyinen mustavalkoinen ajattelu heikentää meidän avun saamista oikein kohdennettuna.

Minut taas diagnosoitiin lapsena aspergeriksi, mutta leikkikaverin kehitysvammaisella isoveljellä oli kuulemma autismi. Kävi jossain erityiskoulussa ja liikkui ulkona vain aikuisen kanssa vaikka oli meitä vanhempi. En ikinä ajatellut, että me oltaisiin jotain samaa kirjoa ja siksi tuo diagnoosimuunnos hämmentää.

Samaa mieltä. Asperger on melkein aina paljon lievempi kuin muut autisminkirjot. Asperger olisi pitänyt säilyttää eikä sekoittaa mihinkään eri ryhmään.

Vähättelet ihmisen haasteita, jos sanot että hänen haasteensa ovat lievempiä. Jokaisen haasteet ovat yksilöllisiä. Se, miten hyvin neurotyypillisen ihmisen kaltaisesti ihminen kykenee maskatessaan käyttäytymään, ei kerro vielä siitä sisäisestä tuskasta, mitä hän joutuu läpikäymään esim esittäessään neurotyypillisen ihmisen roolia. Voi olla, että ihminen, joka ei maskaa, mutta näyttää ulospäin huomattavan autistiselta, on kuitenkin paljon onnellisempi, koska hän voi olla oma itsensä.

Toisaalta, jotku assit ovat niin harjaantuneita lukemaan ihmisiä että toimivat normaalisti maskaamatta. Minusta on myös ikävää ja jotenkin vähättelevää, että sensitiivinen autismipuhe lähestyy aina vaikeuksien kautta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neurotyypillisten elämä on pelkkiä sosiaalisia pelejä, teatteria.

Ehkä kaikkein introverteimmät poislukien, hekän eivät viitsi vaivautua.

Kyllä. Roolileikki. Näytelmä. Kylmäävää.

Ei ole oikeassa porukassa, jos pitää esittää roolia.

En laske normaalia asiallista käytöstä (eli piereskellä ja huudeta kirosanoja jne) esittämiseksi.

T. As

Nenteille normaali käytös on nimenomaan vihjailuja, kiertoilmaisuja, 'annetaan ymmärtää', mielistelyä tavoitteen saavuttamiseksi, ei-hyödyllisten ihmisten ignooraus,

valkoisia valheita, salailua, juoruilua jne jne.

Ette edes tajua, millaista peliä pelaatte koko ajan.

Aspergerina en ymmärrä mitä järkeä tuossa on. Täydellistä ajan hukkaa minun mielestä. Varsinkin tuo, että mielestellään (Lue: nuollaan persetttä käytännössä), että oma asia paranisi. Tuomoiset käytökset on omasta näkökulmasta niin noloa kuin olla ja voi. Itseäni hävettäisi, jos koskaan tekisin noin.

Joissain piireissä tai kulttuureissa saa etuja olemalla vaikutusvaltaisen tyypin kaveri ja siksi ihmiset hakeutuvat seuraan mielistelemään. Se on vastenmielistä.

Demokratia toimisi varmaan hyvin ja korruptio katoaisi pelkkien autistien kansoittamassa valtiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maine vaikuttaa siihen miten ihmiset sinua kohtelee, perustuipa maine sitten totuuseen tai valheeseen. Siksi ne on rikoslakiinkin kirjattu, että kunnianloukkaus ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys ovat rikoksia.

Sosiaalisessa hierarkia myös vaikuttaa siihen miten sinua kohdellaan. Jätetäänkö sinut yksin ja mahdollisesti jopa kiusatuksi, vai kuulutko porukkaan. Siksi siihenkin ihmiset pyrkii vaikuttamaan.

...koska ihmiset on ihan saatanan tyhmiä laumaeläimiä

Ai sinä uskaltaisit majoittaa useita kertoja pahoinpitelystä vangitun, mutta muuten tuntemattoman tyypin hätämajoitukseen kotiisi? Minä en. En ota riskejä pahoinpitelystä. Vaikka haluaisin olla kiva ja avulias ja uskoa että tyyppi parantaisi tapansa, oman turvallisuuteni suojelu menee edelle. Valitettavasti.

Toki jotkut tyhmät juorut ovat asia erikseen, niiden kohdalla fiksu on se joka tekee omat johtopäätökset. Esimerkkitapauksessa silti tiedettäisiin varmasti että vankilassa on oltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neurotyypillisten elämä on pelkkiä sosiaalisia pelejä, teatteria.

Ehkä kaikkein introverteimmät poislukien, hekän eivät viitsi vaivautua.

Kyllä. Roolileikki. Näytelmä. Kylmäävää.

Ei ole oikeassa porukassa, jos pitää esittää roolia.

En laske normaalia asiallista käytöstä (eli piereskellä ja huudeta kirosanoja jne) esittämiseksi.

T. As

Nenteille normaali käytös on nimenomaan vihjailuja, kiertoilmaisuja, 'annetaan ymmärtää', mielistelyä tavoitteen saavuttamiseksi, ei-hyödyllisten ihmisten ignooraus,

valkoisia valheita, salailua, juoruilua jne jne.

Ette edes tajua, millaista peliä pelaatte koko ajan.

Älä sekoita normaaleja nenttejä manipuloiviin sosiopaatteihin. Nenttejäkin on monenlaisia.