Teinkö tässä pahan virheen? Auttakaa minua ymmärtämään miestä.
Illalla meillä poikkesi miehen mukava sisko miehineen, käyneet viimeksi pari vuotta sitten. Visiitti jäi pikaiseksi koska me oli hetki aiemmin luvattu mennä pariksi tunniksi nuotioimaan yleiselle tulipaikalle muutaman ihmisen kanssa. Kun se tuli puheeksi kahvitellessa siskon ja miehensä kanssa sanoin sopontaanisti, että lähtekää mukaamme että näette muitakin tuttuja, joita sisko ei myöskään ollut nähnyt aikoihin. Ajattelin että näkevät samalla toisiaan ja kaikilla on mukavaa. Niin kuin olikin. Mukavan illan jälkeen palasimme kotiin ja mies murjotti koko illan ja murjottaa nyt aamulla. Sanoi miten vit*ttaa kun pyysin siskon ja miehen mukaan yhtäkkiä häneltä kysymättä. Hänellä ei ole mitään heitä vastaan mutta ei olisi halunnut heitä mukaan. Perusteluja ei ollut muuta kuin että hän ei olisi halunnut enkä kysynyt etukäteen häneltä lupaa, otetaanko mukaan. Itse ajattelin, että kaikki otetaan mukaan porukkaan tuommoiselle yleiselle paikalle ja yhdessä on hauskempaa. En saanut tilaisuutta kysyä etukäteen mieheltä, koska vieraat tulivat yllättäen ja emme olleet miehen kanssa missään kohtaa kahdestaan. En edes ajatellut että sillä on väliä, kun halusin jakaa yhteistä hyvää vieraillekin ja halusin viettää aikaa heidän kanssa enemmän kuin vain kahvikupillisen verran. Myös halusin antaa heille mahdollisuuden nähdä muitakin nuoruusajan kavereita kuin meidät. Toiset ilahtuivat selvästi, kun sisko ja miehensä tulivat kyydissämme paikalle. Mies oli ainoa joka osoitti meiltään, tosin vain minulle. Ei ole puhunut nyt aamulla sanaakaan ja mulkoilee vaan.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö sinun muutenkin pyytää mieheltä erikseen kaikkeen lupa?
Saatko pukeutua, miten halua ja käydä yksinäsi missä vaan, vai pitääkö aina olla etukäteen sopimus tai lupa?
On vähän eri asia mennä yksin tai omien kavereiden kanssa jonnekin vs. alkaa säätää suunnitelmia, jotka vaikuttaa myös toiseen ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kysymme mieheni kanssa aina toisiltamme ensin kahdenkesken tuollaiset, ja jos ei olla kahden, niin järjestetään niin että ollaan, esim. minä menen keittiöön ja pyydän miestäni "hei pekka, tuutko käymään tässä nopsaan". Tai aina ja aina, en varmasti huomaa niitä kertoja kun näin ei tehdäkään :D En tykkäisi jos mies kutsuisi mukaan jonkun juopahtavan kaverinsa illanviettoon minulta kysymättä, mutta ap:n tilanteessa olisin varmaan vain iloinen, "tottakai lähdette, olipa hyvä idea pekka!
Kyseessä oli miehen SISKO.
Niin? Etkö osaa lukea?
On olemassa ihmisiä jotka haluavat tietää muutoksista etukäteen. Miehesi on sellainen ? Kannattaa puhua asiasta niin ensikerralla osaat ottaa tämän huomioon. Ilmeisesti asia on miehellesi tärkeä onku hän on siitä noin loukkaantunut, vai onko hän muutenkin kova loukkaantumaan, ja manipuloi loukkaantumisellaan sinua?
Ihmiset on erilaisia, ja jotkut haluavat että puoliso keskustelee ensin heidän kanssaan- En ymmärrä miksi pitäisi väen väkisin tehdä juuri päinvastoin kun puoliso toivoo, jos kerran voi tehdä toisinkin. Nythän ap ei vielä tiennyt tätä, mutta tulevaisuutta ajatellen on helpompi tehdä tästä nyt toimintamalli suraavaan samantyyppiseen kertaan (vaikka tosiaan pyytämällä miestä sivummalle ja varmistamalla että asia on ok) kuin lällättää että mies on nyt väärässä ja minä oikeassa.
Itse en voi sietää yhyttämistä. Että toisen selän takana yhytetään samaan itlaan jonkun ihmisen kanssa yhyttäjän omista lähtökohdista. Tätä on minulle tehnyt mm. vanhempani, jokunen ystävänäni pitämä henkilö, sekä muutamat entiset miesystävät. Yhyttämistä tekee rajattomat ja narsistiset ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta ainakin tuollaiset spontaanit muutokset sosiaalisiin tapaamisiin liittyen on tosi ärsyttäviä. Siinä menee kyllä ilta pilalle eli ymmärrän ap:n miestä hyvin.
Oletko autismin kirjolla? Tuon tapaiset muutokset ovat monelle autistille vaikeita - asiaa/tapahtumaa ei voi käsikirjoittaa etukäteen.
Ei tarvitse olla kirjolla pettyäkseen siitä, jos odotukset jostain tapahtumasta romuttuvat. Pettymys muuttuu ärtymykseksi jos pettymyksen aiheutti tietoisella toinen ihminen. Sitä suurempi mitä läheisempi. Huomioimattomuus ja ylikävely onkin sitten jo melkoinen red flg ja parisuhdekriisin paikka.
Tämä vertautuu johonkin sellaiseen kuin yhdessä sovittu romanttinen ravintolailta spontaanisti muuttuisi äijien ryyppyillaksi ja vaimolle jää enintään kännikuskin osa. On siis autismia jos vaimo hermostuu tästä?
Sivusta.
Minä näen siinä valtavan eron, onko kyse kahdenkeskisestä romanttisesta ravintolaillasta vai tilaisuudesta, jossa joka tapauksessa on iso porukka muita ihmisiä.
Taidat olla se autisti tässä keskustelussa kun pointti viuhui noin rajusti ohi ja vertaukset otat konkreettisena.
Mahtoiko olla kyse siitä, ettei mies halunnut jakaa huomioita siskolleen ja tämän miehelleen? Jos heitä ei ole aikoihin kukaan nähnyt, niin varmasti monen huomio keskittyi heihin?
Ja mies sitten huomionhakuisena tässä loukkaantui.
Ihan turhaan aapee pyytelit mieheltä anteeksi, mieshän tässä oli epäkohtelias ja törppö kun ei kutsunut eikä halunnut siskoaan miehineen mukaan. Varsinkin kun oletan, että teillä on heihin ihan hyvät välit?
Muista ap sitten pitää suusi kiinni, kun olette sopineet jotain kahdenkeskistä ja miehesi kaverit paukahtavatkin paikalle ja pyytävät miestäsi vaikkapa kaljalle miesporukassa.
Se hetki tulee 100% varmuudella eteesi. Ole silloin hiljaa äläkä rupea mököttämään. Ole miestäsi parempi ihminen.
Teit mukavasti kun halusit pyytää siskon ja miehensä mukaan.
Ongelma on varmaan siinä, että mies kokee että koska kyseessä on hänen siskonsa, hän haluaa olla se joka pyytää mukaan. Jos se on noin tarkkaa, voittehan sopia että jatkossa puhutte asioista etukäteen, ja mies on se joka järjestää nämä kyläilyasiat sukulaistensa kanssa.
Kannattaa myös mainita miehelle, että on hyvä kun on hyvät välit siskoon ja sukulaisiin. Ja että yhdessä voitte hoitaa vierailut, mutta mies on se joka ensisijaisesti hoitaa "isännän" velvollisuuksia perheensä suhteen.
Ymmärrän sinänsä, koska meillä on tilanne että olen itse tosi rento luonne. Mies taas on tarkka miten kommunikoi perheensä kanssa, ja hoitaa kaikki käytännön jutut ja sopimiset perheenjäsentensä kanssa ihan itse. Minä sitten juttelen hänen sukulaisten kanssa, kun nähdään.
Parisuhde on kahden kauppa, molempien mielipiteitä kannattaa kunnioittaa.
Ketjua lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, kuinka täydellisiä vauva palstan naiset ovatkaan. Jos aloituksessa vaihdettaisiin sukupuolet päittäin, niin kommentit olisivat aivan erilaista.
Tästä lähtien pistä mies päättämään kaikesta, esim. pistä se yksin kauppaan koska sinä et saa päättää mistään.
Vierailija kirjoitti:
Tästä lähtien pistä mies päättämään kaikesta, esim. pistä se yksin kauppaan koska sinä et saa päättää mistään.
Luojalle kiitos siitä, että pääosa naisista ei ole sinun kaltaisia spedejä. Sinkkukin taidat olla.
Liian hyvää pataa miehen siskon kanssa. Mies ei osaa tai pysty selittämään asiaa kunnolla, koska ei itsekään ihan ymmärrä motiivejaan. Jättää jotain sanomatta välttääkseen isompaa riitää, keksii verukkeita asian sivusta. Mies tuntee että hänen ylitseen on kävelty, kun sisko ja vaimo loivat hetkessä liiton keskenään miestä vastaan. Sama asetelma on ollut lapsuudessa, sisko ja siskon kaverit dissaa. Vaimo on ollut koko illan niin nauravainen ja sosiaalinen, eikä ole kertaakaan laittanut merkille kuinka mies pidättelee ärtymystään, haluten tilanteesta pois.
Aivan selvää on, että tilanne ei ole ollut niin paha, kuin miltä se on tuntunut. Väitän että se on nimenomaan se, ettet huomannut mitenkään sitä miehesi tukalaa oloa. Tiedän, se ei ole helppo huomata jos toinen ei sano. Toisaalta ei ollut sitä soveliasta tilannettakaan sanoa, eli sinä oli tämä "miksi et kysynyt" -juttu.
Kaikein kaikkiaan naiset pääsisivät vähemmällä kun muistaisivat raamatun ohjenuoran: Mies on perheen pää, kunnioita ja tottele miestäsi!
Nyt ap oli epäkunnoittava miehen auktoriteettia kohtaan.
No kyllä yleensä tuollasista asioista parisuhteessa keskustellaan ja varsinkin kun on toisen sisko kyseessä. Vaikutat epämiellyttävältä despootilta enkä ihmettele lainkaan suuttumusta.
Jos mies ei kutsu sisaruksiaan jonnekin, niin ei ole minun hommiani niitä kutsuja esitellä. Sama toimii omiin sisaruksiini päin.
Pitääkö sinun muutenkin pyytää mieheltä erikseen kaikkeen lupa?
Saatko pukeutua, miten halua ja käydä yksinäsi missä vaan, vai pitääkö aina olla etukäteen sopimus tai lupa?