Lue keskustelun säännöt.
Kun haet apua mt-ongelmiin * Viimeisen kerran Jasmin päätyi sairaalan päivystykseen tammikuussa, kun Laura vei hänet sinne. Lauran mukaan Jasmin lähetettiin lähes välittömästi takaisin kotiin, vaikka tilanne oli ystävien mielestä hyvin vakava*
06.05.2023 |
Mitä vttua.
Eikö sitä apua saa.
Mihin hallintohimmeleihin ne verorahat menee?
Esim Tampereella tilanne todella huono. Tänne muuttaa ihmisiä mutta mt-palvelut ei pelaa,
Otsikon ote https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/816eac6f-a853-4db4-90d3-fd97c5b…
Kommentit (529)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama trendi kuin 15 vuotta sitten.
Tiedän nuoruudesta eräänkin tytön, joka yritti hakea itsetuhoisiin ajatuksiin ja masennukseen apua. Aina käännytettiin pois vedoten pitkiin jonoihin. Lopulta tyttö lähti oman käden kautta.Joku tässä systeemissä mättää ja pahasti.
Minne pitäisi sijoittaa nuoret jotka ovat itsetuhoavia? Kuka voi auttaa,vain hän itse ja perhe. Surulista mutta totta. En syytä ketään, mutta kun ei resurssit aina riitä. Ja mikä hyöty siitä on jos saa tilapäiskodin .Ei se lapsen psyyke siitä parane.
Jos tämä sama ongelma on ollut jo 15 vuotta sitten, niin voisi kuvitella että asialle olisi tehty jotakin. Jonot mt-hoitoihin vain kasvavat. Päättäjien olisi ylipäätään pitänyt ajat sitten herätä siihen, ettei jonot vedä missään.
Terapiaan ihmiset saattavat jonottaa parikin vuotta. Se on todella pitkä aika, jos ei ole varaa yksityiseen. Ja nekin ovat työllistettyinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus tällä hetkellä on se, etten saa nukuttua ja kaikki tuntuu vaan synkältä. Otin yhteyttä pariviikkoa sitten työterveyteen ja sain reilun kuukauden päähän psykologille ajan. Huomaa miten paljon ihmiset rasittuu nykymaailmassa ja kaipaa elämään tukea. Surullisemmat ajat on vielä edessä. Voimia kaikille jotka joutuu kyseisten asioiden äärellä kärvistelemään. M-32
Ota nyt itsestäsi niskasta kiinni ja mene vaikka lenkille! Tuollainen ruikutus on vastenmielistä 🤮
Vedä sinä itsesi kiikkuun keinumaan. Voi olla että tovi menee että sinut löydetään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin päästä terveysaseman akuuttivastaanotolle, koska läheiseni oli saanut muutamaa päivää aiemmin sairaskohtauksen ja oli herättämisyrityksistä huolimatta yhä tajuton. Kyyneleet virtasivat ja vollotin kun kävelin aulaan. Olin niin sekaisin, että kyselin aulassa istuneelta hoitajalta että onhan tämä oikea paikka, sillä olen täällä siksi, koska läheiseni on kriittisessä tilassa, en jaksa ja saatan tämän kaltaisessa stressitilassa tehdä itselleni jotain (minulla on monta diagnoosia autismista persoonallisuushäiriöihin).
Hän katsoi minua, sitten samassa kopissa olevaa tirskuvaa vartijaa ja nauroi "no mitäs luulet, ota vuoronumero ja mene istumaan". Kävelin saman tien pois ja kuulin vaan kun nuo kaksi nauroivat että "mikähän narkkari toikin oli".
Jo siellä teholla läheistäni hoitanut lääkäri oli tyly ja puhui koruttomasti "No varmaan tuo nyt sitten aivokuolleeksi jää kun ei kerta herää". Hän ei siis käyttänyt läheisestäni sanaa "hän" vaan "tuo". Niinkuin rakkaani olisi joku vahanukke.
En enää ikinä luota suomalaiseen terveydenhuollon henkilökunnan tunnetaitoihin. Parempi olla kuollut kuin noiden armoilla. Tältä osin ymmärrän Jasminia täysin.
Kuka voi tehdä mitä ? Onko sinulla vastaus.
Kappas, joku tunnetaidoton lääkäri/hoitaja tuli paikalle :D
Mikä siinä asiallisen neutraalissa käytöksessä on niin vaikeaa? Tai no, varsinkin lääkäreillä tunnetusti on olematon empatiakyky ja psykopatiaa on myös hyvin monella, mutta sitä työstä johtuvaa kyynisyyttä ei tulisi kaataa potilaiden ja läheisten niskaan.
Ja mitä tulee mt-ongelmiin niin työni puolesta olen nähnyt, että miesten on helpompi saada apua. Päivystyksistä naiset käännytetään yleensä jo ovella pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain vikaa on järjestelmässä, jos hakee apua mutta lähetetään vain kotiin.
Silloin voi EHKÄ saada akuuttia apua jos on itsetuhoinen. Yleensä täytyy pitkälti itsekseen selvitä. Resepti käteen ja seuraava potilas sisään. :(
Ei saa. Sisko lähetettiin kotiin itsetuhoisena. Oli luvannut ettei tee itsemurhaa. Kuka idiootti uskoo jos masentuneelta kysyy yhtään mitään,
Jäi kaksi teini-ikäistä lasta äidittömäksi.
Tampere
Sama tapahtui lapseni kohdalla. Minä soitin kerta toisensa jälkeen ambulanssia ja aina lähetettiin kotiin. Yksi päivä sitten, päivystyksestä tullessaan, toteutti uhkailunsa.
Jäi tosin henkiin, vammautuneena. Yhteiskunnalle hänen leikkauksensa ovat jo maksaneet miljoonan. Oisko ollut halvempaa hoitaa etukenossa?
Systeemissä on jotain todella pahasti pielessä. Miten ihmeessä tälle ei osata tehdä mitään?
Kun ei ole mitään taikahoitoa tai taikapilleriä mikä tähän tepsii. Ei ole myöskään rahaa, koska vanhustenhoitoon ja ulkomaalaisten rahoitukseen kuluu liikaa.
Sitä ihmettelen juuri. Robotit tekee leikkauksia ja vaikeitakin ihmisen osia voidaan vaihtaa, mutta mieltä ei osata hoitaa?
Psykedeeleistä voisi olla todella paljon apua, mutta ne on täällä leimattu pahoiksi asioiksi. Aiheeseen liittyvä (vähäinen) tutkimus puoltaa tätä. Psilosybiinisienet olisivat varmasti järkevin vaihtoehto meille suomalaisille.
Itselläni tosin on kokemusta vain ayahuascasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus tällä hetkellä on se, etten saa nukuttua ja kaikki tuntuu vaan synkältä. Otin yhteyttä pariviikkoa sitten työterveyteen ja sain reilun kuukauden päähän psykologille ajan. Huomaa miten paljon ihmiset rasittuu nykymaailmassa ja kaipaa elämään tukea. Surullisemmat ajat on vielä edessä. Voimia kaikille jotka joutuu kyseisten asioiden äärellä kärvistelemään. M-32
Ota nyt itsestäsi niskasta kiinni ja mene vaikka lenkille! Tuollainen ruikutus on vastenmielistä 🤮
Onko ollenkaan järkevää mennä psykologin puheille.Eikö riitä että puhuu perheen tai kavereiden kanssa sen sijaan että pääset mukaan oravankärryyn lääkitysten kanssa. Ei ääkkeet auta ,itse saat ottaa vastuun .
Mene jo pois tästä ketjusta, jos et osaa asiallisesti keskustella. Juuri sinun kaltaisten vähättelevien ja empatiakyvyttömien k**ipäiden takia kynnys hakea ammattiapua on edelleen osalla ihmisistä korkea.
Toivottavasti läheisesi eivät sairastu pahasti, kun et halua edes ymmärtää miten vaikeita tilanteita mielenterveysongelmat ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain vikaa on järjestelmässä, jos hakee apua mutta lähetetään vain kotiin.
Silloin voi EHKÄ saada akuuttia apua jos on itsetuhoinen. Yleensä täytyy pitkälti itsekseen selvitä. Resepti käteen ja seuraava potilas sisään. :(
Mä vietin yön päivystyksessä vatsahuuhtelussa jne itsariyrityksen takia. Aamulla oli lyhyt psykiatrin haastattelu ja sit vaan kotiin. Ei mitään lääkkeitä, hoitoonohjausta, mitään. Asun yksin. Koin tuon koko keikan todella huonona. Henkilökunta oli välinpitämätöntä. Ihme kun selvisin ja olen hengissä. Tämmöistä Helsingissä
Olisitko halunnut sänkypaikan suljetulta .Miten voi auttaa ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus tällä hetkellä on se, etten saa nukuttua ja kaikki tuntuu vaan synkältä. Otin yhteyttä pariviikkoa sitten työterveyteen ja sain reilun kuukauden päähän psykologille ajan. Huomaa miten paljon ihmiset rasittuu nykymaailmassa ja kaipaa elämään tukea. Surullisemmat ajat on vielä edessä. Voimia kaikille jotka joutuu kyseisten asioiden äärellä kärvistelemään. M-32
Ota nyt itsestäsi niskasta kiinni ja mene vaikka lenkille! Tuollainen ruikutus on vastenmielistä 🤮
Onko ollenkaan järkevää mennä psykologin puheille.Eikö riitä että puhuu perheen tai kavereiden kanssa sen sijaan että pääset mukaan oravankärryyn lääkitysten kanssa. Ei ääkkeet auta ,itse saat ottaa vastuun .
Mene jo pois tästä ketjusta, jos et osaa asiallisesti keskustella. Juuri sinun kaltaisten vähättelevien ja empatiakyvyttömien k**ipäiden takia kynnys hakea ammattiapua on edelleen osalla ihmisistä korkea.
Toivottavasti läheisesi eivät sairastu pahasti, kun et halua edes ymmärtää miten vaikeita tilanteita mielenterveysongelmat ovat.
Seuraan erään kamppailua.Mutta en ymmärrä ilmeisesti , koska elämä tosi hyvin hänellä. On hyvä koti, poikakaveri, ratsastaa, ruokaa ja muutakin on yllin kyllin. Oisko nykyajan luxusongelma ? Ei voi olla tekemisissä ihmisten kanssa, eli ei ole töissä. Ei laita ruokaa, ei siivoa, ei tee muuta kuin hevosten parissa. Yritän ymmärtää tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain vikaa on järjestelmässä, jos hakee apua mutta lähetetään vain kotiin.
Silloin voi EHKÄ saada akuuttia apua jos on itsetuhoinen. Yleensä täytyy pitkälti itsekseen selvitä. Resepti käteen ja seuraava potilas sisään. :(
Mä vietin yön päivystyksessä vatsahuuhtelussa jne itsariyrityksen takia. Aamulla oli lyhyt psykiatrin haastattelu ja sit vaan kotiin. Ei mitään lääkkeitä, hoitoonohjausta, mitään. Asun yksin. Koin tuon koko keikan todella huonona. Henkilökunta oli välinpitämätöntä. Ihme kun selvisin ja olen hengissä. Tämmöistä Helsingissä
Olisitko halunnut sänkypaikan suljetulta .Miten voi auttaa ?
Varmaankin. Ne on näitä, jotka haluaa vaan maata tekemättä mitään muiden rahoilla. Ällöttävä loisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin päästä terveysaseman akuuttivastaanotolle, koska läheiseni oli saanut muutamaa päivää aiemmin sairaskohtauksen ja oli herättämisyrityksistä huolimatta yhä tajuton. Kyyneleet virtasivat ja vollotin kun kävelin aulaan. Olin niin sekaisin, että kyselin aulassa istuneelta hoitajalta että onhan tämä oikea paikka, sillä olen täällä siksi, koska läheiseni on kriittisessä tilassa, en jaksa ja saatan tämän kaltaisessa stressitilassa tehdä itselleni jotain (minulla on monta diagnoosia autismista persoonallisuushäiriöihin).
Hän katsoi minua, sitten samassa kopissa olevaa tirskuvaa vartijaa ja nauroi "no mitäs luulet, ota vuoronumero ja mene istumaan". Kävelin saman tien pois ja kuulin vaan kun nuo kaksi nauroivat että "mikähän narkkari toikin oli".
Jo siellä teholla läheistäni hoitanut lääkäri oli tyly ja puhui koruttomasti "No varmaan tuo nyt sitten aivokuolleeksi jää kun ei kerta herää". Hän ei siis käyttänyt läheisestäni sanaa "hän" vaan "tuo". Niinkuin rakkaani olisi joku vahanukke.
En enää ikinä luota suomalaiseen terveydenhuollon henkilökunnan tunnetaitoihin. Parempi olla kuollut kuin noiden armoilla. Tältä osin ymmärrän Jasminia täysin.
Kuka voi tehdä mitä ? Onko sinulla vastaus.
Kappas, joku tunnetaidoton lääkäri/hoitaja tuli paikalle :D
Mikä siinä asiallisen neutraalissa käytöksessä on niin vaikeaa? Tai no, varsinkin lääkäreillä tunnetusti on olematon empatiakyky ja psykopatiaa on myös hyvin monella, mutta sitä työstä johtuvaa kyynisyyttä ei tulisi kaataa potilaiden ja läheisten niskaan.
Ja mitä tulee mt-ongelmiin niin työni puolesta olen nähnyt, että miesten on helpompi saada apua. Päivystyksistä naiset käännytetään yleensä jo ovella pois.
Kiinnostunut minkälaista apua ja oiko siitä hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama trendi kuin 15 vuotta sitten.
Tiedän nuoruudesta eräänkin tytön, joka yritti hakea itsetuhoisiin ajatuksiin ja masennukseen apua. Aina käännytettiin pois vedoten pitkiin jonoihin. Lopulta tyttö lähti oman käden kautta.Joku tässä systeemissä mättää ja pahasti.
Minne pitäisi sijoittaa nuoret jotka ovat itsetuhoavia? Kuka voi auttaa,vain hän itse ja perhe. Surulista mutta totta. En syytä ketään, mutta kun ei resurssit aina riitä. Ja mikä hyöty siitä on jos saa tilapäiskodin .Ei se lapsen psyyke siitä parane.
Jos tämä sama ongelma on ollut jo 15 vuotta sitten, niin voisi kuvitella että asialle olisi tehty jotakin. Jonot mt-hoitoihin vain kasvavat. Päättäjien olisi ylipäätään pitänyt ajat sitten herätä siihen, ettei jonot vedä missään.
Terapiaan ihmiset saattavat jonottaa parikin vuotta. Se on todella pitkä aika, jos ei ole varaa yksityiseen. Ja nekin ovat työllistettyinä.
Seuraan, ei terapia auta .Kohta samassa jamassa taas uudelleen.
Jalka menee poikki, niin asian vakavuus on absoluuttisesti todennettavissa. Mielenterveyspotilas kun pyytää apua, on asian vakavuus vaikeampi todentaa. Jos avun pyytäjiä on vieläpä runsaasti enemmän kuin tarjoajia, menee homma entistä vaikeammaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritin päästä terveysaseman akuuttivastaanotolle, koska läheiseni oli saanut muutamaa päivää aiemmin sairaskohtauksen ja oli herättämisyrityksistä huolimatta yhä tajuton. Kyyneleet virtasivat ja vollotin kun kävelin aulaan. Olin niin sekaisin, että kyselin aulassa istuneelta hoitajalta että onhan tämä oikea paikka, sillä olen täällä siksi, koska läheiseni on kriittisessä tilassa, en jaksa ja saatan tämän kaltaisessa stressitilassa tehdä itselleni jotain (minulla on monta diagnoosia autismista persoonallisuushäiriöihin).
Hän katsoi minua, sitten samassa kopissa olevaa tirskuvaa vartijaa ja nauroi "no mitäs luulet, ota vuoronumero ja mene istumaan". Kävelin saman tien pois ja kuulin vaan kun nuo kaksi nauroivat että "mikähän narkkari toikin oli".
Jo siellä teholla läheistäni hoitanut lääkäri oli tyly ja puhui koruttomasti "No varmaan tuo nyt sitten aivokuolleeksi jää kun ei kerta herää". Hän ei siis käyttänyt läheisestäni sanaa "hän" vaan "tuo". Niinkuin rakkaani olisi joku vahanukke.
En enää ikinä luota suomalaiseen terveydenhuollon henkilökunnan tunnetaitoihin. Parempi olla kuollut kuin noiden armoilla. Tältä osin ymmärrän Jasminia täysin.
Halauksia sinulle
Suomalaisessa yhteiskunnassa on ihmeellinen käsitys asiakaspalvelutilanteissa naureskella ja vähätellä asiakasta. Ei todellakaan ymmärretä ammattietiikan päälle. Näen tätä myös omassa työssä kollegoiden toimesta.
Puolisoni oli vuosia sitten leikkauksessa ja kotottaumispäivänä soitti, että täällä hän odottaa taksia muttei ole saanut kunnollisia kotihoito-ohjeita vaikka on kysynyt niitä. Otin sitten itse yhteyttä suoraan osastoon, mistä sain vastauksia kun kyselin mm. haavanhoidosta, mahdollisista lääkityksestä jne. Puolisoni kertoi myöhemmin, kuinka oli kuullut puhelun jälkeen miten hoitajat naureskelleet "vaikeasta omaisesta joka soittelee hoito-ohjeita".
Laitoin kyllä reklamaatiota ko. osastoon. Hyvin ala-arvoista potilaiden kuullen puhua muiden asioista ja naureskella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on kyse inhimillisestä tragediasta, mutta tästä tulee myös oppia. Ihmisten pitää alkaa elämään siten, että ei olla tuossa jamassa. Siis some pois, sokerit ja päihteet vähemmälle, liikuntaa lisää elämään ja sekopäiset "ystävät" pois elämästä. Helpottaa aika paljon jo tällä tekemisellä. Totuus on, ettei niitä apuja ole eikä tule enää julkiselta sektorilta pariinkymmeneen vuoteen ainakaan. Tämä pitää nyt vain sisäistää. Jos ei sisäistetä, niin heikot sortuu elon tiellä tästä eteenpäin.
Mutta syöpäpotilas hoidetaan. Häntä ei lähetetä tautinsa kanssa kotiin.
Yleensä kyllä. Kun taas kilpirauhaspotilaita ei hoideta, he lähetetään tautinsa kanssa kotiin. Kyllä sekin, ettei mitään jaksa, nostaa itsemu*hakynnystä. Kiitos Tays.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapia, lääkitys. Eikö muita vaihtoehtoja ole, te jotka niin näpäkästi haukutte kun kysyn MITÄ VOITAISSIIN TEHDÄ?
Kaveri haki apua ja ei saanut sitä. Nyt hän on kuollut.
Kahden aineksen resepti:
1. Estetään lapsia pienestä asti kiusaamasta toisia
2. Opetetaan kiusatuille, että toisten ihmisten sanomisilla ei ole merkitystä. Muut ihmiset eivät ole määrittäjä tai auktoriteetti.
Kotona, tarhassa ja koulussa aikuisilla on vastuu estää kiusaaminen.
No mua on aina naurattanut, et suomalaiset elää jossakin illuusiossa, että täällä on kaikki maailman parasta. Totuus on toinen ja sen tajuaa viimeistään silloin kun joutuu itse noihin pompoteltavaksi.
Suurin masentuneista on vaan laiskoja. Tottakai se väsyttää, kun makaa vaan sohvalla
Vierailija kirjoitti:
Jos masentunut ihminen yhtäkkiä piristyy, niin se on aina hälytysmerkki. Silloin ihminen on yleensä tehnyt päätökset itsemurhasta ja hän on helpottunut. Tähän pitää välittömästi reagoida. Pisti vain tekstissä silmään tämä kohta viimeisestä puhelusta:
"Hän vaikutti olevan todella pirteä, enkä olisi yhtään arvannut, mitä tulee tapahtumaan. Hän ei ollut mitenkään ahdistuneen oloinen."Tämä tieto voi ehkä pelastaa jonkun hengen.
Ei pelasta koska auttava taho ei näe asiaa niin.
Mitä voitaisiin tehdä? Kerro!