Kun haet apua mt-ongelmiin * Viimeisen kerran Jasmin päätyi sairaalan päivystykseen tammikuussa, kun Laura vei hänet sinne. Lauran mukaan Jasmin lähetettiin lähes välittömästi takaisin kotiin, vaikka tilanne oli ystävien mielestä hyvin vakava*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on kyse inhimillisestä tragediasta, mutta tästä tulee myös oppia. Ihmisten pitää alkaa elämään siten, että ei olla tuossa jamassa. Siis some pois, sokerit ja päihteet vähemmälle, liikuntaa lisää elämään ja sekopäiset "ystävät" pois elämästä. Helpottaa aika paljon jo tällä tekemisellä. Totuus on, ettei niitä apuja ole eikä tule enää julkiselta sektorilta pariinkymmeneen vuoteen ainakaan. Tämä pitää nyt vain sisäistää. Jos ei sisäistetä, niin heikot sortuu elon tiellä tästä eteenpäin.

Voi luoja mitä huttua. Olisipa masennus ja itsetuhoisuus vain elintavoista ja kaveripiiristä kiinni. Ja tietysti MT-ongelmatkin paranevat vain ottamalla itseään niskasta kiinni.

Itse olen kärsinyt koko aikuisikäni masennuksesta, joka on vaihdellut lievästä vaikeaan.

Syynä on tapauksessani on vaikeat traumat ja niiden vaikutus aivojen fysiologiaan. Vaikka olenkin itse käsitellyt traumataustani, en ehkä parane koskaan lapsuuden kaltoinkohtelun seurauksena tulleesta "aivovauriosta".

Tämän seurauksena kärsin ADD:n kaltaisista oireista, stressinsietokykyni on pysyvästi alentunut, varsinkin lähimuistini on huono. Ihmisuhteita en pysty ylläpitämään, olen täysin erakoitunut.

Silti minulla on ns. Kulissit kunnossa. Olen loppusuoralla korkeakouluopinnoissa, opinnot ovat sujuneet hyvin, minulla on hyvä työpaikka alallani. Olen urheilullinen ja syön terveellisesti jne. Päihteitä en käytä.

Koko tämän kevään olen miettinyt itsemurhaa. Tuntuu että en kykene pitämään lankoja käsissäni. Pelkään että menetän työni, koska huonon paineensietokykyni vuoksi en ole ollut parhaimmillani. Stressi on myös lisännyt keskittymysvaikeuksiani ja PTSD-oireita. Olen jo kerran saanut töissä hermoromahduksen.

Pelkään tosissani, että minusta ei ole työelämään, että olen niin pahasti pysyvästi vioittunut. Ja olen tehnyt oikeasti kaikkeni. En pysty enää auttamaan itseäni. Epäilen että tuskin ammattilaisetkaan pystyvät, vaikka hoitoon pääsisinkin. Elämäni on pelkkää ankeaa sinnittelyä, ahdistusta ja pelkoa. En usko että jaksan tätä enää kauaa.

Ei ole mitään huttua. Liikunta, ruokavalio ja some ovat tutkitusti voimakkaita taustatekijöitä masentumisen taustalla, ja jos ne ovat kunnossa niin ne ehkäisevät masentumista.

Mulla oli ruokavalio kunnossa ja liikuntaakin harrastin. Somessa en ole ollutkaan ellei tätä palstaa ja whatsappia lasketa sellaisiksi. Itseäni alkoi masentaa jatkuva työstressi ja yksinäisyys. En löytänyt kavereita mistään, vaikka kokeilin kaikenlaisia harrastuksia. Harva arvaa, että päällisin puolin menestyvä ja nätti nainen voi olla todella yksin. Siinä ei tieto tyrkyllä olevasta seksiseurasta auta. Parin itsariyrityksen jälkeen päätin olla itseni paras ystävä. On kyllä ollut pitkä tie enkä saanut julkiselta puolelta mitään apua. Terveiset Helsingistä.

Mikä susta on vialla, kun ihmiset ei halua olla sun kanssa tekemisissä?

Mikä sussa on vialla, kun oot noin tyly?

Siinä vialla se että sillä ei ole ketään kelle ilkeillä.

Miksi kukaan haluaisi ilkeillä ystävilleen tai läheisilleen? Oletko hieman yksinkertainen?

Kateelliset pas kat haukkui herkän ja kauniin ihmisen elämän sammumaan. Tässä(kään) tapauksessa ei voida puhua itsetuhoisuudesta. Pahat, ilkeät, ja kateelliset ihmiset tuhosivat elämän. Jasminilla olisi ollut vielä paljon annettavaa elämässään perheelleen, ystävilleen ja itselleen, myös monelle muulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain vikaa on järjestelmässä, jos hakee apua mutta lähetetään vain kotiin.

Silloin voi EHKÄ saada akuuttia apua jos on itsetuhoinen. Yleensä täytyy pitkälti itsekseen selvitä. Resepti käteen ja seuraava potilas sisään. :(

Ei saa. Sisko lähetettiin kotiin itsetuhoisena. Oli luvannut ettei tee itsemurhaa. Kuka idiootti uskoo jos masentuneelta kysyy yhtään mitään,

Jäi kaksi teini-ikäistä lasta äidittömäksi.

Tampere

Sama tapahtui lapseni kohdalla. Minä soitin kerta toisensa jälkeen ambulanssia ja aina lähetettiin kotiin. Yksi päivä sitten, päivystyksestä tullessaan, toteutti uhkailunsa.

Jäi tosin henkiin, vammautuneena. Yhteiskunnalle hänen leikkauksensa ovat jo maksaneet miljoonan. Oisko ollut halvempaa hoitaa etukenossa?

Systeemissä on jotain todella pahasti pielessä. Miten ihmeessä tälle ei osata tehdä mitään?

Itsemurhia yrittäville ei pitäisi tarjota mitään lääkäripalveluja. Heidän valinta oli lähteä täältä, sitä tahtoa pitäisi kunnioittaa.

Heidän valintansa on päästä tuskasta eroon. Harva heistä haluaa kuolla, mutta heillä ei vain ole muuta konstia

Koska ei voi laittaa sitä somea kiinni?

Jos tuo ei onnistu niin eväät on tosiaan aika vähissä. Normaalia elämänhallintaa useimmille miehille.

Voi tulla yllätyksenä mutta ihmiset(eli myös naiset) yrittivät itsemurhia jo ennen somea. Naisia väheksyvää ja epäinhimillistävää sanoa että naisten ongelmat johtuisivat vain somesta, kun eihän heillä voi olla oikeita ongelmia, ajatuksia tai murheita eikä edes yksinäisyyttä voi kokea. 

Naisillahan on asiat 1000x paremmin kuin miehillä. Tehän nautiskellen kerrotte täällä kuinka vain miehet ovat yksin, itsemurhayksiössään naisten nauttiessa elämästä ystävättärien kanssa.

Tuo on jotain omaa keksintöäsi. Kaikilla ei tosiaan mitään ystäviä ole ja moni nainenkin elää itsemurhayksiössä. Usein on ollut ketjuja joissa pohditaan ulkopuolisuutta ja sitä kun ei sovi minnekään, eikä oikein löydy ystäviä. Ja ne ovat naisten kirjoittamia yleensä. Mietitään kelpaako koskaan kenellekään. En ole nähnyt väitettä että vain miehet olisivat yksin muilta kuin kaltaisiltasi jotka eivät selkeästi naisista pidä.

Naiset pilkkaavat tällä palstalla tuhansissa ketjuissa miehiä jotka ovat syrjäytyneitä paskoja. Nautitte siitä kun miehet kärsivät. Johan te tässäkin ketjussa aloitte ilakoimaan kuinka miehet tekee enemmän itsemurhia.

Minua on haukuttu jo lapsena laudaksi, huoraksi, lesboksi, kaikki miesten suusta ja kaikki on pitänyt lapsen psyykkeellä kestää. Haukkujat ovat

olleet samanikäisiä ja aikuisia miehiä.

Mun sisko oli vielä kaunis ja joutui kestämään haukkumisia muilta naisilta. Herkkänä hän ei jaksanut.

Lapsesta asti niitä palvotaan

Kiinassa sama juttu

Yhtä poikaa palvotaan kuin keisaria

Ja kun itse pitää pärjätä niiin ei suju

Terapiaa halutaan uudistaa suuntaan, jossa korostuvat omahoito ja netti harvempien päästessä jatkossa edes lyhyeenkään hoitokontaktiin ammattilaisten kanssa.

www.hs.fi/politiikka/art-2000009560989.htm

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain vikaa on järjestelmässä, jos hakee apua mutta lähetetään vain kotiin.

Silloin voi EHKÄ saada akuuttia apua jos on itsetuhoinen. Yleensä täytyy pitkälti itsekseen selvitä. Resepti käteen ja seuraava potilas sisään. :(

Mä vietin yön päivystyksessä vatsahuuhtelussa jne itsariyrityksen takia. Aamulla oli lyhyt psykiatrin haastattelu ja sit vaan kotiin. Ei mitään lääkkeitä, hoitoonohjausta, mitään. Asun yksin. Koin tuon koko keikan todella huonona. Henkilökunta oli välinpitämätöntä. Ihme kun selvisin ja olen hengissä. Tämmöistä Helsingissä

Samoin kävi entiselle työkaverille. Hänellä ei ollut omaisia ja työpaikalta yritettiin saada työterveydenhuoltoon. Yritti lääkkeillä itsemurhaa ja vatsahuuhtelun ja psykiatrin haastattelun jälkeen lähettivät kotiin.  Toinen yritys ei jäänyt yritykseksi. Hyvä, että sinä selvisit! Toivottavasti jaksat sinnitellä ja elämäntilanteesi kohentuu. 

Eipä tarvitse tätäkään ketjua lukea kuin pari sivua kun huomaa miten sairaita ja henkisesti (kenties myös fyysisesti, mutta sitähän ei voi ruudun välityksellä tietää) väkivaltaisia ihmisiä joukossamme pyörii. Siinä on yksi ydinongelmista; näitä ihmisiä ei saada kuriin vaan saavat rauhassa rääkätä muita jo päiväkodista lähtien, kouluissa, työpaikoilla. "Soo-soo, tuhmasti tehty", siinä seuraukset ja toimenpiteet näille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus tällä hetkellä on se, etten saa nukuttua ja kaikki tuntuu vaan synkältä. Otin yhteyttä pariviikkoa sitten työterveyteen ja sain reilun kuukauden päähän psykologille ajan. Huomaa miten paljon ihmiset rasittuu nykymaailmassa ja kaipaa elämään tukea. Surullisemmat ajat on vielä edessä. Voimia kaikille jotka joutuu kyseisten asioiden äärellä kärvistelemään. M-32

Ota nyt itsestäsi niskasta kiinni ja mene vaikka lenkille! Tuollainen ruikutus on vastenmielistä 🤮

Vedä sinä itsesi kiikkuun keinumaan. Voi olla että tovi menee että sinut löydetään...

Miksi ihmeessä niin tekisin? Sehän on heikkojen ja yksinkertaisten ihmisten ratkaisu. Minä nautin elämästä. 🥰

Joo ja se oikein huokuu sinusta ääliö🤪

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on kyse inhimillisestä tragediasta, mutta tästä tulee myös oppia. Ihmisten pitää alkaa elämään siten, että ei olla tuossa jamassa. Siis some pois, sokerit ja päihteet vähemmälle, liikuntaa lisää elämään ja sekopäiset "ystävät" pois elämästä. Helpottaa aika paljon jo tällä tekemisellä. Totuus on, ettei niitä apuja ole eikä tule enää julkiselta sektorilta pariinkymmeneen vuoteen ainakaan. Tämä pitää nyt vain sisäistää. Jos ei sisäistetä, niin heikot sortuu elon tiellä tästä eteenpäin.

Voi luoja mitä huttua. Olisipa masennus ja itsetuhoisuus vain elintavoista ja kaveripiiristä kiinni. Ja tietysti MT-ongelmatkin paranevat vain ottamalla itseään niskasta kiinni.

Itse olen kärsinyt koko aikuisikäni masennuksesta, joka on vaihdellut lievästä vaikeaan.

Syynä on tapauksessani on vaikeat traumat ja niiden vaikutus aivojen fysiologiaan. Vaikka olenkin itse käsitellyt traumataustani, en ehkä parane koskaan lapsuuden kaltoinkohtelun seurauksena tulleesta "aivovauriosta".

Tämän seurauksena kärsin ADD:n kaltaisista oireista, stressinsietokykyni on pysyvästi alentunut, varsinkin lähimuistini on huono. Ihmisuhteita en pysty ylläpitämään, olen täysin erakoitunut.

Silti minulla on ns. Kulissit kunnossa. Olen loppusuoralla korkeakouluopinnoissa, opinnot ovat sujuneet hyvin, minulla on hyvä työpaikka alallani. Olen urheilullinen ja syön terveellisesti jne. Päihteitä en käytä.

Koko tämän kevään olen miettinyt itsemurhaa. Tuntuu että en kykene pitämään lankoja käsissäni. Pelkään että menetän työni, koska huonon paineensietokykyni vuoksi en ole ollut parhaimmillani. Stressi on myös lisännyt keskittymysvaikeuksiani ja PTSD-oireita. Olen jo kerran saanut töissä hermoromahduksen.

Pelkään tosissani, että minusta ei ole työelämään, että olen niin pahasti pysyvästi vioittunut. Ja olen tehnyt oikeasti kaikkeni. En pysty enää auttamaan itseäni. Epäilen että tuskin ammattilaisetkaan pystyvät, vaikka hoitoon pääsisinkin. Elämäni on pelkkää ankeaa sinnittelyä, ahdistusta ja pelkoa. En usko että jaksan tätä enää kauaa.

Mulla on niin sama tilanne että itkettää, erona että olen yliopiston toisen vuoden loppusuoralla nyt. Jos voisin puhua anonyymisti toiselle, niin sen tekisin. Itselläkin jokainen päivä on sinnittelyä, mt ongelmat tai oikeastaan pitäisi sanoa sairaudet, voi todellakin viedä kyvyn elää. Välillä tunnen olevani ruumiini vanki vain, en pysty elämään mutten kuolemaankaan syyllisyyden tunteen vuoksi. Sielu on jäänyt tähän välitilaan jumiin ja apua ei saa :(. Minunkin terapiani peruttiin jo 8kk sitten vaikka on todettu vaikea adhd ja epäillään ocd:ta siihen päälle. Uskon, että se minulta löytyy, kompulsiot ja niiden aiheuttama masennus vie multa vielä hengen ellen saa apua.

Niiloa siteeraten: "Koittakaa jaksaa vaikka ette jaksaisi ja pitäkää toisistanne huolta. Älkää jääkö yksin jumalauta, se on vi**umaista.":(

Some. Pois somesta, niin jo alkaa helpottaa. Jätin itse somen n. 5 vuotta sitten ja emäni paras päätös! Vaikka tiesin somen olevan suurin osin teennäistä kiiltokuvaa, niin väkisin aloin tuntea alemmuutta ja oman elämän mitättömyyttä somen syöttäessä muiden täydellisiä kuviq täydellisestä elämästä. Kun poistuin sieltä aloin pikkuhiljaa huomata oman elämän olevan omannäköistä ja ihan kivaa. Voin tehdä mitä haluan, miten haluan eikä kenenkään tarvitse tietää siitä, arvostella sitä tai kommentoida sitä millään tavalla. Teen sen itselleni, en muille. Aikaa jää myös tehdä asioita, kun en plärää somea ja muokkaa kuvia jilkaisukelpoisiksi. Ja minä olen jo 30+, nuoremmilla vielä pahemmat paineet somessa.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tarvitse tätäkään ketjua lukea kuin pari sivua kun huomaa miten sairaita ja henkisesti (kenties myös fyysisesti, mutta sitähän ei voi ruudun välityksellä tietää) väkivaltaisia ihmisiä joukossamme pyörii. Siinä on yksi ydinongelmista; näitä ihmisiä ei saada kuriin vaan saavat rauhassa rääkätä muita jo päiväkodista lähtien, kouluissa, työpaikoilla. "Soo-soo, tuhmasti tehty", siinä seuraukset ja toimenpiteet näille ihmisille.

Pahinta on, että näitä häiriköitä edustavat tyypit istuu kohta hallituksessa ja päättää meidän asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on kyse inhimillisestä tragediasta, mutta tästä tulee myös oppia. Ihmisten pitää alkaa elämään siten, että ei olla tuossa jamassa. Siis some pois, sokerit ja päihteet vähemmälle, liikuntaa lisää elämään ja sekopäiset "ystävät" pois elämästä. Helpottaa aika paljon jo tällä tekemisellä. Totuus on, ettei niitä apuja ole eikä tule enää julkiselta sektorilta pariinkymmeneen vuoteen ainakaan. Tämä pitää nyt vain sisäistää. Jos ei sisäistetä, niin heikot sortuu elon tiellä tästä eteenpäin.

Voi luoja mitä huttua. Olisipa masennus ja itsetuhoisuus vain elintavoista ja kaveripiiristä kiinni. Ja tietysti MT-ongelmatkin paranevat vain ottamalla itseään niskasta kiinni.

Itse olen kärsinyt koko aikuisikäni masennuksesta, joka on vaihdellut lievästä vaikeaan.

Syynä on tapauksessani on vaikeat traumat ja niiden vaikutus aivojen fysiologiaan. Vaikka olenkin itse käsitellyt traumataustani, en ehkä parane koskaan lapsuuden kaltoinkohtelun seurauksena tulleesta "aivovauriosta".

Tämän seurauksena kärsin ADD:n kaltaisista oireista, stressinsietokykyni on pysyvästi alentunut, varsinkin lähimuistini on huono. Ihmisuhteita en pysty ylläpitämään, olen täysin erakoitunut.

Silti minulla on ns. Kulissit kunnossa. Olen loppusuoralla korkeakouluopinnoissa, opinnot ovat sujuneet hyvin, minulla on hyvä työpaikka alallani. Olen urheilullinen ja syön terveellisesti jne. Päihteitä en käytä.

Koko tämän kevään olen miettinyt itsemurhaa. Tuntuu että en kykene pitämään lankoja käsissäni. Pelkään että menetän työni, koska huonon paineensietokykyni vuoksi en ole ollut parhaimmillani. Stressi on myös lisännyt keskittymysvaikeuksiani ja PTSD-oireita. Olen jo kerran saanut töissä hermoromahduksen.

Pelkään tosissani, että minusta ei ole työelämään, että olen niin pahasti pysyvästi vioittunut. Ja olen tehnyt oikeasti kaikkeni. En pysty enää auttamaan itseäni. Epäilen että tuskin ammattilaisetkaan pystyvät, vaikka hoitoon pääsisinkin. Elämäni on pelkkää ankeaa sinnittelyä, ahdistusta ja pelkoa. En usko että jaksan tätä enää kauaa.

Mulla on niin sama tilanne että itkettää, erona että olen yliopiston toisen vuoden loppusuoralla nyt. Jos voisin puhua anonyymisti toiselle, niin sen tekisin. Itselläkin jokainen päivä on sinnittelyä, mt ongelmat tai oikeastaan pitäisi sanoa sairaudet, voi todellakin viedä kyvyn elää. Välillä tunnen olevani ruumiini vanki vain, en pysty elämään mutten kuolemaankaan syyllisyyden tunteen vuoksi. Sielu on jäänyt tähän välitilaan jumiin ja apua ei saa :(. Minunkin terapiani peruttiin jo 8kk sitten vaikka on todettu vaikea adhd ja epäillään ocd:ta siihen päälle. Uskon, että se minulta löytyy, kompulsiot ja niiden aiheuttama masennus vie multa vielä hengen ellen saa apua.

Niiloa siteeraten: "Koittakaa jaksaa vaikka ette jaksaisi ja pitäkää toisistanne huolta. Älkää jääkö yksin jumalauta, se on vi**umaista.":(

Mikä v**** sua vaivaa? Koeta nyt vähän edes yrittää. Mikään ei ole niin vastenmielistä kuin itsesäällissä vellovat itkuiitat.

Voi kun sut vois lukita jonnekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tarvitse tätäkään ketjua lukea kuin pari sivua kun huomaa miten sairaita ja henkisesti (kenties myös fyysisesti, mutta sitähän ei voi ruudun välityksellä tietää) väkivaltaisia ihmisiä joukossamme pyörii. Siinä on yksi ydinongelmista; näitä ihmisiä ei saada kuriin vaan saavat rauhassa rääkätä muita jo päiväkodista lähtien, kouluissa, työpaikoilla. "Soo-soo, tuhmasti tehty", siinä seuraukset ja toimenpiteet näille ihmisille.

Pahinta on, että näitä häiriköitä edustavat tyypit istuu kohta hallituksessa ja päättää meidän asioista.

Hyvä niin! Näihin turhiin ihmiseen ei ole mitään syytä syytää rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateelliset pas kat haukkui herkän ja kauniin ihmisen elämän sammumaan. Tässä(kään) tapauksessa ei voida puhua itsetuhoisuudesta. Pahat, ilkeät, ja kateelliset ihmiset tuhosivat elämän. Jasminilla olisi ollut vielä paljon annettavaa elämässään perheelleen, ystävilleen ja itselleen, myös monelle muulle.

Mitä tarjottavaa Jasminella olisi ollut? Jos nytkin loisi muiden rahoilla..

Vilkaseppa peiliin. Mitä näkyy? Siellä näkyy ihminen jolla on paha olla ja ilkeilee sen takia muille. Jasmin ei ilkeillyt vaikka oli paha olla.

Ja sinähän se loisimisen asiantuntija olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tarvitse tätäkään ketjua lukea kuin pari sivua kun huomaa miten sairaita ja henkisesti (kenties myös fyysisesti, mutta sitähän ei voi ruudun välityksellä tietää) väkivaltaisia ihmisiä joukossamme pyörii. Siinä on yksi ydinongelmista; näitä ihmisiä ei saada kuriin vaan saavat rauhassa rääkätä muita jo päiväkodista lähtien, kouluissa, työpaikoilla. "Soo-soo, tuhmasti tehty", siinä seuraukset ja toimenpiteet näille ihmisille.

Pahinta on, että näitä häiriköitä edustavat tyypit istuu kohta hallituksessa ja päättää meidän asioista.

Lauta lenkki että olet uskottava.Muuten poistoon. 

Muistakaa jättää trollit täysin huomiotta, älkää vastailko, älkää peukuttako. Se on pahinta mitä heille voi tapahtua (siis se että kukaan ei tartu siihen häiriintyneeseen itkupotkuiluun ja pahan olon purkuun muita halventamalla)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on kyse inhimillisestä tragediasta, mutta tästä tulee myös oppia. Ihmisten pitää alkaa elämään siten, että ei olla tuossa jamassa. Siis some pois, sokerit ja päihteet vähemmälle, liikuntaa lisää elämään ja sekopäiset "ystävät" pois elämästä. Helpottaa aika paljon jo tällä tekemisellä. Totuus on, ettei niitä apuja ole eikä tule enää julkiselta sektorilta pariinkymmeneen vuoteen ainakaan. Tämä pitää nyt vain sisäistää. Jos ei sisäistetä, niin heikot sortuu elon tiellä tästä eteenpäin.

Mutta syöpäpotilas hoidetaan. Häntä ei lähetetä tautinsa kanssa kotiin.

EI hoideta! Tuttavani sairasti syöpää ja hänet lähetettiin kotiin ilman mitään hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mt-ongelmissa luulosairauksia, niin kuin muissa sairastapauksissa?

Jos ihminen on vain kyllästynyt arkeensa, niin kuin monet meistä on, niin voiko luulla olevansa masentunut ja valmis jopa itsariin saadakseen muutosta elämäänsä?

Elämänhallintaongelmia voidaan luulla mt-ongelmiksi ja monesti se niin näyttäisi olevan, kun halutaan, että muut ratkoo ne ongelmat.

Ei se ole mt-ongelma, kun ihminen pohtii mistä sisältöä ja keskustelukumppani elämään.

On täällä varsinaisia tietäjiä. Yksi kehottaa ottamaan itseään niskasta kiinni jos luulee olevansa masentunut ja toisen mielestä itsari tehdään, että saisi muutoksen elämäänsä. Ehkäpä tulee omalle kohdallenne, niin siitä vain niska ote ja lopullinen elämänmuutos.

Mikä on sinun neuvo?

Tutustua alan kirjallisuuteen ja etsiä tietoa asioista yleensäkin. Vai onko sinusta hyvä neuvo tehdä itsemurha, jotta saisi muutosta elämäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän pitäisi puhua niistä juurista minkä takia nuoret naiset masentuu.

Jos tämä Jasminkaan ei olisi masentunut hän jatkaisi juurikin sitä elämäntyyliä joka ajaa juurikin nuoria tyttöjä masennukseen.

Miehenä minun on mahdoton ymmärtää miten nuori kaunis nainen, jonka elämä on onnellista kuin satukirjassa ja maailmassa kaikki ovet avoinna, voi masentua.

Pilallepassattuja , turhamaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tarvitse tätäkään ketjua lukea kuin pari sivua kun huomaa miten sairaita ja henkisesti (kenties myös fyysisesti, mutta sitähän ei voi ruudun välityksellä tietää) väkivaltaisia ihmisiä joukossamme pyörii. Siinä on yksi ydinongelmista; näitä ihmisiä ei saada kuriin vaan saavat rauhassa rääkätä muita jo päiväkodista lähtien, kouluissa, työpaikoilla. "Soo-soo, tuhmasti tehty", siinä seuraukset ja toimenpiteet näille ihmisille.

Pahinta on, että näitä häiriköitä edustavat tyypit istuu kohta hallituksessa ja päättää meidän asioista.

Lauta lenkki että olet uskottava.Muuten poistoon. 

Mikä on lauta lenkki?