Kun haet apua mt-ongelmiin * Viimeisen kerran Jasmin päätyi sairaalan päivystykseen tammikuussa, kun Laura vei hänet sinne. Lauran mukaan Jasmin lähetettiin lähes välittömästi takaisin kotiin, vaikka tilanne oli ystävien mielestä hyvin vakava*

Vierailija kirjoitti:

Ovatkohan omaiset tehneet ilmoituksen hoitovirheestä, koska tuon jutun perusteella sellainen tässä on kyseessä?

Lain mukaan ei ole hoitovirhe se että ei oteta hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatkohan omaiset tehneet ilmoituksen hoitovirheestä, koska tuon jutun perusteella sellainen tässä on kyseessä?

Lain mukaan ei ole hoitovirhe se että ei oteta hoitoon.

Rikoslain mukaan kyse on heitteillepanosta.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatkohan omaiset tehneet ilmoituksen hoitovirheestä, koska tuon jutun perusteella sellainen tässä on kyseessä?

Lain mukaan ei ole hoitovirhe se että ei oteta hoitoon.

Rikoslain mukaan kyse on heitteillepanosta.

-eri

Ei muuten ole.

Joka päivä päivystykset lähettävät kotiin ihmisiä jotka juuri ja juuri pysyvät tajuissaan. Ketään ei koskaan edes syytetä mistään. Eli laillista on.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on kyse inhimillisestä tragediasta, mutta tästä tulee myös oppia. Ihmisten pitää alkaa elämään siten, että ei olla tuossa jamassa. Siis some pois, sokerit ja päihteet vähemmälle, liikuntaa lisää elämään ja sekopäiset "ystävät" pois elämästä. Helpottaa aika paljon jo tällä tekemisellä. Totuus on, ettei niitä apuja ole eikä tule enää julkiselta sektorilta pariinkymmeneen vuoteen ainakaan. Tämä pitää nyt vain sisäistää. Jos ei sisäistetä, niin heikot sortuu elon tiellä tästä eteenpäin.

Oikein empaattinen pikku kirjoitus. Voin heti paljon paremmin luettuani tämän. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Jotain vikaa on järjestelmässä, jos hakee apua mutta lähetetään vain kotiin.

Koko jarjestelma on raiskaus ja nyt paskotaan jo edesmenneen voutilaisen paalle. Hyvinhan se todellakin auttoi. Oliskohan lahinna viimeistellyt kohtalon kusemalla viimeisen kerran niskaan.

Ja nyt tanssitaan haudalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatkohan omaiset tehneet ilmoituksen hoitovirheestä, koska tuon jutun perusteella sellainen tässä on kyseessä?

Lain mukaan ei ole hoitovirhe se että ei oteta hoitoon.

Virhe olisi ollut ottaa varsinkin pakolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö pääse suljetulle jos on akuutti tarve ja kertoo että meinaan tehdä itsemurhan aivan kohta. Oon ihan loppu. En tiedä minkälaista on jos joku kertoo olevan ihan loppu eikä näe mitään muuta kun itsemurhan, tämä niinku yleisesti ottaen. 

Voi kuule, kun siellä suljetulla ei tapahdu hoidollisessa, sinua, tai ketään muutakaan, ns. auttavassa mielessä yhtään mitään sen kummempaa, kuin että olet kyllä siellä turvassa, seinien sisällä, mutta ne asiat, ja tekijät, jotka aiheuttavat sinulle sitä masennusta, toivottomuutta, ja itsetuhoisuutta eivät siellä poistu ja korjaannu. Psykiatriassa ei olla kiinnostuneita ihmisestä, hänen oireidensa taustalla olevista ja niitä laukaisevista asioista, tekijöistä, tilanteista ja olosuhteista. Olen pahoillani, mutta näin se asia on. Tiedän tämän omasta kokemuksestani. Vuosikymmenten sellaisista.

Aivan liian monella on aivan väärä käsitys siitä, mitä siellä sairaalassa, ja sen seinien sisällä tapahtuu ja tehdään. Ei ainakaan julkiselle puolella. Ei siellä muuta anneta, kuin diagnooseja ja lääkkeitä/lääkemääräyksiä. Niillä ei korjata, hoideta ja ratkaista oireiden taustalla olevia syitä. Uskokaa nyt!

Totta! Pahimmassa tapauksessa diagnoosi vaikeuttaa tervehtymistä ja elämää, jos se on laitettu pysyväluontoiseksi.

Minulla oli aiemmin vakava masennus muutaman kerran. Tosin diagnoosi oli mielestäni virheellinen. Viimeisin psykiatri laittoi sen pysyväluontoiseksi sauraudeksi, jonka näkee kaikki minua hoitavat. Heidän mielestään tarvitsen läpi elämän kestävän lääkityksen. Olen korkeasti kouluttautunut. Eläkekertymäni on hieman parempi kuin keskiverrolla ikäluokassani. Löysin itse avaimet tervehtymiseeni. Diagnoosin olisi pitänyt olla ptsd. Elän sen kanssa päivittäin, mutta apua en hae, koska ei sitä saa ja pystyn elämään sen kanssa.

Hoidossa ollessani hoitohenkilökunta ihmetteli, kuinka mulla oli varaa ostaa 25 000€ maksanut auto. Minusta se oli erikoista. Kysymyksestä huokui asennevamma mt-potilaita kohtaan. Ei nähty minua yksilönä, vaan sen mielikuvan kautta, mikä heillä sattui olaan masispotilaista...

Mt puolella hoito on eräänlaista sosiaalip.rnoa. Potilaat.pakotetaan kertomaan aroista aiheista lukuisille vieraille ihmisille, mutta niiden kertomisellakaan ei saa itselle apua... Minusta arkoja asioita ei pakottaa kertomaan lukuisille ihmisille ellei ole aikomusta auttaa siinä asiassa.

Tuo on kaikki niin totta. Usein hoitohlökunnalla todellakin asennevamma mt-potilaita kohtaan.

Kävin itse fyssarilla julkisella puolella kipeän niskani takia, siellä minulta kysyttiin täysin asiattomia kysymyksiä mt-asioihin liittyen. Eivät kuuluneet niskajuttuun mitenkään. Tuli hyvin alaston, lähes nöyryytetty olo. En ole mitään julkista riistaa, vaikka kärsin ptsdstä, en pääse siitä tässä elämässä. Kun terveyspuolen ihmiset eivät kohtaa sinua ihmisenä koskaan, olet aina ja ikuisesti vain mt-potilas. Tätä pitäisi kyllä lailla saada jotenkin ruotuun, jos minulla todettaisiin syöpä, olisinko silloinkin edelleen ensisijaisesti mt-potilas, jota ei tarvitse ottaa tosissaan?

Olen itse asiassa saanutkin syöpädiagnoosin n 10 v sitten. Elämäni romahti tästä ja sitten vain odottelin hoitojen alkamista. Ilmi tuli sitten että minulle oli annettu virheellinen diagnoosi.

On vaikeata kaiken jälkeen yrittää ylläpitää edes minkäänlaista luottamusta hoitaviin tahoihin.

Mt-diagnoosi on pahempi näköjään kuin elinkautinen rikostuomio.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hälle oli tapahtunut, kun saanut tuon posttraumaattinen stressihäiriö diagnoosin?

No sen nyt voi arvata. Mitä naisille usein tapahtuu.

Vika on siinä, ettei ongelmiin puututa ajoissa. Jokainen, joka postailee itsestään kuvia nettiin kerätäkseen tykkäyksiä, on ongelmainen, ja tarvitsee apua. Terve ihminen saa hyvää fiilistä oikeasta elämästä, eikä tarvitse sometykkäyksiä itsetuntonsa tueksi. Jo tuollaisen kuvapostailun alkaessa pitäisi läheisten puuttua tilanteeseen ja saada tuo itsetuhoinen toiminta loppumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatkohan omaiset tehneet ilmoituksen hoitovirheestä, koska tuon jutun perusteella sellainen tässä on kyseessä?

Lain mukaan ei ole hoitovirhe se että ei oteta hoitoon.

Rikoslain mukaan kyse on heitteillepanosta.

-eri

Ei muuten ole.

Joka päivä päivystykset lähettävät kotiin ihmisiä jotka juuri ja juuri pysyvät tajuissaan. Ketään ei koskaan edes syytetä mistään. Eli laillista on.

Ja siis sinun, tai jonkun mielestä sen on ok ja niin saa tehdä? Hyvällä tolalla näyttää sitten olevan tämän terveydenhuolto, sairaanhoito ja niiden tapa toimia. Laatukriteerit eivät silloin ainakaan toteudu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö pääse suljetulle jos on akuutti tarve ja kertoo että meinaan tehdä itsemurhan aivan kohta. Oon ihan loppu. En tiedä minkälaista on jos joku kertoo olevan ihan loppu eikä näe mitään muuta kun itsemurhan, tämä niinku yleisesti ottaen. 

Voi kuule, kun siellä suljetulla ei tapahdu hoidollisessa, sinua, tai ketään muutakaan, ns. auttavassa mielessä yhtään mitään sen kummempaa, kuin että olet kyllä siellä turvassa, seinien sisällä, mutta ne asiat, ja tekijät, jotka aiheuttavat sinulle sitä masennusta, toivottomuutta, ja itsetuhoisuutta eivät siellä poistu ja korjaannu. Psykiatriassa ei olla kiinnostuneita ihmisestä, hänen oireidensa taustalla olevista ja niitä laukaisevista asioista, tekijöistä, tilanteista ja olosuhteista. Olen pahoillani, mutta näin se asia on. Tiedän tämän omasta kokemuksestani. Vuosikymmenten sellaisista.

Aivan liian monella on aivan väärä käsitys siitä, mitä siellä sairaalassa, ja sen seinien sisällä tapahtuu ja tehdään. Ei ainakaan julkiselle puolella. Ei siellä muuta anneta, kuin diagnooseja ja lääkkeitä/lääkemääräyksiä. Niillä ei korjata, hoideta ja ratkaista oireiden taustalla olevia syitä. Uskokaa nyt!

Totta! Pahimmassa tapauksessa diagnoosi vaikeuttaa tervehtymistä ja elämää, jos se on laitettu pysyväluontoiseksi.

Minulla oli aiemmin vakava masennus muutaman kerran. Tosin diagnoosi oli mielestäni virheellinen. Viimeisin psykiatri laittoi sen pysyväluontoiseksi sauraudeksi, jonka näkee kaikki minua hoitavat. Heidän mielestään tarvitsen läpi elämän kestävän lääkityksen. Olen korkeasti kouluttautunut. Eläkekertymäni on hieman parempi kuin keskiverrolla ikäluokassani. Löysin itse avaimet tervehtymiseeni. Diagnoosin olisi pitänyt olla ptsd. Elän sen kanssa päivittäin, mutta apua en hae, koska ei sitä saa ja pystyn elämään sen kanssa.

Hoidossa ollessani hoitohenkilökunta ihmetteli, kuinka mulla oli varaa ostaa 25 000€ maksanut auto. Minusta se oli erikoista. Kysymyksestä huokui asennevamma mt-potilaita kohtaan. Ei nähty minua yksilönä, vaan sen mielikuvan kautta, mikä heillä sattui olaan masispotilaista...

Mt puolella hoito on eräänlaista sosiaalip.rnoa. Potilaat.pakotetaan kertomaan aroista aiheista lukuisille vieraille ihmisille, mutta niiden kertomisellakaan ei saa itselle apua... Minusta arkoja asioita ei pakottaa kertomaan lukuisille ihmisille ellei ole aikomusta auttaa siinä asiassa.

Tuo on kaikki niin totta. Usein hoitohlökunnalla todellakin asennevamma mt-potilaita kohtaan.

Kävin itse fyssarilla julkisella puolella kipeän niskani takia, siellä minulta kysyttiin täysin asiattomia kysymyksiä mt-asioihin liittyen. Eivät kuuluneet niskajuttuun mitenkään. Tuli hyvin alaston, lähes nöyryytetty olo. En ole mitään julkista riistaa, vaikka kärsin ptsdstä, en pääse siitä tässä elämässä. Kun terveyspuolen ihmiset eivät kohtaa sinua ihmisenä koskaan, olet aina ja ikuisesti vain mt-potilas. Tätä pitäisi kyllä lailla saada jotenkin ruotuun, jos minulla todettaisiin syöpä, olisinko silloinkin edelleen ensisijaisesti mt-potilas, jota ei tarvitse ottaa tosissaan?

Olen itse asiassa saanutkin syöpädiagnoosin n 10 v sitten. Elämäni romahti tästä ja sitten vain odottelin hoitojen alkamista. Ilmi tuli sitten että minulle oli annettu virheellinen diagnoosi.

On vaikeata kaiken jälkeen yrittää ylläpitää edes minkäänlaista luottamusta hoitaviin tahoihin.

Mt-diagnoosi on pahempi näköjään kuin elinkautinen rikostuomio.

Et ole todellakaan ainoa, joka on kokenut vastaavaa ja saanut samantyyppistä kohtelua. Terveydenhuollossa ajatellaan ja asennoidutaan vähänn nk. tyyliin "kerran mt-potilas, niin aina sellainen vain ja ainoastaan". Mt-potilaiden asema on tässä maassa kaikista huonoin. Ja jos näistä asioista kertoo somessa, niin siitä ei alalla tykätä, eikä hyväksytä. Samoin mitään keskinäistä dialogia potilaiden ja psykiatrisesta puolesta vastaavien välillä ei tapahdu. Systeemissä ja hoidosta vastaavien henkilöiden epäkohtien myöntämistä ei tehdä. Mitään vastuuta ei oteta siitä, että lukemattomien ihmisten elämä pilataan ja leimataan pysyvästi mt-oireiden kirjaamisella tietokantoihin. Somaattisia oireita ei tutkita ja aina epäillään jokaikisen asian kohdalla, että vika on psyykessä. Ainakin minun luottamus tämän maan terveydenhuoltoon, tasa-arvoiseen ja hyvään kohteluun on mennyt jo kauan aikaa sitten. Voimia ja jaksamista Sinulle elämääsi! Toivottavasti saat apua ja tukea somaattiseen sairauteesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hälle oli tapahtunut, kun saanut tuon posttraumaattinen stressihäiriö diagnoosin?

No sen nyt voi arvata. Mitä naisille usein tapahtuu.

Usein mutta ei pidä yleistää. Minulla on syy lapsuuden perhe jossa minua syrjittiin, haukuttiin, häpäistiin, rangaistiin ja paneteltiin pitkälle aikuisuuteen. Korkeakoulutettuja ihmisiä, ikinä ei olisi päälle päin uskonut. Kulissit pystyssä vieläkin, rankkojen ulosottojen ja kaiken muun jälkeen. En enää suostunut pelleilyyn joten minut suljettiin ulkopuolelle. Olisi pitänyt laittaa välit poikki jo paljon aikaisemmin :(

Jou kirjoitti etti hoitohenkilökunta anna toimivaa hoitoa kuin sillooin tällöin. Ettei vain olisi kyseessä pkv-lääkkeet? Olet varmaan niihin koukussa, ja siksi tuntuu että ainoa mikä auttaa olsii ne. Niitä ei kuitenkaan hyvästä syystä määrätä ämpärikaupalla. Moni luulee että ongelma on se ettei saa jotain huumaavaa ainetta, vaikak ongelma on se huumaava aine itsessään. Kannattaa puhua hoitotaholle tästä.

Vaikea ymmärtää tätäkin tapausta. Ilmeisen kaunis, menestyvä, nuori ihminen. Kaikki vielä edessäpäin, mutta kun terveydenhoito ja varsinkin mielenterveyspalvelut ovat päin prinkkalaa. Hoitoon ihminen pääsee usein vasta sitten, kun on ensin yrittänyt vahingoittaa itseään kunnolla. Ei ennen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on se hyvä puoli että ongelma poistuu itsestään.

Mutta yksi sh ihmetteli kun hoidetaan 100-vuotiaita kuin hei olisivat tulevaisuuden toivo.

No ei todellakaan hoideta, ei edes inhimillisellä tasolla. Sitäpaitsi kaikki ansaitsevat tasa-arvoisesti hyvää hoitoa, ikään katsomatta, näin sen pitäisi siis mennnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatkohan omaiset tehneet ilmoituksen hoitovirheestä, koska tuon jutun perusteella sellainen tässä on kyseessä?

Lain mukaan ei ole hoitovirhe se että ei oteta hoitoon.

Voi se olla, jos henkilö on ollut akuutisti suisidaalinen ja kertonut tämän avoimesti, tällöin hoidon tarpeen arvio on mennyt pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea ymmärtää tätäkin tapausta. Ilmeisen kaunis, menestyvä, nuori ihminen. Kaikki vielä edessäpäin, mutta kun terveydenhoito ja varsinkin mielenterveyspalvelut ovat päin prinkkalaa. Hoitoon ihminen pääsee usein vasta sitten, kun on ensin yrittänyt vahingoittaa itseään kunnolla. Ei ennen. 

Pääsee ja tulee huomioonotetuksi jos heiluu aseiden kanssa julkisella paikalla ja on muitakin keinoja.

Totuus on se, että mt-palvelut ovat menneet alaspäin jo useamman vuosikymmenen ajan. Eikä psykiatriassa oikeastaan olla kyettyä tarjoamaan mitään ihmeellistä apua, hoitoa, tai tukea kenellekään. Suurin osa niistä, jotka ovat koskaan käyttäneet kyseisiä palveluita tietävät tämän kyllä hyvin, omakohtaisten kokemusten takia. Nuoret, tai ne, jotka eivät ole käyttäneet niitä palveluita, eivät tiedä sitä. Suljetulla pääseminen ei ole mikään paratiisi ja taivas, ja kaikkien oireiden taustalla oleva ratkaisija. Itse asiassa psykiatriassa kun ei ylipäätään tehdä mitään muuta, kuin vähän kuunnellaan, arvioidaan, tarkkaillaan, tehdään diagnooseja ja määrätään kenties lääkkeitä. Ei mitään muuta. Suljetulla osastolla taataan vain kenties, että pysyt hengissä, saat ruokaa jne. Tosin nykyään osastoilla ei pidetä enää pitkää aikaa. Apua hakemaan tarvitsevasta ihmisestä, hänen tilanteestaan, tai taustalla olevista ongelmista siellä ei välitetä mitään. Ei, vaikka kyseessä onkin "henkisiin ongelmiin" perehtynyt tieteenhaara. Juuri, tai taustasyiden selvittäminen ja ongelmien ratkaiseminen ei psykiatriassa toimivia kiinnosta. Ei, vaikka se olisi nimenomaan elintärkeätä, jokaisen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Aina valitellaan resurssipulaa, vaikka vikaa olisi myös itse systeemissä ja koko hoitokulttuurissa. Ja ennen kaikkea tavoissa asennoitua ja suhtautua ongelmista kärsiviin. Diagnoosi, ja lääkekeskeisellä hoitomenetelmillä ei välttämättä saavuteta sitä parasta ja oikeaa tapaa toimia, tai auttaa ihmistä. Potilas tulee nähdä ja kohdata ihmisenä. Selvittää, mistä johtuu jokaisen oireilevan ihmisen hätä, ahdistus, masennus, tai mikä tahansa. Eikä sulkea ja nähdä häntä joidenkin mt-kriteerien, diagnoosien ja sairauksien sisällä.

Totuus on sekin, että tässä ajassa ja yhteiskunnassa tikittää melkoinen pommi. Nimittäin juuri nuorten kohdalla. Päihteet ja niiden käyttäminen on yleistynyt. Niitä on saatavilla ja tarjolla enemmän. Lisäksi moni on syrjäytymisvaarassa. Tämä kaikki tulee näkymään paitsi itsemurhalukujen, myös monien muidenkin lukujen nousemisena. Ei tässä enää tarvittaisi enempiä uhreja. Herätystä asiaan, konkreettista tekemistä, panostusta ja apua tarvitsevan auttamista tarvitaan joka puolella. Ei vain yhteisöissä, perheissä, yhteiskunnassa, ja terveydenhuollossa. Vaan kaikkialla ja meiltä jokaiselta.

Mitä sitten pitäisi tässä tilanteessa. Kyllä varmaan määrärahojen lisääminen olisi suotavaa ja tarpeen. Mutta yhteiskunnassa, yhteisöissä, tai kotioloissa olevia ongelmia ei niillä korjata. Psykiatria ja siellä käytettävissä hoitokeinoissa tarvitaan suunnanmuutosta ja merkittäviä uudistuksia. Yksiä niistä on diagnoosi ja lääkekeskeisyydestä ja potilaiden leimaamisesta luopuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea ymmärtää tätäkin tapausta. Ilmeisen kaunis, menestyvä, nuori ihminen. Kaikki vielä edessäpäin, mutta kun terveydenhoito ja varsinkin mielenterveyspalvelut ovat päin prinkkalaa. Hoitoon ihminen pääsee usein vasta sitten, kun on ensin yrittänyt vahingoittaa itseään kunnolla. Ei ennen. 

Pääsee ja tulee huomioonotetuksi jos heiluu aseiden kanssa julkisella paikalla ja on muitakin keinoja.

Joo, ja arvaapa minne sitten joutuu? Todella suljettuun paikkaan, josta ei pääse pois, kun 20 vuoden kuluttua.

Menisin terapiaan Antti Tuiskun ja sitten Saara aallon elämäntapa valmennukseen. Jos ois rahaa. Kela korvannee vain terapiatohtiritasoiset vakivirassa olijat virka aikana.