Lue keskustelun säännöt.
HS: Miksi pikkupojat käyttäytyvät niin toksisesti?
05.05.2023 |
Tätä kysellään maksumuurin takana. Oma ystäväni kasvattaa poikansa tarkoituksellisesti toksiseksi, koska muut kasvattaa samaan aikaan pehmeitä arvoja ja siten tämän oman pojan on helpompi "voittaa" nämä muut. Ihan suoraan on näin sanonut. Kannattaa olla realisti pehmeidenkin arvojen takia, toksiset lapset alkaa kiusaamaan helposti jos opettaa lapsestaan liian kiltin.
Kommentit (359)
Ärsyttää kun ihmisten biologia suhteessa käyttäytymiseen sivuutetaan nykyään aina. Kaikki on muka kiinni kasvatuksesta ja ympäristöstä.
Monista eläimistä näkee jo vastasyntyneen ulkonäöstä kumpaa sukupuolta ne on ja muutaman päivän-viikon ikäisestä alkaa näkymään jo sukupuolelle tyypillistä käyttäytymistä.
Rajat pitää asettaa muttei kaikkea stereotyyppistä käytöstä voi leimata toksisuudeksi ja vääräksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä usein mietin, että mikä on isien rooli ja vastuu pojista? Miten isät kasvattaa lapsiaan, on läsnä, ohjaa ja joukkoutuu muiden isien kanssa miettimään omien poikiensa hyvää ja tulevaisuutta?
Kun aika usein tuntuu, että poikien ongelmat on joko poikien omia ongelmia tai sitten äitien pitäisi jotain tehdä. Olennaisin peluri pelaa itsensä ulos kuvasta eikä edes tajua, että voisi tehdä jotain.
Miehillä on urheilu ja metsästysporukoita, yrityksiä yms. joissa voitaisiin suunnitella vaikka mitä hyvää alaikäisten poikien hyväksi ja voitaisiin masinoida vaikka mitä esimerkkejä hyvään miehuuteen.
Mutta ei.
Mistä sinä päättelit tuollaista sontaa taas? Isät osallistuu enemmän kuin koskaan kasvatukseen. Urheiluseurojen vapaaehtoistöissäkin isät kantaa tutkimusten mukaan suurimman vastuun.
En tiedä mitä ihmettä lässytät siellä. Tuskin tiedät mistään mitään.
Olin linja-autossa joka oli täynnä (rasittavia) murrosikäisiä koululaisia. Yksi pojista huuteli takana istuvalle ja tytölle suoraan huo raa siinä kaikkien nähden. Mistä lie oppinsa saanut ja mikä liikkuu päässä, ilmeisesti ku si. Muut eivät huudelleet, mutta eivät reagoineet oikein mitekään.
meidän poika joutui suht usein tappeluihin koulussa. ei hävinnyt yhtään matsia. siksi rehtori soitteli käymään selvittämään asioita. kertaakaan ei meidän julli aloittanut, mutta aina lopetti rähinät. oli hienoa katsella kun feministivanhemmat kiemurteli naamat punaisina, kun totesin, että jos ei kakarat osaa tapella, niin pitääkö sitä sitten edes yrittää. yleensä vielä sanoin, että kiittäkää luojaa, ettei ukko ehtinyt mukaan. sillä olisi ollut vanhemmille pari sanaa sanottavana. eli kyllä lapsesta lähtien pitää puolensa pitää, koska pojat ja miehet joutuvat koko ikänsä kaikessa kilpailemaan. siinä ei humanistipehmot pärjää alkuunkaan. ja kuinka menestyt kovapalkkaisissa hommissa, jos nynnyttelet kilpailijoiden kanssa? et pärjää. elämä on kovaa, pojat on kovempia, ainakin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin huomasin tämän lapsena/teininä. Olen siis itse nainen. Muun jo mainitun lisäksi eräs piirre hämmästytti: tyttöjen mollaaminen, kun pojat olivat heistä kiinnostuneita. Tyypillisen tönimisen ja hiuksista repimisen lisäksi keksittiin mm. mahdollisimman ilkeitä haukkumanimiä. Yläasteella eräs poika oli ihastunut minuun (myönsi tämän vuosia myöhemmin luokkakokouksessa), ja käyttäytyi täysin päinvastaisesti. Olisi mieluummin jättänyt minut täysin huomioimatta, mutta oli sen sijaan koko ajan häiriköimässä minua. Muistan kerran, kun eräs toinen luokkamme poika härnäsi häntä sanoen "Aleksi tykkää Annasta", niin Aleksi karjui kaikkien kuullen "Ai mä vai, miksi mä tykkäisin tuollaisesta rumasta lihavasta ämmästä?"
Toinen juttu oli eräs asuinalueeni poikajengi, olivat minua pari vuotta nuorempia. Usein teineinä istuskelimme kaverini kanssa lähikaupan edessä ja nuo tulivat siihen aina pyörineen uhoamaan ja haukkumaan meitä. Emme siis muuten olleet olleet missään tekemisissä. Huutelivat aina muun muassa "Mitäs h..rat", "Hyi hitto, mä en tollasiin koskisi pitkällä tikullakaan" tai "Saako tytöille olla makkaraa?"
Eikö tuollaisilla sitten vain ole muita keinoja hakea huomiota kuin haukkuminen ja törkeyksien huutelu?
Lisään vielä, että olin koko lapsuuteni niin tottunut tuohon häiriökäyttäytymiseen pojilta, että oletin poikien vain olevan sellaisia. Tottakai niitä mukavia ja hyvin käyttäytyviäkin poikia oli, mutta he vetäytyivät syrjään eivätkä erottuneet joukosta. Ja koska minulla ei ollut sellaisia kavereina, en lapsena tai teininä oikeastaan edes huomannut heitä. Pahimmat häiriköt onneksi karsiutuivat pois lukioon mennessä ja vasta siellä huomasin, että pojat voivat olla myös hyviä tyyppejä, eivätkä aina ole laumana huutelemassa tai käymässä käsiksi. Nyt aikuisena tietysti tiedostan, ettei noiden häirikköpoikien käytöksessä ollut mitään normaalia. En tiedä, miksi se tuntui olevan sellainen vakio juuri minun kouluissani.
Oma mieheni oli aina kiltti ja hiljainen poika, ja hänen kaverinsa olivat samanlaisia. Hänen kauttaan olen saanut hyvin erilaisen kuvan siitä, millaista poikien lapsuus voi olla ja millaista oli selviytyä päivästä toiseen juuri tällaisten toksisesti käyttäytyvien koulun "kingien" parissa.
Uhri bongattu.
Jeps. Vain pojat oli teidän koulussa toksisia. Et muista miten ne tytöt kohteli muita? On unohdettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hesari se ite toksisoi koko pk-seudun
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä usein mietin, että mikä on isien rooli ja vastuu pojista? Miten isät kasvattaa lapsiaan, on läsnä, ohjaa ja joukkoutuu muiden isien kanssa miettimään omien poikiensa hyvää ja tulevaisuutta?
Kun aika usein tuntuu, että poikien ongelmat on joko poikien omia ongelmia tai sitten äitien pitäisi jotain tehdä. Olennaisin peluri pelaa itsensä ulos kuvasta eikä edes tajua, että voisi tehdä jotain.
Miehillä on urheilu ja metsästysporukoita, yrityksiä yms. joissa voitaisiin suunnitella vaikka mitä hyvää alaikäisten poikien hyväksi ja voitaisiin masinoida vaikka mitä esimerkkejä hyvään miehuuteen.
Mutta ei.
Mistä sinä päättelit tuollaista sontaa taas? Isät osallistuu enemmän kuin koskaan kasvatukseen. Urheiluseurojen vapaaehtoistöissäkin isät kantaa tutkimusten mukaan suurimman vastuun.
En tiedä mitä ihmettä lässytät siellä. Tuskin tiedät mistään mitään.
Niitä urheiluseurojen isiä on vähän.
Jos mietin oman ekaluokkalaisen lapseni luokkakavereita ja niitä muutamaa, kaiken pilaavaa apinaa, niin ei heidän isät kyllä urheile. Hyvä että käyvät edes töissä. Eivät myöskään ole hissukoita muurahais-insinöörejäkään, että ehkä miehet sitten arvostaa heitä.
Me muut vanhemmat emme, ja heidän lapsensakin toivotaan painuvan sinne minne aurinko ei paista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille pitäisi opettaa esimerkiksi ritarihyveitä, jotta he voivat toisaalta suhtautua lempeästi toisiin ja ottaa muidenkin tarpeet huomioon, ja toisaalta sitten kykenevät reagoimaan voimakkaasti öykkärimäiseen käytökseen.
Koskeeko ritarihyveet kaikkia, sukupuolestaan riippumatta
Kyllä, ritarihyveet koskevat myös naisia ja muunsukupuoleisia. Tämä on nimittäin progressiivista reaktionarismia.
Jep, niinhän sä sanot, mutta todellisuudessa loppuviimein asia ei mene noin. Edelleen miessukupuolta rasittaa juuri tietyt "ritallisuuden odotukset" aivan eri tavalla kuin naisia. Edelleen seksistiset käsitykset ja ennakkoluulot ohjaa tapaamme nähdä asioita. Miehen odotetaan uhrautuvan muiden eteen. Jopa kaikkein äärimmäisellä tavalla, henkensä uhalla.
Myös miesten ja poikien odotetaan ottavan vastaan väkivaltaa. Siitä osoituksena nykyisessäkin viihdetaiteessa olevat esimerkit, lasten ohjelmissa ja elokuvissa miehiin ja poikiin saa kohdistaa väkivaltaa.
Koulukiusaamisesta puhuttaessa, tyypillinen tapa reagoida on "niitä pitäis vetää turpaan/antaa (väkivaltainen) opetus!" Onko ajatusmalli sama tyttöjen kohdalla? Eipä ole.
Anna Kontula (vas.) kirjoitti blogissaan kun lapsensa olivat pieniä, että hiekkalaatikolla isompi poika (3 v.) teki jotain vääryyttä hänen 1 v poikaa kohtaan ja primitiivireaktiona oli HALU (en muista ilmaisua sanantarkkaan, mutta fyysisestä väkivallasta oli kyse, löytynee edelleen ko. teksti jostain) Ei se tietenkään konkretisoitunut teoksi millään tavalla.
Mutta kysyin häneltä, ihan asiallisesti ilmaistuna: entä jos tuo 3 v olisi ollut tyttö? Olisko hän kokenut samanlaisen reaktion. Hän poisti kommenttini.
Kysymys kuuluu: MIKSI TE FEMINISTIT ETTE KIINNOSTU tästä? Miksi teille on ok, että miehet ja pojat kohtaa väkivaltaa?
Kysyisin myös miksi miehet ei kiinnostu tästä ja tee jotain, että tällainen kulttuuri muuttuisi? Miksi juuri feministien pitäisi olla niitä, jotka puolustaa poikia? Moni toki puolustaakin ja puhuu tätä väkivaltaista käytöstä vastaan. Mutta voisi kai miehet itsekin tehdä jotain eikä vaan keskittyä haukkumaan feministejä. Tässähän ei ole kyse mistään sukupuolten välisestä asiasta vaan nimenomaan miessukupuolisten toisiinsa kohdistamista paineista ja väkivallasta, miten naiset voi edes osata puuttua siihen oikeilla keinoilla? Väitän että yksi isoimmista ongelmista esim siinä, että koulujärjestelmä suosii tyttöjä on se, ettei naiset voi osata ottaa poikien tarpeita yhtä hyvin huomioon kuin miehet, ja miehiä ei ole kiinnostanut.
Miten tuossa on kyse vain miehistä? Mistä sun maailmankuva on peräisin? Meinaatko, että vain miehet tekee elokuvia? Onko Anna Kontula mies??
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten ei pitäisi puuttua liikaa lasten leikkeihin ja keskinäisiin kahnauksiin. Tämä on mennyt hysteerisen yli.
Kahnaukset ovat osa kasvamista. Jos et koskaan saanut tietää kavereiltasi, että olet ollut jossain asiassa superärsyttävä, koska heidät on pakotettu olemaan suvaitsevaisia, niin sinä olet se joka lopulta siitä tulet kärsimään jatkaessasi superärsyttävää käytöstäsi. Siksi poliittinen kasvatus, jossa korostetaan samaan aikaan sensitiivisyyttä ja minäkeskeisiä oikeutta olla äärityyppi, johtaa vain mielenterveysongelmiin. Mutta tämä on ideologian tarkoituskin, luoda vastakkainasettelua.
Leikkiä tai keskinäistä kahnausta ei ole se, että käydään joukolla yhden kimppuun, lyödään tai potkitaan. Kaveriporukan kahnausta ei ole se, että yksi on aina kärsimässä muiden käytöksestä. Kahnaukset on osa kasvamista, aikuisen tehtävä on sitten toimia kasvattajana ja katsoa ettei kahnaus mene liian pitkälle. Missään nimessä ei ole hyvä, että lapsi saa viedä toimintansa loppuun asti kaikissa tapauksissa. Lapsi ei edes ymmärrä aina seurauksia eikä ne kiusaajatkaan usein tajua, millaisia vahinkoja teoista syntyy sille uhrille saati heille itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin huomasin tämän lapsena/teininä. Olen siis itse nainen. Muun jo mainitun lisäksi eräs piirre hämmästytti: tyttöjen mollaaminen, kun pojat olivat heistä kiinnostuneita. Tyypillisen tönimisen ja hiuksista repimisen lisäksi keksittiin mm. mahdollisimman ilkeitä haukkumanimiä. Yläasteella eräs poika oli ihastunut minuun (myönsi tämän vuosia myöhemmin luokkakokouksessa), ja käyttäytyi täysin päinvastaisesti. Olisi mieluummin jättänyt minut täysin huomioimatta, mutta oli sen sijaan koko ajan häiriköimässä minua. Muistan kerran, kun eräs toinen luokkamme poika härnäsi häntä sanoen "Aleksi tykkää Annasta", niin Aleksi karjui kaikkien kuullen "Ai mä vai, miksi mä tykkäisin tuollaisesta rumasta lihavasta ämmästä?"
Toinen juttu oli eräs asuinalueeni poikajengi, olivat minua pari vuotta nuorempia. Usein teineinä istuskelimme kaverini kanssa lähikaupan edessä ja nuo tulivat siihen aina pyörineen uhoamaan ja haukkumaan meitä. Emme siis muuten olleet olleet missään tekemisissä. Huutelivat aina muun muassa "Mitäs h..rat", "Hyi hitto, mä en tollasiin koskisi pitkällä tikullakaan" tai "Saako tytöille olla makkaraa?"
Eikö tuollaisilla sitten vain ole muita keinoja hakea huomiota kuin haukkuminen ja törkeyksien huutelu?
Uhoaminen ja oman egon manifestoiminen poikajoukolle on tärkeämpää vielä tuossa iässä kuin seurustelukokemuksen hankkiminen tyttöjen kanssa.
Pojat huutelivat juuri noin sen vuoksi, että voisivat välttää kaikki mahdollisuudet sille, että heidän tunteensa näkyisivät.
Luulisi, että paras tapa tunteiden peittelylle on nimenomaan täysi huomiotta jättäminen eikä se, että tunteiden kohteeseen kohdistetaan verbaalista ja fyysistäkin väkivaltaa aina tilaisuuden tullen. Silloin häiriköijä näyttää mielestäni melko selkeästi, että on jollain tapaa ihastunut kohteeseen tai hänellä on tähän ainakin joku muu pakkomielle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten ei pitäisi puuttua liikaa lasten leikkeihin ja keskinäisiin kahnauksiin. Tämä on mennyt hysteerisen yli.
Kahnaukset ovat osa kasvamista. Jos et koskaan saanut tietää kavereiltasi, että olet ollut jossain asiassa superärsyttävä, koska heidät on pakotettu olemaan suvaitsevaisia, niin sinä olet se joka lopulta siitä tulet kärsimään jatkaessasi superärsyttävää käytöstäsi. Siksi poliittinen kasvatus, jossa korostetaan samaan aikaan sensitiivisyyttä ja minäkeskeisiä oikeutta olla äärityyppi, johtaa vain mielenterveysongelmiin. Mutta tämä on ideologian tarkoituskin, luoda vastakkainasettelua.Kahnauksen ja sadistisen kiusaamisen välinen ero on erittäin vaikeaa määritellä. Tietenkin pientä nahistelua ja kahnausta syntyy hyvässäkin hengessä, mutta lasten/nuorten ryhmädynamiikka on niin nopealiikkeistä, että parin päivän kuluttua pieni nahistelu saattaa muuttua jo alistavaksi kiusaamiseksi. Sen jatkuessa on hyvin suuri vaara sille, että se eskaloituu entistä sadistisemmaksi, ja lopputulokset voivat olla pahimmassa tapauksessa ..no, lopullisia.
Kahnauksella on aina joku syy, jos se on sadismi, silloinhan siihen tietysti on puututtava. Mutta kahnaukset ovat osa kasvua, ryhmä hioo toisistaan narsistisia piirteitä, outoa käytöstä tai mielipiteitä pyöreämmiksi. Näin jokainen oppii itsestään suhteessa toisiin. Nykyajan poliittinen kasvatus, jossa mihinkään ei saa puuttua eikä mistään saa sanoa, on johtanut mielenterveysongelmaisten narsistien määrän kasvuun. Sääli heitä, koska he törmäävät todellisuuteen ennemmin tai myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
lapsesta lähtien pitää puolensa pitää, koska pojat ja miehet joutuvat koko ikänsä kaikessa kilpailemaan. siinä ei humanistipehmot pärjää alkuunkaan. ja kuinka menestyt kovapalkkaisissa hommissa, jos nynnyttelet kilpailijoiden kanssa? et pärjää. elämä on kovaa, pojat on kovempia
Kiitos tästä - hienoa kerrontaa.
Tähän pyritään meilläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako enää välitunneilla leikkiä edes kukkulankuningasta talvisin? Muistan omalta kouluajalta ala-asteella kun välituntisin melkein kaikki pojat leikki tuota leikkiä ja siinä oli ihan kunnon painimista myös, välitunnin valvojat ei siihen leikkiin puuttunut ja se painiminen lumikasan päällä oli vain leikkiä eikä siinä ollut tarkoitus vahingoittaa ketään.
Kesäisin välitunneilla sitten pojat pelas jalkapalloa, keinuilla polttopalloa yms.
Miten nykyään välitunnit menee ja onko nuo aktiviteeti kielletty pojilta ja pojat keskittyy enemmän puhelimeen sekä riehumiseen?
M32Kukkulankuningas kiellettiin jo minun kouluaikana sen jälkeen, kun yksi sai aivotärähdyksen kaverin tönäistyä turhan vauhdilla alas kasan päältä. Lumisota kiellettiin kun joku joutui terkkarin paikattavaksi pallossa olleen kiven vuoksi. Jalkapalloa ja polttopalloa koulun pihalla pelataan kesät talvet, ainakin oman lapsen koulussa.
N34
Okei, minun kouluaikoina oli sallittua kukkulankuningas ja muistelisin että muutama poitsu joutu terkkariin esim lohjenneen hampaan takia. Minun kouluaikoina nuo tönäisyt oli ihan normaaleja ja kaikki siellä tosissaan paini sekä heitteli toisiaan lumikasalta alas.
Pojat tarvitsevat aktiviteetteja jotta ne saavat purettua ylimääräisen energian pois jotta he jaksavat keskittyä tunnilla oppimiseen.
M32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin huomasin tämän lapsena/teininä. Olen siis itse nainen. Muun jo mainitun lisäksi eräs piirre hämmästytti: tyttöjen mollaaminen, kun pojat olivat heistä kiinnostuneita. Tyypillisen tönimisen ja hiuksista repimisen lisäksi keksittiin mm. mahdollisimman ilkeitä haukkumanimiä. Yläasteella eräs poika oli ihastunut minuun (myönsi tämän vuosia myöhemmin luokkakokouksessa), ja käyttäytyi täysin päinvastaisesti. Olisi mieluummin jättänyt minut täysin huomioimatta, mutta oli sen sijaan koko ajan häiriköimässä minua. Muistan kerran, kun eräs toinen luokkamme poika härnäsi häntä sanoen "Aleksi tykkää Annasta", niin Aleksi karjui kaikkien kuullen "Ai mä vai, miksi mä tykkäisin tuollaisesta rumasta lihavasta ämmästä?"
Toinen juttu oli eräs asuinalueeni poikajengi, olivat minua pari vuotta nuorempia. Usein teineinä istuskelimme kaverini kanssa lähikaupan edessä ja nuo tulivat siihen aina pyörineen uhoamaan ja haukkumaan meitä. Emme siis muuten olleet olleet missään tekemisissä. Huutelivat aina muun muassa "Mitäs h..rat", "Hyi hitto, mä en tollasiin koskisi pitkällä tikullakaan" tai "Saako tytöille olla makkaraa?"
Eikö tuollaisilla sitten vain ole muita keinoja hakea huomiota kuin haukkuminen ja törkeyksien huutelu?
Lisään vielä, että olin koko lapsuuteni niin tottunut tuohon häiriökäyttäytymiseen pojilta, että oletin poikien vain olevan sellaisia. Tottakai niitä mukavia ja hyvin käyttäytyviäkin poikia oli, mutta he vetäytyivät syrjään eivätkä erottuneet joukosta. Ja koska minulla ei ollut sellaisia kavereina, en lapsena tai teininä oikeastaan edes huomannut heitä. Pahimmat häiriköt onneksi karsiutuivat pois lukioon mennessä ja vasta siellä huomasin, että pojat voivat olla myös hyviä tyyppejä, eivätkä aina ole laumana huutelemassa tai käymässä käsiksi. Nyt aikuisena tietysti tiedostan, ettei noiden häirikköpoikien käytöksessä ollut mitään normaalia. En tiedä, miksi se tuntui olevan sellainen vakio juuri minun kouluissani.
Oma mieheni oli aina kiltti ja hiljainen poika, ja hänen kaverinsa olivat samanlaisia. Hänen kauttaan olen saanut hyvin erilaisen kuvan siitä, millaista poikien lapsuus voi olla ja millaista oli selviytyä päivästä toiseen juuri tällaisten toksisesti käyttäytyvien koulun "kingien" parissa.
Uhri bongattu.
Jeps. Vain pojat oli teidän koulussa toksisia. Et muista miten ne tytöt kohteli muita? On unohdettu?
Jeps jeps, juuri näinhän minä kirjoitin. Mites tuo luetun ymmärtäminen?
Tietysti oli myös kiusaajatyttöjä, mutta tässä ketjussa on puhe pojista ja heidän käytöksestään.
Kirjoitin ensimmäiselle sivulle kommentin, että pojat käyttäytyvät niin kuin ovat aina käyttäytyneet ja perinteistä poikamaista käytöstä on alettu pitämään paheksuttavana vasta viime vuosikymmeninä. Sitten kirjoitellaan hämmästyneinä lehtijuttuja, miksi pojat käyttäytyvät poikamaisesti ja syytellään pelejä ja videoita.
Se ei ilmeisesti sopinut jonkun moden ideologiaan, koska kommentti oli poistettu. Saa nähdä, kauanko kestää, että tämäkin kommentti lähtee.
Armeijassa hyvin huomaa kun siellä on tylsää ja tekemisen puutetta niin kaiken maailman sikailu on ja keljuilu on voimissaan siellä.
Aika kapea ihmiskuva tuntuu olevan monilla, ikävää. Varmaan liiallinen laskeva ajattelu on tehnyt tämän? Olemme on alentunut olemassa- olonsa matemaatikkojen laskutikkuharjoitukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin heti ajatellaan, että se poikamaisuus tarkoittaa heti raakaa väkivaltaa tai alistamista.
Oma poikani ei tappele, eivätkä kaverinsakaan ole väkivaltaisia. Mutta uhoaminen, kilpailu ja tietynlainen kovapäisyys, rämäpäisyys, sitä heiltä löytyy.
Samanlainen, samanikäinen lauma tyttöjä käyttäytyy eri tavalla.
Asian voi esittää monesta näkökulmasta, monella tapaa.
Vanhemmat saavat keskimäärin tietää ehkä 10% tappeluista mihin lapsi on joutunut.
Nää "ei meidän poika" tappele vanhemmat ovat hyvin todennäköisesti vain väärässä.
Pointtini ei todellakaan ollut se, että poikani olisi aina hyväkäytöksinen kullanmuru. Ei ole. Tarvitsee kovan kurin.
Maskuliinisuus/poikamaisuus ei kuitenkaan ole sama asia kuin silmitön väkivaltaisuus tai alistaminen, ja on jonkinlaista miesvihaa nähdä se niin. Että poikien poikamaisuus olisi jotain mistä pitäisi päästä eroon, ja maailma olisi sitten parempi paikka. Enpä usko.
Mutta monien naisten feminismi on juuri niin yksinkertaistavaa ja itsekritiikitöntä.
Tavallaan koomista että väitetään feminismin olevan syy kaikkeen. Ikävä kyllä miehet ovat jo vuosituhansia hallinneet tätä maailmaa ja päättäneet naisten puolesta asioita. Nyt kun naisella onkin oma tahto ja vähän valtaa päättää omista asioistaan miehistä tulee ruikuttavia pikkupoikia. Feminismissä ei ole kyse naisten maailmanvallasta vaan ihan oikeudesta päättää omista asioistaan ilman että mies vaikuttaa niihin päätöksiin. Joillekin se vain ottaa niin koville mutta vanhaan ei ole silti paluuta. Toksisuus on ikävä ominaisuus pojissa ja miehissä mutta loppujen lopuksi vain he itse kärsivät siitä jos eivät sopeudu nykyaikaan. Yrittäkää tottua siihen että nainen ei ole enää nyrkin ja hellan välissä vaikka jotkut niin toivovatkin. Hyvä mies löytää aina hyvän naisen ja se huono mies ei välttämättä koskaan.
Lisään vielä, että olin koko lapsuuteni niin tottunut tuohon häiriökäyttäytymiseen pojilta, että oletin poikien vain olevan sellaisia. Tottakai niitä mukavia ja hyvin käyttäytyviäkin poikia oli, mutta he vetäytyivät syrjään eivätkä erottuneet joukosta. Ja koska minulla ei ollut sellaisia kavereina, en lapsena tai teininä oikeastaan edes huomannut heitä. Pahimmat häiriköt onneksi karsiutuivat pois lukioon mennessä ja vasta siellä huomasin, että pojat voivat olla myös hyviä tyyppejä, eivätkä aina ole laumana huutelemassa tai käymässä käsiksi. Nyt aikuisena tietysti tiedostan, ettei noiden häirikköpoikien käytöksessä ollut mitään normaalia. En tiedä, miksi se tuntui olevan sellainen vakio juuri minun kouluissani.
Oma mieheni oli aina kiltti ja hiljainen poika, ja hänen kaverinsa olivat samanlaisia. Hänen kauttaan olen saanut hyvin erilaisen kuvan siitä, millaista poikien lapsuus voi olla ja millaista oli selviytyä päivästä toiseen juuri tällaisten toksisesti käyttäytyvien koulun "kingien" parissa.