Lue keskustelun säännöt.
HS: Miksi pikkupojat käyttäytyvät niin toksisesti?
05.05.2023 |
Tätä kysellään maksumuurin takana. Oma ystäväni kasvattaa poikansa tarkoituksellisesti toksiseksi, koska muut kasvattaa samaan aikaan pehmeitä arvoja ja siten tämän oman pojan on helpompi "voittaa" nämä muut. Ihan suoraan on näin sanonut. Kannattaa olla realisti pehmeidenkin arvojen takia, toksiset lapset alkaa kiusaamaan helposti jos opettaa lapsestaan liian kiltin.
Kommentit (359)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristallikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä näin on ollut aina ja näin on aina oleva. Kasvatus ja sivistys ovat tärkeitä ja niillä voi vaikuttaa jonkun verran, mutta ihminen on kuitenkin laumaeläin ja se nokkii laumansa järjestyksen. Sille ei voi mitään, koska se on luonnonmukaista. Hyvistä perheistä tulevat alfat pärjäävät koska vanhemmat opettavat koulutuksen merkityksen, huonosta perheestä tulevat joutuvat alamaailmaan örisemään, koska eivät ymmärrä koulutuksen merkitystä. Samasta lähteestä se heidän viettinsä kuitenkin tulee.[/quote]
Kyllä, ihmisen perusluonne tulee syntyessä. Vanhempien tehtävä on ohjata kasvatuksella se mahdollisimman hyödylliseksi, eikä tuhoavaksi. Aina ei onnistu.
Ja pojat tulee aina tappelemaan keskenään. Ikävä kyllä.
On poikia, jotka eivät tappele. Esim. minun poikani. Eikä tätä ole millään tavalla tarvinnut opettaa. Hän kyllä harrastaa sanallista vääntöä kavereittensa kanssa, mutta näinhän se älykkäämpi osa ihmisistä tekee.
Tuskin hän sinulle kertoo, jos porukan johtaja uittaa hänen päätään vessanpöntössä. Kuule äidit ei tiedä kaikkea, ei todellakaan..
Se että uittaa päitä vessanpöntössä lapsena ei kyllä ennusta mitään johtaja-asemaa tai muutakaan menestystä aikuisena... Parhaiten menestyy yleensä supliikit, miellyttävät ihmiset jotka tulevat toimeen sekä öykkäreiden että kiusattujen kanssa. Ja kun mietin omia koulukavereita niin ihan hyvin on mennyt niillä hiljaisilla hissukoillakin, useimmilla on omistusasunto, tutkinto ja perhe. Joku ok duuni it-alalla tms. Ne koulun "alfaurokset" usein jämähtää siihen kouluaikojen rooliin mikä ei enää työelämässä toimi, ei ainakaan akateemisissa ammateissa. Oman lapsuuteni öykkäreistä monella on ollut rosoinen tie aikuisena, päihteitä jne, ovat töissä raksalla tai vastaavassa duunariammatissa, monet ei ollenkaan työelämässä.
Raksalla työskenteleminen on mielestäsi huono juttu? Aika toksista ajattelua.
Huoh arvasin että joku tarttuu tuohon. En väheksy duunariammatteja, raksatyö on tärkeää työtä. Olemme varmaan kuitenkin molemmat samaa mieltä siitä että raksalle on pääsee töihin ilman koulutusta, työ on raskasta ja palkalla yltää hädintuskin keskiluokkaan. Työkaveritkin on nykyään on pääasiassa ulkomailta. Kumpaa työtä itse tekisit mielummin 50-vuotiaana, itselle mieluisan alan asiantuntijatöitä hyvällä palkalla vai noita alimman portaan raksaduuneja?
Suurimpaan osaan raksaduuneja vaaditaan ensinnäkin tutkinto, että lisäksi vielä voimassa olevat korttikoulutukset. Lisäksi siellä pääsee etenemään todella hyvin, jos vain on vähänkään älliä ja supliikkia. Lisäbonuksena mahdollisuus kohtuu helposti polkaista käyntiin oma yritys. Ihmisillä on kyllä aivan väärät kuvitelmat raksatyöstä. Se on sitä paitsi ollut hauskinta työ mitä olen tehnyt. Äijäduunissa ilmapiiri on leppoisa kiireenkin keskellä. Nykyään taas toimistossa. Perse levenee ja päivä täyttyy aivan ihme kyräilystä naisten kesken.
N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisten ei pitäisi puuttua liikaa lasten leikkeihin ja keskinäisiin kahnauksiin. Tämä on mennyt hysteerisen yli.
Kahnaukset ovat osa kasvamista. Jos et koskaan saanut tietää kavereiltasi, että olet ollut jossain asiassa superärsyttävä, koska heidät on pakotettu olemaan suvaitsevaisia, niin sinä olet se joka lopulta siitä tulet kärsimään jatkaessasi superärsyttävää käytöstäsi. Siksi poliittinen kasvatus, jossa korostetaan samaan aikaan sensitiivisyyttä ja minäkeskeisiä oikeutta olla äärityyppi, johtaa vain mielenterveysongelmiin. Mutta tämä on ideologian tarkoituskin, luoda vastakkainasettelua.
Täälläkin heti ajatellaan, että se poikamaisuus tarkoittaa heti raakaa väkivaltaa tai alistamista.
Oma poikani ei tappele, eivätkä kaverinsakaan ole väkivaltaisia. Mutta uhoaminen, kilpailu ja tietynlainen kovapäisyys, rämäpäisyys, sitä heiltä löytyy.
Samanlainen, samanikäinen lauma tyttöjä käyttäytyy eri tavalla.
Asian voi esittää monesta näkökulmasta, monella tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun oli puhe uutisesta miten raadollisesti nuorta poikaa oli jengi pahoinpidellyt ja nöyryyttänyt, Minja Koskela (vas) tviittasi, miten TEKIJÄT tarvitsevat apua ja tukea. Sanallakaan ei sanonut MITÄÄN tuomintaan viittaavaa, saati uhrille myötätuntoista.
Mies saa olla uhrina, tai tässä tapauksessa nuori poika, se ei kiinnosta pätkääkään.
Miten hel. kieroutunutta tämä feministien tapa nähdä asiat?
Tämä on se vanhahtava, 70-lukulainen käsitys, miten tekijä ei tee tekoaan omasta halustaan, vaan koska yhteiskunnan rakenteet ovat niin vinoutuneet että ne pakottivat tekijän tekemään tekonsa koska oli paha olla. Tämä on todettu hevonpaskaksi jo viimeistään 90-luvulla. mutta niin se vaan elää näiden idealistien käsityksissä ja oikeuden tuomioissa. Toisaalta en tiedä missä kontekstissa tuo Koskela on tuon twiitin kirjoittanut, voihan olla että "avun" tarjoamisella tarkoitetaan mielisairaalaan määräämättömäksi ajaksi sulkemista, kuten sillä joskus tarkoitetaan. Mutta ehkä hän tarkastelee asiaa akateemisten lasien läpi ja koska asia ei itseä kosketa suoraan, on teoretisointi helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille pitäisi opettaa esimerkiksi ritarihyveitä, jotta he voivat toisaalta suhtautua lempeästi toisiin ja ottaa muidenkin tarpeet huomioon, ja toisaalta sitten kykenevät reagoimaan voimakkaasti öykkärimäiseen käytökseen.
Koskeeko ritarihyveet kaikkia, sukupuolestaan riippumatta
Kyllä, ritarihyveet koskevat myös naisia ja muunsukupuoleisia. Tämä on nimittäin progressiivista reaktionarismia.
Jep, niinhän sä sanot, mutta todellisuudessa loppuviimein asia ei mene noin. Edelleen miessukupuolta rasittaa juuri tietyt "ritallisuuden odotukset" aivan eri tavalla kuin naisia. Edelleen seksistiset käsitykset ja ennakkoluulot ohjaa tapaamme nähdä asioita. Miehen odotetaan uhrautuvan muiden eteen. Jopa kaikkein äärimmäisellä tavalla, henkensä uhalla.
Myös miesten ja poikien odotetaan ottavan vastaan väkivaltaa. Siitä osoituksena nykyisessäkin viihdetaiteessa olevat esimerkit, lasten ohjelmissa ja elokuvissa miehiin ja poikiin saa kohdistaa väkivaltaa.
Koulukiusaamisesta puhuttaessa, tyypillinen tapa reagoida on "niitä pitäis vetää turpaan/antaa (väkivaltainen) opetus!" Onko ajatusmalli sama tyttöjen kohdalla? Eipä ole.
Anna Kontula (vas.) kirjoitti blogissaan kun lapsensa olivat pieniä, että hiekkalaatikolla isompi poika (3 v.) teki jotain vääryyttä hänen 1 v poikaa kohtaan ja primitiivireaktiona oli HALU (en muista ilmaisua sanantarkkaan, mutta fyysisestä väkivallasta oli kyse, löytynee edelleen ko. teksti jostain) Ei se tietenkään konkretisoitunut teoksi millään tavalla.
Mutta kysyin häneltä, ihan asiallisesti ilmaistuna: entä jos tuo 3 v olisi ollut tyttö? Olisko hän kokenut samanlaisen reaktion. Hän poisti kommenttini.
Kysymys kuuluu: MIKSI TE FEMINISTIT ETTE KIINNOSTU tästä? Miksi teille on ok, että miehet ja pojat kohtaa väkivaltaa?
Kysyisin myös miksi miehet ei kiinnostu tästä ja tee jotain, että tällainen kulttuuri muuttuisi? Miksi juuri feministien pitäisi olla niitä, jotka puolustaa poikia? Moni toki puolustaakin ja puhuu tätä väkivaltaista käytöstä vastaan. Mutta voisi kai miehet itsekin tehdä jotain eikä vaan keskittyä haukkumaan feministejä. Tässähän ei ole kyse mistään sukupuolten välisestä asiasta vaan nimenomaan miessukupuolisten toisiinsa kohdistamista paineista ja väkivallasta, miten naiset voi edes osata puuttua siihen oikeilla keinoilla? Väitän että yksi isoimmista ongelmista esim siinä, että koulujärjestelmä suosii tyttöjä on se, ettei naiset voi osata ottaa poikien tarpeita yhtä hyvin huomioon kuin miehet, ja miehiä ei ole kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin heti ajatellaan, että se poikamaisuus tarkoittaa heti raakaa väkivaltaa tai alistamista.
Oma poikani ei tappele, eivätkä kaverinsakaan ole väkivaltaisia. Mutta uhoaminen, kilpailu ja tietynlainen kovapäisyys, rämäpäisyys, sitä heiltä löytyy.
Samanlainen, samanikäinen lauma tyttöjä käyttäytyy eri tavalla.
Asian voi esittää monesta näkökulmasta, monella tapaa.
Vanhemmat saavat keskimäärin tietää ehkä 10% tappeluista mihin lapsi on joutunut.
Nää "ei meidän poika" tappele vanhemmat ovat hyvin todennäköisesti vain väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristallikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä näin on ollut aina ja näin on aina oleva. Kasvatus ja sivistys ovat tärkeitä ja niillä voi vaikuttaa jonkun verran, mutta ihminen on kuitenkin laumaeläin ja se nokkii laumansa järjestyksen. Sille ei voi mitään, koska se on luonnonmukaista. Hyvistä perheistä tulevat alfat pärjäävät koska vanhemmat opettavat koulutuksen merkityksen, huonosta perheestä tulevat joutuvat alamaailmaan örisemään, koska eivät ymmärrä koulutuksen merkitystä. Samasta lähteestä se heidän viettinsä kuitenkin tulee.[/quote]
Kyllä, ihmisen perusluonne tulee syntyessä. Vanhempien tehtävä on ohjata kasvatuksella se mahdollisimman hyödylliseksi, eikä tuhoavaksi. Aina ei onnistu.
Ja pojat tulee aina tappelemaan keskenään. Ikävä kyllä.
On poikia, jotka eivät tappele. Esim. minun poikani. Eikä tätä ole millään tavalla tarvinnut opettaa. Hän kyllä harrastaa sanallista vääntöä kavereittensa kanssa, mutta näinhän se älykkäämpi osa ihmisistä tekee.
Tuskin hän sinulle kertoo, jos porukan johtaja uittaa hänen päätään vessanpöntössä. Kuule äidit ei tiedä kaikkea, ei todellakaan..
Sinä varmaan pilailet? Todellakin kertoo. Sinun kaltaisten kasvattajien lapsista varmaan kertoo tuo toksinen kasvatus. Mistä tuollaisia kasvattajia edes löytyy. Tai no älä kerro. En edes halua kuulla.
T. Eri
Minulla on hyvä, läheinen ja luottamuksellinen suhde oman poikani kanssa. Voimme puhua kaikesta, tähän asti ei ole aihetta tullut vastaan, joka olisi ollut liian kiusallinen tai hankala. Poikakin on sanonut, että kokee voivansa keskustella asiasta kuin asiasta. Ja silti. SILTI en missään nimessä pidä mahdottomana, että on paljonkin mistä en tiedä. Pidetään mieli nöyränä ja ymmärryskyky avoimena.
Ohis
Tuossa viestissä puhuttiin vakavasta asiasta eli pään uittamisesta vessanpönttöön. Taatusti, jos joku lapselleni tuolleen tekisi, niin tuskinpa siitä vaikenisi. Minä myös vaistoan pojan käytöksestä, jos kaikki ei ole kunnossa. Mutta mitäpä tänne selittämään tämän enempää. Tunnen kyllä oman lapseni aika hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kenen mielestä se on hyvä asia, että ekaluokkalaiset pojat välitunnilla repii toisiaan vaatteista, huitoo, lyö, potkii ja hakkaa.
Leikillään, mukamas.
Kuka on oikeasti sitä mieltä, että siinä tulevat alfat ottaa miehestä mittaa? Kenen mielestä se poika, joka vetäytyy syrjään tästä vaikka muiden rauhallisten luo, on jotenkin nössö ja tuleva epäonnistuja?
Ja todellakin tyttöjen käytöksestä puhutaan, ja siitä on aina puhuttu ja vanhemmat itse muistavat miten tytöillä on tapana kiusata jättämällä joku ulkopuolelle yms.
Poikien käytös kuitataan aina, niin kuin tässäkin ketjussa, eläimellisenä miekkojen kalisteluna ja se on muka ok.
Tyttöjen käytöksestä ei IKINÄ kirjoitettais samaan sävyyn kuin poikien. Jopa sinä tiedät sen, vaikka oletkin ideologiasi sokaisema
Se paskamyrsky olisi loputon, jos joku puhuis miten toksisesti tytöt käyttäytyvät.
Ohis, mutta et siis ole ikinä kuullut kirjoitettavan siitä miten pojat leikkivät rehdisti, siinä missä tytöt ovat kieroja ja kiusaavat selän takana, etkä myöskään ole koskaan lukenut kirjoituksia naisvaltaisten alojen ongelmista, joska johtuvat siitä, että naiset eivät tule toimeen kenenkään kanssa? Ihan jatkuvasti tyttöjen ja naisten ryhmäkäyttäytymisestä ja kiusaamisesti kirjoitetaan negatiivisesti.
En ole tuollaiseen mediassa törmännyt, että puhutaan tyttöjen käytöksestä toksisena. Sinä varmaan osaat linkin laittaa?
Joo, kyllä työpaikkakiusaamisesta voidaan puhua tutkittujen tilastojen pohjalta. Vähän eri asia.
Mutta kyse onkin nyt se t a p a, jolla kirjoitetaan.
Jään odottelemaan sulta lähdettä, yleistävää tekstiä naisten/tyttöjen toksisesta käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin huomasin tämän lapsena/teininä. Olen siis itse nainen. Muun jo mainitun lisäksi eräs piirre hämmästytti: tyttöjen mollaaminen, kun pojat olivat heistä kiinnostuneita. Tyypillisen tönimisen ja hiuksista repimisen lisäksi keksittiin mm. mahdollisimman ilkeitä haukkumanimiä. Yläasteella eräs poika oli ihastunut minuun (myönsi tämän vuosia myöhemmin luokkakokouksessa), ja käyttäytyi täysin päinvastaisesti. Olisi mieluummin jättänyt minut täysin huomioimatta, mutta oli sen sijaan koko ajan häiriköimässä minua. Muistan kerran, kun eräs toinen luokkamme poika härnäsi häntä sanoen "Aleksi tykkää Annasta", niin Aleksi karjui kaikkien kuullen "Ai mä vai, miksi mä tykkäisin tuollaisesta rumasta lihavasta ämmästä?"
Toinen juttu oli eräs asuinalueeni poikajengi, olivat minua pari vuotta nuorempia. Usein teineinä istuskelimme kaverini kanssa lähikaupan edessä ja nuo tulivat siihen aina pyörineen uhoamaan ja haukkumaan meitä. Emme siis muuten olleet olleet missään tekemisissä. Huutelivat aina muun muassa "Mitäs h..rat", "Hyi hitto, mä en tollasiin koskisi pitkällä tikullakaan" tai "Saako tytöille olla makkaraa?"
Eikö tuollaisilla sitten vain ole muita keinoja hakea huomiota kuin haukkuminen ja törkeyksien huutelu?
Uhoaminen ja oman egon manifestoiminen poikajoukolle on tärkeämpää vielä tuossa iässä kuin seurustelukokemuksen hankkiminen tyttöjen kanssa.
Pojat huutelivat juuri noin sen vuoksi, että voisivat välttää kaikki mahdollisuudet sille, että heidän tunteensa näkyisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten ei pitäisi puuttua liikaa lasten leikkeihin ja keskinäisiin kahnauksiin. Tämä on mennyt hysteerisen yli.
Kahnaukset ovat osa kasvamista. Jos et koskaan saanut tietää kavereiltasi, että olet ollut jossain asiassa superärsyttävä, koska heidät on pakotettu olemaan suvaitsevaisia, niin sinä olet se joka lopulta siitä tulet kärsimään jatkaessasi superärsyttävää käytöstäsi. Siksi poliittinen kasvatus, jossa korostetaan samaan aikaan sensitiivisyyttä ja minäkeskeisiä oikeutta olla äärityyppi, johtaa vain mielenterveysongelmiin. Mutta tämä on ideologian tarkoituskin, luoda vastakkainasettelua.
Kahnauksen ja sadistisen kiusaamisen välinen ero on erittäin vaikeaa määritellä. Tietenkin pientä nahistelua ja kahnausta syntyy hyvässäkin hengessä, mutta lasten/nuorten ryhmädynamiikka on niin nopealiikkeistä, että parin päivän kuluttua pieni nahistelu saattaa muuttua jo alistavaksi kiusaamiseksi. Sen jatkuessa on hyvin suuri vaara sille, että se eskaloituu entistä sadistisemmaksi, ja lopputulokset voivat olla pahimmassa tapauksessa ..no, lopullisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimakastahtoinen ja karismaattinen poika, joka mollaa toisia on isolla todennäköisyydellä joko menestyvä alfa-uros. Alexander Stubb on malliesimerkki hyvännäköisestä jääkiekkoa pelaavasta koulukiusaajasta tai sitten taparikollinen.
Menestyksen ja tuhon ero on häviävän pieni. Jos opettaa lapset aina väistymään, heistä kasvaa tahdottomia muurahaisia, jotka eivät näy eivätkä kuulu. Oli se lopputulos sitten se syrjäytynyt mieslapsi tai tylsä insinööri.
Vahvimman laki näkyy leikkikentillä. Paras ratkaisu onkin kasvattaa voimakastahtoinen ja päättäväinen poika, jolla on kuitenkin sitten riittävästi empatiakykyä aikuisiällä kasvaa hyviin arvoihin.
Mistä tiedät, että Stubb on ollut koulukiusaaja?
Eihän tuo nyt mitenkään kuitenkaan todistanut, että hän on ollut koulukiusaaja. Opetelkaa lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimakastahtoinen ja karismaattinen poika, joka mollaa toisia on isolla todennäköisyydellä joko menestyvä alfa-uros. Alexander Stubb on malliesimerkki hyvännäköisestä jääkiekkoa pelaavasta koulukiusaajasta tai sitten taparikollinen.
Menestyksen ja tuhon ero on häviävän pieni. Jos opettaa lapset aina väistymään, heistä kasvaa tahdottomia muurahaisia, jotka eivät näy eivätkä kuulu. Oli se lopputulos sitten se syrjäytynyt mieslapsi tai tylsä insinööri.
Vahvimman laki näkyy leikkikentillä. Paras ratkaisu onkin kasvattaa voimakastahtoinen ja päättäväinen poika, jolla on kuitenkin sitten riittävästi empatiakykyä aikuisiällä kasvaa hyviin arvoihin.
Ihan täyttä skeidaa.
Ne, jotka ainakin omassa koulussani olivat niitä pahimpia koulukiusaajia, olivat melkein järjestään joko rikkinäisistä perheistä tai sitten luonnevikaisia ihan muuten vaan. Jotkut suositut urheilijapojat saattoivat kiusata satunnaisesti, esimerkiksi välillä töniä, huudella ja tehdä muita hölmöyksiä, mutta suurimman osan ajasta he olivat ihan normaalisti, ja käyttäytyivät kutakuinkin hyväksyttävästi. Välillä ottivat mukaankin joihinkin juttuihin.
Sen sijaan ne hardcore-koulukiusaajat, jotka potkivat mahaan vielä uhrin maatessa maassa, kiristivät rahaa, uhkailivat tappamisella ja toivat teräaseita kouluun olivat juuri näitä huonoista perhetaustoista tulevia ja jo yläasteaikana suunnilleen päihderiippuvaisia. Koulussamme näitä oli ehkä kymmenkunta. Ja nyt noin puolet heistä on jo haudassa, eikä kukaan ole millään mittapuulla ainakaan menestynyt elämässä - jos nuorempana saatua satunnaista irtoseksiä ei lasketa.
Tää on kyllä totaalisen totta. En itse tiedä yhtäkään koulukiusaajaa josta olisi tullut menestynyt. Ne menestyneet oli yläkoulussa enemmänkin hiljaisia ja vähän nörttejä, jotka sitten lukiossa ja yliopistossa kasvoivat kukoistukseensa. Jotkut kovaääniset kiusaaja-alfat on toki edelleen sen oman vähän alkoholisoituneen jenginsä kunkkuja, jotka saattaa kyllä saada edelleen irtoseksiä naisvastineiltaan (olivat sit parisuhteessa tai ei), mutta ei heitä missään määrin menestyneiksi voi sanoa.
Saako enää välitunneilla leikkiä edes kukkulankuningasta talvisin? Muistan omalta kouluajalta ala-asteella kun välituntisin melkein kaikki pojat leikki tuota leikkiä ja siinä oli ihan kunnon painimista myös, välitunnin valvojat ei siihen leikkiin puuttunut ja se painiminen lumikasan päällä oli vain leikkiä eikä siinä ollut tarkoitus vahingoittaa ketään.
Kesäisin välitunneilla sitten pojat pelas jalkapalloa, keinuilla polttopalloa yms.
Miten nykyään välitunnit menee ja onko nuo aktiviteeti kielletty pojilta ja pojat keskittyy enemmän puhelimeen sekä riehumiseen?
M32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille pitäisi opettaa esimerkiksi ritarihyveitä, jotta he voivat toisaalta suhtautua lempeästi toisiin ja ottaa muidenkin tarpeet huomioon, ja toisaalta sitten kykenevät reagoimaan voimakkaasti öykkärimäiseen käytökseen.
Koskeeko ritarihyveet kaikkia, sukupuolestaan riippumatta
Kyllä, ritarihyveet koskevat myös naisia ja muunsukupuoleisia. Tämä on nimittäin progressiivista reaktionarismia.
Jep, niinhän sä sanot, mutta todellisuudessa loppuviimein asia ei mene noin. Edelleen miessukupuolta rasittaa juuri tietyt "ritallisuuden odotukset" aivan eri tavalla kuin naisia. Edelleen seksistiset käsitykset ja ennakkoluulot ohjaa tapaamme nähdä asioita. Miehen odotetaan uhrautuvan muiden eteen. Jopa kaikkein äärimmäisellä tavalla, henkensä uhalla.
Myös miesten ja poikien odotetaan ottavan vastaan väkivaltaa. Siitä osoituksena nykyisessäkin viihdetaiteessa olevat esimerkit, lasten ohjelmissa ja elokuvissa miehiin ja poikiin saa kohdistaa väkivaltaa.
Koulukiusaamisesta puhuttaessa, tyypillinen tapa reagoida on "niitä pitäis vetää turpaan/antaa (väkivaltainen) opetus!" Onko ajatusmalli sama tyttöjen kohdalla? Eipä ole.
Anna Kontula (vas.) kirjoitti blogissaan kun lapsensa olivat pieniä, että hiekkalaatikolla isompi poika (3 v.) teki jotain vääryyttä hänen 1 v poikaa kohtaan ja primitiivireaktiona oli HALU (en muista ilmaisua sanantarkkaan, mutta fyysisestä väkivallasta oli kyse, löytynee edelleen ko. teksti jostain) Ei se tietenkään konkretisoitunut teoksi millään tavalla.
Mutta kysyin häneltä, ihan asiallisesti ilmaistuna: entä jos tuo 3 v olisi ollut tyttö? Olisko hän kokenut samanlaisen reaktion. Hän poisti kommenttini.
Kysymys kuuluu: MIKSI TE FEMINISTIT ETTE KIINNOSTU tästä? Miksi teille on ok, että miehet ja pojat kohtaa väkivaltaa?
Kysyisin myös miksi miehet ei kiinnostu tästä ja tee jotain, että tällainen kulttuuri muuttuisi? Miksi juuri feministien pitäisi olla niitä, jotka puolustaa poikia? Moni toki puolustaakin ja puhuu tätä väkivaltaista käytöstä vastaan. Mutta voisi kai miehet itsekin tehdä jotain eikä vaan keskittyä haukkumaan feministejä. Tässähän ei ole kyse mistään sukupuolten välisestä asiasta vaan nimenomaan miessukupuolisten toisiinsa kohdistamista paineista ja väkivallasta, miten naiset voi edes osata puuttua siihen oikeilla keinoilla? Väitän että yksi isoimmista ongelmista esim siinä, että koulujärjestelmä suosii tyttöjä on se, ettei naiset voi osata ottaa poikien tarpeita yhtä hyvin huomioon kuin miehet, ja miehiä ei ole kiinnostanut.
Feministien ei tarvi olla niitä, mutta sitten on kyllä ihan turha enää levittää valetta tasa-arvostakaan. On selvää, että feministien agenda on vain syyttää, syyttää ja syyttää miehiä aina kun siihen on mahdollisuus ja vaieta silloin, kun olisi paikka nähdä koko totuus asioissa.
Ei feministejä kiinnosta tasa-arvo, eikä kaikkien hyvinvointi tasapuolisesti.
Moni mies yrittääkin tehdä asioille jotain, mutta kyllä tuo feministinen tapa nähdä asiat, selvästi vaikeuttaa sitä tehtävää.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille pitäisi opettaa esimerkiksi ritarihyveitä, jotta he voivat toisaalta suhtautua lempeästi toisiin ja ottaa muidenkin tarpeet huomioon, ja toisaalta sitten kykenevät reagoimaan voimakkaasti öykkärimäiseen käytökseen.
Mitä ihmeen ritarihyveitä?
-Naitetaan alaikäinen sisko toiseen sukuun oman aseman vahvistamiseksi
-Taisteleminen kaikilla mahdollisilla aseilla mies miestä vastaan myös epäreiluilla keinoilla
-Ryöstely ja se toine r-kirjaimella alkava
Ei kai pikkupojilla hormonit vielä määrää käyttäytymistä. Kun kerran puhutte alfauroksista ja uroksen voiman näyttämisestä. Kyllä pikkupoikien nahisteluissa on kyse jostain muusta kuin herruuden hakemisesta.
Toksinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimakastahtoinen ja karismaattinen poika, joka mollaa toisia on isolla todennäköisyydellä joko menestyvä alfa-uros. Alexander Stubb on malliesimerkki hyvännäköisestä jääkiekkoa pelaavasta koulukiusaajasta tai sitten taparikollinen.
Menestyksen ja tuhon ero on häviävän pieni. Jos opettaa lapset aina väistymään, heistä kasvaa tahdottomia muurahaisia, jotka eivät näy eivätkä kuulu. Oli se lopputulos sitten se syrjäytynyt mieslapsi tai tylsä insinööri.
Vahvimman laki näkyy leikkikentillä. Paras ratkaisu onkin kasvattaa voimakastahtoinen ja päättäväinen poika, jolla on kuitenkin sitten riittävästi empatiakykyä aikuisiällä kasvaa hyviin arvoihin.
Ihan täyttä skeidaa.
Ne, jotka ainakin omassa koulussani olivat niitä pahimpia koulukiusaajia, olivat melkein järjestään joko rikkinäisistä perheistä tai sitten luonnevikaisia ihan muuten vaan. Jotkut suositut urheilijapojat saattoivat kiusata satunnaisesti, esimerkiksi välillä töniä, huudella ja tehdä muita hölmöyksiä, mutta suurimman osan ajasta he olivat ihan normaalisti, ja käyttäytyivät kutakuinkin hyväksyttävästi. Välillä ottivat mukaankin joihinkin juttuihin.
Sen sijaan ne hardcore-koulukiusaajat, jotka potkivat mahaan vielä uhrin maatessa maassa, kiristivät rahaa, uhkailivat tappamisella ja toivat teräaseita kouluun olivat juuri näitä huonoista perhetaustoista tulevia ja jo yläasteaikana suunnilleen päihderiippuvaisia. Koulussamme näitä oli ehkä kymmenkunta. Ja nyt noin puolet heistä on jo haudassa, eikä kukaan ole millään mittapuulla ainakaan menestynyt elämässä - jos nuorempana saatua satunnaista irtoseksiä ei lasketa.
Lisään vielä tähän: näiden suosittujen urheilijapoikien rooli kiusaamisessa on merkittävä vain sellaisessa tapauksessa, jossa koko luokka/ryhmä alkaa suunnitelmallisesti ja säännönmukaisesti kiusata yhtä tai kahta henkilöä.
Toivon kuitenkin, että nykyisin tähän kiusaamisen muotoon pystytään puuttumaan entistä helpommin - koska tämä on sitä näkyvintä kiusaamista.
Se ei ole kuitenkaan vakavinta mahdollista - joka on sitä, mikä manifestoitui Koskelassa - eli pienen, häiriintyneen pro-kiusaajajoukon sadistiset väkivallanteot syrjässä ja kaikkien muiden silmiltä piilossa. Tuossa tilanteessa uhrikin on manipuloitu tahdottomaksi ja koko joukon käsitykset oikeasta ja väärästä ovat jo hämärtyneet.
Vierailija kirjoitti:
Saako enää välitunneilla leikkiä edes kukkulankuningasta talvisin? Muistan omalta kouluajalta ala-asteella kun välituntisin melkein kaikki pojat leikki tuota leikkiä ja siinä oli ihan kunnon painimista myös, välitunnin valvojat ei siihen leikkiin puuttunut ja se painiminen lumikasan päällä oli vain leikkiä eikä siinä ollut tarkoitus vahingoittaa ketään.
Kesäisin välitunneilla sitten pojat pelas jalkapalloa, keinuilla polttopalloa yms.
Miten nykyään välitunnit menee ja onko nuo aktiviteeti kielletty pojilta ja pojat keskittyy enemmän puhelimeen sekä riehumiseen?
M32
Kukkulankuningas kiellettiin jo minun kouluaikana sen jälkeen, kun yksi sai aivotärähdyksen kaverin tönäistyä turhan vauhdilla alas kasan päältä. Lumisota kiellettiin kun joku joutui terkkarin paikattavaksi pallossa olleen kiven vuoksi. Jalkapalloa ja polttopalloa koulun pihalla pelataan kesät talvet, ainakin oman lapsen koulussa.
N34
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin heti ajatellaan, että se poikamaisuus tarkoittaa heti raakaa väkivaltaa tai alistamista.
Oma poikani ei tappele, eivätkä kaverinsakaan ole väkivaltaisia. Mutta uhoaminen, kilpailu ja tietynlainen kovapäisyys, rämäpäisyys, sitä heiltä löytyy.
Samanlainen, samanikäinen lauma tyttöjä käyttäytyy eri tavalla.
Asian voi esittää monesta näkökulmasta, monella tapaa.
Vanhemmat saavat keskimäärin tietää ehkä 10% tappeluista mihin lapsi on joutunut.
Nää "ei meidän poika" tappele vanhemmat ovat hyvin todennäköisesti vain väärässä.
Asia on tismalleen näin. Itse satuin kerran näkemään kun menin hakemaan poikaani tarhasta, että poikani ja toinen poika laittoivat yhden muun pojan aivan matalaksi. Siis ottivat kiinni ja kurmoottivat ja viskasivat todella tylysti maahan. Itse olin vähän että wtf, että tällastakö täällä onkin. Pojaltani sit tivasti tätä että mitä täällä tapahtuu, niin ei kuulemma mitään. Ja kukaan hoitajista ei nähnyt.
Sanoisin jokaiselle, joka ei ole tuota "poikien" maailmaa elänyt, että ette tiedä millaista se on. Samalla sanon myös, että siinä kyllä oppii elämään, mutta siinä on yksi sääntö:
OPETTELE PUOLUSTAMAAN ITSEÄSI!
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000750316.html