Lue keskustelun säännöt.
HS: Miksi pikkupojat käyttäytyvät niin toksisesti?
05.05.2023 |
Tätä kysellään maksumuurin takana. Oma ystäväni kasvattaa poikansa tarkoituksellisesti toksiseksi, koska muut kasvattaa samaan aikaan pehmeitä arvoja ja siten tämän oman pojan on helpompi "voittaa" nämä muut. Ihan suoraan on näin sanonut. Kannattaa olla realisti pehmeidenkin arvojen takia, toksiset lapset alkaa kiusaamaan helposti jos opettaa lapsestaan liian kiltin.
Kommentit (359)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi pikkupojat käyttäytyvät niin toksisesti? Äitinä seuraan, miten alakouluikäiset pojat uhoavat, mollaavat toisiaan ja nostavat itseään hierarkiassa korkeammalle. Välillä aletaan porukalla haukkua toisia poikia rumilla nimillä. Pojilla tuntuu korostuvan jo pienenä, että pitää olla joku ihmeen alfauros. Omat poikani eivät varsinaisesti ole tällaisia, mutta minua huolestuttaa, miten tällainen heihin vaikuttaa. Mistä tämä käytös johtuu, mitä on taustalla? Itsetunto-ongelmiako?”
Kyllä on mamma pihalla jos kuvittelee että itsetunto-ongelmat olisivat se syy. Päinvastoin mitä suurempi ego, sen toksisempi käytös ja tarve alistaa kanssakumppani. Juuri tämä on ongelma, koska naiset eivät käsitä miten kova se poikien maailma osaa olla. Sitten annetaan niitä "viisaampi väistyy" (alistuu)-ohjeita ja lapsesta tulee ikuinen heittpussi.
Hyvällä, terveellä itsetunnolla varustetulla pojalla ei kyllä ole mitään tarvetta egoilla ja alistaa muita. Ne on nimenomaan nuo huonoitsetuntoiset jotka paikkaavat epävarmuuksiaan pullistelulla ja kiusaamisella - tai päätyvät heittopusseiksi.
No ei se nyt ihan niin ole. Minä olen sellainen inhottava äiti, että vielä alakouluiässä, ehkä seiskallakin, otin joskus pojalta luurin kourasta ja selasin viestejä. Ystävykset puhuivat toisilleen todella rumaan sävyyn, mutta se on kuulema huumoria. Kaikki tekivät niin, snappi/wa ryhmät olivat parhaimmillaan kymmeniä lapsia ja kaikki juonessa mukana ihan samalla lailla. Siellä piikitteli luokan pieni ja kiltti poika (ja usein tyttö!) ihan siinä missä muutkin. Toisaalta jonkun iloinen uutinen sai välittömästi koko joukon kannustavia viestejä tai emojeita. Kieli muuttuu, mutta sosiaalinen peli pysyy sukupolvesta toiseen samanlaisena. Nuoret, lapset hakevat paikkaansa ryhmässä. Kärjistettynä isäni lapsuudessa vedettiin kaveria turpaan, tai poljettiin sen pipo turpeeseen, nyt piikitellään ja naljaillaan. Ongelmaporukat toki erikseen nöyryytysvideoineen, mutta kuten olemme huomanneet, niitä osaa tehdä tytöt siinä missä pojatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi pikkupojat käyttäytyvät niin toksisesti? Äitinä seuraan, miten alakouluikäiset pojat uhoavat, mollaavat toisiaan ja nostavat itseään hierarkiassa korkeammalle. Välillä aletaan porukalla haukkua toisia poikia rumilla nimillä. Pojilla tuntuu korostuvan jo pienenä, että pitää olla joku ihmeen alfauros. Omat poikani eivät varsinaisesti ole tällaisia, mutta minua huolestuttaa, miten tällainen heihin vaikuttaa. Mistä tämä käytös johtuu, mitä on taustalla? Itsetunto-ongelmiako?”
Kyllä on mamma pihalla jos kuvittelee että itsetunto-ongelmat olisivat se syy. Päinvastoin mitä suurempi ego, sen toksisempi käytös ja tarve alistaa kanssakumppani. Juuri tämä on ongelma, koska naiset eivät käsitä miten kova se poikien maailma osaa olla. Sitten annetaan niitä "viisaampi väistyy" (alistuu)-ohjeita ja lapsesta tulee ikuinen heittpussi.
Hyvällä, terveellä itsetunnolla varustetulla pojalla ei kyllä ole mitään tarvetta egoilla ja alistaa muita. Ne on nimenomaan nuo huonoitsetuntoiset jotka paikkaavat epävarmuuksiaan pullistelulla ja kiusaamisella - tai päätyvät heittopusseiksi.
No ei se nyt ihan niin ole. Minä olen sellainen inhottava äiti, että vielä alakouluiässä, ehkä seiskallakin, otin joskus pojalta luurin kourasta ja selasin viestejä. Ystävykset puhuivat toisilleen todella rumaan sävyyn, mutta se on kuulema huumoria. Kaikki tekivät niin, snappi/wa ryhmät olivat parhaimmillaan kymmeniä lapsia ja kaikki juonessa mukana ihan samalla lailla. Siellä piikitteli luokan pieni ja kiltti poika (ja usein tyttö!) ihan siinä missä muutkin. Toisaalta jonkun iloinen uutinen sai välittömästi koko joukon kannustavia viestejä tai emojeita. Kieli muuttuu, mutta sosiaalinen peli pysyy sukupolvesta toiseen samanlaisena. Nuoret, lapset hakevat paikkaansa ryhmässä. Kärjistettynä isäni lapsuudessa vedettiin kaveria turpaan, tai poljettiin sen pipo turpeeseen, nyt piikitellään ja naljaillaan. Ongelmaporukat toki erikseen nöyryytysvideoineen, mutta kuten olemme huomanneet, niitä osaa tehdä tytöt siinä missä pojatkin.
Muuten hyvä, mut tuo luurin nappaaminen tuosta noin vaan, on todella törkeää. Ja loukkaa kaikkien lasten yksityisyyden suojaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi pikkupojat käyttäytyvät niin toksisesti? Äitinä seuraan, miten alakouluikäiset pojat uhoavat, mollaavat toisiaan ja nostavat itseään hierarkiassa korkeammalle. Välillä aletaan porukalla haukkua toisia poikia rumilla nimillä. Pojilla tuntuu korostuvan jo pienenä, että pitää olla joku ihmeen alfauros. Omat poikani eivät varsinaisesti ole tällaisia, mutta minua huolestuttaa, miten tällainen heihin vaikuttaa. Mistä tämä käytös johtuu, mitä on taustalla? Itsetunto-ongelmiako?”
Kyllä on mamma pihalla jos kuvittelee että itsetunto-ongelmat olisivat se syy. Päinvastoin mitä suurempi ego, sen toksisempi käytös ja tarve alistaa kanssakumppani. Juuri tämä on ongelma, koska naiset eivät käsitä miten kova se poikien maailma osaa olla. Sitten annetaan niitä "viisaampi väistyy" (alistuu)-ohjeita ja lapsesta tulee ikuinen heittpussi.
Hyvällä, terveellä itsetunnolla varustetulla pojalla ei kyllä ole mitään tarvetta egoilla ja alistaa muita. Ne on nimenomaan nuo huonoitsetuntoiset jotka paikkaavat epävarmuuksiaan pullistelulla ja kiusaamisella - tai päätyvät heittopusseiksi.
No ei se nyt ihan niin ole. Minä olen sellainen inhottava äiti, että vielä alakouluiässä, ehkä seiskallakin, otin joskus pojalta luurin kourasta ja selasin viestejä. Ystävykset puhuivat toisilleen todella rumaan sävyyn, mutta se on kuulema huumoria. Kaikki tekivät niin, snappi/wa ryhmät olivat parhaimmillaan kymmeniä lapsia ja kaikki juonessa mukana ihan samalla lailla. Siellä piikitteli luokan pieni ja kiltti poika (ja usein tyttö!) ihan siinä missä muutkin. Toisaalta jonkun iloinen uutinen sai välittömästi koko joukon kannustavia viestejä tai emojeita. Kieli muuttuu, mutta sosiaalinen peli pysyy sukupolvesta toiseen samanlaisena. Nuoret, lapset hakevat paikkaansa ryhmässä. Kärjistettynä isäni lapsuudessa vedettiin kaveria turpaan, tai poljettiin sen pipo turpeeseen, nyt piikitellään ja naljaillaan. Ongelmaporukat toki erikseen nöyryytysvideoineen, mutta kuten olemme huomanneet, niitä osaa tehdä tytöt siinä missä pojatkin.
Muuten hyvä, mut tuo luurin nappaaminen tuosta noin vaan, on todella törkeää. Ja loukkaa kaikkien lasten yksityisyyden suojaa.
Voi kyynel. Minä maksan laskun ja puhelimen, joten se on minun puhelin ja liittymä. Ainahan poika saattoi luopua sen käytöstä jos ei pelisäännöt kelpaa. Toisesta suupielestä huudetaan vanhemmilta kuria, auktoriteettia ja kiinnostusta, ei pelkästään omien, vaan muidenkin lasten asioista. Kiusaaminen johtuu kuulema siitä kun aikuiset sulkee silmänsä. Toisaalta monen mielestä lapselle kuuluu täysivaltaisen aikuisen oikeudet; yksityisyys, päätäntävalta jne. Kun se kiusaaminen ei tänä päivänä tapahdu siinä julkisella paikalla vaan nimenomaan somessa. No ei minun vahtivuorolla, eikä ainakaan minun poikani toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi pikkupojat käyttäytyvät niin toksisesti? Äitinä seuraan, miten alakouluikäiset pojat uhoavat, mollaavat toisiaan ja nostavat itseään hierarkiassa korkeammalle. Välillä aletaan porukalla haukkua toisia poikia rumilla nimillä. Pojilla tuntuu korostuvan jo pienenä, että pitää olla joku ihmeen alfauros. Omat poikani eivät varsinaisesti ole tällaisia, mutta minua huolestuttaa, miten tällainen heihin vaikuttaa. Mistä tämä käytös johtuu, mitä on taustalla? Itsetunto-ongelmiako?”
Kyllä on mamma pihalla jos kuvittelee että itsetunto-ongelmat olisivat se syy. Päinvastoin mitä suurempi ego, sen toksisempi käytös ja tarve alistaa kanssakumppani. Juuri tämä on ongelma, koska naiset eivät käsitä miten kova se poikien maailma osaa olla. Sitten annetaan niitä "viisaampi väistyy" (alistuu)-ohjeita ja lapsesta tulee ikuinen heittpussi.
Hyvällä, terveellä itsetunnolla varustetulla pojalla ei kyllä ole mitään tarvetta egoilla ja alistaa muita. Ne on nimenomaan nuo huonoitsetuntoiset jotka paikkaavat epävarmuuksiaan pullistelulla ja kiusaamisella - tai päätyvät heittopusseiksi.
No ei se nyt ihan niin ole. Minä olen sellainen inhottava äiti, että vielä alakouluiässä, ehkä seiskallakin, otin joskus pojalta luurin kourasta ja selasin viestejä. Ystävykset puhuivat toisilleen todella rumaan sävyyn, mutta se on kuulema huumoria. Kaikki tekivät niin, snappi/wa ryhmät olivat parhaimmillaan kymmeniä lapsia ja kaikki juonessa mukana ihan samalla lailla. Siellä piikitteli luokan pieni ja kiltti poika (ja usein tyttö!) ihan siinä missä muutkin. Toisaalta jonkun iloinen uutinen sai välittömästi koko joukon kannustavia viestejä tai emojeita. Kieli muuttuu, mutta sosiaalinen peli pysyy sukupolvesta toiseen samanlaisena. Nuoret, lapset hakevat paikkaansa ryhmässä. Kärjistettynä isäni lapsuudessa vedettiin kaveria turpaan, tai poljettiin sen pipo turpeeseen, nyt piikitellään ja naljaillaan. Ongelmaporukat toki erikseen nöyryytysvideoineen, mutta kuten olemme huomanneet, niitä osaa tehdä tytöt siinä missä pojatkin.
Muuten hyvä, mut tuo luurin nappaaminen tuosta noin vaan, on todella törkeää. Ja loukkaa kaikkien lasten yksityisyyden suojaa.
Voi kyynel. Minä maksan laskun ja puhelimen, joten se on minun puhelin ja liittymä. Ainahan poika saattoi luopua sen käytöstä jos ei pelisäännöt kelpaa. Toisesta suupielestä huudetaan vanhemmilta kuria, auktoriteettia ja kiinnostusta, ei pelkästään omien, vaan muidenkin lasten asioista. Kiusaaminen johtuu kuulema siitä kun aikuiset sulkee silmänsä. Toisaalta monen mielestä lapselle kuuluu täysivaltaisen aikuisen oikeudet; yksityisyys, päätäntävalta jne. Kun se kiusaaminen ei tänä päivänä tapahdu siinä julkisella paikalla vaan nimenomaan somessa. No ei minun vahtivuorolla, eikä ainakaan minun poikani toimesta.
Etkö tosiaan osaa asioita asiallisemmin hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristallikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä näin on ollut aina ja näin on aina oleva. Kasvatus ja sivistys ovat tärkeitä ja niillä voi vaikuttaa jonkun verran, mutta ihminen on kuitenkin laumaeläin ja se nokkii laumansa järjestyksen. Sille ei voi mitään, koska se on luonnonmukaista. Hyvistä perheistä tulevat alfat pärjäävät koska vanhemmat opettavat koulutuksen merkityksen, huonosta perheestä tulevat joutuvat alamaailmaan örisemään, koska eivät ymmärrä koulutuksen merkitystä. Samasta lähteestä se heidän viettinsä kuitenkin tulee.[/quote]
Kyllä, ihmisen perusluonne tulee syntyessä. Vanhempien tehtävä on ohjata kasvatuksella se mahdollisimman hyödylliseksi, eikä tuhoavaksi. Aina ei onnistu.
Ja pojat tulee aina tappelemaan keskenään. Ikävä kyllä.
On poikia, jotka eivät tappele. Esim. minun poikani. Eikä tätä ole millään tavalla tarvinnut opettaa. Hän kyllä harrastaa sanallista vääntöä kavereittensa kanssa, mutta näinhän se älykkäämpi osa ihmisistä tekee.
Tuskin hän sinulle kertoo, jos porukan johtaja uittaa hänen päätään vessanpöntössä. Kuule äidit ei tiedä kaikkea, ei todellakaan..
Se että uittaa päitä vessanpöntössä lapsena ei kyllä ennusta mitään johtaja-asemaa tai muutakaan menestystä aikuisena... Parhaiten menestyy yleensä supliikit, miellyttävät ihmiset jotka tulevat toimeen sekä öykkäreiden että kiusattujen kanssa. Ja kun mietin omia koulukavereita niin ihan hyvin on mennyt niillä hiljaisilla hissukoillakin, useimmilla on omistusasunto, tutkinto ja perhe. Joku ok duuni it-alalla tms. Ne koulun "alfaurokset" usein jämähtää siihen kouluaikojen rooliin mikä ei enää työelämässä toimi, ei ainakaan akateemisissa ammateissa. Oman lapsuuteni öykkäreistä monella on ollut rosoinen tie aikuisena, päihteitä jne, ovat töissä raksalla tai vastaavassa duunariammatissa, monet ei ollenkaan työelämässä.
Raksalla työskenteleminen on mielestäsi huono juttu? Aika toksista ajattelua.
Huoh arvasin että joku tarttuu tuohon. En väheksy duunariammatteja, raksatyö on tärkeää työtä. Olemme varmaan kuitenkin molemmat samaa mieltä siitä että raksalle on pääsee töihin ilman koulutusta, työ on raskasta ja palkalla yltää hädintuskin keskiluokkaan. Työkaveritkin on nykyään on pääasiassa ulkomailta. Kumpaa työtä itse tekisit mielummin 50-vuotiaana, itselle mieluisan alan asiantuntijatöitä hyvällä palkalla vai noita alimman portaan raksaduuneja?
Emme ole asiasta samaa mieltä. Et taida paljon tietää raksatöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi pikkupojat käyttäytyvät niin toksisesti? Äitinä seuraan, miten alakouluikäiset pojat uhoavat, mollaavat toisiaan ja nostavat itseään hierarkiassa korkeammalle. Välillä aletaan porukalla haukkua toisia poikia rumilla nimillä. Pojilla tuntuu korostuvan jo pienenä, että pitää olla joku ihmeen alfauros. Omat poikani eivät varsinaisesti ole tällaisia, mutta minua huolestuttaa, miten tällainen heihin vaikuttaa. Mistä tämä käytös johtuu, mitä on taustalla? Itsetunto-ongelmiako?”
Kyllä on mamma pihalla jos kuvittelee että itsetunto-ongelmat olisivat se syy. Päinvastoin mitä suurempi ego, sen toksisempi käytös ja tarve alistaa kanssakumppani. Juuri tämä on ongelma, koska naiset eivät käsitä miten kova se poikien maailma osaa olla. Sitten annetaan niitä "viisaampi väistyy" (alistuu)-ohjeita ja lapsesta tulee ikuinen heittpussi.
Hyvällä, terveellä itsetunnolla varustetulla pojalla ei kyllä ole mitään tarvetta egoilla ja alistaa muita. Ne on nimenomaan nuo huonoitsetuntoiset jotka paikkaavat epävarmuuksiaan pullistelulla ja kiusaamisella - tai päätyvät heittopusseiksi.
No ei se nyt ihan niin ole. Minä olen sellainen inhottava äiti, että vielä alakouluiässä, ehkä seiskallakin, otin joskus pojalta luurin kourasta ja selasin viestejä. Ystävykset puhuivat toisilleen todella rumaan sävyyn, mutta se on kuulema huumoria. Kaikki tekivät niin, snappi/wa ryhmät olivat parhaimmillaan kymmeniä lapsia ja kaikki juonessa mukana ihan samalla lailla. Siellä piikitteli luokan pieni ja kiltti poika (ja usein tyttö!) ihan siinä missä muutkin. Toisaalta jonkun iloinen uutinen sai välittömästi koko joukon kannustavia viestejä tai emojeita. Kieli muuttuu, mutta sosiaalinen peli pysyy sukupolvesta toiseen samanlaisena. Nuoret, lapset hakevat paikkaansa ryhmässä. Kärjistettynä isäni lapsuudessa vedettiin kaveria turpaan, tai poljettiin sen pipo turpeeseen, nyt piikitellään ja naljaillaan. Ongelmaporukat toki erikseen nöyryytysvideoineen, mutta kuten olemme huomanneet, niitä osaa tehdä tytöt siinä missä pojatkin.
Muuten hyvä, mut tuo luurin nappaaminen tuosta noin vaan, on todella törkeää. Ja loukkaa kaikkien lasten yksityisyyden suojaa.
Voi kyynel. Minä maksan laskun ja puhelimen, joten se on minun puhelin ja liittymä. Ainahan poika saattoi luopua sen käytöstä jos ei pelisäännöt kelpaa. Toisesta suupielestä huudetaan vanhemmilta kuria, auktoriteettia ja kiinnostusta, ei pelkästään omien, vaan muidenkin lasten asioista. Kiusaaminen johtuu kuulema siitä kun aikuiset sulkee silmänsä. Toisaalta monen mielestä lapselle kuuluu täysivaltaisen aikuisen oikeudet; yksityisyys, päätäntävalta jne. Kun se kiusaaminen ei tänä päivänä tapahdu siinä julkisella paikalla vaan nimenomaan somessa. No ei minun vahtivuorolla, eikä ainakaan minun poikani toimesta.
Etkö tosiaan osaa asioita asiallisemmin hoitaa?
Ei kun en halua hoitaa asiaa toisin. Monenlaista selviteltävää tilannetta on ollut oman lapsen kohdalla, omassa lapsuudessa, pikkusiskon lapsuudessa.... ja lapsilla on aina ihan hemmetin hyvät selitykset ja aina omalta kannalta kaunisteltuna. Mun lapseni esim on ollut mukana tuhotyössä joskus kolmasluokkalaisena, josta tuli poliisi- ja korvausasia. Uskon kyllä hänen kertomustaan, ettei ollut aktiivinen vaan vain mukana, mutta minä opetan lapselleni seuraukset myös siitä, ettei pyri estämään vääriä tekoja -> asia selvitettiin asianosaisten kanssa ja korvauksia makseltiin sitten muista käyttörahoista ja kotitöillä. Joukossa oli joka hänkslässä niitäkin joiden mielestä "ei minun lapseni, vaan muiden kakarat"
Tänä päivänä jo teini-ikäinen lapseni ei valehtele, ei kiusaa ja on opetellut perustelemaan mielipiteensä ja tekemään töitä tavoitteidensa eteen. On niitä niitäkin nuoria kenellä on vain oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia.
Eikö tasa-arvossa pyritä siihen ettei sukupuolia/sukupuolirooleja/sukupuolieroja enää ole joten outoa että nyt jotkut ihmettelee että oletetut poikalapset on toksisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi pikkupojat käyttäytyvät niin toksisesti? Äitinä seuraan, miten alakouluikäiset pojat uhoavat, mollaavat toisiaan ja nostavat itseään hierarkiassa korkeammalle. Välillä aletaan porukalla haukkua toisia poikia rumilla nimillä. Pojilla tuntuu korostuvan jo pienenä, että pitää olla joku ihmeen alfauros. Omat poikani eivät varsinaisesti ole tällaisia, mutta minua huolestuttaa, miten tällainen heihin vaikuttaa. Mistä tämä käytös johtuu, mitä on taustalla? Itsetunto-ongelmiako?”
Kyllä on mamma pihalla jos kuvittelee että itsetunto-ongelmat olisivat se syy. Päinvastoin mitä suurempi ego, sen toksisempi käytös ja tarve alistaa kanssakumppani. Juuri tämä on ongelma, koska naiset eivät käsitä miten kova se poikien maailma osaa olla. Sitten annetaan niitä "viisaampi väistyy" (alistuu)-ohjeita ja lapsesta tulee ikuinen heittpussi.
Hyvällä, terveellä itsetunnolla varustetulla pojalla ei kyllä ole mitään tarvetta egoilla ja alistaa muita. Ne on nimenomaan nuo huonoitsetuntoiset jotka paikkaavat epävarmuuksiaan pullistelulla ja kiusaamisella - tai päätyvät heittopusseiksi.
No ei se nyt ihan niin ole. Minä olen sellainen inhottava äiti, että vielä alakouluiässä, ehkä seiskallakin, otin joskus pojalta luurin kourasta ja selasin viestejä. Ystävykset puhuivat toisilleen todella rumaan sävyyn, mutta se on kuulema huumoria. Kaikki tekivät niin, snappi/wa ryhmät olivat parhaimmillaan kymmeniä lapsia ja kaikki juonessa mukana ihan samalla lailla. Siellä piikitteli luokan pieni ja kiltti poika (ja usein tyttö!) ihan siinä missä muutkin. Toisaalta jonkun iloinen uutinen sai välittömästi koko joukon kannustavia viestejä tai emojeita. Kieli muuttuu, mutta sosiaalinen peli pysyy sukupolvesta toiseen samanlaisena. Nuoret, lapset hakevat paikkaansa ryhmässä. Kärjistettynä isäni lapsuudessa vedettiin kaveria turpaan, tai poljettiin sen pipo turpeeseen, nyt piikitellään ja naljaillaan. Ongelmaporukat toki erikseen nöyryytysvideoineen, mutta kuten olemme huomanneet, niitä osaa tehdä tytöt siinä missä pojatkin.
Muuten hyvä, mut tuo luurin nappaaminen tuosta noin vaan, on todella törkeää. Ja loukkaa kaikkien lasten yksityisyyden suojaa.
Voi kyynel. Minä maksan laskun ja puhelimen, joten se on minun puhelin ja liittymä. Ainahan poika saattoi luopua sen käytöstä jos ei pelisäännöt kelpaa. Toisesta suupielestä huudetaan vanhemmilta kuria, auktoriteettia ja kiinnostusta, ei pelkästään omien, vaan muidenkin lasten asioista. Kiusaaminen johtuu kuulema siitä kun aikuiset sulkee silmänsä. Toisaalta monen mielestä lapselle kuuluu täysivaltaisen aikuisen oikeudet; yksityisyys, päätäntävalta jne. Kun se kiusaaminen ei tänä päivänä tapahdu siinä julkisella paikalla vaan nimenomaan somessa. No ei minun vahtivuorolla, eikä ainakaan minun poikani toimesta.
Etkö tosiaan osaa asioita asiallisemmin hoitaa?
Ei kun en halua hoitaa asiaa toisin. Monenlaista selviteltävää tilannetta on ollut oman lapsen kohdalla, omassa lapsuudessa, pikkusiskon lapsuudessa.... ja lapsilla on aina ihan hemmetin hyvät selitykset ja aina omalta kannalta kaunisteltuna. Mun lapseni esim on ollut mukana tuhotyössä joskus kolmasluokkalaisena, josta tuli poliisi- ja korvausasia. Uskon kyllä hänen kertomustaan, ettei ollut aktiivinen vaan vain mukana, mutta minä opetan lapselleni seuraukset myös siitä, ettei pyri estämään vääriä tekoja -> asia selvitettiin asianosaisten kanssa ja korvauksia makseltiin sitten muista käyttörahoista ja kotitöillä. Joukossa oli joka hänkslässä niitäkin joiden mielestä "ei minun lapseni, vaan muiden kakarat"
Tänä päivänä jo teini-ikäinen lapseni ei valehtele, ei kiusaa ja on opetellut perustelemaan mielipiteensä ja tekemään töitä tavoitteidensa eteen. On niitä niitäkin nuoria kenellä on vain oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia.
Sinä et hänestä tiedä mitään. Et varmana tunne lastasi, vaikka niin luulet. Ei lapset ole mitään tyhmiä. Jos et anna kunnioitusta ja kohtele heitä asiallisesti, ei hekään näe sun sen arvoisena. Hirveetä auktoroteetin pönkitystä. Etkö saa sitä muulla tavalla kuin uhoamalla ja alentuvalla kohtelulla?
Miksi kuvittelet edelleen, et vaihtoehdot on noin mustavalkoisia? Joko revitään puhelin käsistä, tai totaalinen välinpitämättömyys.. hohhoijaa.
Vastaavaa ketjua ei olis ikinä enää tytöistä. Se olis poistettu jo ajat sit. Oikein oksettaa tää poikien demonisointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katujengien hierarkia:
1. Romanit
2. Mustat
3. Kurdit
4. Suomalaiset
Kukaan ei auo päätään romaneille. Kuulin tämän Perjantai-dokkarista Ylellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm, miksiköhän mun uroskoira käyttäytyy niin toksisesti, pörhistelee karvojaan ja yrittää näyttää isolta kun tulee toinen uroskoira vastaan? Kasvatuksen vika?
Poikani kyllä opetan käyttäytymään asiallisesti ja auttamaan muita, tämä ei ole sama asia kuin ylikiltteys ja ettei tarvittaessa saisi pitää myös omia puoliaan,
Ei ihme että miehet ovat hankalia ihmisiä, kun heidät kasvatetaan ottaen mallia koirista.
Ja mites naiset kasvatetaan, kun eivät tule toimeen keskenäänkään. Oikeastaan kaikkien merkkien mukaan, vielä vähemmän keskenään kuin miesten kanssa.
Minkä elukan mukaan naiset kasvatetaan, että saadaan aikaan niin paljon mielenterveysongelmia ja eripuraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katujengien hierarkia:
1. Romanit
2. Mustat
3. Kurdit
4. Suomalaiset
Kukaan ei auo päätään romaneille. Kuulin tämän Perjantai-dokkarista Ylellä.
Romaneilla on se etu, että heillä ei ole mitään menetettävää ja omien joukossa ei paheksuta vaan ymmärretään, jos tökkää jotakin valkolaista puukolla. Siksi näitä on vaan parempi väistää, koska ne eivät lopeta vaikka jollain ihmeellä tappelun voittaisikin. Kaveri joutui aikanaan kahnaukseen romanin kanssa (oli toki jo 20-vuotias) ja voitti tappelun. Ei ollut romanilla tuolloin puukko mukana. Mutta sen jälkeen alkoi sellainen vainoaminen ja uhkailu, että kaveri meinasi seota. Oikeasti yrittivät kostoa, autot pörräili ja kaveria etsittiin. Minäkään en suoraan sanottuna halunnut liikkua "merkatun" miehen kanssa. Ei ne sitä koskaan kiinni saaneet, koska kaveri ei uskaltanut liikkua missään, eikä varsinkaan ilta-aikaan. Sitten tämä turpiinsa saanut hommasi itsensä vankilaan ja tilanne ikään kuin unohtui. Mutta kuvasi kyllä, että näillä ei ole mitään rotia ja omien joukossaanhan ne tekee verikostoja vuosikymmeniä myöhemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi pikkupojat käyttäytyvät niin toksisesti? Äitinä seuraan, miten alakouluikäiset pojat uhoavat, mollaavat toisiaan ja nostavat itseään hierarkiassa korkeammalle. Välillä aletaan porukalla haukkua toisia poikia rumilla nimillä. Pojilla tuntuu korostuvan jo pienenä, että pitää olla joku ihmeen alfauros. Omat poikani eivät varsinaisesti ole tällaisia, mutta minua huolestuttaa, miten tällainen heihin vaikuttaa. Mistä tämä käytös johtuu, mitä on taustalla? Itsetunto-ongelmiako?”
Kyllä on mamma pihalla jos kuvittelee että itsetunto-ongelmat olisivat se syy. Päinvastoin mitä suurempi ego, sen toksisempi käytös ja tarve alistaa kanssakumppani. Juuri tämä on ongelma, koska naiset eivät käsitä miten kova se poikien maailma osaa olla. Sitten annetaan niitä "viisaampi väistyy" (alistuu)-ohjeita ja lapsesta tulee ikuinen heittpussi.
Hyvällä, terveellä itsetunnolla varustetulla pojalla ei kyllä ole mitään tarvetta egoilla ja alistaa muita. Ne on nimenomaan nuo huonoitsetuntoiset jotka paikkaavat epävarmuuksiaan pullistelulla ja kiusaamisella - tai päätyvät heittopusseiksi.
No ei se nyt ihan niin ole. Minä olen sellainen inhottava äiti, että vielä alakouluiässä, ehkä seiskallakin, otin joskus pojalta luurin kourasta ja selasin viestejä. Ystävykset puhuivat toisilleen todella rumaan sävyyn, mutta se on kuulema huumoria. Kaikki tekivät niin, snappi/wa ryhmät olivat parhaimmillaan kymmeniä lapsia ja kaikki juonessa mukana ihan samalla lailla. Siellä piikitteli luokan pieni ja kiltti poika (ja usein tyttö!) ihan siinä missä muutkin. Toisaalta jonkun iloinen uutinen sai välittömästi koko joukon kannustavia viestejä tai emojeita. Kieli muuttuu, mutta sosiaalinen peli pysyy sukupolvesta toiseen samanlaisena. Nuoret, lapset hakevat paikkaansa ryhmässä. Kärjistettynä isäni lapsuudessa vedettiin kaveria turpaan, tai poljettiin sen pipo turpeeseen, nyt piikitellään ja naljaillaan. Ongelmaporukat toki erikseen nöyryytysvideoineen, mutta kuten olemme huomanneet, niitä osaa tehdä tytöt siinä missä pojatkin.
Muuten hyvä, mut tuo luurin nappaaminen tuosta noin vaan, on todella törkeää. Ja loukkaa kaikkien lasten yksityisyyden suojaa.
Voi kyynel. Minä maksan laskun ja puhelimen, joten se on minun puhelin ja liittymä. Ainahan poika saattoi luopua sen käytöstä jos ei pelisäännöt kelpaa. Toisesta suupielestä huudetaan vanhemmilta kuria, auktoriteettia ja kiinnostusta, ei pelkästään omien, vaan muidenkin lasten asioista. Kiusaaminen johtuu kuulema siitä kun aikuiset sulkee silmänsä. Toisaalta monen mielestä lapselle kuuluu täysivaltaisen aikuisen oikeudet; yksityisyys, päätäntävalta jne. Kun se kiusaaminen ei tänä päivänä tapahdu siinä julkisella paikalla vaan nimenomaan somessa. No ei minun vahtivuorolla, eikä ainakaan minun poikani toimesta.
Etkö tosiaan osaa asioita asiallisemmin hoitaa?
Ei kun en halua hoitaa asiaa toisin. Monenlaista selviteltävää tilannetta on ollut oman lapsen kohdalla, omassa lapsuudessa, pikkusiskon lapsuudessa.... ja lapsilla on aina ihan hemmetin hyvät selitykset ja aina omalta kannalta kaunisteltuna. Mun lapseni esim on ollut mukana tuhotyössä joskus kolmasluokkalaisena, josta tuli poliisi- ja korvausasia. Uskon kyllä hänen kertomustaan, ettei ollut aktiivinen vaan vain mukana, mutta minä opetan lapselleni seuraukset myös siitä, ettei pyri estämään vääriä tekoja -> asia selvitettiin asianosaisten kanssa ja korvauksia makseltiin sitten muista käyttörahoista ja kotitöillä. Joukossa oli joka hänkslässä niitäkin joiden mielestä "ei minun lapseni, vaan muiden kakarat"
Tänä päivänä jo teini-ikäinen lapseni ei valehtele, ei kiusaa ja on opetellut perustelemaan mielipiteensä ja tekemään töitä tavoitteidensa eteen. On niitä niitäkin nuoria kenellä on vain oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia.
Sinä et hänestä tiedä mitään. Et varmana tunne lastasi, vaikka niin luulet. Ei lapset ole mitään tyhmiä. Jos et anna kunnioitusta ja kohtele heitä asiallisesti, ei hekään näe sun sen arvoisena. Hirveetä auktoroteetin pönkitystä. Etkö saa sitä muulla tavalla kuin uhoamalla ja alentuvalla kohtelulla?
Miksi kuvittelet edelleen, et vaihtoehdot on noin mustavalkoisia? Joko revitään puhelin käsistä, tai totaalinen välinpitämättömyys.. hohhoijaa.
Koitahan nyt päästä yli pöyrityksestäsi. Tiedän, että se puhelin on monelle pyhääkin pyhempi esine, mutta mun silmissäni se ei eroa muustakaan tavarasta, jota lapselle ostaa vanhemmat ja lapsi käyttää omanaan. En kokenut suuren suurta vääryyttä nuorena kun ystävän isä ratsasi toppatakkini taskun ja löysi sieltä tupakkia. Hävetti vähän kun jäätiin kiinni. Eikä kokenut omat vanhempanikaan, mutta rahaa ei sitten vähään aikaan tullut sieltä suunnasta kovinkaan hövelisti kun ei he kuulema sitä tupakkia varten anna.
Koulusta tuli wilma-viestiä koko luokalle puhelimissa tapahtuvasta rumasta kielenkäytöstä, joten lukaisin ketjua läpi ja niin teki jokainen muukin vanhempi, jota vähänkään kiinnostaa oman murusen käyttäytyminen muita ihmisiä kohtaan.
Varmaan oli heitäkin, jotka tuumasi, ettei minun lapseni käyttäydy rumasti ja taputtivat kirkassilmää silkohapsiselle päälaelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi pikkupojat käyttäytyvät niin toksisesti? Äitinä seuraan, miten alakouluikäiset pojat uhoavat, mollaavat toisiaan ja nostavat itseään hierarkiassa korkeammalle. Välillä aletaan porukalla haukkua toisia poikia rumilla nimillä. Pojilla tuntuu korostuvan jo pienenä, että pitää olla joku ihmeen alfauros. Omat poikani eivät varsinaisesti ole tällaisia, mutta minua huolestuttaa, miten tällainen heihin vaikuttaa. Mistä tämä käytös johtuu, mitä on taustalla? Itsetunto-ongelmiako?”
Kyllä on mamma pihalla jos kuvittelee että itsetunto-ongelmat olisivat se syy. Päinvastoin mitä suurempi ego, sen toksisempi käytös ja tarve alistaa kanssakumppani. Juuri tämä on ongelma, koska naiset eivät käsitä miten kova se poikien maailma osaa olla. Sitten annetaan niitä "viisaampi väistyy" (alistuu)-ohjeita ja lapsesta tulee ikuinen heittpussi.
Hyvällä, terveellä itsetunnolla varustetulla pojalla ei kyllä ole mitään tarvetta egoilla ja alistaa muita. Ne on nimenomaan nuo huonoitsetuntoiset jotka paikkaavat epävarmuuksiaan pullistelulla ja kiusaamisella - tai päätyvät heittopusseiksi.
No ei se nyt ihan niin ole. Minä olen sellainen inhottava äiti, että vielä alakouluiässä, ehkä seiskallakin, otin joskus pojalta luurin kourasta ja selasin viestejä. Ystävykset puhuivat toisilleen todella rumaan sävyyn, mutta se on kuulema huumoria. Kaikki tekivät niin, snappi/wa ryhmät olivat parhaimmillaan kymmeniä lapsia ja kaikki juonessa mukana ihan samalla lailla. Siellä piikitteli luokan pieni ja kiltti poika (ja usein tyttö!) ihan siinä missä muutkin. Toisaalta jonkun iloinen uutinen sai välittömästi koko joukon kannustavia viestejä tai emojeita. Kieli muuttuu, mutta sosiaalinen peli pysyy sukupolvesta toiseen samanlaisena. Nuoret, lapset hakevat paikkaansa ryhmässä. Kärjistettynä isäni lapsuudessa vedettiin kaveria turpaan, tai poljettiin sen pipo turpeeseen, nyt piikitellään ja naljaillaan. Ongelmaporukat toki erikseen nöyryytysvideoineen, mutta kuten olemme huomanneet, niitä osaa tehdä tytöt siinä missä pojatkin.
Muuten hyvä, mut tuo luurin nappaaminen tuosta noin vaan, on todella törkeää. Ja loukkaa kaikkien lasten yksityisyyden suojaa.
Voi kyynel. Minä maksan laskun ja puhelimen, joten se on minun puhelin ja liittymä. Ainahan poika saattoi luopua sen käytöstä jos ei pelisäännöt kelpaa. Toisesta suupielestä huudetaan vanhemmilta kuria, auktoriteettia ja kiinnostusta, ei pelkästään omien, vaan muidenkin lasten asioista. Kiusaaminen johtuu kuulema siitä kun aikuiset sulkee silmänsä. Toisaalta monen mielestä lapselle kuuluu täysivaltaisen aikuisen oikeudet; yksityisyys, päätäntävalta jne. Kun se kiusaaminen ei tänä päivänä tapahdu siinä julkisella paikalla vaan nimenomaan somessa. No ei minun vahtivuorolla, eikä ainakaan minun poikani toimesta.
Etkö tosiaan osaa asioita asiallisemmin hoitaa?
Ei kun en halua hoitaa asiaa toisin. Monenlaista selviteltävää tilannetta on ollut oman lapsen kohdalla, omassa lapsuudessa, pikkusiskon lapsuudessa.... ja lapsilla on aina ihan hemmetin hyvät selitykset ja aina omalta kannalta kaunisteltuna. Mun lapseni esim on ollut mukana tuhotyössä joskus kolmasluokkalaisena, josta tuli poliisi- ja korvausasia. Uskon kyllä hänen kertomustaan, ettei ollut aktiivinen vaan vain mukana, mutta minä opetan lapselleni seuraukset myös siitä, ettei pyri estämään vääriä tekoja -> asia selvitettiin asianosaisten kanssa ja korvauksia makseltiin sitten muista käyttörahoista ja kotitöillä. Joukossa oli joka hänkslässä niitäkin joiden mielestä "ei minun lapseni, vaan muiden kakarat"
Tänä päivänä jo teini-ikäinen lapseni ei valehtele, ei kiusaa ja on opetellut perustelemaan mielipiteensä ja tekemään töitä tavoitteidensa eteen. On niitä niitäkin nuoria kenellä on vain oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia.
Sinä et hänestä tiedä mitään. Et varmana tunne lastasi, vaikka niin luulet. Ei lapset ole mitään tyhmiä. Jos et anna kunnioitusta ja kohtele heitä asiallisesti, ei hekään näe sun sen arvoisena. Hirveetä auktoroteetin pönkitystä. Etkö saa sitä muulla tavalla kuin uhoamalla ja alentuvalla kohtelulla?
Miksi kuvittelet edelleen, et vaihtoehdot on noin mustavalkoisia? Joko revitään puhelin käsistä, tai totaalinen välinpitämättömyys.. hohhoijaa.
Sivusta -mitä alentuvaa yo kirjotuksessa sun mielestäsi on? Vastuunottaminen omista töllön töistä vai se et lapsesta on kasvanut kunnollinen nuori?
Vierailija kirjoitti:
Katujengien hierarkia:
1. Romanit
2. Mustat
3. Kurdit
4. Suomalaiset
Kukaan ei auo päätään romaneille. Kuulin tämän Perjantai-dokkarista Ylellä.
1. Romanit = hullu luonne, aseistettuja, mentaliteetti vaarallinen ja suku tukee
2. Mustat = keskimääräistä kovempi testotaso, kovia tappelijoita ja voittavat aina valkoisen miehen tasaisella
3. Kurdit = vähän kuin romanit, mutta näillä on sisäistä jakautumista enemmän rikollisten ja kunnollisten välillä
4. Suomalaiset = kovia uhoamaan netissä, mutta tosipaikassa pelkureita. Vaimon pieksäminen onnistuu, mutta sivullisen roiston pysäyttäminen ei koska pelottaa. Keksitään tekosyitä että tulee muka syyte jos puuttuu. Testotasot matalahkot, orjan mentaliteetti tsaarin ajoilta. Monella on myös menetettävää, eli on vaan väistettävä, jos haluaa pitää ylihintaisen asuntolainansa ja pienipalkkaisen työpaikkansa
Vierailija kirjoitti:
Täällä kovasti vedotaan eläimellisyyteen, hormoneihin, alfoihin ja hierarkioihin.
Tiedättekö kun se koulun pihalla oleva, toisia kiusaava poikalauma näyttää aivan simpanssilaumalta. Ei susilaumalta, ei leijonilta, ei miltään "hienolta" eläimeltä. Vaan siellä pihassa toisistaan miehen mittaa ottaa lähinnä apinat, simpassit ja hyeenat.
Mun poikani ainakin muistuttavat enemmän simpansseja kuin leijonia. Luojan kiitos. Pötköttelevät sohvalla yhtenä myttynä, rapsuttelevat ja hierovat toisiaan. Sitten kun toinen häviää jonkun pelin, tönivät toisiaan. Kun toinen hermostuu, toinen lepyttelee. Ja kohta taas kisataan.
Simpanssi on älykäs eläin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi pikkupojat käyttäytyvät niin toksisesti? Äitinä seuraan, miten alakouluikäiset pojat uhoavat, mollaavat toisiaan ja nostavat itseään hierarkiassa korkeammalle. Välillä aletaan porukalla haukkua toisia poikia rumilla nimillä. Pojilla tuntuu korostuvan jo pienenä, että pitää olla joku ihmeen alfauros. Omat poikani eivät varsinaisesti ole tällaisia, mutta minua huolestuttaa, miten tällainen heihin vaikuttaa. Mistä tämä käytös johtuu, mitä on taustalla? Itsetunto-ongelmiako?”
Kyllä on mamma pihalla jos kuvittelee että itsetunto-ongelmat olisivat se syy. Päinvastoin mitä suurempi ego, sen toksisempi käytös ja tarve alistaa kanssakumppani. Juuri tämä on ongelma, koska naiset eivät käsitä miten kova se poikien maailma osaa olla. Sitten annetaan niitä "viisaampi väistyy" (alistuu)-ohjeita ja lapsesta tulee ikuinen heittpussi.
Hyvällä, terveellä itsetunnolla varustetulla pojalla ei kyllä ole mitään tarvetta egoilla ja alistaa muita. Ne on nimenomaan nuo huonoitsetuntoiset jotka paikkaavat epävarmuuksiaan pullistelulla ja kiusaamisella - tai päätyvät heittopusseiksi.
No ei se nyt ihan niin ole. Minä olen sellainen inhottava äiti, että vielä alakouluiässä, ehkä seiskallakin, otin joskus pojalta luurin kourasta ja selasin viestejä. Ystävykset puhuivat toisilleen todella rumaan sävyyn, mutta se on kuulema huumoria. Kaikki tekivät niin, snappi/wa ryhmät olivat parhaimmillaan kymmeniä lapsia ja kaikki juonessa mukana ihan samalla lailla. Siellä piikitteli luokan pieni ja kiltti poika (ja usein tyttö!) ihan siinä missä muutkin. Toisaalta jonkun iloinen uutinen sai välittömästi koko joukon kannustavia viestejä tai emojeita. Kieli muuttuu, mutta sosiaalinen peli pysyy sukupolvesta toiseen samanlaisena. Nuoret, lapset hakevat paikkaansa ryhmässä. Kärjistettynä isäni lapsuudessa vedettiin kaveria turpaan, tai poljettiin sen pipo turpeeseen, nyt piikitellään ja naljaillaan. Ongelmaporukat toki erikseen nöyryytysvideoineen, mutta kuten olemme huomanneet, niitä osaa tehdä tytöt siinä missä pojatkin.
Muuten hyvä, mut tuo luurin nappaaminen tuosta noin vaan, on todella törkeää. Ja loukkaa kaikkien lasten yksityisyyden suojaa.
Voi kyynel. Minä maksan laskun ja puhelimen, joten se on minun puhelin ja liittymä. Ainahan poika saattoi luopua sen käytöstä jos ei pelisäännöt kelpaa. Toisesta suupielestä huudetaan vanhemmilta kuria, auktoriteettia ja kiinnostusta, ei pelkästään omien, vaan muidenkin lasten asioista. Kiusaaminen johtuu kuulema siitä kun aikuiset sulkee silmänsä. Toisaalta monen mielestä lapselle kuuluu täysivaltaisen aikuisen oikeudet; yksityisyys, päätäntävalta jne. Kun se kiusaaminen ei tänä päivänä tapahdu siinä julkisella paikalla vaan nimenomaan somessa. No ei minun vahtivuorolla, eikä ainakaan minun poikani toimesta.
Etkö tosiaan osaa asioita asiallisemmin hoitaa?
Ei kun en halua hoitaa asiaa toisin. Monenlaista selviteltävää tilannetta on ollut oman lapsen kohdalla, omassa lapsuudessa, pikkusiskon lapsuudessa.... ja lapsilla on aina ihan hemmetin hyvät selitykset ja aina omalta kannalta kaunisteltuna. Mun lapseni esim on ollut mukana tuhotyössä joskus kolmasluokkalaisena, josta tuli poliisi- ja korvausasia. Uskon kyllä hänen kertomustaan, ettei ollut aktiivinen vaan vain mukana, mutta minä opetan lapselleni seuraukset myös siitä, ettei pyri estämään vääriä tekoja -> asia selvitettiin asianosaisten kanssa ja korvauksia makseltiin sitten muista käyttörahoista ja kotitöillä. Joukossa oli joka hänkslässä niitäkin joiden mielestä "ei minun lapseni, vaan muiden kakarat"
Tänä päivänä jo teini-ikäinen lapseni ei valehtele, ei kiusaa ja on opetellut perustelemaan mielipiteensä ja tekemään töitä tavoitteidensa eteen. On niitä niitäkin nuoria kenellä on vain oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia.
Sinä et hänestä tiedä mitään. Et varmana tunne lastasi, vaikka niin luulet. Ei lapset ole mitään tyhmiä. Jos et anna kunnioitusta ja kohtele heitä asiallisesti, ei hekään näe sun sen arvoisena. Hirveetä auktoroteetin pönkitystä. Etkö saa sitä muulla tavalla kuin uhoamalla ja alentuvalla kohtelulla?
Miksi kuvittelet edelleen, et vaihtoehdot on noin mustavalkoisia? Joko revitään puhelin käsistä, tai totaalinen välinpitämättömyys.. hohhoijaa.
Koitahan nyt päästä yli pöyrityksestäsi. Tiedän, että se puhelin on monelle pyhääkin pyhempi esine, mutta mun silmissäni se ei eroa muustakaan tavarasta, jota lapselle ostaa vanhemmat ja lapsi käyttää omanaan. En kokenut suuren suurta vääryyttä nuorena kun ystävän isä ratsasi toppatakkini taskun ja löysi sieltä tupakkia. Hävetti vähän kun jäätiin kiinni. Eikä kokenut omat vanhempanikaan, mutta rahaa ei sitten vähään aikaan tullut sieltä suunnasta kovinkaan hövelisti kun ei he kuulema sitä tupakkia varten anna.
Koulusta tuli wilma-viestiä koko luokalle puhelimissa tapahtuvasta rumasta kielenkäytöstä, joten lukaisin ketjua läpi ja niin teki jokainen muukin vanhempi, jota vähänkään kiinnostaa oman murusen käyttäytyminen muita ihmisiä kohtaan.
Varmaan oli heitäkin, jotka tuumasi, ettei minun lapseni käyttäydy rumasti ja taputtivat kirkassilmää silkohapsiselle päälaelle.
Ootpa ylpeä itsestäsi. Kyllä sinä olet parempi. Säälittää aina nää vanhemmat, jotka kuvittelee, et on jotenkin hienoa mitä kusipäisemmin käyttäytyy. Voin vaan kuvitella mikä myötähäpeä monella on noita sun kunniatekoja selostaessasi.
Rajat voi asettaa ihan asiallisella, jämptillä käytöksellä, ilman tällaista öykkäröivää, rajoja rikkovaa käytöstä, mutta ei tätä kannata rajattomalle selittää. Ei mene perille, niin ei mene. Jotkut kuvittelee omistavansa lapsensa. Ja kouluttavan kuin koiraa. On vaikea ymmärtää, että lapsi on erillinen yksilö, jolla on lakisääteiset, itsenäiset oikeudet.
Pienelle lapselle voi vielä toimia, mutta teinin kohdalla voit syyllistyä jopa rikokseen tuolla käytökselläsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi pikkupojat käyttäytyvät niin toksisesti? Äitinä seuraan, miten alakouluikäiset pojat uhoavat, mollaavat toisiaan ja nostavat itseään hierarkiassa korkeammalle. Välillä aletaan porukalla haukkua toisia poikia rumilla nimillä. Pojilla tuntuu korostuvan jo pienenä, että pitää olla joku ihmeen alfauros. Omat poikani eivät varsinaisesti ole tällaisia, mutta minua huolestuttaa, miten tällainen heihin vaikuttaa. Mistä tämä käytös johtuu, mitä on taustalla? Itsetunto-ongelmiako?”
Kyllä on mamma pihalla jos kuvittelee että itsetunto-ongelmat olisivat se syy. Päinvastoin mitä suurempi ego, sen toksisempi käytös ja tarve alistaa kanssakumppani. Juuri tämä on ongelma, koska naiset eivät käsitä miten kova se poikien maailma osaa olla. Sitten annetaan niitä "viisaampi väistyy" (alistuu)-ohjeita ja lapsesta tulee ikuinen heittpussi.
Hyvällä, terveellä itsetunnolla varustetulla pojalla ei kyllä ole mitään tarvetta egoilla ja alistaa muita. Ne on nimenomaan nuo huonoitsetuntoiset jotka paikkaavat epävarmuuksiaan pullistelulla ja kiusaamisella - tai päätyvät heittopusseiksi.
No ei se nyt ihan niin ole. Minä olen sellainen inhottava äiti, että vielä alakouluiässä, ehkä seiskallakin, otin joskus pojalta luurin kourasta ja selasin viestejä. Ystävykset puhuivat toisilleen todella rumaan sävyyn, mutta se on kuulema huumoria. Kaikki tekivät niin, snappi/wa ryhmät olivat parhaimmillaan kymmeniä lapsia ja kaikki juonessa mukana ihan samalla lailla. Siellä piikitteli luokan pieni ja kiltti poika (ja usein tyttö!) ihan siinä missä muutkin. Toisaalta jonkun iloinen uutinen sai välittömästi koko joukon kannustavia viestejä tai emojeita. Kieli muuttuu, mutta sosiaalinen peli pysyy sukupolvesta toiseen samanlaisena. Nuoret, lapset hakevat paikkaansa ryhmässä. Kärjistettynä isäni lapsuudessa vedettiin kaveria turpaan, tai poljettiin sen pipo turpeeseen, nyt piikitellään ja naljaillaan. Ongelmaporukat toki erikseen nöyryytysvideoineen, mutta kuten olemme huomanneet, niitä osaa tehdä tytöt siinä missä pojatkin.
Muuten hyvä, mut tuo luurin nappaaminen tuosta noin vaan, on todella törkeää. Ja loukkaa kaikkien lasten yksityisyyden suojaa.
Voi kyynel. Minä maksan laskun ja puhelimen, joten se on minun puhelin ja liittymä. Ainahan poika saattoi luopua sen käytöstä jos ei pelisäännöt kelpaa. Toisesta suupielestä huudetaan vanhemmilta kuria, auktoriteettia ja kiinnostusta, ei pelkästään omien, vaan muidenkin lasten asioista. Kiusaaminen johtuu kuulema siitä kun aikuiset sulkee silmänsä. Toisaalta monen mielestä lapselle kuuluu täysivaltaisen aikuisen oikeudet; yksityisyys, päätäntävalta jne. Kun se kiusaaminen ei tänä päivänä tapahdu siinä julkisella paikalla vaan nimenomaan somessa. No ei minun vahtivuorolla, eikä ainakaan minun poikani toimesta.
Etkö tosiaan osaa asioita asiallisemmin hoitaa?
Ei kun en halua hoitaa asiaa toisin. Monenlaista selviteltävää tilannetta on ollut oman lapsen kohdalla, omassa lapsuudessa, pikkusiskon lapsuudessa.... ja lapsilla on aina ihan hemmetin hyvät selitykset ja aina omalta kannalta kaunisteltuna. Mun lapseni esim on ollut mukana tuhotyössä joskus kolmasluokkalaisena, josta tuli poliisi- ja korvausasia. Uskon kyllä hänen kertomustaan, ettei ollut aktiivinen vaan vain mukana, mutta minä opetan lapselleni seuraukset myös siitä, ettei pyri estämään vääriä tekoja -> asia selvitettiin asianosaisten kanssa ja korvauksia makseltiin sitten muista käyttörahoista ja kotitöillä. Joukossa oli joka hänkslässä niitäkin joiden mielestä "ei minun lapseni, vaan muiden kakarat"
Tänä päivänä jo teini-ikäinen lapseni ei valehtele, ei kiusaa ja on opetellut perustelemaan mielipiteensä ja tekemään töitä tavoitteidensa eteen. On niitä niitäkin nuoria kenellä on vain oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia.
Sinä et hänestä tiedä mitään. Et varmana tunne lastasi, vaikka niin luulet. Ei lapset ole mitään tyhmiä. Jos et anna kunnioitusta ja kohtele heitä asiallisesti, ei hekään näe sun sen arvoisena. Hirveetä auktoroteetin pönkitystä. Etkö saa sitä muulla tavalla kuin uhoamalla ja alentuvalla kohtelulla?
Miksi kuvittelet edelleen, et vaihtoehdot on noin mustavalkoisia? Joko revitään puhelin käsistä, tai totaalinen välinpitämättömyys.. hohhoijaa.
Koitahan nyt päästä yli pöyrityksestäsi. Tiedän, että se puhelin on monelle pyhääkin pyhempi esine, mutta mun silmissäni se ei eroa muustakaan tavarasta, jota lapselle ostaa vanhemmat ja lapsi käyttää omanaan. En kokenut suuren suurta vääryyttä nuorena kun ystävän isä ratsasi toppatakkini taskun ja löysi sieltä tupakkia. Hävetti vähän kun jäätiin kiinni. Eikä kokenut omat vanhempanikaan, mutta rahaa ei sitten vähään aikaan tullut sieltä suunnasta kovinkaan hövelisti kun ei he kuulema sitä tupakkia varten anna.
Koulusta tuli wilma-viestiä koko luokalle puhelimissa tapahtuvasta rumasta kielenkäytöstä, joten lukaisin ketjua läpi ja niin teki jokainen muukin vanhempi, jota vähänkään kiinnostaa oman murusen käyttäytyminen muita ihmisiä kohtaan.
Varmaan oli heitäkin, jotka tuumasi, ettei minun lapseni käyttäydy rumasti ja taputtivat kirkassilmää silkohapsiselle päälaelle.
Sä oot valmis siihen, et joku nappaa yhtäkkiä sun kourasta puhelimesi ja selaa sun viestit?
Älähän nyt...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi pikkupojat käyttäytyvät niin toksisesti? Äitinä seuraan, miten alakouluikäiset pojat uhoavat, mollaavat toisiaan ja nostavat itseään hierarkiassa korkeammalle. Välillä aletaan porukalla haukkua toisia poikia rumilla nimillä. Pojilla tuntuu korostuvan jo pienenä, että pitää olla joku ihmeen alfauros. Omat poikani eivät varsinaisesti ole tällaisia, mutta minua huolestuttaa, miten tällainen heihin vaikuttaa. Mistä tämä käytös johtuu, mitä on taustalla? Itsetunto-ongelmiako?”
Kyllä on mamma pihalla jos kuvittelee että itsetunto-ongelmat olisivat se syy. Päinvastoin mitä suurempi ego, sen toksisempi käytös ja tarve alistaa kanssakumppani. Juuri tämä on ongelma, koska naiset eivät käsitä miten kova se poikien maailma osaa olla. Sitten annetaan niitä "viisaampi väistyy" (alistuu)-ohjeita ja lapsesta tulee ikuinen heittpussi.
Hyvällä, terveellä itsetunnolla varustetulla pojalla ei kyllä ole mitään tarvetta egoilla ja alistaa muita. Ne on nimenomaan nuo huonoitsetuntoiset jotka paikkaavat epävarmuuksiaan pullistelulla ja kiusaamisella - tai päätyvät heittopusseiksi.
No ei se nyt ihan niin ole. Minä olen sellainen inhottava äiti, että vielä alakouluiässä, ehkä seiskallakin, otin joskus pojalta luurin kourasta ja selasin viestejä. Ystävykset puhuivat toisilleen todella rumaan sävyyn, mutta se on kuulema huumoria. Kaikki tekivät niin, snappi/wa ryhmät olivat parhaimmillaan kymmeniä lapsia ja kaikki juonessa mukana ihan samalla lailla. Siellä piikitteli luokan pieni ja kiltti poika (ja usein tyttö!) ihan siinä missä muutkin. Toisaalta jonkun iloinen uutinen sai välittömästi koko joukon kannustavia viestejä tai emojeita. Kieli muuttuu, mutta sosiaalinen peli pysyy sukupolvesta toiseen samanlaisena. Nuoret, lapset hakevat paikkaansa ryhmässä. Kärjistettynä isäni lapsuudessa vedettiin kaveria turpaan, tai poljettiin sen pipo turpeeseen, nyt piikitellään ja naljaillaan. Ongelmaporukat toki erikseen nöyryytysvideoineen, mutta kuten olemme huomanneet, niitä osaa tehdä tytöt siinä missä pojatkin.
Muuten hyvä, mut tuo luurin nappaaminen tuosta noin vaan, on todella törkeää. Ja loukkaa kaikkien lasten yksityisyyden suojaa.
Voi kyynel. Minä maksan laskun ja puhelimen, joten se on minun puhelin ja liittymä. Ainahan poika saattoi luopua sen käytöstä jos ei pelisäännöt kelpaa. Toisesta suupielestä huudetaan vanhemmilta kuria, auktoriteettia ja kiinnostusta, ei pelkästään omien, vaan muidenkin lasten asioista. Kiusaaminen johtuu kuulema siitä kun aikuiset sulkee silmänsä. Toisaalta monen mielestä lapselle kuuluu täysivaltaisen aikuisen oikeudet; yksityisyys, päätäntävalta jne. Kun se kiusaaminen ei tänä päivänä tapahdu siinä julkisella paikalla vaan nimenomaan somessa. No ei minun vahtivuorolla, eikä ainakaan minun poikani toimesta.
Etkö tosiaan osaa asioita asiallisemmin hoitaa?
Ei kun en halua hoitaa asiaa toisin. Monenlaista selviteltävää tilannetta on ollut oman lapsen kohdalla, omassa lapsuudessa, pikkusiskon lapsuudessa.... ja lapsilla on aina ihan hemmetin hyvät selitykset ja aina omalta kannalta kaunisteltuna. Mun lapseni esim on ollut mukana tuhotyössä joskus kolmasluokkalaisena, josta tuli poliisi- ja korvausasia. Uskon kyllä hänen kertomustaan, ettei ollut aktiivinen vaan vain mukana, mutta minä opetan lapselleni seuraukset myös siitä, ettei pyri estämään vääriä tekoja -> asia selvitettiin asianosaisten kanssa ja korvauksia makseltiin sitten muista käyttörahoista ja kotitöillä. Joukossa oli joka hänkslässä niitäkin joiden mielestä "ei minun lapseni, vaan muiden kakarat"
Tänä päivänä jo teini-ikäinen lapseni ei valehtele, ei kiusaa ja on opetellut perustelemaan mielipiteensä ja tekemään töitä tavoitteidensa eteen. On niitä niitäkin nuoria kenellä on vain oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia.
Sinä et hänestä tiedä mitään. Et varmana tunne lastasi, vaikka niin luulet. Ei lapset ole mitään tyhmiä. Jos et anna kunnioitusta ja kohtele heitä asiallisesti, ei hekään näe sun sen arvoisena. Hirveetä auktoroteetin pönkitystä. Etkö saa sitä muulla tavalla kuin uhoamalla ja alentuvalla kohtelulla?
Miksi kuvittelet edelleen, et vaihtoehdot on noin mustavalkoisia? Joko revitään puhelin käsistä, tai totaalinen välinpitämättömyys.. hohhoijaa.
Koitahan nyt päästä yli pöyrityksestäsi. Tiedän, että se puhelin on monelle pyhääkin pyhempi esine, mutta mun silmissäni se ei eroa muustakaan tavarasta, jota lapselle ostaa vanhemmat ja lapsi käyttää omanaan. En kokenut suuren suurta vääryyttä nuorena kun ystävän isä ratsasi toppatakkini taskun ja löysi sieltä tupakkia. Hävetti vähän kun jäätiin kiinni. Eikä kokenut omat vanhempanikaan, mutta rahaa ei sitten vähään aikaan tullut sieltä suunnasta kovinkaan hövelisti kun ei he kuulema sitä tupakkia varten anna.
Koulusta tuli wilma-viestiä koko luokalle puhelimissa tapahtuvasta rumasta kielenkäytöstä, joten lukaisin ketjua läpi ja niin teki jokainen muukin vanhempi, jota vähänkään kiinnostaa oman murusen käyttäytyminen muita ihmisiä kohtaan.
Varmaan oli heitäkin, jotka tuumasi, ettei minun lapseni käyttäydy rumasti ja taputtivat kirkassilmää silkohapsiselle päälaelle.
Ootpa ylpeä itsestäsi. Kyllä sinä olet parempi. Säälittää aina nää vanhemmat, jotka kuvittelee, et on jotenkin hienoa mitä kusipäisemmin käyttäytyy. Voin vaan kuvitella mikä myötähäpeä monella on noita sun kunniatekoja selostaessasi.
Rajat voi asettaa ihan asiallisella, jämptillä käytöksellä, ilman tällaista öykkäröivää, rajoja rikkovaa käytöstä, mutta ei tätä kannata rajattomalle selittää. Ei mene perille, niin ei mene. Jotkut kuvittelee omistavansa lapsensa. Ja kouluttavan kuin koiraa. On vaikea ymmärtää, että lapsi on erillinen yksilö, jolla on lakisääteiset, itsenäiset oikeudet.
Pienelle lapselle voi vielä toimia, mutta teinin kohdalla voit syyllistyä jopa rikokseen tuolla käytökselläsi.
Mistäs se rehtori tiesi laittaa viestiä asiattomasta puheesta luokan viestiryhmissä?
Mikään laki ei muuten millään muotoa kiellä lukemasta lapsen viestejä, vaikka viestiketjussa esiintyy muitakin. Se menee kas näin: "wilmassa oli juttua, että hirveän rumasti haukutte toisianne watsap-ryhmissä, mites se silleen".."no en tiiä, jotkut, en mä, ei kai se nyt niin rumasti, sirkku vaan aina valittaa kaikesta kun se on niin herkkä...".."ok, annapa kun vilkaisen". Jos ei anna, niin sitten ei minunkaan varmaan tarvitse maksaa laskua.
Tiesitkö, että parisuhteessa se menee aivan samalla lailla: "jussi kertoi että sulla on suhde työkaveriisi".."öö, ei tietenkään ole, mitä fakinia".."jaa, kumma kun sulla tuo puhelin on joka paikassa nykyisin mukana, ei varmaan haittaa jos katson viestit?".."..."
Jos henkilö luovuttaa saamansa viestit kolmannen osapuolen luettavaksi, ei mitään lakia ole rikottu. Huom! Kenenkään lain turvaamia oikeuksia ei ole loukattu. Ei lapsilla, ei aikuisilla.
Kokonaan eri asia tietysti mitä em tarkoittaa parisuhteen pelisääntöjen kannalta, se on jokaisen AIKUISEN varmaan sovittavissa keskenään.
En ole väkivaltainen mies. En ole koskaan aikuisena käyttänyt väkivaltaa ja olen ollut lähes pasifisti ajattelultani (tosin en enää).
Eräs parhaista lapsuudenmuistoistani on kuitenkin kun jouduin tositappeluun kaverin kanssa ja iskin häneltä hampaan irti. Ikäväkseni on sanottava, että väkivallan uhasta (tai sen vuoksi) pidin tappelusta. Testosteroni varmaan veti aikamoisen huuman päälle.
Omien kokemuksieni perusteella sanoisin, että mies ei ole nainen.
Nainen ei voi ymmärtää poikia ja miehiä tässä asiassa.