HS: Miksi pikkupojat käyttäytyvät niin toksisesti?

Vierailija kirjoitti:

Voimakastahtoinen ja karismaattinen poika, joka mollaa toisia on isolla todennäköisyydellä joko menestyvä alfa-uros. Alexander Stubb on malliesimerkki hyvännäköisestä jääkiekkoa pelaavasta koulukiusaajasta tai sitten taparikollinen.

Menestyksen ja tuhon ero on häviävän pieni. Jos opettaa lapset aina väistymään, heistä kasvaa tahdottomia muurahaisia, jotka eivät näy eivätkä kuulu. Oli se lopputulos sitten se syrjäytynyt mieslapsi tai tylsä insinööri.

Vahvimman laki näkyy leikkikentillä. Paras ratkaisu onkin kasvattaa voimakastahtoinen ja päättäväinen poika, jolla on kuitenkin sitten riittävästi empatiakykyä aikuisiällä kasvaa hyviin arvoihin.

Mistä tiedät, että Stubb on ollut koulukiusaaja?

Minä usein mietin, että mikä on isien rooli ja vastuu pojista? Miten isät kasvattaa lapsiaan, on läsnä, ohjaa ja joukkoutuu muiden isien kanssa miettimään omien poikiensa hyvää ja tulevaisuutta?

Kun aika usein tuntuu, että poikien ongelmat on joko poikien omia ongelmia tai sitten äitien pitäisi jotain tehdä. Olennaisin peluri pelaa itsensä ulos kuvasta eikä edes tajua, että voisi tehdä jotain.

Miehillä on urheilu ja metsästysporukoita, yrityksiä yms. joissa voitaisiin suunnitella vaikka mitä hyvää alaikäisten poikien hyväksi ja voitaisiin masinoida vaikka mitä esimerkkejä hyvään miehuuteen. 

Mutta ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi pikkupojat käyttäytyvät niin toksisesti? Äitinä seuraan, miten alakouluikäiset pojat uhoavat, mollaavat toisiaan ja nostavat itseään hierarkiassa korkeammalle. Välillä aletaan porukalla haukkua toisia poikia rumilla nimillä. Pojilla tuntuu korostuvan jo pienenä, että pitää olla joku ihmeen alfauros. Omat poikani eivät varsinaisesti ole tällaisia, mutta minua huolestuttaa, miten tällainen heihin vaikuttaa. Mistä tämä käytös johtuu, mitä on taustalla? Itsetunto-ongelmiako?”

Kyllä on mamma pihalla jos kuvittelee että itsetunto-ongelmat olisivat se syy. Päinvastoin mitä suurempi ego, sen toksisempi käytös ja tarve alistaa kanssakumppani. Juuri tämä on ongelma, koska naiset eivät käsitä miten kova se poikien maailma osaa olla. Sitten annetaan niitä "viisaampi väistyy" (alistuu)-ohjeita ja lapsesta tulee ikuinen heittpussi.

Niinpä. Koulun pihalla poikien yhdessäolo ei välttämättä järjesty ilman jonkinasteista kilpailua tai nokkimisjärjestystä. Itse jouduin tässä nokkimisjärjestyksessä pahnanpohjimmaiseksi, eikä se ollut kivaa.

Minusta kouluihin pitäisi saada välitunneille ohjattua tekemistä.

Tämä nykyinen malli, jossa lapset työnnetään välituntien shark tankiin jotta opettajat saavat kahvitella rauhassa, on surkea.

Etenkin isoissa kouluissa (no, pieniä kouluja ei enää juuri olekaan) pitäisi saada joka välitunnille matalan kynnyksen ohjattua tekemistä - pelaamista, välituntitreeniä tai muuta liikuntaa, mitä se nyt ikinä voisi ollakaan. Se ei saa kuitenkaan olla samanlaista tekemistä kuin liikunnantunnilla, jossa ryhmäytymisen ym. seurauksena osaa lapsista syrjitään helposti, vaan ennen kaikkea nopeasti organisoitavaa, energiaa suuntaavaa tekemistä, joka ehkäisisi ainakin kiusaamisen rankimpia muotoja.

Todella hyvä ehdotus. Aion viedä tätä oman lapsen kouluun viestinä, kunhan aloittaa sen syksyllä.

Ne jotka haluaa leikkiä vapaasti, siitä vaan, mutta muille voisi olla joku ohjattu juttu. Ei vaadi kauheasti vaivaa.

Se vaatii palkatun ihmisen tai vaihtoehtoisesti ison lauman vapaaehtoisia, joita jonkun pitää koordinoida. Välituntivalvojilla on muutakin tekemistä kuin pyörittää leikkejä ja opettajillakin on oikeus taukoihinsa.

Muutama ohjaaja enemmän? Rahaa kylvetään koulumaailmassa paljon turhempaankin toimintaan. 

Uskon vakaasti, että ohjattu välituntiliikunta vähentäisi kaikkia käytöshäiriöitä koulussa. Mahdollisesti myös oppimishäiriöitä. 

Muutenkin ulistaan lasten ja nuorten liikunnan puutteesta, ja väännellään käsiä, kuinka se on kallista kansanterveydelle ja vahingollista jne. jne. 

Tietenkin ohjattua välituntitoimintaa pitää organisoida. Mutta se vaatii osallistumista myös opettajilta. Muutama ylimääräinen välituntivuoro. 

Uskon, että opettajatkin olisivat enemmän kuin mielissään, jos lasten häiritsevä käytös vähenisi tunnilla reippaan liikuntahetken jälkeen.

Aikanaan, kun vielä oli rehtejä ja rehellisiä tarkkiksia, tarkkailuluokkia, onnistui järjestyksen ylläpito ainakin meidän koulun tarkkailuluokalla ennen kaikkea sillä, että tarvittaessa opettaja otti koko luokan ulos esimerkiksi juoksemaan reippaasti ja potkimaan palloa 15-20 min ajaksi, jotta ylimääräiset höyryt pääsivät ulos.

En jaksa uskoa, etteikö tuo voisi toimia edelleen. Jos itse olisin rehtori, laittaisin koulussa eniten häiritsevät lapset välitunnin ajaksi juoksemaan oikein reippaasti.

Vierailija kirjoitti:

Kun muistelen omaa lapsuuttani 80-luvulla, niin kyllähän meno aika hurjaa välillä oli. Kaikenlaista nujakointia oli jatkuvasti, suunsoittoa, välillä ihan väkivaltaakin. Siinä sitä sitten oppia olosuhteiden pakosta tulemaan toimeen siinä ympäristössä - oppi puolustamaan itseään ja välillä pakenemään.

Ne jotka eivät oppineet, no, he tulivat sitten kiusatuksi. Kaikilla kiusatuilla oli se sama piirre - he eivät oppineet puolustamaan itseään.

Oma poikani on nyt neljävuotias. Kun menen hakemaan pojan tarhasta, niin silloin tällöin siellä on joku kahakka menossa. Olen tyytyväinen kuin poikani ei ole se, joka perääntyy, muttei myöskään hyökkäile syyttä muiden kimppuun. Ei voi kun toivoa, että hänkin oppii olemaan miesporukassa, niin kuin itsekin opin. Se on miehelle yksi tärkeimmistä taidoista mitä on.

Vielä sen verran, että naisten ja miesten aggressiivisuudessa ei ole paljoa eroa. Mutta jokainen täysijärkinen tietää, että ne manifestoituu eri tavoin. Kuitenkaan naisten aggressiivisuudesta ei koskaan puhuta joukkotason ongelmana, vaan ongelma on aina yksilöiden. Sen sijaan miesten aggressiivisuudesta puhutaan aina joukkotason ongelma. Tämä on väärin, ja pitää muuttaa.

Erittäin hyvä viesti tässä nyt. Boldasin vielä yhden kohdan, jota kannattaa miettiä. Tällä en syyllistä kiusattua, mutta ehdotan että tällaista lasta ohjataan oikeaan suuntaan. Ja se oikea suunta ei ole kotikoulu tai perääntyminen, vaan sosiaalisten taitojen opettaminen ja äärimmäisessä tilanteessa vaikka sitten se TUL:n nyrkkeilysali. 

Kun oli puhe uutisesta miten raadollisesti nuorta poikaa oli jengi pahoinpidellyt ja nöyryyttänyt, Minja Koskela (vas) tviittasi, miten TEKIJÄT tarvitsevat apua ja tukea. Sanallakaan ei sanonut MITÄÄN tuomintaan viittaavaa, saati uhrille myötätuntoista.

Mies saa olla uhrina, tai tässä tapauksessa nuori poika, se ei kiinnosta pätkääkään.

Miten hel. kieroutunutta tämä feministien tapa nähdä asiat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi pikkupojat käyttäytyvät niin toksisesti? Äitinä seuraan, miten alakouluikäiset pojat uhoavat, mollaavat toisiaan ja nostavat itseään hierarkiassa korkeammalle. Välillä aletaan porukalla haukkua toisia poikia rumilla nimillä. Pojilla tuntuu korostuvan jo pienenä, että pitää olla joku ihmeen alfauros. Omat poikani eivät varsinaisesti ole tällaisia, mutta minua huolestuttaa, miten tällainen heihin vaikuttaa. Mistä tämä käytös johtuu, mitä on taustalla? Itsetunto-ongelmiako?”

Kyllä on mamma pihalla jos kuvittelee että itsetunto-ongelmat olisivat se syy. Päinvastoin mitä suurempi ego, sen toksisempi käytös ja tarve alistaa kanssakumppani. Juuri tämä on ongelma, koska naiset eivät käsitä miten kova se poikien maailma osaa olla. Sitten annetaan niitä "viisaampi väistyy" (alistuu)-ohjeita ja lapsesta tulee ikuinen heittpussi.

Niinpä. Koulun pihalla poikien yhdessäolo ei välttämättä järjesty ilman jonkinasteista kilpailua tai nokkimisjärjestystä. Itse jouduin tässä nokkimisjärjestyksessä pahnanpohjimmaiseksi, eikä se ollut kivaa.

Minusta kouluihin pitäisi saada välitunneille ohjattua tekemistä.

Tämä nykyinen malli, jossa lapset työnnetään välituntien shark tankiin jotta opettajat saavat kahvitella rauhassa, on surkea.

Etenkin isoissa kouluissa (no, pieniä kouluja ei enää juuri olekaan) pitäisi saada joka välitunnille matalan kynnyksen ohjattua tekemistä - pelaamista, välituntitreeniä tai muuta liikuntaa, mitä se nyt ikinä voisi ollakaan. Se ei saa kuitenkaan olla samanlaista tekemistä kuin liikunnantunnilla, jossa ryhmäytymisen ym. seurauksena osaa lapsista syrjitään helposti, vaan ennen kaikkea nopeasti organisoitavaa, energiaa suuntaavaa tekemistä, joka ehkäisisi ainakin kiusaamisen rankimpia muotoja.

Riköhän ihan vämituntivalvonta riittäisi, olisin kuollut jos vielä välitunnillakin olisi ollut järjestettyä toimintaa.

Asuimme Ruotsissa muutaman vuoden ja siellä koulussa oli välitunnilla ohjattua toimintaa johon sai mennä mukaan mutta ei ollut pakko. Mielestäni tosi hyvä, jos jollakin ei vaikka ole kaveria. En ymmärrä miksi tuota ei tehdä Suomessa. Siellä oli välituntivalvoja mutta lisäksi sitten joku kouluavustaja järjesti esim. jonkun pallopelin tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostakin syystä ne nämä "toksiset" pojat ovat niitä, jotka myös saavat seksiä varhaisessa vaiheessa ja joilla piisaa seuraa. Muistan omasta koulustani yhden aggressiivisen pojan, joka oli kyllä selvä johtajatyyppi. Tarinan kertoivat, että hän aloitti seksisuhteen jo 14-vuotiaana pari vuotta vanhemman tytön kanssa ja tyttöystäviä oli muitakin. Eli kyse on eläimellisyydestä. Aggressio, johtajankyky ja dominanssi kiihottaa vastakkaista sukupuolta ja vetovoima on kova. Tuttua eläinmaailmasta, jossa johtajauros alistaa muut ja valitsee pariteltavan naaraan ja saa ruokansa ensimmäisenä. Ei ihmiset ole kovin paljoa elukoita kummempia.

Muistan itsekin omalta kouluajaltani näitä "toksisia" poikia. Kyllä, he taisivat saada seksiä varhaisessa vaiheessa, mutta näin parinkymmenen vuoden jälkeen heistä on jo useampi turpeen alla; kuka väkivallan seurauksena, kuka huumeiden ja alkoholin värittämän elämäntavan vuoksi. Ja he, jotka ovat edelleen elävien kirjoissa, eivät taida enää tässä neljänkympin korvilla olla naisten silmissä mitenkään haluttua seuraa.

Ja itse tiedän myös, mutta he ovat nyt johtavassa asemassa. On aika tylsä ja kapea yleistys, että alfauros olisi joku autoja rassaava sekopää. Kyllä meidän koulusta nämä kingit jatkoivat lukioon ja sieltä eteenpäin korkeakouluun ja johtavaan asemaan. Ja naisia on piisannut.

Lapselta ei voi vielä odottaa, että on osaisi käyttää valtaa, voimaansa tai kykyjään reilulla ja oikeudenmukaisella tavalla. Olisi epäluonnollista, jos se älykkäin ja vahvin tyyppi leikkikentällä ei pienenä lapsena käyttäisi valta-asemaansa muihin nähden väärin. Lopputulos riippuu sitten siitä minlälaiset arvot lapsi omaksuu, kun hän kasvaa ensin teiniksi ja sitten aikuiseksi.

Itseäni ärsyttää näissä keskusteluissa tuo "alfauros" termi, joka nimenomaan herättää ei-toivottuja mielleyhtymiä. Ihmisyhteisöillä voi olla erilaisia johtajarooleja, mutta ne eivät ole välttämättä sidottuja sukupuoleen tai edes aggressiiviseen käytökseen. Johtajuus on eri asia kuin väkivalta tai muiden alistaminen. Jos puhutaan ihmislajista, niin kyllä, olemme laumaeläimiä ja meilläkin on tietty hierarkia lauman sisällä, mutta toisaalta olemme älykkäitä ja luoneet itse normit joiden mukaan tulee toimia. Pojilla testosteronin määrän kasvu kyllä lisää aggressiota, mutta ihan itse olemme myös määritelleet jo pitkän aikaa että ylenmääräinen aggressio ei ole toivottavaa käytöstä eikä edistä oman yhteisön hyvinvointia. Tämä ilmiö, että jo pikkupojat nujakoivat ja käyttäytyvät ikäänsä nähden erityisen väkivaltaisesti ja jopa empatiakyvyttömästi on mielestäni nykyisen kasvatuksen, somen ja lapsuuden vähenemisen (= lapset aikuistuu ennen kuin aivot on valmiita ottamaan aikuisen roolia) tulosta eikä vain sitä, että "pojat ovat poikia, antaa niiden nujakoida".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä näin on ollut aina ja näin on aina oleva. Kasvatus ja sivistys ovat tärkeitä ja niillä voi vaikuttaa jonkun verran, mutta ihminen on kuitenkin laumaeläin ja se nokkii laumansa järjestyksen. Sille ei voi mitään, koska se on luonnonmukaista. Hyvistä perheistä tulevat alfat pärjäävät koska vanhemmat opettavat koulutuksen merkityksen, huonosta perheestä tulevat joutuvat alamaailmaan örisemään, koska eivät ymmärrä koulutuksen merkitystä. Samasta lähteestä se heidän viettinsä kuitenkin tulee.[/quote]

Kyllä, ihmisen perusluonne tulee syntyessä. Vanhempien tehtävä on ohjata kasvatuksella se mahdollisimman hyödylliseksi, eikä tuhoavaksi. Aina ei onnistu.

Ja pojat tulee aina tappelemaan keskenään. Ikävä kyllä. 

On poikia, jotka eivät tappele. Esim. minun poikani. Eikä tätä ole millään tavalla tarvinnut opettaa. Hän kyllä harrastaa sanallista vääntöä kavereittensa kanssa, mutta näinhän se älykkäämpi osa ihmisistä tekee.

Tuskin hän sinulle kertoo, jos porukan johtaja uittaa hänen päätään vessanpöntössä. Kuule äidit ei tiedä kaikkea, ei todellakaan..

Se että uittaa päitä vessanpöntössä lapsena ei kyllä ennusta mitään johtaja-asemaa tai muutakaan menestystä aikuisena... Parhaiten menestyy yleensä supliikit, miellyttävät ihmiset jotka tulevat toimeen sekä öykkäreiden että kiusattujen kanssa. Ja kun mietin omia koulukavereita niin ihan hyvin on mennyt niillä hiljaisilla hissukoillakin, useimmilla on omistusasunto, tutkinto ja perhe. Joku ok duuni it-alalla tms. Ne koulun "alfaurokset" usein jämähtää siihen kouluaikojen rooliin mikä ei enää työelämässä toimi, ei ainakaan akateemisissa ammateissa. Oman lapsuuteni öykkäreistä monella on ollut rosoinen tie aikuisena, päihteitä jne, ovat töissä raksalla tai vastaavassa duunariammatissa, monet ei ollenkaan työelämässä.

Raksalla työskenteleminen on mielestäsi huono juttu? Aika toksista ajattelua.

Huoh arvasin että joku tarttuu tuohon. En väheksy duunariammatteja, raksatyö on tärkeää työtä. Olemme varmaan kuitenkin molemmat samaa mieltä siitä että raksalle on pääsee töihin ilman koulutusta, työ on raskasta ja palkalla yltää hädintuskin keskiluokkaan. Työkaveritkin on nykyään on pääasiassa ulkomailta. Kumpaa työtä itse tekisit mielummin 50-vuotiaana, itselle mieluisan alan asiantuntijatöitä hyvällä palkalla vai noita alimman portaan raksaduuneja?

Itsekin huomasin tämän lapsena/teininä. Olen siis itse nainen. Muun jo mainitun lisäksi eräs piirre hämmästytti: tyttöjen mollaaminen, kun pojat olivat heistä kiinnostuneita. Tyypillisen tönimisen ja hiuksista repimisen lisäksi keksittiin mm. mahdollisimman ilkeitä haukkumanimiä. Yläasteella eräs poika oli ihastunut minuun (myönsi tämän vuosia myöhemmin luokkakokouksessa), ja käyttäytyi täysin päinvastaisesti. Olisi mieluummin jättänyt minut täysin huomioimatta, mutta oli sen sijaan koko ajan häiriköimässä minua. Muistan kerran, kun eräs toinen luokkamme poika härnäsi häntä sanoen "Aleksi tykkää Annasta", niin Aleksi karjui kaikkien kuullen "Ai mä vai, miksi mä tykkäisin tuollaisesta rumasta lihavasta ämmästä?"

Toinen juttu oli eräs asuinalueeni poikajengi, olivat minua pari vuotta nuorempia. Usein teineinä istuskelimme kaverini kanssa lähikaupan edessä ja nuo tulivat siihen aina pyörineen uhoamaan ja haukkumaan meitä. Emme siis muuten olleet olleet missään tekemisissä. Huutelivat aina muun muassa "Mitäs h..rat", "Hyi hitto, mä en tollasiin koskisi pitkällä tikullakaan" tai "Saako tytöille olla makkaraa?"

Eikö tuollaisilla sitten vain ole muita keinoja hakea huomiota kuin haukkuminen ja törkeyksien huutelu?

Ketjusta voisi ymmärtää, että Koskelan poikien toiminta olisi ollut jotain normaalia kukkoilua.

Kaikki miehet ei toivo että lapsi olisi joku nyrkkiä tarjoileva "johtajatyyppi", mutta joka mies toivoo että lapsi pärjäisi porukassa. Jokainen lapsi testataan ajallaan, ominaisuudet ratkaisee jääkö testaus pysyväksi käytännöksi vai selviääkö lapsi yhdellä kerralla. Sosiaalisuus, luonne, kyky ryhmäytymiseen ja sen lainalaisuuksien ymmärtämiseen, sekä jonkinlainen kyky itsensä puolustamiseen verbaalisesti ja sanallisesti ovat välttämättömiä välineitä selviämiseen. Niin se vain on. Joka toista väittää, on joko lapsellinen typerys tai valehtelija. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki miehet ei toivo että lapsi olisi joku nyrkkiä tarjoileva "johtajatyyppi", mutta joka mies toivoo että lapsi pärjäisi porukassa. Jokainen lapsi testataan ajallaan, ominaisuudet ratkaisee jääkö testaus pysyväksi käytännöksi vai selviääkö lapsi yhdellä kerralla. Sosiaalisuus, luonne, kyky ryhmäytymiseen ja sen lainalaisuuksien ymmärtämiseen, sekä jonkinlainen kyky itsensä puolustamiseen verbaalisesti ja sanallisesti ovat välttämättömiä välineitä selviämiseen. Niin se vain on. Joka toista väittää, on joko lapsellinen typerys tai valehtelija. 

Verbaalisesti ja fyysisesti, korjaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimakastahtoinen ja karismaattinen poika, joka mollaa toisia on isolla todennäköisyydellä joko menestyvä alfa-uros. Alexander Stubb on malliesimerkki hyvännäköisestä jääkiekkoa pelaavasta koulukiusaajasta tai sitten taparikollinen.

Menestyksen ja tuhon ero on häviävän pieni. Jos opettaa lapset aina väistymään, heistä kasvaa tahdottomia muurahaisia, jotka eivät näy eivätkä kuulu. Oli se lopputulos sitten se syrjäytynyt mieslapsi tai tylsä insinööri.

Vahvimman laki näkyy leikkikentillä. Paras ratkaisu onkin kasvattaa voimakastahtoinen ja päättäväinen poika, jolla on kuitenkin sitten riittävästi empatiakykyä aikuisiällä kasvaa hyviin arvoihin.

Minun mieheni on "tylsä insinööri". Hän on ollut aina rauhallinen nörtti, joskin sellainen että piti huolta kunnostaan, urheili ja harrasti. Harrastaa edelleen nelikymppisenä lumilautailua talvella ja jalkapalloa kesällä. Ajaa moottoripyöräänsä aika ajoin.

Rakensi meille talon, talon pihaan terassin ja terassille uima-altaan.

Työnsä voi olla tylsän kuuloista sinulle, mutta siitä saa palkkaa 4000€ käteen.

Suomessa on kasa päin elämäänsä tyytyväisiä insinööri-isiä tai raksaisiä tai it-konsultteja jne, jotka eivät pidä itsestään meteliä koska ei tarvitse. Omakin mieheni ei voi sek**n puutetta valittaa ;)

En itse koskisi pitkällä tikullakaan mieheen, joka puhuu toisista muurahaisina ja menestyjinä. Oikeasti maailmassa on aika vähän kaltaisia ihmisiä. Loput haluaa vain olla ja elää elämäänsä.

Sulta tais mennä hänen pointti totaalisesti ohi

Ohis

Aikuisten viha heijastuu lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimakastahtoinen ja karismaattinen poika, joka mollaa toisia on isolla todennäköisyydellä joko menestyvä alfa-uros. Alexander Stubb on malliesimerkki hyvännäköisestä jääkiekkoa pelaavasta koulukiusaajasta tai sitten taparikollinen.

Menestyksen ja tuhon ero on häviävän pieni. Jos opettaa lapset aina väistymään, heistä kasvaa tahdottomia muurahaisia, jotka eivät näy eivätkä kuulu. Oli se lopputulos sitten se syrjäytynyt mieslapsi tai tylsä insinööri.

Vahvimman laki näkyy leikkikentillä. Paras ratkaisu onkin kasvattaa voimakastahtoinen ja päättäväinen poika, jolla on kuitenkin sitten riittävästi empatiakykyä aikuisiällä kasvaa hyviin arvoihin.

Minun mieheni on "tylsä insinööri". Hän on ollut aina rauhallinen nörtti, joskin sellainen että piti huolta kunnostaan, urheili ja harrasti. Harrastaa edelleen nelikymppisenä lumilautailua talvella ja jalkapalloa kesällä. Ajaa moottoripyöräänsä aika ajoin.

Rakensi meille talon, talon pihaan terassin ja terassille uima-altaan.

Työnsä voi olla tylsän kuuloista sinulle, mutta siitä saa palkkaa 4000€ käteen.

Suomessa on kasa päin elämäänsä tyytyväisiä insinööri-isiä tai raksaisiä tai it-konsultteja jne, jotka eivät pidä itsestään meteliä koska ei tarvitse. Omakin mieheni ei voi sek**n puutetta valittaa ;)

En itse koskisi pitkällä tikullakaan mieheen, joka puhuu toisista muurahaisina ja menestyjinä. Oikeasti maailmassa on aika vähän kaltaisia ihmisiä. Loput haluaa vain olla ja elää elämäänsä.

Kukaan ei kysynyt mielipidettäsi. Fakta on se, että voimakastahtoiset ja karismaattiset ihmiset pärjäävät keskimääräistä paremmin. Toki, jos tämmöinen henkilö kasvaa vääränlaiseksi aikuisena, niin on suuri riski, että hän joutuu rikolliselle polulle.

Se pörssiyhtiön pomon ja Mafian johtajan erot ovat loppupeleissä häviävän pienet. Samoin kuin koulukiusaaja Alexander Stubin tai jonkun taparikollisen Nakin.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin huomasin tämän lapsena/teininä. Olen siis itse nainen. Muun jo mainitun lisäksi eräs piirre hämmästytti: tyttöjen mollaaminen, kun pojat olivat heistä kiinnostuneita. Tyypillisen tönimisen ja hiuksista repimisen lisäksi keksittiin mm. mahdollisimman ilkeitä haukkumanimiä. Yläasteella eräs poika oli ihastunut minuun (myönsi tämän vuosia myöhemmin luokkakokouksessa), ja käyttäytyi täysin päinvastaisesti. Olisi mieluummin jättänyt minut täysin huomioimatta, mutta oli sen sijaan koko ajan häiriköimässä minua. Muistan kerran, kun eräs toinen luokkamme poika härnäsi häntä sanoen "Aleksi tykkää Annasta", niin Aleksi karjui kaikkien kuullen "Ai mä vai, miksi mä tykkäisin tuollaisesta rumasta lihavasta ämmästä?"

Toinen juttu oli eräs asuinalueeni poikajengi, olivat minua pari vuotta nuorempia. Usein teineinä istuskelimme kaverini kanssa lähikaupan edessä ja nuo tulivat siihen aina pyörineen uhoamaan ja haukkumaan meitä. Emme siis muuten olleet olleet missään tekemisissä. Huutelivat aina muun muassa "Mitäs h..rat", "Hyi hitto, mä en tollasiin koskisi pitkällä tikullakaan" tai "Saako tytöille olla makkaraa?"

Eikö tuollaisilla sitten vain ole muita keinoja hakea huomiota kuin haukkuminen ja törkeyksien huutelu?

Ja tällaisia poikiako heidän isät piti hyvinä tyyppeinä ja alfoina? Heidän käytöksensä kuitattiin pojat on poikia - fraasilla, ja samalla vähän vilkaistiin sivusilmällä että onko se tyttö hutsahtava vai ei.

Tytöt saa niskaansa poikien huonon käytöksen, ja naisille lankeaa vastuu kasvatuksen epäonnistumisesta.

MISSÄ ON MIESTEN VASTUU?

Vapaa kasvatus ja rajojen asettamattomuushan näihin on aina syynä.

Koulumaailma on liian tylsää pojille, pojille pitäisi saada enemmän liikuntaa ja vaikka käsitöitä jotta he saavat purettua ylimääräisen energiansa pois.

Koulumaailma on kuin jarru poikien elämälle.

Vierailija kirjoitti:

Voimakastahtoinen ja karismaattinen poika, joka mollaa toisia on isolla todennäköisyydellä joko menestyvä alfa-uros. Alexander Stubb on malliesimerkki hyvännäköisestä jääkiekkoa pelaavasta koulukiusaajasta tai sitten taparikollinen.

Menestyksen ja tuhon ero on häviävän pieni. Jos opettaa lapset aina väistymään, heistä kasvaa tahdottomia muurahaisia, jotka eivät näy eivätkä kuulu. Oli se lopputulos sitten se syrjäytynyt mieslapsi tai tylsä insinööri.

Vahvimman laki näkyy leikkikentillä. Paras ratkaisu onkin kasvattaa voimakastahtoinen ja päättäväinen poika, jolla on kuitenkin sitten riittävästi empatiakykyä aikuisiällä kasvaa hyviin arvoihin.

Ihan täyttä skeidaa.

Ne, jotka ainakin omassa koulussani olivat niitä pahimpia koulukiusaajia, olivat melkein järjestään joko rikkinäisistä perheistä tai sitten luonnevikaisia ihan muuten vaan. Jotkut suositut urheilijapojat saattoivat kiusata satunnaisesti, esimerkiksi välillä töniä, huudella ja tehdä muita hölmöyksiä, mutta suurimman osan ajasta he olivat ihan normaalisti, ja käyttäytyivät kutakuinkin hyväksyttävästi. Välillä ottivat mukaankin joihinkin juttuihin. 

Sen sijaan ne hardcore-koulukiusaajat, jotka potkivat mahaan vielä uhrin maatessa maassa, kiristivät rahaa, uhkailivat tappamisella ja toivat teräaseita kouluun olivat juuri näitä huonoista perhetaustoista tulevia ja jo yläasteaikana suunnilleen päihderiippuvaisia. Koulussamme näitä oli ehkä kymmenkunta. Ja nyt noin puolet heistä on jo haudassa, eikä kukaan ole millään mittapuulla ainakaan menestynyt elämässä - jos nuorempana saatua satunnaista irtoseksiä ei lasketa.