Lue keskustelun säännöt.
HS: Miksi pikkupojat käyttäytyvät niin toksisesti?
05.05.2023 |
Tätä kysellään maksumuurin takana. Oma ystäväni kasvattaa poikansa tarkoituksellisesti toksiseksi, koska muut kasvattaa samaan aikaan pehmeitä arvoja ja siten tämän oman pojan on helpompi "voittaa" nämä muut. Ihan suoraan on näin sanonut. Kannattaa olla realisti pehmeidenkin arvojen takia, toksiset lapset alkaa kiusaamaan helposti jos opettaa lapsestaan liian kiltin.
Kommentit (359)
61/359
|
05.05.2023 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Jostakin syystä ne nämä "toksiset" pojat ovat niitä, jotka myös saavat seksiä varhaisessa vaiheessa ja joilla piisaa seuraa. Muistan omasta koulustani yhden aggressiivisen pojan, joka oli kyllä selvä johtajatyyppi. Tarinan kertoivat, että hän aloitti seksisuhteen jo 14-vuotiaana pari vuotta vanhemman tytön kanssa ja tyttöystäviä oli muitakin. Eli kyse on eläimellisyydestä. Aggressio, johtajankyky ja dominanssi kiihottaa vastakkaista sukupuolta ja vetovoima on kova. Tuttua eläinmaailmasta, jossa johtajauros alistaa muut ja valitsee pariteltavan naaraan ja saa ruokansa ensimmäisenä. Ei ihmiset ole kovin paljoa elukoita kummempia.
Muistan itsekin omalta kouluajaltani näitä "toksisia" poikia. Kyllä, he taisivat saada seksiä varhaisessa vaiheessa, mutta näin parinkymmenen vuoden jälkeen heistä on jo useampi turpeen alla; kuka väkivallan seurauksena, kuka huumeiden ja alkoholin värittämän elämäntavan vuoksi. Ja he, jotka ovat edelleen elävien kirjoissa, eivät taida enää tässä neljänkympin korvilla olla naisten silmissä mitenkään haluttua seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimakastahtoinen ja karismaattinen poika, joka mollaa toisia on isolla todennäköisyydellä joko menestyvä alfa-uros. Alexander Stubb on malliesimerkki hyvännäköisestä jääkiekkoa pelaavasta koulukiusaajasta tai sitten taparikollinen.
Menestyksen ja tuhon ero on häviävän pieni. Jos opettaa lapset aina väistymään, heistä kasvaa tahdottomia muurahaisia, jotka eivät näy eivätkä kuulu. Oli se lopputulos sitten se syrjäytynyt mieslapsi tai tylsä insinööri.
Vahvimman laki näkyy leikkikentillä. Paras ratkaisu onkin kasvattaa voimakastahtoinen ja päättäväinen poika, jolla on kuitenkin sitten riittävästi empatiakykyä aikuisiällä kasvaa hyviin arvoihin.
Minä en takuulla ole kasvatuksella tukenut mitään uhoamiskäytöstä, päin vastoin olen pojan kohdalla ollut tosi tarkka ettei saa katsoa esim ohjelmia joissa mäiskitään ja riehutaan, ja puuttunut tiukasti esim lyömiseen tai toisten satuttamisjuttuihin. Silti poika käyttäytyy monin tavoin just tuommoiseen "perinteinen poika" - tyyliin, varsinkin kavereittensa kanssa. Eli kyllä se varmaan on ihan sisäsyntyistä osittain. Tytär kertoo kans aina kuinka "pojat" keksii kaikkia lällättelylauluja ja kaikenlaista. Tytöt ja pojat vaan ei ole samanlaisia, vaikka tietenkin molemmissa on erilaisia yksilöitä ja esim oman tytön luokalla on pari poikaa jotka viihtyy kotisleikeissä tyttöjen kanssa, ja pojalla on tyttökaveri jonka kanssa leikkii palomies- ja sotimisleikkejä. Ihan ok minusta. Tärkeintä ois vaan opettaa lapsille että kaikki on erilaisia ja kiusaaminen on kiellettyä.
Vierailija kirjoitti:
Antakaa kun arvaan. Poikien kilpailuhenkisyys ja poikien tyttöjä rajumpi elämä nähdään nykyisin "toksisena"? Joskus 60 vuotiaana nuo luonteenpiirteet väistyvät kun testosteroinit ovat tarpeeksi matalalla tasolla.
Enpä tiedä. Minulla ja veljelläni on ikäeroa pari vuotta, olemme siinä 5-kympin tienoilla. Nuorena olimme todella kilpailuhenkisiä, ihan joka asiasta tuli kilpailu. Oli se sitten Commorode-peleistä, keihäänheitosta, kortinpeluusta tai vaikka paperilennokin pituusheitosta. Aina piti voittaa ja sapetti vietävästi jos toinen voitti.
No aikuisena olemme edelleen tekemisissä ja noista ajoista on se 40 vuotta. Viime syksynä kävin veljeni perheen luona vierailulla joku viikonloppu. Kun naiset lähti siitä kaupungille, veljeni ehdotti että lähdetäänkö kaljalle vai pelaamaan squashia. Tuumattiin, että mennään ensin pelaamaan squashia ja sitten kaljalle kun on otettu ensin kevyt pikku hiki. Mutta heti kun päästiin kentälle, iski se sama omituinen tunne 40 vuoden takaa. Tämä on pakko voittaa. Minulta muljahti polvi siinä pelissä, mutta en sitä halunnut paljastaa koska halusin voittoa. Veljeni niin ikään näytti aika pahoinvoivalle koska lenkkeily on tainnut jäädä välistä, mutta eipä lopettanut sekään vaan hinkui voittoa. Lopulta - ja tietysti vain siksi että polveni oli niin kipeä - hävisin ottelun ja sekös sapetti vanhaan malliin. Teki mieli suorastaan karjua kun näki veljen tyytyväisen, mutta todella punakan naaman.
Loppu hyvin kaikki hyvin, oluelle päästiin ja mukavaa oli. Mutta kilpailuhenki taitaa olla enemmän luonteenpiirre kuin hormonien määrittämä asia. Tai sitten se on sekä-että.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristallikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä näin on ollut aina ja näin on aina oleva. Kasvatus ja sivistys ovat tärkeitä ja niillä voi vaikuttaa jonkun verran, mutta ihminen on kuitenkin laumaeläin ja se nokkii laumansa järjestyksen. Sille ei voi mitään, koska se on luonnonmukaista. Hyvistä perheistä tulevat alfat pärjäävät koska vanhemmat opettavat koulutuksen merkityksen, huonosta perheestä tulevat joutuvat alamaailmaan örisemään, koska eivät ymmärrä koulutuksen merkitystä. Samasta lähteestä se heidän viettinsä kuitenkin tulee.[/quote]
Kyllä, ihmisen perusluonne tulee syntyessä. Vanhempien tehtävä on ohjata kasvatuksella se mahdollisimman hyödylliseksi, eikä tuhoavaksi. Aina ei onnistu.
Ja pojat tulee aina tappelemaan keskenään. Ikävä kyllä.
On poikia, jotka eivät tappele. Esim. minun poikani. Eikä tätä ole millään tavalla tarvinnut opettaa. Hän kyllä harrastaa sanallista vääntöä kavereittensa kanssa, mutta näinhän se älykkäämpi osa ihmisistä tekee.
Tuskin hän sinulle kertoo, jos porukan johtaja uittaa hänen päätään vessanpöntössä. Kuule äidit ei tiedä kaikkea, ei todellakaan..
Se että uittaa päitä vessanpöntössä lapsena ei kyllä ennusta mitään johtaja-asemaa tai muutakaan menestystä aikuisena... Parhaiten menestyy yleensä supliikit, miellyttävät ihmiset jotka tulevat toimeen sekä öykkäreiden että kiusattujen kanssa. Ja kun mietin omia koulukavereita niin ihan hyvin on mennyt niillä hiljaisilla hissukoillakin, useimmilla on omistusasunto, tutkinto ja perhe. Joku ok duuni it-alalla tms. Ne koulun "alfaurokset" usein jämähtää siihen kouluaikojen rooliin mikä ei enää työelämässä toimi, ei ainakaan akateemisissa ammateissa. Oman lapsuuteni öykkäreistä monella on ollut rosoinen tie aikuisena, päihteitä jne, ovat töissä raksalla tai vastaavassa duunariammatissa, monet ei ollenkaan työelämässä.
Raksalla työskenteleminen on mielestäsi huono juttu? Aika toksista ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kenen mielestä se on hyvä asia, että ekaluokkalaiset pojat välitunnilla repii toisiaan vaatteista, huitoo, lyö, potkii ja hakkaa.
Leikillään, mukamas.
Kuka on oikeasti sitä mieltä, että siinä tulevat alfat ottaa miehestä mittaa? Kenen mielestä se poika, joka vetäytyy syrjään tästä vaikka muiden rauhallisten luo, on jotenkin nössö ja tuleva epäonnistuja?
Ja todellakin tyttöjen käytöksestä puhutaan, ja siitä on aina puhuttu ja vanhemmat itse muistavat miten tytöillä on tapana kiusata jättämällä joku ulkopuolelle yms.
Poikien käytös kuitataan aina, niin kuin tässäkin ketjussa, eläimellisenä miekkojen kalisteluna ja se on muka ok.
Se on kaikkien terveiden ihmisten mielestä hyvä asia, että pojat nahistelevat kuvailemallasi tavalla, kunhan se ei mene liiallisuuksiin. Se on erittäin luonnollista käytöstä ihmisuroksille, jota ei missään nimessä pidä tukahduttaa vaan valvoa ja kontroloida tarvittaessa. Tuon kaltaiset kommentit kuulostavat miltei vinoutuneelta ja toksiselta feministi-woke-hörhöilyltä.
Suomessa on älytön määrä syrjäytyneitä miehiä. Kuinkahan moni heistä on ollut välituntitappeluissa joko antamassa turpaan tai ottamassa?
Kuinka moni mies lapsena todella nautti siitä, että sai pelätä väkivaltaa? Kuinka moni oikeasti vain olisi halunnut olla rauhassa, leikkiä jotain mukavaa ja myöhemmin pelata vaikka futista ilman älytöntä huutelua ja fyysistä käsiksikäymistä?
Pojatkin on ihmisiä. Pojillakin on tunteet, toiveet ja ilon aiheet. Ei voi olla niin, että ainoa sallittu tunne on vahingonilo kun pääsi satuttamaan toista. Ainoa sallittu toive on olla seuraava Messi tai NHL-tähti. Ainoa sallittu ilonaihe se, että ei ollut tällä kertaa itse se jota lyötiin tai haukuttiin h*moksi.
Poikien arvosanat laskee, heitä on vähemmän missään kouluissa, ja silti suomalainen mies on sitä mieltä että on wokettamista kun toiset haluaa että kouluista kitkettäisiin kaikki väkivalta pois.
Uskomatonta shaibaa koko suomalaisten miesten kulttuuri.
Miten tämä termien marssittaminen on auttanut nuoria?
Turvallinen tila, mikroagressio, sensitiivinen kasvatus, inkluusio, toksiset patriarkat ja hierarkiat, boomerit ja sorron uhrit jne. jne.
Sukupuolten vastakkainasettelu, auktoriteettien ja toleranssin katoaminen yhdistettynä jopa narsistiseen minäkeskeisyyteen horjuttaa kohta vahvimpienkin mielenterveyttä. Tähän kun vielä lisää globaalin ahdistuksen ja toivottomuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miksi pikkupojat käyttäytyvät niin toksisesti? Äitinä seuraan, miten alakouluikäiset pojat uhoavat, mollaavat toisiaan ja nostavat itseään hierarkiassa korkeammalle. Välillä aletaan porukalla haukkua toisia poikia rumilla nimillä. Pojilla tuntuu korostuvan jo pienenä, että pitää olla joku ihmeen alfauros. Omat poikani eivät varsinaisesti ole tällaisia, mutta minua huolestuttaa, miten tällainen heihin vaikuttaa. Mistä tämä käytös johtuu, mitä on taustalla? Itsetunto-ongelmiako?”
Kyllä on mamma pihalla jos kuvittelee että itsetunto-ongelmat olisivat se syy. Päinvastoin mitä suurempi ego, sen toksisempi käytös ja tarve alistaa kanssakumppani. Juuri tämä on ongelma, koska naiset eivät käsitä miten kova se poikien maailma osaa olla. Sitten annetaan niitä "viisaampi väistyy" (alistuu)-ohjeita ja lapsesta tulee ikuinen heittpussi.
Niinpä. Koulun pihalla poikien yhdessäolo ei välttämättä järjesty ilman jonkinasteista kilpailua tai nokkimisjärjestystä. Itse jouduin tässä nokkimisjärjestyksessä pahnanpohjimmaiseksi, eikä se ollut kivaa.
Minusta kouluihin pitäisi saada välitunneille ohjattua tekemistä.
Tämä nykyinen malli, jossa lapset työnnetään välituntien shark tankiin jotta opettajat saavat kahvitella rauhassa, on surkea.
Etenkin isoissa kouluissa (no, pieniä kouluja ei enää juuri olekaan) pitäisi saada joka välitunnille matalan kynnyksen ohjattua tekemistä - pelaamista, välituntitreeniä tai muuta liikuntaa, mitä se nyt ikinä voisi ollakaan. Se ei saa kuitenkaan olla samanlaista tekemistä kuin liikunnantunnilla, jossa ryhmäytymisen ym. seurauksena osaa lapsista syrjitään helposti, vaan ennen kaikkea nopeasti organisoitavaa, energiaa suuntaavaa tekemistä, joka ehkäisisi ainakin kiusaamisen rankimpia muotoja.
Riköhän ihan vämituntivalvonta riittäisi, olisin kuollut jos vielä välitunnillakin olisi ollut järjestettyä toimintaa.
Turhaan te kauhistelette lapsillenne jos ne nahisee. Niiden ei tarvitse kuin avata kännykkä ja feedille tulee kuvaa jossa ihmisiä lentää kappaleiksi jossakin kuraisessa juoksuhaudassa. Luuletteko että lapset elää pullossa? Lapsilla on rinnakkaismaailma, joka on se heidän todellinen maailmansa, ja he elävät aikaansa. Heidän on pärjättävä siellä, vanhemmat eivät siihen voi vaikuttaa. Moni on yrittänyt, mutta pullossa kasvattamalla saadaan pullossa kasvatettuja nuoria, jotka eivät pärjää.
Maailma on kova ja paska paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun muistelen omaa lapsuuttani 80-luvulla, niin kyllähän meno aika hurjaa välillä oli. Kaikenlaista nujakointia oli jatkuvasti, suunsoittoa, välillä ihan väkivaltaakin. Siinä sitä sitten oppia olosuhteiden pakosta tulemaan toimeen siinä ympäristössä - oppi puolustamaan itseään ja välillä pakenemään.
Ne jotka eivät oppineet, no, he tulivat sitten kiusatuksi. Kaikilla kiusatuilla oli se sama piirre - he eivät oppineet puolustamaan itseään.
Oma poikani on nyt neljävuotias. Kun menen hakemaan pojan tarhasta, niin silloin tällöin siellä on joku kahakka menossa. Olen tyytyväinen kuin poikani ei ole se, joka perääntyy, muttei myöskään hyökkäile syyttä muiden kimppuun. Ei voi kun toivoa, että hänkin oppii olemaan miesporukassa, niin kuin itsekin opin. Se on miehelle yksi tärkeimmistä taidoista mitä on.
Vielä sen verran, että naisten ja miesten aggressiivisuudessa ei ole paljoa eroa. Mutta jokainen täysijärkinen tietää, että ne manifestoituu eri tavoin. Kuitenkaan naisten aggressiivisuudesta ei koskaan puhuta joukkotason ongelmana, vaan ongelma on aina yksilöiden. Sen sijaan miesten aggressiivisuudesta puhutaan aina joukkotason ongelma. Tämä on väärin, ja pitää muuttaa.
Tytöillä on omat toksiset kuvionsa. Kiusaaminen on henkistä poissulkemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille pitäisi opettaa esimerkiksi ritarihyveitä, jotta he voivat toisaalta suhtautua lempeästi toisiin ja ottaa muidenkin tarpeet huomioon, ja toisaalta sitten kykenevät reagoimaan voimakkaasti öykkärimäiseen käytökseen.
Koskeeko ritarihyveet kaikkia, sukupuolestaan riippumatta
Kyllä, ritarihyveet koskevat myös naisia ja muunsukupuoleisia. Tämä on nimittäin progressiivista reaktionarismia.
Jep, niinhän sä sanot, mutta todellisuudessa loppuviimein asia ei mene noin. Edelleen miessukupuolta rasittaa juuri tietyt "ritallisuuden odotukset" aivan eri tavalla kuin naisia. Edelleen seksistiset käsitykset ja ennakkoluulot ohjaa tapaamme nähdä asioita. Miehen odotetaan uhrautuvan muiden eteen. Jopa kaikkein äärimmäisellä tavalla, henkensä uhalla.
Myös miesten ja poikien odotetaan ottavan vastaan väkivaltaa. Siitä osoituksena nykyisessäkin viihdetaiteessa olevat esimerkit, lasten ohjelmissa ja elokuvissa miehiin ja poikiin saa kohdistaa väkivaltaa.
Koulukiusaamisesta puhuttaessa, tyypillinen tapa reagoida on "niitä pitäis vetää turpaan/antaa (väkivaltainen) opetus!" Onko ajatusmalli sama tyttöjen kohdalla? Eipä ole.
Anna Kontula (vas.) kirjoitti blogissaan kun lapsensa olivat pieniä, että hiekkalaatikolla isompi poika (3 v.) teki jotain vääryyttä hänen 1 v poikaa kohtaan ja primitiivireaktiona oli HALU (en muista ilmaisua sanantarkkaan, mutta fyysisestä väkivallasta oli kyse, löytynee edelleen ko. teksti jostain) Ei se tietenkään konkretisoitunut teoksi millään tavalla.
Mutta kysyin häneltä, ihan asiallisesti ilmaistuna: entä jos tuo 3 v olisi ollut tyttö? Olisko hän kokenut samanlaisen reaktion. Hän poisti kommenttini.
Kysymys kuuluu: MIKSI TE FEMINISTIT ETTE KIINNOSTU tästä? Miksi teille on ok, että miehet ja pojat kohtaa väkivaltaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostakin syystä ne nämä "toksiset" pojat ovat niitä, jotka myös saavat seksiä varhaisessa vaiheessa ja joilla piisaa seuraa. Muistan omasta koulustani yhden aggressiivisen pojan, joka oli kyllä selvä johtajatyyppi. Tarinan kertoivat, että hän aloitti seksisuhteen jo 14-vuotiaana pari vuotta vanhemman tytön kanssa ja tyttöystäviä oli muitakin. Eli kyse on eläimellisyydestä. Aggressio, johtajankyky ja dominanssi kiihottaa vastakkaista sukupuolta ja vetovoima on kova. Tuttua eläinmaailmasta, jossa johtajauros alistaa muut ja valitsee pariteltavan naaraan ja saa ruokansa ensimmäisenä. Ei ihmiset ole kovin paljoa elukoita kummempia.
Muistan itsekin omalta kouluajaltani näitä "toksisia" poikia. Kyllä, he taisivat saada seksiä varhaisessa vaiheessa, mutta näin parinkymmenen vuoden jälkeen heistä on jo useampi turpeen alla; kuka väkivallan seurauksena, kuka huumeiden ja alkoholin värittämän elämäntavan vuoksi. Ja he, jotka ovat edelleen elävien kirjoissa, eivät taida enää tässä neljänkympin korvilla olla naisten silmissä mitenkään haluttua seuraa.
Ja itse tiedän myös, mutta he ovat nyt johtavassa asemassa. On aika tylsä ja kapea yleistys, että alfauros olisi joku autoja rassaava sekopää. Kyllä meidän koulusta nämä kingit jatkoivat lukioon ja sieltä eteenpäin korkeakouluun ja johtavaan asemaan. Ja naisia on piisannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen omalle pojalleni sanonut että itseään saa puolustaa samalla voimalla mitä toinen käyttää. Sen pitäisi riittää tässä maailmassa selviytymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Tytöillä on omat toksiset kuvionsa. Kiusaaminen on henkistä poissulkemista.
Jep eikä ollenkaan vähäpätöisempää. Se voi olla äärimmäisen sairasta, manipuloivaa, tuhoavaa.
Vierailija kirjoitti:
Voimakastahtoinen ja karismaattinen poika, joka mollaa toisia on isolla todennäköisyydellä joko menestyvä alfa-uros. Alexander Stubb on malliesimerkki hyvännäköisestä jääkiekkoa pelaavasta koulukiusaajasta tai sitten taparikollinen.
Menestyksen ja tuhon ero on häviävän pieni. Jos opettaa lapset aina väistymään, heistä kasvaa tahdottomia muurahaisia, jotka eivät näy eivätkä kuulu. Oli se lopputulos sitten se syrjäytynyt mieslapsi tai tylsä insinööri.
Vahvimman laki näkyy leikkikentillä. Paras ratkaisu onkin kasvattaa voimakastahtoinen ja päättäväinen poika, jolla on kuitenkin sitten riittävästi empatiakykyä aikuisiällä kasvaa hyviin arvoihin.
Minun mieheni on "tylsä insinööri". Hän on ollut aina rauhallinen nörtti, joskin sellainen että piti huolta kunnostaan, urheili ja harrasti. Harrastaa edelleen nelikymppisenä lumilautailua talvella ja jalkapalloa kesällä. Ajaa moottoripyöräänsä aika ajoin.
Rakensi meille talon, talon pihaan terassin ja terassille uima-altaan.
Työnsä voi olla tylsän kuuloista sinulle, mutta siitä saa palkkaa 4000€ käteen.
Suomessa on kasa päin elämäänsä tyytyväisiä insinööri-isiä tai raksaisiä tai it-konsultteja jne, jotka eivät pidä itsestään meteliä koska ei tarvitse. Omakin mieheni ei voi sek**n puutetta valittaa ;)
En itse koskisi pitkällä tikullakaan mieheen, joka puhuu toisista muurahaisina ja menestyjinä. Oikeasti maailmassa on aika vähän kaltaisia ihmisiä. Loput haluaa vain olla ja elää elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kenen mielestä se on hyvä asia, että ekaluokkalaiset pojat välitunnilla repii toisiaan vaatteista, huitoo, lyö, potkii ja hakkaa.
Leikillään, mukamas.
Kuka on oikeasti sitä mieltä, että siinä tulevat alfat ottaa miehestä mittaa? Kenen mielestä se poika, joka vetäytyy syrjään tästä vaikka muiden rauhallisten luo, on jotenkin nössö ja tuleva epäonnistuja?
Ja todellakin tyttöjen käytöksestä puhutaan, ja siitä on aina puhuttu ja vanhemmat itse muistavat miten tytöillä on tapana kiusata jättämällä joku ulkopuolelle yms.
Poikien käytös kuitataan aina, niin kuin tässäkin ketjussa, eläimellisenä miekkojen kalisteluna ja se on muka ok.
Tyttöjen käytöksestä ei IKINÄ kirjoitettais samaan sävyyn kuin poikien. Jopa sinä tiedät sen, vaikka oletkin ideologiasi sokaisema
Se paskamyrsky olisi loputon, jos joku puhuis miten toksisesti tytöt käyttäytyvät.
Ohis, mutta et siis ole ikinä kuullut kirjoitettavan siitä miten pojat leikkivät rehdisti, siinä missä tytöt ovat kieroja ja kiusaavat selän takana, etkä myöskään ole koskaan lukenut kirjoituksia naisvaltaisten alojen ongelmista, joska johtuvat siitä, että naiset eivät tule toimeen kenenkään kanssa? Ihan jatkuvasti tyttöjen ja naisten ryhmäkäyttäytymisestä ja kiusaamisesti kirjoitetaan negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kenen mielestä se on hyvä asia, että ekaluokkalaiset pojat välitunnilla repii toisiaan vaatteista, huitoo, lyö, potkii ja hakkaa.
Leikillään, mukamas.
Kuka on oikeasti sitä mieltä, että siinä tulevat alfat ottaa miehestä mittaa? Kenen mielestä se poika, joka vetäytyy syrjään tästä vaikka muiden rauhallisten luo, on jotenkin nössö ja tuleva epäonnistuja?
Ja todellakin tyttöjen käytöksestä puhutaan, ja siitä on aina puhuttu ja vanhemmat itse muistavat miten tytöillä on tapana kiusata jättämällä joku ulkopuolelle yms.
Poikien käytös kuitataan aina, niin kuin tässäkin ketjussa, eläimellisenä miekkojen kalisteluna ja se on muka ok.
Se on kaikkien terveiden ihmisten mielestä hyvä asia, että pojat nahistelevat kuvailemallasi tavalla, kunhan se ei mene liiallisuuksiin. Se on erittäin luonnollista käytöstä ihmisuroksille, jota ei missään nimessä pidä tukahduttaa vaan valvoa ja kontroloida tarvittaessa. Tuon kaltaiset kommentit kuulostavat miltei vinoutuneelta ja toksiselta feministi-woke-hörhöilyltä.
Suomessa on älytön määrä syrjäytyneitä miehiä. Kuinkahan moni heistä on ollut välituntitappeluissa joko antamassa turpaan tai ottamassa?
Kuinka moni mies lapsena todella nautti siitä, että sai pelätä väkivaltaa? Kuinka moni oikeasti vain olisi halunnut olla rauhassa, leikkiä jotain mukavaa ja myöhemmin pelata vaikka futista ilman älytöntä huutelua ja fyysistä käsiksikäymistä?
Pojatkin on ihmisiä. Pojillakin on tunteet, toiveet ja ilon aiheet. Ei voi olla niin, että ainoa sallittu tunne on vahingonilo kun pääsi satuttamaan toista. Ainoa sallittu toive on olla seuraava Messi tai NHL-tähti. Ainoa sallittu ilonaihe se, että ei ollut tällä kertaa itse se jota lyötiin tai haukuttiin h*moksi.
Poikien arvosanat laskee, heitä on vähemmän missään kouluissa, ja silti suomalainen mies on sitä mieltä että on wokettamista kun toiset haluaa että kouluista kitkettäisiin kaikki väkivalta pois.
Uskomatonta shaibaa koko suomalaisten miesten kulttuuri.
Tuo sama kulttuuri on olemassa ihan joka paikassa joissa on miehiä. Ja kaikkina aikoina myös. Aggressiivisuutta et saa kitkettyä ihmisestä pois mitenkään.
Tasan ainoa keino tätä vastaan on se, että vanhemmat opettaa lapsensa puolustamaan itseään. Muuta keinoa ei ole.