Häpeä lapsuudenperheessä kuukautisista ja rintaliiveistä

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, missä vaiheessa ja miten niille lapsille sitten pitäisi kertoa kuukautisista?

Riippuu lapsesta ja teidän kommunikaatiosta. Meinasin sanoa, että oma vanhempi osaa arvioida miten lapsi ottaa vastaan asioita. Mutta kun katsoo näitä kommentteja, huomaa, että kaikki ei ymmärrä, että jotku lapset on herkempiä.

 Toisinaan lapsen koosta voi jo päätellä, että kuukautiset ei vielä ole alkamassa.  

Suosittelen jättämään esitteitä, kirjoja ja siteitä näkyville, niin lapsi voi itse tutkia niitä omassa rauhassa kun siltä tuntuu. Sitten kun kuukautiset alkaa voi vielä selventää asioita.

Vierailija kirjoitti:

Olen -85 syntynyt ja vanhempani 60-lukulaisia. Kuukautisista ei mainittu nuoruudessani sanallakaan. Kuukautiset alkoivat noin 10-vuotiaana, mutta onneksi niistä oli ollut jo koulussa puhetta. Mummolta saamallani taskurahalla yritin siteitä ostaa ja pidin ne visusti kotona piilossa. Veriset lakanat ja alushousut pyykkäsin käsin yöllä, ettei vahingossakaan kukaan saanut tietää.

Luulin aina, että meillä oli jotenkin todella kireä ilmapiiri, mutta ilmeisesti monilla muillakin on ihan samanlaisia kokemuksia. Meillä kaikki sukupuoliasiat olivat todella tabuja. Teininä sain emätintulehdukseen antibioottireseptin ja pyytäessäni äidiltä rahaa lääkkeiden ostoon sain kehotuksen mennä hankkimaan rahat sieltä kadulta, mistä olin taudinkin hankkinut. Kyseessähän ei edes ollut mikään sukupuolitauti, mutta riittävä kauhistus kuitenkin.

Minkäslainen linna teillä oli jos kukaan ei kuullut yöllisiä touhujasi? Miten se äiti saatyoi ostaan siteitä.tai neuvoa jos sinusta asia oli niin häpeällinen?  Kai se mummo olisi voinut äidillesi mainita sttä niinallakin on jo ne.

Siis sinulla on ollut se häpeä jos olet salannut äidiltä luonnollisen biologisen asian.

298

Kertokaa kuukautisista mieluummin aikaisemmin kuin myöhemmin. Aikuisen tehtävä on kasvattaa lastaan ja ohjata aikuiseksi kasvamisen prosessissa. Muuten jatketaan tätä samaa puhumattomuuden kierrettä mitä on tässäkin ketjussa taidokkaasti kuvattu. T. Psykologi

Vierailija kirjoitti:

Kuukautiset on hyvin monelle ajankohtaiset 10-11-vuotiaana, joskus nuorempanakin. Koulussa kuukautisasiat taitaa edelleen olla keskimäärin 11-12v ekaa kertaa, monille auttamattoman myöhään. Mistä niistä olisi voinut kuulla tai tietää, jos kiistä ei ikinä kukaan aikuinen ole puhunut? Lukuun ottamatta näitä kaveripiirissä kuultuja huhuja, millä ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Viestiä jota lainasit ei puhuttu koulusta mitään. Vaan kerroin, että lehdistä, kirjoista ja tv:stä on useimmille tullut jonkinlaista tietoutta kuukautisista. Nykyään menkat alkaa jo tosi nuorilla, mutta vuosikymmeniä sitten oltiin jo hyvästi teini-ikäisiä.  

Ja nykyään kaikilla lapsilla on puhelimet josta löytyy tietoa mistä vaan.  

Ja mitä sitten vaikka lapsi ei heti hoksaa mistä on kysymys? Se on hämmentävää ja uutta aikaa joka tapauksessa. Elämä jatkuu, paitsi jotku näyttävät jäävän vellomaan menneisiin ikuisuuksiin.

Sanaakaan ei oltu puhuttu kuukautisista, kun ne alkoi 9-vuotiaana. Luulin, että kuolen suurinpiirtein, kun verta vuoti. Laitoin käsipyyhkeen housuihini😁on ollut näky... Siskolta varastin siteitä. Ja mikä järkytys oli, kun selvis, että verenvuototauti tulee vielä jatkossakin. Näin 70-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

On ollut sitten sottasia koteja, äitejä, tyttöjä vielä 2000-luvulla.  Uskomatonta, ei ole koskaan tullut mieleen kuin jostain alkoholiongelmaisesta kodistaeikö terveydenhoitajiltakin koulussa saanut siteitä ainakin hätätilanteessa?

Ei saanut. Ysäreillä lamavuosina puolitettiin pyyhekumitkin, ei kouluilla ollut rahaa mihinkään. Kysehän ei ole siitä, etteivätkö jotkut äidit olisi osanneet neuvoa, vaan eivät viitsineet, halunneet, katsoneet tarpeelliseksi, kehdanneet, jotain muuta, mitä?

Nykyajassa on tosi raskasta tuo, että jos ei itse ole kokenut jotakin, kuvitellaan, ettei se ole voinut mitenkään olla mkenellekään mahdollista. Viittaan tuohon joka toistuvasti kyselee mistä näitä tarinoita keksitään. Ihan kuule eletystä elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Kysehän oli siitä ettei kotona vaan viitsitty neuvoa ja opastaa mitään, ei oikein edes puhua. Tuo ei rajoittunut yksin kuukautisiin vaan koski muitakin perusasioita. Koulun tehtävä oli opettaa ja ellei siellä oppinut niin se oli voi voi. Vanhemmat ei ottaneet mitään vastuuta mistään, itse piti opetella ja huutoa tuli ellei osannut. 

Eikä ollut kyse mistään vajaista tai alkoholiongelmaisista vaan ihan tavallisista työssäkäyvistä perheistä. 

Ysärillä oli paljon muutakin täysin absurdia menoa jotka nykyisin johtaisi vähintään lasuun. Esimerkiksi vaikka että täysi-ikäiset miehet seurusteli avoimesti yläkouluikäisten tyttöjen kanssa eikä se kiinnostanut ketään. Tai vanhemmat saattoi reagoida asiaan heittämällä tytön kodista ulos ja tyttö päätyi asumaan poikaystävänsä luo. Myös teininä raskaaksi tuleminen oli suuri häpeä, etenkin sen teinin vanhemmille. 

Kuulostaa nyt ihan käsittämättömältä

Tuo puhumattomuus ja opastamattomuus on niin tuttua, niin tuttua. Oletettiin että lapsi/nuori jotenkin maagisesti vaan itsestään osaa asiat. Esim. mitään ruuanlaittoa, siivousta tai pyykinpesua mulle ei koskaan neuvottu kotona. Olen päässyt sikäli helpolla, että mua tosi vähän vaadittiin myöskään tekemään mitään, mutta tämähän kostautui sitten kun muutin kotoa pois ja jouduin opettelemaan kaiken kantapään kautta. Vanhemmat kai luulivat että erilaiset kotityöt ovat synnynnäinen taito. Ja mitään ns. miesten töitä isäni ei neuvonut minulle yhtään, koska eihän mun sellaisia tarvitse itse osata vaan mieshän ne sitten hoitaa!

Moni täällä vetoaa, että kirjoista tai lehdistä olisi pitänyt tietoa kyllä saada. Luuletteko tosiaan, että koteihin olisi voitu tilata jotain sellaisia lehtiä, joissa kirjoitettaisiin kuukautisista. Naistenlehdet olivat samanlaista turhuutta kuin siteetkin.

Kirjastonkirjoista saattoi saada tietoa, jos asui kävelymatkan päässä kirjastolta ja ymmärsi mistä luokasta kirjastossa voisi sopiva kirja löytyä. Lasten ja nuorten kirjoissa ei kuukautisia mainittu sanallakaan.

Näin siis ysärillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, missä vaiheessa ja miten niille lapsille sitten pitäisi kertoa kuukautisista?

Riippuu lapsesta ja teidän kommunikaatiosta. Meinasin sanoa, että oma vanhempi osaa arvioida miten lapsi ottaa vastaan asioita. Mutta kun katsoo näitä kommentteja, huomaa, että kaikki ei ymmärrä, että jotku lapset on herkempiä.

 Toisinaan lapsen koosta voi jo päätellä, että kuukautiset ei vielä ole alkamassa.  

Suosittelen jättämään esitteitä, kirjoja ja siteitä näkyville, niin lapsi voi itse tutkia niitä omassa rauhassa kun siltä tuntuu. Sitten kun kuukautiset alkaa voi vielä selventää asioita.

Miksi niistä ei vaan voi puhua, vaikka kuukautiset ei ihan sillä viikolla todennäköisesti olisikaan vielä alkamassa? Kirjat ja esitteet on ok lisä. Miksi siis sen puhumisen pitäisi odottaa just kuukautisten alkamiseen? Eikö olisi parempi etukäteen käydä läpi esimerkiksi se, mitä tehdä jos kuukautiset alkaa vaikka kesken koulupäivän? Eikä vasta kotona kertoa, että tämä ei olekaan vaarallista, ja että olisi kannattanut pitää siteitä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? 70-luvulla syntynyt. En tunnista tuota ollenkaan. Ei liity mitenkään 90-lukuun. Meidän suvussa näistä asioista on aina voinut puhua. Jopa 20-luvulla syntynyt isoäitini kertoi, miten nämä asiat ennen hoidettiin. 

Lucky you!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, missä vaiheessa ja miten niille lapsille sitten pitäisi kertoa kuukautisista?

Riippuu lapsesta ja teidän kommunikaatiosta. Meinasin sanoa, että oma vanhempi osaa arvioida miten lapsi ottaa vastaan asioita. Mutta kun katsoo näitä kommentteja, huomaa, että kaikki ei ymmärrä, että jotku lapset on herkempiä.

 Toisinaan lapsen koosta voi jo päätellä, että kuukautiset ei vielä ole alkamassa.  

Suosittelen jättämään esitteitä, kirjoja ja siteitä näkyville, niin lapsi voi itse tutkia niitä omassa rauhassa kun siltä tuntuu. Sitten kun kuukautiset alkaa voi vielä selventää asioita.

Miksi niistä ei vaan voi puhua, vaikka kuukautiset ei ihan sillä viikolla todennäköisesti olisikaan vielä alkamassa? Kirjat ja esitteet on ok lisä. Miksi siis sen puhumisen pitäisi od

Siteitä voi laittaa lapsen reppuun ja sanoa, että käyttää jos tarvii. Mutta ei tätä nyt ekaluokkaisen tarvitse vielä huolehtia. Eikä niihin kuukautisista tarvi niin hysteerisesti suhtautua.

Eihän se eka vuoto ole aina edes mitenkään massiivinen.  

Itselläni oli ekat menkat vain jotain mustaa pientä paakkua. Vaikka en ollut ennen kuullutkaan, että menkkaveri voi olla mustaa, tajusin silti mistä oli kysymys.  

Kerroin äidillekin, että veri oli aivan mustaa, mutta ei äitikään osannut vastata oikein mitään.

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä vetoaa, että kirjoista tai lehdistä olisi pitänyt tietoa kyllä saada. Luuletteko tosiaan, että koteihin olisi voitu tilata jotain sellaisia lehtiä, joissa kirjoitettaisiin kuukautisista. Naistenlehdet olivat samanlaista turhuutta kuin siteetkin.

Kirjastonkirjoista saattoi saada tietoa, jos asui kävelymatkan päässä kirjastolta ja ymmärsi mistä luokasta kirjastossa voisi sopiva kirja löytyä. Lasten ja nuorten kirjoissa ei kuukautisia mainittu sanallakaan.

Näin siis ysärillä

Kolmen lapsen ja teinin äitinä nauran. Jo omassa nuoruudessani osattiin kyllä hakea kirjastosta terveystiedon hyllyltä niin pippelit kuin munasarjat. Lapseni syntyneet 70 ja 80-luvuilla.  Taatusti eivät olleet noin osaamattomia ja tietämättömiä.

Heille tuli sinä ja minä ja me kaks  lehdet vuorotellen. Suosikkikin tuli vuoden mutta se ei heitä kiinnostanut.

Minulle tuli jotain kotivinkkiä, kaksplus ( kuopuksen aikaan) , satunnaisia naisten lehtiä. Television katsomista ei kontrolloitu.

Paljon kuuntelin  tyttöjenkin juttuja heidän jutellessaan. Kyllä kymmenvuotiaat tiesi paljon asioitA, monilla oli nuorempi äiti kuin minä joten Se kuului lastenkin jutuissa.  Kikerrettii pojista jne, hitaista koulun limudiskossa jne. Barbit seukkasivat.

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä vetoaa, että kirjoista tai lehdistä olisi pitänyt tietoa kyllä saada. Luuletteko tosiaan, että koteihin olisi voitu tilata jotain sellaisia lehtiä, joissa kirjoitettaisiin kuukautisista. Naistenlehdet olivat samanlaista turhuutta kuin siteetkin.

Kirjastonkirjoista saattoi saada tietoa, jos asui kävelymatkan päässä kirjastolta ja ymmärsi mistä luokasta kirjastossa voisi sopiva kirja löytyä. Lasten ja nuorten kirjoissa ei kuukautisia mainittu sanallakaan.

Näin siis ysärillä

Kyllä meillä ainakin luettiin lehtiä ja monessa muussakin talossa.

Nuorten kirjoissa on tuotu esille kuukautisia. Ei nyt ehkä juurta jaksaen ole selitetty kohduista ja munasarjoista.

 Mutta sekin lisää tietoisuutta, että kirjan päähenkilö huomaa verta housuissaan ja sillä tavalla kerrotaan kuukautisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysehän oli siitä ettei kotona vaan viitsitty neuvoa ja opastaa mitään, ei oikein edes puhua. Tuo ei rajoittunut yksin kuukautisiin vaan koski muitakin perusasioita. Koulun tehtävä oli opettaa ja ellei siellä oppinut niin se oli voi voi. Vanhemmat ei ottaneet mitään vastuuta mistään, itse piti opetella ja huutoa tuli ellei osannut. 

Eikä ollut kyse mistään vajaista tai alkoholiongelmaisista vaan ihan tavallisista työssäkäyvistä perheistä. 

Ysärillä oli paljon muutakin täysin absurdia menoa jotka nykyisin johtaisi vähintään lasuun. Esimerkiksi vaikka että täysi-ikäiset miehet seurusteli avoimesti yläkouluikäisten tyttöjen kanssa eikä se kiinnostanut ketään. Tai vanhemmat saattoi reagoida asiaan heittämällä tytön kodista ulos ja tyttö päätyi asumaan poikaystävänsä luo. Myös teininä raskaaksi tuleminen oli suuri häpeä, etenkin sen teinin vanhemmille. 

Kerropa tuo teinille joka rähjää kotonaan minä mikään piika ole, nyt on menoa sinne ja tänne läksyjä sivukaupalla ja kuka viikonloppuna nousisi siivoamaan, älä mutsi unta nää!

Olet hyvä esimerkki siitä, lapsilta pitää vaatia osansa kotitöistä ja opettaa niitä vaikka riitaa ja raivoa siitä syntyykin lapsen vastustaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomuus on aika syvällä. Monissa perheissä ollaan kuin kuukautisia ei olisikaan, niitä ei mainita sanoilla, siteet pidetään visusti piilossa ja opetetaan että ne pitää ostaakin salassa ja nolostellen. Kuukautiskipuja ei oteta tosissaan, syyllistetään siitä että tarvii kipulääkkeitä tai niitä siteitä.

Isäni työskenteli opettajana samassa koulussa mitä kävin ja voi sitä hihittelyn määrää, myös kiusaamista, kun jollain tunnilla aiheena oli ollut kuukautiset. "Hahah, sun isä sanoi kuukautiset, hhihih, sun isä sanoi side, tsihih, sun isä puhui menkoista. Vähänkö noloa".

Onhan se aika outoa että miesopettaja kertoisi kuukautisista.

Mitä outoa siinä tarkalleen on?

Noissa nuorten lehdissä, en tiedä .inkälaisia ilmestyy nykyisin oli paljon tietoa kuukautisista, seurustelusta, meikeistä, hygieniasta, kaverisuhteista, ystävyysdraamoista, seksistä, seksuaalisuudesta, rinnoista, alapäästä, insestikin, lääkäri vastaa palstalla vastauksia noistakin.

Mikä minua niissä hivenen vaivasi, noissa kertomuksissa ( osa lienee tuija lehtisen kirjoittamia siihen aikaan)  kun yläkouluikäisillä oli paljon seksisuhteita, raskauksia, abortteja. Olisivat paremmin sopineet 5 vuotta vanhemmille suunnattuihin lehtiin.

Cosmopolitan vai mikä se yks nuorten lehti oli, siihen en oo tutustunut.

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää, miten tähän keskusteluun on liittynyt ihmisiä joiden mielestä kuukautisista kertominen ei ole niin olennaista. Ja kuinka moni luulee, että koska heillä oli sellaista ja tällaista niin oli sitten muillakin samanlaista.

Tsemppiä kaikille meille, joilla ei ollut tietoa eikä sellaista aikuista, joka olisi asiasta puhunut. Toimitaan me toisin.

Olisko just niitä joiden mielestä siteet pitää ostaa vaivihkaa ja säilyttää piilossa? Eikä kuukautisista "sovi" puhua.

Vierailija kirjoitti:

Noissa nuorten lehdissä, en tiedä .inkälaisia ilmestyy nykyisin oli paljon tietoa kuukautisista, seurustelusta, meikeistä, hygieniasta, kaverisuhteista, ystävyysdraamoista, seksistä, seksuaalisuudesta, rinnoista, alapäästä, insestikin, lääkäri vastaa palstalla vastauksia noistakin.

Mikä minua niissä hivenen vaivasi, noissa kertomuksissa ( osa lienee tuija lehtisen kirjoittamia siihen aikaan)  kun yläkouluikäisillä oli paljon seksisuhteita, raskauksia, abortteja. Olisivat paremmin sopineet 5 vuotta vanhemmille suunnattuihin lehtiin.

Cosmopolitan vai mikä se yks nuorten lehti oli, siihen en oo tutustunut.

Cosmo oli minusta vähän vanhemmille, ehkä nuorille aikuisille n.19v ylöspäin suunnattu. Sinäminä ja mekaks oli teinilehtiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomuus on aika syvällä. Monissa perheissä ollaan kuin kuukautisia ei olisikaan, niitä ei mainita sanoilla, siteet pidetään visusti piilossa ja opetetaan että ne pitää ostaakin salassa ja nolostellen. Kuukautiskipuja ei oteta tosissaan, syyllistetään siitä että tarvii kipulääkkeitä tai niitä siteitä.

Isäni työskenteli opettajana samassa koulussa mitä kävin ja voi sitä hihittelyn määrää, myös kiusaamista, kun jollain tunnilla aiheena oli ollut kuukautiset. "Hahah, sun isä sanoi kuukautiset, hhihih, sun isä sanoi side, tsihih, sun isä puhui menkoista. Vähänkö noloa".

Onhan se aika outoa että miesopettaja kertoisi kuukautisista.

Outoa? Minkä suhteen? Jokainen täyspäinen aikuinen ihminen osaa kertoa perusasiat. Tuossakin tapauksessa tämä opettaja lienee ihan koulutuksensakin puolesta perillä kuukautisista ja todennäköisesti vielä käytännössäkin, jos kerran oli omakin lapsi joka samassa koulussa.

Kyllähän niitä lehtiä varmasti oli, mutta kuka niitä luki 9-vuotiaana jos kuukautiset alkoivat silloin? Meille ei tullut mitään tuontyyppisiä lehtiä ja luin niitä joskus vanhempana kyläpaikassa. Ei ollut nettiä, kirjasto oli kirkonkylällä eikä tullut ensimmäiseksi mieleen lähteä sinne etsimään tietoa jostain kuukautisista (jos edes tiesin mitä ne ovat). Maailma oli todella erilainen ennen netin tuloa. Jotenkin unohtuu, että kyse on mahdollisesti hyvinkin nuoresta pikkutytöistä (9-10v) eikä mistään vanhemmasta 15v teinistä jolta voi jotakin ymmärrystä jo odottaakin.