Miten hyväksyä että tulen olemaan iki-sinkku, miten selättää tämä yksinäisyys?

Ei sitä kannata hyväksyä.

Yritä niin kauan kunnes olet haudassa.

Suosittelen lataamaan 5-10 nettitreffisovellusta.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kannata hyväksyä.

Yritä niin kauan kunnes olet haudassa.

Suosittelen lataamaan 5-10 nettitreffisovellusta.

Ymmärrän tämän neuvon.

Mutta mitä jos mieli ja sydän ei vain kestä sitä retuutusta?

Ei kannata tosiaankaan ajatella, että sinkkuus jatkuisi elämän loppuun asti, jos kaipaat kumppania. Elä elämää mieli avoimena ja jos tilaisuus kumppaniin osuu tiellesi, tartu siihen toiveikkaana ilman katkeruutta ja ajatusta, että varmaan taas menee pieleen.

ei siinä auta kuin yrittää vaihtaa näkökulmaa ja keskittyä johonkin muihin asioihin elämässä. Joskus se vaatii sen, että täytyy ensin surra pois se suru, mitä ko. asiasta tuntee, mutta ei siis pitäisi jäädä siihen vellomaan. 

Eihän se helppoa ole, itse aikoinaan tein paljon töitä asian eteen, luin paljon self help kirjallisuutta ja osallistuin kaikenlaisille nettikursseille, jotka tällä hetkellä kun olen asiasta päässyt yli tuntuvat jo vähän hassuilta, mutta auttoivat siinä tilanteessa ja surussa, josta en meinannut päästä yli. 

Itseä auttoi ehkä eniten HOT eli hyväksymis- ja omistautumisterapia (tästä on paljon kirjallisuutta, suosittelen esim. Russ Harris: Onnellisuusansa tätä: https://www.booky.fi/tuote/russ_harris/onnellisuusansa_elinvoimaa_hyvak…

Lisäksi luin paljon tunteista ja niiden käsittelystä, ja ne nettikurssit löysin Hiljaista elämää - sivujen kautta, siellä on paljonkin self help artikkeleita ja erilaisia verkkokursseja: 

https://hidastaelamaa.fi/avainsanat/verkkokurssi/

Naiminen auttaa pääsemään yli. 

Keskittämällä huomio kaikkeen siihen muuhun, mitä elämä tarjoaa: työ, harrastukset, opiskelu. Löydä se juttu, joka tekee juuri sinut onnelliseksi. Itselleni sellaisia asioita ovat koirat ja matkustaminen. Oli parisuhdetta tai ei, ne minulla ovat aina (niin pitkään kuin terveenä pysyn). Typerää tuhlata aikansa sen miettimiseen, mitä ei ole, kun voi tehdä asioita joista nauttii.

Hyväksy fakta. Mielesi karjuu siksi ettet pääse osaksi markkinakoneiston luomaa illuusiota perheen ja parisuhteen luomista iloista. Ilosta jonka tiedetään päättyvän suurella todennäköisyydellä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kannata hyväksyä.

Yritä niin kauan kunnes olet haudassa.

Suosittelen lataamaan 5-10 nettitreffisovellusta.

tämä

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kannata hyväksyä.

Yritä niin kauan kunnes olet haudassa.

Suosittelen lataamaan 5-10 nettitreffisovellusta.

Itselläni ainakin nuo sovellukset vain vahvistavat sitä ajatusta, että maailmassa ei ole yhtä ainoaa itselle sopivaa kumppania. Miehet näissä sovelluksissa ovat NIIIIIN kaukana siitä mitä kumppanilta etsin, että tuntuu vain vahvemmin siltä kuin omat "vaatimukset" olisivat täysin epärealistisia.

Ps vaatimukseni ovat a) ei etsi pelkkää seksiäseuraa (karsii noin 70%) b) kykenee keskustelemaan (karsii noin 28%) c) on aikuinen ja aktiivinen, eli esim kykenee ehdottamaan treffipaikkaa sen sijaan että olisi vain "keksi sä, ei mulla oikein ole ideoita" (karsii loput 2%). Ei ulkonäkövaatimuksia, kunhan on puhdas ja siisti.

Toinen sivusta

Elämä on tismalleen sitä mitä teet siitä. Ootko pysähtynyt miettimään syvempää juurisyytä suhteen haluamiselle? Suomi on täynnä onnettomia perheitä. Katinkullassa suomalainen pari mennetti henkensä.

Et sinä mitään edes ole yrittänyt saada

Jos tuntisin olon yksinäiseksi, lähtisin ulos etsimään sen naisen. Mutta kun en tunne, niin jään kotiin. 🙂

Jos haluaa saada rakkautta, niin joutuu ottamaan riskin, että välillä sydän särkyy. Sellaista on elämä.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntisin olon yksinäiseksi, lähtisin ulos etsimään sen naisen. Mutta kun en tunne, niin jään kotiin. 🙂

Miesrakkaus on kaunista

Vähennä somen käyttöä ja yritä löytää lapsettomia sinkku ystäviä. Saattaa olla että kipuilet ympäristöstä kumpuavien paineiden vuoksi. Avoimen yliopiston puolella on käynnissä jatkuva haku. Taidekurssit vetää eri sosiaaliluokista väkeä. Matelija piireissä tuntuu viihtyvän lapsettomia.

Muista sanonta: tyhjän saa pyytämättäkin. Eli älä ole passiivinen ja älä ole tosikolla mielellä. Iloisuus ja huumori saa sinut puoleensavetävämmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Muista sanonta: tyhjän saa pyytämättäkin. Eli älä ole passiivinen ja älä ole tosikolla mielellä. Iloisuus ja huumori saa sinut puoleensavetävämmäksi.

Varsinkin naisen täytyy muistaa parisuhteen meinaavan työmaata. Miehillä on kyllä motiivi hakeutua suhteeseen eikä se ole rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntisin olon yksinäiseksi, lähtisin ulos etsimään sen naisen. Mutta kun en tunne, niin jään kotiin. 🙂

Kokeilepa laittaa netti ikuisesti kiinni, niin koet yksinäisyyttä nopeastikin. Aluksi tulee huikea fiilis, kun on selvin päin, mutta pikkuhiljaa yksinäisyys alkaa hiipiä mieleen. Silloin tulee fiilis suuntautua ulkomaailmaan, tai sitten palata takaisin ruudun ääreen, mikä on se helppo ja väärä ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tosiaankaan ajatella, että sinkkuus jatkuisi elämän loppuun asti, jos kaipaat kumppania. Elä elämää mieli avoimena ja jos tilaisuus kumppaniin osuu tiellesi, tartu siihen toiveikkaana ilman katkeruutta ja ajatusta, että varmaan taas menee pieleen.

Mutta entäs jos tähänkään asti elämässä ei ole koskaan ollut parisuhteessa, koska kukaan ei ole kiinnostunut?

Mitä jos ei ole sellainen mitä suurin osa ihmisistä haluaa?

En ole katkera, se on vain totuus etten ole tähänkään asti kelvannut / sitä mitä haetaan.

Mielummin oppisin miten olla yksin, kuin iänikuisia lässytyksiä kuinka rakkaus voi osua kohdalle milloin vain, lähes 40 vuotta täällä kuljettu, joten tämä suurella todennäköisyydellä ei tule olemaan minun tarinani.

Vierailija kirjoitti:

Muista sanonta: tyhjän saa pyytämättäkin. Eli älä ole passiivinen ja älä ole tosikolla mielellä. Iloisuus ja huumori saa sinut puoleensavetävämmäksi.

Entäs jos ON tosikko eikä kovin iloluonteinen, pitäisikö feikata koko elämänsä? Ei tunnu kovin järkevältä tai tervehenkiseltä.