Miten hyväksyä että tulen olemaan iki-sinkku, miten selättää tämä yksinäisyys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tosiaankaan ajatella, että sinkkuus jatkuisi elämän loppuun asti, jos kaipaat kumppania. Elä elämää mieli avoimena ja jos tilaisuus kumppaniin osuu tiellesi, tartu siihen toiveikkaana ilman katkeruutta ja ajatusta, että varmaan taas menee pieleen.

Mutta entäs jos tähänkään asti elämässä ei ole koskaan ollut parisuhteessa, koska kukaan ei ole kiinnostunut?

Mitä jos ei ole sellainen mitä suurin osa ihmisistä haluaa?

En ole katkera, se on vain totuus etten ole tähänkään asti kelvannut / sitä mitä haetaan.

Mielummin oppisin miten olla yksin, kuin iänikuisia lässytyksiä kuinka rakkaus voi osua kohdalle milloin vain, lähes 40 vuotta täällä kuljettu, joten tämä suurella todennäköisyydellä ei tule olemaan minun tarinani.

Kommenteissa 4 ja 6 on annettu ehdotuksia, mutta ilmeisesti ne eivät kiinnosta sinua, kun mieluummin jankutat tätä samaa kuin alat pohtia, mitkä asiat voisivat sinulle olla sellaisia, joihin uppoutua; joista saisit iloa ja mielihyvää, jopa "intohimon".

Okei, keskityn koiriin, liikuntaan ja taiteeseen.

Noin, maailma muuttui heti.

Mitä sinä oikein kiukuttelet siellä?

Kai ihminen saa puhua ja olla hetken surullinen, parisuhteet ja rakkaus on kuitenkin valtavia asioita, kai sitä saa surutyötä tehdä

Ei tarvitse kiusata kun on muutenkin vaikeaa.

Eli et halunnutkaan ratkaisuja vaan haluat velloa itsesäälissä? Olisit kertonut sen jo avauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskitä huomiosi muihin asioihin ja etenkin mieti, mikä kaikki sulla on hyvin. Ole avoin uudelle äläkä nimitä itseäsi ikisinkuksi.

Mä olen tehnyt just noin ja uskonut, että itselle sopiva kumppani kyllä osuu kohdalle kun sen aika on. Nyt sitten alkaa vaan usko loppua koska mikään ei vaan muutu kuin vaan huonommaksi. 

Tässä on siis vuosien aikana tehnyt paljonkin työtä sen suhteen, että tietää mitä haluaa/ei halua ja minkälainen kumppani olisi itselle sopiva. Ja on selvinnyt sekin mikä niissä parissa nuoruuden parisuhteessa meni pieleen eli samoja virheitä ei enää toista. Toki kaikkihan sitä varmasti muuttuu kun ikää tulee eli edes lähtökohtaisesti ei ihan samanlaisia ominaisuuksia kumppanilta enää odota/toivo, mutta sen lisäksi on siis ymmärtänyt sen mikä silloin meni eniten pieleen. Itseasiassa sitä ei silloin olisi pitänyt edes seurustella, koska eihän sitä tuntenut itseäänkään vielä oikeasti yhtään.

Tuntuu julmalta ajatukselta, että "uutta" tilaisuutta ei enää saa ja kaiken olisi pitänyt mennä nappiin kerrasta vaikka silloin ei edes valinnut oikein eikä tavallaan edes valinnut, vaan ajautui suhteeseen vaan jonkun ok:n kanssa. Tietty sitä olisi ihan "valitsemallakin" valinnut silloin taatusti pieleen, kun ei kumppanille oikein ollut järkeviä kriteereitä vaan sitä lapsellisesti kuvitteli, että siinä sitä yhdessä ollessa sitten pahimmat kulmat hioutuu ja kasvetaan yhteen..

/ei ap

Mitä olet nyt tehnyt asian eteen, että pariutuisit? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskitä huomiosi muihin asioihin ja etenkin mieti, mikä kaikki sulla on hyvin. Ole avoin uudelle äläkä nimitä itseäsi ikisinkuksi.

Mä olen tehnyt just noin ja uskonut, että itselle sopiva kumppani kyllä osuu kohdalle kun sen aika on. Nyt sitten alkaa vaan usko loppua koska mikään ei vaan muutu kuin vaan huonommaksi. 

Tässä on siis vuosien aikana tehnyt paljonkin työtä sen suhteen, että tietää mitä haluaa/ei halua ja minkälainen kumppani olisi itselle sopiva. Ja on selvinnyt sekin mikä niissä parissa nuoruuden parisuhteessa meni pieleen eli samoja virheitä ei enää toista. Toki kaikkihan sitä varmasti muuttuu kun ikää tulee eli edes lähtökohtaisesti ei ihan samanlaisia ominaisuuksia kumppanilta enää odota/toivo, mutta sen lisäksi on siis ymmärtänyt sen mikä silloin meni eniten pieleen. Itseasiassa sitä ei silloin olisi pitänyt edes seurustella, koska eihän sitä tuntenut itseäänkään vielä oikeasti yhtään.

Tuntuu julmalta ajatukselta, että "uutta" tilaisuutta ei enää saa ja kaiken olisi pitänyt mennä nappiin kerrasta vaikka silloin ei edes valinnut oikein eikä tavallaan edes valinnut, vaan ajautui suhteeseen vaan jonkun ok:n kanssa. Tietty sitä olisi ihan "valitsemallakin" valinnut silloin taatusti pieleen, kun ei kumppanille oikein ollut järkeviä kriteereitä vaan sitä lapsellisesti kuvitteli, että siinä sitä yhdessä ollessa sitten pahimmat kulmat hioutuu ja kasvetaan yhteen..

/ei ap

Mistä olet kumppaneita kalastellut? Oletko itse tehnyt aloitteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kukaan halua epätoivoista ja katkeraa ihmistä. Jos haluaa parisuhteen, on oltava aktiivinen, elämänmyönteinen, avoin, oltava hyvät sosiaaliset taidot ja hyvä itsetunto. 

Kaikki nuo katoaa parisuhteessa. Oikeastaan tyytyväisen sinkun kannattaa pysyä sinkkuna.

Puhu vain omasta puolestasi. Minun parisuhteeni on kaikkea tuota ja vielä paljon enemmänkin. 

Hei onnea! 70% avioliitoista päätyy eroon. Kuulut 30% vähemmistöön.

Mielenkiinnosta, onko tuossa vain ne jotka ovat avioituneet vain kerran?

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kannata hyväksyä.

Yritä niin kauan kunnes olet haudassa.

Suosittelen lataamaan 5-10 nettitreffisovellusta.

Ymmärrän tämän neuvon.

Mutta mitä jos mieli ja sydän ei vain kestä sitä retuutusta?

Et halua olla yksin mutta et suhteessakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kannata hyväksyä.

Yritä niin kauan kunnes olet haudassa.

Suosittelen lataamaan 5-10 nettitreffisovellusta.

Ymmärrän tämän neuvon.

Mutta mitä jos mieli ja sydän ei vain kestä sitä retuutusta?

Et halua olla yksin mutta et suhteessakaan?

Hän haluaisi varmaan pidempiaikaisen suhteen kerralla, ei tuota deittailu pyöritystä.

Ehkä voi lähestyä asiaa siten, että hyväksyy sen, että ei ehkä koskaan löydä ketään.

Mutta toki voi tehdä jotain asian eteen: esim. ottaa sen jonkun kirotun Tinderin tai Happy Pancaken ja tutkailla niitä. Olla ns. tarjolla.

Mutta samaan aikaan keskittyä muihin elämän asioihin.

Kun hyväksyy, että voi olla, että ei koskaan ole parisuhdetta tai että voi sada parisuhteen, asian voi asettaa omaan arvoonsa ja keskittyä kaikkeen muuhun.

Parisuhteen löytymisen maanisuudessa pyöriminen syö vaan turhaan energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kannata hyväksyä.

Yritä niin kauan kunnes olet haudassa.

Suosittelen lataamaan 5-10 nettitreffisovellusta.

Ymmärrän tämän neuvon.

Mutta mitä jos mieli ja sydän ei vain kestä sitä retuutusta?

Et halua olla yksin mutta et suhteessakaan?

Hän haluaisi varmaan pidempiaikaisen suhteen kerralla, ei tuota deittailu pyöritystä.

Niin, tämähän se on. Mitään ei viitsitä eikä haluta tehdä itse, vaan tarvitsisi kaikki tulla hopeatarjottimella suoraan kotiovelle. Tämä toistuu joka ainoassa sinkkukeskustelussa täällä. Harva nyt töihinkään pääsee kirjoittamatta työhakemuksia ja käymättä haastatteluissa. Sama pätee deittailuun. 

I feel you. Tuo on ihan kamalaa, mutta voi vaan rohkaista: pidä sitkeästi tinderissä teksti itsestäsi ja siitä mitä haet vaikka se tuntuukin siltä, että 99% menee ohi heti kun ilmoitat ettet etsi seksiseikkailuja. Monta vuotta kärvistelin itsekin enkä voinut käsittää tolkullisen miehen löytämisen olevan niin utopistisen vaikeaa.

Lopulta löytyi kuitenkin eli sinniä nyt vaan! Ei pidä hyväksyä yksinäisyyttä vaan ihan siihen viimeiseen asti aina vain pitää verkko vesillä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tosiaankaan ajatella, että sinkkuus jatkuisi elämän loppuun asti, jos kaipaat kumppania. Elä elämää mieli avoimena ja jos tilaisuus kumppaniin osuu tiellesi, tartu siihen toiveikkaana ilman katkeruutta ja ajatusta, että varmaan taas menee pieleen.

Mutta entäs jos tähänkään asti elämässä ei ole koskaan ollut parisuhteessa, koska kukaan ei ole kiinnostunut?

Mitä jos ei ole sellainen mitä suurin osa ihmisistä haluaa?

En ole katkera, se on vain totuus etten ole tähänkään asti kelvannut / sitä mitä haetaan.

Mielummin oppisin miten olla yksin, kuin iänikuisia lässytyksiä kuinka rakkaus voi osua kohdalle milloin vain, lähes 40 vuotta täällä kuljettu, joten tämä suurella todennäköisyydellä ei tule olemaan minun tarinani.

En minäkään osaa neuvoa vaikka samassa tilanteessa olen ollut käytännössä ihan koko aikuisikäni. Nuorena (siis alle 25-vuotiaana) oli muutama täysin epäonnistunut parisuhde (tai säätö) ihan itselle vääränlaisten miesten kanssa ja tuosta jäi sellaiset arvet, että ensi alkuun sitä halusi pysyäkin sinkkuna.

Vaikka siis nimenomaan olen aina ollut perhekeskeinen parisuhdeihminen, mutta en vaan uskaltanut luottaa keneenkään.

Sittemmin sitä tietenkin ymmärsi mikä itselläkin meni pieleen, että tuollaisia kumppaneita kohdalle osui ja samalla myös sen, että parisuhteen malli siinä silloisessa kaveri- ja tuttavapiirissäkin oli ihan kummallinen.

Mutta eipä se sopivan kumppanin tapaaminen enää +30-vuotiaana sitten ollutkaan ihan helppoa. Vapaana tuntui enimmäkseen olevan just niitä, joista sain jo 10 vuotta aiemmin tarpeekseni ja jollaisiin en enää koskisi pitkällä tikullakaan.

Ja tässä vuosien varrella olen surrut lapsettomaksi jäämisen ja luulin olevani sen kanssa ihan sinut, mutta ei se sitten ihan niin ollutkaan. Tietenkin tiedostan, etten enää lapsia voi edes saada mutta sitä enemmän se nyt satuttaakin, etten päässyt perheenperustamista edes yrittämään. Uskon, että itselleni olisi helpompaa hyväksyä se etten voisi saada lapsia kuin tämä, etten sitä edes saanut yrittää.

Lisäksi ihan uutena tuntemuksena on se kuuluisa jälkiviisaus. Tai oikeammin ehkä jälkisoimaus tai jälkisyyttely kuinka olisi pitänyt ymmärtää silloin sitä ja tällöin tätä. Se ei valitettavasti oikein ole hedelmällistä, koska aikaa ei takaisin saa vaikka kuinka nyt jälkikäteen osaisi toimia/ajatella toisin ja paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kannata hyväksyä.

Yritä niin kauan kunnes olet haudassa.

Suosittelen lataamaan 5-10 nettitreffisovellusta.

Itselläni ainakin nuo sovellukset vain vahvistavat sitä ajatusta, että maailmassa ei ole yhtä ainoaa itselle sopivaa kumppania. Miehet näissä sovelluksissa ovat NIIIIIN kaukana siitä mitä kumppanilta etsin, että tuntuu vain vahvemmin siltä kuin omat "vaatimukset" olisivat täysin epärealistisia.

Ps vaatimukseni ovat a) ei etsi pelkkää seksiäseuraa (karsii noin 70%) b) kykenee keskustelemaan (karsii noin 28%) c) on aikuinen ja aktiivinen, eli esim kykenee ehdottamaan treffipaikkaa sen sijaan että olisi vain "keksi sä, ei mulla oikein ole ideoita" (karsii loput 2%). Ei ulkonäkövaatimuksia, kunhan on puhdas ja siisti.

Toinen sivusta

No ei luulisi olevan mahdottomat vaatimukset   D :

Sanopa muuta, mutta kun näyttää olevan. Olettaisin näiden olevan ihan minimivaatimukset kenelle tahansa oikeaa suhdetta etsivälle.

Siksi näiden treffisovellusten tarjoaminen ratkisuksi on aika lailla sama, kuin tarjoaisi loton tekemistä ratkaisuksi rahapulaan. Onnistumisen mahdollisuus on aivan järjettömän pieni, ja pelaamalla vain menettää ne vähätkin rahansa (= treffisovelluksissa toivonsa). Mulle ainakin tulee vain entistä kurjempi olo vastaanottaa kymmeniä likaisia seksiehdotuksia, tai yrittää virittää keskustelua jonkun kanssa joka ei siihen joko kykene tai viitsi. Kymmeniä ja kymmeniä kertoja peräkkäin.

Ikisinkku? Vanhapiika on oikea termi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kannata hyväksyä.

Yritä niin kauan kunnes olet haudassa.

Suosittelen lataamaan 5-10 nettitreffisovellusta.

Itselläni ainakin nuo sovellukset vain vahvistavat sitä ajatusta, että maailmassa ei ole yhtä ainoaa itselle sopivaa kumppania. Miehet näissä sovelluksissa ovat NIIIIIN kaukana siitä mitä kumppanilta etsin, että tuntuu vain vahvemmin siltä kuin omat "vaatimukset" olisivat täysin epärealistisia.

Ps vaatimukseni ovat a) ei etsi pelkkää seksiäseuraa (karsii noin 70%) b) kykenee keskustelemaan (karsii noin 28%) c) on aikuinen ja aktiivinen, eli esim kykenee ehdottamaan treffipaikkaa sen sijaan että olisi vain "keksi sä, ei mulla oikein ole ideoita" (karsii loput 2%). Ei ulkonäkövaatimuksia, kunhan on puhdas ja siisti.

Toinen sivusta

No ei luulisi olevan mahdottomat vaatimukset   D :

Sanopa muuta, mutta kun näyttää olevan. Olettaisin näiden olevan ihan minimivaatimukset kenelle tahansa oikeaa suhdetta etsivälle.

Siksi näiden treffisovellusten tarjoaminen ratkisuksi on aika lailla sama, kuin tarjoaisi loton tekemistä ratkaisuksi rahapulaan. Onnistumisen mahdollisuus on aivan järjettömän pieni, ja pelaamalla vain menettää ne vähätkin rahansa (= treffisovelluksissa toivonsa). Mulle ainakin tulee vain entistä kurjempi olo vastaanottaa kymmeniä likaisia seksiehdotuksia, tai yrittää virittää keskustelua jonkun kanssa joka ei siihen joko kykene tai viitsi. Kymmeniä ja kymmeniä kertoja peräkkäin.

Mieti silti miten monet oikeasti siltikin löytävät parisuhteen Tinderistä. Ihan turha yrittää väittää muuta. 

T. Itsekin sieltä hyvän parisuhteen löytänyt (yhdessä jo 5 vuotta)

PS. Ne likaiset viestit voi ihan sivuuttaa reilusti, eikä jäädä vellomaan niihin. Mutta sitähän sä haluat, velloa vaan huonoissa kokemuksissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskitä huomiosi muihin asioihin ja etenkin mieti, mikä kaikki sulla on hyvin. Ole avoin uudelle äläkä nimitä itseäsi ikisinkuksi.

Mä olen tehnyt just noin ja uskonut, että itselle sopiva kumppani kyllä osuu kohdalle kun sen aika on. Nyt sitten alkaa vaan usko loppua koska mikään ei vaan muutu kuin vaan huonommaksi. 

Tässä on siis vuosien aikana tehnyt paljonkin työtä sen suhteen, että tietää mitä haluaa/ei halua ja minkälainen kumppani olisi itselle sopiva. Ja on selvinnyt sekin mikä niissä parissa nuoruuden parisuhteessa meni pieleen eli samoja virheitä ei enää toista. Toki kaikkihan sitä varmasti muuttuu kun ikää tulee eli edes lähtökohtaisesti ei ihan samanlaisia ominaisuuksia kumppanilta enää odota/toivo, mutta sen lisäksi on siis ymmärtänyt sen mikä silloin meni eniten pieleen. Itseasiassa sitä ei silloin olisi pitänyt edes seurustella, koska eihän sitä tuntenut itseäänkään vielä oikeasti yhtään.

Tuntuu julmalta ajatukselta, että "uutta" tilaisuutta ei enää saa ja kaiken olisi pitänyt mennä nappiin kerrasta vaikka silloin ei edes valinnut oikein eikä tavallaan edes valinnut, vaan ajautui suhteeseen vaan jonkun ok:n kanssa. Tietty sitä olisi ihan "valitsemallakin" valinnut silloin taatusti pieleen, kun ei kumppanille oikein ollut järkeviä kriteereitä vaan sitä lapsellisesti kuvitteli, että siinä sitä yhdessä ollessa sitten pahimmat kulmat hioutuu ja kasvetaan yhteen..

/ei ap

Mistä olet kumppaneita kalastellut? Oletko itse tehnyt aloitteita?

Oma sinkkuuteni alkoi jo kauan ennen näitä nettideittejä ja ihan normaalissa arjessa (siis työ, harrastukset, kaveripiiri jne) olen pitänyt silmäni auki ja kyllä ihan potentiaalisia on osunut kohdallekin. Harmi vain, että pääsääntöisesti nämä on olleet jo tahoillaan varattuja joten sellaista "kahvipöytäkeskustelua" kummemmaksi nämä ei ole tietenkään sitten kehittyneet edes ajan kanssa.

Ja olen minä aloitteita tehnyt. Itseasiassa se kai pahinta onkin että jopa noista nuoruuden vääristä miehistä osa on tullut kalastettua ihan itse ;-)

Ikisinkku, ei iki-sinkku, pöljä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kannata hyväksyä.

Yritä niin kauan kunnes olet haudassa.

Suosittelen lataamaan 5-10 nettitreffisovellusta.

Itselläni ainakin nuo sovellukset vain vahvistavat sitä ajatusta, että maailmassa ei ole yhtä ainoaa itselle sopivaa kumppania. Miehet näissä sovelluksissa ovat NIIIIIN kaukana siitä mitä kumppanilta etsin, että tuntuu vain vahvemmin siltä kuin omat "vaatimukset" olisivat täysin epärealistisia.

Ps vaatimukseni ovat a) ei etsi pelkkää seksiäseuraa (karsii noin 70%) b) kykenee keskustelemaan (karsii noin 28%) c) on aikuinen ja aktiivinen, eli esim kykenee ehdottamaan treffipaikkaa sen sijaan että olisi vain "keksi sä, ei mulla oikein ole ideoita" (karsii loput 2%). Ei ulkonäkövaatimuksia, kunhan on puhdas ja siisti.

Toinen sivusta

No ei luulisi olevan mahdottomat vaatimukset   D :

Sanopa muuta, mutta kun näyttää olevan. Olettaisin näiden olevan ihan minimivaatimukset kenelle tahansa oikeaa suhdetta etsivälle.

Siksi näiden treffisovellusten tarjoaminen ratkisuksi on aika lailla sama, kuin tarjoaisi loton tekemistä ratkaisuksi rahapulaan. Onnistumisen mahdollisuus on aivan järjettömän pieni, ja pelaamalla vain menettää ne vähätkin rahansa (= treffisovelluksissa toivonsa). Mulle ainakin tulee vain entistä kurjempi olo vastaanottaa kymmeniä likaisia seksiehdotuksia, tai yrittää virittää keskustelua jonkun kanssa joka ei siihen joko kykene tai viitsi. Kymmeniä ja kymmeniä kertoja peräkkäin.

Mieti silti miten monet oikeasti siltikin löytävät parisuhteen Tinderistä. Ihan turha yrittää väittää muuta. 

T. Itsekin sieltä hyvän parisuhteen löytänyt (yhdessä jo 5 vuotta)

PS. Ne likaiset viestit voi ihan sivuuttaa reilusti, eikä jäädä vellomaan niihin. Mutta sitähän sä haluat, velloa vaan huonoissa kokemuksissa

Joo just tällaisia ilkeämielisiä ihmisiä siellä tinderissäkin on paljon. Uhalla vedetään olkiukko (kukaan ei vellonut missään), ja sitten ilkutaan päälle kun ei uhalla muka ymmärretty pointtia. Väsyttävää ja tosiaan vaan tekee entistä epämotivoituneemmaksi yrittää tutustua keneenkään kun näitä ilkiöitä on niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kannata hyväksyä.

Yritä niin kauan kunnes olet haudassa.

Suosittelen lataamaan 5-10 nettitreffisovellusta.

Itselläni ainakin nuo sovellukset vain vahvistavat sitä ajatusta, että maailmassa ei ole yhtä ainoaa itselle sopivaa kumppania. Miehet näissä sovelluksissa ovat NIIIIIN kaukana siitä mitä kumppanilta etsin, että tuntuu vain vahvemmin siltä kuin omat "vaatimukset" olisivat täysin epärealistisia.

Ps vaatimukseni ovat a) ei etsi pelkkää seksiäseuraa (karsii noin 70%) b) kykenee keskustelemaan (karsii noin 28%) c) on aikuinen ja aktiivinen, eli esim kykenee ehdottamaan treffipaikkaa sen sijaan että olisi vain "keksi sä, ei mulla oikein ole ideoita" (karsii loput 2%). Ei ulkonäkövaatimuksia, kunhan on puhdas ja siisti.

Toinen sivusta

No ei luulisi olevan mahdottomat vaatimukset   D :

Sanopa muuta, mutta kun näyttää olevan. Olettaisin näiden olevan ihan minimivaatimukset kenelle tahansa oikeaa suhdetta etsivälle.

Siksi näiden treffisovellusten tarjoaminen ratkisuksi on aika lailla sama, kuin tarjoaisi loton tekemistä ratkaisuksi rahapulaan. Onnistumisen mahdollisuus on aivan järjettömän pieni, ja pelaamalla vain menettää ne vähätkin rahansa (= treffisovelluksissa toivonsa). Mulle ainakin tulee vain entistä kurjempi olo vastaanottaa kymmeniä likaisia seksiehdotuksia, tai yrittää virittää keskustelua jonkun kanssa joka ei siihen joko kykene tai viitsi. Kymmeniä ja kymmeniä kertoja peräkkäin.

Mieti silti miten monet oikeasti siltikin löytävät parisuhteen Tinderistä. Ihan turha yrittää väittää muuta. 

T. Itsekin sieltä hyvän parisuhteen löytänyt (yhdessä jo 5 vuotta)

PS. Ne likaiset viestit voi ihan sivuuttaa reilusti, eikä jäädä vellomaan niihin. Mutta sitähän sä haluat, velloa vaan huonoissa kokemuksissa

Joo just tällaisia ilkeämielisiä ihmisiä siellä tinderissäkin on paljon. Uhalla vedetään olkiukko (kukaan ei vellonut missään), ja sitten ilkutaan päälle kun ei uhalla muka ymmärretty pointtia. Väsyttävää ja tosiaan vaan tekee entistä epämotivoituneemmaksi yrittää tutustua keneenkään kun näitä ilkiöitä on niin paljon.

Niin, eihän se minun ongelmani ole, että sulla ei ole puolisoa. Eikä ole minun ongelmani, että sinä olet epämotivoitunut etsimään sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Ikisinkku? Vanhapiika on oikea termi.

Sinun oikea termisi olisi Vähä-älyinen, isolla Veellä.

Mun kaveri opiskeli baarimikoksi päästäkseen tapaamaan erilaisia ihmisiä. Ehti työskentelemään kahdessa eri maassa ennen kuin palasi Suomeen. Kuuli Suomen päässä silloiselta pomoltaan olleensa liikemiesten suosimassa baarissa tuuraamassa kaveriaan. Pyysi baarin tiedot ja meni paikalle. Löysi miehen.

Nykyinen ystäväpiirinsä koostuu enimmäkseen perheellisistä. Pointti? Oletko katsonut ympärillesi ja jos olet, aiotko hankkiutua toisenlaisiin ympyröihin? Meidän kahden sosiaaliset piirit eroaa ihan tietoisesti toisistaan. Mä viihdyn boheemien ihmisten keskellä. Kaverini teki töitä päästäkseen nykyiseen kuplaansa jonka takia haluaa kanssa pysytellä siinä.

Kaikkein vaikein onkin oppia elämään itsensä kanssa yksin. Mutta siihen jotenkin turtuu ja lopulta tyytyy. Vanheneminen yksin on pelottavaa ja syö sielua. Ei ole ketään joka jakaisi ilot ja tukisi suruissa ja vaikeuksissa, yksin on puskettava. Tietoisuus siitä että tulet kuoleman porstuassa olemaan ypöyksin on musertavaa. Siihen ei siis kuole mutta henkisesti se kyllä näivettää.