Miten hyväksyä että tulen olemaan iki-sinkku, miten selättää tämä yksinäisyys?

Ymmärrän että jos ei ole koskaan ollut parisuhteessa, niin sitä kuvittelee ja fantasioi kuinka ihanaa se olisi.

Mutta totuus, ihan oikea aito totuus, on se että valtaosa suhteista on hirveitä.

Tai tylsiä.

Tiedän että et sitä halua kuulla, mutta ei se oikeasti mitenkään auvoista ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tosiaankaan ajatella, että sinkkuus jatkuisi elämän loppuun asti, jos kaipaat kumppania. Elä elämää mieli avoimena ja jos tilaisuus kumppaniin osuu tiellesi, tartu siihen toiveikkaana ilman katkeruutta ja ajatusta, että varmaan taas menee pieleen.

Mutta entäs jos tähänkään asti elämässä ei ole koskaan ollut parisuhteessa, koska kukaan ei ole kiinnostunut?

Mitä jos ei ole sellainen mitä suurin osa ihmisistä haluaa?

En ole katkera, se on vain totuus etten ole tähänkään asti kelvannut / sitä mitä haetaan.

Mielummin oppisin miten olla yksin, kuin iänikuisia lässytyksiä kuinka rakkaus voi osua kohdalle milloin vain, lähes 40 vuotta täällä kuljettu, joten tämä suurella todennäköisyydellä ei tule olemaan minun tarinani.

Kommenteissa 4 ja 6 on annettu ehdotuksia, mutta ilmeisesti ne eivät kiinnosta sinua, kun mieluummin jankutat tätä samaa kuin alat pohtia, mitkä asiat voisivat sinulle olla sellaisia, joihin uppoutua; joista saisit iloa ja mielihyvää, jopa "intohimon".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tosiaankaan ajatella, että sinkkuus jatkuisi elämän loppuun asti, jos kaipaat kumppania. Elä elämää mieli avoimena ja jos tilaisuus kumppaniin osuu tiellesi, tartu siihen toiveikkaana ilman katkeruutta ja ajatusta, että varmaan taas menee pieleen.

Mutta entäs jos tähänkään asti elämässä ei ole koskaan ollut parisuhteessa, koska kukaan ei ole kiinnostunut?

Mitä jos ei ole sellainen mitä suurin osa ihmisistä haluaa?

En ole katkera, se on vain totuus etten ole tähänkään asti kelvannut / sitä mitä haetaan.

Mielummin oppisin miten olla yksin, kuin iänikuisia lässytyksiä kuinka rakkaus voi osua kohdalle milloin vain, lähes 40 vuotta täällä kuljettu, joten tämä suurella todennäköisyydellä ei tule olemaan minun tarinani.

Kommenteissa 4 ja 6 on annettu ehdotuksia, mutta ilmeisesti ne eivät kiinnosta sinua, kun mieluummin jankutat tätä samaa kuin alat pohtia, mitkä asiat voisivat sinulle olla sellaisia, joihin uppoutua; joista saisit iloa ja mielihyvää, jopa "intohimon".

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kannata hyväksyä.

Yritä niin kauan kunnes olet haudassa.

Suosittelen lataamaan 5-10 nettitreffisovellusta.

Määrä ei korvaa laatua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tosiaankaan ajatella, että sinkkuus jatkuisi elämän loppuun asti, jos kaipaat kumppania. Elä elämää mieli avoimena ja jos tilaisuus kumppaniin osuu tiellesi, tartu siihen toiveikkaana ilman katkeruutta ja ajatusta, että varmaan taas menee pieleen.

Mutta entäs jos tähänkään asti elämässä ei ole koskaan ollut parisuhteessa, koska kukaan ei ole kiinnostunut?

Mitä jos ei ole sellainen mitä suurin osa ihmisistä haluaa?

En ole katkera, se on vain totuus etten ole tähänkään asti kelvannut / sitä mitä haetaan.

Mielummin oppisin miten olla yksin, kuin iänikuisia lässytyksiä kuinka rakkaus voi osua kohdalle milloin vain, lähes 40 vuotta täällä kuljettu, joten tämä suurella todennäköisyydellä ei tule olemaan minun tarinani.

Kommenteissa 4 ja 6 on annettu ehdotuksia, mutta ilmeisesti ne eivät kiinnosta sinua, kun mieluummin jankutat tätä samaa kuin alat pohtia, mitkä asiat voisivat sinulle olla sellaisia, joihin uppoutua; joista saisit iloa ja mielihyvää, jopa "intohimon".

Okei, keskityn koiriin, liikuntaan ja taiteeseen.

Noin, maailma muuttui heti.

Mitä sinä oikein kiukuttelet siellä?

Kai ihminen saa puhua ja olla hetken surullinen, parisuhteet ja rakkaus on kuitenkin valtavia asioita, kai sitä saa surutyötä tehdä

Ei tarvitse kiusata kun on muutenkin vaikeaa.

Keskitä huomiosi muihin asioihin ja etenkin mieti, mikä kaikki sulla on hyvin. Ole avoin uudelle äläkä nimitä itseäsi ikisinkuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tosiaankaan ajatella, että sinkkuus jatkuisi elämän loppuun asti, jos kaipaat kumppania. Elä elämää mieli avoimena ja jos tilaisuus kumppaniin osuu tiellesi, tartu siihen toiveikkaana ilman katkeruutta ja ajatusta, että varmaan taas menee pieleen.

Mutta entäs jos tähänkään asti elämässä ei ole koskaan ollut parisuhteessa, koska kukaan ei ole kiinnostunut?

Mitä jos ei ole sellainen mitä suurin osa ihmisistä haluaa?

En ole katkera, se on vain totuus etten ole tähänkään asti kelvannut / sitä mitä haetaan.

Mielummin oppisin miten olla yksin, kuin iänikuisia lässytyksiä kuinka rakkaus voi osua kohdalle milloin vain, lähes 40 vuotta täällä kuljettu, joten tämä suurella todennäköisyydellä ei tule olemaan minun tarinani.

Kommenteissa 4 ja 6 on annettu ehdotuksia, mutta ilmeisesti ne eivät kiinnosta sinua, kun mieluummin jankutat tätä samaa kuin alat pohtia, mitkä asiat voisivat sinulle olla sellaisia, joihin uppoutua; joista saisit iloa ja mielihyvää, jopa "intohimon".

Okei, keskityn koiriin, liikuntaan ja taiteeseen.

Noin, maailma muuttui heti.

Mitä sinä oikein kiukuttelet siellä?

Kai ihminen saa puhua ja olla hetken surullinen, parisuhteet ja rakkaus on kuitenkin valtavia asioita, kai sitä saa surutyötä tehdä

Ei tarvitse kiusata kun on muutenkin vaikeaa.

Sinä se tässä näsäviisastelet ja kiukuttelet.

-eri

Sitten jatkat vain sinkkuna olemista. 😊Et ainakaan voi pakottaa ketään olemaan kanssasi.

Ei yksinäisyyteen kuole. Kaikkia ei ole tarkoitettu parisuhteeseen. 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntisin olon yksinäiseksi, lähtisin ulos etsimään sen naisen. Mutta kun en tunne, niin jään kotiin. 🙂

Kokeilepa laittaa netti ikuisesti kiinni, niin koet yksinäisyyttä nopeastikin. Aluksi tulee huikea fiilis, kun on selvin päin, mutta pikkuhiljaa yksinäisyys alkaa hiipiä mieleen. Silloin tulee fiilis suuntautua ulkomaailmaan, tai sitten palata takaisin ruudun ääreen, mikä on se helppo ja väärä ratkaisu.

Mulla on harrastuksia, jotka ei nettiä kaipaa. 🙂

Miksi se olisi väärä ratkaisu kun ei ole ongelma?🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kannata hyväksyä.

Yritä niin kauan kunnes olet haudassa.

Suosittelen lataamaan 5-10 nettitreffisovellusta.

Määrä ei korvaa laatua.

Ja miksi itse koet olevasi laadukkaampi, kuin 10 random ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tosiaankaan ajatella, että sinkkuus jatkuisi elämän loppuun asti, jos kaipaat kumppania. Elä elämää mieli avoimena ja jos tilaisuus kumppaniin osuu tiellesi, tartu siihen toiveikkaana ilman katkeruutta ja ajatusta, että varmaan taas menee pieleen.

Mutta entäs jos tähänkään asti elämässä ei ole koskaan ollut parisuhteessa, koska kukaan ei ole kiinnostunut?

Mitä jos ei ole sellainen mitä suurin osa ihmisistä haluaa?

En ole katkera, se on vain totuus etten ole tähänkään asti kelvannut / sitä mitä haetaan.

Mielummin oppisin miten olla yksin, kuin iänikuisia lässytyksiä kuinka rakkaus voi osua kohdalle milloin vain, lähes 40 vuotta täällä kuljettu, joten tämä suurella todennäköisyydellä ei tule olemaan minun tarinani.

Kommenteissa 4 ja 6 on annettu ehdotuksia, mutta ilmeisesti ne eivät kiinnosta sinua, kun mieluummin jankutat tätä samaa kuin alat pohtia, mitkä asiat voisivat sinulle olla sellaisia, joihin uppoutua; joista saisit iloa ja mielihyvää, jopa "intohimon".

Okei, keskityn koiriin, liikuntaan ja taiteeseen.

Noin, maailma muuttui heti.

Mitä sinä oikein kiukuttelet siellä?

Kai ihminen saa puhua ja olla hetken surullinen, parisuhteet ja rakkaus on kuitenkin valtavia asioita, kai sitä saa surutyötä tehdä

Ei tarvitse kiusata kun on muutenkin vaikeaa.

Eli sä oot maalanu päässäs ideaali kuvan parisuhteista. Enemmistö suhteissa keskitytään parhaillaan pitämään kuluja kurissa ja lähinnä sietämään toista taloudellisen tilanteen vuoksi. Ei kovin romanttista.

Vierailija kirjoitti:

Naisille kelpaa vain 10% geneettinen parhaimmisto. Evolutiivinen fakta. Katso esim. Tinder yms tilastoja.

Joko ei huolita tai sitten huolitaan hetkeksi yhen illan juttuihin.

Suurinosa heteromiehistä on tylsiä. Jatka toki onnenonkijan sponssaamista.

No ei kukaan halua epätoivoista ja katkeraa ihmistä. Jos haluaa parisuhteen, on oltava aktiivinen, elämänmyönteinen, avoin, oltava hyvät sosiaaliset taidot ja hyvä itsetunto. 

Vierailija kirjoitti:

No ei kukaan halua epätoivoista ja katkeraa ihmistä. Jos haluaa parisuhteen, on oltava aktiivinen, elämänmyönteinen, avoin, oltava hyvät sosiaaliset taidot ja hyvä itsetunto. 

Kaikki nuo katoaa parisuhteessa. Oikeastaan tyytyväisen sinkun kannattaa pysyä sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kukaan halua epätoivoista ja katkeraa ihmistä. Jos haluaa parisuhteen, on oltava aktiivinen, elämänmyönteinen, avoin, oltava hyvät sosiaaliset taidot ja hyvä itsetunto. 

Kaikki nuo katoaa parisuhteessa. Oikeastaan tyytyväisen sinkun kannattaa pysyä sinkkuna.

Puhu vain omasta puolestasi. Minun parisuhteeni on kaikkea tuota ja vielä paljon enemmänkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kukaan halua epätoivoista ja katkeraa ihmistä. Jos haluaa parisuhteen, on oltava aktiivinen, elämänmyönteinen, avoin, oltava hyvät sosiaaliset taidot ja hyvä itsetunto. 

Kaikki nuo katoaa parisuhteessa. Oikeastaan tyytyväisen sinkun kannattaa pysyä sinkkuna.

Puhu vain omasta puolestasi. Minun parisuhteeni on kaikkea tuota ja vielä paljon enemmänkin. 

Hei onnea! 70% avioliitoista päätyy eroon. Kuulut 30% vähemmistöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tosiaankaan ajatella, että sinkkuus jatkuisi elämän loppuun asti, jos kaipaat kumppania. Elä elämää mieli avoimena ja jos tilaisuus kumppaniin osuu tiellesi, tartu siihen toiveikkaana ilman katkeruutta ja ajatusta, että varmaan taas menee pieleen.

Mutta entäs jos tähänkään asti elämässä ei ole koskaan ollut parisuhteessa, koska kukaan ei ole kiinnostunut?

Mitä jos ei ole sellainen mitä suurin osa ihmisistä haluaa?

En ole katkera, se on vain totuus etten ole tähänkään asti kelvannut / sitä mitä haetaan.

Mielummin oppisin miten olla yksin, kuin iänikuisia lässytyksiä kuinka rakkaus voi osua kohdalle milloin vain, lähes 40 vuotta täällä kuljettu, joten tämä suurella todennäköisyydellä ei tule olemaan minun tarinani.

Kommenteissa 4 ja 6 on annettu ehdotuksia, mutta ilmeisesti ne eivät kiinnosta sinua, kun mieluummin jankutat tätä samaa kuin alat pohtia, mitkä asiat voisivat sinulle olla sellaisia, joihin uppoutua; joista saisit iloa ja mielihyvää, jopa "intohimon".

Okei, keskityn koiriin, liikuntaan ja taiteeseen.

Noin, maailma muuttui heti.

Mitä sinä oikein kiukuttelet siellä?

Kai ihminen saa puhua ja olla hetken surullinen, parisuhteet ja rakkaus on kuitenkin valtavia asioita, kai sitä saa surutyötä tehdä

Ei tarvitse kiusata kun on muutenkin vaikeaa.

Eli sä oot maalanu päässäs ideaali kuvan parisuhteista. Enemmistö suhteissa keskitytään parhaillaan pitämään kuluja kurissa ja lähinnä sietämään toista taloudellisen tilanteen vuoksi. Ei kovin romanttista.

Ohiksena täältä sivusta vain haluan sanoa ettei ketään pitäisi syyttää siitä että haluaa suhteen/rakkautta.

Oli se sitten aitoa tai ei, tai kuka sen saa kokea, niin onhan se iso asia ja kyllähän sitä kaupataan kovasti.

Ja jos ei ole ollut parisuhteessa, niin taatusti sitä ajattelee hyväksi ja kantavaksi voimaksi.

Vierailija kirjoitti:

Keskitä huomiosi muihin asioihin ja etenkin mieti, mikä kaikki sulla on hyvin. Ole avoin uudelle äläkä nimitä itseäsi ikisinkuksi.

Mä olen tehnyt just noin ja uskonut, että itselle sopiva kumppani kyllä osuu kohdalle kun sen aika on. Nyt sitten alkaa vaan usko loppua koska mikään ei vaan muutu kuin vaan huonommaksi. 

Tässä on siis vuosien aikana tehnyt paljonkin työtä sen suhteen, että tietää mitä haluaa/ei halua ja minkälainen kumppani olisi itselle sopiva. Ja on selvinnyt sekin mikä niissä parissa nuoruuden parisuhteessa meni pieleen eli samoja virheitä ei enää toista. Toki kaikkihan sitä varmasti muuttuu kun ikää tulee eli edes lähtökohtaisesti ei ihan samanlaisia ominaisuuksia kumppanilta enää odota/toivo, mutta sen lisäksi on siis ymmärtänyt sen mikä silloin meni eniten pieleen. Itseasiassa sitä ei silloin olisi pitänyt edes seurustella, koska eihän sitä tuntenut itseäänkään vielä oikeasti yhtään.

Tuntuu julmalta ajatukselta, että "uutta" tilaisuutta ei enää saa ja kaiken olisi pitänyt mennä nappiin kerrasta vaikka silloin ei edes valinnut oikein eikä tavallaan edes valinnut, vaan ajautui suhteeseen vaan jonkun ok:n kanssa. Tietty sitä olisi ihan "valitsemallakin" valinnut silloin taatusti pieleen, kun ei kumppanille oikein ollut järkeviä kriteereitä vaan sitä lapsellisesti kuvitteli, että siinä sitä yhdessä ollessa sitten pahimmat kulmat hioutuu ja kasvetaan yhteen..

/ei ap

Aina on ollut peräkammarin poikia ja vanhoja piikoja, ei kaikki elä parisuhteessa koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kannata hyväksyä.

Yritä niin kauan kunnes olet haudassa.

Suosittelen lataamaan 5-10 nettitreffisovellusta.

Itselläni ainakin nuo sovellukset vain vahvistavat sitä ajatusta, että maailmassa ei ole yhtä ainoaa itselle sopivaa kumppania. Miehet näissä sovelluksissa ovat NIIIIIN kaukana siitä mitä kumppanilta etsin, että tuntuu vain vahvemmin siltä kuin omat "vaatimukset" olisivat täysin epärealistisia.

Ps vaatimukseni ovat a) ei etsi pelkkää seksiäseuraa (karsii noin 70%) b) kykenee keskustelemaan (karsii noin 28%) c) on aikuinen ja aktiivinen, eli esim kykenee ehdottamaan treffipaikkaa sen sijaan että olisi vain "keksi sä, ei mulla oikein ole ideoita" (karsii loput 2%). Ei ulkonäkövaatimuksia, kunhan on puhdas ja siisti.

Toinen sivusta

No ei luulisi olevan mahdottomat vaatimukset   D :