Miten hyväksyä että tulen olemaan iki-sinkku, miten selättää tämä yksinäisyys?

Vierailija kirjoitti:

Vähennä somen käyttöä ja yritä löytää lapsettomia sinkku ystäviä. Saattaa olla että kipuilet ympäristöstä kumpuavien paineiden vuoksi. Avoimen yliopiston puolella on käynnissä jatkuva haku. Taidekurssit vetää eri sosiaaliluokista väkeä. Matelija piireissä tuntuu viihtyvän lapsettomia.

Ap tuskin haluaa matelijapiireihin   : O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähennä somen käyttöä ja yritä löytää lapsettomia sinkku ystäviä. Saattaa olla että kipuilet ympäristöstä kumpuavien paineiden vuoksi. Avoimen yliopiston puolella on käynnissä jatkuva haku. Taidekurssit vetää eri sosiaaliluokista väkeä. Matelija piireissä tuntuu viihtyvän lapsettomia.

Ap tuskin haluaa matelijapiireihin   : O

Tarkoitus varmaan oli aapeen itse ottavan selvää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kannata hyväksyä.

Yritä niin kauan kunnes olet haudassa.

Suosittelen lataamaan 5-10 nettitreffisovellusta.

Itselläni ainakin nuo sovellukset vain vahvistavat sitä ajatusta, että maailmassa ei ole yhtä ainoaa itselle sopivaa kumppania. Miehet näissä sovelluksissa ovat NIIIIIN kaukana siitä mitä kumppanilta etsin, että tuntuu vain vahvemmin siltä kuin omat "vaatimukset" olisivat täysin epärealistisia.

Ps vaatimukseni ovat a) ei etsi pelkkää seksiäseuraa (karsii noin 70%) b) kykenee keskustelemaan (karsii noin 28%) c) on aikuinen ja aktiivinen, eli esim kykenee ehdottamaan treffipaikkaa sen sijaan että olisi vain "keksi sä, ei mulla oikein ole ideoita" (karsii loput 2%). Ei ulkonäkövaatimuksia, kunhan on puhdas ja siisti.

Toinen sivusta

No ei luulisi olevan mahdottomat vaatimukset   D :

Sanopa muuta, mutta kun näyttää olevan. Olettaisin näiden olevan ihan minimivaatimukset kenelle tahansa oikeaa suhdetta etsivälle.

Siksi näiden treffisovellusten tarjoaminen ratkisuksi on aika lailla sama, kuin tarjoaisi loton tekemistä ratkaisuksi rahapulaan. Onnistumisen mahdollisuus on aivan järjettömän pieni, ja pelaamalla vain menettää ne vähätkin rahansa (= treffisovelluksissa toivonsa). Mulle ainakin tulee vain entistä kurjempi olo vastaanottaa kymmeniä likaisia seksiehdotuksia, tai yrittää virittää keskustelua jonkun kanssa joka ei siihen joko kykene tai viitsi. Kymmeniä ja kymmeniä kertoja peräkkäin.

Eikö siellä tule normaaleja vastauksia ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä useinmiten vakka kantensa löytää mutta kotoa ei kukaan tule hakemaan. 

Minä löysin vakkani kun kaikki jo kuvittelivat että jään yksin eläjäksi. Ei tullut vauvakuumetta kuten muille, joillekka kelpasi kuka tahansa nopeesti siihen hommaan. Halusin lapsia haluamattoman elämänkumppanin ja jos en olisi löytänyt niin olisin voinut elää kimppa kämpässä vaikka vastakkaisen sukupuolen kanssa jos luonteet sopii yhteen ja sama siisteystaso joka on kaikkein tärkeintä ja kaikista sovitaan etukäteen eikä mitään yllätys yllätyksiä sillä minä niitä en voi sietää. 

Sittemmin ne kiireisimmät ovat kaikki jo eronneet ja useammalla kierroksella kun elämässä on niin kamala kiire ettei vaan jää mistään paitsi. Arki tulee ihan kaikille ja jos sitä ei kestä niin pitää taas saada uudelleen kokea huumaa ja kierre on valmis kunnes on niin ikääntynyt ettei saa ketään. 

Minua vanhaksipiiaksi haukkuneet ovat nyt +50v itse yksineläjiä kun ne eivät tajunneet kierrättäessä kumppaneita että se loppuu aikoinaan siihen kun hehkeys loppuu ja alkaa rupsahtaminen. Ei ole vientiä enää. 

Tämä on muuten jännä ilmiö.. Olin itse kaveripiirini ikisinkku aina 36-vuotiaaksi asti. Etsin kyllä miestä kymmenen vuotta mutta kun ei vain löytynyt! Hirveä kiire olikin jo kun halusin ehdottomasti lapsia.

Noh lopulta löytyi mies ja nyt elän tosi onnellista avioelämää ja lapsiarkea. Kavereista taas nuorena puolisonsa löytäneistä 90% on nyt eronneita ja painii sinkkuelämän käänteiden kanssa. Ikinä en olisi uskonut, että roolit voivat kääntyä näin päälaelleen.

Minä olin puolisoton 26v asti kunnes löysin sen samanhenkisen sielunkumppanin ja tiesin jo 13 v asti etten halua lasta synnyttää ikinä. Harva sitä kykenee ymmärtämään kuten en minäkään ymmärrä kuinka voi rakastua vastakkaiseen sukupuoleen sillä en ole koskaan tuntenut mitään vetoa naisiin. Mutta miksi pitää tuomita erilaisia ihmisiä niin sitä en voi käsittää. Miksi kaikkien ihmisten pitäisi elää perinteisen kaavan mukaan vastentahtoisesti ihan vain muiden takia pitääkseen kulisseja. 

Nykyään tullaan rohkeammin ulos siitä perinteisten roolimallien kaapeista kun alussa on menty niiden mukaan eikä se ole ollut oma valinta vaan se valinta mitä muut odottavat. 

Ei pidä välittää mistään katkerien ihmisten nimittelyistä joilla ei ole ollut omaa rohkeutta valita elämässä vaan on laumaeläimenä tarvinnut noudattaa muiden toiveita. 

Estonian dating sites (naisia sekä miehiä)

Suomi: date24.ee ja amoremi.ee (alhaalta)

Google translate jeesaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kannata hyväksyä.

Yritä niin kauan kunnes olet haudassa.

Suosittelen lataamaan 5-10 nettitreffisovellusta.

Itselläni ainakin nuo sovellukset vain vahvistavat sitä ajatusta, että maailmassa ei ole yhtä ainoaa itselle sopivaa kumppania. Miehet näissä sovelluksissa ovat NIIIIIN kaukana siitä mitä kumppanilta etsin, että tuntuu vain vahvemmin siltä kuin omat "vaatimukset" olisivat täysin epärealistisia.

Ps vaatimukseni ovat a) ei etsi pelkkää seksiäseuraa (karsii noin 70%) b) kykenee keskustelemaan (karsii noin 28%) c) on aikuinen ja aktiivinen, eli esim kykenee ehdottamaan treffipaikkaa sen sijaan että olisi vain "keksi sä, ei mulla oikein ole ideoita" (karsii loput 2%). Ei ulkonäkövaatimuksia, kunhan on puhdas ja siisti.

Toinen sivusta

No ei luulisi olevan mahdottomat vaatimukset   D :

Sanopa muuta, mutta kun näyttää olevan. Olettaisin näiden olevan ihan minimivaatimukset kenelle tahansa oikeaa suhdetta etsivälle.

Siksi näiden treffisovellusten tarjoaminen ratkisuksi on aika lailla sama, kuin tarjoaisi loton tekemistä ratkaisuksi rahapulaan. Onnistumisen mahdollisuus on aivan järjettömän pieni, ja pelaamalla vain menettää ne vähätkin rahansa (= treffisovelluksissa toivonsa). Mulle ainakin tulee vain entistä kurjempi olo vastaanottaa kymmeniä likaisia seksiehdotuksia, tai yrittää virittää keskustelua jonkun kanssa joka ei siihen joko kykene tai viitsi. Kymmeniä ja kymmeniä kertoja peräkkäin.

Eikö siellä tule normaaleja vastauksia ollenkaan?

Loppujen lopuksi, ei. Ne jotka KUULOSTAVAT normaaleilta, saattavat hetkellä millä hyvänsä vetää esiin jonkun fetissin. Minulta on esim alettu kysellä kutituksesta, vaipoista, ja toki perus bdsm on käyty läpi lukemattomia kertoja. Se "normaali" saattaa alkaa myös yhtäkkiä vaatimaan ensitreffejä hänen tai minun kotona, tai paljastaa että hänellä olikin lapsia (etsin lapsetonta kumppania ja tämä on selvästi profiilissani). Tai että on avoimessa suhteessa. Tai asuukin 500km päässä. Tai vain poistaa yhtäkkiä matchin tai lopettaa muuten viestimisen. Tai monia muita vaihtoehtoja. Joskus nämä seikat tulee ilmi vasta yhden tai kahden treffin jälkeen. Tai, melkeinpä se lievin vaihtoehto, on vain niin erilainen esim huumorintajun suhteen ettei keskustelusta tule yhtään mitään vaan se on tosi väkinäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tosiaankaan ajatella, että sinkkuus jatkuisi elämän loppuun asti, jos kaipaat kumppania. Elä elämää mieli avoimena ja jos tilaisuus kumppaniin osuu tiellesi, tartu siihen toiveikkaana ilman katkeruutta ja ajatusta, että varmaan taas menee pieleen.

Mutta entäs jos tähänkään asti elämässä ei ole koskaan ollut parisuhteessa, koska kukaan ei ole kiinnostunut?

Mitä jos ei ole sellainen mitä suurin osa ihmisistä haluaa?

En ole katkera, se on vain totuus etten ole tähänkään asti kelvannut / sitä mitä haetaan.

Mielummin oppisin miten olla yksin, kuin iänikuisia lässytyksiä kuinka rakkaus voi osua kohdalle milloin vain, lähes 40 vuotta täällä kuljettu, joten tämä suurella todennäköisyydellä ei tule olemaan minun tarinani.

Mulla sama. Varhaisaikuisuuteen asti kaikki huomio mitä sain, oli kiusaamista. Sen jälkeen olenkin ollut näkymätön miehille. Parempi tämä silti on, kun kiusattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tosiaankaan ajatella, että sinkkuus jatkuisi elämän loppuun asti, jos kaipaat kumppania. Elä elämää mieli avoimena ja jos tilaisuus kumppaniin osuu tiellesi, tartu siihen toiveikkaana ilman katkeruutta ja ajatusta, että varmaan taas menee pieleen.

Mutta entäs jos tähänkään asti elämässä ei ole koskaan ollut parisuhteessa, koska kukaan ei ole kiinnostunut?

Mitä jos ei ole sellainen mitä suurin osa ihmisistä haluaa?

En ole katkera, se on vain totuus etten ole tähänkään asti kelvannut / sitä mitä haetaan.

Mielummin oppisin miten olla yksin, kuin iänikuisia lässytyksiä kuinka rakkaus voi osua kohdalle milloin vain, lähes 40 vuotta täällä kuljettu, joten tämä suurella todennäköisyydellä ei tule olemaan minun tarinani.

Kommenteissa 4 ja 6 on annettu ehdotuksia, mutta ilmeisesti ne eivät kiinnosta sinua, kun mieluummin jankutat tätä samaa kuin alat pohtia, mitkä asiat voisivat sinulle olla sellaisia, joihin uppoutua; joista saisit iloa ja mielihyvää, jopa "intohimon".

Okei, keskityn koiriin, liikuntaan ja taiteeseen.

Noin, maailma muuttui heti.

Mitä sinä oikein kiukuttelet siellä?

Kai ihminen saa puhua ja olla hetken surullinen, parisuhteet ja rakkaus on kuitenkin valtavia asioita, kai sitä saa surutyötä tehdä

Ei tarvitse kiusata kun on muutenkin vaikeaa.

Ei hän kiusannut. Hän kertoi, miksi häntä ärsyttää. Hän viesti, ettei usko aloittajan kysyvän aidosti, vaan jostain muusta syystä. Sellainen kerjääminen on toisten ihmisten myötätunnon väärinkäyttöä ja normaali ihminen ei pidä sellaisesta, vaan joko ilmaisee sen tai poistuu keskustelusta sanomatta asiasta. Kumpi on parempi? 

Jos oma kiusaamistutka on äärimmilleen viritetty, se on omiaan karsimaan parisuhteen sekä todennäköisyyttä että odotettavissa olevaa laatua, koska silloin ei normaalia puolisoa ole odotettavissa. Joten psykologi on oikea osoite. 

Keskity elämässä kaikkeen muuhun ja tekemään sitä mikä kiinnostaa ja tuo tyytyväisyyttä ja onnellisuutta. Saattaa matkan varrella tulla rakkaus ja kumppanikin vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kannata hyväksyä.

Yritä niin kauan kunnes olet haudassa.

Suosittelen lataamaan 5-10 nettitreffisovellusta.

Itselläni ainakin nuo sovellukset vain vahvistavat sitä ajatusta, että maailmassa ei ole yhtä ainoaa itselle sopivaa kumppania. Miehet näissä sovelluksissa ovat NIIIIIN kaukana siitä mitä kumppanilta etsin, että tuntuu vain vahvemmin siltä kuin omat "vaatimukset" olisivat täysin epärealistisia.

Ps vaatimukseni ovat a) ei etsi pelkkää seksiäseuraa (karsii noin 70%) b) kykenee keskustelemaan (karsii noin 28%) c) on aikuinen ja aktiivinen, eli esim kykenee ehdottamaan treffipaikkaa sen sijaan että olisi vain "keksi sä, ei mulla oikein ole ideoita" (karsii loput 2%). Ei ulkonäkövaatimuksia, kunhan on puhdas ja siisti.

Toinen sivusta

No ei luulisi olevan mahdottomat vaatimukset   D :

Sanopa muuta, mutta kun näyttää olevan. Olettaisin näiden olevan ihan minimivaatimukset kenelle tahansa oikeaa suhdetta etsivälle.

Siksi näiden treffisovellusten tarjoaminen ratkisuksi on aika lailla sama, kuin tarjoaisi loton tekemistä ratkaisuksi rahapulaan. Onnistumisen mahdollisuus on aivan järjettömän pieni, ja pelaamalla vain menettää ne vähätkin rahansa (= treffisovelluksissa toivonsa). Mulle ainakin tulee vain entistä kurjempi olo vastaanottaa kymmeniä likaisia seksiehdotuksia, tai yrittää virittää keskustelua jonkun kanssa joka ei siihen joko kykene tai viitsi. Kymmeniä ja kymmeniä kertoja peräkkäin.

Mieti silti miten monet oikeasti siltikin löytävät parisuhteen Tinderistä. Ihan turha yrittää väittää muuta. 

T. Itsekin sieltä hyvän parisuhteen löytänyt (yhdessä jo 5 vuotta)

PS. Ne likaiset viestit voi ihan sivuuttaa reilusti, eikä jäädä vellomaan niihin. Mutta sitähän sä haluat, velloa vaan huonoissa kokemuksissa

Joo just tällaisia ilkeämielisiä ihmisiä siellä tinderissäkin on paljon. Uhalla vedetään olkiukko (kukaan ei vellonut missään), ja sitten ilkutaan päälle kun ei uhalla muka ymmärretty pointtia. Väsyttävää ja tosiaan vaan tekee entistä epämotivoituneemmaksi yrittää tutustua keneenkään kun näitä ilkiöitä on niin paljon.

Onko ihan pakko ampua itseään jalkaan? Kuulostaa siltä, että nyt on toisten ihmisten ymmärtämisessä vaikeuksia. Parisuhde toki voi olla hyvä paikka harjoitella asiaa, mutta joskus on syytä hoitaa ongelmaansa muutenkin. Etenkin jos se tekee suhteeseen pääsyn noin vaikeaksi.