Lue keskustelun säännöt.
Pukemisen ehdottomuus 8-vuotiaan kohdalla, lapselle ei anneta mitään omaa harkintaa, mitä pukee ulos?
03.05.2023 |
Onko tuon ikäisellä mielestänne vielä ok, että äti päättää täysin eikä lapsella tule olla mielipiteitä? Jotenkin tuntuu kurjalta katsoa vierestä, kun kinataan välillä vähän turhasta. Esim. kun on lämpimämpi keli ja ei mitään oikeaa kylmettymisen vaaraa, niin kun äiti on päätänyt, että pipo ja käsineet puetaan, ne puetaan ja siitä vaikka vängätäät 5 minuuttia eteisessa. Eikä vaihtoehtona ole se, että ne otettaisiin reppuun siltä varalta, jos tuleekin kylmä. Tai aiemmin keväällä sama juttu kurahousuista, kun äiti on päättänyt, että ne puetaan, ei lapselta sitten voi edes kysyä, että mitä ulkona aikoo tehdä, että pärjäisikö ilmankin. Jne. No siis tavallaan on hienoa, että pidetää kuria, eikä lapsi saa päättää kaikesta, mutta meneekö jo yli?
Kommentit (83)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas näitä kouluikäisiä koskevia haalari- ja kurahousufantasioita. Joka päivä tulee uusi aloitus tästä aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Onko Suomessakaan yksikään nykylapsi paleltunut kuoliaaksi tai menettänyt sormiaan tai muuta kylmettymisen vuoksi? Kysynpä vaan... Joo, jotkut äidit ovat kyllä ihan ylihysteerisiä pukeutumisen suhteen. Säälittää katsoa niitä iltapäivän auringonporotuksessa toppavaatteissa koulusta kotiin raahustavia pieniä. Vaikka aamulla olisi pikku pakkanen tai lähellä nollaa, niin liikkuva lapsi kyllä tarkenee vk-vaatteissa (aluskerroksilla) sen koulumatkan ja pieni vilu ei ketään sairastuta saatikka vakavampaa. Jos hanskat on pakattu reppuun, niin kyllä ne sieltä käteen löytyy kun sormia alkaa paleltaa.
Aika rennosti on otettu omien lasten kohdalla kevätpukeutuminen ja ei kyllä mitään haittaa siitä ole ollut. Päin vastoin tykkäävät liikkua ja ulkoilla, kun vaatetus on sopivan kevyt ja liiat vaatteet ei tee olosta tukalaa.
Nää koululaisten vaatepakkaajat ovat varmasti niitä jotka ovat koulua ennen puettaneet päiväkodissa hikimäräksi kuuntelematta lasta tahi aikuisia. Ehdottomasti se ja tämä puettava vaikka kuinka tulee hiki ja ikävä olo. Sekään ei terveellistä ole ylipukea liikkuva lapsi. Itse olen lapseni kasvattanut löysemmin ja kuunnellut hänen kantansa pukeutumiseen. Meillä meni niinpäin että päiväkodissa vaativat pukemaan liikaa joten kiltti lapsi oli aina haettaessa hikimärkä.
Lopetin viemästä sinne vaatetta yhtään enempää kun oikeasti tarvitsi ja ilmoitin että ne riittävät eikä lapsi palellu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta menee överiksi, jos äiti ei anna lapsen yhtään päättää itse. Kyllä meillä lapsi ainakin oppii, kun oma arvio ei olekaan mennyt ihan nappiin ja onkin tullut kylmä. Esim. viime viikolla halusi lähteä ilman ulkohousuja kouluun. Oli tullut kylmä ja kävi hakemassa housut ennen kuin meni kavereiden kanssa ulos. Sama juttu, kun ei yksi päivä suostunut laittamaan saappaita. Tuli märillä kengillä kotiin ja oli ollut kuulemma kamalaa. No, sitten on mennyt saappaat jalkaan märillä keleillä.
Naapurissa on tällainen lapsi, jonka äiti vielä viidesluokkalaisena päättää, mitä päälle laitetaan. Koko talven oli haalari, kuomat ja kypärämyssy. Sitten ihmeteltiin, kun esiteini kiukutteli vaatteista ja kaverit naureskeli.
Oikeesti? Viidesluokkalainen? Miten ei äiti huomaa, että lapsi on jo iso?
Kyllä. Viidesluokkalainen. Tarkistin vielä omalta lapselta, kun epäilin, että olin ymmärtänyt tämän lapsen äidin puheista väärin. Lapsi on perheen nuorimmainen, mutta menee mielestäni vähän överiksi tämä nuorimmaisen vauvana pitäminen. Äiti ei tosiaan tajua, että vuoden päästä lapsi on jo melkein yläkoululainen. Ja muutenkin pitäisi herätä jo siitä, että oma lapsi saa kuraa niskaan, kun hänet puetaan kuin päiväkoti-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuollainen äiti. Hän päätti esim. rippimekostani ja nukkumaan menoistani vielä yläasteellakin. Jos ei ollu kotona asuessa nukkumassa yhdeksältä, ihan varmasti siitä sai kuulla seuraavat pari viikkoa. Tuntuu jotenkin, ettei mulla ollu lapsena omaa persoonaa. Vieläkin mun on vaikea tehdä päätöksiä, ihan pieniäkin välillä esim. mitä syön. Muutin kotoa äidin takia 16-vuotiaana ja en ole väleissä hänen kanssaan, koska muuten yrittäisi vieläkin määrätä elämästäni.
Omien kokemusten perusteella tuo ei ole todellakaan ok. Lapsen ei saa antaa tietenkään kaikesta päättää, mutta kyllä tuon ikäisen kanssa jo pystyy puhumaan ja esim. sopimaan hanskojen ja pipon mukaan ottamisesta
Minulla on myös ollut määräilevät vanhemmat, mikä on aiheuttanut ihan aitoa vahinkoa vielä aikuisiälläkin. En ole itsekään vanhempieni kanssa väleissä. Kuitenkin ehkä haluaisin kysyä, että tehdäänköhän tässä nyt liikaa oletuksia ja tulkintoja. Ei se, että vanhempi ei halua eka- tai tokaluokkalaisen lapsensa palelevan, tarkoita välttämättä, että sama vanhempi sitten määräilee rippimekkoja yläasteella.
On tietysti kaunis ajatus, että lapsen kanssa voi puhua ja sopia kaikki asiat, mutta käytännön elämässä jokaisesta vaatekappaleesta sopimisen ja puhumisen aikatauluttaminen joka ainoana kouluaamuna voi olla haasteellista, kun pitäisi itsekin päästä lähtemään. Varsinkin kun se sopiminen saattaa kuitenkin mennä pelkäksi juupas-eipäs-väittelyksi, jossa lapsi väittää vastaan vaikka säätiedotukseenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On täysin luonnollista ja oikein, että 8-vuotiaalle vanhempi vielä päättää asioista.
8-vuotias alkaa olemaan sen ikäinen, että he alkavat jo välittämään, mitä he pukevat päälleen ja koulukaveritkin huomaavat sen. Lapsesta ei välttämättä ole kovin kivaa olla koulun pihan ainut taaperoksi puettu lapsi, kun hän kävelee paikalle jotkut takin päälle vedetyt huomioväriset kurahaalarit päällä. Kuitenkin tänä päivänä on saatavilla muunkinlaisia vedenpitäviä housuja, niin miksi se mamma ei voi päästää irti siitä vauvavaiheesta ja ymmärtää, että se lapsi on jo kasvanut isommaksi.
Ja joo, ketään ei saisi kiusata vaatteiden tai minkään muun syyn takia, mutta reaalimaailmassa niin kuitenkin tapahtuu, niin miksi äidin pitää tehdä kaikkensa, että omasta lapsesta tulisi koulukiusattu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä riippuu ihan täysin lapsesta. Oma vähän alle 8-vuotias saattaisi mennä hupparissa ulos pakkasella, jos en käskisi laittaa kunnolla vaatteita. Samoin pipo ja hanskat saattaisi jäädä kotiin, ja sitten joku huolestunut naapurin mummo tekee lasun.
Aikaa neuvotteluiden käymiseen ei ole joka arkiaamu, joten siitä syystä meillä pidetään linja, että minä sanon mitä puetaan ja piste. Tällä tavalla homma on kaikille selkeä eikä tarvitse vääntää turhista. Katsotaan uudestaan sitten, kun oma harkintakyky on vähän enemmän kehittynyt.
Kurahousuista puheen ollen meillä on myös ollut tilanne, että kotiin on sitten tultu märillä kengillä, joita ei saatu ajoissa kuivaksi muuta menoa varten. Eli kyllä ne voi tilanteesta ja lapsesta riippuen olla 8-vuotiaalla edelleen olla tuiki tarpeellinen asuste.
Tämä. Jos itse tiedän, että ulkona on oikeasti v:n kylmä, vaikka ikkunasta katsoen näyttää aurinkoiselta, miksi piposta ja hanskoista pitäisi käydä pitkiä neuvotteluja? Tai jos tiedän, että puistossa, johon mennään, on märkää vaikka piha näyttää kuivalta, miksi kuriksista pitäisi käydä pitkiä neuvotteluja? Mielestäni se riittää, että perustelee asian lapselle, eli ulkona on kylmää, märkää, siksi puetaan x, y ja z.
Ei tarttekaan käydä, kun lapsi on saanut kokeilla että siellä pakkasessa tosiaan tulee kylmä jos ei ole pipoa ja hanskoja. Tai on joutunut katsomaan vierestä toisten hauskanpitoa kuralammikoissa/kastellut itsensä, kun ei ole pukenut kuriksia. Jos vanhemman perustelut sopivasta pukeutumisesta on riittävän hyvät, lapsi pukee kyllä. Jos lapsi ei koe niitä järkeviksi, hän ei pue, tai viimeistään vähän isompana alkaa se kapina.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minustakin menee yli. Mun kohta 8v täyttänyt osaa kyllä varsin hyvin itsekin päättää haluaako kurikset ja kuraleikit vai tekeekö kuivempia hommia. Kouluun se on monesti pakannut kurikset reppuun että voi sit ip-kerhossa halutessaan pukea ne. Ja sama pipossa ja hanskoissa, en minä jaksa tuollaisista riidellä, en ole jaksanut enää pitkään aikaan. Lapsi ymmärtää jo varsin hyvin kun sanoo että on kylmä, kannattaa laittaa ne hanskat, kun on muutaman kerran kokeillut mille tuntuu palella. Toisaalta tuo tuntuu pärjäävän ulkona paljon vähemmillä vaatteilla kuin minä, kun liikkuu niin paljon. Minusta sekin on ihan tärkeä taito että oppii itse arvioimaan mitkä vaatteet on sopivat säähän.
Lapset on erilaisia ja meillä saman ikäisellä olen huomannut sen, että vaikka selvästi vielä viihtyy omalla pihalla kuraleikeissa ja vastaavissa, eikä kurikset varsinaisesti ole ongelma, on myös koulusta kavereilta oppinut, että kurikset on tyhmät. Jos rupeaisin kovasti kyselemään, että etsäviitsis nyt pukea näitä, se kavereilta opittu vastarinta tulisi herkemmin sitten mieleen. Lapselle itselleenkin helpompi niin, että minä päätän sen, milloin ne kurahousut ja kurarukkaset päälle laitetaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä riippuu ihan täysin lapsesta. Oma vähän alle 8-vuotias saattaisi mennä hupparissa ulos pakkasella, jos en käskisi laittaa kunnolla vaatteita. Samoin pipo ja hanskat saattaisi jäädä kotiin, ja sitten joku huolestunut naapurin mummo tekee lasun.
Aikaa neuvotteluiden käymiseen ei ole joka arkiaamu, joten siitä syystä meillä pidetään linja, että minä sanon mitä puetaan ja piste. Tällä tavalla homma on kaikille selkeä eikä tarvitse vääntää turhista. Katsotaan uudestaan sitten, kun oma harkintakyky on vähän enemmän kehittynyt.
Kurahousuista puheen ollen meillä on myös ollut tilanne, että kotiin on sitten tultu märillä kengillä, joita ei saatu ajoissa kuivaksi muuta menoa varten. Eli kyllä ne voi tilanteesta ja lapsesta riippuen olla 8-vuotiaalla edelleen olla tuiki tarpeellinen asuste.
Se harkintakyky tuskin tulee kehittymään koskaan sellaiseksi kuin toivot. Viimeistään teininä vaan ei kerta kaikkiaan enää suostu määräilyysi, vaan tekee mitä huvittaa.
Onko sinusta on epärealistista odottaa lapsen jossain kohtaa ymmärtävän itse pukea takin päälle pakkasella? En minä mitään aikuista saati kuusikymppistä lasta ala enää paapomaan, mutta jos 7- tai 8-vuotias lapsi vilustuu, koska oli talvella ulkona märissä kengissä ja ilman takkia, niin mielestäni se on vanhemman vika eikä lapsen. Lapselle annettu vastuu pitää olla järkevässä suhteessa lapsen kehitystasoon. Lapset kehittyvät eri tahtiin ja siksi pitäisi katsoa, mitä oma lapsi jo osaa tai ei vielä osaa, eikä sitä, mitä joku toinen saman ikäinen osaa tai ei osaa.
Lapselle pitää antaa mahdollisuus oppia ja kehittyä. Jos aina käskytetään, ei sitä oppimista tapahdu ja omaa harkintaa ei harkintaa ei kehity. Isompana komentelu herättää vastarintaa ja teini tekee tahallaan päinvastoin kapinoidessaan vaikka siitä itse viimekädessä kärsisi.
Mun 11 v. laittaa pipon ja hanskat aamulla kun käsken. Näillä keleillä toki ohuet puuvillaiset. Ilman mitään 5 minuutin vänkäyksiä, tuollaisesta en vaivaudu väittelemään ja lapsi tietää sen kyllä. Koulussa pitää niitä tai sitten ei, en puutu siihen, mutta vähintään mukana on aina sellaiset varusteet, että pärjää tarvittaessa tunteja ulkona.
Katson, että kamppeet ovat mukavia ja tyylikkäitä. Edelleen laittaa kouluun siistit toppahousut, jos on pakkasta, tai kuorihousut jos on kylmää ja märkää. Haalaria ei ole pitänyt muuta kuin kotipihassa sen jälkeen kun meni eskariin. Kurahousuja on omistanut yhdet joskus parivuotiaana, toisia en ostanut vaan Reimatecit pitivät kuivina ja olivat mukavammat ja kätevämmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
8-vuotias alkaa olemaan sen ikäinen, että he alkavat jo välittämään, mitä he pukevat päälleen ja koulukaveritkin huomaavat sen. Lapsesta ei välttämättä ole kovin kivaa olla koulun pihan ainut taaperoksi puettu lapsi, kun hän kävelee paikalle jotkut takin päälle vedetyt huomioväriset kurahaalarit päällä. Kuitenkin tänä päivänä on saatavilla muunkinlaisia vedenpitäviä housuja, niin miksi se mamma ei voi päästää irti siitä vauvavaiheesta ja ymmärtää, että se lapsi on jo kasvanut isommaksi.
Ja joo, ketään ei saisi kiusata vaatteiden tai minkään muun syyn takia, mutta reaalimaailmassa niin kuitenkin tapahtuu, niin miksi äidin pitää tehdä kaikkensa, että omasta lapsesta tulisi koulukiusattu?
Kyllä, kyllä, mutta se kurahousujen pukemattomuuskin voi silti olla vanhemman päätös eikä siten tehty, että annetaan lapselle vaan periksi kinuamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuollainen äiti. Hän päätti esim. rippimekostani ja nukkumaan menoistani vielä yläasteellakin. Jos ei ollu kotona asuessa nukkumassa yhdeksältä, ihan varmasti siitä sai kuulla seuraavat pari viikkoa. Tuntuu jotenkin, ettei mulla ollu lapsena omaa persoonaa. Vieläkin mun on vaikea tehdä päätöksiä, ihan pieniäkin välillä esim. mitä syön. Muutin kotoa äidin takia 16-vuotiaana ja en ole väleissä hänen kanssaan, koska muuten yrittäisi vieläkin määrätä elämästäni.
Omien kokemusten perusteella tuo ei ole todellakaan ok. Lapsen ei saa antaa tietenkään kaikesta päättää, mutta kyllä tuon ikäisen kanssa jo pystyy puhumaan ja esim. sopimaan hanskojen ja pipon mukaan ottamisesta
Minulla on myös ollut määräilevät vanhemmat, mikä on aiheuttanut ihan aitoa vahinkoa vielä aikuisiälläkin. En ole itsekään vanhempieni kanssa väleissä. Kuitenkin ehkä haluaisin kysyä, että tehdäänköhän tässä nyt liikaa oletuksia ja tulkintoja. Ei se, että vanhempi ei halua eka- tai tokaluokkalaisen lapsensa palelevan, tarkoita välttämättä, että sama vanhempi sitten määräilee rippimekkoja yläasteella.
On tietysti kaunis ajatus, että lapsen kanssa voi puhua ja sopia kaikki asiat, mutta käytännön elämässä jokaisesta vaatekappaleesta sopimisen ja puhumisen aikatauluttaminen joka ainoana kouluaamuna voi olla haasteellista, kun pitäisi itsekin päästä lähtemään. Varsinkin kun se sopiminen saattaa kuitenkin mennä pelkäksi juupas-eipäs-väittelyksi, jossa lapsi väittää vastaan vaikka säätiedotukseenkin.
Eipäs-juupas väittelyksihän se tässä aloituksen tapauksessa just menee, kun lapsen mielipidettä ei kuunnella ollenkaan. Jos lapsi saa joskus palella niin kiinnostaa ehkä ensi kerralla paremmin kuunnella mitä äiti suosittelee puettavaksi päälle.
herää siis kysymys kuinka paljon kykenee harkitsemaan tuolla iällä, tai aukomaan päätänsä myös muille kuin perheelleen.
mutta kannattaako sitten antaa laittaa mitä huvittaa ja ehkä joskus ymmärtää tai jopa jollain tavalla jatkossa, liian myöhään.
muistamme jossain kerrostalo lueella kun kakaratyttö menee pihoille käytännössä ilman vaatteita.. missä olikaan vanhemmat.
tai
jatkuvasti muille asukkaille suuta soittava pentu joka sitten kirkuu niitäkin sateisella pihalla..
-"sille tulee joku kohtaus mutta kun se on vähän aikaa yksikseen, ehkä se tokenee.."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta menee överiksi, jos äiti ei anna lapsen yhtään päättää itse. Kyllä meillä lapsi ainakin oppii, kun oma arvio ei olekaan mennyt ihan nappiin ja onkin tullut kylmä. Esim. viime viikolla halusi lähteä ilman ulkohousuja kouluun. Oli tullut kylmä ja kävi hakemassa housut ennen kuin meni kavereiden kanssa ulos. Sama juttu, kun ei yksi päivä suostunut laittamaan saappaita. Tuli märillä kengillä kotiin ja oli ollut kuulemma kamalaa. No, sitten on mennyt saappaat jalkaan märillä keleillä.
Naapurissa on tällainen lapsi, jonka äiti vielä viidesluokkalaisena päättää, mitä päälle laitetaan. Koko talven oli haalari, kuomat ja kypärämyssy. Sitten ihmeteltiin, kun esiteini kiukutteli vaatteista ja kaverit naureskeli.
Oikeesti? Viidesluokkalainen? Miten ei äiti huomaa, että lapsi on jo iso?
Kyllä. Viidesluokkalainen. Tarkistin vielä omalta lapselta, kun epäilin, että olin ymmärtänyt tämän lapsen äidin puheista väärin. Lapsi on perheen nuorimmainen, mutta menee mielestäni vähän överiksi tämä nuorimmaisen vauvana pitäminen. Äiti ei tosiaan tajua, että vuoden päästä lapsi on jo melkein yläkoululainen. Ja muutenkin pitäisi herätä jo siitä, että oma lapsi saa kuraa niskaan, kun hänet puetaan kuin päiväkoti-ikäinen.
Riippuu kyl siitäkin, millaset ne on! Meillä nelosluokkalaisella on kypäräpipo jota käyttää pyöräilykypärän ala. Mökillä on haalarit ja kuomiakin käyttää välillä. Mutta nuo kaikki koulussa ja vielä niin, että se kypäräpipo on vielä joku paksu reimatyyppinen lastenmalli niin......
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minustakin menee yli. Mun kohta 8v täyttänyt osaa kyllä varsin hyvin itsekin päättää haluaako kurikset ja kuraleikit vai tekeekö kuivempia hommia. Kouluun se on monesti pakannut kurikset reppuun että voi sit ip-kerhossa halutessaan pukea ne. Ja sama pipossa ja hanskoissa, en minä jaksa tuollaisista riidellä, en ole jaksanut enää pitkään aikaan. Lapsi ymmärtää jo varsin hyvin kun sanoo että on kylmä, kannattaa laittaa ne hanskat, kun on muutaman kerran kokeillut mille tuntuu palella. Toisaalta tuo tuntuu pärjäävän ulkona paljon vähemmillä vaatteilla kuin minä, kun liikkuu niin paljon. Minusta sekin on ihan tärkeä taito että oppii itse arvioimaan mitkä vaatteet on sopivat säähän.
Lapset on erilaisia ja meillä saman ikäisellä olen huomannut sen, että vaikka selvästi vielä viihtyy omalla pihalla kuraleikeissa ja vastaavissa, eikä kurikset varsinaisesti ole ongelma, on myös koulusta kavereilta oppinut, että kurikset on tyhmät. Jos rupeaisin kovasti kyselemään, että etsäviitsis nyt pukea näitä, se kavereilta opittu vastarinta tulisi herkemmin sitten mieleen. Lapselle itselleenkin helpompi niin, että minä päätän sen, milloin ne kurahousut ja kurarukkaset päälle laitetaan
En minä kyllä tämän ikäistä enää pakottaisi kuriksiin jos se ei halua. Onhan sitä muitakin vettä pitäviä housuja olemassa. Oma tykkää pitää kuriksia joskus, ihan sellaiset henkselimalliset menee kouluun päälle, mutta jos ei enää halua niitä niin sit saa mennä jossain kuorihousuissa. Niitäkin voi ostaa parit, yhdet rymyhommiin ja yhdet siistimpiin menoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta menee överiksi, jos äiti ei anna lapsen yhtään päättää itse. Kyllä meillä lapsi ainakin oppii, kun oma arvio ei olekaan mennyt ihan nappiin ja onkin tullut kylmä. Esim. viime viikolla halusi lähteä ilman ulkohousuja kouluun. Oli tullut kylmä ja kävi hakemassa housut ennen kuin meni kavereiden kanssa ulos. Sama juttu, kun ei yksi päivä suostunut laittamaan saappaita. Tuli märillä kengillä kotiin ja oli ollut kuulemma kamalaa. No, sitten on mennyt saappaat jalkaan märillä keleillä.
Naapurissa on tällainen lapsi, jonka äiti vielä viidesluokkalaisena päättää, mitä päälle laitetaan. Koko talven oli haalari, kuomat ja kypärämyssy. Sitten ihmeteltiin, kun esiteini kiukutteli vaatteista ja kaverit naureskeli.
Oikeesti? Viidesluokkalainen? Miten ei äiti huomaa, että lapsi on jo iso?
Kyllä. Viidesluokkalainen. Tarkistin vielä omalta lapselta, kun epäilin, että olin ymmärtänyt tämän lapsen äidin puheista väärin. Lapsi on perheen nuorimmainen, mutta menee mielestäni vähän överiksi tämä nuorimmaisen vauvana pitäminen. Äiti ei tosiaan tajua, että vuoden päästä lapsi on jo melkein yläkoululainen. Ja muutenkin pitäisi herätä jo siitä, että oma lapsi saa kuraa niskaan, kun hänet puetaan kuin päiväkoti-ikäinen.
Riippuu kyl siitäkin, millaset ne on! Meillä nelosluokkalaisella on kypäräpipo jota käyttää pyöräilykypärän ala. Mökillä on haalarit ja kuomiakin käyttää välillä. Mutta nuo kaikki koulussa ja vielä niin, että se kypäräpipo on vielä joku paksu reimatyyppinen lastenmalli niin......
No, nämä ovat juuri sitä osastoa, joita oma lapsi käytti ennen kuin meni eskariin. Lapsiparka on vielä aika pienikokoinen ja samaa kokoluokkaa oman pari vuotta nuoremman lapsen kanssa. Pieni koko ja nuo vaatteet oikein korostaa sitä, miten vauvana pidetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä riippuu ihan täysin lapsesta. Oma vähän alle 8-vuotias saattaisi mennä hupparissa ulos pakkasella, jos en käskisi laittaa kunnolla vaatteita. Samoin pipo ja hanskat saattaisi jäädä kotiin, ja sitten joku huolestunut naapurin mummo tekee lasun.
Aikaa neuvotteluiden käymiseen ei ole joka arkiaamu, joten siitä syystä meillä pidetään linja, että minä sanon mitä puetaan ja piste. Tällä tavalla homma on kaikille selkeä eikä tarvitse vääntää turhista. Katsotaan uudestaan sitten, kun oma harkintakyky on vähän enemmän kehittynyt.
Kurahousuista puheen ollen meillä on myös ollut tilanne, että kotiin on sitten tultu märillä kengillä, joita ei saatu ajoissa kuivaksi muuta menoa varten. Eli kyllä ne voi tilanteesta ja lapsesta riippuen olla 8-vuotiaalla edelleen olla tuiki tarpeellinen asuste.
Tämä. Jos itse tiedän, että ulkona on oikeasti v:n kylmä, vaikka ikkunasta katsoen näyttää aurinkoiselta, miksi piposta ja hanskoista pitäisi käydä pitkiä neuvotteluja? Tai jos tiedän, että puistossa, johon mennään, on märkää vaikka piha näyttää kuivalta, miksi kuriksista pitäisi käydä pitkiä neuvotteluja? Mielestäni se riittää, että perustelee asian lapselle, eli ulkona on kylmää, märkää, siksi puetaan x, y ja z.
Mitä pitkiä neuvotteluja? Siitähän se riita ja vänkääminen alkaa, kun vanhempi yrittää pakottaa vaatteisiin jotka ei lapsen mielestä ole tarpeellisia. Jos on perustelut jotka on lapselle loogiset ja hyväksi koetut, ei tule tarvetta vängätä tai neuvotella. Jotkut lapset uskoo varmaan ihan suosiolla aina mitä vanhempi sanoo, joittenkin pitää päästä ensin kokeilemaan että juu, kylmä tuli, ois kannattanut uskoa vanhempaa.
Oikeesti? Viidesluokkalainen? Miten ei äiti huomaa, että lapsi on jo iso?