Lue keskustelun säännöt.
Oliko teillä vauva-aikana omaa aikaa?
Minulla ei yhtään. Mies oli töissä. Oli raskasta.
Sitten menin itse töihin, se oli ihanaa.
En tajua näitä, jotka kertovat käyneensä kampaajalla vauva-aikana.
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä teksteistä kyllä selviää, miksi joillain on rankkaa ja vauvat huutaa. Äideillä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi osaamista.
Ensin ajattelin, että on kyse sattumasta, mutta kun lukee näitä mielipiteitä, niin ihan vaan tietämättömyys.
Niin että ihan vain positiiviset ajatukset ja hengitteleminen ovat lasten kanssa avain onneen ja onnistumiseen :D? Hurjaa, psykologia on aivan täysin turha tiede, Liisa Kelttikangas-Järvinen puoskari höpöttäessään jostain tempperamenttipiirteistä ja persoonallisuuspiirteistä kun kaikki asiat lasten kanssa hoituvat noinkin simppelillä asioilla! Hengittelyllä ja positiivisilla ajatuksilla ja positiivisella energialla :D.
Keltinkangas-Järvinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ollut vielä vauva-aikana miestä. Saati sitten, että se olisi ollut töissä! Mutta oli omaa aikaa. Äiti laittoi minut pariksi tunniksi nukkumaan pihalle kesät-talvet. Ja viihdyin lelujen kanssa kuulema viltillä ja pinnasängyssä myös hyvin leikkien yksin ja jokeltaen.
En kyllä muista omaa vauva-aikaani ollenkaan, siitä on jo niin kauan. Varhaisimmat muistoni lienevät parin kolmen vuoden iältä eli varsinaisen vauva-ajan jälkeen. Olin ehkä kaksi kun heräsin yksin sängyssä ja aloin huutamaan. Säikähdin kun koin itseni jätetyksi mutta äiti tuli kyllä pian kun kuuli hätäni. En siis kaivannut omaa aikaa ennenkuin joskus jo useamman vuoden jälkeen. Teininä sitten alkoi enemmän varsinaista omaa aikaa kaipaamaan.
Irvi Tapani
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä teksteistä kyllä selviää, miksi joillain on rankkaa ja vauvat huutaa. Äideillä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi osaamista.
Ensin ajattelin, että on kyse sattumasta, mutta kun lukee näitä mielipiteitä, niin ihan vaan tietämättömyys.Niin että ihan vain positiiviset ajatukset ja hengitteleminen ovat lasten kanssa avain onneen ja onnistumiseen :D? Hurjaa, psykologia on aivan täysin turha tiede, Liisa Kelttikangas-Järvinen puoskari höpöttäessään jostain tempperamenttipiirteistä ja persoonallisuuspiirteistä kun kaikki asiat lasten kanssa hoituvat noinkin simppelillä asioilla! Hengittelyllä ja positiivisilla ajatuksilla ja positiivisella energialla :D.
Keltinkangas-Järvinen.
Ei nyt ihan noinkaan :D Keltikangas-Järvinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvalla on noin helpot lapset. Suihku katkeaa vauvan itkuun. Itse siirryin vauva-taaperoaikana käymään suihkussa vain 2 x viikossa juuri tämän takia. Ei vaan ehtinyt, eikä pystynyt.
Ei suihku katkea vauvan itkuun. Kyllä kraanasta tulee vettä vaikka lapsi huutaa. Vai onko teillä ääniohjaimilla toimivat hanat? Ihan rauhassa voit olla suihkussa vaikka vauva huutaa. Ei se vauva mene rikki siitä.
No kyllä mulla suihku keskeytyi kun vauva rupesi itkemään koska se itki niin hirveästi että oksensi.
Mikä ongelma sinulla oli tulla hetki suihkusta pois ja lohduttaa vauvaa? Eihän sitä vauvaa ole pakko jättää toiselle puolelle taloa, vaan sen voi laittaa sitteriin siihen kylppärin ovelle.
Tätä minä en henkilökohtaisesti ymmärrä, että mikä ongelma on raahailla vauvaa mukana? Mulla oli aina vauva siinä näköetäisyydellä, vauvathan usein tykkää katsella äitiä. Tein kaiken suihkusta meikkaamiseen ja tiskaamiseen niin, että vauva hillui vieressä. En kokenut häiritsevänä, en tiedä miksi sitten jotkut kokee? :D
Tosin omaani ei liittynyt huutamista, oli iloinen ja tyytyväinen vauva. Joskus voi olla niin, ettei vauvan huudolle löydy syytä, mutta harvoin vauvat huvikseen huutaa. Äidin pitäisi olla rento, varma ja turvallinen, niin vauvallakin on hyvä olla. Vauva elää sitä äidin energiaa.
Ja kas näin sitä voi neuvoa sellainen, jonka vauva on ollut helppo ja tyytyväinen :D. Luuletko sinä, että koliikkilasten ja refluksilasten tai ihan vain suuritarpeisten lasten äidit aiheuttavat ihan vain itse väsymyksellään sen, ettei lapsi viihdy sekunttiakaan yksin ja huutaa vain? Mikä ihana, lapsellinen ja typerä kupla sitä voikin jollain helpon lapsen äidillä olla :D.
Kärsi kärsi kirkkaimman kruunun saat
Ei kyse ole mistään kärsimyksen glorifioimisesta, vaan siitä, että on yksinkertaisesti naiivia ja lapsellista väittää, että lapsen koliikki, refluksi, allergia tai ihan vain suuritarpeisuus johtuisi äidistä ja siitä ettei äiti ole riittävän rento. Jos on siunattu helpolla lapsella, niin äidin voi olla helppo tuudittautua itsetyytyväiseen kuplaan ja syyttää muita äitejä sieltä siitä, mitä kaikkea väärää muut äidit tekevät kun lapsi itkee eikä nuku. Helpon lapsen vanhemman on helppo luulla, että lapsen helppous johtuu vain siitä, että hän on niiin hyvä äiti ja muiden kohdalla vaikeudet johtuvat siitä, että ovat vain huonompia äitejä. Tosin älykäs ihminen tajuaa, että vauvan ja lapsen helppous ei ole vanhemmasta kiinni ja siitä, että äiti nyt vain on ylivertaisesti parempi kuin muut äidit. Vaan kyse on lapsen helppoudesta mikä on onnekasta sattumaa.
Minä tajuan tämän vaikka oma lapseni ei edes ole mikään vaikein, vaan keskiverto helppo.
Olen tuo joka kirjoitti viestin äidin energiasta ja rentoudesta, enkä kyllä väittänyt vauvan sairauden olevan äidin syytä. Siellähän luki, että "joskus vauvan huudolle ei löydy syytä, mutta harvoin vauvat huvikseen huutaa". Sisältää poikkeustapaukset esim. sairaudet joita on kyllä olemassa, mutta normi se ei ole, että vauvat vaan huutaa eikä koskaan saa nukkua, syödä tai käydä suihkussa - toisin kuin jotkut luulevat.
Minulla on runsaasti kokemusta vauvoista, eli ei rajoitu vain tuohon yhteen.
Jos sinulla on minkäänlaista käsitystä oikeasti vauvoista - kuten väität - niin tietäisit että vauvat itkevät ensimmäisen vuoden aikana todella paljon mm. vatsakivuista, mitkä eivät johdu mistään koliikista tai refluksista. Ja on täysin normaalia, että vauvat harjoittelevat nukkumista ensimmäisen vuoden ajan ja heräävät useita kertoja yössä ilman että kyseessä on sairaus tai vika. On normaalimpaa, että vauvat eivät nuku niin sanotusti hyvin, kuin että vauva nukkuisi täysiä öitä ilman minkäänlaista probleemaa. Tämän tietää jokainen joka työskentelee mm. neuvolassa.
Lapsen itkuun ja nukkumisen opetteluun syy ei ole siinä, että äiti ei vain ole riittävän iloinen ja rento. Vain idiootti tai vastaavasti Maria Nordin voi väittää jotain tuollaista.
Vatsakipujen syy pitää selvittää ja tehdä asialle jotain, mitä äiti syö? Sieltä löytyy luultavasti selitys ja ratkaisu.
Olen tosiaan nähnyt elämässäni paaaaaljon vauvoja, eikä ole normaalia, että itkevät paljon. Siihen on joku syy miksi vauva on itkuinen, ja sille pitää tehdä jotain (jos voi, aina syytä ei saada paikannettua ja joutuu odottamaan vain ajan kulumista).
Tuohan on aika hölmö ajatuskin, että vauvat muuten vaan ihan huvikseen itkisivät "todella paljon". Eivät itke, ei se itkeminen niin mukavaa ole. Aika karukin asenne itkevää vauvaa kohtaan laiminlyödä hänen hätänsä tuollaisella asenteella, että no se on vauva ja vauvat vaan itkee.
Kuka nyt on väittänyt että vauvat itkisi huvikseen? Ei kukaan. Vauvoilla voi olla vatsanväänteitä tai jotain, tai vauva voi olla temperamentiltaan sellainen joka kaipaa paljon läheisyyttä ja ahdistuu jos äiti menee yhtään kauemmas. Tällöin hyvä äiti toki pitää lapsestaan hyvää huolta ja pysyy lähellä ja pitää paljon sylissä, mutta tokihan se on rankkaa olla kirjaimellisesti kiinni siinä lapsessa koko ajan. Mun lapsista toinen oli sellainen. Toinen oli eri maata, viihtyi uskomattoman hyvin lattialla ja oli muuten huomattavan paljon helpompaa kaikki. Jos mulla ois ollut vain jälkimmäisen kaltaisia lapsia niin helppo ois kuvitella itsensä erinomaiseksi äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykypäivää on, että jopa "kotivanhemman" alle kouluikäiset lapset ovat arkipäivisin päivähoidossa eli "varhaiskasvatuksessa". Ja äiti tai isä on 24/7 kotona. Lapset ovat arkipäivisin päivähoidossa eli erossa vanhemmistaan. Ja kun viikonloppu tai loma-aika koittaa, niin nämä lapset kuskataan mummoloihin hoitoon. Sairasta!
Sitten nämä äidit ja isät valittavat joukolla väsymystä ja uupumusta. Mistähän se väsymys ja uupumus mahtaa tulla? Ei ainakaan lastenhoidosta ja lastenkasvatuksesta, koska nämä tehtävät on monessa lapsiperheessä ulkoistettu. Miksi äidin ja isän tehtävät on nykyaikana ulkoistettu yhteiskunnalle ja sukulaisille??!
Kaffebulla kirjoitti:
Se vauva-aika on sitä omaa aikaa. Ei tarvitse olla töissä. Harvassa maassa kotona olemisesta maksetaan.
Joo, just niin. Refluksivauvan kanssa jota pitää hytkyttää päivät pitkät ja silti se huutaa. En ole ikinä ollut niin väsynyt kuin hänen vauva-aikanaan. Onneksi tuo vauva-aika on ohi ja palasin töihin, jossa on jopa kahvitauot. Luksusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun täytyy sisäistää ennenku munasolu kohtaa siittiön että oot vastuullinen ja vauva aika on aika tiivistä asikaa varsinkin kun imettää. Juoksut täytyy olla juostuna ja keskittyä vauvaan.
Vauvan teko on siirtynyt koko ajan yhä myöhäisemmäksi juuri siitä syystä, että ihmiset nimenomaan tajuavat sen, että vauva-aika on sitovaa. Vaikka sen ymmärtää, on silti äärimmäisen tärkeää, että äitikin saa hengähdystaukoja. Huolimatta siitä imettääkö vai syökö lapsi korviketta.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Se vauva-aika on sitä omaa aikaa. Ei tarvitse olla töissä. Harvassa maassa kotona olemisesta maksetaan.
Näin voi todeta vain lapseton nainen. Hei kaffebulla, sulla ei ole lapsia joten elät mielikuviesi varassa. Luulet että kotona olo vauvan kanssa on lepäämistä ja omaa aikaa. Se on kaikkea muuta. Olen tehnyt 16 tuntisia työpäiviä viikkoja putkeen ilman vapaapäivää, sekin tuntuu lomalta vauvavuoteen verrattuna. Koska silloin sai edes yöt nukkua, oli ruokatauko ja kahvitaukoja. Vessassa sai käydä rauhassa ja suihkussa. Voin tulla herättämään sinut vuoden putkeen muutamien tuntien välein ja huutaa korvasi vieressä koko muun ajan. Saat perspektiiviä siihen millaista lepäilyä vauvan kanssa on.
Tämä. Lapsettomat ovat aiheesta täysin pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Se vauva-aika on sitä omaa aikaa. Ei tarvitse olla töissä. Harvassa maassa kotona olemisesta maksetaan.
Joo, just niin. Refluksivauvan kanssa jota pitää hytkyttää päivät pitkät ja silti se huutaa. En ole ikinä ollut niin väsynyt kuin hänen vauva-aikanaan. Onneksi tuo vauva-aika on ohi ja palasin töihin, jossa on jopa kahvitauot. Luksusta.
Etkö ymmärtänyt, että syy on vain siinä että et ollut positiivinen ja hengittänyt rauhoittavasti??! (sarkasmivaroitus tähän väliin)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Se vauva-aika on sitä omaa aikaa. Ei tarvitse olla töissä. Harvassa maassa kotona olemisesta maksetaan.
Näin voi todeta vain lapseton nainen. Hei kaffebulla, sulla ei ole lapsia joten elät mielikuviesi varassa. Luulet että kotona olo vauvan kanssa on lepäämistä ja omaa aikaa. Se on kaikkea muuta. Olen tehnyt 16 tuntisia työpäiviä viikkoja putkeen ilman vapaapäivää, sekin tuntuu lomalta vauvavuoteen verrattuna. Koska silloin sai edes yöt nukkua, oli ruokatauko ja kahvitaukoja. Vessassa sai käydä rauhassa ja suihkussa. Voin tulla herättämään sinut vuoden putkeen muutamien tuntien välein ja huutaa korvasi vieressä koko muun ajan. Saat perspektiiviä siihen millaista lepäilyä vauvan kanssa on.
Tämä. Lapsettomat ovat aiheesta täysin pihalla.
Muistan muuten miten lapsettomana ajattelin joskus viisaana parikymppisenä, että miten laiskaa on syöttää lapselle purkkiruokaa. Koska äideillä ei olekaan muuta kuin aikaa siellä kotona, joten tottakai soseet tehdään itse eikä syötetä mitään valmismoskaa. Sitten sisarukset saivat lapsia ja olin jonkun kerran hoitamassa, hieman alkoi siinä vaiheessa omat luulot karisemaan. Ja viimeistään siinä vaiheessa kun sain oman lapsen tajusin, kuinka typerä olin nuorempana lapsettomana ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaa aikaa? No varmaan tunti tai pari kun mies joskus töittensä jälkeen lähti vaunulenkille vauvan kanssa ja myöhemmin taaperon kanssa leikkipuistoon. Sekin oma aika meni tosin kodin siivoamiseen ja ruoanlaittoon
Silloin kun lapset (3 kpl) oli pieniä, oli rankkaa, mutta en koskaan valuttanut. Olematon tukiverkosto, mies käytännössä asui ulkomailla koska oli koko ajan työreissuilla ja 2/3 lapsista oli koliikki ja muutenkin kaikki vauvat olivat haastavia ja huonoja nukkumaan. Imetin jokaista kauan, joten oli monta vuotta putkeen 247 kiinni jossain vauvassa/taaperossa. Oma valinta ja nautin siitä kyllä, vaikka tosiaan rankkaa oli. Olin myös onnekas, koska taloudellisesti oli mahdollista olla vuosia vaan kotiäiti. Ne olivat elämäni parhaampia vuosia ja nautin kyllä siitä, kun ei tarvinnut olla yksin vaan aina lasten kanssa.
Nykyään lapset teinejä ja mun on vaikea suhtautua kaverin vauvavuoteen. Esikoinen 40-vuotiaana. Valittaa kun on rankkaa, vaikka he tekevät miehensä kanssa kaiken 50/50, tämän lisäksi vauva on isovanhemmillaan yhden kokonaisen päivän viikossa, jolloin vanhemmat rentoutuvat. Ja silti kaverini toisinaan valittaa miten on aivan loppu. Lohdutan ja kuuntelen, mutta myönnän miettiväni että hel vettä sentään, toihan kuulostaa ihan lomalta tollanen elämä 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun lapset (3 kpl) oli pieniä, oli rankkaa, mutta en koskaan valuttanut. Olematon tukiverkosto, mies käytännössä asui ulkomailla koska oli koko ajan työreissuilla ja 2/3 lapsista oli koliikki ja muutenkin kaikki vauvat olivat haastavia ja huonoja nukkumaan. Imetin jokaista kauan, joten oli monta vuotta putkeen 247 kiinni jossain vauvassa/taaperossa. Oma valinta ja nautin siitä kyllä, vaikka tosiaan rankkaa oli. Olin myös onnekas, koska taloudellisesti oli mahdollista olla vuosia vaan kotiäiti. Ne olivat elämäni parhaampia vuosia ja nautin kyllä siitä, kun ei tarvinnut olla yksin vaan aina lasten kanssa.
Nykyään lapset teinejä ja mun on vaikea suhtautua kaverin vauvavuoteen. Esikoinen 40-vuotiaana. Valittaa kun on rankkaa, vaikka he tekevät miehensä kanssa kaiken 50/50, tämän lisäksi vauva on isovanhemmillaan yhden kokonaisen päivän viikossa, jolloin vanhemmat rentoutuvat. Ja silti kaverini toisinaan valittaa miten on aivan loppu. Lohdutan ja kuuntelen, mutta myönnän miettiväni että hel vettä sentään, toihan kuulostaa ihan lomalta tollanen elämä 😁
Siis miksi ihmeessä ei saisi valittaa ja ei saisi tuntua arki raskaalta, jos on yksin useamman vuoden putkeen kotona koliikkivauvojen kanssa ilman tukiverkkoa? Et sinä mitallia siitä saa ettet koskaan valittanut, eikä kaverisi ole huonompi äiti, vaikka tuntisikin ja jopa ääneen sanoisi että arki on raskasta. Tää on just tätä, että pitää kärsiä hiljaa yksin ja siitä tehdään jotain ihailtavaa, vaikka koliikkilasten kanssa arki ihan oikeasti on yhtä helvettiä sen oman aikansa. Sit taivastellaan jos joku kehtaa valittaa jos on ollut helpompaa. Jalostaako se yksin hiljaa kärsiminen jotenkin tai tekeekö se paremmaksi vanhemmaksi?
ei, mun äiti oli mun kaa kotona 24/7
Ei, töiden jälkeen tulin aina suoraan kotiin että vaimo pääsi omiin menoihinsa ja viikonloppuisin ei ollut mahdollista ottaa omaa aikaa kun naisen mielestä viikonloput on perhettä varten ja sillon vietetään perheen kanssa aikaa
Omaa aikaa oli silloin, kun vauva nukkui tai en itse nukkunut. Olin totaaliyhäri. Aina välillä lapsen isä tai oma äiti kävi auttamassa, niin sain nukkua.
Jatkuva pelko omasta jaksamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Se vauva-aika on sitä omaa aikaa. Ei tarvitse olla töissä. Harvassa maassa kotona olemisesta maksetaan.
Siinä maksetaan lapsen hoitamisesta kotona, joka voi olla hyvinkin yhteiskunnalle taloudellisesti kannattavaa. Omaa aikaa lapsen hoito ei ole. Oma aika tarkoittaa sitä, että voidaan tehdä ihan mitä itse halutaan se aika. Vauvan imettäminen ja hoivaaminen on työtä.
Tuolla kriteerillä minulla ei ole koskaan omaa aikaa. "Voidaan tehdä mitä itse halutaan" - ei taida suurimmalla osalla onnistua koskaan, resurssit ei yksinkertaisesti riitä.
Itse koin ennen lapsia, että minulla oli töiden jälkeen paljon omaa aikaa, jonka sain käyttää, miten itse halusin.
Ai kauhee. Otsikon luettuani aloin pohtimaan, olikohan minulla vauvana riittävästi omaa aikaa ja miten tällaista voi edes muistaa. Kunnes tajusin.. :''D Päiväunet lie paikallaan.
Sun täytyy sisäistää ennenku munasolu kohtaa siittiön että oot vastuullinen ja vauva aika on aika tiivistä asikaa varsinkin kun imettää. Juoksut täytyy olla juostuna ja keskittyä vauvaan.