Lue keskustelun säännöt.
Minä väitän: suuri syy lapsiperheiden vanhempien onnettomuuteen ovat lasten harrastukset
Stressed out dad
02.05.2023 |
Jatkuvaa kuskaamista arki-illat. Vielä jos vuorotyötä niin yhtä h e l v e t t i ä. Mitään omaa aikaa ei vanhemmilla ole kun iltaisin voisi tejdä jotain, ajellaankin autoilla pitkin kaupunkia. Sitten pelireissut, turnaukset ym. Viikonloppu a kun voisi käydä isovanhempia katsomassa (ja vanhemmat vaikka käydä yhdessä jossain) tai vaikka mökillä niin ei. Kaupunkiin jäädään koska lapsilla harkat ja/tai pelejä.
Lapsiperhearjesta luodaan kuvaa "prismaperheilyna" jossa vanhempien pitää unohtaa itsensä kokonaan ja uhrata itsensä perheelle kuin he eivät olisikaan seksuaalisia ihmisiä vaan jotain moderneja munkkeja ja nunnia. Täysin väärässä tällainen kuva ei ole. Amerikassa kutsutaan "soccer-mum":meiksi. Milloin lasten harrastamisesta tuli kaiken aikuisten elämän täyttävä asia? Entä kysyikö kukaan aikuisilta halusivatko he värjötellä jossain kentän laidalla aikansa? Ei todellakaan ihme että syntyvyys laskee.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Katsokaapa instassa Suvi Tiilikaista ja hänen miestään Jukka Tiilikaista. Suvi kuskaa arki- illat ja viikonloput kolmea poikaa peleihin ja takaisin. Viikonloput menevät vain siihen. En ymmärrä miten joku suostuu ja pystyy tuohon, en minä ainakaan. Aivan Järjetöntä.
ei olisi minustakaan, ei sen puoleen silloin ei olisi niin rahaakaan ollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapset harrasti sellaisia harrastuksia, joihin pääsi itse kulkemaan. Ei ollut kuskaamisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikkien tuntemieni perheiden pojat, jotka ei harrasta aktiivisesti liikuntaa seurassa, ovat saaneet tai saamassa add- tai adhd-diagnoosin. Ek kuulosta heidän elämä juhlalta.
Tunnetpa levotonta porukkaa.
Joo, akateemisia hyvissä töissä olevia aikuisia, joiden tytöillä ei vastaavia ongelmia ole.
Mutta jättäkää toki ne pojat viihtymään laitteilla...
Varo, kohta sullakin on se sama diagnoosi kuin noilla pojilla, kun mitä ilmeisimmin olet laitteella nytkin. Ehkä se on tarttuvaa!
Ei huolta, harrastan itsekin liikuntaa tavoitteellisesti. Miltä tuntuu olla laiska vanhempi, jonka lapsetkin möllöttävät laitteilla eikä koulukaan suju?
On ihan tilastollinen tosiseikka, että adhd-ihmiset ovat yliedustettuina aktiiviurheilijoiden joukossa. Urheilussa on helppo loistaa, kun keskittyminen ei riitä muuhun.
Ei ole. Mutta linkitä toki "tutkimuksesi" :D
Nazeer, Mansour, Gross 2014.
Ja linkki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikkien tuntemieni perheiden pojat, jotka ei harrasta aktiivisesti liikuntaa seurassa, ovat saaneet tai saamassa add- tai adhd-diagnoosin. Ek kuulosta heidän elämä juhlalta.
Tunnetpa levotonta porukkaa.
Joo, akateemisia hyvissä töissä olevia aikuisia, joiden tytöillä ei vastaavia ongelmia ole.
Mutta jättäkää toki ne pojat viihtymään laitteilla...
Varo, kohta sullakin on se sama diagnoosi kuin noilla pojilla, kun mitä ilmeisimmin olet laitteella nytkin. Ehkä se on tarttuvaa!
Ei huolta, harrastan itsekin liikuntaa tavoitteellisesti. Miltä tuntuu olla laiska vanhempi, jonka lapsetkin möllöttävät laitteilla eikä koulukaan suju?
On ihan tilastollinen tosiseikka, että adhd-ihmiset ovat yliedustettuina aktiiviurheilijoiden joukossa. Urheilussa on helppo loistaa, kun keskittyminen ei riitä muuhun.
Ei ole. Mutta linkitä toki "tutkimuksesi" :D
Nazeer, Mansour, Gross 2014.
Ja linkki?
Etkö hupsu osaa googlata?
Vierailija kirjoitti:
Päätimme lasten ollessa alle kouluikäisiä, ettemme lähde harrastusrumbaan. Lapsilla saa olla harrastus 1-2 krt/vko ja mieluiten samaan aikaan. Jos haluavat enemmän harrastaa, niin se on mahdollista sitten, kun osaavat itse harrastukseen kulkea. Lisäksi harrastukset valitaan niin, että ne ovat lasten harrastuksia, eivät vanhempien ja koko perheen elämäntapa.
Hyvin on toiminut. Suosittelen. Jää aikaa olla, voi tavata kavereita tai käydä perheen kanssa vaikka spontaanisti uimassa, eikä elämä tunnu kelloa vastaan kilpailulta.
Joo meillä sama. 1-2 harrastusta, tällä hetkellä on yksi harrastuskuskaus viikossa. Jää aika kaikelle muullekin.
Se kyllä auttaa, että asutaan suhteellisen keskeisellä sijainnilla, eli kavereita ja harrastuksia löytyy läheltä.
Ei kukaan pakota harrastusrumbaan, paitsi ehkä vanhemman oman paniikki siitä, että lapsesta ei tule tulevaisuuden menestyjää, jos ei juokse siellä sun täällä. Minkä perässä siinä juostaan, mitä pakoon, vastaus löytynee sieltä oman pään sisältä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikkien tuntemieni perheiden pojat, jotka ei harrasta aktiivisesti liikuntaa seurassa, ovat saaneet tai saamassa add- tai adhd-diagnoosin. Ek kuulosta heidän elämä juhlalta.
Tunnetpa levotonta porukkaa.
Joo, akateemisia hyvissä töissä olevia aikuisia, joiden tytöillä ei vastaavia ongelmia ole.
Mutta jättäkää toki ne pojat viihtymään laitteilla...
Varo, kohta sullakin on se sama diagnoosi kuin noilla pojilla, kun mitä ilmeisimmin olet laitteella nytkin. Ehkä se on tarttuvaa!
Ei huolta, harrastan itsekin liikuntaa tavoitteellisesti. Miltä tuntuu olla laiska vanhempi, jonka lapsetkin möllöttävät laitteilla eikä koulukaan suju?
On ihan tilastollinen tosiseikka, että adhd-ihmiset ovat yliedustettuina aktiiviurheilijoiden joukossa. Urheilussa on helppo loistaa, kun keskittyminen ei riitä muuhun.
Ei ole. Mutta linkitä toki "tutkimuksesi" :D
Tästä löytyy englanninkielistä materiaalia.
Mutta etkö oikeasti ole miettinyt, mikä on vinksallaan jos koko tuttavapiirisi pojilla on kaikilla adhd, jota osa lääkitsee urheilulla? Meillä päin ainakin on tavallisia rauhallisia poikia.
Nyt vaan pitäisi löytyä se "tästä" löytyvä materiaali.
Tsekkaapa myös Ekman, Hiltunen, Gustafsson 2021. Tiivistelmä vapaasti luettavissa.
Osaat ilmeisen huonosti englantia, koska tiivisteessä sanotaan, että AQ-arvioissa ei ollut eroa urheilijoiden ja ei-urheilijoiden välillä. Suora lainaus: No differences were found in AQ between the groups."
Linkki tiivistelmään:
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/34064644/
Kaupunkilaisten ongelmia tuommonen kuskaaminen. Täällä pääseee kersat kulkemaan harrastuksiinsa kun taajaman laidasta laitaan on 5 km. Toki haja-asutusalueella asuvat joutuu kuskaan kun ei ole julkista liikennettä illalla, mutta matka menee sukkelaan kun muuta liikennettä ei paljon ole. Ei täällä ehkä jokaista mahdollista harrastusta ole tarjolla, mutta aiankin omille, jo aikuisille, lapsille löytyi sopivasti harrastettavaa. Kohtuulliseen hintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työssäni kohtaan jatkuvasti rasitusmurtumista kärsiviä lapsia, jotka liikkuvat tavoitteellisesti 5-6 pvä viikosta. Yleensä jalkapalloa tai muuta tärähdysaltista urheilua. Muistakaa antaa lasten levätä myös.
Kukaan poika/mies ei ole päässyt tekemään minuun tarpeitaan kuuteen vuoteen, vaikkei ole lapsia kärsimässä. Ilmeisesti joihinkin pääsevät, kun ovat oppineet niin sinnikkäiksi.
T31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastamattomuus on ok jos on muuten aktiivinen elämäntapa, tulee liikuttua ja puuhattua perheen tai kavereiden kanssa vapaa-ajalla päivittäin. Joku tietysti tykkää puuhata yksinkin mutta silloinkaan ei kannata unohtaa liikunnan merkitystä lapsen hyvinvoinnille. Valitettavan monella arki ilman harrastuksia tarkoittaa istumista kotona kännykän kanssa. Tällaisista lapsista kasvaa aika usein taitamattomia ja osattomia. Ennen oli ennen, nykyään lapset ei valitettavasti leiki samoissa määrin pihoilla, varmaan toki vielä jossakin on yhteisöllisiä pihapiirejä toivottavasti. Mutta mikään pakko harrastusrumba ei ole, kannattaa miettiä joka perheelle sopivia tapoja harrastaa. Itse mielelläni olen vienyt lapset kehittäviin ja taitoja harjoittaviin harrastuksiin, sellaisiin jotka jättävät viikonlopuille vapaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikkien tuntemieni perheiden pojat, jotka ei harrasta aktiivisesti liikuntaa seurassa, ovat saaneet tai saamassa add- tai adhd-diagnoosin. Ek kuulosta heidän elämä juhlalta.
Tunnetpa levotonta porukkaa.
Joo, akateemisia hyvissä töissä olevia aikuisia, joiden tytöillä ei vastaavia ongelmia ole.
Mutta jättäkää toki ne pojat viihtymään laitteilla...
Varo, kohta sullakin on se sama diagnoosi kuin noilla pojilla, kun mitä ilmeisimmin olet laitteella nytkin. Ehkä se on tarttuvaa!
Ei huolta, harrastan itsekin liikuntaa tavoitteellisesti. Miltä tuntuu olla laiska vanhempi, jonka lapsetkin möllöttävät laitteilla eikä koulukaan suju?
On ihan tilastollinen tosiseikka, että adhd-ihmiset ovat yliedustettuina aktiiviurheilijoiden joukossa. Urheilussa on helppo loistaa, kun keskittyminen ei riitä muuhun.
Ei ole. Mutta linkitä toki "tutkimuksesi" :D
Nazeer, Mansour, Gross 2014.
Tutkimustiivistelmässä sanotaan, ADHD:n hoito urheilijoilla on haaste ja ADHD ongelma urheilijoille. Suora lainaus: "Attention-deficit hyperactivity disorder (ADHD) is a common neurodevelopmental disorder that affects the child and adolescent population. It is characterized by impairment in attention/concentration, hyperactivity, and impulsivity, all of which can impact performance of athletes."
Ja linkki:
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/24987666/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikkien tuntemieni perheiden pojat, jotka ei harrasta aktiivisesti liikuntaa seurassa, ovat saaneet tai saamassa add- tai adhd-diagnoosin. Ek kuulosta heidän elämä juhlalta.
Tunnetpa levotonta porukkaa.
Joo, akateemisia hyvissä töissä olevia aikuisia, joiden tytöillä ei vastaavia ongelmia ole.
Mutta jättäkää toki ne pojat viihtymään laitteilla...
Varo, kohta sullakin on se sama diagnoosi kuin noilla pojilla, kun mitä ilmeisimmin olet laitteella nytkin. Ehkä se on tarttuvaa!
Ei huolta, harrastan itsekin liikuntaa tavoitteellisesti. Miltä tuntuu olla laiska vanhempi, jonka lapsetkin möllöttävät laitteilla eikä koulukaan suju?
On ihan tilastollinen tosiseikka, että adhd-ihmiset ovat yliedustettuina aktiiviurheilijoiden joukossa. Urheilussa on helppo loistaa, kun keskittyminen ei riitä muuhun.
Ei ole. Mutta linkitä toki "tutkimuksesi" :D
Tästä löytyy englanninkielistä materiaalia.
Mutta etkö oikeasti ole miettinyt, mikä on vinksallaan jos koko tuttavapiirisi pojilla on kaikilla adhd, jota osa lääkitsee urheilulla? Meillä päin ainakin on tavallisia rauhallisia poikia.
Nyt vaan pitäisi löytyä se "tästä" löytyvä materiaali.
Tsekkaapa myös Ekman, Hiltunen, Gustafsson 2021. Tiivistelmä vapaasti luettavissa.
Osaat ilmeisen huonosti englantia, koska tiivisteessä sanotaan, että AQ-arvioissa ei ollut eroa urheilijoiden ja ei-urheilijoiden välillä. Suora lainaus: No differences were found in AQ between the groups."
Linkki tiivistelmään:
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/34064644/
AQ merkitsee autismikyselyä, autism spectrum questionnaire. Eli urheilijoiden keskuudessa ei havaittu kyselytutkimuksen perusteella enempää autismia kuin ei-urheilijoilla.
En ota kantaa englannin kielen taitoosi, mutta keskittymiskykysi taisi nyt vähän livetä. Olimme keskustelemassa tutkimuksen tuloksista ADHD:n osalta.
Työkaverini kaksi lasta pelaavat pesäpalloa. Heillä on 2(!) vapaata viikonloppua koko kesässä ja kaikki lomareissut tehdään näiden leirien yhteyteen. Mitään muuta lomaa ei ole.Ihan kauheeta. En ymmärrä miten vanhemmat jaksaa tällaista. Sen lisäksi treenit talvisin, halliturnaukset ja kauhee rahanmeno. En ihmettele, ettei ihmiset lisäänny jos se vanhemmuus on tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikkien tuntemieni perheiden pojat, jotka ei harrasta aktiivisesti liikuntaa seurassa, ovat saaneet tai saamassa add- tai adhd-diagnoosin. Ek kuulosta heidän elämä juhlalta.
Tunnetpa levotonta porukkaa.
Joo, akateemisia hyvissä töissä olevia aikuisia, joiden tytöillä ei vastaavia ongelmia ole.
Mutta jättäkää toki ne pojat viihtymään laitteilla...
Varo, kohta sullakin on se sama diagnoosi kuin noilla pojilla, kun mitä ilmeisimmin olet laitteella nytkin. Ehkä se on tarttuvaa!
Ei huolta, harrastan itsekin liikuntaa tavoitteellisesti. Miltä tuntuu olla laiska vanhempi, jonka lapsetkin möllöttävät laitteilla eikä koulukaan suju?
On ihan tilastollinen tosiseikka, että adhd-ihmiset ovat yliedustettuina aktiiviurheilijoiden joukossa. Urheilussa on helppo loistaa, kun keskittyminen ei riitä muuhun.
Ei ole. Mutta linkitä toki "tutkimuksesi" :D
Nazeer, Mansour, Gross 2014.
Tutkimustiivistelmässä sanotaan, ADHD:n hoito urheilijoilla on haaste ja ADHD ongelma urheilijoille. Suora lainaus: "Attention-deficit hyperactivity disorder (ADHD) is a common neurodevelopmental disorder that affects the child and adolescent population. It is characterized by impairment in attention/concentration, hyperactivity, and impulsivity, all of which can impact performance of athletes."
Ja linkki:
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/24987666/
Eliittiurheilijoilla adhd:n esiintyvyys on 7-8 prosenttia, eli selvästi enemmän kuin muulla väestöllä.
Tämä vääntöhän sai alkunsa siitä, kun eräs henkilö väitti että lähes kaikilla pojilla hänen tuttavapiirissään, jotka eivät harrasta urheilua seurassa, on adhd tai add. Todennäköisempää olisi toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikkien tuntemieni perheiden pojat, jotka ei harrasta aktiivisesti liikuntaa seurassa, ovat saaneet tai saamassa add- tai adhd-diagnoosin. Ek kuulosta heidän elämä juhlalta.
Tunnetpa levotonta porukkaa.
Joo, akateemisia hyvissä töissä olevia aikuisia, joiden tytöillä ei vastaavia ongelmia ole.
Mutta jättäkää toki ne pojat viihtymään laitteilla...
Varo, kohta sullakin on se sama diagnoosi kuin noilla pojilla, kun mitä ilmeisimmin olet laitteella nytkin. Ehkä se on tarttuvaa!
Ei huolta, harrastan itsekin liikuntaa tavoitteellisesti. Miltä tuntuu olla laiska vanhempi, jonka lapsetkin möllöttävät laitteilla eikä koulukaan suju?
On ihan tilastollinen tosiseikka, että adhd-ihmiset ovat yliedustettuina aktiiviurheilijoiden joukossa. Urheilussa on helppo loistaa, kun keskittyminen ei riitä muuhun.
Ei ole. Mutta linkitä toki "tutkimuksesi" :D
Tästä löytyy englanninkielistä materiaalia.
Mutta etkö oikeasti ole miettinyt, mikä on vinksallaan jos koko tuttavapiirisi pojilla on kaikilla adhd, jota osa lääkitsee urheilulla? Meillä päin ainakin on tavallisia rauhallisia poikia.
Nyt vaan pitäisi löytyä se "tästä" löytyvä materiaali.
Tsekkaapa myös Ekman, Hiltunen, Gustafsson 2021. Tiivistelmä vapaasti luettavissa.
Osaat ilmeisen huonosti englantia, koska tiivisteessä sanotaan, että AQ-arvioissa ei ollut eroa urheilijoiden ja ei-urheilijoiden välillä. Suora lainaus: No differences were found in AQ between the groups."
Linkki tiivistelmään:
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/34064644/AQ merkitsee autismikyselyä, autism spectrum questionnaire. Eli urheilijoiden keskuudessa ei havaittu kyselytutkimuksen perusteella enempää autismia kuin ei-urheilijoilla.
En ota kantaa englannin kielen taitoosi, mutta keskittymiskykysi taisi nyt vähän livetä. Olimme keskustelemassa tutkimuksen tuloksista ADHD:n osalta.
Adhd ja add ovat yleisiä autismin liitännäisdiagnooseja. Missään tiivisteessä ei sanottu adhd-ihmisten olevan yliedustettuna urheilussa, ainoastaan se, että koulussa adhd-oireilevat oireilivat vähemmän urheillessaan kuin koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikkien tuntemieni perheiden pojat, jotka ei harrasta aktiivisesti liikuntaa seurassa, ovat saaneet tai saamassa add- tai adhd-diagnoosin. Ek kuulosta heidän elämä juhlalta.
Tunnetpa levotonta porukkaa.
Joo, akateemisia hyvissä töissä olevia aikuisia, joiden tytöillä ei vastaavia ongelmia ole.
Mutta jättäkää toki ne pojat viihtymään laitteilla...
Varo, kohta sullakin on se sama diagnoosi kuin noilla pojilla, kun mitä ilmeisimmin olet laitteella nytkin. Ehkä se on tarttuvaa!
Ei huolta, harrastan itsekin liikuntaa tavoitteellisesti. Miltä tuntuu olla laiska vanhempi, jonka lapsetkin möllöttävät laitteilla eikä koulukaan suju?
On ihan tilastollinen tosiseikka, että adhd-ihmiset ovat yliedustettuina aktiiviurheilijoiden joukossa. Urheilussa on helppo loistaa, kun keskittyminen ei riitä muuhun.
Ei ole. Mutta linkitä toki "tutkimuksesi" :D
Nazeer, Mansour, Gross 2014.
Tutkimustiivistelmässä sanotaan, ADHD:n hoito urheilijoilla on haaste ja ADHD ongelma urheilijoille. Suora lainaus: "Attention-deficit hyperactivity disorder (ADHD) is a common neurodevelopmental disorder that affects the child and adolescent population. It is characterized by impairment in attention/concentration, hyperactivity, and impulsivity, all of which can impact performance of athletes."
Ja linkki:
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/24987666/Eliittiurheilijoilla adhd:n esiintyvyys on 7-8 prosenttia, eli selvästi enemmän kuin muulla väestöllä.
Tämä vääntöhän sai alkunsa siitä, kun eräs henkilö väitti että lähes kaikilla pojilla hänen tuttavapiirissään, jotka eivät harrasta urheilua seurassa, on adhd tai add. Todennäköisempää olisi toisinpäin.
Ja lähde tälle 7-8 prosentille? Ja yleisyydelle valtaväestössä?
Oon joskus kirjoittanut jo toiseenkin lasten harrastuksia käsittelevään ketjuun mut laitan uudelleen. Meillä on kaksi kilpaurheilevaa lasta/nuorta. Arjet ja pyhät menee harrastuksien kuskaamisissa ja vkl peleissä ja kilpailuissa, me vanhemmat olkaan usein toimitsijoina. Plussat on toistaiseksi voittaneet miinukset.
Miinuksina siis valtaisa rahanmeno ja juurikin se että mökkireissuille/isovanhemmille/omiin sosiaalisiin menoihin ei juuri jää aikaa ja niitä on aina tosi työlästä sopia ja toteuttaa.
Plussana se että lapsi saa koulusta erillisen hyvän ja tiiviin kaveripiirin joka tukee sosiaalisia taitoja myös koulussa ja sen ulkopuolella. Lapset oppii priorisoimaan ja suunnittelemaan omaa ajankäyttöään koulun ja harrastuksen välillä. Säännöllinen vuorokausirytmi ja kunnollinen ruokailu sivutuotteena ilman sen kummempia ponnisteluita. Tasapainoisempi mieli kun tunnekuohuja pystyy tasoittamaan fyysisesti.
Plus itsellä oon tosi hyvässä kunnossa sillä treenaan itse aina samalla kun lapset treenaa. Asutaan kaupungissa niin tämä onnistuu helposti ja saan vaihtelevaa treeniä.
En sitten tiedä oltaisiinko onnellisempia ilman tätä hässäkkää. Sohvalla varmaan tulis vietettyä enemmän aikaa ja ehkä vkl valvottua ja lipitettyä viiniä seurassa ja yksin.
Aika aikansa kutakin ja lapset saa harrastaa niin kauan kun haluavat. Mä pärjään ilman merkkilaukkuja ja säännöllisiä vkl reissuja euroopan kaupunkeihin. Autossakin riittää se että kulkee halleille ja takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikkien tuntemieni perheiden pojat, jotka ei harrasta aktiivisesti liikuntaa seurassa, ovat saaneet tai saamassa add- tai adhd-diagnoosin. Ek kuulosta heidän elämä juhlalta.
Tunnetpa levotonta porukkaa.
Joo, akateemisia hyvissä töissä olevia aikuisia, joiden tytöillä ei vastaavia ongelmia ole.
Mutta jättäkää toki ne pojat viihtymään laitteilla...
Varo, kohta sullakin on se sama diagnoosi kuin noilla pojilla, kun mitä ilmeisimmin olet laitteella nytkin. Ehkä se on tarttuvaa!
Ei huolta, harrastan itsekin liikuntaa tavoitteellisesti. Miltä tuntuu olla laiska vanhempi, jonka lapsetkin möllöttävät laitteilla eikä koulukaan suju?
On ihan tilastollinen tosiseikka, että adhd-ihmiset ovat yliedustettuina aktiiviurheilijoiden joukossa. Urheilussa on helppo loistaa, kun keskittyminen ei riitä muuhun.
Ei ole. Mutta linkitä toki "tutkimuksesi" :D
Tästä löytyy englanninkielistä materiaalia.
Mutta etkö oikeasti ole miettinyt, mikä on vinksallaan jos koko tuttavapiirisi pojilla on kaikilla adhd, jota osa lääkitsee urheilulla? Meillä päin ainakin on tavallisia rauhallisia poikia.
Nyt vaan pitäisi löytyä se "tästä" löytyvä materiaali.
Tsekkaapa myös Ekman, Hiltunen, Gustafsson 2021. Tiivistelmä vapaasti luettavissa.
Osaat ilmeisen huonosti englantia, koska tiivisteessä sanotaan, että AQ-arvioissa ei ollut eroa urheilijoiden ja ei-urheilijoiden välillä. Suora lainaus: No differences were found in AQ between the groups."
Linkki tiivistelmään:
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/34064644/AQ merkitsee autismikyselyä, autism spectrum questionnaire. Eli urheilijoiden keskuudessa ei havaittu kyselytutkimuksen perusteella enempää autismia kuin ei-urheilijoilla.
En ota kantaa englannin kielen taitoosi, mutta keskittymiskykysi taisi nyt vähän livetä. Olimme keskustelemassa tutkimuksen tuloksista ADHD:n osalta.
Adhd ja add ovat yleisiä autismin liitännäisdiagnooseja. Missään tiivisteessä ei sanottu adhd-ihmisten olevan yliedustettuna urheilussa, ainoastaan se, että koulussa adhd-oireilevat oireilivat vähemmän urheillessaan kuin koulussa.
Yritähän nyt keskittyä. Autismi ei liity keskustelun aiheeseen mitenkään. Ja kyllä tutkimusartikkelissa aivan selkeästi todetaan, että adhd on yleisempi urheilijoiden keskuudessa.
Se ei muuten ole tiiviste vaan tiivistelmä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointin, mutta ihmisenä joka ei pikkulapsiaikaan saanut yhtään omaa aikaa, olen suorastaan hämmentynyt tästä harrastusten mahdollistamasta vapaa-ajan määrästä. Toki pitää kuskata, mutta treenaan aina lapsen harrastusten aikaan.
Taidat elää lastesi kautta. Mihin hukkasit oman itsesi?
Erittäin hyvä aloitus.
Lapsemme ovat jo parikymppisiä ja valikoimme lapsemme harrastukset pääasiassa harrastuspaikan sijainnin perusteella siten, että niihin oli kävelymatka. Ennen kouluikää lapset vietiin kävellen, kouluiässä lapset menivät yksin kävellen. Ihan tarpeeksi löytyi valikoimaa.
Kertaakaan en ole joutunut keräämään rahaa. Esiintymisasuja olen ommellut, mutta kustannukset ovat olleet pienet.
Huonolla säällä on joskus kuljetettu autolla.
Ainoa harrastus, johon en suostunut, oli telinevoimistelu, koska sinne olisi pitänyt viedä autolla ja harrastuksia oli jo silloin mielestäni tarpeeksi; tuo harrastus olisi ollut jo liikaa, koska jokainen arki-ilta olisi ollut jotain.
Lapsi tästä vieläkin joskus motkottaa, mutta tein päätöksen silloisten voimavarojen ja tilanteen mukaan.
Ajatukseni on ollut, että lapsen harrastus on lapsen harrastus, ei minun.
Lapseni ovat ok.