Lue keskustelun säännöt.
Minä väitän: suuri syy lapsiperheiden vanhempien onnettomuuteen ovat lasten harrastukset
Stressed out dad
02.05.2023 |
Jatkuvaa kuskaamista arki-illat. Vielä jos vuorotyötä niin yhtä h e l v e t t i ä. Mitään omaa aikaa ei vanhemmilla ole kun iltaisin voisi tejdä jotain, ajellaankin autoilla pitkin kaupunkia. Sitten pelireissut, turnaukset ym. Viikonloppu a kun voisi käydä isovanhempia katsomassa (ja vanhemmat vaikka käydä yhdessä jossain) tai vaikka mökillä niin ei. Kaupunkiin jäädään koska lapsilla harkat ja/tai pelejä.
Lapsiperhearjesta luodaan kuvaa "prismaperheilyna" jossa vanhempien pitää unohtaa itsensä kokonaan ja uhrata itsensä perheelle kuin he eivät olisikaan seksuaalisia ihmisiä vaan jotain moderneja munkkeja ja nunnia. Täysin väärässä tällainen kuva ei ole. Amerikassa kutsutaan "soccer-mum":meiksi. Milloin lasten harrastamisesta tuli kaiken aikuisten elämän täyttävä asia? Entä kysyikö kukaan aikuisilta halusivatko he värjötellä jossain kentän laidalla aikansa? Ei todellakaan ihme että syntyvyys laskee.
Kommentit (126)
Näin se varmaan on. Oma lapsi ei ole kiinnostunut joukkueurheilusta, myös ohjattu harrastus jäi syksyn jälkeen tauolle kun ei lapsi halunnut siellä käydä, miksi olisin maksanut turhasta. Hän tekee yksin ja kavereiden kanssa kyllä erinäisiä mieluisia asioita, mutta ensi syksynä yritämme löytää uutta maksettua ja ohjattua harrastusta, koska ei täällä uskalla elää ilman että lapsella on harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikkien tuntemieni perheiden pojat, jotka ei harrasta aktiivisesti liikuntaa seurassa, ovat saaneet tai saamassa add- tai adhd-diagnoosin. Ek kuulosta heidän elämä juhlalta.
Tunnetpa levotonta porukkaa.
Joo, akateemisia hyvissä töissä olevia aikuisia, joiden tytöillä ei vastaavia ongelmia ole.
Mutta jättäkää toki ne pojat viihtymään laitteilla...
Varo, kohta sullakin on se sama diagnoosi kuin noilla pojilla, kun mitä ilmeisimmin olet laitteella nytkin. Ehkä se on tarttuvaa!
Ei huolta, harrastan itsekin liikuntaa tavoitteellisesti. Miltä tuntuu olla laiska vanhempi, jonka lapsetkin möllöttävät laitteilla eikä koulukaan suju?
On ihan tilastollinen tosiseikka, että adhd-ihmiset ovat yliedustettuina aktiiviurheilijoiden joukossa. Urheilussa on helppo loistaa, kun keskittyminen ei riitä muuhun.
Ei ole. Mutta linkitä toki "tutkimuksesi" :D
Miten autottomat perheet pärjäävät, kun ei pysty kuskaamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheet ovat vaikeuksissa nyt niitten kalliiden harrastusten kanssa kun kerran aloitettua harrastusta ei voi lopettaa ettei lapsi saa traumoja tai ettei lasta kiusata. Vaikka perheen rahat olisi kuinka finaalissa, vanhemmat ei uskalla itse aterioida ja ulosotto uhkaa. Tuo "lasten harrastukset" on ihan vakiovastaus keskiluokkaisten perheiden listalla kun luetellaan mihin rahat menee. Ja ne harrastukset on monella kerrotun perusteella luokkaa 300-500 euroa per KUUKAUSI. Ihan hulluahan tuo minustakin on. Tuolla rahalla moni keskiluokkainen perhe saisi taloutensa muuten kuntoon, mutta kun ei. Prioriteetit alkaa olla viturallaan.
Viina, herkut, elektroniset härpäkkeet ja uhkapelitkö ne olisi lapsiperheessä parempia prioriteettejä?
Kaikki ei elä kädestä suuhun.
Siis nykyiset lapset ja niitten vanhemmat menettaa kokonaan elamanhallinnan jos ei ole kallista maksettua harrastusta?
Kuinkahan niista 60 ja 70 luvun lapsista tuli suurimmaksi osaksi ihan kunnon kansalaisia vaikka harrastukset oli tyyliin potkupallo kunnan kentalla ja ulkokaukalossa ohjaamaton luistelu talvisin ja kirjastossa kayminen tai ihan itseohjattu leikkiminen kavereitten kanssa? Kukaan tuntemani vanhempi, edes ne varakkaammat, ei siihen aikaan laittaneet tonnia tai paria mummonmarkkoja kuussa haisemaan lasten harrastuksiin. Oletko siis sita mielta etta kaikki tuon aikakauden lapset - kokonainen sukupolvi ovat ihan rappiolla?
Vierailija kirjoitti:
Miten autottomat perheet pärjäävät, kun ei pysty kuskaamaan?
Kannattaa asua pääkaupunkiseudulla sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikkien tuntemieni perheiden pojat, jotka ei harrasta aktiivisesti liikuntaa seurassa, ovat saaneet tai saamassa add- tai adhd-diagnoosin. Ek kuulosta heidän elämä juhlalta.
Tunnetpa levotonta porukkaa.
Joo, akateemisia hyvissä töissä olevia aikuisia, joiden tytöillä ei vastaavia ongelmia ole.
Mutta jättäkää toki ne pojat viihtymään laitteilla...
Varo, kohta sullakin on se sama diagnoosi kuin noilla pojilla, kun mitä ilmeisimmin olet laitteella nytkin. Ehkä se on tarttuvaa!
Ei huolta, harrastan itsekin liikuntaa tavoitteellisesti. Miltä tuntuu olla laiska vanhempi, jonka lapsetkin möllöttävät laitteilla eikä koulukaan suju?
On ihan tilastollinen tosiseikka, että adhd-ihmiset ovat yliedustettuina aktiiviurheilijoiden joukossa. Urheilussa on helppo loistaa, kun keskittyminen ei riitä muuhun.
Ei ole. Mutta linkitä toki "tutkimuksesi" :D
Tästä löytyy englanninkielistä materiaalia.
Mutta etkö oikeasti ole miettinyt, mikä on vinksallaan jos koko tuttavapiirisi pojilla on kaikilla adhd, jota osa lääkitsee urheilulla? Meillä päin ainakin on tavallisia rauhallisia poikia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheet ovat vaikeuksissa nyt niitten kalliiden harrastusten kanssa kun kerran aloitettua harrastusta ei voi lopettaa ettei lapsi saa traumoja tai ettei lasta kiusata. Vaikka perheen rahat olisi kuinka finaalissa, vanhemmat ei uskalla itse aterioida ja ulosotto uhkaa. Tuo "lasten harrastukset" on ihan vakiovastaus keskiluokkaisten perheiden listalla kun luetellaan mihin rahat menee. Ja ne harrastukset on monella kerrotun perusteella luokkaa 300-500 euroa per KUUKAUSI. Ihan hulluahan tuo minustakin on. Tuolla rahalla moni keskiluokkainen perhe saisi taloutensa muuten kuntoon, mutta kun ei. Prioriteetit alkaa olla viturallaan.
Viina, herkut, elektroniset härpäkkeet ja uhkapelitkö ne olisi lapsiperheessä parempia prioriteettejä?
Kaikki ei elä kädestä suuhun.
Siis nykyiset lapset ja niitten vanhemmat menettaa kokonaan elamanhallinnan jos ei ole kallista maksettua harrastusta?
Kuinkahan niista 60 ja 70 luvun lapsista tuli suurimmaksi osaksi ihan kunnon kansalaisia vaikka harrastukset oli tyyliin potkupallo kunnan kentalla ja ulkokaukalossa ohjaamaton luistelu talvisin ja kirjastossa kayminen tai ihan itseohjattu leikkiminen kavereitten kanssa? Kukaan tuntemani vanhempi, edes ne varakkaammat, ei siihen aikaan laittaneet tonnia tai paria mummonmarkkoja kuussa haisemaan lasten harrastuksiin. Oletko siis sita mielta etta kaikki tuon aikakauden lapset - kokonainen sukupolvi ovat ihan rappiolla?
Nämä ei vaan ole nykyajan harrastamattomien lasten tyypillisiä ajanviettotapoja. Liikunta auttaa nollaamaan tietotulvan rasittamat aivot ja luo niihin uusia yhteyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheet ovat vaikeuksissa nyt niitten kalliiden harrastusten kanssa kun kerran aloitettua harrastusta ei voi lopettaa ettei lapsi saa traumoja tai ettei lasta kiusata. Vaikka perheen rahat olisi kuinka finaalissa, vanhemmat ei uskalla itse aterioida ja ulosotto uhkaa. Tuo "lasten harrastukset" on ihan vakiovastaus keskiluokkaisten perheiden listalla kun luetellaan mihin rahat menee. Ja ne harrastukset on monella kerrotun perusteella luokkaa 300-500 euroa per KUUKAUSI. Ihan hulluahan tuo minustakin on. Tuolla rahalla moni keskiluokkainen perhe saisi taloutensa muuten kuntoon, mutta kun ei. Prioriteetit alkaa olla viturallaan.
Viina, herkut, elektroniset härpäkkeet ja uhkapelitkö ne olisi lapsiperheessä parempia prioriteettejä?
Kaikki ei elä kädestä suuhun.
Siis nykyiset lapset ja niitten vanhemmat menettaa kokonaan elamanhallinnan jos ei ole kallista maksettua harrastusta?
Kuinkahan niista 60 ja 70 luvun lapsista tuli suurimmaksi osaksi ihan kunnon kansalaisia vaikka harrastukset oli tyyliin potkupallo kunnan kentalla ja ulkokaukalossa ohjaamaton luistelu talvisin ja kirjastossa kayminen tai ihan itseohjattu leikkiminen kavereitten kanssa? Kukaan tuntemani vanhempi, edes ne varakkaammat, ei siihen aikaan laittaneet tonnia tai paria mummonmarkkoja kuussa haisemaan lasten harrastuksiin. Oletko siis sita mielta etta kaikki tuon aikakauden lapset - kokonainen sukupolvi ovat ihan rappiolla?
Puhumattakaan siitä, että adhd oli erittäin harvinainen näiden entisajan harrastamattomien lasten keskuudessa. Mikä lienee syy ja mikä seuraus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikkien tuntemieni perheiden pojat, jotka ei harrasta aktiivisesti liikuntaa seurassa, ovat saaneet tai saamassa add- tai adhd-diagnoosin. Ek kuulosta heidän elämä juhlalta.
Tunnetpa levotonta porukkaa.
Joo, akateemisia hyvissä töissä olevia aikuisia, joiden tytöillä ei vastaavia ongelmia ole.
Mutta jättäkää toki ne pojat viihtymään laitteilla...
Varo, kohta sullakin on se sama diagnoosi kuin noilla pojilla, kun mitä ilmeisimmin olet laitteella nytkin. Ehkä se on tarttuvaa!
Ei huolta, harrastan itsekin liikuntaa tavoitteellisesti. Miltä tuntuu olla laiska vanhempi, jonka lapsetkin möllöttävät laitteilla eikä koulukaan suju?
On ihan tilastollinen tosiseikka, että adhd-ihmiset ovat yliedustettuina aktiiviurheilijoiden joukossa. Urheilussa on helppo loistaa, kun keskittyminen ei riitä muuhun.
Ei ole. Mutta linkitä toki "tutkimuksesi" :D
Tästä löytyy englanninkielistä materiaalia.
Mutta etkö oikeasti ole miettinyt, mikä on vinksallaan jos koko tuttavapiirisi pojilla on kaikilla adhd, jota osa lääkitsee urheilulla? Meillä päin ainakin on tavallisia rauhallisia poikia.
Nyt vaan pitäisi löytyä se "tästä" löytyvä materiaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienten lasten vanhempien (ja tulevien vanhempien) kannattaa lopettaa lasten harrastuksiin liittyvä stressaaminen: ei lapsi tarvitse säännöllistä harrastusta (joka vaatii kuskaamista) ollakseen tasapainoinen ja onnellinen lapsi. Tärkeintä on, että lapsella on vanhemmat, jotka ovat OIKEASTI läsnä lapselleen eivätkä huolehdi vain lapsen aineellisista tarpeista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikkien tuntemieni perheiden pojat, jotka ei harrasta aktiivisesti liikuntaa seurassa, ovat saaneet tai saamassa add- tai adhd-diagnoosin. Ek kuulosta heidän elämä juhlalta.
Tunnetpa levotonta porukkaa.
Joo, akateemisia hyvissä töissä olevia aikuisia, joiden tytöillä ei vastaavia ongelmia ole.
Mutta jättäkää toki ne pojat viihtymään laitteilla...
Varo, kohta sullakin on se sama diagnoosi kuin noilla pojilla, kun mitä ilmeisimmin olet laitteella nytkin. Ehkä se on tarttuvaa!
Ei huolta, harrastan itsekin liikuntaa tavoitteellisesti. Miltä tuntuu olla laiska vanhempi, jonka lapsetkin möllöttävät laitteilla eikä koulukaan suju?
On ihan tilastollinen tosiseikka, että adhd-ihmiset ovat yliedustettuina aktiiviurheilijoiden joukossa. Urheilussa on helppo loistaa, kun keskittyminen ei riitä muuhun.
Ei ole. Mutta linkitä toki "tutkimuksesi" :D
Nazeer, Mansour, Gross 2014.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätimme lasten ollessa alle kouluikäisiä, ettemme lähde harrastusrumbaan. Lapsilla saa olla harrastus 1-2 krt/vko ja mieluiten samaan aikaan. Jos haluavat enemmän harrastaa, niin se on mahdollista sitten, kun osaavat itse harrastukseen kulkea. Lisäksi harrastukset valitaan niin, että ne ovat lasten harrastuksia, eivät vanhempien ja koko perheen elämäntapa.
Hyvin on toiminut. Suosittelen. Jää aikaa olla, voi tavata kavereita tai käydä perheen kanssa vaikka spontaanisti uimassa, eikä elämä tunnu kelloa vastaan kilpailulta.
Poikani pelasi vihattua jääkiekkoa. Hänellä ei ollut aikaa perseilyyn. Hän sai jännityksenjäältä. Hän pääsi matkustamaan kavereiden kanssa ja osallistumaan turnauksiin eri maissa. Meillä kuskausaika oli rauhallinen keskustelun aikaa. Ja nyt aikuisena hänellä on upea verkosto. Läpi Suomen ja ulkomaillakin kiekko yhdistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikkien tuntemieni perheiden pojat, jotka ei harrasta aktiivisesti liikuntaa seurassa, ovat saaneet tai saamassa add- tai adhd-diagnoosin. Ek kuulosta heidän elämä juhlalta.
Tunnetpa levotonta porukkaa.
Joo, akateemisia hyvissä töissä olevia aikuisia, joiden tytöillä ei vastaavia ongelmia ole.
Mutta jättäkää toki ne pojat viihtymään laitteilla...
Varo, kohta sullakin on se sama diagnoosi kuin noilla pojilla, kun mitä ilmeisimmin olet laitteella nytkin. Ehkä se on tarttuvaa!
Ei huolta, harrastan itsekin liikuntaa tavoitteellisesti. Miltä tuntuu olla laiska vanhempi, jonka lapsetkin möllöttävät laitteilla eikä koulukaan suju?
On ihan tilastollinen tosiseikka, että adhd-ihmiset ovat yliedustettuina aktiiviurheilijoiden joukossa. Urheilussa on helppo loistaa, kun keskittyminen ei riitä muuhun.
Ei ole. Mutta linkitä toki "tutkimuksesi" :D
Tästä löytyy englanninkielistä materiaalia.
Mutta etkö oikeasti ole miettinyt, mikä on vinksallaan jos koko tuttavapiirisi pojilla on kaikilla adhd, jota osa lääkitsee urheilulla? Meillä päin ainakin on tavallisia rauhallisia poikia.
Nyt vaan pitäisi löytyä se "tästä" löytyvä materiaali.
Tsekkaapa myös Ekman, Hiltunen, Gustafsson 2021. Tiivistelmä vapaasti luettavissa.
Katsokaapa instassa Suvi Tiilikaista ja hänen miestään Jukka Tiilikaista. Suvi kuskaa arki- illat ja viikonloput kolmea poikaa peleihin ja takaisin. Viikonloput menevät vain siihen. En ymmärrä miten joku suostuu ja pystyy tuohon, en minä ainakaan. Aivan Järjetöntä.
Vierailija kirjoitti:
Päätimme lasten ollessa alle kouluikäisiä, ettemme lähde harrastusrumbaan. Lapsilla saa olla harrastus 1-2 krt/vko ja mieluiten samaan aikaan. Jos haluavat enemmän harrastaa, niin se on mahdollista sitten, kun osaavat itse harrastukseen kulkea. Lisäksi harrastukset valitaan niin, että ne ovat lasten harrastuksia, eivät vanhempien ja koko perheen elämäntapa.
Hyvin on toiminut. Suosittelen. Jää aikaa olla, voi tavata kavereita tai käydä perheen kanssa vaikka spontaanisti uimassa, eikä elämä tunnu kelloa vastaan kilpailulta.
Viisaita sanoja. Tärkeää on, että perheellä on aikaa elää omannäköistään arkea. Lapsiperhe-elämä menee muutenkin liian nopeasti ohi, saati sitten jos koko arki on yhtä kuskausrumbaa.
Perheessä jossa on lätkäharrastus, taitovoimistelu ja ratsastus niin täytyy olla tilA-auto, avioliitto kunnossa, erittäin hyvät tulot jos vielä asutaan omistusasunnossa. Ei taitovoimistelu vaan taitoluistelu vai miksi sitä nyt sanotaan, niitä muodostelmaluisteluita.
Minusta aiheesta olisi ihan asiallista keskustella. Siis onko jokaisella lapsella jonkinlainen sosiaalinen pakko olla joku maksettu ja ohjattu harrastus. Ja jos ei ole, onko lapsen tulevaisuus pilalla? Tunteeko vanhempi huonommuutta ja ahdistusta jos lapsi ei edes halua harrastaa jossain porukassa? Ja jos rahat tosiaan loppuvat, onko ihan kauheaa jos lapsen harrastus laitetaan tauolle? Onko se ok jos vanhemmat esim harrastavat patikointia ja luonnossa liikkumista ja lapset otetaan mukaan siihen, kun se harrastus ei ole ulkopuolisten ohjaamaa ja - kauhistus - voi olla kokolailla ilmaistakin.
Kaikilla lapsilla olisi oltava vaihtoehtoja harrastamiseen ja kaikenlaiset ilmaiset tai melkein ilmaiset harrastukset voisi nekin nostaa kunniaan perheen tulotasosta riippumatta.
Meillä käydään koko perhe aina uimahallissa yhdessä, kun huvittaa. On rentoa kun ei ole mitään tiettyä aikataulua. Nuorimmainen aloittaa pian mahd. tanssitunnit, mutta nekin olisivat vain kerran viikossa.
Kannattaa valita harrastus sen mukaan, mikä tuntuu perheelle sopivalta. Minusta kyllä isompi lapsi, esim. 12-vuotias ja sitä vanhempi voi jo itsenäisesti mennä harrastukseen esim. bussilla tai pyörällä
Tästä nousee vielä iso haloo tästä yhteydestä.
Mun adhd "parani" kuntosalilla.