Minä väitän: suuri syy lapsiperheiden vanhempien onnettomuuteen ovat lasten harrastukset
Jatkuvaa kuskaamista arki-illat. Vielä jos vuorotyötä niin yhtä h e l v e t t i ä. Mitään omaa aikaa ei vanhemmilla ole kun iltaisin voisi tejdä jotain, ajellaankin autoilla pitkin kaupunkia. Sitten pelireissut, turnaukset ym. Viikonloppu a kun voisi käydä isovanhempia katsomassa (ja vanhemmat vaikka käydä yhdessä jossain) tai vaikka mökillä niin ei. Kaupunkiin jäädään koska lapsilla harkat ja/tai pelejä.
Lapsiperhearjesta luodaan kuvaa "prismaperheilyna" jossa vanhempien pitää unohtaa itsensä kokonaan ja uhrata itsensä perheelle kuin he eivät olisikaan seksuaalisia ihmisiä vaan jotain moderneja munkkeja ja nunnia. Täysin väärässä tällainen kuva ei ole. Amerikassa kutsutaan "soccer-mum":meiksi. Milloin lasten harrastamisesta tuli kaiken aikuisten elämän täyttävä asia? Entä kysyikö kukaan aikuisilta halusivatko he värjötellä jossain kentän laidalla aikansa? Ei todellakaan ihme että syntyvyys laskee.
Kommentit (126)
Tää on jatkumoa sille, että "jokaisella lapsella pitää olla joku (ohjattu ja yleensä maksullinen) harrastus tai joudut vanhempana erityissyyniin. Vanhemmuudesta on tehty suorittamista, jota mitataan erilaisilla mittareilla ja jos et ole täydellinen (sekä vanhempi, että työssäkäyvä uraohjus), niin paskaa sataa niskaan.
Miksiköhän lapsia ei enää haluta..? Kuka haluaa ehdoin tahdoin stressata yhteiskunnan vanhemmuudelle asettamien kriteerien vuoksi sen normaalin arjen pyörittämisen lisäksi.
Lähes kaikkien tuntemieni perheiden pojat, jotka ei harrasta aktiivisesti liikuntaa seurassa, ovat saaneet tai saamassa add- tai adhd-diagnoosin. Ek kuulosta heidän elämä juhlalta.
Naapureiden harrastusrumbaa seuranneena totean olevani täysin samaa mieltä ap:n kanssa.
Ja nyt kun nuorin lapsemme on jo 18v voin todeta että ihan fiksuja ja yhteiskuntakelpoisia yksilöitä voi kasvattaa ilman että heillä on viitenä iltana viikossa kilpaharrastusta.
Jep. Ja kun kaiken pitää olla niin tavoitteellista, kilpailua! Miksei voi olla enemmän jotain pelikerhoja ja jumpparyhmiä, missä liikutaan vaan liikkumisen ilosta! Ei tarttis ottaa hirveää stressiä jos joskus on poissa eikä tarvitsisi äitien niitä mokkapaloja leipoa.
Uskon, nimittäin ajanvarauksessa pinnakireimmät hermoraunioasiakkaat ovat lisenssiharrastajalasten vanhempia pk-seudulta. Poikkeuksetta.
Lapsiperheet ovat vaikeuksissa nyt niitten kalliiden harrastusten kanssa kun kerran aloitettua harrastusta ei voi lopettaa ettei lapsi saa traumoja tai ettei lasta kiusata. Vaikka perheen rahat olisi kuinka finaalissa, vanhemmat ei uskalla itse aterioida ja ulosotto uhkaa. Tuo "lasten harrastukset" on ihan vakiovastaus keskiluokkaisten perheiden listalla kun luetellaan mihin rahat menee. Ja ne harrastukset on monella kerrotun perusteella luokkaa 300-500 euroa per KUUKAUSI. Ihan hulluahan tuo minustakin on. Tuolla rahalla moni keskiluokkainen perhe saisi taloutensa muuten kuntoon, mutta kun ei. Prioriteetit alkaa olla viturallaan.
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikkien tuntemieni perheiden pojat, jotka ei harrasta aktiivisesti liikuntaa seurassa, ovat saaneet tai saamassa add- tai adhd-diagnoosin. Ek kuulosta heidän elämä juhlalta.
Tunnetpa levotonta porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheet ovat vaikeuksissa nyt niitten kalliiden harrastusten kanssa kun kerran aloitettua harrastusta ei voi lopettaa ettei lapsi saa traumoja tai ettei lasta kiusata. Vaikka perheen rahat olisi kuinka finaalissa, vanhemmat ei uskalla itse aterioida ja ulosotto uhkaa. Tuo "lasten harrastukset" on ihan vakiovastaus keskiluokkaisten perheiden listalla kun luetellaan mihin rahat menee. Ja ne harrastukset on monella kerrotun perusteella luokkaa 300-500 euroa per KUUKAUSI. Ihan hulluahan tuo minustakin on. Tuolla rahalla moni keskiluokkainen perhe saisi taloutensa muuten kuntoon, mutta kun ei. Prioriteetit alkaa olla viturallaan.
Viina, herkut, elektroniset härpäkkeet ja uhkapelitkö ne olisi lapsiperheessä parempia prioriteettejä?
Kaikki ei elä kädestä suuhun.
Ymmärrän pointin, mutta ihmisenä joka ei pikkulapsiaikaan saanut yhtään omaa aikaa, olen suorastaan hämmentynyt tästä harrastusten mahdollistamasta vapaa-ajan määrästä. Toki pitää kuskata, mutta treenaan aina lapsen harrastusten aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikkien tuntemieni perheiden pojat, jotka ei harrasta aktiivisesti liikuntaa seurassa, ovat saaneet tai saamassa add- tai adhd-diagnoosin. Ek kuulosta heidän elämä juhlalta.
Tunnetpa levotonta porukkaa.
Joo, akateemisia hyvissä töissä olevia aikuisia, joiden tytöillä ei vastaavia ongelmia ole.
Mutta jättäkää toki ne pojat viihtymään laitteilla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikkien tuntemieni perheiden pojat, jotka ei harrasta aktiivisesti liikuntaa seurassa, ovat saaneet tai saamassa add- tai adhd-diagnoosin. Ek kuulosta heidän elämä juhlalta.
Tunnetpa levotonta porukkaa.
Joo, akateemisia hyvissä töissä olevia aikuisia, joiden tytöillä ei vastaavia ongelmia ole.
Mutta jättäkää toki ne pojat viihtymään laitteilla...
Varo, kohta sullakin on se sama diagnoosi kuin noilla pojilla, kun mitä ilmeisimmin olet laitteella nytkin. Ehkä se on tarttuvaa!
En olisi halunnut harrastaa mitään, muuta niitä tuupattiin väkisin kalenteriin kymmenittäin. Ilmeisesti vanhemmat halusivat parittelurauhaa päiväsaikaan, vaikka tekivät sitä äänekkäästi öisinkin. Olin aivan veto pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikkien tuntemieni perheiden pojat, jotka ei harrasta aktiivisesti liikuntaa seurassa, ovat saaneet tai saamassa add- tai adhd-diagnoosin. Ek kuulosta heidän elämä juhlalta.
Tunnetpa levotonta porukkaa.
Joo, akateemisia hyvissä töissä olevia aikuisia, joiden tytöillä ei vastaavia ongelmia ole.
Mutta jättäkää toki ne pojat viihtymään laitteilla...
Varo, kohta sullakin on se sama diagnoosi kuin noilla pojilla, kun mitä ilmeisimmin olet laitteella nytkin. Ehkä se on tarttuvaa!
Ei huolta, harrastan itsekin liikuntaa tavoitteellisesti. Miltä tuntuu olla laiska vanhempi, jonka lapsetkin möllöttävät laitteilla eikä koulukaan suju?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheet ovat vaikeuksissa nyt niitten kalliiden harrastusten kanssa kun kerran aloitettua harrastusta ei voi lopettaa ettei lapsi saa traumoja tai ettei lasta kiusata. Vaikka perheen rahat olisi kuinka finaalissa, vanhemmat ei uskalla itse aterioida ja ulosotto uhkaa. Tuo "lasten harrastukset" on ihan vakiovastaus keskiluokkaisten perheiden listalla kun luetellaan mihin rahat menee. Ja ne harrastukset on monella kerrotun perusteella luokkaa 300-500 euroa per KUUKAUSI. Ihan hulluahan tuo minustakin on. Tuolla rahalla moni keskiluokkainen perhe saisi taloutensa muuten kuntoon, mutta kun ei. Prioriteetit alkaa olla viturallaan.
Viina, herkut, elektroniset härpäkkeet ja uhkapelitkö ne olisi lapsiperheessä parempia prioriteettejä?
Kaikki ei elä kädestä suuhun.
Nuo esittämäsi vaihtoehdot kertovat lähinnä sinusta itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Kuskaaminen on ihan ok, mutta monessa joukkueessa ne kausimaksut käyvät monelle ylivoimaisiksi.
Kuskaaminenkin rassaa, kausimaksut on kovia ja se, minkä itse koen raskaimpana on vanhemmilta vaadittava talkootyö. On buffettia, pöytäkirjan ja pelikellon pitoa, kuljetuksia pelimatkoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikkien tuntemieni perheiden pojat, jotka ei harrasta aktiivisesti liikuntaa seurassa, ovat saaneet tai saamassa add- tai adhd-diagnoosin. Ek kuulosta heidän elämä juhlalta.
Tunnetpa levotonta porukkaa.
Joo, akateemisia hyvissä töissä olevia aikuisia, joiden tytöillä ei vastaavia ongelmia ole.
Mutta jättäkää toki ne pojat viihtymään laitteilla...
Varo, kohta sullakin on se sama diagnoosi kuin noilla pojilla, kun mitä ilmeisimmin olet laitteella nytkin. Ehkä se on tarttuvaa!
Ei huolta, harrastan itsekin liikuntaa tavoitteellisesti. Miltä tuntuu olla laiska vanhempi, jonka lapsetkin möllöttävät laitteilla eikä koulukaan suju?
On ihan tilastollinen tosiseikka, että adhd-ihmiset ovat yliedustettuina aktiiviurheilijoiden joukossa. Urheilussa on helppo loistaa, kun keskittyminen ei riitä muuhun.
No meillä se ero tuli, vaikka ei lapset harrasta mitään. Toinen kokeili jalkapalloa, mutta ei tykännyt, kun olisi halunnut vaan rennosti pelailla. Enkä pakota, kysyn välillä haluaako jotain kokeilla. Liikkuvat koulumatkat itse, sekä kotona ja kaverien kanssa. Ei kukaan ihmettele tai painosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuskaaminen on ihan ok, mutta monessa joukkueessa ne kausimaksut käyvät monelle ylivoimaisiksi.
Kuskaaminenkin rassaa, kausimaksut on kovia ja se, minkä itse koen raskaimpana on vanhemmilta vaadittava talkootyö. On buffettia, pöytäkirjan ja pelikellon pitoa, kuljetuksia pelimatkoille.
Eihän noi vielä mahdottomia ole, mutta sitten kun perheessä on kolme tavoitteellisesti harrastavaa lasta ja vain kaksi vanhempaa ja osuu useampi turnaus samalle viikonlopulle niin alkaa olla haastetta, onneksi isovanhemmat jaksaa vielä hätätilanteessa kuljetella ja seuroistakin löytyy kimppakyytejä.
Kuskaaminen on ihan ok, mutta monessa joukkueessa ne kausimaksut käyvät monelle ylivoimaisiksi.