Lue keskustelun säännöt.
Talo miehen nimissä, ei avioehtoa. Mitä tapahtuu jos mies kuolee?
Pohtiva
02.05.2023 |
Miehen omaisuus talo tontteineen sekä 10 vuotta vanha auto. Muu omaisuus sitten tyyliin pyörä, vaatteet, huonekaluja, harrastuvälineitä. Virallisesti mun halpa auto on miehen nimissä, mutta kaikki toki tietää sen olevan mun käytössä. Rahaa ei ole mitään suuria summia miehellä säästössä.
Miehellä kolme aikuista lasta.
Olemme siis naimisissa eikä ole avioehtoa. Mulla omaisuus pyörä, vaatteet, huonekaluja yms. tavaraa. Ei siis mitään kiinteistöjä, osakkeita tms. Rahaa mulla ei ole säästössä.
Mitä jos mitä kuolee ennen mua? Miten talon käy?
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohtiva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla ei ole omaisuutta, jolla on arvoa eikä miehelläsi ole testamenttia, niin miehesi kuoltua osituksessa sinä saat tasinkona puolet miehesi omaisuudesta ja miehesi lapset perivät toisen puolen. Sinulle jää kuitenkin elinikäinen asumisoikeus taloon. Eli käytännössä talon omistus voi mennä esim. siten, että sinä omistat talosta puolet ja kukin lapsista kuudesosan, mutta sinä saat asua talossa.
Tässä on oletuksena, että miehelläsi ei ole velkoja. Jos hänellä on velkoja, niin ne maksetaan ensin hänen omaisuudestaan ja sinä lasten kanssa jaat sen, mitä jää sen jälkeen jäljelle.
Talosta on velkaa, mutta siihen on vakuutus jonka pitäisi korvata osa kuolemantapauksessa. Tiedä sitten noista, että kuinka menee oikeasti tilanteen sattuessa. Alkavatko venkuloimaan ja keksimään syitä miksi eivät maksa. Talo on 50-luvun talo jonka arvo n.80 000€. Velkaa on jäljellä n.50 000€.
Miehellä on henkivakuutus jonka korvaussumma taisi olla 80 000€. Siinä edunsaajina mä ja miehen lapset. En muistanut tätä laittaa aloitukseen!
Siinä tapauksessa pyydät tasinkona osuuden talosta ja ostat lopun osuuden kuolinpesältä henkivakuutusrahoilla. Niin saat talon 100%omistukseesi.
Tai sitten rupeat inhottavaksi ja jätät itsellesi lesken asumisoikeuden taloon ja vaadit tasingon rahana. Siten saat myös lasten osuuden henkivakuutuksesta keploteltua itsellesi.
Höpölöpö. Unohdit että rintaperillisille kuuluu lakiosa, joja on 50% vainajan osuudesta.
Voisitko qusipää olla sotkeutumatta luonnevikoinesi muiden asioihin.
Rintaperillisten osuus lasketaan kylläkin vasta aviopuolisoiden osituksen jälkeen.
Jos oletetaan vaikka, että miehen omaisuus on kuollessa 90 000 (talo 80 000 plus autot 10 000) ja vaimon omaisuus 0 euroa. Omaisuus yhteensä on 90 000, josta vaimon tasinko 45 000. Vasta tämän jälkeen loppu jää kuolinpesän jaettavaksi. Leski voi halutessaan jäädä asumaan taloon loppuiäkseen ja silti on oikeutettu tasinkoon, eli kuolinpesän (=lapsien) on maksettava leskelle vielä 45 000 euroa.
Tai sitten leski pyytää tasinkona osuuden talosta (45 000 euroa) ja ostaa lopun osuuden talosta kuolinpesältä rahalla (35 000) mikäli haluaa talon kokonaan omistukseensa.
Kuolinpesä ei maksa tasinkoa, vaan se otetaan jäämistöstä päältä.
Miten tasinko tässä tapauksessa hoidetaan mikäli leski haluaa jäädä asumaan taloon eikä kuolinpesässä ole rahaa?
Tasinko ei ole rahaa, se on omaisuuden arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa hirvittävä tilanne miehen lapsille...
Mitä hirvittävää tuossa on ?
Ihan lain mukaan mennään.
Jokainen hankkikoon oman omaisuutensa itse niin ei tarvitse kärkkyä vanhempiensa hankkimaa.
Puolisolla on oikeutensa ja ne suotakoon heille. Jos olet naimisissa noiin samat oikeudet on sinullakin.
Hirvittävää siksi, että lapset joutuvat maksamaan perintöveron omaisuudesta johon he eivät pääse käsiksi ennen lesken kuolemaa ja siihen voi mennä vaikka vuosikymmeniä. Eivätkä voi mahdollisesti edes luopua peeinnöstä mikäli heillä itsellään sattuu olemaan jo jälkikasvua.
Vierailija kirjoitti:
Lesken asumisoikeus on aivan tolkuton muinaisjäänne menneisyydstä, jolla ei ole enää tänä päivänä mitään oikeutusta. Se tulisi kumota perusteettomana kokonaan. Etenkin kun perintöverot lankeaa maksuun joka tapauksessa. Ja ei, perinnöstä luopuminen ei ole mikään ratkaisu.
Se että aikuiset lapset automaattisesti perivät puolet on muinaisjäänne menneisyydestä. Ei lapset ole tehny mitään sen omaisuuden eteen kun taas puoliso on voinut tehdä kaiken.
Alaikäisten lasten perintö on ymmärrettävä jotta tulevat toimeen, mutta aikuisten lasten perinnölle ei ole perusteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohtiva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla ei ole omaisuutta, jolla on arvoa eikä miehelläsi ole testamenttia, niin miehesi kuoltua osituksessa sinä saat tasinkona puolet miehesi omaisuudesta ja miehesi lapset perivät toisen puolen. Sinulle jää kuitenkin elinikäinen asumisoikeus taloon. Eli käytännössä talon omistus voi mennä esim. siten, että sinä omistat talosta puolet ja kukin lapsista kuudesosan, mutta sinä saat asua talossa.
Tässä on oletuksena, että miehelläsi ei ole velkoja. Jos hänellä on velkoja, niin ne maksetaan ensin hänen omaisuudestaan ja sinä lasten kanssa jaat sen, mitä jää sen jälkeen jäljelle.
Talosta on velkaa, mutta siihen on vakuutus jonka pitäisi korvata osa kuolemantapauksessa. Tiedä sitten noista, että kuinka menee oikeasti tilanteen sattuessa. Alkavatko venkuloimaan ja keksimään syitä miksi eivät maksa. Talo on 50-luvun talo jonka arvo n.80 000€. Velkaa on jäljellä n.50 000€.
Miehellä on henkivakuutus jonka korvaussumma taisi olla 80 000€. Siinä edunsaajina mä ja miehen lapset. En muistanut tätä laittaa aloitukseen!
Siinä tapauksessa pyydät tasinkona osuuden talosta ja ostat lopun osuuden kuolinpesältä henkivakuutusrahoilla. Niin saat talon 100%omistukseesi.
Tai sitten rupeat inhottavaksi ja jätät itsellesi lesken asumisoikeuden taloon ja vaadit tasingon rahana. Siten saat myös lasten osuuden henkivakuutuksesta keploteltua itsellesi.
Höpölöpö. Unohdit että rintaperillisille kuuluu lakiosa, joja on 50% vainajan osuudesta.
Voisitko qusipää olla sotkeutumatta luonnevikoinesi muiden asioihin.
Rintaperillisten osuus lasketaan kylläkin vasta aviopuolisoiden osituksen jälkeen.
Jos oletetaan vaikka, että miehen omaisuus on kuollessa 90 000 (talo 80 000 plus autot 10 000) ja vaimon omaisuus 0 euroa. Omaisuus yhteensä on 90 000, josta vaimon tasinko 45 000. Vasta tämän jälkeen loppu jää kuolinpesän jaettavaksi. Leski voi halutessaan jäädä asumaan taloon loppuiäkseen ja silti on oikeutettu tasinkoon, eli kuolinpesän (=lapsien) on maksettava leskelle vielä 45 000 euroa.
Tai sitten leski pyytää tasinkona osuuden talosta (45 000 euroa) ja ostaa lopun osuuden talosta kuolinpesältä rahalla (35 000) mikäli haluaa talon kokonaan omistukseensa.
Kuolinpesä ei maksa tasinkoa, vaan se otetaan jäämistöstä päältä.
Miten tasinko tässä tapauksessa hoidetaan mikäli leski haluaa jäädä asumaan taloon eikä kuolinpesässä ole rahaa?
Tasinko ei ole rahaa, se on omaisuuden arvoa.
Eli miten tässä tapauksessa.omaisuus tasataan ja jaetaan käytännössä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa hirvittävä tilanne miehen lapsille...
Mitä hirvittävää tuossa on ?
Ihan lain mukaan mennään.
Jokainen hankkikoon oman omaisuutensa itse niin ei tarvitse kärkkyä vanhempiensa hankkimaa.
Puolisolla on oikeutensa ja ne suotakoon heille. Jos olet naimisissa noiin samat oikeudet on sinullakin.
Hirvittävää siksi, että lapset joutuvat maksamaan perintöveron omaisuudesta johon he eivät pääse käsiksi ennen lesken kuolemaa ja siihen voi mennä vaikka vuosikymmeniä. Eivätkä voi mahdollisesti edes luopua peeinnöstä mikäli heillä itsellään sattuu olemaan jo jälkikasvua.
Ihan normitilannehan tuo on myös silloin kun se vainaja ja leski ovat molemmet lasten vanhempia. Hyvin usein se leski jää asumaan siihen yhteiseen asuntoon josta lapset kuitenkin perivät osan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää keskinäinen omistusoikeustestamentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohtiva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla ei ole omaisuutta, jolla on arvoa eikä miehelläsi ole testamenttia, niin miehesi kuoltua osituksessa sinä saat tasinkona puolet miehesi omaisuudesta ja miehesi lapset perivät toisen puolen. Sinulle jää kuitenkin elinikäinen asumisoikeus taloon. Eli käytännössä talon omistus voi mennä esim. siten, että sinä omistat talosta puolet ja kukin lapsista kuudesosan, mutta sinä saat asua talossa.
Tässä on oletuksena, että miehelläsi ei ole velkoja. Jos hänellä on velkoja, niin ne maksetaan ensin hänen omaisuudestaan ja sinä lasten kanssa jaat sen, mitä jää sen jälkeen jäljelle.
Talosta on velkaa, mutta siihen on vakuutus jonka pitäisi korvata osa kuolemantapauksessa. Tiedä sitten noista, että kuinka menee oikeasti tilanteen sattuessa. Alkavatko venkuloimaan ja keksimään syitä miksi eivät maksa. Talo on 50-luvun talo jonka arvo n.80 000€. Velkaa on jäljellä n.50 000€.
Miehellä on henkivakuutus jonka korvaussumma taisi olla 80 000€. Siinä edunsaajina mä ja miehen lapset. En muistanut tätä laittaa aloitukseen!
Siinä tapauksessa pyydät tasinkona osuuden talosta ja ostat lopun osuuden kuolinpesältä henkivakuutusrahoilla. Niin saat talon 100%omistukseesi.
Tai sitten rupeat inhottavaksi ja jätät itsellesi lesken asumisoikeuden taloon ja vaadit tasingon rahana. Siten saat myös lasten osuuden henkivakuutuksesta keploteltua itsellesi.
Höpölöpö. Unohdit että rintaperillisille kuuluu lakiosa, joja on 50% vainajan osuudesta.
Voisitko qusipää olla sotkeutumatta luonnevikoinesi muiden asioihin.
Rintaperillisten osuus lasketaan kylläkin vasta aviopuolisoiden osituksen jälkeen.
Jos oletetaan vaikka, että miehen omaisuus on kuollessa 90 000 (talo 80 000 plus autot 10 000) ja vaimon omaisuus 0 euroa. Omaisuus yhteensä on 90 000, josta vaimon tasinko 45 000. Vasta tämän jälkeen loppu jää kuolinpesän jaettavaksi. Leski voi halutessaan jäädä asumaan taloon loppuiäkseen ja silti on oikeutettu tasinkoon, eli kuolinpesän (=lapsien) on maksettava leskelle vielä 45 000 euroa.
Tai sitten leski pyytää tasinkona osuuden talosta (45 000 euroa) ja ostaa lopun osuuden talosta kuolinpesältä rahalla (35 000) mikäli haluaa talon kokonaan omistukseensa.
Kuolinpesä ei maksa tasinkoa, vaan se otetaan jäämistöstä päältä.
Miten tasinko tässä tapauksessa hoidetaan mikäli leski haluaa jäädä asumaan taloon eikä kuolinpesässä ole rahaa?
Tasinko ei ole rahaa, se on omaisuuden arvoa.
Eli miten tässä tapauksessa.omaisuus tasataan ja jaetaan käytännössä?
Talon omistus jaetaan sen perusteella paljonko kunkin saaman osuuden arvo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohtiva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla ei ole omaisuutta, jolla on arvoa eikä miehelläsi ole testamenttia, niin miehesi kuoltua osituksessa sinä saat tasinkona puolet miehesi omaisuudesta ja miehesi lapset perivät toisen puolen. Sinulle jää kuitenkin elinikäinen asumisoikeus taloon. Eli käytännössä talon omistus voi mennä esim. siten, että sinä omistat talosta puolet ja kukin lapsista kuudesosan, mutta sinä saat asua talossa.
Tässä on oletuksena, että miehelläsi ei ole velkoja. Jos hänellä on velkoja, niin ne maksetaan ensin hänen omaisuudestaan ja sinä lasten kanssa jaat sen, mitä jää sen jälkeen jäljelle.
Talosta on velkaa, mutta siihen on vakuutus jonka pitäisi korvata osa kuolemantapauksessa. Tiedä sitten noista, että kuinka menee oikeasti tilanteen sattuessa. Alkavatko venkuloimaan ja keksimään syitä miksi eivät maksa. Talo on 50-luvun talo jonka arvo n.80 000€. Velkaa on jäljellä n.50 000€.
Miehellä on henkivakuutus jonka korvaussumma taisi olla 80 000€. Siinä edunsaajina mä ja miehen lapset. En muistanut tätä laittaa aloitukseen!
Siinä tapauksessa pyydät tasinkona osuuden talosta ja ostat lopun osuuden kuolinpesältä henkivakuutusrahoilla. Niin saat talon 100%omistukseesi.
Tai sitten rupeat inhottavaksi ja jätät itsellesi lesken asumisoikeuden taloon ja vaadit tasingon rahana. Siten saat myös lasten osuuden henkivakuutuksesta keploteltua itsellesi.
Höpölöpö. Unohdit että rintaperillisille kuuluu lakiosa, joja on 50% vainajan osuudesta.
Voisitko qusipää olla sotkeutumatta luonnevikoinesi muiden asioihin.
Rintaperillisten osuus lasketaan kylläkin vasta aviopuolisoiden osituksen jälkeen.
Jos oletetaan vaikka, että miehen omaisuus on kuollessa 90 000 (talo 80 000 plus autot 10 000) ja vaimon omaisuus 0 euroa. Omaisuus yhteensä on 90 000, josta vaimon tasinko 45 000. Vasta tämän jälkeen loppu jää kuolinpesän jaettavaksi. Leski voi halutessaan jäädä asumaan taloon loppuiäkseen ja silti on oikeutettu tasinkoon, eli kuolinpesän (=lapsien) on maksettava leskelle vielä 45 000 euroa.
Tai sitten leski pyytää tasinkona osuuden talosta (45 000 euroa) ja ostaa lopun osuuden talosta kuolinpesältä rahalla (35 000) mikäli haluaa talon kokonaan omistukseensa.
Kuolinpesä ei maksa tasinkoa, vaan se otetaan jäämistöstä päältä.
Miten tasinko tässä tapauksessa hoidetaan mikäli leski haluaa jäädä asumaan taloon eikä kuolinpesässä ole rahaa?
Tasinko ei ole rahaa, se on omaisuuden arvoa.
Eli miten tässä tapauksessa.omaisuus tasataan ja jaetaan käytännössä?
Sitten kun se realisoidaan kukin saa suhteessa omistukseen rahansa.
Verottaja on laskenut osuudet jotka verottaa rintaperillisiltä.
Perukirjasssa on kohta A) vainajan omaisuus, vähennyksineen, jonka hänen rintaperillisensä perivät
Kohta B) lesken omaisuus, jossa huomioitu tasingot jne
Vierailija kirjoitti:
Kun kerran olette naimisissa talosta jää puolet sinulle ja puolet miehen lapsille.
Sinulle jää elinikäinen asumisoikeus.
Me ollaan nuoresta asti oltu miehen kanssa kimpssa (minä 17v ja mies 23v kun alettiin seurustelemaan, siitä asti yhdessä eli 45 vuotta) ja ollaan naimisissa. Talo vain miehen nimissä vaikka se ollaan avioliiton aikana hankittu ja minä olen maksanut yksin talon laajennukset ja paljon isoja remontteja sekä maksanut lähes yksin 6 henkisen perheen ruuat/harrastukset/lomamatkat/ lasten vaatteet/lukion kirjat ym/kaikki hygienia ym tarvikkeet. Miehen mielestä talo on kuiten hänen, koska hän maksoi lainan.
Talo on ollut osto hetkellä halpa (pakkohuutokauppa) ja maksoi aikoinaan vain 120 000mk eli nykyrahassa 20 000e. Minulla on takuulla mennyt enemmän talouden pyörittämiseen tänä aikana , kuin miehellä talon maksuun. Niinpä miehellä onkallis auto, moorroripyörä ja kallis harrastus, minulla ei mitään tai no omat vaatteet.
Mies on sitä mieltä, että sillä ei ole merkitystä onko talo hänen vai molempien nimissä, koska jos hän kuolee ensin jää se talo kuitenkin minulle.
Ja huom! Molemmat on oltu työelämässä , eli en ole loisinut miehen siivellä. Mies on välillä ollut työttömänäkin ja minä tuonut rahat talouteen.
Nuorille naisille sanoisin, että alkää suostuko siihen, että mies maksaa talolainaa ja te normaalin elämisen, koska siitä elämiseen menneestä rahasta ei jää mitään kätteen. Kaikki kiinteä ja muukin omaisuus molempien nimiin.
Mutta jos on molempien nimissä, huolehtikaa, että maksatte lainaa molemmat suht samassa suhteessa. Verottaja voi muuten tulkita lahjaksi, jos vain toinen maksaa lainan, vaikka toinen vastaisi muuten kuluista tasapuolisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syuomeen perintöverosysteemi on siinä mielessä kyllä epäoikeudenmukainen, että perilliset joutuvat maksamaan perintöveron, vaikka eivät saa perintöä käyttöönsä ja eikä realisoitua sitä, jos vaikka lesken asumisoikeus jatkuu perityssä asunnossa vuosikausia. Mutta lesken kannalta tietysti lohdullista, ettei asunnottomaksi joudu.
Vierailija kirjoitti:
Asut siis siinä talossa? Ihan virallisesti? Lapset perivät talon ja maksavat perintoverot ja sinä saat jatkaa asumista niin kaun kuin huvittaa.
Miehen lapset perivät isänsä osuuden talosta eli puolet.
Toinen puolikas on lesken. Tasinko nääs kun ei ole avioehtoa ja talo on avioparin ainoa omaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tästä aiheesta voi löytyä joka viikolle uusi ketju?
Ap:n kannattaisi myös ruveta kerryttämään omaakin omaisuutta pikkuhiljaa pahan päivän varalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kerran olette naimisissa talosta jää puolet sinulle ja puolet miehen lapsille.
Sinulle jää elinikäinen asumisoikeus.
Me ollaan nuoresta asti oltu miehen kanssa kimpssa (minä 17v ja mies 23v kun alettiin seurustelemaan, siitä asti yhdessä eli 45 vuotta) ja ollaan naimisissa. Talo vain miehen nimissä vaikka se ollaan avioliiton aikana hankittu ja minä olen maksanut yksin talon laajennukset ja paljon isoja remontteja sekä maksanut lähes yksin 6 henkisen perheen ruuat/harrastukset/lomamatkat/ lasten vaatteet/lukion kirjat ym/kaikki hygienia ym tarvikkeet. Miehen mielestä talo on kuiten hänen, koska hän maksoi lainan.
Talo on ollut osto hetkellä halpa (pakkohuutokauppa) ja maksoi aikoinaan vain 120 000mk eli nykyrahassa 20 000e. Minulla on takuulla mennyt enemmän talouden pyörittämiseen tänä aikana , kuin miehellä talon maksuun. Niinpä miehellä onkallis auto, moorroripyörä ja kallis harrastus, minulla ei mitään tai no omat vaatteet.
Mies on sitä mieltä, että sillä ei ole merkitystä onko talo hänen vai molempien nimissä, koska jos hän kuolee ensin jää se talo kuitenkin minulle.
Ja huom! Molemmat on oltu työelämässä , eli en ole loisinut miehen siivellä. Mies on välillä ollut työttömänäkin ja minä tuonut rahat talouteen.
Nuorille naisille sanoisin, että alkää suostuko siihen, että mies maksaa talolainaa ja te normaalin elämisen, koska siitä elämiseen menneestä rahasta ei jää mitään kätteen. Kaikki kiinteä ja muukin omaisuus molempien nimiin.
Mutta jos on molempien nimissä, huolehtikaa, että maksatte lainaa molemmat suht samassa suhteessa. Verottaja voi muuten tulkita lahjaksi, jos vain toinen maksaa lainan, vaikka toinen vastaisi muuten kuluista tasapuolisesti.
Kerropa yksikin ennakkotapaus, jossa verottaja on menetellyt näin. Siis siinä tapauksessa, että toinenkin puoliso on osallistunut tasapuolisesti perheen kustannuksiin, mutta vain toisen tililtä on maksettu laina. Epäilenpä, että et löydä tällaista tapausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kerran olette naimisissa talosta jää puolet sinulle ja puolet miehen lapsille.
Sinulle jää elinikäinen asumisoikeus.
Me ollaan nuoresta asti oltu miehen kanssa kimpssa (minä 17v ja mies 23v kun alettiin seurustelemaan, siitä asti yhdessä eli 45 vuotta) ja ollaan naimisissa. Talo vain miehen nimissä vaikka se ollaan avioliiton aikana hankittu ja minä olen maksanut yksin talon laajennukset ja paljon isoja remontteja sekä maksanut lähes yksin 6 henkisen perheen ruuat/harrastukset/lomamatkat/ lasten vaatteet/lukion kirjat ym/kaikki hygienia ym tarvikkeet. Miehen mielestä talo on kuiten hänen, koska hän maksoi lainan.
Talo on ollut osto hetkellä halpa (pakkohuutokauppa) ja maksoi aikoinaan vain 120 000mk eli nykyrahassa 20 000e. Minulla on takuulla mennyt enemmän talouden pyörittämiseen tänä aikana , kuin miehellä talon maksuun. Niinpä miehellä onkallis auto, moorroripyörä ja kallis harrastus, minulla ei mitään tai no omat vaatteet.
Mies on sitä mieltä, että sillä ei ole merkitystä onko talo hänen vai molempien nimissä, koska jos hän kuolee ensin jää se talo kuitenkin minulle.
Ja huom! Molemmat on oltu työelämässä , eli en ole loisinut miehen siivellä. Mies on välillä ollut työttömänäkin ja minä tuonut rahat talouteen.
Nuorille naisille sanoisin, että alkää suostuko siihen, että mies maksaa talolainaa ja te normaalin elämisen, koska siitä elämiseen menneestä rahasta ei jää mitään kätteen. Kaikki kiinteä ja muukin omaisuus molempien nimiin.
Mutta jos on molempien nimissä, huolehtikaa, että maksatte lainaa molemmat suht samassa suhteessa. Verottaja voi muuten tulkita lahjaksi, jos vain toinen maksaa lainan, vaikka toinen vastaisi muuten kuluista tasapuolisesti.
No en tiedä tupta. Meillä oli yhteinen laina ja asunto 50/50. Pankin edellytyskin oli että vain toisen tililtä peritään kuukausittainen lyhennys. Ei ole verottajaa sen enempää kiinnostanut, verotuksessa sain puolet korkokuluista vähennyksenä kuten miehenikin, niin pankki oli verottajalle laittanut.
J
Kuka on edes suostunut että yhteinen asunto ostetaan toisen nimellä. Erossa se haittaa ei niinkään kuolemassa jos yhdenlaisia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kerran olette naimisissa talosta jää puolet sinulle ja puolet miehen lapsille.
Sinulle jää elinikäinen asumisoikeus.
Me ollaan nuoresta asti oltu miehen kanssa kimpssa (minä 17v ja mies 23v kun alettiin seurustelemaan, siitä asti yhdessä eli 45 vuotta) ja ollaan naimisissa. Talo vain miehen nimissä vaikka se ollaan avioliiton aikana hankittu ja minä olen maksanut yksin talon laajennukset ja paljon isoja remontteja sekä maksanut lähes yksin 6 henkisen perheen ruuat/harrastukset/lomamatkat/ lasten vaatteet/lukion kirjat ym/kaikki hygienia ym tarvikkeet. Miehen mielestä talo on kuiten hänen, koska hän maksoi lainan.
Talo on ollut osto hetkellä halpa (pakkohuutokauppa) ja maksoi aikoinaan vain 120 000mk eli nykyrahassa 20 000e. Minulla on takuulla mennyt enemmän talouden pyörittämiseen tänä aikana , kuin miehellä talon maksuun. Niinpä miehellä onkallis auto, moorroripyörä ja kallis harrastus, minulla ei mitään tai no omat vaatteet.
Mies on sitä mieltä, että sillä ei ole merkitystä onko talo hänen vai molempien nimissä, koska jos hän kuolee ensin jää se talo kuitenkin minulle.
Ja huom! Molemmat on oltu työelämässä , eli en ole loisinut miehen siivellä. Mies on välillä ollut työttömänäkin ja minä tuonut rahat talouteen.
Nuorille naisille sanoisin, että alkää suostuko siihen, että mies maksaa talolainaa ja te normaalin elämisen, koska siitä elämiseen menneestä rahasta ei jää mitään kätteen. Kaikki kiinteä ja muukin omaisuus molempien nimiin.
Mutta jos on molempien nimissä, huolehtikaa, että maksatte lainaa molemmat suht samassa suhteessa. Verottaja voi muuten tulkita lahjaksi, jos vain toinen maksaa lainan, vaikka toinen vastaisi muuten kuluista tasapuolisesti.
Kerropa yksikin ennakkotapaus, jossa verottaja on menetellyt näin. Siis siinä tapauksessa, että toinenkin puoliso on osallistunut tasapuolisesti perheen kustannuksiin, mutta vain toisen tililtä on maksettu laina. Epäilenpä, että et löydä tällaista tapausta.
En ala etsimään, eikä se minua kiinnosta. Kert se on ensimmäinenkin. Verohallinnon sivuilla asia lukee kuitenkin selvästi, joten itse en alkais kikkailemaan
Vierailija kirjoitti:
Kun ihmiset joilla on omaisuutta ja kummallakin lapsia, pitäisi ehdottomasti tehdä avioehtoa ennen liittoa.
Tuollainen tilanne taatusti aikuisissa lapsissa herättää närää kun heidän lapsuudenkotinsa meneekin nuorikolle ja tämän lapselle. Tai puolet siitä.Tiedän jutun pääkaupunkiseudun kolmiosta kun asunnon aikoinaan ostanut vanha mies kuoli, lapset olivat niin ilkeitä äitipuolelleen ( n. 10 v liittoa) ettei hän jaksanut asumisoikeudesta pitää kiinni vaan muutti vuokralle. Asuntoon hän olikin avioehdolla osaton.
Ei tämä talo ole miesten lasten lapsuudenkoti. Se talo on myyty vuosia ennen mun ja miehen tapaamista kun mies ja exänsä erosivat. Tämä talo on ostettu mun ja miehen yhdessäolon aikana eikä kaksi vanhinta ole tässä koskaan asunut ja nuorinkin vain hetken aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Pohtiva kirjoitti:
Lisään vielä, että ei kannata kauhistella, että olen viemässä miehen lapsilta heidän lapsuudenkotinsa. Se talo on myyty jo paljon ennen kuin mä tapasin miehen. Tämä talo on ostettu meidän yhdessäolon aikana ja kaksi vanhinta lasta eivät ole koskaan tässä asuneet. Nuorinkin oli tässä vain vähän aikaa.
Miksei sitten kauppakirjoissa ole nimeäsi?
Mulla oli tuolloin ulosotossa velkaa joten ei otettu mitään riskejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis haloo ei leski saa mitään tasinkoa kuoleman tapauksessa. Miehen lapset perivät rintaperillisinä kaiken, jos ei muuten testamentillä ole määrätty. Leski saa sitten elinikäisik oikeuden asua omassa kodissaan, eli mieheltä jääneessä talossa, mutta lapset sen omistavat täysimääräisesti. Avioehdolla tai sen puutteella ei ole mitään merkitystä kuoleman tapauksessa, avioehto liittyy vain ja ainostaan avioeroon!!!!
Tässä jutussa väännetty rautalangasta oikaisu siihen väärinkäsitykseen, että leski perii puolet. Eli kuten kirjoitin, leski ei peri mitään ilman testamenttia jos kuolleella on rintaperillisiä.
Ei tässä aloittajan tilanteessa puhutakaan perimisestä vaan tasingosta.
Aloittajalla ei ole omaisuutta, talo on yksin miehen nimissä. Jos mies kuolee ennen vaimoaan niin vaimo (leski) saa tasinkona puolet talosta ja miehen (vainajan) rintaperilliset sen toisen puolen.
Tuohon ei tarvita testamenttia.
Jos taas mies on tehnyt testamentin vaimolleen, niin rintaperilliset perivät vain lakiosuutensa, eli puolet siitä mitä perisivät jos testamenttia ei olisi.
P.S. Luo linkkaamasi juttu ajatuksella.
Miten tasinko tässä tapauksessa hoidetaan mikäli leski haluaa jäädä asumaan taloon eikä kuolinpesässä ole rahaa?