Elämänvoiman katoaminen keski-iässä

Miksi ihmeessä Sinun pitäisi hoitaa äitiäsi? Sinulla on oma perhe huolehdittavana ja laita omat lapset etusijalle!

Suomessa kaikki vanhukset saavat eläkettä. Vanhus voi ostaa eläkkeellä ja rahalla kotihoitoa ja tarvitsemiaan palveluita. Jos vanhus ei pärjää enää kotiavun turvin kotona, niin hänen pitää muuttaa palvelutaloon tai hoitokotiin asumaan.

Suomessa vanhusten hoito ei edes lain mukaan kuulu lapsille. Perinteisesti etenkin maaseudulla tytär tai miniä on uhrannut elämänsä, hyvinvointinsa ja jopa terveytensä iäkkäitten ja raihnaisten vanhempien tai appivanhempien takia. Faktaa on se, että monella aikuisella lapsella on omat lapset, oma perhe, koti ja  työ hoidettavana! Ei ole realistista, että läheisten pitäisi alkaa palvelijoiksi ja hoitaa ilmaiseksi suvun vanhuksia. Vanhuksille on yhteiskunnan ja yksityisten yritysten palveluita ja niitä voi rahalla ostaa. Rahalla saa ja hevosella pääsee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että, ja mä taas tunnen vain puhkeavani kukkaan vuosi vuodelta! Olen nyt 51, ja elämä on ihanampaa kuin koskaan.

Lapset on jo aika pitkälti itsenäistyneet ja mulla on vihdoin paljon aikaa itselleni. Ehdin oikeasti paneutua niihin harrastuksiin, joita kerkesin vain vähän tehdä silloin, kun piti koko ajan laittaa ruokaa, pyykätä ja huolehtia toisten menoista. On ihanaa tehdä kotona asioita omaan tahtiin ja suunnitella viikonlopun menoja tai kotihommia ihan vain omista lähtökohdista.

Nuorena aina jotenkin jännitin sosiaalisissa tilanteissa, mutta enää ei niin kiinnosta, mitä muut minusta ajattelee, joten olen nykyään paljon rennompi ja vapautuneempi myös niissä harvoissa menoissa, joihin viitsin lähteä. Nautin niistä kunnolla!

Elämä on ihanaa <3

n51

Niin. Avainsanat tuossa uuden elämänilon vaiheessasi ovat:

"Lapset on jo aika pitkälti itsenäistyneet ja mulla on vihdoin paljon aikaa itselleni. Ehdin oikeasti paneutua niihin harrastuksiin, joita kerkesin vain vähän tehdä silloin, kun piti koko ajan laittaa ruokaa, pyykätä ja huolehtia toisten menoista. On ihanaa tehdä kotona asioita omaan tahtiin ja suunnitella viikonlopun menoja tai kotihommia ihan vain omista lähtökohdista."

Terveisin elämäniloton 53 v, jolla on lapset vielä kotona, ei omaa aikaa ja jatkuvasti pitää elää muille, tehdä ruokaa, pyykätä siivota, huolehtia.

Kirsikkana kakussa äitini on mennyt huonoon kuntoon ja tarvitsee päivittäistä apua, kun ei enää pärjää yksin.

Eilen nukkumaan mennessä mietin, että jos kuolisin, niin pääsisi eroon tästä kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Mieli jaksaisi, mutta keho ei.

Mulla taasen jaksoi keho vielä pitkään vaikka mieli ei. Nyt sitten ei oikein jaksa enää sekään vaan voisin ihan oikeasti vaan nukkua.

Muakin väsyttää. Haluaisin vaan nukkua. Ulkonakin on aina vaan niin kylmä. Syön suklaata ja sipsiä vuorotellen ja masentelen.

Miten ihmeessä tätä jaksaa vielä joku 30 vuotta? Jos satun elämään yhtä kauan kuin isoäitini.

Vierailija kirjoitti:

Muakin väsyttää. Haluaisin vaan nukkua. Ulkonakin on aina vaan niin kylmä. Syön suklaata ja sipsiä vuorotellen ja masentelen.

Miten ihmeessä tätä jaksaa vielä joku 30 vuotta? Jos satun elämään yhtä kauan kuin isoäitini.

Korjaan 40 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma on muuttunut liikaa. Olen täysin ulkona. Ei kiinnosta enää eläytyä nykyhulluuteen.

Tämä on varmaan syy itselläkin, miksi ei enää oikein kiinnosta koko eläminen. Kaikesta on tullut pinnallista turhuutta ja sitä vielä pahentaa se, että eläminen on kaventunut pienen päättäjätason ja kaikenmaailman vaikuttajien mukaiseksi sopuloinniksi.  Jos yrität etsiä jotain sen ulkopuolelta, ei löydy mitään.

Nykyään on vaikea löytää jotain tarviketta kiinakrääsän ulkopuolelta, jos haluaisi tuunailla ja puuhailla jotain DIY-juttuja. Askartelu-ja kangaskaupassa oltiin ihan kuutamolla kun kyselin löytyykö kukka-aiheisia, silitettäviä kangasmerkkejä t-paitaan: "mitä ne on? kukaan sellasia käytä" Jep, no tämä dinosaurus olisi halunnut käyttää.

O ollu kyllä epäpäteviä myyjiä. Pari vuotta sitten näin noita jossain kaupassa, ja tuli vanhat muistot mieleen.

Toinen Dino.

Istuttakaa puita, ennallistakaa soita, tehkää jotain konkreettista, jolla on satojen vuosien päästäkin väliä. Olisin niin kiitollinen, t. 33 v. pienen lapsen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Muakin väsyttää. Haluaisin vaan nukkua. Ulkonakin on aina vaan niin kylmä. Syön suklaata ja sipsiä vuorotellen ja masentelen.

Miten ihmeessä tätä jaksaa vielä joku 30 vuotta? Jos satun elämään yhtä kauan kuin isoäitini.

Etkö oo töissä? Yritä etsiä, nyt on työvoimapula. Aurinko paistaa, ulos. Kirjastossa on kirjoja, lehtiä. Ota kudelmapuikot esiin ja ala tekemään jotain. Tee suursiivous, pese ikkunat, ellei oo viherkasveja niin hanki niitä. 

Vierailija kirjoitti:

Kun olin nuori ja pääsin uuteen työpaikkaan, ihmettelin, miten väsyneesti vanhat työntekijät suhtautuivat työmenetelmien uudistuksiin. "Tätä on ko kokeiltu vuosia sitten" ja "taasko pitää kokeilla tätä samaa ideaa kuin 15 vuotta sitten".

Kun elää tarpeeksi kauan, huomaa, miten vähän hyödynnetään jo aiemmin kertynyttä tietoa. Onhan se vähän masentavaa.

Ja sitten kun omat vanhemmat kuolevat, huomaa, miten vähän heitäkin muistetaan, miten vähän jää jäljelle ihmisen elämästä loppujen lopuksi.

Niin tämä. Jatkuvasti tulee joku uusi "innovaattori" joka kuvittelee että pyörä pitää keksiä uudelleen ja entinen toimintatapa on vain muiden tyhmyyttä eikä suinkaan seurausta siitä, että muutkin keinot on kokeiltu ja niin se oikeasti on nopein/halvin/helpoin tehdä ja toteuttaa.

Ehei, tällainen täysin kokematon ja syy-seuraussuhteista autuaan ymmärtämätön tolvana tulee ja kertoo, että kun jätetään tämä työvaihe kokonaan turhana pois niin säästetään niin ja näin paljon aikaa/rahaa/vaivaa.

Sitten koko paletti leviää sieltä sun täältä ja tolvana on silmät ymmyrkäisinä, että eihän niihin muihin työvaiheisiin mitään muutoksia tehty ja miksi ne ei muka enää toimi.. Ja vielä väittää pokkana, että ei tuota kukaan olisi ennalta voinut tietää ja pahimmassa tapauksessa alkaa väsätä lisämuutoksia jolla tulee vaan lisää vahinkoa.

Jostain merkillisestä syystä näihin tällaisiin tolvanoihin firmoilla on varaa vaikka ne ei tuota kuin lisäkuluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos elää vain itseään varten. ei elämässä olekaan mieltä. Muiden ihmisten auttaminen, palveleminen ja ilahuttaminen on se juttu. Tietysti myös muu tärkeä, kuten luonnonsuojelu, elänten suojelu ja kultturiaarteiden vaaliminen tulevia sukupolvia varten.

Ei pidä paikkaansa.

Pidemmän päälle vain katkeroittaa. Autat, mutta huomaat kuinka sinua vain hyväksikäytetään. Palvelet ja kohta sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Ilahdutat ja mikään ei ole tarpeeksi hienoa tai kallista ja kiitollisuutta ei osoiteta mitenkään.

En tiedä ketä varten kannattaa elää, mutta muut ei todellakaan ole sen arvoisia, että heitä varten kannattaisi.

Ja syyllistetään siitä mitä aiemmat sukupolvet on tehneet ja kerrotaan kuinka nyt pitää ajatella tulevia sukupolvia. Ihan kuin tällä meidän sukupolven elämällä ei olisi itsessään mitään arvoa vaan me ollaan olemassa vain korvataksemme muiden tekemiä asioita ja tekemässä maailmaa paremmaksi seuraaville sukupolville.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan samaa. Mikään ei kiinnosta. Ei ole unelmia ei projekteja. Rahaa olisi mutta ei mitään mihin sitä kiinnostaisi kuluttaa..

N53

Mua kiinnostaisi tehdä paljon kaikkea, mutta olen vaan niin väsynyt että en jaksa.

Onko sulla mitattu D-vitamiinitaso? Mulla löytyi ihan vahingossa D-vitamiinin puutos vuosia sitten ja yhtenä oireena mulla oli väsymys. 

Voisitko kertoa seikkaperäisesti miten tämä löydös tehtiin ihan vahingossa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä Sinun pitäisi hoitaa äitiäsi? Sinulla on oma perhe huolehdittavana ja laita omat lapset etusijalle!

Suomessa kaikki vanhukset saavat eläkettä. Vanhus voi ostaa eläkkeellä ja rahalla kotihoitoa ja tarvitsemiaan palveluita. Jos vanhus ei pärjää enää kotiavun turvin kotona, niin hänen pitää muuttaa palvelutaloon tai hoitokotiin asumaan.

Suomessa vanhusten hoito ei edes lain mukaan kuulu lapsille. Perinteisesti etenkin maaseudulla tytär tai miniä on uhrannut elämänsä, hyvinvointinsa ja jopa terveytensä iäkkäitten ja raihnaisten vanhempien tai appivanhempien takia. Faktaa on se, että monella aikuisella lapsella on omat lapset, oma perhe, koti ja  työ hoidettavana! Ei ole realistista, että läheisten pitäisi alkaa palvelijoiksi ja hoitaa ilmaiseksi suvun vanhuksia. Vanhuksille on yhteiskunnan ja yksityisten yritysten palveluita ja niitä voi rahalla ostaa. Rahalla saa ja hevosella pääsee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että, ja mä taas tunnen vain puhkeavani kukkaan vuosi vuodelta! Olen nyt 51, ja elämä on ihanampaa kuin koskaan.

Lapset on jo aika pitkälti itsenäistyneet ja mulla on vihdoin paljon aikaa itselleni. Ehdin oikeasti paneutua niihin harrastuksiin, joita kerkesin vain vähän tehdä silloin, kun piti koko ajan laittaa ruokaa, pyykätä ja huolehtia toisten menoista. On ihanaa tehdä kotona asioita omaan tahtiin ja suunnitella viikonlopun menoja tai kotihommia ihan vain omista lähtökohdista.

Nuorena aina jotenkin jännitin sosiaalisissa tilanteissa, mutta enää ei niin kiinnosta, mitä muut minusta ajattelee, joten olen nykyään paljon rennompi ja vapautuneempi myös niissä harvoissa menoissa, joihin viitsin lähteä. Nautin niistä kunnolla!

Elämä on ihanaa <3

n51

Niin. Avainsanat tuossa uuden elämänilon vaiheessasi ovat:

"Lapset on jo aika pitkälti itsenäistyneet ja mulla on vihdoin paljon aikaa itselleni. Ehdin oikeasti paneutua niihin harrastuksiin, joita kerkesin vain vähän tehdä silloin, kun piti koko ajan laittaa ruokaa, pyykätä ja huolehtia toisten menoista. On ihanaa tehdä kotona asioita omaan tahtiin ja suunnitella viikonlopun menoja tai kotihommia ihan vain omista lähtökohdista."

Terveisin elämäniloton 53 v, jolla on lapset vielä kotona, ei omaa aikaa ja jatkuvasti pitää elää muille, tehdä ruokaa, pyykätä siivota, huolehtia.

Kirsikkana kakussa äitini on mennyt huonoon kuntoon ja tarvitsee päivittäistä apua, kun ei enää pärjää yksin.

Eilen nukkumaan mennessä mietin, että jos kuolisin, niin pääsisi eroon tästä kaikesta.

Sinä et siis ole vielä päässyt näkemään vanhustenhoidon tilaa Suomessa.

Vaihtoehdot ovat, että

-läheisistään vålittävä ja omantunnon omaava vastuullinen aikuinen hoitaa vanhempiaan, koska kotihoito ja laitoshoito eivät riitä

-ne jotka eivät välitä ja joilla ei omatunto kolkuta, jåttävät vanhushoivan armoille.

Minun veljeni kuuluu jälkimmäiseen joukkoon kuten sinäkin, minä ja moni muu taas edelliseen.

Viisikymppisen väsymys ja lamaantuminen on hormonaalista. Naiselle iskee vaihdevuodet, miehelle andropaussi. Lääkäriin mars ja lääkitys kohdalleen, niin olo ja jaksaminen kohenevat pian ennalleen. Kuntosaliharjoittelu kannattaa ottaa ohjelmaan viimeistään tässä vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Viisikymppisen väsymys ja lamaantuminen on hormonaalista. Naiselle iskee vaihdevuodet, miehelle andropaussi. Lääkäriin mars ja lääkitys kohdalleen, niin olo ja jaksaminen kohenevat pian ennalleen. Kuntosaliharjoittelu kannattaa ottaa ohjelmaan viimeistään tässä vaiheessa.

Väitteesi on väärä. Olen viiskymppinen, ja hormoninin ovat just eikä melkein, joten en todellakaan saa reseptiä mihinkään hormonihoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan samaa. Mikään ei kiinnosta. Ei ole unelmia ei projekteja. Rahaa olisi mutta ei mitään mihin sitä kiinnostaisi kuluttaa..

N53

Mua kiinnostaisi tehdä paljon kaikkea, mutta olen vaan niin väsynyt että en jaksa.

Onko sulla mitattu D-vitamiinitaso? Mulla löytyi ihan vahingossa D-vitamiinin puutos vuosia sitten ja yhtenä oireena mulla oli väsymys. 

Voisitko kertoa seikkaperäisesti miten tämä löydös tehtiin ihan vahingossa?

Tästä on jo vuosia. Olin illalla viemässä koiraa ulos. Tiessä oli kuoppa enkä pimeässä nähnyt sitä. Kaaduin. En asfaltille vaan hiekkatielle. Koira säikähti kaatumistani ja pinkaisi pakoon. Hihna oli ranteeni ympärillä ja kuului rusahdus ja mieletön kipu. Pari päivää myöhemmin kipu oli edelleen sen verran kova, että työnteko oli hankalaa. Menin työterveyslääkärille, joka otatti kyynärpäästäni röntgenkuvan. Värttinäluu oli haljennut, joten työterveyslääkäri lähetti mut samantien ortopedille. Ortopedi tutki hetken aikaa ja totesi, että kantoside riittää. Oli kuitenkin sitä mieltä, että mun ikäiselle - siis silloin - tuollaisen voiman ei pitäisi aiheuttaa värttinäluun halkeamista. Pisti lähetteen luuntiheysmittaukseen sekä labraan D-vitamiinitason tutkimista varten. Normaaliarvoina pidetään 50-75, mulla oli 14. Jos olisin mennyt terveyskeskukseen tai työterveyslääkäri ei olisi laittanut lähetettä ortopedille, tuskin olisi tutkittu tuota D-vitamiinia lainkaan. Tai jos en olisi ylipäätään mennyt silloin lääkäriin. En mä jokaisesta luunmurtumasta ole mennyt vaan niitä vanhoja murtumia on sitten löytynyt myöhemmin muissa yhteyksissä otetuista röntgenkuvista. Ihan hyvä siis, että kaaduin ja päädyin myös tuohon D-vitamiinitason tutkimukseen, koska aloitettuani D-vitamiinit mun väsymyksenikin väheni ihan merkittävästi. 

Onko aloittaja 40- 42 v. Jos noin kuitti niin lääkäriin vaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko aloittaja 40- 42 v. Jos noin kuitti niin lääkäriin vaan.

49

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan samaa. Mikään ei kiinnosta. Ei ole unelmia ei projekteja. Rahaa olisi mutta ei mitään mihin sitä kiinnostaisi kuluttaa..

N53

Mua kiinnostaisi tehdä paljon kaikkea, mutta olen vaan niin väsynyt että en jaksa.

Onko sulla mitattu D-vitamiinitaso? Mulla löytyi ihan vahingossa D-vitamiinin puutos vuosia sitten ja yhtenä oireena mulla oli väsymys. 

Voisitko kertoa seikkaperäisesti miten tämä löydös tehtiin ihan vahingossa?

Niinpä, verikokeessahan tuo tulee ilmi.

Onko sulla ystäviä kenen kanssa jutella ja käydä vaikka lenkillä, syömässä. Pikku arjen iloja sieltä täältä poimia.

Vierailija kirjoitti:

Huomaan samaa. Mikään ei kiinnosta. Ei ole unelmia ei projekteja. Rahaa olisi mutta ei mitään mihin sitä kiinnostaisi kuluttaa..

N53

Onnea!

Olisipa rahaa, olisi ihanaa matkustaa mm. Lontooseen, Bostoniin, Kroatiaan ja Montrealiin. :) 

Olen työpäivän jälkeen aivan poikki. Teen kaamea työtä naurettavan pienellä palkalla, koska menetin parempipalkkaisen työni syöpähoitojen vuoksi. 

Liikunnasta pidän, joten pyrin joka päivä kävelemään ainakin tunnin. 

N 57