Vanhempien määräily
Olen siis 18-vuotias tyttö ja ongelmana on vanhempien jatkuva määräileminen.
Käyn siis koulua paikkakuntani koulussa, joten luonnollisesti asun vielä kotona. Mulla on myös poikaystävä, jonka kanssa vietän paljon aikaa.
Vanhempani yrittävät määräillä kokoajan menojani, ja uhkailevat esim. Kotoa pois heittämisellä, mutta eivät sitä silti ikinä tee, koska isäni ei hyväksy kotoa muuttamistani edes kun olen puhunut muutosta hänelle.
Minulla on edelleen kotiintuloajat, sekä en saa viettää poikaystävälläni joka viikonloppua.
Perusteluna tähän on aina sama: "Asut meidän katon alla joten menet meidän sääntöjen mukaan". Ymmärrän pointin, mutta eikö olisi hyvä että "aikuistuminen" alkaisi jo kotona, eikä vasta silloin kun muutat pois?
MITÄ TEEN?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Onko se määräilyä, jos kotona on pelisäännöt?
Olen pian 40v ja meidän taloyhtiö "määräilee" etten voi esim soittaa musiikkia klo 23 jälkeen tai häirintä naapureita.
Töissä pomo jatkuvasti määräilee, mihin aikaan pitää tulla töihin, milloin pitää lomat tai ruokatunti.
Ja liikenteessä, poliisi määräilee, etten voi ajaa 80km/h nopeusrajoitusslueella 90km/h
Tai kun menen kauppaan, henkilökunta määräilee, etten voi maksamatta kävellä kassan ohi. Jne.
Siihen verrattuna vanhempasi "määräilyt" on todella vielä pientä, mitä joudut elämässä kohtaamaan ja niitä nuoren on hyvä opetella kotona, ettei myöhemmin elämä kaadu niihin.
Elämä antaa enemmän vapauksia, kun on omat rahat käytössä ja sitä on riittävästi ja maksaa ja kantaa vastuun kaikesta itse. Silloin voi muuttaa omaan taloon, metsän keskelle ja siellä vähemmän on määräilijöitä.
Oma tupa, oma lupa.
- - -
"Olen pian 40v ja meidän taloyhtiö "määräilee" etten voi esim soittaa musiikkia klo 23 jälkeen"
- Asunto-osakeyhtiöllä ei ole lihaksia eikä mandaattia tuollaista asiaa määrätä. Ainoa asia normaalissa elämisessä, mitä voidaan määrätä on se, ettei toimintasi häiritse muita asukkaita. Mainitsemaasi musiikin kuunteluun ei voida puuttua, äänen voimakkuuteen kylläkin.
Ja sama sinulla, kirjoittelet asioista joilla ei ole mitään tekemistä avauksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se määräilyä, jos kotona on pelisäännöt?
Olen pian 40v ja meidän taloyhtiö "määräilee" etten voi esim soittaa musiikkia klo 23 jälkeen tai häirintä naapureita.
Töissä pomo jatkuvasti määräilee, mihin aikaan pitää tulla töihin, milloin pitää lomat tai ruokatunti.
Ja liikenteessä, poliisi määräilee, etten voi ajaa 80km/h nopeusrajoitusslueella 90km/h
Tai kun menen kauppaan, henkilökunta määräilee, etten voi maksamatta kävellä kassan ohi. Jne.
Siihen verrattuna vanhempasi "määräilyt" on todella vielä pientä, mitä joudut elämässä kohtaamaan ja niitä nuoren on hyvä opetella kotona, ettei myöhemmin elämä kaadu niihin.
Elämä antaa enemmän vapauksia, kun on omat rahat käytössä ja sitä on riittävästi ja maksaa ja kantaa vastuun kaikesta itse. Silloin voi muuttaa omaan taloon, metsän keskelle ja siellä vähemmän on määräilijöitä.
Oma tupa, oma lupa.- - -
"Olen pian 40v ja meidän taloyhtiö "määräilee" etten voi esim soittaa musiikkia klo 23 jälkeen"
- Asunto-osakeyhtiöllä ei ole lihaksia eikä mandaattia tuollaista asiaa määrätä. Ainoa asia normaalissa elämisessä, mitä voidaan määrätä on se, ettei toimintasi häiritse muita asukkaita. Mainitsemaasi musiikin kuunteluun ei voida puuttua, äänen voimakkuuteen kylläkin.
Ja sama sinulla, kirjoittelet asioista joilla ei ole mitään tekemistä avauksen kanssa.
Olen eri, mutta kyllä tämä nyt liittyy hyvinkin asiaan, pikku kirjolainen. On todellakin yhteiselämän sujuvuuden kannalta tärkeää ilmoittaa menemisistään. Taloudessa päätetään sitten yhdessä, mikä on porukalle sopiva tapa. Pätee kaikkiin, jotka asuvat jonkun kanssa yhdessä.
Pointti ei ole udella tarkemmin menojen tapahtumia, vaan ennemminkin, koska olisi tulossa takaisin, mistä tavoittaa. Kyse siis ihan siitäkin, että kuinka paljon ostetaan ruokaa ja kuka käyttää koska pyykkikonetta. Siis että miten joustavoitetaan kaikkien yhdessä asuvien elämää. Teini tietenkin ymmärtää asian vain itsenäistymisensä rajoittamisena. Aikuinen ymmärtää, ettei ole kyse määräilyn halusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yhä haluat asua kotona vanhempien kanssa? jos siellä todella on noin kamalaa, niin en keksi ainuttakaan syytä sille, että jäisin.
Pelkään että tulevaisuudessa eivät halua olla tekemisissä kanssani. Ja tietenkin se, ettei ole säästöjä millä muuttaa.
Miksi sun kanssa pitäisi olla tekemisissä? Ja haloo - ilman säästöjä aikuissosiaalityön sossu hankkii sulle asunnon ja kaiken tarpeellisen, ei sun tarvitse maksaa euroakaan.
18v on aikuinen, vanhemmat ei ole elatusvelvollisia eli voit muuttaa tulottomana ja rahattomana, yhteiskunta maksaa.
No haloo haloo, aloittaja on kotonaan asuva 18-vuotias eikä kaikkitietävä, rutinoitunut sossupummi.
Vierailija kirjoitti:
Molemmilla vanhemmillani on ollut todella lepsu lapsuus ja nuoruus, joten en ymmärrä mistä näin tiukkakasvatus minua kohtaan kumpuaa.
Isäni ei pidä poikaystävästäni mutta äiti kyllä pitää.
Ap
Ehkä tuo tiukkuus kumpuaa juuri siitä, että he jälkikäteen kokevat omien vanhempiensa olleen liian lepsuja. He ehkä katuvat jotain silloin itse tekemiään juttuja ja kokevat, että olisivat säästyneet niiltä, jos vanhemmat olisivat olleet tiukempia. Toisaalta heillä ei ole mallia sopivan tiukasta vanhemmuudesta, ja he sen puutteessa pitävät liiankin tiukkaa kuria.
Tuo kielto olla jatkuvasti poikakaverilla voi myös liittyä pelkoon siitä, että koulunkäynti kärsii, jos poikakaverin kanssa menee liikaa aikaa, valvotaan niin myöhään, että univaje haittaa vielä seuraavalla viikolla tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se määräilyä, jos kotona on pelisäännöt?
Olen pian 40v ja meidän taloyhtiö "määräilee" etten voi esim soittaa musiikkia klo 23 jälkeen tai häirintä naapureita.
Töissä pomo jatkuvasti määräilee, mihin aikaan pitää tulla töihin, milloin pitää lomat tai ruokatunti.
Ja liikenteessä, poliisi määräilee, etten voi ajaa 80km/h nopeusrajoitusslueella 90km/h
Tai kun menen kauppaan, henkilökunta määräilee, etten voi maksamatta kävellä kassan ohi. Jne.
Siihen verrattuna vanhempasi "määräilyt" on todella vielä pientä, mitä joudut elämässä kohtaamaan ja niitä nuoren on hyvä opetella kotona, ettei myöhemmin elämä kaadu niihin.
Elämä antaa enemmän vapauksia, kun on omat rahat käytössä ja sitä on riittävästi ja maksaa ja kantaa vastuun kaikesta itse. Silloin voi muuttaa omaan taloon, metsän keskelle ja siellä vähemmän on määräilijöitä.
Oma tupa, oma lupa.- - -
"Olen pian 40v ja meidän taloyhtiö "määräilee" etten voi esim soittaa musiikkia klo 23 jälkeen"
- Asunto-osakeyhtiöllä ei ole lihaksia eikä mandaattia tuollaista asiaa määrätä. Ainoa asia normaalissa elämisessä, mitä voidaan määrätä on se, ettei toimintasi häiritse muita asukkaita. Mainitsemaasi musiikin kuunteluun ei voida puuttua, äänen voimakkuuteen kylläkin.
Ja sama sinulla, kirjoittelet asioista joilla ei ole mitään tekemistä avauksen kanssa.
Olen eri, mutta kyllä tämä nyt liittyy hyvinkin asiaan, pikku kirjolainen. On todellakin yhteiselämän sujuvuuden kannalta tärkeää ilmoittaa menemisistään. Taloudessa päätetään sitten yhdessä, mikä on porukalle sopiva tapa. Pätee kaikkiin, jotka asuvat jonkun kanssa yhdessä.
Pointti ei ole udella tarkemmin menojen tapahtumia, vaan ennemminkin, koska olisi tulossa takaisin, mistä tavoittaa. Kyse siis ihan siitäkin, että kuinka paljon ostetaan ruokaa ja kuka käyttää koska pyykkikonetta. Siis että miten joustavoitetaan kaikkien yhdessä asuvien elämää. Teini tietenkin ymmärtää asian vain itsenäistymisensä rajoittamisena. Aikuinen ymmärtää, ettei ole kyse määräilyn halusta.
- - -
Miten kirjoituksesi liittyy avauksen tyranniatilanteeseen?
V = ei mitenkään,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moniko hyväksyisi puolisoltaan ap:n tapaisen käytöksen eli tullaan ja mennään omia aikojaan, ei kerrota, missä ollaan eikä kerrota, tuleeko vieraita tms. ja kuitenkin maksatetaan kaikki parisuhteen toisella osapuolella. En siis tarkoita, että kuvioissa olisi mukana ketään kolmatta osapuolta, vaan ylipäätään elettäisiin kuin pellossa vedoten siihen, että mä voin.
Ap:n vanhemmilla ei ole mitään elatusvelvollisuutta ja vahvasti epäilen, ettei ap maksa edes puhelinliittymää, joten miksi vaatia aikuista itsenäistä elämää, jos ei ole aikuinen ja itsenäinen?
- -
Aikuinen lapsi ei ole puoliso eikä hänellä ole tilivelvollisuutta kertoa menemisistään tai tulemisistaan, toisin kuin sinä näköjään edellytät puolisoltasi?
Intin jälkeen poika asui pienen hetken kotona ja ei olisi juolahtanut mieleenkään tivata hänen menemisiään.
Missä vaiheessa olisit huolestunut, jos häntä ei olisi näkynyt eikä olisi ilmoittanut mitään? Viikonlopun jälkeen, viikon jälkeen, vai kuukauden...?
Jos ei talon säännöt kelpaa, niin muuta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moniko hyväksyisi puolisoltaan ap:n tapaisen käytöksen eli tullaan ja mennään omia aikojaan, ei kerrota, missä ollaan eikä kerrota, tuleeko vieraita tms. ja kuitenkin maksatetaan kaikki parisuhteen toisella osapuolella. En siis tarkoita, että kuvioissa olisi mukana ketään kolmatta osapuolta, vaan ylipäätään elettäisiin kuin pellossa vedoten siihen, että mä voin.
Ap:n vanhemmilla ei ole mitään elatusvelvollisuutta ja vahvasti epäilen, ettei ap maksa edes puhelinliittymää, joten miksi vaatia aikuista itsenäistä elämää, jos ei ole aikuinen ja itsenäinen?
- -
Aikuinen lapsi ei ole puoliso eikä hänellä ole tilivelvollisuutta kertoa menemisistään tai tulemisistaan, toisin kuin sinä näköjään edellytät puolisoltasi?
Intin jälkeen poika asui pienen hetken kotona ja ei olisi juolahtanut mieleenkään tivata hänen menemisiään.
Meillä ei tarvitse tivata. Aikuisella pojallamme on käytöstavat hallussa ja hän siis osaa ottaa muut asukkaat huomioon. Niinpä hän kertoo oma-aloitteisesti, mihin on lähdössä ja kauanko aikoo viipyä.
Aivan vastaavasti minäkin kerron, enkä vain häippäise vaikka mökille tai lähde risteilylle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt heiltä, että miksi he vieläkin asettavat sinulle sääntöjä ja rajoja?
Itselleni vanhemmat sanoi myös tuosta "niin kauan kun asut kotona...", mutta asiat liittyi enemmän sellaiseen, ettei vieraita ilman lupaa/ilmoitusta, omat jäljet siivottava ja kotitöihin osallistuminen. Ei ne oikeastaan edes mitään sääntöjä olleet, vaan yleistä huomaavaisuutta yhteiselossa. Jos lähdin jonnekin kauemmaksi, olin yötä pois tms niin toivoivat, että ilmotan suurinpiirtein mihin olen menossa ja ehkä kenen kanssa.
En näe mitään syytä erityisille säännöille, jos käytös on ihan normaalia. Jos esim tulee jatkuvasti humalassa kotiin niin vaikka miten on täysi-ikäinen paperilla niin et asu talossa yksin.
Kotona siivoan omat jälkeni ja en mitenkään sotke taloa. Enkä saa olla kotoa pois yötä noin vain, aina tarvii ilmoittaa ajoissa.
Enkä juo, joten en tule kännissä kotiin ja kotona olen aina silloin kun vanhempani käskevät, joka on vähän naurettavaa.
ApMun mielestä on ihan kohtuullista odottaa että ILMOITTAA asuinkumppaneilleen jos aikoo olla yötä poissa. Oletan että vanhempasikin ilmoittavat sinulle ja esim. puolisot toisilleen?
Kyllä ilmoitan aina, en vain saa olla yötä jos ilmoitan vaikka perjantaina että Menen lauantaina yöksi vaan se pitää sopia aiemmin.
Ap
Ja mihähän on rangaistus, jos jäätkin yöksi ja elät omaa elämää?
Muuta pois ja pistä välit poikki.
Tämä on uskomantonta? Aikuisetko täällä yllyttää ettei nuoren tarvitse ilmoittaa poissaoloistaan ja paluuajoistaan? Kylmä meillä on tapana kaikkien kertoa minne menevät ja koska tulevat. Juuri se on aikuisuuttA, ei teiniuhma.
Liittykö asiaan alkoholi, huumeet, asuuko poika kotonaa ? Minkälainen koti jos siellä siellä saa tyttö majaillA? Onko ehkäisy kunnossa, tuleeko koulut hoidettua?
Kun on riippuvainen taloudellisesti, pitäisi ehkä kotikuusta kohdella arvostavasti.
Ajan kuva siis aikuisillekin on tämä, kyllä sossu maksaa, ostaa huonekalut, maksaa vuokrat , ostaa vaatteet, ei tartte immeisen kuin elellä ja rakastaa.
Eikö tuo ole ihan normaali vaihe itsrnäistymisessä? Vanhempiesi asunnossa ja heidän elättämänään sinä noudatat heidän sääntöjä. Sehän alkaa sinua ärsyttää ja sen seurauksena otat vastuun itsestäsi ja muutat omaan kotiin.
Muuta pois. Itse asuin 22v asti vanhemmilla, ja näin jälkeenpäin se oli paras juttu muuttaa omaan asuntoon. Ei mulla sillain sääntöjä ollut, mut tuntui et se aikuistuminen alkoi kunnolla vasta muuton jälkeen. Toki se ärsytti kun kyseltiin minne meet nyt ja milloin tuut. Myös krapulasta kuittailtiin ja päikkäreistä. Puketumista kommentoitiin kavereita arvosteltiin.. Muuta pois jos vain pystyt. Neuvomisen määrä alkoi myös ärsyttää. Se ärsyttää kyllä vieläkin näin yli 30 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö tämä nuori neiti aikuisen lailla osansa kotitöistä vaan pitää itsestään selvänä vaaterahat, kolulurahat, matkakulut, puhelinkulut?
Ei yhtä aikaa voi olla lapsi ja aikuinen?
Niinkuin kerroin jo, ostan itse kaiken itselleni, vaatteet ja kaiken tarpeellisen. Kouluun tai matkustamiseen en tarvitse rahaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt heiltä, että miksi he vieläkin asettavat sinulle sääntöjä ja rajoja?
Itselleni vanhemmat sanoi myös tuosta "niin kauan kun asut kotona...", mutta asiat liittyi enemmän sellaiseen, ettei vieraita ilman lupaa/ilmoitusta, omat jäljet siivottava ja kotitöihin osallistuminen. Ei ne oikeastaan edes mitään sääntöjä olleet, vaan yleistä huomaavaisuutta yhteiselossa. Jos lähdin jonnekin kauemmaksi, olin yötä pois tms niin toivoivat, että ilmotan suurinpiirtein mihin olen menossa ja ehkä kenen kanssa.
En näe mitään syytä erityisille säännöille, jos käytös on ihan normaalia. Jos esim tulee jatkuvasti humalassa kotiin niin vaikka miten on täysi-ikäinen paperilla niin et asu talossa yksin.
Kotona siivoan omat jälkeni ja en mitenkään sotke taloa. Enkä saa olla kotoa pois yötä noin vain, aina tarvii ilmoittaa ajoissa.
Enkä juo, joten en tule kännissä kotiin ja kotona olen aina silloin kun vanhempani käskevät, joka on vähän naurettavaa.
ApMun mielestä on ihan kohtuullista odottaa että ILMOITTAA asuinkumppaneilleen jos aikoo olla yötä poissa. Oletan että vanhempasikin ilmoittavat sinulle ja esim. puolisot toisilleen?
Kyllä ilmoitan aina, en vain saa olla yötä jos ilmoitan vaikka perjantaina että Menen lauantaina yöksi vaan se pitää sopia aiemmin.
ApJa mihähän on rangaistus, jos jäätkin yöksi ja elät omaa elämää?
En tiedä, en ole kokeillut. Ainakin puhelimenotolla uhkaillaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä on uskomantonta? Aikuisetko täällä yllyttää ettei nuoren tarvitse ilmoittaa poissaoloistaan ja paluuajoistaan? Kylmä meillä on tapana kaikkien kertoa minne menevät ja koska tulevat. Juuri se on aikuisuuttA, ei teiniuhma.
Liittykö asiaan alkoholi, huumeet, asuuko poika kotonaa ? Minkälainen koti jos siellä siellä saa tyttö majaillA? Onko ehkäisy kunnossa, tuleeko koulut hoidettua?
Kun on riippuvainen taloudellisesti, pitäisi ehkä kotikuusta kohdella arvostavasti.Ajan kuva siis aikuisillekin on tämä, kyllä sossu maksaa, ostaa huonekalut, maksaa vuokrat , ostaa vaatteet, ei tartte immeisen kuin elellä ja rakastaa.
Minä tai poikaystäväni ei käytä päihteitä. Poika asuu vanhempiensa luona.
Ehkäisy on ja koulut hoidetaan.
Ap
Olet 18v. Jos asut kotona niin elät kodin ehdoilla. Jos haluat elää omilla ehdoillasi muutat omillesi. Ei tämä rakettitiedettä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö tämä nuori neiti aikuisen lailla osansa kotitöistä vaan pitää itsestään selvänä vaaterahat, kolulurahat, matkakulut, puhelinkulut?
Ei yhtä aikaa voi olla lapsi ja aikuinen?Niinkuin kerroin jo, ostan itse kaiken itselleni, vaatteet ja kaiken tarpeellisen. Kouluun tai matkustamiseen en tarvitse rahaa.
Ap
Mistä siis saat rahaa koulun ohella? Niin paljon että vaatteisiin ym . Riittää?
Jotta saisit kotona asuessa opintotukia vanhemmillasi pitää olla melko pienet tulot.
Meillä ei ollut riitaa, lapset saivat lakin ja opiskelupaikat toisista kaupungeista, syksyllä sitten omilleen.
Mutta tuet on pieniä, kyllä raha kelpasi edelleen. Noin 30 v avioituivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki vaan oma asunto ja muuta pois, ei tarvitse kysyä vanhempien lupaa.
Sinun vanhemmat ei tuosta muutu, sama meno jatkuu vaikka asuisit kotona vielä nelikymppisenä.
Kumpa olisikin rahaa säästössä. Vanhempani ei ostanut alaikäisenä minulle vaatteita tai muita tavaroita mitä tarvitsen, joten omat rahat meni niihin.
Kesän olen töissä, joten silloin toivottavasti voisin muuttaakin..
Ap
Tiesitkö, että sosiaalitoimistosta saa ensimmäiseen asuntoon sängyn, koulupöydän ja tuolin rahat jos on varaton opiskelija? Tosin Vantaalla tulivat asuntoon tarkistamaan, että ei ole huonekaluja.
- -
Luehan avaus.