Vanhempien määräily

Moniko hyväksyisi puolisoltaan ap:n tapaisen käytöksen eli tullaan ja mennään omia aikojaan, ei kerrota, missä ollaan eikä kerrota, tuleeko vieraita tms. ja kuitenkin maksatetaan kaikki parisuhteen toisella osapuolella. En siis tarkoita, että kuvioissa olisi mukana ketään kolmatta osapuolta, vaan ylipäätään elettäisiin kuin pellossa vedoten siihen, että mä voin.

Ap:n vanhemmilla ei ole mitään elatusvelvollisuutta ja vahvasti epäilen, ettei ap maksa edes puhelinliittymää, joten miksi vaatia aikuista itsenäistä elämää, jos ei ole aikuinen ja itsenäinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia on niin, että jos asut toisten nurkissa, niin noudatat heidän sääntöjään. Niistä pääset, kun hommaat oman asunnon ja maksat kulusi ihan itse.

HöpöHöpö.

Tervetuloa tälle vuosituhannelle.

Tästä syystä airbnb-porukka sikailee vieraissa kämpissä ja jättää kaikki mahdolliset säännöt roskien viemisestä yöaikaiseen hiljaisuuteen noudattamatta. Koska tällä vuosituhannella ei asunnon omistajan säännöillä ole enää väliä!

- - -

Et sitten enää kauempaa osannut aasinsiltaa etsiä?

Taitaa ollakin ihan aidon toivotuksen paikka:  "Tervetuloa tälle vuosituhannelle".  

Erityisesti henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Moniko hyväksyisi puolisoltaan ap:n tapaisen käytöksen eli tullaan ja mennään omia aikojaan, ei kerrota, missä ollaan eikä kerrota, tuleeko vieraita tms. ja kuitenkin maksatetaan kaikki parisuhteen toisella osapuolella. En siis tarkoita, että kuvioissa olisi mukana ketään kolmatta osapuolta, vaan ylipäätään elettäisiin kuin pellossa vedoten siihen, että mä voin.

Ap:n vanhemmilla ei ole mitään elatusvelvollisuutta ja vahvasti epäilen, ettei ap maksa edes puhelinliittymää, joten miksi vaatia aikuista itsenäistä elämää, jos ei ole aikuinen ja itsenäinen?

 - -

Aikuinen lapsi ei ole puoliso eikä hänellä ole tilivelvollisuutta kertoa menemisistään tai tulemisistaan, toisin kuin sinä näköjään edellytät puolisoltasi?

Intin jälkeen poika asui pienen hetken kotona ja ei olisi juolahtanut mieleenkään tivata hänen menemisiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia on niin, että jos asut toisten nurkissa, niin noudatat heidän sääntöjään. Niistä pääset, kun hommaat oman asunnon ja maksat kulusi ihan itse.

HöpöHöpö.

Tervetuloa tälle vuosituhannelle.

Tästä syystä airbnb-porukka sikailee vieraissa kämpissä ja jättää kaikki mahdolliset säännöt roskien viemisestä yöaikaiseen hiljaisuuteen noudattamatta. Koska tällä vuosituhannella ei asunnon omistajan säännöillä ole enää väliä!

- - -

Et sitten enää kauempaa osannut aasinsiltaa etsiä?

Taitaa ollakin ihan aidon toivotuksen paikka:  "Tervetuloa tälle vuosituhannelle".  

Erityisesti henkisesti.

Miksi sinusta toisen nurkissa asuvan ei tarvitse noudattaa sen toisen sääntöjä? Kun menet anoppilaan, niin toimit juuri niin kuin haluat, koska sinuahan ei muut määrää ja turha väittää, että te tämän kämpän omistatte.

Ap toimii kuin airbnb-asukas sillä erotuksella, että ap ei maksa euroakaan asumisesta, huoneen nettivarauksella tehnyt sentään hyväksyy vuokranantajan säännöt eikä esim. tuo yövieraita, jos se on kielletty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko hyväksyisi puolisoltaan ap:n tapaisen käytöksen eli tullaan ja mennään omia aikojaan, ei kerrota, missä ollaan eikä kerrota, tuleeko vieraita tms. ja kuitenkin maksatetaan kaikki parisuhteen toisella osapuolella. En siis tarkoita, että kuvioissa olisi mukana ketään kolmatta osapuolta, vaan ylipäätään elettäisiin kuin pellossa vedoten siihen, että mä voin.

Ap:n vanhemmilla ei ole mitään elatusvelvollisuutta ja vahvasti epäilen, ettei ap maksa edes puhelinliittymää, joten miksi vaatia aikuista itsenäistä elämää, jos ei ole aikuinen ja itsenäinen?

 - -

Aikuinen lapsi ei ole puoliso eikä hänellä ole tilivelvollisuutta kertoa menemisistään tai tulemisistaan, toisin kuin sinä näköjään edellytät puolisoltasi?

Intin jälkeen poika asui pienen hetken kotona ja ei olisi juolahtanut mieleenkään tivata hänen menemisiään.

En minä edellytä tietoa siitä, mihin menee ja kenen kanssa, ihan riittää tieto siitä, että on 2 vrk poissa, jotta en turhaan huolestu. Samaa olen edellyttänyt kotona asuneilta aikuisilta lapsilta. Intin jälkeen poika asui meillä hetken ja ymmärsi aivan hyvin kertoa, että lähtee festareille ja palaa maanantaina. Ei hän kokenut sitä kyttäämiseksi, meillä toisille puhuminen on arkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on aivan älytön sääntö, että et saa olla viikonloppuja poikaystävällä ja samalla uhataan heittää pihalle. Eli haluaako ne nyt sinun olevan poissa silmistä vai ei? Kuvittelisi näillä tiedoilla, mitä olet antanut, että viikonloput olisivat odotettuja hetkiä, koska olet muualla.

Varmasti haluaakin, mutta joku pakkomielle on pitää minua kotona heidän silmien alla.

Ap

Ehkä he haluaisivat katsella kun poikaystäväsi nussii sinua äänekkäästi röhkien.

Nää on näitä kolmen tutkinnon maistereiden juttuja. Pakko olla, eihän täällä muita ole.

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 50-vuotias, mutta muistan, kun oli samanlaista. Silloin minusta ei vanhempieni hallitsevan otteen alla ollut lähtijäksi, mutta näin jälkeen päin oikeastaan kadun, että en muuttanut omilleni.

En valitettavasti osaa antaa suoria neuvoja, koska tilanteesi ei ole ihan helppo. Teet niin tai näin, tsemppiä kuitenkin toivotan. Vanhempasi pitäisi alkaa päästää irti, mutta jos eivät tätä ymmärrä, on sinun hankala heidän opettajanaan toimia.

Vähän samaa mullakin oli. Äiti ei tajunnut, että nykyaikana ei jäädä asustelemaan "kotiin" vaan muutetaan pois. Mun tuli tultua opiskeluista takaisin hänen luokseen ja hän kai ajatteli sen mun velvollisuudeksi. Säästin rahaa ja ostin asunnon. Vuokran maksaminen samassa kylässä ei ollut järkevää, taisin ajatella.

En ymmärrä t. hyväksy tuota, että sossu saa maksaa nuorelle "kaiken". Olen kai sitten liian vanha tuollaiseen ajatteluun.

Vierailija kirjoitti:

Moniko hyväksyisi puolisoltaan ap:n tapaisen käytöksen eli tullaan ja mennään omia aikojaan, ei kerrota, missä ollaan eikä kerrota, tuleeko vieraita tms. ja kuitenkin maksatetaan kaikki parisuhteen toisella osapuolella. En siis tarkoita, että kuvioissa olisi mukana ketään kolmatta osapuolta, vaan ylipäätään elettäisiin kuin pellossa vedoten siihen, että mä voin.

Ap:n vanhemmilla ei ole mitään elatusvelvollisuutta ja vahvasti epäilen, ettei ap maksa edes puhelinliittymää, joten miksi vaatia aikuista itsenäistä elämää, jos ei ole aikuinen ja itsenäinen?

Ton ikäisen tulisi harjoittaa sitä itsenäistä olemista ja elämistä. Kyseessä on aikuistuva lapsi joka jo on aikuinen eikä kenenkään aviopuoliso. Ap on sanonut että haluaa muuttaa pois kotoa mutta vanhemmat eivät päästä. Ei tule muuta mieleen kuin että vanhemmat haluavat pitää lapsen kotona mutta eivät salli mitään aikuistumisyrityksiä.

Jos poikaystävä herättää vanhemmissa pelkoa tm ja vanhemmat yrittävät suojella?

keskustele vanhempiesi kanssa siitä, että milloin muutat kotoa opiskelemaan, mikä vuosi ja kk se on. sitten kysy saatko heiltä minkäänlaista apua taloudellista, tavaroita tms. Voivatko he kenties auttaa vuokrassa jne. Jos kieltäytyvät kaikesta ja joudut laukun kanssa lähtemään, niin kysy sukulaisilta apua tilanteeseen. sitten myös paikallisilta sosiaaliviranomaisilta. tuohon henkiseen alistamiseen, mitä vanhempasi tekevät sinulle usein liittyy myös taloudellinen alistaminen. sinulle jää traumat tästä tilanteesta, niin olisi hyvä, jos voisit keskustella asiasta terapeutin kanssa heti vaikka alkuun. sinun kannattaa koittaa hakea apua tilanteeseen. kannattaa tähdätä omaan asuntoon ja opiskelu/työpaikkaan. sitten myöhemmin kun olet ne saanut ja jos vanhempiesi käytös jatkuu alistava, niin katkaise heihin välit kokonaan. kirjoita päiväkirjaa, että osaat vuositasolla katsoa heidän käytöstä.

Käy nyt ees ylioppilaaksi. Sitä pidettiin omilla lapsilla rajana.

Silloin oli alle 20-vuotiaaksi vanhempien elatusvelvollisuus joten tukia ei olisi tullut.

Siis jos muuttasit omillesi, vanhempasi maksaisivat elämäsi muualla oman kotinne lisäksi.

Sitten jää opinnot, lapsi tulee vahingossa, nuoret seurustelut päättyy parin vuoden sisään.

Vierailija kirjoitti:

keskustele vanhempiesi kanssa siitä, että milloin muutat kotoa opiskelemaan, mikä vuosi ja kk se on. sitten kysy saatko heiltä minkäänlaista apua taloudellista, tavaroita tms. Voivatko he kenties auttaa vuokrassa jne. Jos kieltäytyvät kaikesta ja joudut laukun kanssa lähtemään, niin kysy sukulaisilta apua tilanteeseen. sitten myös paikallisilta sosiaaliviranomaisilta. tuohon henkiseen alistamiseen, mitä vanhempasi tekevät sinulle usein liittyy myös taloudellinen alistaminen. sinulle jää traumat tästä tilanteesta, niin olisi hyvä, jos voisit keskustella asiasta terapeutin kanssa heti vaikka alkuun. sinun kannattaa koittaa hakea apua tilanteeseen. kannattaa tähdätä omaan asuntoon ja opiskelu/työpaikkaan. sitten myöhemmin kun olet ne saanut ja jos vanhempiesi käytös jatkuu alistava, niin katkaise heihin välit kokonaan. kirjoita päiväkirjaa, että osaat vuositasolla katsoa heidän käytöstä.

Mutta jos niillä vanhemmilla ei ole varaa nuorta neitiä kustantaa itsekseen asumaan, kotona menee vähän samalla kuitenkin?

Voi teitä aikuisten neuvoja. Henkistä väkivaltaa jos ei osteta omaa yksiötä ja makseta laskuja tulottomalle.

Tekeekö tämä nuori neiti aikuisen lailla osansa kotitöistä vaan pitää itsestään selvänä vaaterahat, kolulurahat, matkakulut, puhelinkulut?

Ei yhtä aikaa voi olla lapsi ja aikuinen?

Mitä teet? Muutat pois jos ei säännöt nappaa. Itse muutin sinä päivänä kun täytin 18. Muuta sinne poikakaverille jos siellä kerran saat olla vaikka viikonlopun putkeen. Vai asuuko hän vanhemmillaan? Jos asuu, niin lupaa tehdä ylläpitoa vastaan kotitöitä jne, jos saisit vaikka jäädä sinne koulusi loppuun asti asustelemaan. Kun siirrät kirjasi vanhempiesi luota pois, saat myös enemmän opintotukea jolla voit maksaa asumistasi. Myös laina on mahdollinen.

Tai sitten teet niin kuin majapaikkasi säännöt sanelevat.

Omassa kodissa kivaa on just se, että sieltä voi laittaa pihalle tyypin joka ei suostu elämään talon sääntöjen mukaan. Näin voit tehdä myös itse sitten omassa kodissasi, jos sinne tulee henkilö joka ei kunnioita sinun (mielivaltaisia) sääntöjäsi. Kun lapsi on alaikäinen, niin vanhemmat määräävät häntä, ja kun hän täyttää 18, niin he jatkavat määräämistä asunnon haltijan toimessaan, kun eivät enää laillisesti muuten voi määrätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yhä haluat asua kotona vanhempien kanssa? jos siellä todella on noin kamalaa, niin en keksi ainuttakaan syytä sille, että jäisin.

Pelkään että tulevaisuudessa eivät halua olla tekemisissä kanssani. Ja tietenkin se, ettei ole säästöjä millä muuttaa.

Miksi sun kanssa pitäisi olla tekemisissä? Ja haloo - ilman säästöjä aikuissosiaalityön sossu hankkii sulle asunnon ja kaiken tarpeellisen, ei sun tarvitse maksaa euroakaan.

18v on aikuinen, vanhemmat ei ole elatusvelvollisia eli voit muuttaa tulottomana ja rahattomana, yhteiskunta maksaa.

En tiennyt etä lukiolaiseen ei ole elatusvelvollisia. Asuin siis turhan lukon loppuun väkivaltaisessa kodissa.

https://www.minilex.fi/a/elatusapu-ja-lukio

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 50-vuotias, mutta muistan, kun oli samanlaista. Silloin minusta ei vanhempieni hallitsevan otteen alla ollut lähtijäksi, mutta näin jälkeen päin oikeastaan kadun, että en muuttanut omilleni.

En valitettavasti osaa antaa suoria neuvoja, koska tilanteesi ei ole ihan helppo. Teet niin tai näin, tsemppiä kuitenkin toivotan. Vanhempasi pitäisi alkaa päästää irti, mutta jos eivät tätä ymmärrä, on sinun hankala heidän opettajanaan toimia.

Itse olen yli 50-vuotias ja minun vanhempani jatkoivat määräilyäni vaikka olin asunut kotoa pois vuosikymmeniä ja minulla oli jo oma perhe ja koti.

Lapsuus ja nuoruus oli hirveää aikaa, minulta riistettiin täysin minuus ja päätäntävalta omiin asiohin.

Koulusta oli tultava suoraan kotiin siivoamaan ja käymään kaupassa (meillä oli tili lähikaupassa johon sai ostaa ruokaa)

Harrastuksia ei saanut olla, siskoni kävi salaa vanhemmilta pelaamassa koripalloa ja kun jäi kiinni tästä niin tuli aina selkään.

Olin 12 v, kun sain sukulaisen kautta töitä ja tuosta saakka kustansin omat vaate- parturi ym menot. Kotiin piti maksaa tuosta saakka myös ns ruokarahaa. Eli jos tili oli 800mk, siitä meni 500mk vuokra- ja ruokarahaa vanhemmille.

Vaikka mm ostin omat vaatteet omilla rahoilla, saattoi isäni kieltää esim ostamani talvitakin käytön koska se takki oli karmea.. (normaali tummanpunainen toppatakki) oli mennyt jopa siihen liikkeeseen huutamaan mistä olin takin ostanut ja vaatinut rahojen palautusta.

Ollessani 30-vuotias määräilijänä olivat edelleen. Arvostelllen kotiani, vaatteitani, lasteni harrastuksia. Minun piti käydä heidän luonaan siivoamassa ilmaiseksi, antamassa rahaa (olivat elättäneet minua ja elatus piti maksaa takaisin)

Noin 10 vuotta sitten kasvatin selkärangan ja poikkaisin välit vanhempiini ja kyllä elämänlaatu parani.

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö tämä nuori neiti aikuisen lailla osansa kotitöistä vaan pitää itsestään selvänä vaaterahat, kolulurahat, matkakulut, puhelinkulut?

Ei yhtä aikaa voi olla lapsi ja aikuinen?

- - -

0/5

Pysy aloituksen asiassa!

Kokemusta itsellä sekä lapsen, että vanhemman roolista. Omat vanhempani olivat todella tiukkoja. Niin kauan, kun asuin kotona (=lukion loppuun) mentiin heidän säännöillään. Esim. nukkumaanmenoaika arkena klo 21, viikonloppuna saattoin joskus harvoin saada erityisluvan olla ulkona klo 23 asti. Suihkussa sai käydä 2*vko. Yms. Ihan älytöntä. Eipä tuolle oikein mitään voinut tehdä. Ei mikään asiasta puhuminen auttanut. Onneksi kuitenkin heti lukion jälkeen pääsi asumaan itsekseen ja ongelma poistui.

Nyt itse aikuisten lasten äitinä tuntuu, että oikeastiko ei täysi-ikäiselle voi olla mitään sääntöjä. Tullaan ja mennään miten sattuu. Suututaan, kun yrittää kysellä. Ei osallistuta siivoamiseen tai ruoanlaittoon, kun ei muka ehdi.

Kun ekan kerran ei ilmoittanut mitään, eikä ollut tullut aamulla kotiin, niin kyllä olin tosi huolissani. Ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän, miksi äidille pitäisi kertoa, että missä on tai milloin tulee.

Kyllä minua viime kesänäkin hirvitti, kun poika halusi viettää kaikki illat ja viikonloput tyttäystävänsä kotona. Aloin jo kysellä, että mitä alaikäisen tytön vanhemmat siitä tykkäävät, kun juippi on heillä aina ja syö valtavasti. Että eikö voisi välillä olla kotonakin?

Nyt sitten pitäisi vähän miettiä yo-juhlien vieraslistaa yms. mutta ei poika pysähdy edes pieneksi hetkeksi, että tuosta ehtisi jutella. Sukulaisia käy välillä kylässä pitkästä aikaa, mutta ei ehdi tulla käväisemään kotiin heitä tapaamaan.

Eli ei tämä lähes säännöttömyyskään (pojasta meillä on ihan natsisäännöt) ole helppoa. Odotan jo kovasti, että muuttaa pois.

Onko se määräilyä, jos kotona on pelisäännöt?

Olen pian 40v ja meidän taloyhtiö "määräilee" etten voi esim soittaa musiikkia klo 23 jälkeen tai häirintä naapureita.

Töissä pomo jatkuvasti määräilee, mihin aikaan pitää tulla töihin, milloin pitää lomat tai ruokatunti.

Ja liikenteessä, poliisi määräilee, etten voi ajaa 80km/h nopeusrajoitusslueella 90km/h

Tai kun menen kauppaan, henkilökunta määräilee, etten voi maksamatta kävellä kassan ohi. Jne.

Siihen verrattuna vanhempasi "määräilyt" on todella vielä pientä, mitä joudut elämässä kohtaamaan ja niitä nuoren on hyvä opetella kotona, ettei myöhemmin elämä kaadu niihin.

Elämä antaa enemmän vapauksia, kun on omat rahat käytössä ja sitä on riittävästi ja maksaa ja kantaa vastuun kaikesta itse. Silloin voi muuttaa omaan taloon, metsän keskelle ja siellä vähemmän on määräilijöitä.

Oma tupa, oma lupa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko hyväksyisi puolisoltaan ap:n tapaisen käytöksen eli tullaan ja mennään omia aikojaan, ei kerrota, missä ollaan eikä kerrota, tuleeko vieraita tms. ja kuitenkin maksatetaan kaikki parisuhteen toisella osapuolella. En siis tarkoita, että kuvioissa olisi mukana ketään kolmatta osapuolta, vaan ylipäätään elettäisiin kuin pellossa vedoten siihen, että mä voin.

Ap:n vanhemmilla ei ole mitään elatusvelvollisuutta ja vahvasti epäilen, ettei ap maksa edes puhelinliittymää, joten miksi vaatia aikuista itsenäistä elämää, jos ei ole aikuinen ja itsenäinen?

 - -

Aikuinen lapsi ei ole puoliso eikä hänellä ole tilivelvollisuutta kertoa menemisistään tai tulemisistaan, toisin kuin sinä näköjään edellytät puolisoltasi?

Intin jälkeen poika asui pienen hetken kotona ja ei olisi juolahtanut mieleenkään tivata hänen menemisiään.

Kuulostaa oudolta, jos aikuiset lapset, vieraat, sukulaiset jne. pitäsivät majanaan kotiani, kantaisin ruokaa selkävääränä kaupasta, odotettaisiin valmista ruokaa pöydässä, pyykit pestynä ja kotini olisi kuin hollitupa, johon saa jokainen tulla mihin aikaan tahansa ja tehdä mitä tahansa ja minun velvollisuuteni olisi tarjota vain viiden tähden palvelut ja maksaa kaikki.

Ja kyllähän jo turvallisuus syistä, pitäisi kertoa, mihin menossa ja mihin aikaan tulossa, näin tekevät jopa puolisot keskenään.