Lue keskustelun säännöt.
Harkitsen itsemurhaa ja äiti vastaa koiravideoilla
30.04.2023 |
Tiedän että ei halua puhua asiasta ja vastauksesi tulee koiravideoita ja positiivisia gifejä. Mietin vaan että eikö välitä vai onko ite niin loppu , mutta ei suostu keskustelemaan vaan sivuuttaa asian. Oon ollu hoidossa 5 kertaa suljetulla ja äidille ne on ollut tosi rankkoja aikoja myös , olin 11-14 v silloin.
Mutta nyt tuntuu että ei välitä tai jopa toivoo sitä , en haluaisi uskoa niin mutta miks kaikkien muiden vanhemmat tsemppaa ja tukee ja tuntuu et omaa äitiä ei kiinnosta yhtään.
Kommentit (216)
Ap toivottavasti olet vielä siellä!
Toimiiko kunnassasi kriisikeskus?
https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/
Täältä voi saada ensiapua jos sairaalaan pääsy pitkittyy.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae apua. Äitisi yrittää. Itse päätät.
Pohjaton ymmärtäminen loppuu kun metromatkat keskeytyy huomiohakuisen takia.
Jeesus?
Käytin 7v auttaakseni yhtä. Oma elämä sekaisin siitä. Jollei itsaria haluava itse muutu, ei mikään auta. Älä sotke muiden elämää.
Kysymys palstan kaikille lukijoille: Osaatko aidosti rakastaa itseäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Venäjä syyllinen sodillaan
???
Sun äiti on uupunut, täytyy ymmärtää, että kun on pitkän ajan elämässä elänyt kuolemanpelossa, niin jossain kohtaa ne voimavarat vain loppuvat. Äidin rakkautta ei voita mikään maailmassa, eikä ole sellaista tuskaa, mitä lapsensa menettänyt vanhempi kokee koko loppuelämänsä. Tiedän, että sitä on vaikea asettua muiden asemaan, kun on itsellä mustia hetkiä, ja se on täysin ymmärrettävää, mutta epäilen, että äiti kärsii empatiauupumuksesta. Äiti voi auttaa omalla tavallaan, mutta parhaiten apua sulle pystyy antamaan ammattiauttajat. Äiti on elänyt viisi kertaa sen läpi, kun olet ollu vakavasti sairas, niin en yhtään ihmettele, miksi hänellä voi alkaa voimavarat loppumaan. Ei se ole kenenkään syy, etenkään sinun, mutta se inhimillinen puolikin on muistettava, että äitikin on vain tunteva ihminen, jolla ei ole loputtomiin voimia elää kuolemanpelon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota etäisyyttä häneen, luo oma elämäsi, olet arvokas itsenäsi, vaikka yhteiskunta määritteleekin ihmisarvosi rahassa, sinun ei itse tarvitse määritellä itseäsi samoin.
Äitisi voi olla häiriintynyt, harvemmin savua ilman tulta, mikäli hän on vakavasti persoonallisuushäiriöinen, ota etäisyyttä, ja jos sinulla on parikin hyvää ystävää, ja vaikka eläisit loppuikäsi takuueläkkeellä, olisi sinulla ainakin ihmisarvoisen elämän lähtökohdat.
Älä luovuta, koskaan.
Terve reaktio sairaaseen ympäristöön on rasittua, pyri pääsemään pois tuosta ympäristöstä ensitöiksesi, pelasta itsesi, älä luovuta, koskaan.
Olet saanut lahjaksi elämän elämistä varten . Ala suunnittelemaan tulevaisuutta ja kulkemaan sitä kohti . Jokainen on oman onnensa seppä . Aloita vaikka tekemällä metsälenkki ja katselemalla luonnon kauneutta . Keskity hetkeen ja koita välillä tyhjentää pää huonoista ajatuksista ja murheista . Sinusta voi tulla mitä vain , vaikka tukihenkilö samassa tilanteessa olevalle kun olet valmis . Opettele purkamaan myös paha olo sisältä , etsi omat keinot . Joillekin toimii vaikka pitkä kävely , juoksu tai pyörälenkki tai kuntosalitreeni . Myös puhuminen tai kirjoittaminen saattaa auttaa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
teetksä hommissa pitkääpäivää vai makailetko himassa vaan ja ei ole muutakaan ajattelemisen aihetta
Minulle alkoi tulla itsetuhoisia ajatuksia, kun tein 14-tuntisia työpäiviä. Kyllä oli pelottavaa, kun ei ikinä ollut tuollaisia ajatuksia ollut, että mistä noi nyt tulivat? Olo parani taas kun päivät muuttuivat takaisin 8-tuntisiksi.
En voisi itse oikeastaan missään tilanteessa kuvitella vastaavani jonkun itsemurha-ajatuksiin koiravideoilla. Kuulostaa rehellisesti sanottuna aivan täydeltä vittuilulta. Itse tulkitsen tuon niin, että äitiä ei kiinnosta, ja on turhaa hakea myötätuntoa siitä suunnasta.
Toki tämä riippuu jonkin verran kontekstista - jos kyseessä olisi 45. viesti samasta asiasta samalla viikolla, on ymmärrettävää, jos äidin voimat jossain pisteessä ehtyvät. En kuitenkaan itse tulkinnut ap:n sanomaa näin. Hämmentävän moni ei ole valmiita tekemään "läheisensä" eteen mitään, ei edes sanomaan muutamaa rohkaisevaa sanaa tai kertomaan välittävänsä. En voi tulkita tätä mitenkään muuten kuin että "läheisestä" ei välitetä, jos sitä ei oikein mitenkään osoiteta. Mikään "ammattiapu" ei korvaa kaikkea tukea läheisiltä. Onkin jokseenkin koomista, että muilta ihmisiltä tukea hakiessa neuvotaan vain hakemaan "ammattiapua", ja "ammattiavussa" neuvotaan ottamaan vastaan tukea läheisiltä.
Valitettavasti kuitenkaan apua ei ole tarjolla. Ja kuten tästäkin ketjusta näkyy, suurinta osaa ihmisistä ei kiinnosta. Mielenterveyden ongelmista kärsivä koetaan välittömästi pelkkänä taakkana, joka saakin rauhassa kärsiä tai deletoida itsensä. Samaan aikaan vittuillaan avun hakemisesta, jotta voidaan hyvällä omallatunnolla pestä kätensä koko asiasta. Ihan sama onko mitään apua saatavilla, tai minkä laatuista se on. Täten saadaan kaikki kätevästi yksin sairaan ihmisen syyksi, eikä kenenkään muun tarvitse empatisoida sanallakaan tai auttaa yhtään mitenkään. Ja koska kaikki on yksin sairastuneen syytä, on ihan ok kiusata tätä vielä lisää. Muuten jouduttaisiin toteamaan, että joku voi ilman omaa syytään joutua mahdottomankin raskaaseen tilanteeseen, ja se on liian epämiellyttävää ja surullista, eikä sovi muiden ihmisten omaan kokemukseen elämästä.
Ymmärrän, että sairastunut tahattomastikin kuormittaa myös läheisiään, jotkut paljonkin. Osa mielenterveydeltään sairastuneista on todella vaikeita. Silti mun on henk.koht. vaikea ymmärtää sitä täydellistä kiinnostuksen puutetta toista ihmistä kohtaan, etenkään sitä, ettei voida auttaa edes vähää, ja sitä, miten vaikeaa voi olla ainakin täysin hyödyttömästi tylyttämättä sairasta ihmistä lisää. Kukaan ei toki jaksa loputtomiin, mutta sen ja täyden huomiotta jättämisen tai kiusaamisen välissä on aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein oivalluksen, että elämä ei ole pakollista. Kylläpä tuli helpottunut olo. En ole masentunut, mutta haluan varmistaa, etten joudu laitoshoitoon. 75v on varmaan hyvä ikä poistua näyttämöltä. Mutta katson sitten, että mikä on olotila. En ala elämään muiden mieliksi, ja lopulta joutuisin laitokseen ja siellä menettää sen oikeuden kuolla.
Vierailija kirjoitti:
Tein oivalluksen, että elämä ei ole pakollista. Kylläpä tuli helpottunut olo. En ole masentunut, mutta haluan varmistaa, etten joudu laitoshoitoon. 75v on varmaan hyvä ikä poistua näyttämöltä. Mutta katson sitten, että mikä on olotila. En ala elämään muiden mieliksi, ja lopulta joutuisin laitokseen ja siellä menettää sen oikeuden kuolla.
Itse olen suunnitellut poistuvani 46 vuotiaana. Nyt olen 45.
Hienoa ajatella että tämä kärsimys loppuu pian. Pitkästä aikaa olen onnellinen nyt kun päätös on tehty ja välineet olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kuole 😭
Maailma tarvii sua 🥺
yyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyy
Sekasin chat. Kirjoita sinne.
Sekasin247.fi