Harkitsen itsemurhaa ja äiti vastaa koiravideoilla
Tiedän että ei halua puhua asiasta ja vastauksesi tulee koiravideoita ja positiivisia gifejä. Mietin vaan että eikö välitä vai onko ite niin loppu , mutta ei suostu keskustelemaan vaan sivuuttaa asian. Oon ollu hoidossa 5 kertaa suljetulla ja äidille ne on ollut tosi rankkoja aikoja myös , olin 11-14 v silloin.
Mutta nyt tuntuu että ei välitä tai jopa toivoo sitä , en haluaisi uskoa niin mutta miks kaikkien muiden vanhemmat tsemppaa ja tukee ja tuntuu et omaa äitiä ei kiinnosta yhtään.
Kommentit (216)
Suomalaiset on varsinaisia luusereita, elämä ei maistu ja toisten pitäisi jaksaa kannatella, tsempata ja tukea loputtomiin. Äiti on antanut kaikkensa lapsilleen, jos se ei riitä niin ei kai enempää voi vaatia?!? Kauheata lapselta että jallittaa äitiä itsemrhauhkauksilla.
Ihme että tätä keskustelua ei ole poistettu.
Oikeasti!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae ammattiapua. Äitisi ei ole sellainen. Hän on vain ihminen. Kukaan ei jaksa loputtomiin kuunnella itsemurha uhkailuja vaikka välittäisikin. Se on todella raskasta ja syö myös sitä toista ihmistä sisältä. Tässä tapauksessa äitiäsi. Voit huonosti etkä itse nää miten itsekäs olet kuormittaessasi läheisiäsi. Oikea osoite on ammattiapu. Totuus on että elämäsi on omissa käsissäsi. Joko päätät hakea apua ammattilaiselta tai et. Jos välität perheestäsi hae apua.
Bla bla. Äiti on narsisti tai kädetön vässykkä, jos perheessä on lapsi joka haluaa kuolla. Normaaleissa olosuhteissa ei kasva masentuneita ja itsetuhoisia jälkeläisiä.
Et taida ymmärtää mitä narsisti tarkoittaa. Ihan niissä normaaleissakin perheissä voi olla vaikeita tapauksia eikä syy todellakaan ole aina vanhemmissa. Keskenkasvuista lätinää sulla. Vai sattuiko totuuden sanominen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae ammattiapua. Äitisi ei ole sellainen. Hän on vain ihminen. Kukaan ei jaksa loputtomiin kuunnella itsemurha uhkailuja vaikka välittäisikin. Se on todella raskasta ja syö myös sitä toista ihmistä sisältä. Tässä tapauksessa äitiäsi. Voit huonosti etkä itse nää miten itsekäs olet kuormittaessasi läheisiäsi. Oikea osoite on ammattiapu. Totuus on että elämäsi on omissa käsissäsi. Joko päätät hakea apua ammattilaiselta tai et. Jos välität perheestäsi hae apua.
Bla bla. Äiti on narsisti tai kädetön vässykkä, jos perheessä on lapsi joka haluaa kuolla. Normaaleissa olosuhteissa ei kasva masentuneita ja itsetuhoisia jälkeläisiä.
Et taida ymmärtää mitä narsisti tarkoittaa. Ihan niissä normaaleissakin perheissä voi olla vaikeita tapauksia eikä syy todellakaan ole aina vanhemmissa. Keskenkasvuista lätinää sulla. Vai sattuiko totuuden sanominen?
Tiedän oikein hyvin mitä narsisti tarkoittaa, ja sinä olet heistä yksi erinomainen esimerkki.
Juujuu, siinähän fantasioit. Hohhoijaa.
Pidän itsarin tekijöitä itsekkäinä paskiaisina, jotka eivät ajattele muita kuin itseään. Vähääkään ei riitä ajatusta lähimmäisille, jotka joutuvat elämään sen tosiasian kanssa että läheinen teki itsemurhan. Pahimmillaan syyttävät itseään koko loppuelämän. Minulla ei valitettavasti riitä empatia itsemurhan tekijälle. Jos on niin paha olla niin on haettava apua.
Vierailija kirjoitti:
Pidän itsarin tekijöitä itsekkäinä paskiaisina, jotka eivät ajattele muita kuin itseään. Vähääkään ei riitä ajatusta lähimmäisille, jotka joutuvat elämään sen tosiasian kanssa että läheinen teki itsemurhan. Pahimmillaan syyttävät itseään koko loppuelämän. Minulla ei valitettavasti riitä empatia itsemurhan tekijälle. Jos on niin paha olla niin on haettava apua.
Onpa loukkaavaa ja vähättelevää sanoa noin heille, joiden omainen on tehnyt "itsarin"... Et taida tietää asiasta mitään, tai sitten suhtautumisesi on todella ylimielinen ja huono.
Vierailija kirjoitti:
Pidän itsarin tekijöitä itsekkäinä paskiaisina, jotka eivät ajattele muita kuin itseään. Vähääkään ei riitä ajatusta lähimmäisille, jotka joutuvat elämään sen tosiasian kanssa että läheinen teki itsemurhan. Pahimmillaan syyttävät itseään koko loppuelämän. Minulla ei valitettavasti riitä empatia itsemurhan tekijälle. Jos on niin paha olla niin on haettava apua.
Multa on kuollut itsemurhaan mm isä ja hyvä ystävä. Kova paikka se on ja tottakai toivoisin, että he vielä mun elämässä olisi mukana, tottakai on kova ikävä ja he mun sydämessä on.
Mutta jos elämä on ollut heille pelkkää kärsimystä, niin olisiko sitä pitänyt loputtomiin jatkaa vain, ettei muille tule paha mieli? Entä se oma elämä, jos ei vain kykene ja jaksa elää, saati sit et jotain onnellisuutta joskus kokisi?
Itselläkin on ollut, ja on edelleen, niin piinaavaa ja tuskaista, että ymmärrän halun kuolla, ajattelen sitä itsekin päivittäin ja kyllä, pidän oikeutenani päätöksen haluanko elää vai en. Kaikilla on oikeus kuolla samoin kuin elääkin.
Olen itse sanonut ystävälleni joskus että "anteeksi jos joskus en enää jaksa". Hän sanoi "ei se mitään, jokaisella on oikeus tappaa itsensä jos haluaa".
Se mua lohdutti. Olisi vain ahdistanut ja syyllistynyt enemmän jos oltais käyty huutamaan että "entä me muut?!?".
Äideillä tainnut mennä tunteisiin kun miinuksia niin paljon. Kannattaa varmaan mennä itseensä, jos tuo AP herättää vihan tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän itsarin tekijöitä itsekkäinä paskiaisina, jotka eivät ajattele muita kuin itseään. Vähääkään ei riitä ajatusta lähimmäisille, jotka joutuvat elämään sen tosiasian kanssa että läheinen teki itsemurhan. Pahimmillaan syyttävät itseään koko loppuelämän. Minulla ei valitettavasti riitä empatia itsemurhan tekijälle. Jos on niin paha olla niin on haettava apua.
Onpa loukkaavaa ja vähättelevää sanoa noin heille, joiden omainen on tehnyt "itsarin"... Et taida tietää asiasta mitään, tai sitten suhtautumisesi on todella ylimielinen ja huono.
No kyllä tiedän asiasta jonkin verra. Olen nähnyt omaisten tuskaa ja nimenomaan minä olen surevien omaisten puolella. Ehkä tuo haukkuminen meni yli, mutta itsekästä itsari on. Monet itsarien tekijät tekevät sen päähänpistosta, ja varmaankin katuisivat tekoaan, jos vähänkään miettisivät asiaa. Tulee musta hetki, kuten tätini ilmaisi. Sitä itsaria kun ei voi perua. Kuollut on kuollut, eikä koskaan siitä herää. Hyväksyn itsarin ainoastaan jos on parantumaton sairaus. Silloinkin sen voi tehdä nätisti sairaalassa, eikä hyppäämällä junan alle.
Kyllä minä ymmärrän ap:n tuskan tuossa tilanteessa. Itsekin olen pyytänyt apua sisaruksiltani vaikeassa tilanteessa ja he lähettelivät vain valokuvia auringonlaskuista, koirista ja kukkasista. Kyllä pisti vihaksi. En kylläkään ollut itsemurha-aikeissa, mutta todellisessa ahdingossa auttaessani toista omaistamme. Olin niin suossa asioiden kanssa että kokoajan tuntui etten pysty tekemään kaikkea yksin ja jos en konkreettista apua olisi saanut, niin vähintään henkistä kanssaelämistä. Mutta ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän itsarin tekijöitä itsekkäinä paskiaisina, jotka eivät ajattele muita kuin itseään. Vähääkään ei riitä ajatusta lähimmäisille, jotka joutuvat elämään sen tosiasian kanssa että läheinen teki itsemurhan. Pahimmillaan syyttävät itseään koko loppuelämän. Minulla ei valitettavasti riitä empatia itsemurhan tekijälle. Jos on niin paha olla niin on haettava apua.
Onpa loukkaavaa ja vähättelevää sanoa noin heille, joiden omainen on tehnyt "itsarin"... Et taida tietää asiasta mitään, tai sitten suhtautumisesi on todella ylimielinen ja huono.
No kyllä tiedän asiasta jonkin verra. Olen nähnyt omaisten tuskaa ja nimenomaan minä olen surevien omaisten puolella. Ehkä tuo haukkuminen meni yli, mutta itsekästä itsari on. Monet itsarien tekijät tekevät sen päähänpistosta, ja varmaankin katuisivat tekoaan, jos vähänkään miettisivät asiaa. Tulee musta hetki, kuten tätini ilmaisi. Sitä itsaria kun ei voi perua. Kuollut on kuollut, eikä koskaan siitä herää. Hyväksyn itsarin ainoastaan jos on parantumaton sairaus. Silloinkin sen voi tehdä nätisti sairaalassa, eikä hyppäämällä junan alle.
Myös toisen vaatiminen elämään on itsekästä.
Ei itsekkyys ole haukkumasana vaan ihan normaali tunne, joka sulla vain menee överiksi. Haluat että toiset elävät, ettei jonkun toisen tunteisiin koskettaisi.
Olivatko nämä toiset kenties tyytyväisiä, kun näkivät toisen ihmisen kärsimyksen elinaikanaan? Ja nyt surevat, ettei ole yhtä pelinappulaa, jota siirrellä omien tarpeiden mukaan?
Olet narsistisempi kuin keskivertoihminen. Hoida pääsi kuntoon ennen kuin lähestyt ketään toista ihmistä tunnetasolla.
Älä emmi, TEE SE. Tai unohda koko ajatus. Epävarmuus on kaikkein pahin itsensä kidutuskeino.
Vierailija kirjoitti:
Pidän itsarin tekijöitä itsekkäinä paskiaisina, jotka eivät ajattele muita kuin itseään. Vähääkään ei riitä ajatusta lähimmäisille, jotka joutuvat elämään sen tosiasian kanssa että läheinen teki itsemurhan. Pahimmillaan syyttävät itseään koko loppuelämän. Minulla ei valitettavasti riitä empatia itsemurhan tekijälle. Jos on niin paha olla niin on haettava apua.
Onko kriteerejä, montako vuosikymmentä on oltava tämän avun piirissä? Vai muuten vain länkytät, että vaihtoehtoja on kun vain haluaa.
Taas yksi pumpulissa elänyt, narsistinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ymmärrän ap:n tuskan tuossa tilanteessa. Itsekin olen pyytänyt apua sisaruksiltani vaikeassa tilanteessa ja he lähettelivät vain valokuvia auringonlaskuista, koirista ja kukkasista. Kyllä pisti vihaksi. En kylläkään ollut itsemurha-aikeissa, mutta todellisessa ahdingossa auttaessani toista omaistamme. Olin niin suossa asioiden kanssa että kokoajan tuntui etten pysty tekemään kaikkea yksin ja jos en konkreettista apua olisi saanut, niin vähintään henkistä kanssaelämistä. Mutta ei.
Puhuminen ja aioiden käsittely olisi tärkeää. Silloin ei tarvitse jäädä omaan päähän pyörimään samaa rataa. Vaikka itse olisikin lopulta eri mieltä kuin "neuvonantaja", niin neuvonantaja on se, johon itseään ja ajatuksiaan voi peilata. Peilaaminen on todella tärkeää, että pääsee jumiradalta pois.
Minkälainen video? Nylkyttääkö siinä koira säärtä? Ehkä äitisi vihjailee, että sinun kannattaisi hankkia lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan tätä videota, jossa kaksi tasavertaista corgia riitelee varsin äänekkäästi. Kiinaksi! Kiina on uusi saksa! Näyttelijä on hyvä ja tietysti mm. Kiinassa ja Koreassa iso tähti. Miau!
Ja itsaria hautoville: tee se, äläkä rasita kanssaihmisiäsi. Nimimerkillä: kokemusta on, haudoin lähes vuosikymmenen itsaria, kunnes otin pääni pois perseestä (omastani), ja lakkasin huolehtimasta (katso vaikka iki-ihana Dr Strangelove)
No miksi et tehnyt itsaria, jos kerran sinulla kokemusta on ja olet sitä mieltä, että tehkää se?
Siihen on tuossa kyllä annettu vastauskin, mutta se on ilmeisesti nämä alentuva äo-tasot, mitkä estää ymmärtämästä. Kaikki pitää olla karvalakkimallia ja vielä rautalangasta väännettynä.
Paraskin alentuvasta puhuja. Hyi h*lvetti mitä tekopyhyyttä!
Haha jep, mutta t.näk. on jonkin sortin persoonallisuushäiriöinen ja/tai päihdeongelmainen niin minkäs teet
Lapsen uhkailu itsarilla on vanhempansa rääkkäämistä. Mikään ei voi niin paljon äidin sydäntä raastaa kuin lapsen totaalinen elämänilon ja - halun puuttuminen.
Äiti haluaa lapselleen vain hyvää, sitä että hän olisi onnellinen ja pärjäisi elämässään hyvin.
Jos tällaista uhkailua on tehnyt jo useammin, voi olla, että siihen turtuu ja ajattelee ja ennen kaikkea toivoo sen olevan vain ärsyyntyneen mielentilan purkamista.
Mitähän ap toivoo äitinsä tekevän, tappavan itsensäkö, koska senkin hän voi saada kyllä aikaiseksi toiminnallaan,kun mitta tulee täyteen huolta ja murhetta. Sittenkö ap on tyytyväinen ja ymmärtää, että kyllä se äiti taisi välittääkin hänestä kun otti hänen puheensa niin raskaasti.
Hiukan voisi ajatella muitakin, eikä tehdä toisten elämää yhtään rankemmaksi kuin se jo on normaalistikin. Kaikki myötätuntoni on ap:n äidin puolella. Joillekin mikään ei riitä.
Täysi-ikäisellä ihmisellä on täysi vastuu omasta itsestään ja hyvinvoinnistaan. Ketään muuta siitä ei voi syyttää eikä ole oikeutta vaatiakaan. Ei edes äitiään.
Uhriutuminen on lapsellista ja perseestä, kaikkien asianomaisten kannalta.
Äitisi ei pysty käsittelemään tuskaasi. Hän on luultavasti tehnyt kaiken, mihin hänellä on resursseja. Se ei kuitenkaan ole sitä, mitä sinä tarvitsisit.
Mitä ja keneltä sinä tarvitsisit, jotta olosi helpottuisi?
Ulkoa päin katsottuna im-mietteissä oleva masentunut henkilö on maailman itsekkäin olento. Hänen koko elämänsä on kutistunut oman itsensä sisälle, eikä yksikään ajatus yllä aidosti oman itsen ulkopuolelle. Tämä tapahtuu siksi, että masentuneella ei yksinkertaisesti ole voimia tai resursseja mihinkään muuhun kuin omaan itseen. Tästä ei voi syyttää masentunutta itseään, näin vain on.
Sinussa puhuu masennus, et sinä itse. Sitä on raskasta kohdata ja kuulla. Oikea kuuntelija on ammattilainen, ei äiti. Äitisi on yhtä loppu kuin sinä, hän ei pysty kohtaamaan huonoa oloasi.
Koira voi kaivaa luusi esille kun sinut on haudattu. Jos puhut itsesimurhasta, miksi haluat tehdä siitä muitakin koskevan pyytämällä heidän mielipiteitä?
Toista ei voi pelastaa tämän omalta itseltään. Voi olla, että kuoleman sijaan et vain jaksa elää, mutta ei se ole asia mitä vanhempi haluaa lapsensa toistavan. Hän tietää sen jo.
Hyvä ap tilanteesi taitaa olla sellainen ettet saa apua julkisen kautta. Jos rahaa on käytettävissä voit päästä yksitysen kautta nopeasti hoitoon.
Kaikessa ei kannata yrittää aina säästää.