Mitä lapsuudenkodissasi halveksittiin?

Vierailija kirjoitti:

Vanhempia naisia, jotka kulkivat ilman hattua ja voi kamala, jotkut ilman sukkia.

Naisella housut - järkytys.

Miehillä piti aina olla pitkät housut, kauluspaita, nykyaikaisesta t-paidasta ei voinut edes ajatella.

Saati kesällä jostain Uuno Turhapuro -mallisesta ja sortseista.

He olivatkin syntyneet 1918.

Pyörtyivät varmaan, jos vanhempi mies harrasti hölkkää, voimistelua tms. liikuntaa, kuunteli kevyttä nuorison suosimaa musiikkia, vastusti sotaa ja armeijaa ja harrasti itämatkailua selvin päin?

Leskeksi jäänyt nainen istui heidän mielikuvissaan mökkinsä/mummoyksiön keittiönpöydän ääressä, jonotti tikkitakki päällään ilmaista marketin kahvia, ei kiinnostunut mistään eikä kenestäkään vaan odotti hautaan pääsyä?

Vierailija kirjoitti:

Rikas on rikas helvetissäkin. Näin isä sanoi.

Kun asiaa miettii, hän taisi olla oikeassa.

Isä ja hänen äitinsä eivät voineet sietää tyttölapsia. Minä kun synnyin, niin isä ei pitänyt sylissä kertaakaan, mummi ei vaivautunut edes sairaalaan katsomaan. Koko lapsuuteni sain kuulla mummilta pisteliäitä kommentteja ulkonäöstä ja koulumenestyksestä. Isä puolestaan kävi käsiksi kun tarpeeksi alkoi "tyhmä tyttö" ottaa päähän.

Kumpikin halveksui myös avoimesti kaikkia, joilla oli tavallinen nen-päätteinen sukunimi. Oli kuulemma työläisten nimiä sellaiset. Ja ammattina piti olla aina jokin akateeminen ammatti, muuten et ollut ihminen lainkaan (sinänsä jännä, koska isä saati mummikaan ei ollut akateeminen).

Turhanpäiväisiä saikuttajia, velaksi elämistä.

Tulen rikkaasta, ns sivistyskodista.

Siskoni on pankinjohtaja ja veljeni on juristi.

Suvussani on monta väitellyttä tohtoria, mm lääkäriä.

Vanhempani halveksivat sivistymättömiä. Ihmisen kuuluu lukea jatkuvasti ja seurata yhteiskunnallisia asioita.

Vasemmistolaisuus oli kauhistus. Samoin alhainen koulutustaso ja köyhyys.

Rikkaus ja sivistys olivat ainoat oikeat arvot

Persusaatanoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Persuja, ja halveksitaan edelleen.

Täysin infantiilia halveksia jotain puoluetta ja kuluttaa siihen energiaansa, siitähän ei ole mitään iloa ja hyötyä kun osa kansasta haluaa tällaisen puolueen ja kannatus ratkaistaan vaaliuurnalla.

Persuja meillä halveksitaan edelleen. Suvussa yksi persupariskunta, on suljettu ne täysin ulkopuolelle, mihinkään ei kutsuta, olkoon keskenään, ääliöt. Huomenna on suvilla perinteiset vappujuhla isolla porukalle, tuo ällöpersupariskunta ei sinne ole tervetullut, tietävät kyllä, että juhlat ovat.

😂

En tiedä, halveksittiinko varsinaisesti, mutta ei hyväksytty itsekkyyttä ja saituutta.

Äiti sanoi aina: Hyvä antaa vähästäänkin, paha ei anna paljostaankaan.

Vain menestystä arvostettiin. Yrittäjyyttä. Rahaa.

Koulutus oli tärkeä. Kovat alat, kuten kauppa ja tekniikka olivat jotain.

Minusta on tullut tuon vastakohta. Jotain kapinaa sekin.

Vierailija kirjoitti:

Tulen rikkaasta, ns sivistyskodista.

Siskoni on pankinjohtaja ja veljeni on juristi.

Suvussani on monta väitellyttä tohtoria, mm lääkäriä.

Vanhempani halveksivat sivistymättömiä. Ihmisen kuuluu lukea jatkuvasti ja seurata yhteiskunnallisia asioita.

Vasemmistolaisuus oli kauhistus. Samoin alhainen koulutustaso ja köyhyys.

Rikkaus ja sivistys olivat ainoat oikeat arvot

Tuo ajatusmaailma on kaukana sivistyneestä.

Isoäiti halveksi ryssiä

En muista, että ketään ihmistä olisi vanhemmat halveksineet. 

Normaalit ihmiset eivät yleensä tykkää rikollisista, varsinkaan toisiin ihmisiin kajoavista, tai päihteiden väärinkäyttäjistä, mutta ei meidän perheessä puhuttu mitenkään halveksivaan sävyyn kestään.

Toki jotkut tutut tai sukulaiset oli ärsyttäviä ja heistä saatettiin puhua hiukan negatiiviseen sävyyn, mutta ei  nyt sentään mitään halveksuntaa ollut. Vain jonkinasteista ärsytystä.

Äitini äiti ei koskaan puhunut kenestäkään pahaa, ei edes ärsyttävästä naapurin mummosta, isoäitini ymmärsi, että se naapuri oli yksinäinen ja sen takia käyttäytyi joskus vähän ajattelemattomasti.

Äidilläni on paljon sisaruksia, ja en ole heidänkään koskaan kuullut puhuvan rasistisesti tai mitään ihmisryhmiä tai ihmisiä halveksien. Leppoisaa porukkaa koko suku.

Isäni äitiä en juurikaan ehtinyt tuntea, mutta hän kuulemma oli ihminen joka puhui lapsilleen paljon kuinka hieno hänen sukunsa on, ja miehensä eli lasten isän suku huonoa ja köyhää. Se näkyy isäni siskojen puheissa, joskus moittivat sitten toisiaankin minulle.

Isoisät olivat luultavasti aika hiljaisia, en tuntenut heitä, ja mitä olen kuullut, niin eivät kauheasti muita ihmisiä kommentoineet lasten kuullen.

Kukaan mainitsemistani sukulaisista ei ole/ollut korkeasti koulutettuja, duunareita tai toimihenkilöitä korkeintaan. Isovanhemmat jopa köyhiä.

Tiedä sitten onko ihmisten halveksunta yleisempää akateemisissa suvuissa joissa itse kuvitellaan olevansa jotenkin parempia ihmisiä kuin muut.

Meillä ei kotona puhuttu ihmisistä halveksivasti. Jos joku käyttäytyi ikävästi tms, niin sittenkin yleensä neuvo oli itse käyttäytyä fiksusti ja ehkä pohdittiin, että voi olla jotain syitä, mitä ei tiedetä.

Ei kyllä myöskään opetettu sietämään muilta mitä vaan, mutta ne rajat opetettiin asettamaan fiksusti.

Toisista ihmisistä ikävästi puhumista ym ei harrastettu.

Tästä olen kyllä kiitollinen, kun olen huomannut, että se ei ole itsestään selvää. Omille lapsille sama malli.

Ylimielisiä ihmisiä, rasisteja. 

Tapailin parikymppisenä 28-vuotiasta miestä, joka oli vuokralla asuva opiskelija. Vanhemmat eivät tykänneet kun miehellä oli tuolla iällä noin huono elämäntilanne. En tiedä mitä ajattelivat kun myöhemmin minäkin olin tuon ikäisenä vuokralla asuva ja opinnot kesken. Eivät kehdanneet sentään omaa lasta halveksua.

Koulutettuja, lihavia, maalla asuvia, urheiluseuroihin kuuluvia, juppeja, kommunisteja, porvareita, naapureita..

Käytännössä liki kaikkia muita ihmisiä.

Toisaalta näin itsekin nyt nuoruuden sinisilmäisyyden karistua alan olla aikalailla samaa mieltä, että suurin osa ihmisistä on prsiistä ja ei ansaitsekaan kuin halveksuntaa ja inhoa osakseen. Mieluummin ei edes sitä.

Mun lapsuusaikaan inhottiin yli kaiken mus tala isia. Ne oli siihen aikaan kaiken  alapuolella.

Lapsena oli sellanen loru kuin;  mus talainen  mull iturpa . ja siihen keksittiin omasta päästälorun  jatkoa.

Jos perheessä  lapset oli tuhmia, niin vanhemmat saattoi sanoa, että he antaa tuhman lapsen mustalaisten matkaan.

Jos ja kun ne tuli kylälle hevosten kanssa  ja meluten, niin juostiin pakoon ja piilouduttiin, ettei ne  näkisi, pelättiin ihan hirveesti niitä ja meitä lapsia varoitettiiin niistä.

Maassamme ei ollut ulkomaalaisia siihen aikaan juuri lainkaan.

Oltiin suvaitsevia, tiettyjen ihmisten kanssa jopa naivistisen sinisilmäisiä.

MUTTA kun joku ns. väärä, triggeröivä ihminen teki jotain, siihen tartuttiin (olen nepsy-perheestä).

Ei saanut olla vääristä, häiritsevistä ihmisistä muistuttava: ikä, ulkonäkö... Malliperhe, vanhemmat ja 2 lasta, oli väärin. Meillä oli vahingossa 3. Tosin lapsettomat kauhistuttivat myös. Meillä pidettiin lapsista, mutta kohtelu oli usein ala-arvoista.

Jotkut avoparit olivat huonoja tai outoja, koska eivät tahtoneet naimisiin. Omat vanhemmat menivät avioon kun viitsivät, siinä sivussa.

Ihmisen piti olla jollain tavalla erikoinen, muttei liian eikä väärällä tavalla.

Naisten asema oli tärkeää, kun he elivät kehitysmaassa tai menneisyydessä. Muita saatettiin kytätä. Jne, tässä räikeimmät esimerkit.

Ilkeitä ihmisiä. Valtaosa tänne kirjoittamista kuuluu tuohon ryhmään. Millään ei ole mitään väliä, toista ei edes yritetä ymmärtää, vaan pääasia, että saa haukkua toisen pystyyn ja joko muka taidokkaasti tai vähemmän taidokkaasti toiselle pahan mielen. Se on täällä tärkeintä.

Jos nainen oli jo yli naimaiän eikä aviossa, niille nauretiin pilkallisesti laulaen. "Raatikkoon raatikkoon vanhat piiat viijään, tuonne tuonne Kyöpelivuoren taa, ettei niitä ettei niitä pojat nähdä saa."