Mitä lapsuudenkodissasi halveksittiin?

Minua, lähinnä.

Lihavia meilläkin. Arvatkaapa, millainen minä olin, jo vauvasta asti? En tiedä tuosta kehopositiivisuudesta, mutta kehorauhaa olisin toivonut jo lapsesta asti. Kun ei lapsi voi mitään hyvälle ruokahalulleen, kasvaa vain suurempi himo herkkuja kohtaan, kun ne kielletään tai niiden syömisestä tuli aina hirveä show.

Mulla ei ole lapsia enkä edes kaipaa koska en haluaisi ottaa tähän lapsen lihavuus -asiaan mitään kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka köyhiä oltiinkin, niin kommunisteja ja sosiaalihuollon varassa pyöriviä. Omilla tultiin toimeen!

Ehkä pysyittekin siellä köyhydeessä juuri sen ylpeyden takia, kun ette kehdanneet pyytää apua. Mieti, jos olisikin ollut vähän enemmän rahaa käytössä ja sillä olisi voinut sitten nousta korkeammalle elämässä, ja maksaa sitä kautta yhteiskunnalle takaisin ja auttaa seuraavaa. Tuntuu pahalta kaikkien puolesta, jotka pitää normaalia yhteisöllisyyttä heikkoutena. 

Lihavia meilläkin ja minua haukuttiin jo lapsena ihraksi. Meillä syötiin aina pullaa ja sokeri piirakoita kun se oli kaikkein halvinta.

Olin plösö lapsi ja nuori. Ei meillä ollut juurikaan kunnon ruokaa koskaan kun se oli liian kallista. Äidin piti säästää omiin kalliisiin viikonloppu harrastuksiinsa rahaa. Hän esitti rikasta töissä ja söi kalliit ruuat työpaikalla kun muut köyhät tekivät itse eväät sinne. Me ihmettelimme miksi hän ei koskaan tehnyt eväitä työpaikalle niin kuin me muut teimme.

Meillä ei ollut kotona ruokaa mutta äidin työpaikka ruoka maksoi silloin ainakin 200e kuukaudessa.

Naiseutta ja kaikkea siihen liittyvää

Meillä ei niinkään mitään halveksittu tai hyljeksitty, mutta isäni toisti usein, että "pitäisi lailla kieltää!" Mitään konkreettista ei mieleen jäänyt, mitä uhosi.

Isoäitini taas likorosti opiskelujen ja työelämään menemisen tärkeyttä erityisesti siten, että työt pitää tehdä kuin itselleen tekisi sekä miesten aseman tärkeyttä. Vaikka olen oman alani ihan päteväkin asiantuntija, jonka neuvoja hän saisi ihan ilmaiseksi, kysyy mieluummin mutuja suvun miehiltä.

Porvareita, populäärikulttuuria ja kilpaurheilun seuraamista

Ei halveksittu ketään, ainakaan ääneen. Satikutia sai jos vanhempien korviin kuului, että me lapset olisimme haukkuneet/kiusanneet tms. Jotakuta oli köyhä tai rikas, pyörätuolissa, kilpajuoksi ja mitä vain. Edelleenkään ei ole tarvetta halveksia ketään. Eikä ole koskaan ns. varaa ollutkaan. Lamassa meni kaikki eikä siitä oikein koskaan selvittykään. 

Kokoomuslaisia. Hyvin on itsellekin mennyt oppi perille ja kuten huomaamme nykyhallituksestakin, halveksunta ei ole ollut aiheetonta. Jo ammoisina aikona kokoomuksen touhut tiedettiin!

Lähes kaikkea muuta kuin valkoista porvarillista heteroa. En edes kehtaa nimettömänä kertoa kaikkea, ei olisi sopivaa. Tästäkin huolimatta minusta ja siskostani on kasvanut suvaitsevia ja avarakatseisia. Mua on halveksittu puoliulkomaalaisesta poikaystävästä, kirkosta eroamisesta, lesboystävästä, rescuekoirasta.. itänaapurin halveksunta on ainoa minkä ymmärrän. Mummo vähän halveksui mun korkeaa koulutusta kun emäntäkouluun olis pitänyt mennä. Onneksi ei näitä tarvi siirtää omille lapsille! 

Vasemmistolaisia, Neuvostoliittoa, tyhmyyttä, tietämättömyyttä, heikkoutta ja saamattomuutta.

Venäläisiä ja kommunisteja (70-80 -luku)

Nyt kun mietin, niin äitini halveksi kyllä kovaan ääneen lähes kaikkia ja kaikkea. Niitäkin henkilöitä, joita edessäpäin muka kunnioitti, halveerasi kuitenkin selän takana. 

Vierailija kirjoitti:

Persusaastoja.

Nolo. Vai oletko 10v ei niitä sun persujas silloin ollu 

Pultsareita

Naisia ja tyttölapsia t. Hirviöisän tytär 

Itänaapuria

Sellaisia,jotka ei omaa taloaan rakentaneet.

KOMMUNISTIKUPARINAPPOJA

Teidän tekstinne ovat aivan järkyttävää luettavaa, jos kirjoituksenne ovat rehellisiä. Meillä ei halveksittu yhtään mitään. Ja voin takuusti sanoa että juureni ovat sellaisessa yläluokassa ja papistossa jota ei ole ollut olemassa enää vuosikymmeniin.

Siis meillä ei halveksittu yhtään mitään. Lasten kuului hoitaa läksyt itse - heidän tehtävänsä - ja oli itsestään selvyys että koulusta tuotiin hyvät numerot vaikka läksyjä ei juuri tarttenut lukea (nyt ihmetyttää kovasti...)... Mummoni huushollissa asui vielä jo lapsuudessani aika iäkäs kotiopettajatar joka oli kuulema toiminut viidessä helsinkiläisperheessä mutta en tiedä missä perheissä. 

Isäni toisinaan varoitti aivopesusta, mutta ei tarkemmin selittänyt missä ja miten tämmöinen vaara on vaaninut meitä (ja muita?) Nyt olen ymmärtänyt että koko kansahan täällä on aivopesty mitä salakavalammin ties mihin paskaan.

Meillä ei myöskään ketään ole aivopesty mihinkään uskoon vaikka on ollut itsestään selvyys että meillä ei kukaan ole ateisti vaan ihmiset ovat ikäänkuin kasvaneet kristinuskoon eli kaikki ympärillä uskoivat ja ovat yrittäneet elää parhaansa mukaan kristinuskon mukaan.