Mitä lapsuudenkodissasi halveksittiin?

Rikollisia. Erityisesti varkaista puhuttiin paljon, niitä kun siihen aikaan kulki maaseudullakin melko paljon.

Kaikkea mikä ei ollut isäni mieleen. Vanhoilla päivillään valitteli miksi kukaan lapsista ei halunnut olla yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Laiskoja. Ja kommunisteja. Meillä tehtiin aina vappuna näkyvästi pihatöitä osoituksena siitä, että emme ole joutoväkeä, joka kulkee punaisten kankaanpalasten perässä pitkin katuja mellastamassa.

Teillä ei sitten ollut ylioppilaiksi valmistuneidenkaan kuorolaulua ja lounaita?

Meillä maalla 50- luvulla kyllä isä ajoi vappuna lannat pellolle. Se oli hänen perinteensä. Kurjan mökkiläisen.

En koskaan ole osannut mieltää vappua miksikään, en käy puoluepuheita kuuntelemassa enkä mieskuoroja, en puistoissa piknikillä

Lihavia.

Ei ollut ihminen, eikä mikään, jos ei ollut helluntailainen.

(Itsellä ikuiset raumat🥲)

Porvareita. 

Vierailija kirjoitti:

Tyttölapsia. Huomasi eriarvoisessa kohtelussa ja pilkkaamisessa. Puheissa, naapuri oli muka kade kun heillä oli vain 2 tyttöä eikä lainkaan poikaa...

Sama juttu, meitä oli kolme sisarusta (kaikki tyttöjä). Minä olin

nuorin ja monet kerrat luulin äitini sanovan ystävilleen: olen aina tykännyt pojista enemmän.

(Ei ihme, että on ollut masennus vauvana koko elämäni.)

Halveksittiin ihmisiä, joilla ei ollut omaa asuntoa, etenkin jos oli työpaikka. Laiskuutta.

"Välineurheilijoita", eli sitä, että jollain oli asialliset harrastusvälineet ja lajiin suunnitellut, soveltuvat vaatteet. Olisi pitänyt olla huonompaa ja vanhanaikaista, että olisi ollut aito urheilija. Ja huom. ei oltu itse köyhiä

Persuja, ja halveksitaan edelleen.

Kaikkea muuta paitsi sitä omien seinien sisällä olevaa salamyhkäistä elämää - oikea Pohjois-Korea...

M 48

Vierailija kirjoitti:

Persuja, ja halveksitaan edelleen.

Sama täällä!

Porvareita.

Vierailija kirjoitti:

Työläisiä. Isä ei voinut sietää niitä. Aina teroitti meille, että olemme työläisten yläpuolella. Monesti meni vappumarssille ilkkumaan.

Meillä kommareita kanssa.

Perusaattanoita.

No ei nyt suoranaisesti halveksittu, mutta jotenkin jäi kyllä sellainen käsitys, että vanhempien mielestä rikkaat ovat itsekkäitä ihmisiä ja köyhillä olisi parempi sydän. 

Rikas on rikas helvetissäkin. Näin isä sanoi.

Suhteilla eteneviä isäni ei voinut sietää, mutta nyt kun itse olen työelämässä, minun pitäisi isän mielestä järjestää siskolleni töitä yrityksestä, jossa itse olen töissä.

70-luvulla faija oli wanhan kansan kommunisti. Meillä ei siedetty mitään porvarillista, eikä porvarillisia arvoja. Eikä niistä edes puhuttu. Tätini oli antanut minulle joululahjaksi Aku Ankan vuositilauksen. Senkin faija peruutti liian oikeistolaisena propagandana. Tämä oli vain yksi asia monien asioiden joukossa, jotka meiltä lapsilta kiellettiin.

Minulla on ikuiset traumat teeskentelevästä "köyhäilystä" ja kommunismiin suuntaavista elämänarvoista.

Lihavia he haukkuivat ja haukkuvat vieläkin.

Äitini yhä kasikymppisenä hoikka ja aina jaksaa arvostella lihavia. Jopa minua (BMI 23).