Mitä lapsuudenkodissasi halveksittiin?

Juppeja. Tai niiksi vanhemmat ainakin nimittivät sellaisia "vähän parempia" tai heidän mielestään "helpolla rikastuneita" ihmisiä. Niitä jotka ajoivat bemareilla, joilla oli ensimmäisinä matkapuhelimia 90-luvulla, joiden kotona kävi siivooja, tai joilla oli vaikkapa uima-allas pihalla. Vanhempani vannoivat "perinteisen, rehellisen työn" nimeen, mutta rikastua sillä työnteolla ilmeisesti ei olisi saanut :D Pahimpia juppeja heidän mielestään olivat kaikenlaiset johtajat, tutkijat, toimistotyöntekijät tai esim. it-alalla työskentelevät, vanhempieni mielestä sellaiset eivät oikeasti tehneet töissään mitään, nostivat vain suurta palkkaa.

Kommareita vihasi isäni.

Äitini suvussa oli punaisia taistelijoita kansalaissodassa.

Kaupunkilaisia ja kerrostalossa asuvia. Oikein säälittiin, kun jotkut joutuvat kerrostaloissa asumaan. Meidän omakotitalo oli pieni eikä millään tapaa kaunis, sellainen 70-luvun tasakatto. Sukulaisten kerrostaloasunnot oli nekin pieniä ja kun ekan kerran kävin sellaisessa päälle 100 neliöisessä kerrostaloasunnossa niin tajusin, että näinkin voi asua ja että tässä ei ole mitään huonoa.

Urheilua, kevyttä musiikkia ja kommunisteja.

Minun vanhemmat totesivat halveksuen ystäväperheen vanhemmista, että he ovat aina oman lapsen puolella.

Olipa hyvä kysymys! Jäin noikein miettimään.

Meillä paheksuttiin sosiaalisesti taitamattomia ihmisiä, siis tuppisuita tai koko ajan hölöttäviä päälle puhujia tai aikuisia, jotka eivät osallistuneet esim. talkoisiin, juhlajärjestelyihin tms. Samoin kaikenlaisia jyrkkiä ääriajatuksia paheksuttiin, meuhkaamista ja paasaamista jostakin asiasta. Ajattelen joskus, että ihan hyvä etteivät nyt jo hyvin iäkkäät vanhemmat koskaan joutuneet tutustumaan twitteriin...

Vanhemmat arvostivat kovasti sitä, että osataan keskustella kaikenlaisten ihmisten kanssa, osataan olla vieraanvaraisia eli kattaa pöytään nätisti kahvit kaikille kylässä kävijöille ja että osallistutaan yhteisten asioiden hoitoon, ollaan jollakin tavalla yhteisön aktiivisia jäseniä.

Vierailija kirjoitti:

Sossupummeja. Sodan jälkeen vielä 90 luvun lopulle sossun tuilla eläminen oli häpeä ja viimeinen teko. Nykyään jotain ihailtavaa??

Saman olen opettanut omille lapsillekin, omalla työllä ja rahalla tullaan toimeen ja perhe huolehtii toisistaan

Jotkut kuvittelevat, että nämä ovat asioita, jotka voi vain "opettaa lapsilleen", eivätkä osaa ajatella, että ihan kaikkeen ei aina voi vaikuttaa itse.

Kommareita ja Venäjää.

Seksuaalivähemmistöjä. Lähinnä siis isä näitä halveksi, ja tekee niin edelleen. Veti muun muassa pultit, kun katsoin telkkarista F Åmål -leffaa ja minulla oli teininä pari lesboa kaverina (olen siis nainen itsekin). Äiti ei jaksanut mutista vastaan, mutta minä vedin pari kertaa kunnon raivarit tuolle öyhöttämiselle.

Lihaville naureskelivat molemmat vanhempani.

Muita etnisyyksiä. Etenkin Aasiasta ja Afrikasta tulleita naureskeltiin alentuvasti. Muistan, kuinka lapsuudessani vanhempani heittivät näistä vitsejä ja käyttivät termejä, jotka eivät enää olisi ihan poliittisen korrektiuden huippua.

Laiskuus, saamattomuus, tuhlailu, lintubongaus.

Kauhistus oli myös, jos joku terve aikuinen ei ollut ansiotyössä ja elättänyt itse itseään.

Itkeminen, heikkous. Pyytäminen.

Alkoholismi sen sijaan oli "yksityisasia", jota ei saanut kritisoida.

Luuseriutta kaikissa muodoissaan. Äitini (joka oli tyytymätön avioliittoonsa syistä jotka eivät näkyneet ulospäin) halveksi erityisesti yksinsinhuoltajia jotka kuulemma olivat kevytmielisiä naisia jotka lentelivät kukasta kukkaan. Yksinhuoltajien lapsetkin olivat epäilyttäviä koska heillä oli tyhmän naisen ja jonkun huoripukin geenit.

Sellaisia, jotka ovat ylpeitä ja "olevinaan". Kokoomuslaisia.

Alkoholisteja ja työttömiä.

Vanhempia naisia, jotka kulkivat ilman hattua ja voi kamala, jotkut ilman sukkia.

Naisella housut - järkytys.

Miehillä piti aina olla pitkät housut, kauluspaita, nykyaikaisesta t-paidasta ei voinut edes ajatella.

Saati kesällä jostain Uuno Turhapuro -mallisesta ja sortseista.

He olivatkin syntyneet 1918.

Vierailija kirjoitti:

"Välineurheilijoita", eli sitä, että jollain oli asialliset harrastusvälineet ja lajiin suunnitellut, soveltuvat vaatteet. Olisi pitänyt olla huonompaa ja vanhanaikaista, että olisi ollut aito urheilija. Ja huom. ei oltu itse köyhiä

Pula-ajan eläneitä vaivasi paha ihmelapsisyndrooma: pelkällä kyvyllä nollasta tähtiin, ympäristöään hyödyttäen, ei itselleen mitään vaatien.

Välineet on haaskausta jos niitä ei käytä koko ajan ympäri kellon, ilman että kuluisivat loppuun tietenkään.

Vierailija kirjoitti:

Sossupummeja. Sodan jälkeen vielä 90 luvun lopulle sossun tuilla eläminen oli häpeä ja viimeinen teko. Nykyään jotain ihailtavaa??

Saman olen opettanut omille lapsillekin, omalla työllä ja rahalla tullaan toimeen ja perhe huolehtii toisistaan

Mikä tarkoittaa, ettei yhteiskunnan resursseja osata hyödyntää oikeassa paikassa.

Esim. omaisuutta haalinut tuttavani maksaa luuserin poikansa elämisen, koska ei ymmärrä eikä ota selvää Kelan eduista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttölapsia. Huomasi eriarvoisessa kohtelussa ja pilkkaamisessa. Puheissa, naapuri oli muka kade kun heillä oli vain 2 tyttöä eikä lainkaan poikaa...

Sama juttu, meitä oli kolme sisarusta (kaikki tyttöjä). Minä olin

nuorin ja monet kerrat luulin äitini sanovan ystävilleen: olen aina tykännyt pojista enemmän.

(Ei ihme, että on ollut masennus vauvana koko elämäni.)

Sama täällä. Isä olisi halunnut poikia mutta sai vain meidät, kaksi tyttöä. Siitä äitiä aina soimasi että oli hänen vika että ei synnyttänyt poikalasta. Hyi hitto että kenkutti. 

Vierailija kirjoitti:

Kaupunkilaisia ja kerrostalossa asuvia. Oikein säälittiin, kun jotkut joutuvat kerrostaloissa asumaan. Meidän omakotitalo oli pieni eikä millään tapaa kaunis, sellainen 70-luvun tasakatto. Sukulaisten kerrostaloasunnot oli nekin pieniä ja kun ekan kerran kävin sellaisessa päälle 100 neliöisessä kerrostaloasunnossa niin tajusin, että näinkin voi asua ja että tässä ei ole mitään huonoa.

Kerrostaloon päästiin tai jouduttiin. Siellä ei tuntunut asuvan kuin yhteiskunnan ääripäitä.