Olen kyllästynyt siihen, että kaikki ajattelevat naisten elämän olevan ohi 30-vuotiaana
Lähestyessäni 30 vuoden ikää yritän olla antamatta sen häiritä minua liikaa. Mutta koko ajatus siitä, että "20-vuotiaana koet elämäsi parhaat vuodet!" tai "ota kaikki riskit, mitä voit, 20-vuotiaana!" on äärimmäisen ärsyttävää.
Olen kyllästynyt siihen, että yhteiskunta niputtaa naisten iät tiettyihin elämänodotuksiin ja luo käytännössä mallin siitä, mitä meiltä odotetaan tuntevan, kun ikäännymme.
Olen väsynyt siihen, että vanhenemista pidetään kirouksena, vaikka se on itse asiassa lahja.
Olisi mukava kuulla, jos joku muu tuntee samoin. Tai vaikka ihmisiltä, joiden 30-vuotiaana (ja sen jälkeen) elämä on ollut paljon parempaa kuin he olisivat voineet kuvitella.
Kommentit (94)
Miksi naiset ottavat nokkiinsa kun ei se filttereillä kaunistettu muija sitten kelpaa livenä?
Nytkin tuli jotain ihme tappouhkauksii kun lopetin treffit lyhyen eikä multa ei heru tokaa treffiä.
Eli ikäkriisiä pukkaa, kyl se siit
30 on täydellinen ikä. Silloin yhteiskunta hyväksyy sinulta minkä tahansa elämäntilanteen. Olet aikuinen mutta silti nuori. Voit bilettää tai elää perhe-elämää. Voit vielä opiskella tai käydä töissä. Voit olla sinkku tai parisuhteessa. Kukaan ei ihmettele jos sinulla ei vaikkapa ole perhettä tai parisuhdetta. Toisaalta sinua ei pidetä säälittävänä jos haluat viettää kesäsi festareissa juosten.
Yleistettynä: 30-vuotiaana suurimmat nuoruuden epävarmuudet on selätetty mutta sinulla on vielä nuorekkuutta rutkasti jäljellä. Mahdollisesti sinulla on parempi rahatilanne kuin nuorempana joten voit toteuttaa itseäsi.
30 on uusi 20 ja 40 on uusi 30.
Joo, tuollaista absurdia kuvaahan yritetään antaa että naisen elämä kestäisi ikävuodet 20-30. Ei sille oikein voi kuin kohauttaa olkapäitään ja ELÄÄ
Ketkä kaikki?
Tärkeintä on tunteeko itse elävänsä. Toisten mielipiteillä naisen iästä ei ole hevonp*:n verran väliä.
Kaikki? Yhteiskunta? En ole kyllä kokenut koskaan noin, olen pitänyt tuota lähinnä nettimeeminä vaan. IRL tuollaista ei näe tai kuule missään, kun taas netissä koko ajan. Mutta olen tosiaan ajatellut, että on joidenkin netissä asuvien katkerien miesten pakotusta, eikä mikään "kaikkien" tai "yhteiskunnan" ajatus?
Itse koin 30v vaan vapauttavaksi, lähti kaikenlaiset paineet ja minäkuva parani huomaamatta. Nuoruuteen liittyy mielestäni kaikenlaisia paineita niin saavutusten kuin kokemustenkin suhteen, mutta en ole koskaan noin ajatellut, että nuoruuden jälkeen olisi "elämä ohi". Lähinnä oli just vapauttavaa kun ne nuoruuden paineet oli poissa.
Tottahan tuo on. 20v = nuori kaunis herkku. 30v = epäseksikäs tätinainen.
Ei työelämässä ketään alle 3-kymppistä pidetä uskottavana.
Miehen elämä on ohi jo 25v, jos ei ole siihen mennessä ehtinyt löytää naista joka mahdollistaa ns statussymboolien hankkimisen.
Ite näin 30-vuotiaana ainakin tiedostan että en olis aiemmin pystynyt saavuttamaan tiettyjä asioita uralla ja elämässä ylipäätään ja moni asia on nimenomaan vasta edessä tulevaisuudessa. Muutama vuosi sitten olin ainakin tuolla työelämässä ja harrastukseni politiikan parissa ihan junnu kakara ja oma uskottavuus ja osaaminen, menestys, itsevarmuus, itseluottamus vaan paranee koko ajan. Ne asiat, joihin tähtään, niin ne ei oo juuri kenellekään mahdollisia esim 25 vuotiaana. Tottakai riippuu mitä se oma elämä sisältää ja mihin vertaa. Jos katsoo vertaa itseään vaan 20-vuotiaisiin some/ig/youtube mitä näitä nyt onkaan ja jos keskitytään vaan siihen ulkonäköön niin se on varmasti erilainen maailma sitten.
Mua ei kyllästytä keskustelut, joita en seuraa ihmisiltä, joiden mielipide ei mua kiinnosta.
T. Tyytyväinen N45
Seuraa somea. Nokkavat akat on iskeytyneet linjoille neuvomaan sinkkuja naisia tapailemaan ookoo miehiä. "Kello tikittää!"
Antaa prkl tikittää. Aikuinen nainen tietää ilman neuvomisia mistä syttyy.
Ketkä kaikki siis ajattelee noin? Ne parikymppiset itse ja jotkut heitä jahtaavat miehet ehkä, mutta ei vanhemmat naiset.
Itse näin vähän päälle kolmekymppisenä en kyllä yhtään haikaile 10v takaiseen elämääni, vaikka olihan siinä vapaammassa opiskelijaelämässä puolensa toki. Koen kuitenkin eläväni elämäni parasta aikaa, minulla on ihana perhe, hyvä parisuhde, kauan haaveilemani omakotitalo, pari koiraa, mielenkiintoinen vakituinen työ jne. Lapsetkin on jo taaperovaiheen ylittäneitä joten pikkuhiljaa alkaa taas jäädä enemmän aikaa ja energiaa myös niihin omiin juttuihin. Erittäin positiivisella mielellä katson tästä myös tulevaan.
Odotan innolla aikuisuutta. Vieläkin myydään lastenlippua ja lässytetään/vähätellään.
T30
Vierailija kirjoitti:
Miehen elämä on ohi jo 25v, jos ei ole siihen mennessä ehtinyt löytää naista joka mahdollistaa ns statussymboolien hankkimisen.
Mihän ihmeessä mies tarvii naista statussymboolien hankkimiseen?
Ei vois vähempää kiinnostaa muiden odotukset. En tuhlaa aikaani tuollaiseen. N53