Olen kyllästynyt siihen, että kaikki ajattelevat naisten elämän olevan ohi 30-vuotiaana
Lähestyessäni 30 vuoden ikää yritän olla antamatta sen häiritä minua liikaa. Mutta koko ajatus siitä, että "20-vuotiaana koet elämäsi parhaat vuodet!" tai "ota kaikki riskit, mitä voit, 20-vuotiaana!" on äärimmäisen ärsyttävää.
Olen kyllästynyt siihen, että yhteiskunta niputtaa naisten iät tiettyihin elämänodotuksiin ja luo käytännössä mallin siitä, mitä meiltä odotetaan tuntevan, kun ikäännymme.
Olen väsynyt siihen, että vanhenemista pidetään kirouksena, vaikka se on itse asiassa lahja.
Olisi mukava kuulla, jos joku muu tuntee samoin. Tai vaikka ihmisiltä, joiden 30-vuotiaana (ja sen jälkeen) elämä on ollut paljon parempaa kuin he olisivat voineet kuvitella.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä tätä ulkonäöstä jauhamista, että onko joillekin tosi tärkeää sellainen nuoruuteen fiksoituneiden bulkkimiesten huomio, vai miksi olisi niin tärkeää näyttää mahdollisimman nuorelta tai hyvältä "miesten" mielestä? Sellaisethan ovat korostuneesti nuorten perään, en tiedä ovatko oikein edes muunlaisten?
Itse havahduin kun näin yhdessä Facebook ryhmässä jotain ukrainalaispakolaisten postauksia ja oli tosi kauniita nuoria tyttöjä joita ensin ihastelin, että aaawww miten kauniita - ja sitten seuraava ajatukseni oli, että voi raukkoja kun ovat "olemassa" kaikenmaailman alemman tason bulkkimiehille. Sitten tajusin, että tuo oli muuten teininä/parikymppisenä ahdistavaa ja onneksi se vähenee iän myötä.Nyt tosin kevään myötä on tullut epämiellyttävää huomiota myös sellaisilta miehiltä joille en halua olla olemassa, mutta onneksi viimeistään keski-ikäisenä pitäisi helpottaa.
Tää se onkin (joillekin) miehille tiukka paikka ja vaikea ymmärtää: suurimmalla osalla naisista elämän tarkoitus ja tavoite ei ole näyttää mahdollisimman seksikkäältä ja haluttavalta kaikkien miesten silmissä.
Suurin osa naisista kuitenkin toimii ja käyttäytyy sen mukaan että näyttäisi mahdollisimman seksikkäältä ja haluttavalta kaikkien miesten silmissä ja samaan aikaan valehtelee että näytän tältä vain itseäni varten ja hetkenpäästä huutaa miksi ei saa huomiota vaikka sitä hakee
Suurin osa? Mikä se osa sitten on joka ei tee noin? Pukevatko hekin vaatteet päälleen? Meikkaavatko? Käyvätkö suihkussa? Harjaavatko hiuksensa?
Kuka muka niin ajattelee. Monilla se vasta kunnolla alkaa. Lapsetkin saadaan yli 30 v.
Biologinen alamäki alkaa 25-vuotiaana.
Sosiaalinen alamäki alkaa 30-vuotiaana.
Psykologinen alamäki alkaa 35-vuotiaana.
Nelikymppisenä tiedät nämä kaikki asiat jo kokemuksesta ja jos olet onnekas, olet sinut asian kanssa.
Elämää on vähemmän jäljellä kuin sitä on jo käytetty 50-vuotiaana.
Naisen elämähän vain paranee paranemistaan. Nyt 40+ iässä elän elämäni parasta, onnellisinta ja tasapainoisinta elämää kaikilla mittareilla.
Vierailija kirjoitti:
30 on täydellinen ikä. Silloin yhteiskunta hyväksyy sinulta minkä tahansa elämäntilanteen. Olet aikuinen mutta silti nuori. Voit bilettää tai elää perhe-elämää. Voit vielä opiskella tai käydä töissä. Voit olla sinkku tai parisuhteessa. Kukaan ei ihmettele jos sinulla ei vaikkapa ole perhettä tai parisuhdetta. Toisaalta sinua ei pidetä säälittävänä jos haluat viettää kesäsi festareissa juosten.
Yleistettynä: 30-vuotiaana suurimmat nuoruuden epävarmuudet on selätetty mutta sinulla on vielä nuorekkuutta rutkasti jäljellä. Mahdollisesti sinulla on parempi rahatilanne kuin nuorempana joten voit toteuttaa itseäsi.
30 on uusi 20 ja 40 on uusi 30.
Tämä on täysin totta! 30-vuotias on aikuinen ja nuori samaan aikaan ja voi vaihtaa roolia lennosta. Perjantaina voi töissä neuvotella tasavertaisena 40-vuotiaan yhteistyökumppanin kanssa ja lauantaina lähteä festareille 20-vuotiaiden porukassa. Kukaan ei pidä outona.
Jos sen sijaan 25-vuotiaana menisi tuohon neuvotteluun, niin vastapuoli katsoisi kummissaan että mikäs junnu tänne on lähetetty. Ja toisaalta jos 40-vuotiaana menee festareille niin parikymppiset katsoo että jahas, mummo/pappa päässyt vapaaksi vanhainkodista.
Fyysisen kunnon ylläpitäminen on 30-vuotiaana vielä suht helppoa, jos edes vähän jaksaa nähdä vaivaa. Sen sijaan 40-vuotiaana kroppa alkaa väistämättä hajoilla: lihaksia särkee, paikkoja kolottaa jne., vaikka kuinka yrittäisi huolehtia fyysisestä kunnostaan.
30-vuotiaana uusiin ihmisiin tutustuminen on vielä suht helppoa. Jos haluaa pariutua, niin hyviä samanikäisiä kumppaniehdokkaita on vielä tarjolla. Sekä naisilla että miehillä riittää vientiä tässä iässä. Samalla tietää jo suunnilleen, mitä haluaa, toisin kuin nuorena. Nelikymppisenä taas täytyy jo olla onnea, jos löytää jonkun hyvän.
Töissä 30-vuotiaalla on sen verran kokemusta, ettei joudu enää tekemään enää kaikkein kurjimpia hommia. Junnut hoitaa ne. Tehtävien tai työpaikan vaihtaminen on helppoa, jos nykyinen ei nappaa. 40-vuotiaana sekin vaikeutuu, kun tuon ikäisiä ei enää haluta rekrytä.
Eli kyllä 30 on ihanteellinen ikä lähes kaikkeen. Sen sijaan 40 on ihan paskaa. Nauttikaa vieläkun voitte!
Kyllä on kaukana omasta kuplastani tällainen aloitus. Ehkä tuo on totta jossain some influensseripiireissä, mutta uraa rakentavana korkeakoulutettuna erityisasiantuntijana tuntuu ihan vitsiltä. Ja ei, ei siis pidä paikkaansa ap. Hanki parempia ystäviä ja tekemistä elämällesi. Aila surullista olisi jos elämästä kolmanneksen jälkeen olisi elämä ohi. Vastahan se on nupullaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä tätä ulkonäöstä jauhamista, että onko joillekin tosi tärkeää sellainen nuoruuteen fiksoituneiden bulkkimiesten huomio, vai miksi olisi niin tärkeää näyttää mahdollisimman nuorelta tai hyvältä "miesten" mielestä? Sellaisethan ovat korostuneesti nuorten perään, en tiedä ovatko oikein edes muunlaisten?
Itse havahduin kun näin yhdessä Facebook ryhmässä jotain ukrainalaispakolaisten postauksia ja oli tosi kauniita nuoria tyttöjä joita ensin ihastelin, että aaawww miten kauniita - ja sitten seuraava ajatukseni oli, että voi raukkoja kun ovat "olemassa" kaikenmaailman alemman tason bulkkimiehille. Sitten tajusin, että tuo oli muuten teininä/parikymppisenä ahdistavaa ja onneksi se vähenee iän myötä.Nyt tosin kevään myötä on tullut epämiellyttävää huomiota myös sellaisilta miehiltä joille en halua olla olemassa, mutta onneksi viimeistään keski-ikäisenä pitäisi helpottaa.
Tää se onkin (joillekin) miehille tiukka paikka ja vaikea ymmärtää: suurimmalla osalla naisista elämän tarkoitus ja tavoite ei ole näyttää mahdollisimman seksikkäältä ja haluttavalta kaikkien miesten silmissä.
Suurin osa naisista kuitenkin toimii ja käyttäytyy sen mukaan että näyttäisi mahdollisimman seksikkäältä ja haluttavalta kaikkien miesten silmissä ja samaan aikaan valehtelee että näytän tältä vain itseäni varten ja hetkenpäästä huutaa miksi ei saa huomiota vaikka sitä hakee
Suurin osa, no ei todellakakan. Kyllä se on pienin osa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 on täydellinen ikä. Silloin yhteiskunta hyväksyy sinulta minkä tahansa elämäntilanteen. Olet aikuinen mutta silti nuori. Voit bilettää tai elää perhe-elämää. Voit vielä opiskella tai käydä töissä. Voit olla sinkku tai parisuhteessa. Kukaan ei ihmettele jos sinulla ei vaikkapa ole perhettä tai parisuhdetta. Toisaalta sinua ei pidetä säälittävänä jos haluat viettää kesäsi festareissa juosten.
Yleistettynä: 30-vuotiaana suurimmat nuoruuden epävarmuudet on selätetty mutta sinulla on vielä nuorekkuutta rutkasti jäljellä. Mahdollisesti sinulla on parempi rahatilanne kuin nuorempana joten voit toteuttaa itseäsi.
30 on uusi 20 ja 40 on uusi 30.Tämä on täysin totta! 30-vuotias on aikuinen ja nuori samaan aikaan ja voi vaihtaa roolia lennosta. Perjantaina voi töissä neuvotella tasavertaisena 40-vuotiaan yhteistyökumppanin kanssa ja lauantaina lähteä festareille 20-vuotiaiden porukassa. Kukaan ei pidä outona.
Jos sen sijaan 25-vuotiaana menisi tuohon neuvotteluun, niin vastapuoli katsoisi kummissaan että mikäs junnu tänne on lähetetty. Ja toisaalta jos 40-vuotiaana menee festareille niin parikymppiset katsoo että jahas, mummo/pappa päässyt vapaaksi vanhainkodista.
Fyysisen kunnon ylläpitäminen on 30-vuotiaana vielä suht helppoa, jos edes vähän jaksaa nähdä vaivaa. Sen sijaan 40-vuotiaana kroppa alkaa väistämättä hajoilla: lihaksia särkee, paikkoja kolottaa jne., vaikka kuinka yrittäisi huolehtia fyysisestä kunnostaan.
30-vuotiaana uusiin ihmisiin tutustuminen on vielä suht helppoa. Jos haluaa pariutua, niin hyviä samanikäisiä kumppaniehdokkaita on vielä tarjolla. Sekä naisilla että miehillä riittää vientiä tässä iässä. Samalla tietää jo suunnilleen, mitä haluaa, toisin kuin nuorena. Nelikymppisenä taas täytyy jo olla onnea, jos löytää jonkun hyvän.
Töissä 30-vuotiaalla on sen verran kokemusta, ettei joudu enää tekemään enää kaikkein kurjimpia hommia. Junnut hoitaa ne. Tehtävien tai työpaikan vaihtaminen on helppoa, jos nykyinen ei nappaa. 40-vuotiaana sekin vaikeutuu, kun tuon ikäisiä ei enää haluta rekrytä.
Eli kyllä 30 on ihanteellinen ikä lähes kaikkeen. Sen sijaan 40 on ihan paskaa. Nauttikaa vieläkun voitte!
Täh mitä paskaa suollat. 40v oli kroppa parhaimmillaan ja vasta 50+ tuli vaihdevuodet johonka tarvitsi hakea estrogeeni korvaushoitoa. Estrogeeni lieventää moniin vaivoihin mutta ei kaikkia vaivoja vie kokonaan pois.
Yö unet tulee pätkittäisiksi ja saa vessassa rampata koko yön. Nuorena nukkui koko yön putkeen ja siinä ero kun alkaa ikääntymään. Peiliin ei kannata aamulla katsoa kun näyttää naama ihan kuin petolinnun perseeltä ettei pelästy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 on täydellinen ikä. Silloin yhteiskunta hyväksyy sinulta minkä tahansa elämäntilanteen. Olet aikuinen mutta silti nuori. Voit bilettää tai elää perhe-elämää. Voit vielä opiskella tai käydä töissä. Voit olla sinkku tai parisuhteessa. Kukaan ei ihmettele jos sinulla ei vaikkapa ole perhettä tai parisuhdetta. Toisaalta sinua ei pidetä säälittävänä jos haluat viettää kesäsi festareissa juosten.
Yleistettynä: 30-vuotiaana suurimmat nuoruuden epävarmuudet on selätetty mutta sinulla on vielä nuorekkuutta rutkasti jäljellä. Mahdollisesti sinulla on parempi rahatilanne kuin nuorempana joten voit toteuttaa itseäsi.
30 on uusi 20 ja 40 on uusi 30.Tämä on täysin totta! 30-vuotias on aikuinen ja nuori samaan aikaan ja voi vaihtaa roolia lennosta. Perjantaina voi töissä neuvotella tasavertaisena 40-vuotiaan yhteistyökumppanin kanssa ja lauantaina lähteä festareille 20-vuotiaiden porukassa. Kukaan ei pidä outona.
Jos sen sijaan 25-vuotiaana menisi tuohon neuvotteluun, niin vastapuoli katsoisi kummissaan että mikäs junnu tänne on lähetetty. Ja toisaalta jos 40-vuotiaana menee festareille niin parikymppiset katsoo että jahas, mummo/pappa päässyt vapaaksi vanhainkodista.
Fyysisen kunnon ylläpitäminen on 30-vuotiaana vielä suht helppoa, jos edes vähän jaksaa nähdä vaivaa. Sen sijaan 40-vuotiaana kroppa alkaa väistämättä hajoilla: lihaksia särkee, paikkoja kolottaa jne., vaikka kuinka yrittäisi huolehtia fyysisestä kunnostaan.
30-vuotiaana uusiin ihmisiin tutustuminen on vielä suht helppoa. Jos haluaa pariutua, niin hyviä samanikäisiä kumppaniehdokkaita on vielä tarjolla. Sekä naisilla että miehillä riittää vientiä tässä iässä. Samalla tietää jo suunnilleen, mitä haluaa, toisin kuin nuorena. Nelikymppisenä taas täytyy jo olla onnea, jos löytää jonkun hyvän.
Töissä 30-vuotiaalla on sen verran kokemusta, ettei joudu enää tekemään enää kaikkein kurjimpia hommia. Junnut hoitaa ne. Tehtävien tai työpaikan vaihtaminen on helppoa, jos nykyinen ei nappaa. 40-vuotiaana sekin vaikeutuu, kun tuon ikäisiä ei enää haluta rekrytä.
Eli kyllä 30 on ihanteellinen ikä lähes kaikkeen. Sen sijaan 40 on ihan paskaa. Nauttikaa vieläkun voitte!
Täh mitä paskaa suollat. 40v oli kroppa parhaimmillaan ja vasta 50+ tuli vaihdevuodet johonka tarvitsi hakea estrogeeni korvaushoitoa. Estrogeeni lieventää moniin vaivoihin mutta ei kaikkia vaivoja vie kokonaan pois.
Yö unet tulee pätkittäisiksi ja saa vessassa rampata koko yön. Nuorena nukkui koko yön putkeen ja siinä ero kun alkaa ikääntymään. Peiliin ei kannata aamulla katsoa kun näyttää naama ihan kuin petolinnun perseeltä ettei pelästy.
No mä ramppaan jo nyt koko yön vessassa ja sinkkuuttani on päivitelty jo vuosien ajan..
N26
älkää kuunnelko niitä muita naisia :D
No ne on yleensa naita +40 tati moonikoita, jotka naita sanoo. Ne on omaan elamaansa taysin kyllastyneita, katuvat jokaista paatostaan ja kuinka ne johtivat surkeaan elamaansa mita nyt elavat. Katuvat etteivat itae uskaltaneet tehda mitaan kun olivat 20v vaan menivat naimisiin alkoholistiukon kanssa ja pitanyt ylla kulisseja vuosikymmenia. Pullautaneet lapset 20v ja 30v heidan elamansa oli ohitse.
No ei ole mun elama ainakaan. Taytan 34. Lapsen tein yli 30v, ja elamani on oikeasti taydellista. On aina ollutkin ja kaiken tehnyt juuri painvastoin kun minua on esim sukulaiset neuvoneet. Nainhan sen jo kaukaa etta ovat katkeria ja tahtovat muille pahaa ja samaa kuin heille.
En allekirjoita tätä. Itsellä nyt ikää 45-v ja kaikissa ikävaiheissa on ollut omat hyvät ja huonot puolensa. Jos elämä jatkuu yhtään niin pitkään kuin suvussa on tapahtunut niin en ole vielä edes puolessa välissä 😅 Vaikka on ollut erinäisiä vaikeuksiakin elämässä niin ihan positiivisesti odotan tulevia vuosia. Myönnän kyllä tietyn rupsahtamisen ja kyynistymisen/väsymyksen mikä omalla osalla tapahtui merkittävästi joskus 40-v kieppeillä mutta olen kyllä sitä mieltä että kyllä tässä voisi tsempata (itsensä takia, esim. Oma mies kyllä hyväksyy ihan tällaisenakin) 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 on täydellinen ikä. Silloin yhteiskunta hyväksyy sinulta minkä tahansa elämäntilanteen. Olet aikuinen mutta silti nuori. Voit bilettää tai elää perhe-elämää. Voit vielä opiskella tai käydä töissä. Voit olla sinkku tai parisuhteessa. Kukaan ei ihmettele jos sinulla ei vaikkapa ole perhettä tai parisuhdetta. Toisaalta sinua ei pidetä säälittävänä jos haluat viettää kesäsi festareissa juosten.
Yleistettynä: 30-vuotiaana suurimmat nuoruuden epävarmuudet on selätetty mutta sinulla on vielä nuorekkuutta rutkasti jäljellä. Mahdollisesti sinulla on parempi rahatilanne kuin nuorempana joten voit toteuttaa itseäsi.
30 on uusi 20 ja 40 on uusi 30.Tämä on täysin totta! 30-vuotias on aikuinen ja nuori samaan aikaan ja voi vaihtaa roolia lennosta. Perjantaina voi töissä neuvotella tasavertaisena 40-vuotiaan yhteistyökumppanin kanssa ja lauantaina lähteä festareille 20-vuotiaiden porukassa. Kukaan ei pidä outona.
Jos sen sijaan 25-vuotiaana menisi tuohon neuvotteluun, niin vastapuoli katsoisi kummissaan että mikäs junnu tänne on lähetetty. Ja toisaalta jos 40-vuotiaana menee festareille niin parikymppiset katsoo että jahas, mummo/pappa päässyt vapaaksi vanhainkodista.
Fyysisen kunnon ylläpitäminen on 30-vuotiaana vielä suht helppoa, jos edes vähän jaksaa nähdä vaivaa. Sen sijaan 40-vuotiaana kroppa alkaa väistämättä hajoilla: lihaksia särkee, paikkoja kolottaa jne., vaikka kuinka yrittäisi huolehtia fyysisestä kunnostaan.
30-vuotiaana uusiin ihmisiin tutustuminen on vielä suht helppoa. Jos haluaa pariutua, niin hyviä samanikäisiä kumppaniehdokkaita on vielä tarjolla. Sekä naisilla että miehillä riittää vientiä tässä iässä. Samalla tietää jo suunnilleen, mitä haluaa, toisin kuin nuorena. Nelikymppisenä taas täytyy jo olla onnea, jos löytää jonkun hyvän.
Töissä 30-vuotiaalla on sen verran kokemusta, ettei joudu enää tekemään enää kaikkein kurjimpia hommia. Junnut hoitaa ne. Tehtävien tai työpaikan vaihtaminen on helppoa, jos nykyinen ei nappaa. 40-vuotiaana sekin vaikeutuu, kun tuon ikäisiä ei enää haluta rekrytä.
Eli kyllä 30 on ihanteellinen ikä lähes kaikkeen. Sen sijaan 40 on ihan paskaa. Nauttikaa vieläkun voitte!
Täh mitä paskaa suollat. 40v oli kroppa parhaimmillaan ja vasta 50+ tuli vaihdevuodet johonka tarvitsi hakea estrogeeni korvaushoitoa. Estrogeeni lieventää moniin vaivoihin mutta ei kaikkia vaivoja vie kokonaan pois.
Yö unet tulee pätkittäisiksi ja saa vessassa rampata koko yön. Nuorena nukkui koko yön putkeen ja siinä ero kun alkaa ikääntymään. Peiliin ei kannata aamulla katsoa kun näyttää naama ihan kuin petolinnun perseeltä ettei pelästy.
No mä ramppaan jo nyt koko yön vessassa ja sinkkuuttani on päivitelty jo vuosien ajan..
N26
Aika järkyttävää.
Täytän tänä vuonna 40. Pitkään kipuilin sen kanssa, miten varsinkin lähipiiri tuntui odottavan, että elämäni menisi tietyn muotin mukaan varsinkin silloin pari-kolmikymppisenä. En tuntenut paineita, mutta kyllä asia ärsytti. Nyt tuntuu, että kukaan ei odota enää mitään🙂.
Omalla kohdallani voin sanoa, että nyt elän elämäni parasta aikaa. Olen enemmän sinut itseni kanssa mitä esim. kolmikymppisenä. Elän omannäköistä elämää ja olen esim. fyysisesti parhaimmassa kunnossa mitä ikinä.