Miksi päädyn parisuhteeseen ivaavien miesten kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on valtakysymys. Miesten maailmassa kaikki ihmiset asettuvat hierarkiaan ja alistuva (=kiltti) on hierarkiassa alempana, joten häntä kohdellaan huonosti. 

Mies ei pysty tasa-arvoiseen suhteeseen. Jos nainen ei ole pomo, sitten mies haluaa olla. Joskus se pomoilu johtaa nilkkimäiseen käytökseen. Joo joo, #eikaikkimiehet.

Jätä se.

Samaa aihepiiriä on kierretty kun on katsottu koulujen pihojen tyttöjen ja poikien kisailua. Kauniita tyttöjä kohdellaan leikkisästi ja nätisti, pidetään varovasti etteivät loukkaannu kun taas vähemmän nätit ja rumat tytöt saa samassa tilanteessa kohdata ihan kunnon väkivaltaa poikien osalta. Eli pojilla on jo se hierarkia sisäistettynä, että kauniille tytöille ollaan ystävällisi ja rumia voi kohdella väkivaltaisesti koska heillä ei ole pojille mitään arvoa.

Päinvastoin. On paljon todennäköisempää, että mies alkaa haukkua ja alistaa kaunista naista kuin rumaa. Kauniillahan voi miehen kuvitelmissa olla parempi itsetunto ja vientiä muiden miesten taholta. Alistamisen ja haukkumusen tarkoitus on nujertaa itsetunto, jottei nainen uskalla lähteä ja alkaa kuvitella, ettei kenellekään muulle kelpaisikaan.

Sehän se onkin, kuten edempänä jo ilmaistiin, että aluksi ollaan ihania ja rakastettavia, että nainen on saatu hurmattua ja rakastumaan, ja sen seurauksena muuttamaan yhteen/ avioliittoon/raskaaksi jne. Sitten vasta alkaa totuus pikku hiljaa paljastua... Näin kävi esim. äidilleni ja ystävälleni.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satisfyer!Satisfyer!

Koti pysyy rauhallisena,siistinä ja tautivapaana.Ainoastaan fossiilit pariutuu.

Parisuhde on paljon muutakin kuin pelkkää seksiä.

Loputon työmaa

Hedelmät on makeita, kun malttaa ja omistautuu.  Tietysti molempien pitää jakaa tämä ajatus.

Vierailija kirjoitti:

"Pyrin aina olemaan ystävällinen" Jos toinen loukkaa sinua tai käyttäytyy muuten huonosti niin annat täysin väärän viestin jos olet ystävällinen. Asiallisen rauhallinen on ihan hyvä olla, mutta tee ehdottomasti selväksi, että et hyväksy tuollaista käytöstä ja jos huono käytös jatkuu kaikesta huolimatta niin sitten katkaiset välit kyseiseen henkilöön.

Täytyy olla jämäkkä, ihan kaikissa suhteissa, jos ei halua tulla hyväksikäytetyksi/vähätellyksi. Ihmisluonto on sellainen, että jos ei osaa pitää rajoja niin suhde vinoutuu. Narsistiset luonteet etsivät AINA vastaparikseen jonkun vähän liian kiltin luonteen. Lohtuna on, että itseään pystyy kyllä kasvattamaan lujemmaksi. Laatua kannattaa etsiä eikä yksineläminen ole yhtään pöhkö valinta sekään, siinä juuri voi käydä läpi omia heikkouksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä on pahoja tai ilkeitä. Se näkyy parisuhteissa myös.

 

Voiko sentään olla suurin osa ihmisistä ilkeitä ja pahoja, vai vain osa?

Ehkä näihin suhteisiin jäävät juuri ne, jotka eivät ole ilkeitä, eivätkä halua kenellekään pahaa, joten he eivät kykene käsittämään ja sisäistämään sitä, että joku toinen ihminen tosiaankin voi haluta toisille pahaa. Sellaista pahantahtoisuutta voi olla mahdotonta uskoa toisesta ihmisestä.

Minä olen tuollainen, kohta 50v silti naiivi. En kykene uskomaan että kukaan haluaisi olla PAHA tai kiusaamaan toista. Tämä piirre on sekä hyvä että huono. Oma puoliso on sellainen mitä tässä ketjussa kerrottu. En vaan ymmärrä, miksi puoliso on ilkeä?

Joskus yritin puhua asiasta, hän väitti että minä tahdon valtaa ja määrätä? Kääntää kaiken aina väärinpäin. Jos olen hiljaa se on v-ttuilua, jos olen äänessä, sekin on v-ttuilua.

Ja kenellekään toiselle hän ei käyttäydy näin, vaan on mielinkielin.

80% miehistä on manipuloivia, henkistä väkivaltaa käyttäviä ja naisia vihaavia. Jos yrittää löytää miestä joka ei lähtökohtaisesti peittele vihaansa naisia kohtaan seksin toivossa niin se on neulan etsimistä heinäsuovasta. On oudompaa löytää asiallinen ja kunnollinen mies.

"Ja kenellekään toiselle hän ei käyttäydy näin, vaan on mielinkielin".

Jätä se narsisti. Kun lähdet huomaat miten se alkaa mielistellä sinua. Kaksinaamainen ja manipuloiva se on. Se itkee krokotiilin kyyneleitään ja anelee "älä jätä minua". Se voi vaikka polvistua lattialle, parkua ja rukoilla. Jätä se. 

Älä kerro lähdöstäsi ennen kuin on asunto hankittu ja olet oikeasti lähdössä, etkä palaa enää. Noista ei ikinä tiedä miten vaaralliseksi äityvät.

Miksi se Renny itkeskelee. Hän ei varmaan alista Johannaa  mutta ei sellainenkaan mies hyvältä tunnu.

Ivaava ja piikittelevä mies aiheutti sen että minulla ei ole enää turvallinen olo parisuhteessa. Miestä ei näytä asia yhtään haittaavan, vaikka tästä kerroin.

" Parin vuoden suhteen jälkeen miehen käytös minua kohtaan alkaa olla väheksyvää ja ivallista. Alkuun ovat niin ihastuneita ja rakastuneita, ylistävät erityisesti fiksuuttani ja maanläheisyyttäni, ihailevat kun olen työelämässä edennyt ym. Olen ajatellut tämän olen aika luonnollista ihastumisvaiheessa, en todellisuudessa ole sen kummempi kuin muutkaan. Mutta muutaman vuoden päästä käytös muuttuu täysin. "

Tyypillinen virhe. Uskot kauniisiin puheisiin. Puhe on halpaa, teot maksavat.

Miehen teot ja toiminta kertovat paljon paljon enemmän kuin mitkään ylistävät sanat.

Muistan kun tapasin nykyisen mieheni niin minua aluksi hämäsi se että hän ei ollut koko ajan kehumassa ja ylistämässä minua toisin kuin monet edelliset miehet. Minulla meni hetki ennen kuin tajusin että mies kertoi kaikilla teoillaan ja toimillaan siitä että todella välittää siitä miltä minusta tuntuu ja hän pyrki aina siihen että minulla olisi hyvin.

Ja se onkin kantanut paljon paremmin kuin kenenkään muun hyvät sanat. Edelleenkään en saa kehuja ihan niin paljon kuin ehkä haluaisin mutta sen kestää hyvin kun oikeasti tulen kaikin puolin otetuksi huomioon aivan uskomattoman hyvin.

Olen naisena ollut suhteessa, jossa oli aloittajan kuvaama dynamiikka, mutta roolit toisinpäin. Ihastuin mieheen ja kaikki sujui alkuun luonnollisesti. Mies oli kiltti, ystävällinen ja mukautuva. Vähän liiankin mukautuva. Yhteen muuttomme jälkeen homma alkoi säröillä. Yhteinen koti toi meille ratkottavaksi monenlaisia asioita siivouksesta raha-asioihin. Miehelle kävi aina kaikki ehdotukseni. Hän ei halunnut olla mistään eri mieltä tai puolustanut näkökulmiaan. Minusta alkoi tuntumaan, että teen päätökset meidän molempien puolesta ja siksi kannan niistä myös vastuun. Koin, etten saanut yhteyttä hänen todelliseen minäänsä, koska hän oli niin mukautuva. Koin, ettei hänellä ollut rajoja ollenkaan, mikä oli minusta pelottavaa. Huomasin alkaneeni kokeilla hänen rajojaan ja toivoin hänen joskus suuttuvan minulle, jotta tavoittaisin jotain aitoa hänestä. Aloin ilkeillä suututtaakseni hänet. Hän hyväksyi huonon käytökseni, mikä sai minut pitämään häntä kynnysmattona. Erosimme aloitteestani, koska en pitänyt siitä, millaiseksi olin tullut kyseisessä suhteessa. Pidän yleisesti ottaen itseäni tasapainoisena ihmisenä, mutta kyseinen suhde toi minusta hirveimmät puoleni esiin. Olen sittemmin työstänyt asiaa terapiassa ja tajuan nyt, kuinka paljon turvattomuutta rajattomuus puolin tai toisin voi aiheuttaa.

Vierailija kirjoitti:

80% miehistä on manipuloivia, henkistä väkivaltaa käyttäviä ja naisia vihaavia. Jos yrittää löytää miestä joka ei lähtökohtaisesti peittele vihaansa naisia kohtaan seksin toivossa niin se on neulan etsimistä heinäsuovasta. On oudompaa löytää asiallinen ja kunnollinen mies.

Tuo on vastuun heittämistä miehille. Kyllä se on ihan jokaisen omalla vastulla osata katsoa kenen kanssa menee yhteen ja mitä siinä sietää. 

Oikasti hyvin miehiä on paljon enemmän kuin sanot. Mutta jos miestä ei valitse oikeat asiat edellä niin voi tietenkin ajatua tilanteeseen jossa suurin osa miehistä on jotain puolinarsisteja. Mutta silloin kannattaa katsoa peiliin että miksi päätyy aina sellaista kanssa suhteisiin.

"Täytyy olla jämäkkä, ihan kaikissa suhteissa, jos ei halua tulla hyväksikäytetyksi/vähätellyksi."

Kyllä mutta yleinen väärinkäsitys on se että kiltti ihminen ei voisi olla jämäkkä.

Terveellä tavalla kiltti ihminen on kiltti niin kauan kuin muuhun ei ole syytä. Mutta jos häntä kohdellaan huonosti niin ei anna sen tapahtua.

Ivaavalla miehellä on ivaavat vanhemmat, sieltä opittua. Kysymys kuuluu: pystyykö muuttamaan käytöstään? Vai kieltääkö asian?

Ja todella, todella pahasti osaavat loukata ja sitten syyllistää "ei ole meidän vika mikäli miniä ottaa herneen nenään kaikesta",,,,,,,

" Miehelle kävi aina kaikki ehdotukseni. Hän ei halunnut olla mistään eri mieltä tai puolustanut näkökulmiaan. Minusta alkoi tuntumaan, että teen päätökset meidän molempien puolesta ja siksi kannan niistä myös vastuun. Koin, etten saanut yhteyttä hänen todelliseen minäänsä, koska hän oli niin mukautuva."

Meillä oli hieman sama asia. Itsekin koin sen häiritseväksi ja kysyin mieheltä miksi on aina samaa mieltä. Mies oli hieman ihmeissään ja totesi että on kyllä ihan oikeasti yleensä samaa mieltä ja jos joskus ei ole ollut niin asia ei ole ollut hänelle mitenkään merkittävä joten olemme hänen mielestään voineet hyvin tehdä kuten minä ajattelin. Mutta totesi sitten vielä että jos tulee vastaan asia joka on hänelle oikeasti merkittävä niin hän kyllä sen sanoo.

Ja näin tosiaan on vuosien varrella aina joskus käynyt ja tiedän että mies ei silloin ole eri mieltä vain eri mieltä olemisen takia vaan asia on sitten hänelle iso.

Minusta tämä toimii oikein hyvin ja tiedän nyt myös että olemme ihan aidosti suurimmasta osasta asioista suunilleen samaa mieltä joka on arjen sujuvuuden kannalta tosi hyvä asia.

kerroit että olet edennyt työelämässä, moni mies ei siedä fiksua menestyvää naista, siksi tämä dissaus alkaa. Johtuu siis miesten huonosta itsetunnosta, ei sinun etenemisestä.  Eipä ole muuta vaihtoehtoa kun päästää tällainen kukkanen vapaaksi. Pärjäät itsekseen paremmin ja kannattaa suosiolla olla useampi vuosi yksin ennen kuin harkitset mitään uutta. Muuten on toisintoa luvassa taas.

Mun vanhempien parisuhde oli ja on edelleen tuollainen. Niillä eväillä valitsin ensimmäisen puolisoni aivan väärin, kun en paremmastakaan tiennyt. Viimeiset parikymmentä vuotta ja onneksi leijonanosa perhe-elämästä on mennyt miehen kanssa, joka arvostaa minua sellaisena kuin olen ja näkee parisuhteen kuten itsekin, yhteen hiileen puhaltamisena. Ero ensimmäiseen elämään on valtava: koskaan ei tarvitse olla varuillaan ja valmiina puolustautumaan, on aina hyvä ja turvallinen olo. Puolisoa on helppo kunnioittaa, rakastaa ja haluta.

Olen toki onnellinen siitä, mitä olen saanut, ja erityisen onnellinen siitä, että nyt aikuinen tytär on omien sanojensa mukaan saanut niin hyvån parisuhteen mallin, ettei tyydy vähempään. Mikä sitten saa pysymään noissa vahingollisissa suhteissa, varmaankin uskon puute. Ei se aina ole sellaista, sen ei tarvitse eikä herraisä kuulu olla sellaista. Joskus niiden omien rajojen löytäminen vaan syystä tai toisesta kestää.

Kannattaa alkaa tutustumaan omaan itseensä, lapsuudenperheeseen ja omaan isäsuhteeseen. Pikkuhiljaa kun tutkimusmatkaa tekee, alkaa arvostamaan itseään ja ei enää vedä puoleensa alistavia ihmisiä. Eli oppii pitämään puoliaan ja tunnistaa ns. Redflagit ajoissa, joita on juurikin toisen ylenpalttinen kehuminen suhteen alussa. Tästä artikkelista voisi lähteä liikkeelle:

https://www.helkabelt.fi/post/miksi-paadymme-alistavaan-suhteeseen

Turha on olla kiltti jos toinen ivaa. Annat takaisin samalla mitalla niin että miettii tarkkaan kannattaako sinua loukata. Omalla miehelläni on narsistisia taipumuksia ja joskus yrittää päteä minun kustannuksellani mutta saa kyllä korvamakeeta silloin sen verran että aika pitkään etiäppäin jaksaa pitää mölyt mahassaan. Minua ei ilmaiseksi loukata, osaan pitää puoleni.