Miksi päädyn parisuhteeseen ivaavien miesten kanssa
Olen nelikymppinen. Kolmas parisuhde menossa ja sama kuvio toistuu. Parin vuoden suhteen jälkeen miehen käytös minua kohtaan alkaa olla väheksyvää ja ivallista. Alkuun ovat niin ihastuneita ja rakastuneita, ylistävät erityisesti fiksuuttani ja maanläheisyyttäni, ihailevat kun olen työelämässä edennyt ym. Olen ajatellut tämän olen aika luonnollista ihastumisvaiheessa, en todellisuudessa ole sen kummempi kuin muutkaan. Mutta muutaman vuoden päästä käytös muuttuu täysin. Kaikki mielipiteeni ammutaan alas ja mitä tahansa asiaa ilmaisen tai ihmettelen, niin alkaa outo pilkkaaminen ja vähättely, kuin olisin maailman tyhmin ihminen. Kertooko tämä näiden miesten äärimmäisen huonosta itsetunnosta? On vain ruvettava lyttäämään toista, koska tuntee itsensä huonoksi? He eivät puhu samalla tavalla muille läheisilleen, vaan ovat mielin kielin aina tavatessaan.
Vai ärsyyntyvätkö miehet kiltteydestäni? En pidä riitelystä ja pyrin aina olemaan ystävällinen; loppuuko heiltä siis jonkinlainen kunnioitus minua kohtaan, kun en ole vaikea räyhäävä nainen, joka haastaisi heitä? Mielestäni nämä miehet eivät ole mitenkään narsistisia, heidän ainoa merkittävä vikansa on tuo ivallinen töykeys minua kohtaan.
Nykyisen miehen kanssa on pieni lapsi ja mies huomauttelee minua jatkuvasti myös lapsen hoidosta, milloin on vaippa muka huonosti laitettu (ei mitään sen seurauksena tapahtunut kuitenkaan, hänen mielestään vaan jotenkin eri tavalla kuin hänen laittamansa) tai milloin ojennan lapsen hänelle jotenkin väärin ym. Hän jotenkin nalkuttaa koko ajan kaikesta.
Onko muita joilla olisi tällaisia kokemuksia parisuhteistaan?
Vaikea kuvitella, että olisi muuta tehtävissä kuin ero..
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yksi mies vaikuttaa kuspäältä, hän on kuspää.
Jos pari miestä vaikuttaa kuspäiltä, he voivat olla kuspäitä.
Jos kaikki miehet vaikuttavat kuspäiltä, syy löytyy peilistä.
Monet, joilla oli rankka lapsuus tai heiltä puuttui terveen suhteen malli kotoa vetävät puoleensa vääränlaisia ihmisiä, koska he eivät tunnista minkälainen terveen suhteen pitää olla. Jos kerta kerran jälkeen vetää puoleensa huonoja miehiä niin siinä kyllä on jotain 'vikaa' itsessäkin. (En tarkoita vikaa nyt tässä mitenkään haukkumasanana.)
Veikkaan, että ennenkaikkea valikoivat ympärillään pyörivistä ihmisistä juuri niitä lähtöperheensä kaltaisia mulkeroita.
Olen keski-ikäinen mies ja aidon hämmästynyt siitä, että joidenkin naisten onnistuu löytää useampi parisuhde peräjälkeen, jossa esiintyy kuvatunkaltaista henkistä väkivaltaa.
En tietenkään näe ihmisten pään sisään, mutta omassa lähipiirissä parisuhteet ovat kuitenkin pääsääntöisesti (ehkä 60-85%) onnellisia tai vähintäänkin toimivia. Tätä taustaa vasten kolmekin huonoa suhdetta peräkkäin tuntuu tilastokummajaiselta. Etenkin, kun huonon suhteen jälkeen luulisi varovan tiettyjä piirteitä.
Tämän sanoin ihan vaan sillä, että hyvä parisuhde on mahdollista löytää, naisillekin. Se voi toki olla helpompaa miehelle, mutta toisaalta, ne (hetero)miehet päätyvät aina jonkun naisen kanssa yhteen.