Lue keskustelun säännöt.
Olen onnellinen ilman miestä
27.04.2023 |
Tajusin eilen, kuinka onnellista elämäni on. Olen ilman miestä ja yksinhuoltaja. Teen mitä haluan ja en ole tilivelvollinen kenellekkään.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Olet niin onnellinen, että jouduit asiasta itkemään palstalle :-D Ei lainkaan läpinäkyvää ja noloa.
Täällä toinen, joka on onnellinen yh-äitinä kahden lapsen kanssa. En jaksanut miestä, joka oli kuin kolmas lapsi. Kävi kyllä töissä kuten minäkin, mutta muuten koko huushollin asiat jäivät minun niskoille. Ukko ei löytänyt edes omia sukkiaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surkeimmat valheet ihminen kertoo itselleen.
Se huikea vapaus ja helpotus kun pääse irti toimimattomasta parisuhteesta. Sekä miehille että naisille.
Minä en ole onnellinen ilman miestä, mutten toisaalta tyydy- kunhan on joku suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surkeimmat valheet ihminen kertoo itselleen.
Olen lähes aina ollut sinkku ja ajatellut, että toinen ihminen tekee minut onnelliseksi. Mutta ehkä se ei ole niin. Olen niin sokaistunut etsimään jotain, etten ole ymmärtänyt kaiken olevan oikein hyvin.
Miten se toinen ihminen sinut tekee onnelliseksi? Onnellisuus tulee oman pään sisältä. Jos et ole onnellinen itseksesi ja elä kivaa elämää, ei se toinen ihminen ole SINUN kanssasi onnellinen. Jos elämäsi on sohvaan kuopan painamista ja onnen odottelua, niin et SINÄ kenenkään elämää onnellisemmaksi tee. Parisuhde pitäisi toimia molempiin suuntiin, molemmat tekee toistensa elämästä onnellisempaa.
Oma äitini on pahin tuon "joku muu tekee minut onnelliseksi"-ajattelun malliesimerkki. Isän kuoltua hän vaan odottaa kotona, että joku tulee kylään ja hän voi olla onnellinen. Passiivisagressiivisesti valittelee miten on onneton kun kukaan ei tule häntä tapaamaan (paitsi naapurit ja ystävät joka viikko mutta ei lapset tule ei). Kun sinne menee, hän vaan pelaa tietokoneella solitairea ja sitä pitäisi sitten vierestä katsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ihan sama juttu. Seksiä kaipaan, mutta en uskalla hakea seuraa.
Mulla just toisinpäin.
Kaipaan niin kumppania ja rakkautta, mutta en halua seksiä.Vaihdevuodet heittää oloa frigidistä neutraalin kautta nymfoon.
Ylläri että ilkeitä kommentteja sataa.
En ole lähelläkään vaihdevuosia vielä, kiitos vaan.
Toivottavasti jonain päivänä on normaalia tietää ettei kaikki ole alapään vietävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi näitä aloituksia tehtaillaan? Kuulostaa aina siltä, että aloittajan pitää hirveästi selitellä valintojaan, ja todistella joko itselleen, tai muille, että kaikki on helppoa ja ok. Onko kuitenkaan 🤫? Epäilyttää 🙄
Aina joutuu selittelemään valintojaan. On suhteessa tai ei. Nykyään ei saa parisuhteessa olla epätasaisuutta tai ongelmia. Mitä sä tollasta kattelet? En sietäisi yhtään!
Olen voimaantunut nainen enkä todellakaan toivo ketään toksista patriarkkaa kotiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen onnellinen mieheni kanssa. Hän on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut.
On hirveää sanoa ääneen, mutta "jokainen nainen on leskeytensä ansainnut". Vasta kun pääsee taakasta eroon tajuaa, miten raskas se olikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä pakkopulla joillekin miehille parisuhde on? Miksi ei saisi olla onnellisempi ilman parisuhdetta? On ihan normaalia, että kun on työ, lapset ja harrastukset, miesystävää on siihen kuvioon työlästä sovittaa, joten elämästä nauttii enemmän ilman miestä.
Katson tilannetta uudelleen, ku lapset ovat muuttaneet pois kotoa.
Rentmen.eu
Vuokramies on tätä päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin. Ex oli kauhea. On helpottavaa kun on ymmärtänyt ettei kaipaa eikä tarvitse parisuhdetta. Ja keskityn vain tärkeämpään eli lapseen. Kukaan ei ikinä mene hänen edelleen.
Minä olen ollut aina onnellisempi sinkkuna. Viisi vuotta sitten rakastuin elämäni ensimmäistä kertaa ja kokeilin vakavaa, sitoutunutta parisuhdetta. Se ei kuitenkaan ollut yhtä mukavaa kuin sinkkuus, joten ero tuli vajaan neljän vuoden päästä ja sen jälkeen olen elellyt taas onnellisesti sinkkuna.
Miehessä ei ollut mitään vikaa ja parisuhde oli onnellinen. Se ei ollut silti minun juttuni. Ei parisuhteet ole kaikkia varten, eikä siinä ole mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen, joka on onnellinen yh-äitinä kahden lapsen kanssa. En jaksanut miestä, joka oli kuin kolmas lapsi. Kävi kyllä töissä kuten minäkin, mutta muuten koko huushollin asiat jäivät minun niskoille. Ukko ei löytänyt edes omia sukkiaan..
Mulla sama tilanne. Tiesin jo teininä, että haluan lapsia, mies kiva, mutta ei pakollinen. Tottakai lasten kanssa on hommaa, mutta ihanaa, kun siihen päälle ei ole lisäksi hommaa miehen kanssa. Mitä enemmän luen ja kuulen ihmisten parisuhdeongelmista, sitä vähemmän haluan parisuhdetta itselleni. Enkä väitä, että joku sielunkumppani ja hyvä mies ei olisi mukava asia, oma usko sellaiseen on vaan mennyt, enkä enää jaksaisi laittaa tikkua ristiin parisuhteen takia.
Mä olen naimisissa, lapset aikuisia. Parisuhde on hyvä, en ole tilivelvollinen miehelleni eikä hän minulle. Harrastetaan paljon yhdessä, meillä on mukavaa. Ollaan myös paljon itekseen ja kuljetaan kumpikin yksistäänkin koska kaipaamme myös sitä yksinoloa. Eli olen onnellinen juuri näin.
Joo, taidan minäkin jäädä ikisinkuksi jahka tästä eroan.
Eipä nuo parisuhteet ole tuoneet elämään oikeastaan muuta kuin hankaluuksia.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen naimisissa, lapset aikuisia. Parisuhde on hyvä, en ole tilivelvollinen miehelleni eikä hän minulle. Harrastetaan paljon yhdessä, meillä on mukavaa. Ollaan myös paljon itekseen ja kuljetaan kumpikin yksistäänkin koska kaipaamme myös sitä yksinoloa. Eli olen onnellinen juuri näin.
En saanut aloituksesta kuvaa etteikö miehen kanssa voisi olla onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Olepa nyt rehellinen itsellesi.🤣 Kun on niitä lapsia siinä on vapaus kaukana. Enemmän ne sitoo kuin joku mies. Ja toiseksi jos jonkun asian joutuu sanomaan itselleen ääneen ei ole asian kanssa niin sinut kun luulet olevasi.
Jep ihmettelin tätä. On lapsia, mutta ei vastuussa mistään ja vapaa tekemään mitä huvittaa, mitäs helvettiä. Oikeasti koko elämä menee lasten ehdoilla, mitään omia juttuja ei voi tehdä, paitsi ehkä katsoa yhden jakson jotain roskasarjaa ja juoda ruokalusikallisen punkkua sitten, kun lapset on viimein saatu nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Mulla tuore ero miesystävästä takana ja voin jo nyt paremmin. Hän oli alkoholisti, joten valitsin taisteluni ja päätin jatkaa elämää yksin. Taloudellisesti olen aina pärjännyt itse. Nuorin täyttää kesällä 18v,toki varmaan asuu vielä kotona jonkun aikaa.
On jotenkin ihanaa tää vapaus, ei tartte kuunnella kännisen örinöitä kuinka elämä on paskaa jne. Vihdoinkin voin keskittyä omaan hyvinvointiini. Henkinen väsykin alkaa kaikloamaan.
mulla ikää 50v,todennäköisesti en tule enää ketään löytämään. Ajatus ei edes kuulosta pelottavalta.
Joutui atko lapsesi asumaan känniukon kanssa, joka ei edes ollut heidän isänsä??
Sitä voi tapailla ihan ajankuluksikin, eikä etsiä vain sitä sopivaa. Enää ei tarvitse mennä sen ekan Kallun kanssa avioon ja kituutella vuosia narsistin juopon kanssa. Sukupuolet kun ei enää tarvitse toisiaan tullakseen toimeen.