Lue keskustelun säännöt.
Nelikymppinen Seppo haluaisi lapsia mutta kumppani puuttuu
26.04.2023 |
Ovatko naiset nirsoja? Mitä vikaa Sepossa?
Kommentit (886)
Sais olla Sepolla enemmän tiukkaa ilmettä katseessaan niin alkas naisten pöksyt kostumaan. Nyt liian lempeä, ellei peräti heikko katse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sais olla Sepolla enemmän tiukkaa ilmettä katseessaan niin alkas naisten pöksyt kostumaan. Nyt liian lempeä, ellei peräti heikko katse.
Eri katseilla on aikansa ja paikkansa. Ei kukaan nainen kiinnostu sellaisesta miehestä, jolla on tuo kuvaamasi katse ihan joka tilanteessa, oli kyse sitten mummon hautajaisista, lapsen päiväkodin joulujuhlasta tai jostain ihan tavallisesta keskustelutilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Sepot on yli 60-vuotiaita.
Ei ole, tunnen toisenkin tuon ikäluokan Sepon, jolla tosin on vaimo ja lapsia. Mut onhan se harvinaisempaa.
Moni nainen kokee ruman miehen lähestymiset loukkaavina. Ajattelevat että: "Miten tuokin kehtaa tulla hänelle juttelemaan". Ja ovat mielissään jos komea mies lähestyy samalla tavalla. Näin toiset saavat jatkuvasti negatiivista palautetta ja toiset positiivista palautetta ja positiivinen palaute ruokkii uskallusta ja itseluottamusta, jotka koetaan positiivisesti jolloin menestys luo menestystä ja positiivinen kierre on valmis. Jos taas olet Occamin leikkurin toisella puolella, niin jatkuva negatiivinen palaute tekee negatiivisen syöksykierteen ja tyypistä tulee "sosiaalisesti rajoittunut" siinä mielessä missä naiset sen kokevat. Tällainen mies voi olla puhelias, mukava ja ystävällinen kaveri ja mies porukassa, mutta varautunut naisten seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi tietty Sepolle, mutta Seppo on nyt puoliso- ja etenkin lapsihaaveineen tuollaisen 15 vuotta myöhässä. Se sopiva puoliso pitää katsella jo reilusti ennen 30-vuotissynttäreitä siihen malliin, että siinä iässä eletään jo ukkomiehenä ja lapsikin saa tulla kun on tullakseen.
Ellei sitten jo olekin se eka, ellei jo tokakin lapsi hankittuna.
40-vuotiaana niiden esiteini-ikäisten lasten kanssa sitten kuljetaan futisturnauksissa, vaellusreissuilla ja vaikka kalassa, kun vielä isän seura kelpaa eikä omat menot kaverien kanssa mene edelle.
Elämä ei odota.
Ja 55-vuotiaanako nuo aktiviteetit ovat muuttuneet täysin mahdottomiksi?
Ei mahdottomaksi, mutta harvemman jaksaminen on siinä iässä samanlaista kuin 15 vuotta nuorempana. Ei edes sellaisen joka on oikeasti pitänyt ikänsä terveydestään huolta ja omannut terveet elämäntavat eikä ole saanut riesakseen edes mitään perussairautta.
Kyllä se ikä vaan kaikilla tuntuu ja huomaahan sen jo siitä, että 25-vuotiaana vielä jaksaa rymytä baarissa ja valvoa koko yön ihan ongelmitta, mutta nelikymppisenä sama setti vaatii ainakin viikon toipumista.
Ja tuo ikääntymisen vauhti vaan kiihtyy päälle nelikymppisenä ja +50-vuotiaana sitä voi helpostikin tulla joku uusi oire/vaiva joka ei enää menekään ohi viikossa ja lepäämällä vaan sen kanssa saakin elää loppuikänsä. Esim nivelrikko alkaa usein oireilla tuossa iässä ja siinä sitten ollaan aktiivinen ja kuljetaan kalassa ja vaelluksilla, kun polvi meinaa pettää alta joka askeleella. Tai seisoskellaan futiskentän reunalla kun lonkka vihoittelee (jep, lonkat menee miehiltäkin) ja niveliensä jomotuksesta pystyy päättelemään tulevan viikon sääennusteen..
Usein nämä jatkuvat tuntemukset käy myös henkisen jaksamisen päälle. Ne kun sitten yhdistää murrosiässä olevan jälkikasvun tuittuiluihin, niin siinä sitä onkin mukavan lämminhenkinen ja rento tunnelma torpassa.
Eikä sovi unohtaa sitäkään miten kokonaisvaltainen elämänmuutos se parisuhde ja lapset on yksineloon tottuneelle. Hyvä ja toivottu muutoskin vaatii sopeutumista ja mikään parisuhde ei tuo mukanaan pelkkää hyvää vaikka moni sitä sellaiseksi mielessään romantisoikin.
Se yksinasumiseen tottunut on kovan paikan edessä kun yhtäkkiä kotona ei olekaan käytännössä koskaan yksin, aina saa ottaa toisen huomioon ja pitää jaksaa sitä ja pitää jaksaa tätä.
Keski-iän kriisissä isäni
- lähti ulkomaille töihin - kyllästyi aikanaan ja palasi Suomeen
- osti sen moottoripyörän - oli ihan siistiä ajella pari kesää, sitten myi prätkän pois
- ostin toisen veneen - sitä oli kiva laitella ja seilailla pari kesää.
Mites sitten kun ootkin mennyt hankkimaan PERHEEN?
Jep. Tajuat siinä kriiseillessäsi että ei hemmetti, perhe pitäis olla ja se on ratkaisu. Sit JOS sen onnistut hommaamaan niin kappas, elämä ei ollutkaan onnea ja auvoa vaan jopa aika raskasta keski-iässä pikkulasten kanssa, ja se nuori vaimokin muuttuu kärttyiseksi kun et jaksa osallistua lasten hoitoon tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö Seppo voi haluta niitä lapsia yksinkin. Vai onko kumppani tarpeellinen fantasian toteuttamiseksi, ikään kuin yhdessä haluavat ja himoitsevat lapsia ja sitten jakavat sopivan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö Seppo voi haluta niitä lapsia yksinkin. Vai onko kumppani tarpeellinen fantasian toteuttamiseksi, ikään kuin yhdessä haluavat ja himoitsevat lapsia ja sitten jakavat sopivan.
Monet haluavat jakaa rakkauden hetken kolmannen kanssa. Ei tuossa ole mitään ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä miehiä on paljon jotka "nauttivat elämästään" ja elävät itselleen yli nelikymppiseksi asti ajatellen, että sen jälkeen ottavat nuoremman kumppanin puolisoksi ja lastensa äidiksi. Itsekkäästi ja miehisen ylimielisesti.
Ihan samalla tavalla ajattelevia naisiakin on, että ensin nautitaan elämästä sinne +30-vuotiaaksi ja sitten vasta havahdutaan siihen, että hyvänen aika, enhän minä tällaisesta elämäntavasta mitään nauti vaan minä haluankin vakaan parisuhteen, lapsia ja koko helahoidon häineen kaikkineen
Ihan kuin elämän voisi elää kahteen kertaan. Tai siis ainakin nuo vuodet nuoruudesta sinne +30-vuotiaaksi.
Muutenkin erikoinen tämä ajatusmalli, että se nuorena tavattu kumppani ja vakiintuminen olisi jotenkin ei-nautinnollista ja lähinnä vankila tai ainakin rangaistus jota pitää vältellä parhaansa mukaan.
Siinähän on just hyvää aikaa vielä nauttia rauhassa toisistaan ennen perheenperustamista ja kokea yhdessä erilaisia asioita. Ne kaikki yhteiset kokemukset ja muistothan on just se liima jota tarvitaan sitten, kun arki iskee vasten kasvoja ja tulee niitä melko väistämättä eteen osuvia vastamäkiä. Silloin on hyvä, että muistaa kuinka paljon mä tätä rakastankaan ja kuinka hyvä tyyppi tämä toinen oikeasti onkaan ja kuinka kivaa meillä on ollut.
Tietenkin se puoliso pitääkin valita niin, että on niitä oikeasti yhdistäviä asioita (pelkkä seksi ei riitä) ja tykätään tehdä samankaltaisia asioita eli toinen on aidosti elämänkumppani.
Jostain syystä tuollainen nähdään aivan kauhean ahdistavana ja "liian aikuisena" mutta sen sijaan se sitten onkin ihan ok, että elämästään tuhraa toistuvasti kuukausia/vuosia sellaiseen suhteeseen, jossa toinen ärsyttää käytännössä joka asiassa, mistään ei olla samaan mieltä eikä yhdessä ole edes kivaa. Ja sitten erotaan ja sama ralli alkaa jonkun toisen kanssa, koska eihän sitä nyt nuorena voi vaan yhden kanssa olla.
Tuollaisissa voidaan jopa nähdä jotain omituista potentiaalia tulevaisuuden kannalta ja kokea se jotenkin ei-vankilana ja nautintona toisin kuin parisuhteessa joka ihan oikeasti olisi vakaa ja vakiintunut ihan alusta asti. Sellainen on ihan kauhistus että sitä nyt yhteen sitoutuisi jo parikymppisenä ja siinähän menee nuoruus ihan harakoille.
Harakoille se ei mene lainkaan kun kerta toisensa jälkeen odottaa, että kyllä tästä varmasti vielä joskus hyvä tulee ja samalla kerää vain niitä erittäin huonoja elämänkokemuksia, jotka jättää jälkensä aina.
Nuo väärät kumppanithan on just nimenomaan ne, mitkä pitäisi jo nuorena jättää väliin mutta mitä enempi ylistetään riehakkaan sinkkuelämän ja vaihtuvien kumppanien autuutta niin sitä useampi siinä sirkuksessa itsensä rikkoo ja katkeroituu.
Vierailija kirjoitti:
Sepon juna meni jo. Ei kaikki saa lapsia vaikka haluaisikin. Noin vanhana on turha enää haaveilla jos ei ole jo vakituisessa suhteessa.
Olet väärässä. Meidän tuttavapiirin ikisinkku mies meni nelikymppisenä naimisiin 15 vuotta itseään nuoremman espanjalaiskaunottaren ja oli pari vuotta myöhemmin onnellinen isä. Tästä on jo useita vuosia aikaa, joten Sepon peli ei todellakaan ole menetetty.
Varsinkin kun kaveri on merkittävästi paremmassa kunnossa ja luultavasti terveempi kuin moni muu ikäisensä, ihon kunnosta mm. päätellen.
Ihmettelen hieman tuon Sepon kumppanittomuutta: tuon näköiselle miehelle on kyllä ottajia, kun rahastakaan ei näytä olevan pulaa (kiipeily ei ole halvimmasta päästä harrastus eikä miehen koneetkaan). Onko se itse ollut liian nirso naisten suhteen, vai ajaako tuo lapsenhinkuminen naiset pois? Itse en ainakaan tahtoisi miestä, joka haluaa ikään kuin ensisijaisesti lapsen, ja minä olisin siinä vaan jonkinlainen hautomo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä miehiä on paljon jotka "nauttivat elämästään" ja elävät itselleen yli nelikymppiseksi asti ajatellen, että sen jälkeen ottavat nuoremman kumppanin puolisoksi ja lastensa äidiksi. Itsekkäästi ja miehisen ylimielisesti.
Ihan samalla tavalla ajattelevia naisiakin on, että ensin nautitaan elämästä sinne +30-vuotiaaksi ja sitten vasta havahdutaan siihen, että hyvänen aika, enhän minä tällaisesta elämäntavasta mitään nauti vaan minä haluankin vakaan parisuhteen, lapsia ja koko helahoidon häineen kaikkineen
Ihan kuin elämän voisi elää kahteen kertaan. Tai siis ainakin nuo vuodet nuoruudesta sinne +30-vuotiaaksi.
Muutenkin erikoinen tämä ajatusmalli, että se nuorena tavattu kumppani ja vakiintuminen olisi jotenkin ei-nautinnollista ja lähinnä vankila tai ainakin rangaistus jota pitää vältellä parhaansa mukaan.
Siinähän on just hyvää aikaa vielä nauttia rauhassa toisistaan ennen perheenperustamista ja kokea yhdessä erilaisia asioita. Ne kaikki yhteiset kokemukset ja muistothan on just se liima jota tarvitaan sitten, kun arki iskee vasten kasvoja ja tulee niitä melko väistämättä eteen osuvia vastamäkiä. Silloin on hyvä, että muistaa kuinka paljon mä tätä rakastankaan ja kuinka hyvä tyyppi tämä toinen oikeasti onkaan ja kuinka kivaa meillä on ollut.
Tietenkin se puoliso pitääkin valita niin, että on niitä oikeasti yhdistäviä asioita (pelkkä seksi ei riitä) ja tykätään tehdä samankaltaisia asioita eli toinen on aidosti elämänkumppani.
Jostain syystä tuollainen nähdään aivan kauhean ahdistavana ja "liian aikuisena" mutta sen sijaan se sitten onkin ihan ok, että elämästään tuhraa toistuvasti kuukausia/vuosia sellaiseen suhteeseen, jossa toinen ärsyttää käytännössä joka asiassa, mistään ei olla samaan mieltä eikä yhdessä ole edes kivaa. Ja sitten erotaan ja sama ralli alkaa jonkun toisen kanssa, koska eihän sitä nyt nuorena voi vaan yhden kanssa olla.
Tuollaisissa voidaan jopa nähdä jotain omituista potentiaalia tulevaisuuden kannalta ja kokea se jotenkin ei-vankilana ja nautintona toisin kuin parisuhteessa joka ihan oikeasti olisi vakaa ja vakiintunut ihan alusta asti. Sellainen on ihan kauhistus että sitä nyt yhteen sitoutuisi jo parikymppisenä ja siinähän menee nuoruus ihan harakoille.
Harakoille se ei mene lainkaan kun kerta toisensa jälkeen odottaa, että kyllä tästä varmasti vielä joskus hyvä tulee ja samalla kerää vain niitä erittäin huonoja elämänkokemuksia, jotka jättää jälkensä aina.
Nuo väärät kumppanithan on just nimenomaan ne, mitkä pitäisi jo nuorena jättää väliin mutta mitä enempi ylistetään riehakkaan sinkkuelämän ja vaihtuvien kumppanien autuutta niin sitä useampi siinä sirkuksessa itsensä rikkoo ja katkeroituu.
Vuoden paras kirjoitus.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Seppo alkaa olla liian vanha löytääkseen omaa ikäluokkaansa olevan lapsia haluavan naisen, jolla ei kuitenkaan ole vielä lapsia. Lapsia haluavat naiset haluavat yleensä saada lapsia ollessaan 30-40v eikä ainakaan ensimmäistä lastaan vasta nelikymppisenä.
Miksi sen pitäisi ottaa omasta ikäluokasta nainen, riski, hyväkuntoinen ja terveen oloinen mies? Ja ihan oikeasti nuorekas, mitä 99% itseään nuorekkaina ei pidä.
Jos ottaa 30-35 -vuotiaan, nainen on vielä hyvinkin lisääntymisiässä, mutta ikäero ei ole liian suuri, ei tule mitään ongelmia siitä, että oltaisiin eri sukupolvea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sepon juna meni jo. Ei kaikki saa lapsia vaikka haluaisikin. Noin vanhana on turha enää haaveilla jos ei ole jo vakituisessa suhteessa.
Olet väärässä. Meidän tuttavapiirin ikisinkku mies meni nelikymppisenä naimisiin 15 vuotta itseään nuoremman espanjalaiskaunottaren ja oli pari vuotta myöhemmin onnellinen isä. Tästä on jo useita vuosia aikaa, joten Sepon peli ei todellakaan ole menetetty.
Varsinkin kun kaveri on merkittävästi paremmassa kunnossa ja luultavasti terveempi kuin moni muu ikäisensä, ihon kunnosta mm. päätellen.
Ihmettelen hieman tuon Sepon kumppanittomuutta: tuon näköiselle miehelle on kyllä ottajia, kun rahastakaan ei näytä olevan pulaa (kiipeily ei ole halvimmasta päästä harrastus eikä miehen koneetkaan). Onko se itse ollut liian nirso naisten suhteen, vai ajaako tuo lapsenhinkuminen naiset pois? Itse en ainakaan tahtoisi miestä, joka haluaa ikään kuin ensisijaisesti lapsen, ja minä olisin siinä vaan jonkinlainen hautomo.
Eilen ketjuun linkitetyssä suomalaisessa artikkelissa käytettyjen tilastojen mukaan 1,1 % miehistä tulee ensimmäistä kertaa isäksi vasta 40+ ikäisenä. Että joo, ei tietenkään ole mahdotonta, mutta on aivan turha kuvitella, että olisi yleistä. Yksi sadasta.
Vierailija kirjoitti:
On hyvännäköinen ja miellyttävän oloinen mies. Ikäisekseen nuoremman oloinen. En tiedä, miksei hän ole pariutunut. Joillekin se on vain vaikeampaa kuin toisille. Ei hän toki ole tinderissä pyörinyt, eli ihan kaikkia kortteja ei ole vielä kääntänyt. Mut ei hänessä mun mielestä ole muuten mitään vikaa kuin että harrastaa legoja (ei sovi pikkulapsiperheeseen) ja on minulle liian vanha.
N28
Samaa mieltä, siis tosiaan mukavan tuntuinen lapsirakas mies joka ei vietä aikaa kaljabaareissa vaan oman kullan ja lastensa kanssa (sitten kun niitä saa). On sen verran hyvännäköinenkin että varmasti on kysyntää. Hänellä on vielä aikaa ne lapset saada.
Luulen, että hänen ongelmansa siihen ettei naista ole löytynyt on se ettei hän käy niissä baareissa jossa yleensä tavataan se tuleva puoliso. Tosin onkohan ne baareissa notkuvat naisetkaan se sopivin vaihtoehto hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Seppo alkaa olla liian vanha löytääkseen omaa ikäluokkaansa olevan lapsia haluavan naisen, jolla ei kuitenkaan ole vielä lapsia. Lapsia haluavat naiset haluavat yleensä saada lapsia ollessaan 30-40v eikä ainakaan ensimmäistä lastaan vasta nelikymppisenä.
Miksi sen pitäisi ottaa omasta ikäluokasta nainen, riski, hyväkuntoinen ja terveen oloinen mies? Ja ihan oikeasti nuorekas, mitä 99% itseään nuorekkaina ei pidä.
Jos ottaa 30-35 -vuotiaan, nainen on vielä hyvinkin lisääntymisiässä, mutta ikäero ei ole liian suuri, ei tule mitään ongelmia siitä, että oltaisiin eri sukupolvea.
"ottaa" :-DDDDDDD
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on juuri tätä nykyaikaista tasa-arvoa.. kun vanhempi mies tykkää nuoremmista naisista niin kaikki kauhistelee asiaa ja laukoo ikäviä kommentteja... Mutta! Jos vanhempi nainen tykkää nuoremmista miehistä niin se on jotenkin super voimaannuttavaa ja coolia!
Eihän tässä tykkäämisestä ole kyse vaan siitä kuinka realistista on pariutua huomattavasti eri-ikäisen kanssa. Tilastojen valossa ei kovinkaan realistista, joten se kannattaa todella ottaa huomioon perheen perustamisessa. Lisäksi ikäeroliitot eivät ole kovin kestäviä, joten sitäkin kannattaa miettiä jos oikeasti haaveena on ydinperhe.
Ihan sivu huomautuksena. Eipä nekään liitot vaikuta olevan kovinkaan kestäviä missä ollaan suht saman ikäisiä koska avioerot ovat erittäin yleisiä.
Ei taida nykyisin mitkään liitot olla kovinkaan kestäviä?Erot ovat yleisiä, mutta jos koko suhteen tärkein asia on, että nainen tulee mahdollisimman pian raskaaksi, niin suhde ei ole alunperinkään ollut kovin kestävällä pohjalla. Parisuhteessa ei tällöin olla sen toisen ihmisen vuoksi vaan siksi, että saisi lapsen hankittua. Ja kun lapsi on hankittu, tehtävä on suoritettu.
Niinpä. Enää ei ajatella toista ihmistä elämänkumppanina vaan enemmänkin hyödykkeenä, joka miltei pitääkin vaihtaa säännöllisin väliajoin uudempaan versioon kunhan tämä edellinen vaan saa sille asetetun tavoitteen täytetyksi.
Saa sitä sitten ihmetellä miksi mielenterveysongelmat alkaa olla räjähtäneet käsiin kun pienillä lapsillakaan ei ole mitään vakautta ja pysyvyyttä elämässään vaan kuljetaan kahden kodin väliä ja saman katon alla asuvia uusia aikuisia (ja bonussisaruksia) tulee ja menee kuin pyöröovissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seppo kertoo videolla että ei ole edes etsinyt kumppania mistään, ei käy baareissa eikä käytä deittipalveluita. Sanoisin että hän voi syyttää tilanteestaan vain itseään. Jos ihminen ei ole huippuhyvännäköinen, on epätodennäköistä, että vastakkaisen sukupuolen edustajat ottavat kontaktia romanttisessa mielessä arjen tilanteissa. Toki voi just jossain harrastuksissa kohdata kumppanin, mutta huomattavasti suurempi todennäköisyys on, jos ottaa itseään niskasta kiinni ja menee sinne Tinderiin. Sielläkin tosin kannattaa muistaa realismi, eli ei mitään kymmenen vuotta nuorempia kaunottaria lähde metsästämään.
Minusta Sepolla on todella hyvät saumat 10 vuotta nuorempaan, hyvännäköiseen naiseen, jos nyt ei ihan kaunottareen. 30+ naisille ei ihan hirveästi ole enää tarjolla oman ikäisiä, lapsettomia, lapsista tykkääviä ja hyvissä töissä olevia, kivannäköisiä ja hyväkuntoisia miehiä, siis seppoja. Tuo 10v ikäero ei todellakaan ole samanlainen kynnyskysymys 30v kuin 20v naisilla.
Kyllä on kynnyskysymys ainakin itselle. Tässä ilmeisesti meinataan että 30 v naisella alkaa olla niin kiire että kelpuuttaa kenet vaan, vaikka sitten reilusti vanhemman miehen? Ja onhan näitäkin olemassa, mutta usein niissä on kyse siitä että todella epätoivoinen nainen nappaa 35 ikävuoden jälkeen 45+ miehen, tekee lapsen ja jättää miehen sitten kun on lapsi saatu, voi ottaa rennommin ja etsiä ajan kanssa puolisoa. Itse tunnen kaksi tällä tavalla lapsen saanutta naista, mutta en yhtään paria joka olisi pysynyt yhdessä.
Tuollainen ei ole kovin fiksua toimintaa, koska vain harva mies haluaa vakavaa suhdetta yh:n kanssa.
No Suomi on täynnä erilaisia uusperhekuvioita joka siis tarkoittaa sitä että ainakin toisella on jo ennestään lapsia. Ei se siis näytä ihan totaalin no-no olevan.
Suomi on myös täynnä erilaisia mielenterveysongelmaisia ja muuten oireilevia joilla ei vielä diagnoosia ole.
Mikä lie sitten yhteys näihin erilaisiin ja jatkuvasti yleistyviin uusperhekuvioihin, joissa jopa saatetaan antaa jopa ne edellisestä suhteesta syntyneet lapset huostaan kun halutaan aloittaa puhtaalta pöydältä sen uuden kumppanin kanssa..
Terveet lapsettomat miehet saa mahdollisuuden lapseen käymällä luovuttamassa sukusoluja. Tämä on turvallisin tapa. Käykää monessa paikassa, että takaatte viimeistään 18 vuoden päästä yhteydenoton. Voitte saadajo enemmin, jos teette DNA testin.
Vierailija kirjoitti:
</p>
<p>Vierailija kirjoitti:Olen 31-vuotias ja tuntuu, että sopivaa tapailukumppania pitää etsiä kuin neulaa heinäsuovasta. Deittisovelluksissa vanhemmat 35+ miehet ovat usein melko rupsahtaneita elintapojensa takia tai heillä on jo lapsiluku täynnä.
Nuoremmat taas eivät halua vanhemmista naisista mitään vakavaa ja suunnilleen omanikäiset ovat varattuja ja lapsia tekemässä tai elävät ikuista biletys poikamieselämää. Moni vapaa 30+ mies on myös todella sitoutumiskammoinen.
Olen päättänyt kääntyä tanskalaisen spermapankin puoleen muutaman vuoden päästä.
Sama! Ei huvita deittailla kuin nuorempia miehiä koska 35+ on jäljellä vain ylipainoisia ukkoja, joille kaikki millä on pulssi kelpaa.
Jodelissa 45v sedät vyöryvät kimppuun perustamaan perhettä kanssasi. Juna on minun kohdalla jo menossa, mutta 45v miehellä jo mennyt... eivätkä nuo ymmärrä, että 30v nainen on mieluummin yksin kuin lähes 50v kanssa. Elämän parhaat vuodet haluaa jakaa omanikäisen kanssa. Tai sitten vaikka lisäännyn yksin.
N33
No tuo ikäkysymys on aika lavea kun se miltä minkäkin ikäisenä näyttää riippuu aika pitkälti siitä miten on itsestään huolta pitänyt. Tupakka, alkoholi, epäterveellinen ruokavalio ja liikkumattomuus kyllä hoitavat ennenaikaisen ikääntymisen aivan itsestään.
Mutta jos pitää itsestään huolta välttämällä edellä mainittuja asioita ei varmasti ole ongelmia saada itseään nuorempiakaan naisia. Tosin kaikki miehet luulevat saavansa nuoria naisia vaikka se ikääntyminen näkyy jo selvästi juurikin edellä mainituista syistä.
Tällä 40 kymppisellä puolisoa kaipaavalla miehellä ei huolta hänellä näkyy olevan selvästi terveet elämäntavat.
Vierailija kirjoitti:
Näitä miehiä on paljon jotka "nauttivat elämästään" ja elävät itselleen yli nelikymppiseksi asti ajatellen, että sen jälkeen ottavat nuoremman kumppanin puolisoksi ja lastensa äidiksi. Itsekkäästi ja miehisen ylimielisesti.
Niin, he eivät tule ajatelleeksi että suurin osa "vapaista naisista" on tuolloin itseasiassa jo kertaalleen eronneita, ja niillä naisilla on lapsia jo.
Todennäköisesti päätyy isäpuoleksi heti suoriltaan, jos silloin vasta nelikymppisenä alkaa puolisoa etsiä.
Luultavasti ei ole tullut pieneen mieleenkään tämä skenaario.
Koska etukäteen ei voi tietää minkälainen mielenterveys tapaus naisesta tulee. Tarinat elatusmaksuista siihen päälle. Kyllä Seppoa on onnistanut, saa käyttää rahat kiipeilyyn ja leegoihin.