Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Riitaisa avioero tulossa, miten jakaa kodin irtaimisto?
26.04.2023 |
Pakko nyt kysyä miten muut ovat toimineet kodin irtaimiston jakamisen kanssa kun esim. Huonekalut ovat arvokkaita yms.
Ex- vaimo oli siis itse omimassa kaiken arvokkaan vain sanomalla että minä vien nämä kun olen ne itse valinnutkin, oli sitten kyse nahkasohvista tai täyspuisesta kirjahyllystä, moottorisängystä, matoista tai astiastosta.
Minulle hän olisi jättämässä kaiken arvottoman romun. Kun sanoin että ei sovi niin hän raivostui.
Itse ehdotin että valitsemme vuorotellen ja määrittelemme arvokkaille huonekaluille itse hinnan ja näin molemmat saisi suht. arvokkaita asioita mukaansa.
Hänen mielestään on oikein että kun hän valitsi kotiimme 10000 euron nahkasohvat ja minä 4000€ television laitteineen että minä otan ne ja hän sohvat.
Tuntuu että emme pääse tässä eteenpäin, asunto on menossa myyntiin ja tavarat pitäisi saada tyhjättyä.
Ehdottakaa reilua jakoa
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Niin ja toinen vaihtoehto on, että myytte kaiken ja jaatte myynnistä saadut rahat puoliksi.
Alan kohta olemaan tämän kannalla kun toiselle osapuolelle ei mikään sovi vain inttää kokoajan että hän on ne hankkinut.
Ap
Kai teillä on joku käsitys siitä, miten kalusteiden maksaminen on jakautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiselle ruokapöytä, toiselle sohva. Matot puoliksi. Verhot puoliksi. Toiselle sohvapöytä. Toiselle tietokonepöytä. Lautaset toiselle, juomalasit toiselle ( tai setit puoliksi). Taulut puoliksi, koriste-esineet puoliksi. Lakanat puoliksi, siis jos niitäkin on vaikka 10 paria, niin 5 ja 5 (eli ei lueta rivien välistä, että leikataan saksilla halki puoliksi) 😁Jos joissain tavaroissa on tunnearvoa, jos ei kompromissiä löydy, sitä ei saa kumpikaan. Jaot voi tehdä hyvällä tai pahalla.
Ainakin itse haluaisin uuden sängyn, enkä sitä samaa vanhaa missä on yhdessä nukuttu.
Auttaako tämä?No ei oikein kun rouvan jakoperuste on se että hän ottaa Artekin uuden pöydän ja tuolit ja minä saan ikean työpöydän koska hän on sen ruokapöydän valinnut ja hommannut yms.
Ap
Vain pienisieluinen ihminen pitää kiinni materiasta. Sanot että sen kuin vie kaiken mitä haluaa. Ostat tilalle uudet.
Esim. Artekin Aalto-ruokapöytä 3 000 euroa.
Jos näiden maksamiseen on osallistunut, ei niitä tarvitse ilmaiseksi pois antaa.
Kaupasta ulos tuotu ja käytetty ei ole samanarvoinen mitä siitä on maksanut. Myydessä niistä ei välttämättä saisi enää kuin jonkun muutaman satasen.
Huonekaluista antaisin viedä mitä haluaa ja saisimpa sitten sisustaa uuden asuntoni mieleni mukaisesti. En tarvitse mitään öky kalliita mööbeleitä. Sänky on ainoa jossa ei kannata hinnassa nuukailla.
Sohva menettää heti arvonsa kun ostin kalliin sohvan ja olisin myynyt melko uutena sen 1/3 osa halvemmalla niin ei kukaan ostanut. Ilmatteeksi olisi pitänyt antaa.
Aina erot ovat tappiollisia ja seuraavaan eroon kannattaakin varautua jo ettei ole mitään epäselviä yhteisiä hankintoja vaan jomman kumman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se saa sen,minkä on ostanutkin? Saattaisin olla kyllä silleen reilu,et jos toiselle ei jää mitään,niin jotain tai jonkun tavaran/huonekalun jättäisin,mut kumpikin vie omansa ja yhteiset jaetaan?
lisään,että tavara on tavaraa ja tavaraa saa kaupasta tai kirpparilta ja vapaus on vapaus...mutta mielestäni on reilua,että jos olen ostanut vaikka sohvaryhmän,niin vien sen myös mukanani jos haluan ja reilua myös toisinpäin,vaikka jäisin tyhjin käsin,mutta uskoisin,että toinen olis sen verran reilu,että ehkä jättäis jonkun huonekalun mulle ja toisinpäin. Mut jos ois oikein riitaisa ero niin veisin ne,mitkä olen ostanutkin. Kyllä turha on hänen valittaa,jos ei ole penniäkään johonkin laittanut :)
Mutta nämähän oli ostettu yhteisistä rahoista ja ap:n vaimo ei suostu siihen että ap ottaa rahana sen minkä vaimo on törsännyt näihin huonekaluihin.
No ei pidäkään hyväksyä, kun ne ovat jo käytettyjä huonekaluja. Vaikka joku jenkkisänky olisi maksanut kaksi tonnia uutena, ei sen nykyarvo ole paljon mitään, koska ei kukaan maksa paljon mitään toisten vanhoista patjoista ties minkä tahrojen kera.
Sillä ostohinnalla ei ole mitään väliä, vain nykyarvolla on. Ja se on vähän.Ohis.
Meidän sänky maksoi yli 30 000€ kaksi vuotta sitten.
Muille se on varmaan arvoton mutta jos puolisoni ilmoittaisi että hän vie sen niin kyllä minä vaatisin että saan itselleni ainakin 20 000 eurolla muuta arvotavaraa ja siltikin jäisi olo että puoliso sai hyvän sängyn halvalla koska minun rahojani siihen meni yli 15 000€Minkälainen sänky maksaa yli 30 000€?
Koitin kans etsiskellä ja löysin vain 180 cm leveän moottori-parisängyn laatumyymälästä, joka sekin maksoi vain reilut 11 000.
Hästensiin saa äkkiä uppoamaan yli 30000. Epäilen, että Unikulman itselle räätälöityyn sänkyyn saa myöskin menemään tuon verran.
Unikulman sängyt on halvempia. Mulla on sellainen räätälöity sähköversio. Ei kyllä ollenkaan rahansa arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Laskette irtaimistolle hinnan ja jaatte summan puoliksi. Sitten vuorotellen valitsette, mitä kumpikin ottaa. Kunnes toisen summa tulee täyteen. Eli jos irtaimiston arvo on vaikkapa 70 000 €, kumpikin saa ottaa irtaisimistoa 35 000 € mutta ei niin, että toinen valitsee ensin ja loput jää toiselle Vuorotellen valitsette.
Ohi aiheen, mutta kenellä irtaimiston arvo voi olla 70 000 euroa? Elän ihan erilaisessa todellisuudessa.
Se tulee yllättävän äkkiä, auto (t), veneet, ruohonleikkurit jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se saa sen,minkä on ostanutkin? Saattaisin olla kyllä silleen reilu,et jos toiselle ei jää mitään,niin jotain tai jonkun tavaran/huonekalun jättäisin,mut kumpikin vie omansa ja yhteiset jaetaan?
lisään,että tavara on tavaraa ja tavaraa saa kaupasta tai kirpparilta ja vapaus on vapaus...mutta mielestäni on reilua,että jos olen ostanut vaikka sohvaryhmän,niin vien sen myös mukanani jos haluan ja reilua myös toisinpäin,vaikka jäisin tyhjin käsin,mutta uskoisin,että toinen olis sen verran reilu,että ehkä jättäis jonkun huonekalun mulle ja toisinpäin. Mut jos ois oikein riitaisa ero niin veisin ne,mitkä olen ostanutkin. Kyllä turha on hänen valittaa,jos ei ole penniäkään johonkin laittanut :)
Mutta nämähän oli ostettu yhteisistä rahoista ja ap:n vaimo ei suostu siihen että ap ottaa rahana sen minkä vaimo on törsännyt näihin huonekaluihin.
No ei pidäkään hyväksyä, kun ne ovat jo käytettyjä huonekaluja. Vaikka joku jenkkisänky olisi maksanut kaksi tonnia uutena, ei sen nykyarvo ole paljon mitään, koska ei kukaan maksa paljon mitään toisten vanhoista patjoista ties minkä tahrojen kera.
Sillä ostohinnalla ei ole mitään väliä, vain nykyarvolla on. Ja se on vähän.Ohis.
Meidän sänky maksoi yli 30 000€ kaksi vuotta sitten.
Muille se on varmaan arvoton mutta jos puolisoni ilmoittaisi että hän vie sen niin kyllä minä vaatisin että saan itselleni ainakin 20 000 eurolla muuta arvotavaraa ja siltikin jäisi olo että puoliso sai hyvän sängyn halvalla koska minun rahojani siihen meni yli 15 000€Minkälainen sänky maksaa yli 30 000€?
Koitin kans etsiskellä ja löysin vain 180 cm leveän moottori-parisängyn laatumyymälästä, joka sekin maksoi vain reilut 11 000.
Voi olla ulkomailta tilattu erikoispeti, joita ei Ikeasta saa.
En käsitä miksi ihmiset arvuuttelee tai olettaa, että ap:n irtaimiston arvo ei voisi olla todella paljon. Eihän se ole relevanttia.
AP - sano tulevalle exälle, että joko tää selvitetään omin voimin tai sitten lähtee oikeuteen (vaikket olisi menossa, uhkaus siitä voi riittää).
En sotkisi ystäviä missään nimessä, olisi todella vaivaannuttavaa heille joutua olemaan siinä tilanteessa, jossa te olette ja hänen/heidän pitäisi alkaa esineitä arvottamaan. Super cringe. Ja epäreilua ystäviä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiselle ruokapöytä, toiselle sohva. Matot puoliksi. Verhot puoliksi. Toiselle sohvapöytä. Toiselle tietokonepöytä. Lautaset toiselle, juomalasit toiselle ( tai setit puoliksi). Taulut puoliksi, koriste-esineet puoliksi. Lakanat puoliksi, siis jos niitäkin on vaikka 10 paria, niin 5 ja 5 (eli ei lueta rivien välistä, että leikataan saksilla halki puoliksi) 😁Jos joissain tavaroissa on tunnearvoa, jos ei kompromissiä löydy, sitä ei saa kumpikaan. Jaot voi tehdä hyvällä tai pahalla.
Ainakin itse haluaisin uuden sängyn, enkä sitä samaa vanhaa missä on yhdessä nukuttu.
Auttaako tämä?No ei oikein kun rouvan jakoperuste on se että hän ottaa Artekin uuden pöydän ja tuolit ja minä saan ikean työpöydän koska hän on sen ruokapöydän valinnut ja hommannut yms.
Ap
Vain pienisieluinen ihminen pitää kiinni materiasta. Sanot että sen kuin vie kaiken mitä haluaa. Ostat tilalle uudet.
Esim. Artekin Aalto-ruokapöytä 3 000 euroa.
Jos näiden maksamiseen on osallistunut, ei niitä tarvitse ilmaiseksi pois antaa.
Meillä on ainakin 500 000 euron arvoinen talo eikä olla tuhlattu kalliisiin merkki kalusteisiin ikinä. Vanhasta tuunattua kirpparilta ja omaisilta saatua perintönä. Sänky ainoastaan kallein kun halvalla ei hyvää saa ja aika ajoin sitä vaihdettu uudempaan. Edullisimpia huonekaluja tavallisista huonekalu liikkeistä, niillä sisustettu. Rakentamisen jälkeen ei olisi voinutkaan satsata mihinkään huonekaluihin kun budjetti meni yli. kaikki vanha kelpasi.
Verhot olen aina ommellut itse halvimmista kankaista sillä en tykkää verhottomista ikkunoista. Myöhemmin tuli kaikki verhot vaihdettua pimennysverhoihin ainostaan ommellen saman sävyiset kapat niihin.
Kuinka joku ostaa jotain kalliita merkki kalusteita vuokra-asuntoon, ihmettelen tai johonkin velkaiseen kämppään.
Jos tulisi ero ja ja jouduttaisiin muuttamaan kumpikin yksiöön niin tämän talon tavarat eivät mahtuisi kahteenkaan yksiöön. Kuinka saa jotain tyydytystä jostain merkki huonekalusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Laskette irtaimistolle hinnan ja jaatte summan puoliksi. Sitten vuorotellen valitsette, mitä kumpikin ottaa. Kunnes toisen summa tulee täyteen. Eli jos irtaimiston arvo on vaikkapa 70 000 €, kumpikin saa ottaa irtaisimistoa 35 000 € mutta ei niin, että toinen valitsee ensin ja loput jää toiselle Vuorotellen valitsette.
Ohi aiheen, mutta kenellä irtaimiston arvo voi olla 70 000 euroa? Elän ihan erilaisessa todellisuudessa.
Laske aikasi kuluksi oman irtaimistosi arvo niin saatat yllättyä. Ellet siis ole minimalisti jolla on matto lattialla ja yksi kutakin ruokailuvälinettä.
Ja miten aikasi kuluksi laskeskelet?
Niin, miten on ollut hankinta-arvo?
Vai mikä on nyt markkina-arvo?
Vai mikä olisi nyt uuden hankintahinta?
Vai mikä olisi nyt käytetyn hankintahinta?Moni laskeskelee paljonko on aikanaan mennyt rahaa, mutta monilla ne arvonsa pitävät tai sitä kasvattavat design-esineet ovat harvassa. Jos ostit aikanaan Ikeasta tonnilla, arvo on nyt ehkä korkeintaan satasen ja sillä saat joka tapauksessa käyttöarvoltaan vastaavan.
Monilta menee nykyään tonnien irtaimistot jätekeskuksiin, kun ei edes ilmaiseksi haeta.
Sillä ei mitään merkitystä, mitä tavara on ostaessa maksanut. Eikä sillä, mikä uuden hankintahinta on.
Ainoastaan sillä, mitä sillä roinalla juuri nyt, käytettynä, realistisesti saisi suoraan myytynä. Oikeasti vanhan/arvokkaamman tavaran kohdalla edes ylihintaisten antiikkiliikkeiden pyyntihinnoilla ei ole mitään merkitystä, koska niissä on on niiden ylisuuri provikka aina mukana eli ne hinnat on aina yläkanttiin.
Ei se kyllä noinkaan mene. Ei tällaisessa tilanteessa toinen osapuoli voi hamstrata kaikkia arvoesineitä itselleen ja ilmoittaa sitten, että ei nämä oikeastaan käytettynä ole minkään arvoisia, joten tossa on sulle vitonen.
Otetaan vaikka esimerkiksi, että me ostimme itsellemme oobaut vuosi sitten todella kalliin moottoroidun Tempurin sängyn. Noitten takuu ja käyttöikä on n. 30 vuotta, joten minun näkökulmasta se on käytännössä uusi. Jos yrittäisimme myydä sen nyt, niin ei siitä varmaan paljoa saisi, koska kuka haluaa ostaa jonkun käytetyn sängyn. Toisaalta en itse saisi sillä käytetyn myyntihinnalla itselleni uutta sänkyä, koska en halua nukkua jonkun muun käytetyssä sängyssä.
Käytetyn tavaran kaupassa ei ole olemassa mitään oikeita arvoja, vaan ne ovat aina neuvottelukysymyksiä.
Itse varmaan yrittäisin tehdä tuossa tilanteessa jaon niin, että kumpikin saa vuorotellen valita yksittäisen esineen ja valitsija saa ihan itse päättää arvostaako enemmän rahallista vai tunnearvoa. Siihen päälle sopimus, että jako on lopullinen ja mahdollisesta rahallisten arvojen erosta ei makseta korvausta ja ensimmäinen valintavuoro arvotaan. Toki pitää sitten etukäteen sopia huudetaanko vaikka astiasto kokonaisuutena vai lautanen kerrallaan jne. ettei sitten ensimmäinen huuto ole "olohuoneen kalusteet" ja sitten taas riidellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa siihen joku puolueeton taho mukaan, vaikka naapuri. Järkevintä olisi jakaa tavarat arvon mukaan, ja sitten sieltä valikoidaan aina vuorotellen. Esimerkiksi ryhmään yksi sänky, sohvaryhmä, keittiön suuri ruokaryhmä jne., ryhmään kaksi mattoja, verhoja, liinavaatteita, ryhmään kolme keittiön irtainta jne. Mutta kyllä tämä jonkinlaista neuvottelua vaatii. Pystyisittekö paperille tekemään listat halutusta tavarasta ja ne sitten avattaisiin sen naapurin tms läsnäollessa ja lähdettäisiin tekemään jakoa?
Miksi ihmeessä _naapuri_ ryhtyisi tuollaiseen hommaan?
Ehkä hyvällä tuntihinnalla, mutta ei muuten.
Mulla on mielessä mukavampaakin tekemistä kuin meneminen erotuomariksi naapureiden avioeroon. Esimerkiksi tulitikkujen tunkeminen kynsien alle.
moottorisaha esiin, ja kaikki puoliksi kirjaimellisesti. ehkäpä löytyy neuvotteluhaluja kun artekki on kahtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaupasta ulos tuotu ja käytetty ei ole samanarvoinen mitä siitä on maksanut. Myydessä niistä ei välttämättä saisi enää kuin jonkun muutaman satasen.
Huonekaluista antaisin viedä mitä haluaa ja saisimpa sitten sisustaa uuden asuntoni mieleni mukaisesti. En tarvitse mitään öky kalliita mööbeleitä. Sänky on ainoa jossa ei kannata hinnassa nuukailla.
Sohva menettää heti arvonsa kun ostin kalliin sohvan ja olisin myynyt melko uutena sen 1/3 osa halvemmalla niin ei kukaan ostanut. Ilmatteeksi olisi pitänyt antaa.
Aina erot ovat tappiollisia ja seuraavaan eroon kannattaakin varautua jo ettei ole mitään epäselviä yhteisiä hankintoja vaan jomman kumman.
Minkähän takia sen toisen osapuolen ei sitten pitäisi myös antaa sinun viedä mitä haluat?
On niin helppoa esittää välinpitämätöntä maallisesta omaisuudesta niin kauan, kun joku ei oikeasti ole viemässä juuri sinulta mitään pois. Jos minä nyt tulisin viemään sohvasi ja telkkarisi, niin varmaan vastustelisit vähän.
Buh h eheehhe ehh se teidän irtaimisto on arvoltaan max 700 e
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiselle ruokapöytä, toiselle sohva. Matot puoliksi. Verhot puoliksi. Toiselle sohvapöytä. Toiselle tietokonepöytä. Lautaset toiselle, juomalasit toiselle ( tai setit puoliksi). Taulut puoliksi, koriste-esineet puoliksi. Lakanat puoliksi, siis jos niitäkin on vaikka 10 paria, niin 5 ja 5 (eli ei lueta rivien välistä, että leikataan saksilla halki puoliksi) 😁Jos joissain tavaroissa on tunnearvoa, jos ei kompromissiä löydy, sitä ei saa kumpikaan. Jaot voi tehdä hyvällä tai pahalla.
Ainakin itse haluaisin uuden sängyn, enkä sitä samaa vanhaa missä on yhdessä nukuttu.
Auttaako tämä?No ei oikein kun rouvan jakoperuste on se että hän ottaa Artekin uuden pöydän ja tuolit ja minä saan ikean työpöydän koska hän on sen ruokapöydän valinnut ja hommannut yms.
Ap
Vain pienisieluinen ihminen pitää kiinni materiasta. Sanot että sen kuin vie kaiken mitä haluaa. Ostat tilalle uudet.
Esim. Artekin Aalto-ruokapöytä 3 000 euroa.
Jos näiden maksamiseen on osallistunut, ei niitä tarvitse ilmaiseksi pois antaa.
Meillä on ainakin 500 000 euron arvoinen talo eikä olla tuhlattu kalliisiin merkki kalusteisiin ikinä. Vanhasta tuunattua kirpparilta ja omaisilta saatua perintönä. Sänky ainoastaan kallein kun halvalla ei hyvää saa ja aika ajoin sitä vaihdettu uudempaan. Edullisimpia huonekaluja tavallisista huonekalu liikkeistä, niillä sisustettu. Rakentamisen jälkeen ei olisi voinutkaan satsata mihinkään huonekaluihin kun budjetti meni yli. kaikki vanha kelpasi.
Verhot olen aina ommellut itse halvimmista kankaista sillä en tykkää verhottomista ikkunoista. Myöhemmin tuli kaikki verhot vaihdettua pimennysverhoihin ainostaan ommellen saman sävyiset kapat niihin.
Kuinka joku ostaa jotain kalliita merkki kalusteita vuokra-asuntoon, ihmettelen tai johonkin velkaiseen kämppään.
Jos tulisi ero ja ja jouduttaisiin muuttamaan kumpikin yksiöön niin tämän talon tavarat eivät mahtuisi kahteenkaan yksiöön. Kuinka saa jotain tyydytystä jostain merkki huonekalusta.
No, ei ole meilläkään tuhlattu, paitsi että sohva oli kallis. Hankittiin 90-luvulla ja tarkoitus on, että kestää lopun iän.
Muutoin on miehen kodista vanhoja kalusteita ja omasta kodistani samoin. Meillä on edelleen ne samat huonekalut, jotka hankittiin ensimmäiseen yhteiseen kotiin (kaksio). Nyt on suuri ok-talo, johon on ostettu ihan uutenakin kalusteita (lähinnä tarpeellinen määrä kirjahyllyjä ja kirjoituspöytiä). Itse ollaan tehty sekä tuunattu ja verhoiltu. Mattojakin osaan kutoa, vaikka nyt vähennän, kun en jaksa / viitsi isoja mattoja ulos raahata tuulettumaan.
Eron teoriassa ottaisin mukaan lapsuuden kodistani peräisin olevat 1800- ja 1900-luvun vaihteen tienoilta olevat kalusteet, perimäni astiat ja lahjaksi saamani taulut. Ei sinne yksiöön muuta mahtuiskaan, enkä todellakaan yhteistä sänkyä huolisi.
En todella riitelisi mistään yhteisistä sängyistä. Eikä se kallis sohva edes yksiöön mahtuisi. :D
No puoliksi tietenkin, ei toinen voi viedä kaikkea arvokasta ja jättää toiselle ikeat. Tasan jaetaan halusi vaimo tai ei. Sano sille, että jos ei tasajako kelpaa niin sitten mennään lakimiehen kautta tasajako ja se tulee maksamaan sille vaimollesikin.
Hintalaput kaikkeen ja tasajako niin että molemmat saa valita vuorollaan ja yhtä suurilla summilla.
Moottorisahalla kaikki puoliksi.
Se että jonkun valitsee kaupasta mutta yhdessä maksetaan ei tee siitä sen valitsijan omaisuutta. Älä anna periksi.
Vierailija kirjoitti:
Moottorisahalla kaikki puoliksi.
Näinkin tästä hyvän vitsin. Mies istui puoliksi sahatulla sohvalla. Kaikki oli puoliksi laitettu, jopa miehen puku.
Alue: Aihe vapaa
Mä heitin tuon summan ihan pelkästään ap:n kertomilla summilla eli jos nahkasohva on 10 000€ ja telkkari 4000 €, niin äkkiäkös tuo 70 000€ tulee täyteen, jos ei nyt ihan yksiössä ole asunut. Onhan siinä hyvä ottaa huomioon se, ettei kymppitonnin sohva ole enää kymppitonnin arvoinen eikä neljän tonnin telkkari neljän tonnin arvoinen, mutta jos puoliksi jaetaan, voi ihan hyvin käyttää ostohintaa arvon laskemiseen siinä missä käytettynä ostetun hintaakin.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/