Riitaisa avioero tulossa, miten jakaa kodin irtaimisto?
Pakko nyt kysyä miten muut ovat toimineet kodin irtaimiston jakamisen kanssa kun esim. Huonekalut ovat arvokkaita yms.
Ex- vaimo oli siis itse omimassa kaiken arvokkaan vain sanomalla että minä vien nämä kun olen ne itse valinnutkin, oli sitten kyse nahkasohvista tai täyspuisesta kirjahyllystä, moottorisängystä, matoista tai astiastosta.
Minulle hän olisi jättämässä kaiken arvottoman romun. Kun sanoin että ei sovi niin hän raivostui.
Itse ehdotin että valitsemme vuorotellen ja määrittelemme arvokkaille huonekaluille itse hinnan ja näin molemmat saisi suht. arvokkaita asioita mukaansa.
Hänen mielestään on oikein että kun hän valitsi kotiimme 10000 euron nahkasohvat ja minä 4000€ television laitteineen että minä otan ne ja hän sohvat.
Tuntuu että emme pääse tässä eteenpäin, asunto on menossa myyntiin ja tavarat pitäisi saada tyhjättyä.
Ehdottakaa reilua jakoa
Kommentit (150)
Meillä tehtiin niin, että arvottiin kumpi aloittaa ja valittiin vuorotellen. Ei tosin ollut ihan noin kalliita asioita, mutta useamman tonnin tauluja,mattoja jne.
Kokonaisuuksia, esim. viinilasisto, ruoka-astiat oli pohdittu etukäteen, että ne on yksittäinen valinta.
Jotkut asiat valittiin sitten pikkujuttu kerrallaan, kuten viinit ja viskikokoelma meni pullo kerrallaan.
Meillä oli myös molempien neutraaliksi kokemat läheiset mukana, niin pysyi asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavaroilla on aina hinta, ei voi olla niin vaikeaa jakaa. Laskette hinnat ja molemmat ottaa saman arvosta tavaraa. Ihan oukeasti missään huonelaluista ei kannata riidellä.
Viimeisen 4 vuoden aikana, näin äkkiseltään laskettuna olemme hankkineet kotiimme tavaraa yli 20 000€ edestä samalla kun remontoiminen asunnon lattiasta kattoon, nämä hankinnat söivät melko paljon yhteisistä säästöistä ja nyt hän olisi viemässä tuon kaiken ja minulle jäisi sitte loppu mikä on täysin arvotonta.
Tähän en tietenkään suostu mutta en haluaisi myöskään juristeille maksaa. Mietin että jos ehdottaisin että molempien ystävät tulisivat ja arvioisivat tavarat mitä he olisivat valmiita niistä maksamaan ja tämän mukaan sitten jaettaisiin tasan. Ystäville voisi maksaa tästä palkkion. Kuulostaako reilulta?
Ap
Koska tuntuu, että.rahaa on, niin mä palkkaisin asianajajan tekemään jaon ja samalla jonkun tyypin joka kamaa treidaa työkseen arvioimaan ne tavarat.
Älä sotke asiaan teidän ystäviä, siitä ei seuraa mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se saa sen,minkä on ostanutkin? Saattaisin olla kyllä silleen reilu,et jos toiselle ei jää mitään,niin jotain tai jonkun tavaran/huonekalun jättäisin,mut kumpikin vie omansa ja yhteiset jaetaan?
lisään,että tavara on tavaraa ja tavaraa saa kaupasta tai kirpparilta ja vapaus on vapaus...mutta mielestäni on reilua,että jos olen ostanut vaikka sohvaryhmän,niin vien sen myös mukanani jos haluan ja reilua myös toisinpäin,vaikka jäisin tyhjin käsin,mutta uskoisin,että toinen olis sen verran reilu,että ehkä jättäis jonkun huonekalun mulle ja toisinpäin. Mut jos ois oikein riitaisa ero niin veisin ne,mitkä olen ostanutkin. Kyllä turha on hänen valittaa,jos ei ole penniäkään johonkin laittanut :)
Mutta nämähän oli ostettu yhteisistä rahoista ja ap:n vaimo ei suostu siihen että ap ottaa rahana sen minkä vaimo on törsännyt näihin huonekaluihin.
No ei pidäkään hyväksyä, kun ne ovat jo käytettyjä huonekaluja. Vaikka joku jenkkisänky olisi maksanut kaksi tonnia uutena, ei sen nykyarvo ole paljon mitään, koska ei kukaan maksa paljon mitään toisten vanhoista patjoista ties minkä tahrojen kera.
Sillä ostohinnalla ei ole mitään väliä, vain nykyarvolla on. Ja se on vähän.Ohis.
Meidän sänky maksoi yli 30 000€ kaksi vuotta sitten.
Muille se on varmaan arvoton mutta jos puolisoni ilmoittaisi että hän vie sen niin kyllä minä vaatisin että saan itselleni ainakin 20 000 eurolla muuta arvotavaraa ja siltikin jäisi olo että puoliso sai hyvän sängyn halvalla koska minun rahojani siihen meni yli 15 000€Aiemmin maksetut rahat uusista tavaroista on yhtä tyhjän kanssa. Vain nykyarvolla on merkitystä, kun erotaan.
Niin ja kuka sen nykyarvon määrittää?
Jos mä olen valmis katsomaan että sängyn hinta on 25000€ niin silloin miehellä on kaksi vaihtoehtoa
Antaa mulle se 25000€ tai sänky.
Eikö niin?Kun kerran käytät nettiä nytkin, niin varmaan osaat etsiä tai kokeilla, mitä makaamastanne sängystä joku maksaisi. Se on sen nykyarvo.
Johan minä sanoin että minä olen siitä valmis maksamaan sen 25000€ ja mies saa saman summan käteisenä. Jos taas mies haluaa sängyn nii saa sen ja antaa minulle sen 25000€
Eikä niin että katsotaan mitä joku ulkopuolinen on siitä valmis maksamaan (tuskin kukaan edes ostaa muiden sänkyä?) silloinhan sen arvo on nolla.
Huutokauppa, johon myös molemmat puolisot voivat osallistua. Jos jostain rojusta tulee niin kova ulkopuolinen tarjous, että kumpikaan ei halua enempää maksaa niin antaa mennä. Sitten jos on jotakin mitä haluaa, niin huutaa sen verran että jää. Vieraille myydyistä saadut rahat ja omat voittaneet huudot lasketaan yhteen ja jaetaan puoliksi kummallekkin. Näin pääsette eroon tavarasta jota ette välttämättä halua ja saatte ne jotka ovat teille arvokkaita ja jako menee taatusti tasan.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Niin ja toinen vaihtoehto on, että myytte kaiken ja jaatte myynnistä saadut rahat puoliksi.
Alan kohta olemaan tämän kannalla kun toiselle osapuolelle ei mikään sovi vain inttää kokoajan että hän on ne hankkinut.
Ap
Antakaa ensin jokaiselle jakoon menevälle huonekalulle / tavaralle hinta. Sitten jaatte ne niin, että kumpikin saa saman euromäärän verran tavaraa. Jos sopuun ei päästä, voi tuomioistuin määrätä pesänjakajan. Hintaa sillekin tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Niin ja toinen vaihtoehto on, että myytte kaiken ja jaatte myynnistä saadut rahat puoliksi.
Alan kohta olemaan tämän kannalla kun toiselle osapuolelle ei mikään sovi vain inttää kokoajan että hän on ne hankkinut.
Ap
Onhan se voinut hankkia mutta kenen nimi on maksukuitissa!
Sitäpaitsi, sehän on vaan tavaraa, maksata oma osuutesi ja ostat uudet, hienommat tilalle. Sitten sitä vasta vituttaakin!
Ei ole väliä, kenen nimi on maksukuitissa tai kuka on tavaran valinnut, jos avioehtoa ei ole. Siinä tapauksessa kaikki pistetään tasan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Niin ja toinen vaihtoehto on, että myytte kaiken ja jaatte myynnistä saadut rahat puoliksi.
Alan kohta olemaan tämän kannalla kun toiselle osapuolelle ei mikään sovi vain inttää kokoajan että hän on ne hankkinut.
Ap
Jos hankkinut tarkoittaa tässä sitä, että hän on ne myös maksanut, hän saa ne ottaa. Kumpikin saa pitää itse maksamansa tavarat.
Ei tietenkään saa, jos avioehtoa ei ole tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se saa sen,minkä on ostanutkin? Saattaisin olla kyllä silleen reilu,et jos toiselle ei jää mitään,niin jotain tai jonkun tavaran/huonekalun jättäisin,mut kumpikin vie omansa ja yhteiset jaetaan?
lisään,että tavara on tavaraa ja tavaraa saa kaupasta tai kirpparilta ja vapaus on vapaus...mutta mielestäni on reilua,että jos olen ostanut vaikka sohvaryhmän,niin vien sen myös mukanani jos haluan ja reilua myös toisinpäin,vaikka jäisin tyhjin käsin,mutta uskoisin,että toinen olis sen verran reilu,että ehkä jättäis jonkun huonekalun mulle ja toisinpäin. Mut jos ois oikein riitaisa ero niin veisin ne,mitkä olen ostanutkin. Kyllä turha on hänen valittaa,jos ei ole penniäkään johonkin laittanut :)
Avoliitossa toki voi toimia näin. Mutta ei avioliitossa, jossa ei ole avioehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se saa sen,minkä on ostanutkin? Saattaisin olla kyllä silleen reilu,et jos toiselle ei jää mitään,niin jotain tai jonkun tavaran/huonekalun jättäisin,mut kumpikin vie omansa ja yhteiset jaetaan?
lisään,että tavara on tavaraa ja tavaraa saa kaupasta tai kirpparilta ja vapaus on vapaus...mutta mielestäni on reilua,että jos olen ostanut vaikka sohvaryhmän,niin vien sen myös mukanani jos haluan ja reilua myös toisinpäin,vaikka jäisin tyhjin käsin,mutta uskoisin,että toinen olis sen verran reilu,että ehkä jättäis jonkun huonekalun mulle ja toisinpäin. Mut jos ois oikein riitaisa ero niin veisin ne,mitkä olen ostanutkin. Kyllä turha on hänen valittaa,jos ei ole penniäkään johonkin laittanut :)
Mutta nämähän oli ostettu yhteisistä rahoista ja ap:n vaimo ei suostu siihen että ap ottaa rahana sen minkä vaimo on törsännyt näihin huonekaluihin.
No ei pidäkään hyväksyä, kun ne ovat jo käytettyjä huonekaluja. Vaikka joku jenkkisänky olisi maksanut kaksi tonnia uutena, ei sen nykyarvo ole paljon mitään, koska ei kukaan maksa paljon mitään toisten vanhoista patjoista ties minkä tahrojen kera.
Sillä ostohinnalla ei ole mitään väliä, vain nykyarvolla on. Ja se on vähän.Ohis.
Meidän sänky maksoi yli 30 000€ kaksi vuotta sitten.
Muille se on varmaan arvoton mutta jos puolisoni ilmoittaisi että hän vie sen niin kyllä minä vaatisin että saan itselleni ainakin 20 000 eurolla muuta arvotavaraa ja siltikin jäisi olo että puoliso sai hyvän sängyn halvalla koska minun rahojani siihen meni yli 15 000€
Aika paljon tekin pelkkään sänkyyn pistätte. Tuolla hinnalla saisi meidän kaupungista 79 m2 kerrostalokaksion.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et vastaa kumpi haki avioeroa? Petitkö?
Sillähän tässä ei ole merkitystä, vaikka olisi vaimokin pettänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se saa sen,minkä on ostanutkin? Saattaisin olla kyllä silleen reilu,et jos toiselle ei jää mitään,niin jotain tai jonkun tavaran/huonekalun jättäisin,mut kumpikin vie omansa ja yhteiset jaetaan?
lisään,että tavara on tavaraa ja tavaraa saa kaupasta tai kirpparilta ja vapaus on vapaus...mutta mielestäni on reilua,että jos olen ostanut vaikka sohvaryhmän,niin vien sen myös mukanani jos haluan ja reilua myös toisinpäin,vaikka jäisin tyhjin käsin,mutta uskoisin,että toinen olis sen verran reilu,että ehkä jättäis jonkun huonekalun mulle ja toisinpäin. Mut jos ois oikein riitaisa ero niin veisin ne,mitkä olen ostanutkin. Kyllä turha on hänen valittaa,jos ei ole penniäkään johonkin laittanut :)
Mutta nämähän oli ostettu yhteisistä rahoista ja ap:n vaimo ei suostu siihen että ap ottaa rahana sen minkä vaimo on törsännyt näihin huonekaluihin.
No ei pidäkään hyväksyä, kun ne ovat jo käytettyjä huonekaluja. Vaikka joku jenkkisänky olisi maksanut kaksi tonnia uutena, ei sen nykyarvo ole paljon mitään, koska ei kukaan maksa paljon mitään toisten vanhoista patjoista ties minkä tahrojen kera.
Sillä ostohinnalla ei ole mitään väliä, vain nykyarvolla on. Ja se on vähän.Ohis.
Meidän sänky maksoi yli 30 000€ kaksi vuotta sitten.
Muille se on varmaan arvoton mutta jos puolisoni ilmoittaisi että hän vie sen niin kyllä minä vaatisin että saan itselleni ainakin 20 000 eurolla muuta arvotavaraa ja siltikin jäisi olo että puoliso sai hyvän sängyn halvalla koska minun rahojani siihen meni yli 15 000€Minkälainen sänky maksaa yli 30 000€?
Koitin kans etsiskellä ja löysin vain 180 cm leveän moottori-parisängyn laatumyymälästä, joka sekin maksoi vain reilut 11 000.
https://www.kaleva.fi/unelma-hyvasta-unesta/2203857
Englantilaisvalmistajan Vi-Springin kalleimmassa patjassa kaikki materiaalit ovat luonnonmateriaaleja: mohairia, cashmiria, lampaanvillaa, puuvillaa, jopa silkkiä. Jouset ovat parasta vanadium-terästä ja runko Pohjois-Suomen metsissä kasvanutta tiivistä ja lujaa puuta.
Kun sisustus on noin uutta, niin tehän muistatte mitä ne on maksaneet. Laitatte hintalaput joka tavaraan, laskette kokonaissumman ja sitten vaimo saa valita puolen arvon osuuden verran tavaraa. Saa ihan itse laskeskella mitä kaikkea ottaa.
Sen mukaan kumpi on maksanut jos teillä on ollut kulutustavaroissa jako 50-50. Meillä maksettiin eläminen 50-50 ja minä maksoin kaikki huonekalut, astiat, tekstiilit, joten kaikki jäi minulle eron tullessa. Toinen sai telkkarin ja sängyn koska oli ne maksanut. Itse halusin ostaa tietyt haluamani ja mahdollisen eron tullessa pitää ne ettei sitten tarvi yhtäkkiä hankkiä kaikkia huonekaluja ja tavaroita. Toki tavaroiden ostaminen ei tarkoittanut sitä että toinen joutui maksamaan ruuat ja muut tekemiset, ne maksettiin aina 50-50.
Joko niin vuorotellen valitsette tai sitten kaikki myyntiin ulkopuoliselle ja jaatte rahat ja kumpikin ostaa uudet sellaiset kun haluaa ja pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se saa sen,minkä on ostanutkin? Saattaisin olla kyllä silleen reilu,et jos toiselle ei jää mitään,niin jotain tai jonkun tavaran/huonekalun jättäisin,mut kumpikin vie omansa ja yhteiset jaetaan?
lisään,että tavara on tavaraa ja tavaraa saa kaupasta tai kirpparilta ja vapaus on vapaus...mutta mielestäni on reilua,että jos olen ostanut vaikka sohvaryhmän,niin vien sen myös mukanani jos haluan ja reilua myös toisinpäin,vaikka jäisin tyhjin käsin,mutta uskoisin,että toinen olis sen verran reilu,että ehkä jättäis jonkun huonekalun mulle ja toisinpäin. Mut jos ois oikein riitaisa ero niin veisin ne,mitkä olen ostanutkin. Kyllä turha on hänen valittaa,jos ei ole penniäkään johonkin laittanut :)
Mutta nämähän oli ostettu yhteisistä rahoista ja ap:n vaimo ei suostu siihen että ap ottaa rahana sen minkä vaimo on törsännyt näihin huonekaluihin.
No ei pidäkään hyväksyä, kun ne ovat jo käytettyjä huonekaluja. Vaikka joku jenkkisänky olisi maksanut kaksi tonnia uutena, ei sen nykyarvo ole paljon mitään, koska ei kukaan maksa paljon mitään toisten vanhoista patjoista ties minkä tahrojen kera.
Sillä ostohinnalla ei ole mitään väliä, vain nykyarvolla on. Ja se on vähän.Ohis.
Meidän sänky maksoi yli 30 000€ kaksi vuotta sitten.
Muille se on varmaan arvoton mutta jos puolisoni ilmoittaisi että hän vie sen niin kyllä minä vaatisin että saan itselleni ainakin 20 000 eurolla muuta arvotavaraa ja siltikin jäisi olo että puoliso sai hyvän sängyn halvalla koska minun rahojani siihen meni yli 15 000€Aiemmin maksetut rahat uusista tavaroista on yhtä tyhjän kanssa. Vain nykyarvolla on merkitystä, kun erotaan.
Kun kumpikin haluaa tavarat, niin niiden arvo on heille isompi kuin joillekin ulkopuolisille henkilöille. Ap ja rouvansa eivät ole myymässä niitä vaan jakamassa. Tuo ehdotus, että he käyvät keskenään hiutokauppaa, on hyvä idea.
Onneksi teillä ei ole lapsia, jos sopiminen on tota tasoa
-Virtasillakin tuli sitten avioero.
-Ai jaa, tuollahan ne hakkaa yhdessä halkoja takapihallaan.
-Ei kun ne jakaa huonekaluja.
Ehheh.
Suosittelen myös tuota, että hinnoittelette kaiken ja molemmat valitsevat vuorotellen. Toki kannattaa pitää kokonaisuudet yhdessä. Täällä puhutaan käytetyn tavaran arvosta, mutta jos ap antaa kaikki huonekalut käytettyjen hinnalla exälle ja saa vastaavan summan rahaa, ei hän tuolla rahasummalla saa ostettua vastaavia huonekaluja. Siksi on reilua, että myös ap saa niitä huonekaluja. Älä ap anna periksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se saa sen,minkä on ostanutkin? Saattaisin olla kyllä silleen reilu,et jos toiselle ei jää mitään,niin jotain tai jonkun tavaran/huonekalun jättäisin,mut kumpikin vie omansa ja yhteiset jaetaan?
lisään,että tavara on tavaraa ja tavaraa saa kaupasta tai kirpparilta ja vapaus on vapaus...mutta mielestäni on reilua,että jos olen ostanut vaikka sohvaryhmän,niin vien sen myös mukanani jos haluan ja reilua myös toisinpäin,vaikka jäisin tyhjin käsin,mutta uskoisin,että toinen olis sen verran reilu,että ehkä jättäis jonkun huonekalun mulle ja toisinpäin. Mut jos ois oikein riitaisa ero niin veisin ne,mitkä olen ostanutkin. Kyllä turha on hänen valittaa,jos ei ole penniäkään johonkin laittanut :)
Mutta nämähän oli ostettu yhteisistä rahoista ja ap:n vaimo ei suostu siihen että ap ottaa rahana sen minkä vaimo on törsännyt näihin huonekaluihin.
No ei pidäkään hyväksyä, kun ne ovat jo käytettyjä huonekaluja. Vaikka joku jenkkisänky olisi maksanut kaksi tonnia uutena, ei sen nykyarvo ole paljon mitään, koska ei kukaan maksa paljon mitään toisten vanhoista patjoista ties minkä tahrojen kera.
Sillä ostohinnalla ei ole mitään väliä, vain nykyarvolla on. Ja se on vähän.Ohis.
Meidän sänky maksoi yli 30 000€ kaksi vuotta sitten.
Muille se on varmaan arvoton mutta jos puolisoni ilmoittaisi että hän vie sen niin kyllä minä vaatisin että saan itselleni ainakin 20 000 eurolla muuta arvotavaraa ja siltikin jäisi olo että puoliso sai hyvän sängyn halvalla koska minun rahojani siihen meni yli 15 000€Minkälainen sänky maksaa yli 30 000€?
Koitin kans etsiskellä ja löysin vain 180 cm leveän moottori-parisängyn laatumyymälästä, joka sekin maksoi vain reilut 11 000.
Hästensiin saa äkkiä uppoamaan yli 30000. Epäilen, että Unikulman itselle räätälöityyn sänkyyn saa myöskin menemään tuon verran.
Miksi eroatte?