Lue keskustelun säännöt.
Menisitkö luokkakokoukseen jos olisit työkyvyttömyyseläkkeellä mt-ongelmien vuoksi?
13.05.2024 |
Kysymys otsikossa.
Perustelutkin olisi ihan kivoja, mutta ei pakollisia.
Terveisin asiaa miettivä, tilannettaan syvästi häpeävä ihminen.
Kommentit (45)
En koskaan käynyt luokkakokouksissa. En tainnut saada edes kutsua. Täysin turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakko kertoa omia asioistaan.
Itseäni ei yhtään vedätä luokkakokoukseen. Kerran kävin ja totesin, että mitään suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta ei ollut.
En koskaan mennyt luokkakokoukseen. Ei ole hyviä koulumuistoja eikä muutenkaan kiinnosta. Ja olen ollut pitkillä sairauslomilla mt-ongelmien vuoksi. Nyt jo 10 v putkeen työelämässä.
Eihän tuo ole eate, jos itse haluaa eikä ole ihan psykoosissa sentään. Aina voi vastata ylimalkaisesti tai kertoa asia suoraan. Siksi ne asiat ovat outoja, jos joku ei itse tunne mielenterveyspotilaita ja ennakkoluulot velloavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kertoo suoraan, ihmiset oppivat tajuamaan, että tuostakaan syystä kärsivät ihmiset ovat tavallisia lähimmäisiämme eivätkä mitään pelottavia ihmisiä.
Miksi ylipäätään sinne haluaisit mennä? Rehentelemäänkö sinne mennään ja vertailemaan menestyksiä? Lapsellista touhua. Itse en koskaan mennyt vaikkei mitään häpeän aiheita ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sanoa jotain ylimalkaista esim. "Tällä hetkellä terveydentila ei mahdollista työntekoa, ikävä kyllä. Mites sulla?"
En menisi, mutta jos sua kiinnostaa vanhat koulukaverit niin mene ihmeessä. Tietenkin heidän kansaan pitäisi myös pystyä keskustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olen itse sen verran suvaitsevainen, että suhtautuisin neutraalisti, jos entinen luokkakaveri olisi vastaavassa tilanteessa. Tuossahan ei lähtökohtaisesti ole mitään väärää. Mielestäni sairastumisen pitäisi herättää muissa vain myötätuntoa. Mutta eihän asiasta ole pakko puhua. Voi vaikka vaihtaa aihetta.
Itse en ole koskaan käynyt luokkakokouksissa eikä ole edes kutusuttu. Enkä menisi vaikka kutsuttaisiin. Minua kiusattiin..
Kaikki ihmiset ei aina ole kivoja ja siihenkin on hyvä varautua. Harvoin aikuiset kuitenkaan käyttäytyy huonosti muissa kuin lähisuhteissa.
Riippuu tietty tilanteista ja joku käsitys sinulla on niistä ihmisistä ennakolta.
En menisi. Ovat vain sen luokan utelemiskokouksia ettei mitään rajaa. Suurin osa leveilee saavutuksillaan, lapsillaan ja lastenlapsillaan. Aina on tullut paha mieli ja myötähäpeä, kun olen niihin erehtynyt menemään. Vanhoja maikkoja on kiva nähdä, mutta hekin aina tapaavat kysyä, no mikäs se sinustakin tuli ja missäs nykyään olet töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäätään sinne haluaisit mennä? Rehentelemäänkö sinne mennään ja vertailemaan menestyksiä? Lapsellista touhua. Itse en koskaan mennyt vaikkei mitään häpeän aiheita ollutkaan.
Itse olen kesällä menossa, ihan vaan sen takia että on mielenkiintoista nähdä millaisia aikuisia lukioporukasta kasvoi. Olen kotoisin pienemmältä paikkakunnalta, joten osan kanssa oltiin ala-asteelta lukioon asti yhdessä eli 12 vuotta, mutta sen jälkeen ei ole nähty.
Tosiaan avoimuus on yksi varteenotettava vaihtoehto. Häpeäisitkö kertoa sairastuneesi syöpään? Jos et niin miksi häpeäisit mitään muutakaan sairautta? Avoimuudesta voi muodostua voimaannuttava ja häpeää poistava kokemus. Paino sanalla voi. En tietenkään mene asiasta takuuseen.
Toivon että mitä valitsetkin, valintasi ei perustu häpeään. Tsemppiä!
T: lähes samiskansalainen
Rehellisesti vastattuna, en menisi, enkä ole itse kertaakaan mennyt. Ihan samasta syystä, eli häpeän vuoksi.
Minullakin on mt-ongelmaa sen verran, että kärsin sosiaalisten tilanteiden fobiasta. Edellisestä syystä johtuen olen myös menestynyt hyvin huonosti työmarkkinoilla. Paljon työttömyyttä ja hanttihommia. Tiedän, ettei muita se niin mahdottomasti kiinnosta ja vielä vähemmän he varmaan tuomitsisivat minua, mutta kuitenkin se häpeäntunne vaivaa.
En muutenkaan menisi luokkakokoukseen. En halua nähdä yhtään niistä ihmisistä.
Totta kai menisin. Meilläkin on peruskoulun (sama luokka 1-9) porukasta ihmisiä hyvin eri tilanteissa. On johtajia, ministereitä, duunareita ja työttömiä. Sama vanha porukka ilman mitään halveksuntaa toisia kohtaan.
Sinne vaan!
Vierailija kirjoitti:
No olen itse sen verran suvaitsevainen, että suhtautuisin neutraalisti, jos entinen luokkakaveri olisi vastaavassa tilanteessa. Tuossahan ei lähtökohtaisesti ole mitään väärää. Mielestäni sairastumisen pitäisi herättää muissa vain myötätuntoa. Mutta eihän asiasta ole pakko puhua. Voi vaikka vaihtaa aihetta.
Itse en ole koskaan käynyt luokkakokouksissa eikä ole edes kutusuttu. Enkä menisi vaikka kutsuttaisiin. Minua kiusattiin..
Kaikki ihmiset ei aina ole kivoja ja siihenkin on hyvä varautua. Harvoin aikuiset kuitenkaan käyttäytyy huonosti muissa kuin lähisuhteissa.
Riippuu tietty tilanteista ja joku käsitys sinulla on niistä ihmisistä ennakolta.
Tervepäinen ihminen tuntee myötätuntoa toisen sairastuessa. Suurin osa on kuitenkin niin sairaita päästään että toisten sairauksille hihitellään pilkallisesti.
Tarviiko sun kertoa sitä? Jos joku kysyy missä olet työssä, kerrot vaikka eläväsi sijoituksilla.