Lue keskustelun säännöt.
Miten pärjätä suhteessa, missä ei puhumista tai yhteistä aikaa?
25.04.2023 |
Mulla on pitkä suhde, joka on ajautunut tähän. Pariterapia ollaan kokeiltu, ei mitään vaikutusta, joka olisi kestänyt viikkoa pidempään. Joudun olemaan tässä suhteessa vielä 5-6 vuotta. Miten se onnistuisi niin, että oma mielenterveys ei kärsisi kovin pahoin?
Olen nyt aloittanut keskustelut siitä, että siirryttäisiin rehellisesti kämppiksiksi. Mies ei sellaista halua, ja varmaan antaa jonkun leivänmurusen tyyliin "no käydään nyt sitten kävelyllä yhdessä, jos se siitä on kiinni", mutta tähän suuntaan aion asian viedä, niin että olisi mahdollisuus saada uusi onni elämään myös vielä joskus. Mutta kaikki neuvot olisi tarpeen ja kokemukset!
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin miksi joudut olemaan siinä vielä 5-6 vuotta? Äläkä nyt vaan vastaa että olet taloudellisesti niin riippuvainen miehestäsi. Jotain muuta tällä kertaa.
Meillä on sijaislapsi. Ryhdyimme sijaisperheeksi, kun miehen puolen sukulaisperheeseen tuli tilanne, jossa meitä kysyttiin. Olen sitoutunut siihen, että tämän lapsen koti ei hajoa enää. Ero on mahdollinen vasta, kun hän on turvallisesti itsenäistynyt. Toki pysyn hänen elämässään vielä sen jälkeenkin.
ap
Mutta se lapsihan näkee teidän huonot välit.
Usein kuulee, että lapsen edun vuoksi kannattaa erota, jos parisuhde ei voi kaikilla tavoilla hyvin. Mutta totuus on, että jos ei ole päihteitä, riitelyä, ei minkäänlaista väkivaltaa ei myöskään henkistä ja aikuisten ongelma on etääntyminen ja suhteen väljähtyminen, niin eroa ei mitenkään voi perustella lapsen parhaalla. Mun kyky itsepetokseen ei ainakaan siihen riitä, että eroa näiden syiden vuoksi perustelisin lapsen parhaalla, koska on täysin selvää, että se palvelisi. vain mun tarpeitani. Saman voi vahvistaa myös ne ammattilaiset, jotka lapsen elämässä on.
ap
Mä en itse pystyisi olemaan miehen kanssa 6 vuotta ilman seksiä. Se vaikuttaisi niin paljon muuhun elämään. Olisin kiukkuinen yms vaikka kuinka yrittäisin olla normaali. Mutta hyvä jos sinä pystyt etkä katkeroidu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin miksi joudut olemaan siinä vielä 5-6 vuotta? Äläkä nyt vaan vastaa että olet taloudellisesti niin riippuvainen miehestäsi. Jotain muuta tällä kertaa.
Meillä on sijaislapsi. Ryhdyimme sijaisperheeksi, kun miehen puolen sukulaisperheeseen tuli tilanne, jossa meitä kysyttiin. Olen sitoutunut siihen, että tämän lapsen koti ei hajoa enää. Ero on mahdollinen vasta, kun hän on turvallisesti itsenäistynyt. Toki pysyn hänen elämässään vielä sen jälkeenkin.
ap
Mutta se lapsihan näkee teidän huonot välit.
Usein kuulee, että lapsen edun vuoksi kannattaa erota, jos parisuhde ei voi kaikilla tavoilla hyvin. Mutta totuus on, että jos ei ole päihteitä, riitelyä, ei minkäänlaista väkivaltaa ei myöskään henkistä ja aikuisten ongelma on etääntyminen ja suhteen väljähtyminen, niin eroa ei mitenkään voi perustella lapsen parhaalla. Mun kyky itsepetokseen ei ainakaan siihen riitä, että eroa näiden syiden vuoksi perustelisin lapsen parhaalla, koska on täysin selvää, että se palvelisi. vain mun tarpeitani. Saman voi vahvistaa myös ne ammattilaiset, jotka lapsen elämässä on.
ap
Mä en itse pystyisi olemaan miehen kanssa 6 vuotta ilman seksiä. Se vaikuttaisi niin paljon muuhun elämään. Olisin kiukkuinen yms vaikka kuinka yrittäisin olla normaali. Mutta hyvä jos sinä pystyt etkä katkeroidu.
Vaikka täällä keskustelu (kuten tavallista) irtosi jo täysin aloitukseni pointista, se pointtini oli juurikin tuo, että miten minäkin voisin sietää kämppiselämää vuosia. Yritän neuvotella selviksi sellaiset säännöt ja ehdot, että voisin läheisyyttä ja romantiikkaa hakea muualta ja haluaisin, että tämä tapahtuu siis avoimin kortein ja rehellisyyden hengessä. Mies ei tätä ota kuuleviin korviinsa, vaan hänen reaktionsa näihin avauksiin on yleensä se, että hän suostuu tai ehdottaa jotain yhteistä tekemistä kerran. Ja siihen se jää. Mies ehkä kuvittelee, että siinä itsekin huomaan miten turhaa hassuttelua tällainen yhteinen aika tai muu juttelu kuin arki-asioiden vaatima on. Hän varmaan ajattelee, että kun vaan pelaa aikaa, niin pääsen yli tästä lapsellisesta vaiheestani. Mutta niitä vinkkejä ja näkökulmia tässä haenkin, että miten se katkeroitumisen voisi näiden ehtojen vallitessa välttää. Mun moraali ei kestä pettämistä eikä lapsen hyvinvoinnin vaarantamista erolla. Joten niiden jälkeen jäävä liikkumavara pitäisi mahdollisimman hyvin käyttää oman hyvinvoinnin edistämiseen.
ap
Avoin suhde (siitä ei tarvitse kertoa avoimesti lapselle)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa että joudut olemaan suhteessa vielä 5-6 vuotta? Kuka siitä määrää? Mitä teet jos miehesi haluaakin erota vaikka vuoden päästä?
Voisin olla helpottunut, kun sitten se en ollut minä joka hajotti sijaislapsemme kodin. Joutuisin kuitenkin kantamaan valtavaa huolta ja vastuuta niistä seurauksista, joita siitä väistämättä lapselle tulisi ja veikkaan, että niiden vastuiden kantaminen ainakin emotionaalisessa mielessä jäisi enemmän mun kuin miehen vastuulle.
ap
Onhan aivan normaalia, että sijaisvanhemmatkin eroavat. Antti Kaikkosella ja ex-psollaan on kaksi lasta, joille he sijaisvanhempia myös avioeron jälkeen. Kun vanhemmat voivat suhteessaan huonosti niin se heijastuu lapsiin. Välttämättä et ajattelekaan lapsen parasta. Voi nimittäin piiloutua juuri tuollaisen syyn taakse perustelemaan ratkaisujaan.
En kiroile, se on vadtoin arvojani, mutta nyt voi vi**u sentään. Kai sinä tajuat, että te olette jo pilanneet sen lapsen turvallisen kodin.
Ei siinä mitään, elämässä sattuu asioita, joille ei voi mitään, mutta nyt te sitten vielä ihan tietoisesti ajattelitte kaasuvalottaa sitä lasta kasvamaan kieroon sen loppulapsuuden?
Olen itse tuollaisen perheen lapsi ja se on saanut niin paljon pahaa aikaan elämässäni, etten edes ryhdy sitä tähän kuvailemaan, mutta lyhyesti terveys risannut koko elämän, henkisesti väkivaltaisia ihmisiä hakeutunut kanssani suhteisiin, jatkuva sinnittelyn ja ulkopuolisuuden tunne ja työkyvyttömyys ongelmia.
Nyt faktat pöydälle, ero ja lapselle ja huoltajalle kaikki mahdollinen ammattiapu ja tuki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin miksi joudut olemaan siinä vielä 5-6 vuotta? Äläkä nyt vaan vastaa että olet taloudellisesti niin riippuvainen miehestäsi. Jotain muuta tällä kertaa.
Meillä on sijaislapsi. Ryhdyimme sijaisperheeksi, kun miehen puolen sukulaisperheeseen tuli tilanne, jossa meitä kysyttiin. Olen sitoutunut siihen, että tämän lapsen koti ei hajoa enää. Ero on mahdollinen vasta, kun hän on turvallisesti itsenäistynyt. Toki pysyn hänen elämässään vielä sen jälkeenkin.
ap
Mutta se lapsihan näkee teidän huonot välit.
Usein kuulee, että lapsen edun vuoksi kannattaa erota, jos parisuhde ei voi kaikilla tavoilla hyvin. Mutta totuus on, että jos ei ole päihteitä, riitelyä, ei minkäänlaista väkivaltaa ei myöskään henkistä ja aikuisten ongelma on etääntyminen ja suhteen väljähtyminen, niin eroa ei mitenkään voi perustella lapsen parhaalla. Mun kyky itsepetokseen ei ainakaan siihen riitä, että eroa näiden syiden vuoksi perustelisin lapsen parhaalla, koska on täysin selvää, että se palvelisi. vain mun tarpeitani. Saman voi vahvistaa myös ne ammattilaiset, jotka lapsen elämässä on.
ap
Mä en itse pystyisi olemaan miehen kanssa 6 vuotta ilman seksiä. Se vaikuttaisi niin paljon muuhun elämään. Olisin kiukkuinen yms vaikka kuinka yrittäisin olla normaali. Mutta hyvä jos sinä pystyt etkä katkeroidu.
Vaikka täällä keskustelu (kuten tavallista) irtosi jo täysin aloitukseni pointista, se pointtini oli juurikin tuo, että miten minäkin voisin sietää kämppiselämää vuosia. Yritän neuvotella selviksi sellaiset säännöt ja ehdot, että voisin läheisyyttä ja romantiikkaa hakea muualta ja haluaisin, että tämä tapahtuu siis avoimin kortein ja rehellisyyden hengessä. Mies ei tätä ota kuuleviin korviinsa, vaan hänen reaktionsa näihin avauksiin on yleensä se, että hän suostuu tai ehdottaa jotain yhteistä tekemistä kerran. Ja siihen se jää. Mies ehkä kuvittelee, että siinä itsekin huomaan miten turhaa hassuttelua tällainen yhteinen aika tai muu juttelu kuin arki-asioiden vaatima on. Hän varmaan ajattelee, että kun vaan pelaa aikaa, niin pääsen yli tästä lapsellisesta vaiheestani. Mutta niitä vinkkejä ja näkökulmia tässä haenkin, että miten se katkeroitumisen voisi näiden ehtojen vallitessa välttää. Mun moraali ei kestä pettämistä eikä lapsen hyvinvoinnin vaarantamista erolla. Joten niiden jälkeen jäävä liikkumavara pitäisi mahdollisimman hyvin käyttää oman hyvinvoinnin edistämiseen.
ap
Kai te kerrotte lapselle avoimesti, että äiti ja isä nyt sitten ovat kämppikset eikä tämä ole parisuhde, jota todistat. Ai ette? No sitten ette toimi mitenkään lapsen parhaaksi vaan haitaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin miksi joudut olemaan siinä vielä 5-6 vuotta? Äläkä nyt vaan vastaa että olet taloudellisesti niin riippuvainen miehestäsi. Jotain muuta tällä kertaa.
Meillä on sijaislapsi. Ryhdyimme sijaisperheeksi, kun miehen puolen sukulaisperheeseen tuli tilanne, jossa meitä kysyttiin. Olen sitoutunut siihen, että tämän lapsen koti ei hajoa enää. Ero on mahdollinen vasta, kun hän on turvallisesti itsenäistynyt. Toki pysyn hänen elämässään vielä sen jälkeenkin.
ap
Eikö muka sinkku saa olla sijaisvanhempi?
Tietysti saa, mutta kun en nyt pysty laittamaan omaa parastani lapsen tarpeiden edelle. Se oli pointtini.
ap
Lapsi ei hyödy huonosta suhteesta. Ei turvallisuuden tunteen kannalta eikä saamansa parisuhde-esimerkin kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin miksi joudut olemaan siinä vielä 5-6 vuotta? Äläkä nyt vaan vastaa että olet taloudellisesti niin riippuvainen miehestäsi. Jotain muuta tällä kertaa.
Meillä on sijaislapsi. Ryhdyimme sijaisperheeksi, kun miehen puolen sukulaisperheeseen tuli tilanne, jossa meitä kysyttiin. Olen sitoutunut siihen, että tämän lapsen koti ei hajoa enää. Ero on mahdollinen vasta, kun hän on turvallisesti itsenäistynyt. Toki pysyn hänen elämässään vielä sen jälkeenkin.
ap
Eikö muka sinkku saa olla sijaisvanhempi?
Tietysti saa, mutta kun en nyt pysty laittamaan omaa parastani lapsen tarpeiden edelle. Se oli pointtini.
ap
Lapsen paras on ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin miksi joudut olemaan siinä vielä 5-6 vuotta? Äläkä nyt vaan vastaa että olet taloudellisesti niin riippuvainen miehestäsi. Jotain muuta tällä kertaa.
Meillä on sijaislapsi. Ryhdyimme sijaisperheeksi, kun miehen puolen sukulaisperheeseen tuli tilanne, jossa meitä kysyttiin. Olen sitoutunut siihen, että tämän lapsen koti ei hajoa enää. Ero on mahdollinen vasta, kun hän on turvallisesti itsenäistynyt. Toki pysyn hänen elämässään vielä sen jälkeenkin.
ap
Mutta se lapsihan näkee teidän huonot välit.
Usein kuulee, että lapsen edun vuoksi kannattaa erota, jos parisuhde ei voi kaikilla tavoilla hyvin. Mutta totuus on, että jos ei ole päihteitä, riitelyä, ei minkäänlaista väkivaltaa ei myöskään henkistä ja aikuisten ongelma on etääntyminen ja suhteen väljähtyminen, niin eroa ei mitenkään voi perustella lapsen parhaalla. Mun kyky itsepetokseen ei ainakaan siihen riitä, että eroa näiden syiden vuoksi perustelisin lapsen parhaalla, koska on täysin selvää, että se palvelisi. vain mun tarpeitani. Saman voi vahvistaa myös ne ammattilaiset, jotka lapsen elämässä on.
ap
Mä en itse pystyisi olemaan miehen kanssa 6 vuotta ilman seksiä. Se vaikuttaisi niin paljon muuhun elämään. Olisin kiukkuinen yms vaikka kuinka yrittäisin olla normaali. Mutta hyvä jos sinä pystyt etkä katkeroidu.
Vaikka täällä keskustelu (kuten tavallista) irtosi jo täysin aloitukseni pointista, se pointtini oli juurikin tuo, että miten minäkin voisin sietää kämppiselämää vuosia. Yritän neuvotella selviksi sellaiset säännöt ja ehdot, että voisin läheisyyttä ja romantiikkaa hakea muualta ja haluaisin, että tämä tapahtuu siis avoimin kortein ja rehellisyyden hengessä. Mies ei tätä ota kuuleviin korviinsa, vaan hänen reaktionsa näihin avauksiin on yleensä se, että hän suostuu tai ehdottaa jotain yhteistä tekemistä kerran. Ja siihen se jää. Mies ehkä kuvittelee, että siinä itsekin huomaan miten turhaa hassuttelua tällainen yhteinen aika tai muu juttelu kuin arki-asioiden vaatima on. Hän varmaan ajattelee, että kun vaan pelaa aikaa, niin pääsen yli tästä lapsellisesta vaiheestani. Mutta niitä vinkkejä ja näkökulmia tässä haenkin, että miten se katkeroitumisen voisi näiden ehtojen vallitessa välttää. Mun moraali ei kestä pettämistä eikä lapsen hyvinvoinnin vaarantamista erolla. Joten niiden jälkeen jäävä liikkumavara pitäisi mahdollisimman hyvin käyttää oman hyvinvoinnin edistämiseen.
ap
Miehesi ei avointa suhdetta halua eikä siihen suostu. Oikeastikko haluat tuollaisessa kylmässä liitossa olla vuosikaudet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin miksi joudut olemaan siinä vielä 5-6 vuotta? Äläkä nyt vaan vastaa että olet taloudellisesti niin riippuvainen miehestäsi. Jotain muuta tällä kertaa.
Meillä on sijaislapsi. Ryhdyimme sijaisperheeksi, kun miehen puolen sukulaisperheeseen tuli tilanne, jossa meitä kysyttiin. Olen sitoutunut siihen, että tämän lapsen koti ei hajoa enää. Ero on mahdollinen vasta, kun hän on turvallisesti itsenäistynyt. Toki pysyn hänen elämässään vielä sen jälkeenkin.
ap
Mutta se lapsihan näkee teidän huonot välit.
Usein kuulee, että lapsen edun vuoksi kannattaa erota, jos parisuhde ei voi kaikilla tavoilla hyvin. Mutta totuus on, että jos ei ole päihteitä, riitelyä, ei minkäänlaista väkivaltaa ei myöskään henkistä ja aikuisten ongelma on etääntyminen ja suhteen väljähtyminen, niin eroa ei mitenkään voi perustella lapsen parhaalla. Mun kyky itsepetokseen ei ainakaan siihen riitä, että eroa näiden syiden vuoksi perustelisin lapsen parhaalla, koska on täysin selvää, että se palvelisi. vain mun tarpeitani. Saman voi vahvistaa myös ne ammattilaiset, jotka lapsen elämässä on.
ap
Mä en itse pystyisi olemaan miehen kanssa 6 vuotta ilman seksiä. Se vaikuttaisi niin paljon muuhun elämään. Olisin kiukkuinen yms vaikka kuinka yrittäisin olla normaali. Mutta hyvä jos sinä pystyt etkä katkeroidu.
Vaikka täällä keskustelu (kuten tavallista) irtosi jo täysin aloitukseni pointista, se pointtini oli juurikin tuo, että miten minäkin voisin sietää kämppiselämää vuosia. Yritän neuvotella selviksi sellaiset säännöt ja ehdot, että voisin läheisyyttä ja romantiikkaa hakea muualta ja haluaisin, että tämä tapahtuu siis avoimin kortein ja rehellisyyden hengessä. Mies ei tätä ota kuuleviin korviinsa, vaan hänen reaktionsa näihin avauksiin on yleensä se, että hän suostuu tai ehdottaa jotain yhteistä tekemistä kerran. Ja siihen se jää. Mies ehkä kuvittelee, että siinä itsekin huomaan miten turhaa hassuttelua tällainen yhteinen aika tai muu juttelu kuin arki-asioiden vaatima on. Hän varmaan ajattelee, että kun vaan pelaa aikaa, niin pääsen yli tästä lapsellisesta vaiheestani. Mutta niitä vinkkejä ja näkökulmia tässä haenkin, että miten se katkeroitumisen voisi näiden ehtojen vallitessa välttää. Mun moraali ei kestä pettämistä eikä lapsen hyvinvoinnin vaarantamista erolla. Joten niiden jälkeen jäävä liikkumavara pitäisi mahdollisimman hyvin käyttää oman hyvinvoinnin edistämiseen.
ap
Ilmoita miehelle että sulle ei kerta panostus suhteeseen riitä ja että haluat avoimen suhteen, ja hän on puolestasi myös vapaa etsimään muita kumppaneita. Jos mies ei tähän suostu eikä ala kuitenkaan panostaa enempää niin joutunet joko eroamaan, pettämään tai olemaan onneton, mitkä on kaikki huonompia vaihtoehtoja imo, mutta sinä ja kämppiksesi voitte toki olla eri mieltä kanssani.
Ap:n moraali ei kestä lapsen hyvinvoinnin vaarantamista erolla, mutta kestää lapsen hyvinvoinnin vielä pahemman vaarantamisen olemalla eroamatta.
Kun ero tapahtuu, toipuminen alkaa. Nyt lapsi pääsee toipumaan vasta muutettuaan pois teidän luota. Odotin koko lapsuuteni vanhempien kämppissuhteen päättymistä ja kun tilanne loppui, huojennus oli valtava. Koin myös syyllisyyttä tilanteesta ja pelkoa, että koti hajoaa, jos vaikka lähtisin vaihto-oppilaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin miksi joudut olemaan siinä vielä 5-6 vuotta? Äläkä nyt vaan vastaa että olet taloudellisesti niin riippuvainen miehestäsi. Jotain muuta tällä kertaa.
Meillä on sijaislapsi. Ryhdyimme sijaisperheeksi, kun miehen puolen sukulaisperheeseen tuli tilanne, jossa meitä kysyttiin. Olen sitoutunut siihen, että tämän lapsen koti ei hajoa enää. Ero on mahdollinen vasta, kun hän on turvallisesti itsenäistynyt. Toki pysyn hänen elämässään vielä sen jälkeenkin.
ap
Mutta se lapsihan näkee teidän huonot välit.
Usein kuulee, että lapsen edun vuoksi kannattaa erota, jos parisuhde ei voi kaikilla tavoilla hyvin. Mutta totuus on, että jos ei ole päihteitä, riitelyä, ei minkäänlaista väkivaltaa ei myöskään henkistä ja aikuisten ongelma on etääntyminen ja suhteen väljähtyminen, niin eroa ei mitenkään voi perustella lapsen parhaalla. Mun kyky itsepetokseen ei ainakaan siihen riitä, että eroa näiden syiden vuoksi perustelisin lapsen parhaalla, koska on täysin selvää, että se palvelisi. vain mun tarpeitani. Saman voi vahvistaa myös ne ammattilaiset, jotka lapsen elämässä on.
ap
Mä en itse pystyisi olemaan miehen kanssa 6 vuotta ilman seksiä. Se vaikuttaisi niin paljon muuhun elämään. Olisin kiukkuinen yms vaikka kuinka yrittäisin olla normaali. Mutta hyvä jos sinä pystyt etkä katkeroidu.
Vaikka täällä keskustelu (kuten tavallista) irtosi jo täysin aloitukseni pointista, se pointtini oli juurikin tuo, että miten minäkin voisin sietää kämppiselämää vuosia. Yritän neuvotella selviksi sellaiset säännöt ja ehdot, että voisin läheisyyttä ja romantiikkaa hakea muualta ja haluaisin, että tämä tapahtuu siis avoimin kortein ja rehellisyyden hengessä. Mies ei tätä ota kuuleviin korviinsa, vaan hänen reaktionsa näihin avauksiin on yleensä se, että hän suostuu tai ehdottaa jotain yhteistä tekemistä kerran. Ja siihen se jää. Mies ehkä kuvittelee, että siinä itsekin huomaan miten turhaa hassuttelua tällainen yhteinen aika tai muu juttelu kuin arki-asioiden vaatima on. Hän varmaan ajattelee, että kun vaan pelaa aikaa, niin pääsen yli tästä lapsellisesta vaiheestani. Mutta niitä vinkkejä ja näkökulmia tässä haenkin, että miten se katkeroitumisen voisi näiden ehtojen vallitessa välttää. Mun moraali ei kestä pettämistä eikä lapsen hyvinvoinnin vaarantamista erolla. Joten niiden jälkeen jäävä liikkumavara pitäisi mahdollisimman hyvin käyttää oman hyvinvoinnin edistämiseen.
ap
Jos mies on siis sellainen kuin kuvailet, eli ei väkivaltainen jne. niin sitten vain kerrot hänelle faktat, kuten kerrot meillekin täällä. Oleta, että hän on aikuinen myös.
Sanot siis, että tämä voi olla sinun puolestasi aivan mitä lapsellisuutta tahansa, mutta ohi se ei ole menemässä. Että olet tosissasi sen suhteen, että tämä suhde ei ole sinulle henkisesti riittävä, vaan oikeammin suorastaan vahingollinen. Kerrot myös, aivan rauhallisesti, että parin kerran kävelylenkit tai yhdessä prismassa käyminen ei tule muuttamaan mieltäsi tässä. Että todennäköisesti romanttinen hotelliviikonloppu ei enää riitä korjaamaan kylmyyttä ja etäisyyttä välillänne.
Kerro myös, että hän ei ole vanhempasi eikä edunvalvojasi, joten et tarvitse häneltä lupaa elämääsi siten kuin haluat elämääsi elää. Kerro, että voi olla, että hän itse ei sitten sitä kestä, että sinun elämääsi tulee uusia ulottuvuuksia, ehkä jopa uusia ihmisiä. Sano, että jos näin alkaa olemaan, eli hänen päänsä hajoilla, pitää siitä sitten keskustella uudemman kerran ja tietysti sehän onkin ihan uusi asia ja näkökanta.
Kerro, että haluat säilyttää tämän vähän, mitä teillä on, sijoitetun lapsen takia.
Älä tyrkyttele itseäsi ja seuraasi, vaan kerro, miten asiat ovat.
Nro 33 jatkaa vielä: täällä on viime aikoina ollut melkoisen hyvää keskustelua avioeroista. Niiden kaikkien lopputulema on asianosaisten kohdalta ollut suunnilleen se, että harmittelevat, miksi antoivat toisen kohdella itseään kuten se toinen teki.
Eli siis: mieti, miksi ajattelet, että tässä on kyseessä nyt asia, jonka miehesi voi sinulle antaa, eli asia, joka on hänen päätettävissään.
Tässä puhutaan nyt sinun elämästäsi, miksi ajattelet, että tarvitset miehen lupia elää sitä, kuten tahdot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei haloo, nyt valoja päälle i*iootti!!
Se lapsi tulee ihan varmasti traumatisoitumaan tuollaisesta "perhe-elämästä". Ero on ainoa oikea ratkaisu.
Kyllä, olin itse tuollainen lapsi. Ja kyllä, käyn edelleen 29-vuotiaana terapiassa sairaan lapsuudenkotini takia. Vanhemmat eivät ikinä puhuneet toisilleen, pelkkää huutoraivoamista tai viikkokausien mykkäkoulua.
Sen lapsen hyvinvointia pitää ajatella. Parisuhteet muuttuvat ajan myötä.
Minulla sama tilanne, mutta eri tilanne. Ollaan oltu miehen kanssa enemmän ja vähemmän kämppiksiä 10 vuoden ajan, ei mm. seksiä 10 vuoteen. En viitsi erota ja hajottaa lasten perhettä, ovat todella kiinni meissä kummassakin, koska tällä paikkakunnalla on aika vähän muita läheisiä. Pärjäisin taloudellisesti, mutta emme miehen kanssa kumpikaan pystyisi enää yksistään tarjoamaan tällaisia puitteita lapsille (asunto, harrastukset yms). Minun koko lähipiiri + suku asuu 500 km päässä, joten sinnehän minä haluaisin muuttaa, jos erottaisiin, mutta lapset jo teinejä, eivät he minnekään lähde ja pitkä välimatka isään olisi heille katastrofi. Tässä sitten kitkuttelen ja niin mieskin. Kaippa me rakastetaan toisia, mutta tämä on mennyt tällaiseksi. Ja eipä meidän lapset tästä tilanteesta ole kärsinyt. Ovat ihania, iloisia, empaattisia ja hyvin pärjääviä lapsia. Olenkin päättänyt, että eletään näin siihen asti, kunnes lapset muuttavat pois. Sitten mietin mitä tehdään. Kaikenlaisia suunnitelmia on pään sisällä, saa nähdä :)
Siinäpä mukava taakka lapselle: sinun takiasi jouduttiin sietämään. Niin kuin lapsella olisi jo tarpeeksi kuormaa. Ei, siihen vaan päälle tuollaista tekopyhää kylmyyttä.
Ei tarvimitään erota vaan ymmärtää,että elämä on just tuollaista. Olkaa aikuisia.
Olet ap kertonut tilanteesta avoimesti terapeutille ja saanut ohjeen pystyttää lapselle kulissi?
Tietysti saa, mutta kun en nyt pysty laittamaan omaa parastani lapsen tarpeiden edelle. Se oli pointtini.
ap