Lue keskustelun säännöt.
TE-toimiston mukaan minun pitäisi hakea työpaikkaa 40 kilometrin päästä ilman autoa. Kulkuyhteydet työpaikalle aivan järjettömät
23.04.2023 |
Työt alkaisivat kello 06.30.
Linja-auto täältä työpaikalle lähtisi kello 04.50 ja olisin 05.40 työpaikkakunnalla. Sitten pari kilometriä kävelyä sinne töihin.
Seuraava linja-auto lähtisi kello 06.30 eli en voi ottaa sitä.
Iltapäivällä on niin, että sopivin eka bussi lähtee kello 16.10. Siihen kello 15.10 bussiin en ehdi millään.
Kotona olisin siis kello 17.00. Kun olen herännyt neljältä niin 13 tunnin jälkeen olenkin vihdoin kotona.
Kommentit (749)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kummallista, että aina ne jotka sanoo "päivääkään en ole tuella ollut ja aina tehnyt TÖITÄ", ovat ne joilla on aina kovimmat mielipiteet näistä tuista. En ole ollut työttömänä yli 10 vuoteen, mutta ymmärrän hyvin ahdinkoa. Muistan itse kun sain sen 570e käteen, eikä sillä kyllä pärjännyt silloinkaan. Ja tuo työn perässä muuttaminen käy varmaan jollekkin, jolla ei ole omakotitaloa omistuksessa. Omalla kohdallani olisi mahdotonta muuttaa ja kuka huolehtisi talostani ja lämmityksestä(puu) jos olisin pois. Enkä suostuisi ottamaan mitä tahansa työtä vastaan. Minulla on kumminkin kokemusta ja koulutusta. Aina oletetaan, että työtön olisi nuori 18 - 25v juuri koulusta tullut velttoilija joka vaatii johtotason palkkaa ja kevyttä työtä. Unohdetaan kivasti ne 35 - 55v ihmiset, jotka ovat jo uraansa tehneet, eivätkä voi ottaa vastaan siivojan tai puhelinmyyjän työtä elämäntilanteen ja tason takia. Ja ne puhelinmyynnit ovat ihan huuhaata muutenkin. Ei sitä kyllä kukaan viitsi palata lähtöruutuun jos olet jo uraasi tehnyt ja kokemusta on.
Tukia ei leikata niin kuin nämä fasistit täällä huutelee.[/quoteTukia pitää leikata ja toivottavasti näin myös tehdään.Jos ei voi ottaa töitä vastaan koska on joku ihme "taso"niin tähän on todellakin tultava muutos
Ei töitä SAA vaikka ei olisi mitään "taso"vaatimuksia.
Ja jos olet korkeasti koulutettu keski-ikäinen, ei varsinkaan saa millään niitä "tasottomia" hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä "höpsis, 8000 euroa maksanut dieselini kulkee vallan mainiosti eikä ole tarvinnut korjata kertaakaan" -viestit oikein sopivat tähän ketjuun?
Luuletteko, että työttömällä on sukanvarressa se 8000 euroa vai mitä ihmettä?
Luuletko sinä että työssäkäyvällä on rahaa ostaa auto noin vain? Käteisellä. No ei ole.
Haetaan työpaikka, saadaan se ja sitten haetaan autolaina että päästään sinne töihin.
Näin toimii valtaosa työntekijöistä.Pitäisi siis ostaa auto päästäkseen työhön?
Maksetaan sillä työstä saadulla rahalla niitä auton osamaksuja, veroja, polttoainekuluja, huoltoja ym.
Jos lopputuoksena on, auton kuluihin menee suuri osa palkasta, onko hommassa mitään järkeä?
Käydä työssä, että voi ylläpitää autoa?
Aina on vaihtoehto muuttaa asumaan paikkaan, jossa julkinen liikenne toimii ja on työpaikkoja. Työnvieroksujat asuu korvessa ja vinkuu kun ei voi edes hakea työpaikkoja.
Katsos kun siihen yhteen tiettyyn työpaikkaan ei välttämättä kulje bussit vaikka itse asuisit linja-autoaseman naapurissa.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä sillä työmatkan pituudella on hurja ero jaksamiseen. Bussilla kotikaupunkini sisällä noin 45 minsaa oli vähemmän kuluttavampaa kuin reilun tunnin matka pitkän matkan bussilla. Tähän päälle vartin bussimatka kotoa linja-autoasemalle. Kyseessä oli vielä vuorotyö ja käytännössä koko päivä omat jalat alla. Eipä paljon naurattanut ilta-aamu-ilta-aamu vuorot. Iltavuoroon herännyt klo 8 jälkeen ja kotona noin klo 22. Ja sitten seuraavana päivänä pitää nousta noin klo 4. Lähtökohtaisesti jo maksimissaan 6h unta ja päälle fyysinen työ. Kyllähän tuon kesti, koska muuta ei ollut tarjolla mutta pidempiaikaisena varmasti ihan kamalaa. Saati jos olisi lapsia elämässä. Itse elelin onneksi vain yksin silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmatka päivittäin lähes 200km, ei autoa joten julkisilla mennään: kävellen -> dösä -> juna -> dösä -> kävellen. Matka-aika päivässä yhteensä vähän alta 6h. Palkka 1800€/kk.
Päädyin tähän viisi vuotta sitten koska työkkäri. Mitään muuta elämää ei ole kuin tämä "duuni"+työmatkat. Syön aamupalan junassa, illallisen junassa, jotain lounaan tapaista työpaikalla. Kotiin tullessa kaadun sänkyyn ja aamusta ylös jotta varttia vaille 8 duunipaikalla. Toisaalta, palkka on niin huono ettei sillä pystyisi mitään tekemään muutenkaan. Matkakulut rokottavat suurimman osan, ja loput menevät asumiseen ja ruokiin.
Asuntoa katsonut lähempää mutta silloin asumisen kulut ylittäisivät reippaasti tulot ja saldo olisi negatiivinen. Nyt säästöön jää noin 25€ kuukaudessa. Muita paikkoja hakenut heti alusta pitäen mutta ei onnistu koska nykyinen firma on iso tahra ansioluettelossa.
No voi vee, hae nyt lähialueelta vaikka siivousta ja toinen paikka lisäansioihin ja silti sulle jää enemmän rahaa ja vapaa-aikaa. Mikä järki, ei toi voi olla tottakaan. Työnantajako on saanu sut uskomaan että toi kannattaa?
Jos irtisanoudun, niin iskee karenssi ja menee loputkin tästä ns. elämästä. Olen hakenut, ja haen kokoajan töitä sen minkä pystyn mutta tilanne on se että jos kerron missä ollut viimeiset 5v niin en saa edes vastauksia, jos en, ihmetellään sitä mitä olen tehnyt viimeiset 5v.
Eikä siistijäksi noin vain mennä. Milläs ajalla kouluttautuisin kun duunipäivän ja matkojen jälkeen nipin napin ehtii nukkumaan? No, kirjastossa ehtii joskus käydä ennen kotiinlähtöä.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on nälkä, menetkö töihin 40 km.n päähän vai annatko itsesi nääntyä ruoanpuutteeseen?
Itsensä elättämisen tulisi aina olla ensimmäinen vaihtoehto.
Ja tämä työ- ja liikuntakykyisille ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä miten kulkuyhteydet on järjettömät?
Jos bussi on työpaikkakunnalla 5.40, on pari km kävelyä ja työt alkavat klo 6.30? Toihan on ihan loistava aikataulutus. Vaikka bussi olisi vähän myöhässä on hyvää aika kävellä. Töissä on sitten vähän kuuden jälkeen, sitten ehtii hyvin termarista juoda aamukahvit ja syödä mukaan otetut leivät ennen töiden alkua.
Sun mielestä on siis ok käyttää työmatkaan yli 1,5 tuntia joka aamu?
Miksei olisi? Hyvin harva asuu työpaikkansa vieressä.
Tuollainen ajallinen uhraus elämästä vaatii jo todella mielenkiintoisen ja henkisesti paljon antavan työn ja mielellään myös ihan muhkean palkan. Hanttihommat pienellä palkalla ei todellakaan motivoi käyttämään 2,5 h päivästä pelkkiin TYÖMATKOIHIN! Kyllä nyt joku arvo sillä omalla elämälläkin on, eikä niin, että käyt kotona vain nukkumassa ja muun ajan vietät paska*sa työssä ja työmatkalla. Tai ainakin mun elämä on niin aktiivista, että tuollaiseen elämään vaihtaminen kyllä söisi hyvin pian elämänilon. Ja ei, joku videoiden tuijotus tai kirjojen lukeminen/kuunteleminen bussissa 5 päivää viikossa ei sitä korvaa.
Niin. Elämässä kaikki pitää olla niin mukavaa. Niistä hanttihommistakin voisi vaikka poikia vakituinen työpaikka mutta kun se oma mukavuus ajaa kaiken edelle..
Ihmisarvo työnteolla? Ihminen joka voi hyvin on tuotteliaampi. Ei enää ole 40 luku. Ihmisten hyvinvointi on vähän niin kuin se pointti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis miksi ei voi muuttaa lähemmäs työpaikkaa? Jos syy on esim., että puolison työpaikka on nykyisessä asuinkunnassa, niin olisiko mahdollista muuttaa työpaikkojen puoliväliin?
Sain nykyisen työpaikkani 15 vuotta sitten. Asuin 30 kilometrin päässä työpaikasta ja työmatkaan kului kahdella bussilla 2 tuntia suuntaansa. Olen hyvin matkapahoinvointinen, joten tuollainen määrä bussissa istumista oksennus kurkussa oli täyttä tuskaa. Jaksoin sitä hullutusta kolme vuotta. Koska olen surkea kuski eikä yksityisautoilu muutenkaan istu arvomaailmaani, ainut vaihtoehto oli muuttaa lähemmäs työpaikkaa. Viimeiset 12 vuotta olen siis kulkenut 3 kilometrin työmatkaa (suuntaansa) kävellen. Ei tarvitse kulkea bussilla, ei tarvinnut hankkia autoa eikä tarvitse stressata että pitäisi jaksaa lähteä työpäivän jälkeen erikseen lenkille kun sekin hoituu siinä samalla. Olisihan sitä tietysti voinut vaikka irtisanoutua, mutta kuka hullu lähtee hyvästä ja kivasta työpaikasta jos asian voi järjestää muullakin tavalla.
Jos olisi tiedossa, että tulee olemaan tuossa paikassa töissä seuraavat 15 vuotta, niin totta kai kannattaisi harkita muuttoa. Mutta jos kyseessä on jokin tyypillinen muutaman kuukauden pätkätyö, ja vieläpä osa-aikainen sellainen, niin kuka ihme sellaisen takia muuttaisi minnekään?
Juu ei tietenkään silloin jos kyseessä on joku lyhytkestoinen pesti. Ei tullut edes mieleen että tässä mahdollisesti tarkoitettiin sellaista. Sori kun oletin väärin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella kauan sitten, opiskelijana, olin käymässä Bangokissa opintomatkalla: Siellä töihin mennään autolla, jonotetaan KAUAN ruuhkassa, varustuksena mm. veden/kahvinkeitin jne. koska matkaan kuluu AIKAA... Nykyään Suomessa, pääkaupunkiseudulla: Jos asut paikassa x ja menet paikkaan Y, matka-aika julkisilla voi helpostti olla tunti suuntaansa. Omalla autolla ehkä puoli tuntia ja risat, koska jonotus, ehkä paljon enemmänkin . Viisi kertaa viikossa käytät tuntikaupalla aikaa siihen, että et voi tehdä mitään muuta kuin odottaa, jonottaa...
Viime kesänä olin määräaikaisessa tehtävässä, jossa matka oli VAIN noin parikymmentä minuuttia suuntaansa, ei vaihtoja. Luksusta.
Vaikka pääkaupunkiseudulla matka olisi periaatteessa lyhyt, ALLE 10 km, siihen voi tuhrautua käsittämättömästi aikaa, SEKÄ julkisilla ETTÄ omalla autolla.
Älytöntä. Lyhytaikaisesti se menee iihan hienosti, mutta jos vuodesta toiseen pitää käyttää iso osa valveillaoloajasta matkustamiseen, ilman toivetta mistään paremmasta...
Tiedän, olen etuoikeutettu: Toukokuussa aloitan pestissä, jossa matka-aika on ainostaan puolisen tuntia suuntaansa: Se oli iso syy, ,miksi juuri siihen hakeuduin. Kuitenkin: Joka ikisen työssäkäyvän kannattaisi miettiä, mihin hintaan itsensä myy: Paljonko oikeasti vuorokaudesta/viikosta jää itselle aikaa? Mihin elämä valuu? Jos NYT pinnistelee äärirajoilla, saako sen avulla ostettua tulevaisuudessa ok-sopparin? Vai tuhraako omasta elämästään ison osan kököttämiseen autossa/junassa/bussissa/jossain välineessä turhautuneena... Ei, en halua kannustaa hanskojen tiskiin lyömiseen vaan miettimiseen, mitä voisi muuttaa: Toinen työpaikka? Muutto? Koulutus? Jotain muuta...? Olen itse maksanut aika kipeitä oppirahoja: Päiväkodissa aina ihmeteltiin, miksi ÄITI ei ehdi hakea lapsia tai vanhempainiltoihin... Nyt se ongelma poistunut vuosien myötä, siksi suosittelisin muita olemaan minua fiksumpia: muiden vaihtoehtojen selvitys!
Vierailija kirjoitti:
Onko niin, että jos muuttaa jonnekin korpeen, ei ikinä enää tarvitse mennä töihin? Ja työpaikan pitäisi olla kävelymatkan päässä?
Jos työpaikkoja ei ole eikä tule tulevaisuudessakaan ilmaantumaan niin lähelle asuntoa, että voisi kuvitella menevänsä töihin, niin harkitsisin kyllä muuttamista lähemmäksi työpaikkoja. Tai tosiaan ilmoittaisin, etten ole käytännössä työmarkkinoiden käytettävissä.
Useimmiten nämä 40 km:n päähän työosoituksen saaneet eivät suinkaan asu korvessa, vaan kyseessä voi olla esimerkiksi pieni kaupunki, josta saa työosoituksen toiseen pieneen kaupunkiin. Molemmissa olisi kyllä työttömiä,joille kyseisen paikan voisi osoittaa, mutta työkkäri voi tarjota kaupungista A työtä kaupungissa B asuvalle, ja samaan aikaan siellä kaupunsissa A asuvalle paikkaa kaupungissa B. Järkevämpää olisi ollut tietenkin tarjota paikkaa sille, joka jo asuu kyseisellä paikkakunnalle, mutta se ei mene työkkärin kohdalla aina niin. Ja nuo työkkärin työosoitusket EIVÄT ole sellaisia, joita osaa tehdä vain muutama ihminen koko maassa, ja siksi tätä Harvinaista Asiantuntijaa täytyy lähteä hakemaan 40 km:n päästä. Tällaisia työmatkoja voi kyllä olla niillä Harvinaisilla Asiantuntijoillakin, mutta heidät rekrytään toista kautta, ja he saavat niin hyvät työehdot, että pitkä työmatka kompensoituu - esim. työmatka katsotaan työajaksi, ja sitten siinä pendelöidessä tehdään jotain duuneja, tai sitten saa pitää vaikka 3-4 etätyöpäivää, ja saa vähän lisäkorvausta pitkistä työmatkoista. Mutta työkkärin tarjoamat työt ovat paskaduuneja, joissa on huonot ehdot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis miksi ei voi muuttaa lähemmäs työpaikkaa? Jos syy on esim., että puolison työpaikka on nykyisessä asuinkunnassa, niin olisiko mahdollista muuttaa työpaikkojen puoliväliin?
Sain nykyisen työpaikkani 15 vuotta sitten. Asuin 30 kilometrin päässä työpaikasta ja työmatkaan kului kahdella bussilla 2 tuntia suuntaansa. Olen hyvin matkapahoinvointinen, joten tuollainen määrä bussissa istumista oksennus kurkussa oli täyttä tuskaa. Jaksoin sitä hullutusta kolme vuotta. Koska olen surkea kuski eikä yksityisautoilu muutenkaan istu arvomaailmaani, ainut vaihtoehto oli muuttaa lähemmäs työpaikkaa. Viimeiset 12 vuotta olen siis kulkenut 3 kilometrin työmatkaa (suuntaansa) kävellen. Ei tarvitse kulkea bussilla, ei tarvinnut hankkia autoa eikä tarvitse stressata että pitäisi jaksaa lähteä työpäivän jälkeen erikseen lenkille kun sekin hoituu siinä samalla. Olisihan sitä tietysti voinut vaikka irtisanoutua, mutta kuka hullu lähtee hyvästä ja kivasta työpaikasta jos asian voi järjestää muullakin tavalla.
Jos olisi tiedossa, että tulee olemaan tuossa paikassa töissä seuraavat 15 vuotta, niin totta kai kannattaisi harkita muuttoa. Mutta jos kyseessä on jokin tyypillinen muutaman kuukauden pätkätyö, ja vieläpä osa-aikainen sellainen, niin kuka ihme sellaisen takia muuttaisi minnekään?
Juu ei tietenkään silloin jos kyseessä on joku lyhytkestoinen pesti. Ei tullut edes mieleen että tässä mahdollisesti tarkoitettiin sellaista. Sori kun oletin väärin. :)
Luuletko, että työkkärin työosoitukset ovat jotain eläkevirkoja? hah.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa ymmärtää hyvin, miksi jotkut ovat pitkäaikaistyöttömiä. Aina on tekosyitä ja selityksiä. Minun perheessäni, suvussani ja tuttavapiirissäni toimitaan toisin. Auto ostetaan tietysti, vaikka velaksi. Tai muutetaan työn lähelle, vaikka osa perheestä jäisi muualle. Pätkätyökin kelpaa. Kerätään kokemusta ja suhteita. Opiskellaan lisää. Tärkeintä on pysyä liikkeessä. Koko ajan etsitään parempaa työtä, ja sitähän löytyy, kun kokemusta kertyy. Yli kolmekymppisistä tutuistani ei kukaan ole työtön, ja palkat nousevat kokemuksen myötä. Neuvoni työttömille: älä pysähdy, älä odota palvelua kotiisi vaan toimi. Aloita pohjalta ja kiipeä ylöspäin.
Teidän suvussa siis ihminen on ensisijaisesti työntekijä, ja työ menee ihan kaiken edelle? Kyllä minusta ainakin on ihan sairasta pitää itsestäänselvyytenä, että työn takia jopa hajoitetaan perhe ja luovutaan lapsista. Olisin itse kyllä mieluummin työtön kuin muuttaisin yksin eri paikkakunnalle ja jättäisin lapset. He ovat kuitenkin lapsia vain vähän aikaa ja koen, etä heidän oikeutensa yhteiseen aikaan ja yhteiseen elämään omien vanhempien kanssa painaa vaakakupissa enemmän kuin jonkun työnantajan intressi saada työntekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkäaikaistyötön 45 v eikä ole koskaan ollut varaa ajaa ajokorttia. Ei täällä pk seudulla kaikilla korttia ole. ihne huutelua tuo auton ostaminen ihmiselle joka ei ole vielä ole tullut edes valituksi saati aloittanut työssään. työmarkkinatuella ei tosiaan autoja ostella.
Lopeta valehteleminen.
Ajokortin hankinta ei ole talousongelma, siihen saa lainaa, jopa pikavippi riittää. Autokoulut tarjoaa parhaimmillaa jopa 36kk maksuaikaa (CAP). Voi maksaa sen tulevasta palkasta, siihen riittää jopa ensimmäinen tilipäivä.
Suomessa on 3,74 miljoonaa ajokorttia. Kaikki saavat, jotka haluaa ja on asenne kohdillaan.
Onko Suomessa joku todella niin tyhmä, että valitsee loppuikäisen työttömyyden koska ei halua/ole muka rahaa suorittaa ajokorttia?
No mutta jos henkilöllä ei ole rahaa ajokorttiin, niin mitä hän voi tehdä? Ei sitä nyt voi alaa ihmisiä ryöstämäänkään ajokorttirahat saadakseen. Eikä rahaa missään puussa kasva, josta voi käydä poimimassa. Moni ihminen joutuu rahan puuttumisen vuoksi luopumaan monista asioista, ja joku joutuu luopumaan ajokorttihaaveista. Ja jos työkkärin tyrkyttämä työ on joku huonopalkkainen hanttihomma, niin ei sillä palkalla välttämättä ole varaa hankkia ajokorttia saati ostaa autoa tai edes ylläpitää sitä. Auton pitäminen tulee aika kalliiksi, ja jos palkka on huono, ei raha yksinkertaisesti riitä siihen.
Noita autonostoideoita on tietysti helppo heitellä, kun omasta palkasta jää verojen jälkeen tonneja käteen - mutta veikkaanpa, että noissa työkkärin työosoituksissa voi palkasta jäädä verojen jälkeen niin vähän käteen, että joutuu jopa ruokaostoksilla laskeskelemaan rahoja. Ei siinä oikein yksityisautoilijaksi pysty ryhtymään.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole selitys. Itsellä aikoinaan on ollut kaksi kertaa pitkäaikainen työ, jossa pelkkä bussin vaihto - odotus kesti yli 2 h päivässä joka arkipäivä ja matkat päälle. Aamulla lähdin aikaisin kun työ alkoi klo 07 ja illalla vasta klo 18.00 jälkeen kotona. Omaan autoon ei ollut varaa.
Toisessa työssä kävelin päivän mittaan jopa 10 km työmatkoja kun ei kulkenut bussit ja kohteet oli missä milloinkin. Ei ollut pyörää eikä autoa.
Pari vuotta on vaikka heinäseipäänä ja hakee parempaa työtä.
Oletat nyt jotenkin, että kyse on laillasi perheettömästä henkilöstä. Tuollaisiin työaikoihin pitää jo olla toisen vanhemman suostumus, että on valmis yksin ylläpitämään perhettä sinun toimiessasi heinäseipäänä.
Sanomattakin selvää, että pienten lasten yh:na tuossa ei olisi niin mitään järkeä. Ei kyllä muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia ostaa auto töiden takia.
Ei muuten ole.
On taloudellisesti järjetöntä ostaa 10 000-20 000 euroa maksavaa käytettyä autoa käydäkseen töissä pystyäkseen maksamaan auton osamaksut, polttoaineet, verot, huollot ym autoilun kulut.
Kuka stanan idiootti käy työssä saadaksen kasan ruosteista rautaa parkkipaikalle`?
3000€ auto on toiminut ihan hyvin jo vuosia, olisko jo 4 vuotta. Kerran jarrupalat uusittu, muutaman kympin maksoi. Jokapäivä töihin.
Ei tarvii tulla selittämään, että ei voi ottaa työtä vastaan kun auton hankinta on työlästä ja kallista.
Ei ole. Asenne on väärä.
AP:llä on väärä asenne työhön. Joskus loppuu veronmaksajilta rahat ja nämä valittajat ja töiden vieruksijat joutuvat töihin, vaikka kävellen se 40 km, jos eivät muuta ymmärrä asiansa eteen tehdä.
Ei se niin nopeasti tapahdu. Ap tuskin enää on työikäinen silloin, kun niin käy.
Vierailija kirjoitti:
Autoton pitkäaikaistyötön kirjoitti:
Millä rahalla pitkäaikaistyötön muka saa ostettua sen auton, kun rahat riittää tuskin vuokraan, ruokaan, lasten elatusmaksuihin ja muihin välttämättömiin menoihin. Lainaa ei saa, kun luottotiedot ovat menneet pitkäaikaistyöttömyyden myötä, kun edellä mainittu yhtälö on negatiivinen.
Luottotiedot ovat menneet juuri sen vuoksi, että työkkäristä on mätkäisty 3 kk karenssi sen vuoksi, ettei siihen mennessä pitkäaikaistyöttömällä ollut varaa autoon, kun se auto olisi pitänyt olla jo käytössä, eikä vasta seuraavalla viikolla, joten se työpaikka meni nopeasti jollekin toiselle, jolla jo oli auto ennalta käytössä.
On ensin päästävä töihin ja pystyttävä säästämään rahat autoon, lyhyet pätkäsilpputyöt eivät riitä, vaan on ensin päästävä pitkäaikaiseen riittävän hyväpalkkaiseen työhön, jotta saa säästettyä siihen autoon. Lisäksi sen auton ylläpito (toistuvat korjaukset jne.) tulee niin kalliiksi, ettei hyvin pienipalkkaisella ole siihen varaa, eikä varsinkaan sen ulosoton jälkeen.
Työkkärit ovat tuhonneet monen ihmisen elämän, tuhoamalla pitkäaikaistyöttömän luottotiedot esim. tämän kaltaisin menetelmin, kun työttömällä ei ole ollut omaa autoa käytössä.
Pienipalkkaisilla ja työttömien perheillä ei ole varaa kahteen autoon. Perheen auto on jo päivittäin käytössä toisen puolison työmatkoihin, eikä perheellä enää ole varaa toiseen autoon. Jomman kumman puolisoista on saatava työpaikka, minne pääsee ilman omaa autoa, jotta toinen voi käydä siellä omaa autoa vaativassa työpaikassa. Samaa matkaa ei aina pääse kulkemaan kun työpaikat ovat eri paikkakunnilla eri suunnissa, ja työajat ovat joka tapauksessa täysin erit.
Luottotietojen menetys on kyllä aina ihan omaa syytä, siitä on turha syyttää muita. Taloudenhallinta on omalla vastuulla. Jos tulot pienenevät niin sitten vähentää kuluja vastaavasti ja tarvittaessa ottaa vaikka järjesyelylainaa ENNEN kuin maksamattomien laskujen takia menee ne tiedot. Ikävää toki jos näin on päässyt käymään, sitten on vaan räpisteltävä jotenkin vaikeuksien yli. Mutta varmaan silloinkin sen tonnin halpaan autoon saa jostakin viritettyä, lainaamalla sukulaisilta tai ennakkopalkkana työnantajalta monessa tapauksessa. Jos siis oikeesti haluaa töihin ja tienaamaan.
Saako kaikista töistä palkkaennakkoa? Onko kaikilla sukulaisia, joilta voi lainata rahaa autoon? Onko kaikilla palkoilla muuten varaa ylläpitää autoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis miksi ei voi muuttaa lähemmäs työpaikkaa? Jos syy on esim., että puolison työpaikka on nykyisessä asuinkunnassa, niin olisiko mahdollista muuttaa työpaikkojen puoliväliin?
Sain nykyisen työpaikkani 15 vuotta sitten. Asuin 30 kilometrin päässä työpaikasta ja työmatkaan kului kahdella bussilla 2 tuntia suuntaansa. Olen hyvin matkapahoinvointinen, joten tuollainen määrä bussissa istumista oksennus kurkussa oli täyttä tuskaa. Jaksoin sitä hullutusta kolme vuotta. Koska olen surkea kuski eikä yksityisautoilu muutenkaan istu arvomaailmaani, ainut vaihtoehto oli muuttaa lähemmäs työpaikkaa. Viimeiset 12 vuotta olen siis kulkenut 3 kilometrin työmatkaa (suuntaansa) kävellen. Ei tarvitse kulkea bussilla, ei tarvinnut hankkia autoa eikä tarvitse stressata että pitäisi jaksaa lähteä työpäivän jälkeen erikseen lenkille kun sekin hoituu siinä samalla. Olisihan sitä tietysti voinut vaikka irtisanoutua, mutta kuka hullu lähtee hyvästä ja kivasta työpaikasta jos asian voi järjestää muullakin tavalla.
Jos olisi tiedossa, että tulee olemaan tuossa paikassa töissä seuraavat 15 vuotta, niin totta kai kannattaisi harkita muuttoa. Mutta jos kyseessä on jokin tyypillinen muutaman kuukauden pätkätyö, ja vieläpä osa-aikainen sellainen, niin kuka ihme sellaisen takia muuttaisi minnekään?
No jos on muutaman kuukauden pesti niin ottaa siksi aikaa herranjestas vuokrakämpän.
Toki, jos palkka on niin hyvä, että sillä maksaa sekä varsinaisen asunnon kulut, väliaikaisen asunnon vuokran että elämisen :) Mahtaako työkkärin työosoituksissa olla näin?
Vierailija kirjoitti:
Lopeta valehteleminen.
Ajokortin hankinta ei ole talousongelma, siihen saa lainaa, jopa pikavippi riittää. Autokoulut tarjoaa parhaimmillaa jopa 36kk maksuaikaa (CAP). Voi maksaa sen tulevasta palkasta, siihen riittää jopa ensimmäinen tilipäivä.
Suomessa on 3,74 miljoonaa ajokorttia. Kaikki saavat, jotka haluaa ja on asenne kohdillaan.
En tiedå, mistä perähikiältä sinä olet, mutta yksikään yritys ei anna työttömälle ja ensi kuussa ehkä töihin koeajalle menevälle lainaa/osamaksuja.
Pk-seudulla voi joutua maksamaan jo pysäköintipaikastakin 50-120 eur/kk ja mahdollisesti molemmissa päissä. Millään hanttihommalla ei järkevä ihminen missään päin satsaa ajokorttiin, huoltoa vaativaan velkaromuun ja pysäköintipaikkaan, kun vakityöstä ei ole varmuutta. Eikä näihin saisi lainarahaakaan.
Itse käytän julkisia Espoo-Hki, ja päivässä työmatkaan kuluu 2h 30 min. Enempään en suostuisi ikinä, täytyisi jo olla hyvä työ. Sellaisia ei työkkärin kautta tarjota.
Aloittajalle: Esitä kiinnostunutta, hae ja jos kävisi niin, että haastatteluun pääsisit, pystyt hoitamaan homman haluamallasi tavalla. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa ymmärtää hyvin, miksi jotkut ovat pitkäaikaistyöttömiä. Aina on tekosyitä ja selityksiä. Minun perheessäni, suvussani ja tuttavapiirissäni toimitaan toisin. Auto ostetaan tietysti, vaikka velaksi. Tai muutetaan työn lähelle, vaikka osa perheestä jäisi muualle. Pätkätyökin kelpaa. Kerätään kokemusta ja suhteita. Opiskellaan lisää. Tärkeintä on pysyä liikkeessä. Koko ajan etsitään parempaa työtä, ja sitähän löytyy, kun kokemusta kertyy. Yli kolmekymppisistä tutuistani ei kukaan ole työtön, ja palkat nousevat kokemuksen myötä. Neuvoni työttömille: älä pysähdy, älä odota palvelua kotiisi vaan toimi. Aloita pohjalta ja kiipeä ylöspäin.
Teidän suvussa siis ihminen on ensisijaisesti työntekijä, ja työ menee ihan kaiken edelle? Kyllä minusta ainakin on ihan sairasta pitää itsestäänselvyytenä, että työn takia jopa hajoitetaan perhe ja luovutaan lapsista. Olisin itse kyllä mieluummin työtön kuin muuttaisin yksin eri paikkakunnalle ja jättäisin lapset. He ovat kuitenkin lapsia vain vähän aikaa ja koen, etä heidän oikeutensa yhteiseen aikaan ja yhteiseen elämään omien vanhempien kanssa painaa vaakakupissa enemmän kuin jonkun työnantajan intressi saada työntekijä.
Varsinkin, kun sillä työnantajalla olisi todennäköisesti liuta potentiaalisia työntekijöitä ihan lähiseudullakin!
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä laiskaksi haukkujista olisi oikeasti valmis samaan? Heräämään neljältä aamulla joka arkipäivä? Eihän tuossa jää mitään elämää jäljelle. Ja miten tuohon jonkun perhe-elämän sovittaisi?
Ja ajokorttia ei välttämättä saa esimerkiksi epilepsian takia. Ja epileptikotkin käy ihan normaalisti töissä.
Totuus on, että heistä kukaan ei itse olisi valmis tekemään sitä. He vaan inhoavat omaa elämäänsä ja työtään ja haluaisivat, että jollain muulla olisi vielä kurjemmat oltavat, jolloin voisivat lohduttaa itseään, että no eivät itse sentään kaikkein pohjimmalla ole.
En ole ap, mutta haen koko ajan ihan minimipalkkaisiakin töitä. Asun paikassa, josta on keskustaan 20 km. Suurin osa työpaikoista on keskustassa tai sen liepeillä. Omalla autolla sen ajaisi vartissa, bussilla matkaan menee 45 minuuttia per suunta. Olen siitä ihan tietoinen ja totta kai hyväksyn, että kyseinen työmatka on vain osa elämää.
En silti hakenut töihin paikkaan, jonne olisi pitänyt matkustaa vielä toisella vaihtobussilla ja olla paikalla monta tuntia ennen töiden alkua. En koe menettäneeni yhtään mitään, kun jätin siihen hakematta. Todennäköisesti en olisi sitä paikkaa saanutkaan, kuten en ole saanut näitä kymmeniä muitakaan, joita haen koko ajan.