Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä myötätuntoa näitä ylisuuria asuntolainoja ottaneita kohtaan?
22.04.2023 |
Ensin mainostettiin ja kehuttiin kaikkialla, miten halpaa oman asunnon ostaminen on ja ihmiset ottivat ihan ylisuuria lainoja. Vaikka viranomaiset varoittelivat.
Nyt sitten ainakin Hesari on täynnä näitä vinkujia, joita harmittaa kun huoleton elämä Kalliossa tai Kalasatamassa loppuu kun pitääkin ihan oikeasti maksaa sitä ylisuurta asuntolainaa ja aloittaa yhtiölainan lyhennyksetkin.
Kommentit (85)
En ole vahingoniloinen, mutta nollakorkoaika oli sairas markkinahäiriö josta onneksi pääsimme vihdoin. Nyt olemme jo vähän terveemmällä pohjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko tehnyt koskaan mitään, mikä sillä hetkellä on tuntunut hyvältä ajatukselta ja jälkeenpäin ei ihan niin? Pettänyt, aiheuttanut onnettomuuden, sijoittanut huonoihin osakkeisiin? Luottanut väärään ihmiseen, antanut kohdella itseäsi huonosti töissä? Sanonut jotain harkitsematonta ja loukannut toista? Langennut huijarin uhriksi, valinnut väärän koulutuksen, tehnyt lapsen väärän ihmisen kanssa?
Myötätunto ei poista ihmisen vastuuta omista valinnoistaan, se ainoastaan tekee elämän siedettävämmäksi meille kaikille. Ihminen, joka tuntee tarvetta lyödä lyötyä, on armoton myös itselleen.
Erityisesti pk-seudulla asunnon ei tarvitse olla kummoinen ollakseen kallis, ja vuokrataso heijastelee asuntojen arvoa. Maksat joko itsellesi tai jollekin toiselle, eikä tarjolla ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Korkojen nousu oli odotettavissa jollain aikavälillä, ja itse otin korkokaton. (Sitäkin muuten arvosteltiin, koska käsi ylös, kuka osasi ennustaa koronan ja Ukrainan sodan?) Harva osasi odottaa näin nopeaa muutosta.
Vaikka inflaation nousu yhtä aikaa korkotason nousun kanssa on yllättänyt monet, niin silti vain harva on vielä todellisissa vaikeuksissa. Ne, jotka ovat, ovat varmasti tietoisia valintojensa huonoudesta ilman erillistä muistuttelua.
En ymmärrä ihmisiä, jotka tuntevat tarvetta korostaa omaa ylemmyyttään hinkkaamalla epäonnistumista toisen naamaan. "Oma syys, mitäs läksit" voisi olla monen suomalaisen slogan - ankea sellainen. Itse olen lama-ajan lapsi ja kadehdin ihmisiä, jotka eivät elämäänsä pelon ohjaamana. Joskus siitä joutuu maksamaan oppirahoja, mutta niin me kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne vahingoniloa asuntovelallisia kohtaan ja olen itsekin sellainen. Ennemmin pitäisi kysyä, miksi pankit ovat myöntäneet niin jumalattomia lainoja...
Itse ostin suosiolla tämän ensiasuntoni lähiöstä, yliopiston läheltä. Mullekin tyrkytettiin yli 200000 € lainaa, vaikka nettopalkkani on 1800 €/kk. Asuntoni on edullinen, ja tarvittaessa on helppo myydä tai laittaa vuokralle: yliopisto takaa varmat asukkaat/vuokratuoton.
Useampi ystäväni on nyt kusessa ylisuurten lainojensa kanssa, vaikka maksajia olisi kaksi. Jos pariskunnan kummallakin on nettopalkka sama kuin mulla, niin ei sillä lyhennellä 350000 € lainoja edes näin matalilla koroilla.
Ja sun mielestä aikuisilla ihmisillä ei ole mitään vastuuta omista valinnoistaan?
Ei tässä ole kyse mistään vahingonilosta asuntovelallisia kohtaan, vaan siitä, että on omituista että jotenkin yhtäkkiä epärealistinen isoja lainoja ottaneita pitäisi sääliä. Mikä heitä esti toimimasta kuten sinä, eli suhteuttamatta ottamaansa lainaa tuloihinsa?
Ja voi olla, että eri puolillla maata tästä puhutaan eri tavoin, mutta ainakin Hesari on ollut jo pari kuukautta pullollaan näitä liian suuria lainoja ottaneita itkemässä, kun ei voi enää matkustella ja ostella merkkivaatteita kuten ennen, kun esimerkiksi yhtiölainan lyhennysvapaa on loppunut. Ihan kuin se olisi voinut tulla kenellekään yllätyksenä, että jos kerrotaan, että taloyhtiöllä on valtava laina joka kohdistuu sen jokaiseen asunto-osakkeeseen, ja että sen lyhennysvapaa loppuu 3-5 vuotta talon rakentamisen jälkeen, niin silloin se lyhennysvapaa tosiaan joskus loppuu. Ja ihan samoin jokaiselle kerrottiin, että korot tulevat nousemaan.
Kuka sanoi että pitäisi sääliä? En ainakaan tästä keskustelusta löydä.
Synonyymit: myötätunto
sääli, sympatia, myötäeläminen, empatia, myötätuntoisuus, surkuttelu.
Ja kyllähän jo tässä keskustelussa useampi ilmoitti, että kyllä tuntevat myötätuntoa, eli säälivät.
No minäpä pyydän anteeksi tuntemani myötätunnon puolesta ja toivon ettei se ole kovin pahasti sinulta pois. Lähetän kuitenkin myös jaksuhalin.
Säälillä ja myötätunnolla on elämää suurempi vivahde-ero.
Jaxuhalit sulle, ehkä tsemppaat sen verran että opettelet suomea. Voit aloittaa vaikka sen opettelemisesta, mikä on synonyymi.
Se, että sinä olet eri mieltä jonkin sanan merkityksestä kuin suomen kielen kielioppi tarkoittaa muuten ihan sitä, että olet väärässä.
Myötätunto tarkoittaa täsmälleen samaa asiaa kuin sääli.
Lainaa ottaessa pitää laskea tarkkaan kulut ja myös sinne saakka, kun uuden asunnon velkaosuutta aletaan lyhentää. Tämä on tärkeää. Silloinhan ne maksut todella nousevat.
Jos niihin on varautunut, ei pitäisi hätää olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne vahingoniloa asuntovelallisia kohtaan ja olen itsekin sellainen. Ennemmin pitäisi kysyä, miksi pankit ovat myöntäneet niin jumalattomia lainoja...
Itse ostin suosiolla tämän ensiasuntoni lähiöstä, yliopiston läheltä. Mullekin tyrkytettiin yli 200000 € lainaa, vaikka nettopalkkani on 1800 €/kk. Asuntoni on edullinen, ja tarvittaessa on helppo myydä tai laittaa vuokralle: yliopisto takaa varmat asukkaat/vuokratuoton.
Useampi ystäväni on nyt kusessa ylisuurten lainojensa kanssa, vaikka maksajia olisi kaksi. Jos pariskunnan kummallakin on nettopalkka sama kuin mulla, niin ei sillä lyhennellä 350000 € lainoja edes näin matalilla koroilla.
Ja sun mielestä aikuisilla ihmisillä ei ole mitään vastuuta omista valinnoistaan?
Ei tässä ole kyse mistään vahingonilosta asuntovelallisia kohtaan, vaan siitä, että on omituista että jotenkin yhtäkkiä epärealistinen isoja lainoja ottaneita pitäisi sääliä. Mikä heitä esti toimimasta kuten sinä, eli suhteuttamatta ottamaansa lainaa tuloihinsa?
Ja voi olla, että eri puolillla maata tästä puhutaan eri tavoin, mutta ainakin Hesari on ollut jo pari kuukautta pullollaan näitä liian suuria lainoja ottaneita itkemässä, kun ei voi enää matkustella ja ostella merkkivaatteita kuten ennen, kun esimerkiksi yhtiölainan lyhennysvapaa on loppunut. Ihan kuin se olisi voinut tulla kenellekään yllätyksenä, että jos kerrotaan, että taloyhtiöllä on valtava laina joka kohdistuu sen jokaiseen asunto-osakkeeseen, ja että sen lyhennysvapaa loppuu 3-5 vuotta talon rakentamisen jälkeen, niin silloin se lyhennysvapaa tosiaan joskus loppuu. Ja ihan samoin jokaiselle kerrottiin, että korot tulevat nousemaan.
Kuka sanoi että pitäisi sääliä? En ainakaan tästä keskustelusta löydä.
Synonyymit: myötätunto
sääli, sympatia, myötäeläminen, empatia, myötätuntoisuus, surkuttelu.
Ja kyllähän jo tässä keskustelussa useampi ilmoitti, että kyllä tuntevat myötätuntoa, eli säälivät.
Myötätunto on eri asia kuin sääli. Jos jollain on käsi kipsissä onnettomuuden takia, niin häntä kohtaan voi tuntea myötätuntoa huonon onnen takia. Jos joku on "säälittävä tapaus", se tarkoittaa enemmänkin sitä että hän on ryssinyt asiansa aivan omaa tyhmyyttään.
"on ryssinyt asiansa aivan omaa tyhmyyttään"
Kuten ovat tehneet ihmiset, jotka ottivat liian suuria asuntolainoja kaikkien asiantuntijoiden varoituksista huolimatta. Vai meinaatko, että se asuntolaina lipsahti heidän tililleen jotenkin onnettomuuden kautta, heidän sitä edes huomaamattaan, eikä heillä ollut sen ottamisen kanssa mitään tekemistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen valtavan vahingoniloinen. Itse otin korkokaton :)
Onhan se heikko itsetunto, jos pitää mammonalla yrittää nostaa sitä. Joo, veli kyllä opiskeli DI:n tutkinnon, minäpä perushoitaja ostaa päräytän kalliin asunnon ja näytän sille. Avioero tulee lähes aina ja muuta kurjuutta päälle, joten koulua kannattaisi käydä sen verran, että osaa korko- ja prosenttilaskut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle riittäisi täällä PKS ihan vaan joku noin 100k asuntolaina kun en etsi prameutta tai katso aluetta. Siltikin joutuisin maksamaan noin 200-300€/kk pelkkiä korkoja ja lisäksi vähintään 200€/kk vastiketta päälle. Sellaista rahaa mitä ei takaisin saa. Pienehköstä vaatimattomasta asunnosta (yksiöstä), johon voi olla putkiremppaa jne tulossa jolloin vastiketta joutuu maksamaan vielä enemmän. Ei olla kaukana siitä että 1000€/kk menee rahaa "kaivoon" kun noi vastikekulut voi helposti olla lähemmäs 500€/kk.
En siis näe tässä hyötyjä vuokralla asumiseen verrattuna. Säästää voi muutenkin kuin lainaa maksamalla.
On mulla. On valitettavan paljon ihmisiä, jotka on ihan lapsesta asti kasvatettukin siihen, että otetaan kaikki, mitä vaan ikinä saa. Kun aikoinaan ostin tämän asunnon ja kävin kyselemässä eri pankeista lainoja, mulle olisi myönnetty yhdestä pankista tuplaten se summa, minkä lopulta otin. Joku toinen toisenlaisella taustalla olisi ottanut sen suurimman lainasumman. Markkinamiehet myy mitä tahansa ja kenelle tahansa kuka vaan ostaa. Pankitkin ovat markkinamiehiä, tosin nyt eivät enää myy mitä tahansa kenelle tahansa.
Ymmärrän myös sen, että nykymaailma on erilainen kuin maailma silloin, kun mä otin asuntolainan. Nyt eletään tässä hetkessä eikä "sitten kun "-elämää. Sitten kun on asuntolaina maksettu, sitten kun lapset ovat aikuisia, sitten kun olen eläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole hetkeäkään ajatellut muiden asumisjärjestelyjä tai niihin liittyviä velkoja.
Asunnonvaihtajilta vaadittiin vielä 80-luvullakin 30 %:n omarahoitusosuus, jotta sai asuntolainaa. Silloin olikin korkeat korot, mutta inflaatio söi lainaakin.
Miksi nyt annetaan persaukisille järkyttäviä asuntolainoja, jossa on myös yhtiöön liittyvä riski, omasta luottoriskistä puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku on ilmaissut vähänkin halveksuvansa sitä, että muunlainen asuminen on ankeaa, alaluokkaista ja köyhää, niin ei ole minkäänlaiset sympatiat sellaisen puolella. Siinäpä nyt kokoaa maallista mammonaa vyö kireällä.
Omistusasuminen on ehkä ainoa iso asia, jota en ole tässä elämässä saanut. Aika paljon muuta hyvää on siunaantunut. Vähän on harmittanut, mutta tämän kanssa on oppinut elämään. Puolison lähimmiltä sukulaisilta tullut rivien välinen viesti on kyllä ollut sellaista, että en olisi halunnut heiltä kuulla sellaista. Kuuluvat parempiosaisiin ja viime vuonna se kyllä tuli puheissa esiin. En arvosta heitä enää niin kuin ennen.
Mitään en mukaani saa kun täältä lähden. Usko Kristukseen on silloin ainoa joka kestää.
En tiedä kenelle niitä ylisuuria lainoja on myönnetty. Itselläni on neljän tonnin nettotulot kuussa ja kun aloin etsiä asuntoa Helsingistä, säästössä 100.000 edellisen asunnon myynnistä. Lainaa annettiin 220.000 eikä senttiäkään enempää. Joku niitä miljoona-asuntoja kuitenkin on koko ajan ostanut. On täytynyt olla valtavat tulot ja valtava omarahoitus. Miten he ei muka nyt pärjää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kenelle niitä ylisuuria lainoja on myönnetty. Itselläni on neljän tonnin nettotulot kuussa ja kun aloin etsiä asuntoa Helsingistä, säästössä 100.000 edellisen asunnon myynnistä. Lainaa annettiin 220.000 eikä senttiäkään enempää. Joku niitä miljoona-asuntoja kuitenkin on koko ajan ostanut. On täytynyt olla valtavat tulot ja valtava omarahoitus. Miten he ei muka nyt pärjää?
Takaus on todennäköisempi vaihtoehto useimmilla. Monilla iäkkäämmillä eläkeläisillä on Suomessa huomattavaa varallisuutta. Heidän ikäpolvi on vain sellaista joka ei sitä halua käyttää tai näyttää.
Veli perheineen osti Hesojen keskustasta vajaan millin kämpän ja itseä hirvitti vaikka korot eivät olleet vielä nousussa. Noh, vaimo työskentelee pankissa ja hommasivat korkokaton ja veljenkin tulot ovat korkeinta desiiliä, joten eivätköhän he selviä tuosta. Itse porskutan maaseudun uusiosinkkumiehenä pikkuhiljaa kunnostuvassa maatiluksessa ja velkaa puhtaat nollat.
Muutamilla kavereilla taas tekee tiukkaa kun noin keskituloilla on otettu isoja lainoja ja muut elämisen kulut nousseet. En tunne mitään iloa tuosta, kun monilla on vieläpä pieniä lapsia. Toivotaan ettei mikään työttömyysaalto tähän enää iske, niin eiköhän velalliset kohtuullisesti selviä.
Nollakorot loi melkoista asuntokuoplaa, mihin monien oli vain pakko ottaa osaa enemmän tai vähemmän pakotettuna. Turha siitä on mitään älytöntä ylemmyyttä repiä.
Rehellisesti ei.
Vuokra-asuntoni on vanhassa talossa ja kulunut, mutta vuokrakin on sitten sen mukainen. Saman ikäisissä vastike on alueella pyörinyt suht samoissa vuokrani kanssa ja nykyään mennyt jo ohi.
Näen nolla syytä ottaa asuntolainan lyhennystä ja korkoa maksettavaksi vain omistamisen ilosta.
Kyllähän sen huomaa täällä perähikiällä Hesan ulkopuolellakin; uusia asutusalueita nousee koko ajan. Mietin vaan, että kuinkahan ison lainan saa tällaisena aikana maksettua, just näistä perus 3+mh uusista omakotitaloista, joita lapsiperheet suosivat. Ymmärsivätköhän kaikkea, kun talopaketin hankkivat?
Itse vain ihmettelen.
Työpaikkakeskustelut ovat pyörineet asumisen ympärillä tosi paljon viime vuodet, keskeisesti sen miten ihmiset haluavat isompia, kalliimpia ja hienompia asuntoja ja tietysti parhailta paikoilta. On sitten selostettu viimeisen päälle pyrkimyksiä saada mahdollisimman paljon lainaa pankista ja purettu kiukkua sellaisiin pankkeihin, jotka eivät ole myöntäneet niin isoa asuntolainaa kuin oltaisiin haluttu. Ollaan sitten lopulta saatu haluttu, eli mahdollisimman suuri, summa jostain pankista ja sitten kaikki keskustelu onkin pyörinyt sen hienon uuden asunnon ympärillä, mitä kaikkea sisustusta teetetään sinne käsityönä, eli kalliilla sekin.
Ihmettelin jo silloin, että millä rahalla tuo kaikki tehdään, kun tiesin että meillä oli suurinpiirtein samanlaiset palkat (siinä 4000-5000 euroa) ja joillain vielä määräaikaiset työsopimukset. Ja kun ostetut asunnot olivat useita satoja tuhansia. Ja kun tiesin, kaikista niistä innokkaista selostuksista, että perintöä ei ollut eikä aiempaa omaisuutta, vaan ihan tuolla keskipalkalla otettiin niin suuri laina kuin irti saatiin ja vielä vähän sen päälle, että pystyi sisustamaan hienosti.
Ja eivät todellakaan pankit näille tyrkyttäneet lainaa. Muistan yhdenkin naisen, joka avautui käytännössä joka päivä töissä kiukustaan, kun pankit eivät suostuneet hänelle ja miehelleen antamaan niin paljon lainaa kuin halusivat. Kunnes sitten vihdoin onnistuivat saamaan haluamansa summan kun tämä nainen oli onnistunut saamaan määräaikaisen työsuhteensa muutettua vakituiseksi. Mutta tosiaan, kovalla vaivalla nimenomaan pyrkivät maksimoimaan lainamäärän.
Nyt sitten nämä samat henkilöt ovat vaikeuksissa. Joten vain ihmettelen, koska pakkohan sen järjen oli sanoa, että jos pankit eivät meinanneet edes antaa sitä lainaa niin paljon kuin nämä halusivat, niin silloin mentiin jo riskirajoilla.
Ja ei, en ole kateellinen enkä vahingoniloinen mutta en myöskään tunne myötätuntoa. Itse tyydyin vaatimattomampaan asuntoon ja sitä kautta pienempään lainasummaan. Mutta vain ihmettelin sitä hirveää himoa saada niin kallis asunto kuin vain mahdollista jo silloin ja ihmettelen nyt, että eivätkö hälytyskellot soineet jo siinä vaiheessa kun useimmat pankit kieltäytyivät lainaamasta niin paljon rahaa. Joten ihmettelen, että miten tämä tilanne on voinut tulla yllätyksenä.
Myötätunto on eri asia kuin sääli. Jos jollain on käsi kipsissä onnettomuuden takia, niin häntä kohtaan voi tuntea myötätuntoa huonon onnen takia. Jos joku on "säälittävä tapaus", se tarkoittaa enemmänkin sitä että hän on ryssinyt asiansa aivan omaa tyhmyyttään.