Lue keskustelun säännöt.
Saitko juuri hänet kenet halusit?
22.04.2023 |
Olen pohtinut tällaista, kun täällä tunnutaan paheksuvan kovasti sitä, jos joku joutuu parinvalinnassa tyytymään muuhun kuin ykkösvaihtoehtoon. Mun järjellä aika moni joutuu tyytymään, kaikki ei voi millään saada juuri sitä kumppania, jonka haluaa. Moni joutuu tyytymään johonkin muuhun.
Joten miten on: saitko sinä juuri sen kumppanin, jonka halusit? Vai oletko joutunut luopumaan elämäsi rakkaudesta? Tai eikö hän ollut kiinnostunut sinusta alunperinkään? Vai saitko, mutta myöhemmin kävi ilmi ettei se suurta rakkautta ollutkaan? Sana on vapaa!
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki järkevimmät tajuaa että tosi harvat saavat sen unelmien prinssin, täydellisen miehen, lukion parhaimman näköisen ja hauskimman.
Silti siitä omasta kullasta (jonka sait) voi tulla maailman tärkein ihminen. Jota et vaihtaisi miljoonasta eurostakaan siihen jota aiemmin enemmän olisit halunut.
Mulle tuo oma kulta, jonka halusin ja sain, ei ollut se lukion hauskin ja parhaimman näköinen (tavattiin muutenkin vähän alle kolmekymppisinä) eikä hän nyt suoranaisesti ollut mikään mr. täydellinen, unelmien prinssi. Sellaiset haihattelut oli siellä lukiossa, mutta silti tuo mies vei jalat alta ja ekoilla treffeillä tiesin että tuon kanssa suhteeseen, jos vaan minut huolii. Nyt kolme vuotta yhdessä.
Mitä tapahtui seurustelu-, ja seksirintamalla ikävuosina 16-28?
Kuulostaa klassiselta juoksut on juostu-tapaukselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saanut häntä, kenet halusin, mutta sain hänet, jonka halusin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki järkevimmät tajuaa että tosi harvat saavat sen unelmien prinssin, täydellisen miehen, lukion parhaimman näköisen ja hauskimman.
Silti siitä omasta kullasta (jonka sait) voi tulla maailman tärkein ihminen. Jota et vaihtaisi miljoonasta eurostakaan siihen jota aiemmin enemmän olisit halunut.
Melko lapsellinen ajatus, että se kenet oikeasti haluaisi olisi oltava jokin koulun komein poika tai satujen prinssi valkoisella ratsullaan jota kaikki muutkin kuolaa.
Aika monelle se saavuttamattomaksi unelmaksi jäänyt kumppani on ollut ihan tavallinen ihminen, mutta silti _tai juuri siksi_ niin täydellinen ja ihana.
Ja sitten on joko tyytynyt toiseksi parhaaseen (tai keneen vaan joka itsen kelpuutti) tai elänyt ikisinkkuna.
Jäljelle jäävistä järkevin vaihtoehto lienee varmasti tuo ikisinkkuus vaikka eihän se kaikille sovi.
En ja siksi olen yksin. Keneenkään en menisi "tyytymään"/ottaisi "paremman puutteessa", tuntuisi todella törkeältä.
En ole vielä tavannut sitä jonka todella haluaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vielä. Odotan että Miki saa eikä tarvitse tyytyä. Ykkönen odottaa.
Olen halunnut tähän mennessä vain yhden, ja sain hänet vain hetkeksi. Ei ole koskaan käynyt mielessäkään että ryhtyisin suhteeseen ihmisen kanssa jota en halua. Toivon että lähitulevaisuudessa kohtaan ihmisen jota haluan yhtä paljon kuin tuota ensimmäistä ja että silloin tarina päättyy onnellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä tavannut sitä jonka todella haluaisin.
Älä tapaa Mikiä. Ajanhukkaa sulle.
Tietysti sain. En ymmärrä kysymystä. Ei ollut tarjolla muita vaihtoehtoja, kun rakastuin puolisooni. Elämäni aikana minulla on tottakai ollut useita ihastuksia, muutama muu parisuhdekumppanikin, ja ihastuksia ihmisiin joita en ole "saanut". Mutta eiväthän ne ole enää olemassa silloin, kun kohdataan se ihminen, johon rakastutaan ja jolta saadaan vastarakkautta niin, että kehittyy parisuhde. En minä olen puolisoni kanssa siksi, etten vuonna kirves ja kivi saanut jotakuta toista. Päinvastoin voisi ajatella, että luojan kiitos etten silloin saanut jotakuta toista koska jos olisin saanut, en olisi koskaan kohdannut puolisoani (tai ainakin olisin ollut "varattu" eikä mitään luultavasti olisi kehittynyt).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se useimmilla ole että tuo juoppo paskiainen tai vanhanpiian elämä.
Minun kriteerini tulevalle aviomiehelleni oli se, että minun tulisi salamarakastua saman tien. Näin naiivisti ajattelin reilu kakskymppisenä. Mies olisi oikea vain, jos yhdessä illassa saisi minut totaalisesti hurmattua. Muuhun en suostunut.
Olin todella kaunis ja miehiä oli jonoksi asti ja rukkasia jakelin harva se viikonloppu. Oli varaa mistä valita. Ja sieltä se sitten tuli, se salamarakkaus, joka oli kriteerini parisuhteelle. Naimisiin menimme, lapset saimme ja niin pois päin. Mutta mutta....mies ei koskaan rakastanut minua ja jätti minut 15 vuoden jälkeen, sanoen suoraan, ettei rakasta. Tarinan opetus: ensinnäkin miehet ovat pinnallisia, nyt vanhana ja rupsahtaneena miehet eivät edes vilkaise minua. Toinen opetus: ei riitä, että vain toinen rakastuu, sen pitää olla molemminpuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun kriteerini tulevalle aviomiehelleni oli se, että minun tulisi salamarakastua saman tien. Näin naiivisti ajattelin reilu kakskymppisenä. Mies olisi oikea vain, jos yhdessä illassa saisi minut totaalisesti hurmattua. Muuhun en suostunut.
Olin todella kaunis ja miehiä oli jonoksi asti ja rukkasia jakelin harva se viikonloppu. Oli varaa mistä valita. Ja sieltä se sitten tuli, se salamarakkaus, joka oli kriteerini parisuhteelle. Naimisiin menimme, lapset saimme ja niin pois päin. Mutta mutta....mies ei koskaan rakastanut minua ja jätti minut 15 vuoden jälkeen, sanoen suoraan, ettei rakasta. Tarinan opetus: ensinnäkin miehet ovat pinnallisia, nyt vanhana ja rupsahtaneena miehet eivät edes vilkaise minua. Toinen opetus: ei riitä, että vain toinen rakastuu, sen pitää olla molemminpuolista.
Sinäkö et ollut pinnallinen?
Oliko miehesi kenties sinua lyhyempi ruipelo vinoilla hampailla ja epäsymmetrisillä kasvoilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kriteerini tulevalle aviomiehelleni oli se, että minun tulisi salamarakastua saman tien. Näin naiivisti ajattelin reilu kakskymppisenä. Mies olisi oikea vain, jos yhdessä illassa saisi minut totaalisesti hurmattua. Muuhun en suostunut.
Olin todella kaunis ja miehiä oli jonoksi asti ja rukkasia jakelin harva se viikonloppu. Oli varaa mistä valita. Ja sieltä se sitten tuli, se salamarakkaus, joka oli kriteerini parisuhteelle. Naimisiin menimme, lapset saimme ja niin pois päin. Mutta mutta....mies ei koskaan rakastanut minua ja jätti minut 15 vuoden jälkeen, sanoen suoraan, ettei rakasta. Tarinan opetus: ensinnäkin miehet ovat pinnallisia, nyt vanhana ja rupsahtaneena miehet eivät edes vilkaise minua. Toinen opetus: ei riitä, että vain toinen rakastuu, sen pitää olla molemminpuolista.
Sinäkö et ollut pinnallinen?
Oliko miehesi kenties sinua lyhyempi ruipelo vinoilla hampailla ja epäsymmetrisillä kasvoilla?
Olin minäkin pinnallinen, mutta minun kriteerini oli rakkaus ei ulkonäkö. Mies oli ihan hyvännäköinen ja todella pitkäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kriteerini tulevalle aviomiehelleni oli se, että minun tulisi salamarakastua saman tien. Näin naiivisti ajattelin reilu kakskymppisenä. Mies olisi oikea vain, jos yhdessä illassa saisi minut totaalisesti hurmattua. Muuhun en suostunut.
Olin todella kaunis ja miehiä oli jonoksi asti ja rukkasia jakelin harva se viikonloppu. Oli varaa mistä valita. Ja sieltä se sitten tuli, se salamarakkaus, joka oli kriteerini parisuhteelle. Naimisiin menimme, lapset saimme ja niin pois päin. Mutta mutta....mies ei koskaan rakastanut minua ja jätti minut 15 vuoden jälkeen, sanoen suoraan, ettei rakasta. Tarinan opetus: ensinnäkin miehet ovat pinnallisia, nyt vanhana ja rupsahtaneena miehet eivät edes vilkaise minua. Toinen opetus: ei riitä, että vain toinen rakastuu, sen pitää olla molemminpuolista.
Sinäkö et ollut pinnallinen?
Oliko miehesi kenties sinua lyhyempi ruipelo vinoilla hampailla ja epäsymmetrisillä kasvoilla?
Olin minäkin pinnallinen, mutta minun kriteerini oli rakkaus ei ulkonäkö. Mies oli ihan hyvännäköinen ja todella pitkäkin.
No sepä sattumaa että oli pitkä ja komea.
Ei se muuta asiaa toiseksi jos kutsut sitä eri nimellä.
Minäkin voin sanoa ettei ulkonäkö ratkaissut, vaan se että nainen sytytti välittömästi. Ja hupsista ohoh nainen nyt vain sattui olemaan kauniskasvoinen ja hyväkroppainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki järkevimmät tajuaa että tosi harvat saavat sen unelmien prinssin, täydellisen miehen, lukion parhaimman näköisen ja hauskimman.
Silti siitä omasta kullasta (jonka sait) voi tulla maailman tärkein ihminen. Jota et vaihtaisi miljoonasta eurostakaan siihen jota aiemmin enemmän olisit halunut.
Näin selitellään kolmekymppisenä kun on kulutettu ikävuodet 16-28 prinssistä haaveillessa, mahdollisesti jopa prinssin varapanona.
Kun lapset on kasvatettu, tajutaan että kyllä se tavismies vaan on tylsä, ja erotaan.
Suurin osa tyttöjen ja nuorten naisten kanssa seurustelevista pojista ja miehistä ei ole mitään prinssejä vaan hyvin kaukana siitä. Tajuatko sinä, että on pareja, jotka ovat menneet yhteen jo ihan nuorina ja ovat edelleen yhdessä paljon vanhempina kuin kolmekymppisinä? Tule joskus ulos siitä hikikomerostasi todelliseen maailmaan.
Ja se, että sinä olisit valmis sekunnin murto-osassa vaihtamaan pitkän parisuhteen tavallisen naisen kanssa vaikka johonkin hyvännäköiseen julkkikseen, ei tarkoita sitä, että naiset olisivat valmiita tekemään saman miehilleen, joita rakastavat. Jos ei itse tajua mitään siitä, että ihan aidosti voi rakastua ihan tavalliseen, niin ei varmaan voi koko asiaa pitää mahdollisena.
Eri
Yksin olen tällä hetkellä, mutta katsotaan josko vielä joku ihana tulisi vastaan.
En ole koskaan seurustellut, saati ollut avo/ avioliitossa sellaisen miehen kanssa, josta olisin pitänyt. Teininä olin aivan liian ujo, ja aikuisena en kelvannut kenellekään. Rima ei edes ollut korkealla. Sydän on särkynyt niin monta kertaa, ettei se enää eheydy.
Sain, mistä olin hieman hämmentynyt.
Ajattelin, ettei sellainen komea nuori mies tosi tarkoituksella kiinnostuisi minusta.
Olin tuolloin kolmekymppinen, hän parikymppinen.
Nyt on yhteiseloa takana viisi vuotta, ollaan naimisissa ja lapsikin on.
Kannatti uskaltaa tehdä aloite.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki järkevimmät tajuaa että tosi harvat saavat sen unelmien prinssin, täydellisen miehen, lukion parhaimman näköisen ja hauskimman.
Silti siitä omasta kullasta (jonka sait) voi tulla maailman tärkein ihminen. Jota et vaihtaisi miljoonasta eurostakaan siihen jota aiemmin enemmän olisit halunut.
Lukion?
Se ensimmäinen johon todella halusin tutustua, oli viisikymppinen kuten minäkin. Kaljuuntuva eikä mikään mallityyppi. Olipa vain semmoinen pärstä jota ei tympäissyt katsella (niitäkin minulla on ollut). Pitkä (minua pidempi jopa, ja ihan 10 cm pidempi, tätäkään ominaisuutta ei aiemmissa kumppaneissa ollut) ja liian laiha kylläkin.
No tätäkään en heti tiennyt, mietin onko tämäkin lyhyempi. Olin vain seurannut juttujaan somessa.
Mutta se ihastus vain iski niin voimakkaana, ensi kertaa elämässä ja siksi kai näin niin älyttömästi vaivaa.
Täydellistä siis en odottanut, kävi vain ilmi että luonteeltaan on lopultakin ihan paska.
Sekään ei tullut heti esiin, ekat treffit kestivät pari viikkoa ja oli ihan mahtavaa. Naurettiin ja oltiin samalla aaltopituudella, samantapaiset kiinnostuksenkohteet ja historiakin samalla paikkakunnalla joten älyttömästi puhuttavaa.
Ja minä luulin että mies oli yhtä hullaantunut kuin minäkin, kunnes lopulta kävi ilmi että viettäessämme uudenvuodenaattoa yhdessä, hän sopi tapaamista jonkun toisen kanssa.
Ja se jatkuva nuorten naisten tykkäily somessa alkoi sitten käydä hermoille.
Minua ei halunnut seksuaalisesti/ei toiminut.
Ja kohta tuli turpaan ja haukkui minut ja heitti ulos.
Ja tunsin tosiaan mutkan kautta tämän tuttuja ja somessa älyttömästi "faneja". On niin ihanaa ihqutyyppi, koulutettu (työtön alkkis oikeasti) ja urheilija ja erokin kun raasu tullut jätetyksi.
Nyt tiedän jo että ex sai lähestymiskiellonkin. En tiedä tarkemmin mutta vaikea uskoa että sitä on ihan tyhjästä saanut.
Transu31?