Saitko juuri hänet kenet halusit?

Olen saanut pildeä niiltä muutamilta joilta halusin, olen tyytyväinen siihen ei ihmisiä voi kuitenkaan omistaa.

Sain, mutta ei ole ollut helppo avioliitto silti. 

Pitkissä suhteissa on kyse niin paljon muustakin kuin siitä, kuinka ihastunut kukakin oli alussa. 

Olen kokenut sekä rumuuden että kauneuden vaikutuksen. Kouluaikoina olin vaatimattoman näköinen ja jotkut luokkalaiseni pojat halveksivat minua ja muita vaatimattoman näköisiä luokan tyttöjä. Vanhempana muutuin kauniimmaksi ja aloin yllättäen saada huomiota miehiltä. En osannut suhtautua asiaan ja tein rakkausasioissa virheitä, joista olen saanut kärsiä. Se on uskomatonta miten paljon ystävällisemmin ja kiinnostuneemmin miehet kohtelevat minua kun olen viehättävämpi kuin kouluaikoina. Se tuntuu aika ehdolliselta ulkonäköön perustuvalta huomiolta. Kohtelu on välinpitämätöntä silloin kun en syystä tai toisesta miellytä miesten silmää.

En saanut ensimmäistä enkä toistamaan suurta rakkauttani, koska olin vielä niin nuori ja kypsymätön sekä menettämisenpelkoinen, että tyrin itse ne jutut. Eivät he olisi muutenkaan olleet minulle sopivia. Löysin sen oikean myöhemmin.

Sain. Ei niin komea eikä hassunhauska, vaan vakaa, luotettava, jalat maassa. Voi sanoa, että vakka löysi kantensa. Niin rakas jo 55 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki järkevimmät tajuaa että tosi harvat saavat sen unelmien prinssin, täydellisen miehen, lukion parhaimman näköisen ja hauskimman.

Silti siitä omasta kullasta (jonka sait) voi tulla maailman tärkein ihminen. Jota et vaihtaisi miljoonasta eurostakaan siihen jota aiemmin enemmän olisit halunut.

Minusta taas on vähän hölmöä olettaa, että se suurin ihastus olisi aina tai edes yleensä täydellisin ja kaunein. Ei se useimmilla minun tutuillanj niin mene, vaan enemmän kyse on henkilökemioista. Se kaikkein kovimmin iskenyt elämän suuri rakkaus voi olla ihan tavisnaamainen, taikinakroppainen ja sosiaalisesti rajoittunut. Minun sydämeni särkenyt ensirakkaus oli pottunokkainen ja elekieleltään neitimäinen.

Minusta on surullista, jos jollain se rakkauden saavuttamattomuus jää siitä kiinni, ettei edes kykene tuntemaan kiihkeää rakkautta tavalliseen ihmiseen. Mutta varmaan sellaisiakin on.

Vastasin, että sain. Sain sen todella kauniin iloisen tytön. Kiltti, mutta tomera luonne. Samanlaiset perhearvot. Arvioin jo nuorempana, kenen kanssa voi elää pitkään yhdessä, matkustaa, rakentaa talo, harrastaa liikuntaa.

Onnistui, mutta sitten tämä unelma nainen rupesi sekoilemaan viimeisen lapsen jälkeen. Minusta tuli ilmaa. Piti nähdä ja ehkä kokeilla muita miehiä. Monen hankalan vuoden jälkeen kai tajusi, että olen se oikea. Sama luonne ja samanlaiset kiinostuksen kohteet. Olen rikki.

No siinä oli kuitenkin vuosia välissä, joten surutyö/luopuminen oli tehty. Nyt mulla on aivan loistava puoliso, hyvä ja toista kunnioittava parisuhde sekä toisena hiton hyvä ystävä tästä jota "en saanut".

Jälkeenpäin voin sanoa että olisin hänetkin saanut jos olisin odottanut sellaiset 10 vuotta. Sillä kesti hetki pidempään kasvaa aikuiseksi.

Jälkikäteen ajateltuna oli hyvä, että kieltäydyin suhteesta miehen kanssa, johon olin syvästi rakastunut ja jonka kanssa tunteet olivat molemminpuolisia. Hänen jälkeensä muutaman raskaan virheliikkeen jälkeen löysin ihmisen, jonka kanssa perustin perheen. Perhe-elämä, terveyden menettäminen ja muut huolet ovat olleet aivan äärimmäisen raskasta selviytymistä. Aistin silloin nuorena, että se kaunis rakkaus ei olisi kestänyt näin kovaa myllytystä mitä sittemmin tuleman piti.

En saanut ketään kolmesta suuresta ihastuksestani. Kuitenkin pysyin sinnikkäästi sinkkuna ja olen hyvin tyytyväinen mieheen jonka kanssa pariuduin. Olisin varmaan umpirakastunut jos meillä ei olisi ollut ryppyjä rakkaudessa. En ole uskaltanut heittäytyä tunteiden valtaan mutta kiinnyn häneen päivä päivältä enemmän.

Olisin luultavasti eronnut myöhemmin, jos olisin alkanut suhteeseen jomman kumman ensimmäisen suuren rakkauteni kanssa. Halusin pysyvän suhteen, jonka myöhemmin sainkin. Eli lopulta löysin minulle sopivan ja oikean ihmisen.

Sain ihmisen joka arvostaa minua omana itsenäni ja tekisi mitä vain vuokseni. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki järkevimmät tajuaa että tosi harvat saavat sen unelmien prinssin, täydellisen miehen, lukion parhaimman näköisen ja hauskimman.

Silti siitä omasta kullasta (jonka sait) voi tulla maailman tärkein ihminen. Jota et vaihtaisi miljoonasta eurostakaan siihen jota aiemmin enemmän olisit halunut.

Näin selitellään kolmekymppisenä kun on kulutettu ikävuodet 16-28 prinssistä haaveillessa, mahdollisesti jopa prinssin varapanona.

Kun lapset on kasvatettu, tajutaan että kyllä se tavismies vaan on tylsä, ja erotaan.

Ihastuin erääseen muusikkoon ala-aste ikäisenä, siitä on jo yli 30 vuotta. Nyt hän pomppasi yhtenä päivänä eteeni instagramissa. Huvitti kun tajusin, että jokainen mieheni on ollut pieni pala häntä ulkonäöllisesti, mutta se merkittävin osa jäi kaikilta puuttumaan. Ja hän sai yhä minun sydämeni lyömään nopeammin ja rakastan yhä hänen hymyään, silmäkulmiin tulleita ryppyjä ja kaikkea hänen olemuksessaan. Olen myös saatanan kateellinen hänen kauniille ex Blayboy malli vaimolleen miten hänellä on maailman paras mies. Hänen vaimonsakin on sitä mieltä että on maailman uskomattomimman miehen kanssa. Itkin katkerana hetken. Onneksi sentään olen yksin enkä jonkun semisurkean kopion kanssa.

Kukaan poika/mies ei ole tehnyt minuun tarpeitaan kuuteen vuoteen 😊

Olen myös kyllästynyt siihen että kaikki miehet yrittävät iskeä, ne varatutkin. Tosi kultakimpaleita teillä on parisuhteissa 🤮

T31

Sain <3

Olemme naimisissa ja hyvin rakastuneita.

Ongelmiakin on ollut, mutta ne ovat vahvistaneet meitä.

Tarkoitus olla yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa <3

Vierailija kirjoitti:

Sain <3

Olemme naimisissa ja hyvin rakastuneita.

Ongelmiakin on ollut, mutta ne ovat vahvistaneet meitä.

Tarkoitus olla yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa <3

Kuulostaa alle 30v tytöltä. Kukaan mies ei kirjoittaisi noin.

Nyt kymmenien vuosien kuluttua ymmärrän ,että olin niin rakastumisen huumassa, etten alkuvuosina antanut mitään mahdollisuutta itselleni rakastua saatikka edes tutustua siinä mielessä kehenkään muuhun. Olin siis RUUSUNPUNAISET LASIT SILMILLÄ..

Kyllä sen jälkeen tuli kokeltua salaa siä sun tätä.

Mutta- olen elämääni tyytyväinen, Ei meistä kukaan ole täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki järkevimmät tajuaa että tosi harvat saavat sen unelmien prinssin, täydellisen miehen, lukion parhaimman näköisen ja hauskimman.

Silti siitä omasta kullasta (jonka sait) voi tulla maailman tärkein ihminen. Jota et vaihtaisi miljoonasta eurostakaan siihen jota aiemmin enemmän olisit halunut.

Ei tässä olekkaan kysymys prinsseistä ja prinsessoista, vaan ihan tavallisista ihmisistä. Ja haaveilla aina saa....niistä lukio ajoista ja muustakin, ei siihen järkeä tarvita.

En saa, valitettavasti.  Hän on toisen ja siihen on tyytyminen.  Ajatuskin sattuu, mutta sitä ei voi näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki järkevimmät tajuaa että tosi harvat saavat sen unelmien prinssin, täydellisen miehen, lukion parhaimman näköisen ja hauskimman.

Silti siitä omasta kullasta (jonka sait) voi tulla maailman tärkein ihminen. Jota et vaihtaisi miljoonasta eurostakaan siihen jota aiemmin enemmän olisit halunut.

Mulle tuo oma kulta, jonka halusin ja sain, ei ollut se lukion hauskin ja parhaimman näköinen (tavattiin muutenkin vähän alle kolmekymppisinä) eikä hän nyt suoranaisesti ollut mikään mr. täydellinen, unelmien prinssi. Sellaiset haihattelut oli siellä lukiossa, mutta silti tuo mies vei jalat alta ja ekoilla treffeillä tiesin että tuon kanssa suhteeseen, jos vaan minut huolii. Nyt kolme vuotta yhdessä.