Kuuluuko lapsiperheellä olla ankea koti?

Siis ihan oikeasti kysyt, että kuuluuko lapsiperheille olla ankea asunto? Eikö oma järki sanoo, että se asunto saa olla ihan sellainen kuin siinä asuville sopii, kunhan on tarpeeksi turvallinen ja siisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kuitenkaan avaa tarkemmin, missä tilanteessa siskosi sanoi nuo sanat sinulle?

Suurin piirtein lapsettomana sanoin ystävälleni samat sanat, jolla 1v ja 3v lapset, kun hän sitä ennen kertoi kokevansa kotihäpeää ja avautui asiasta varmaan puolituntia.

Lievästi sanottuna, koti oli kuin pommin jäljiltä, kun lapset leikkivät ja touhusivat keskenään.

Ehkä me lapsettomat ajatellaan, ettei pienten lasten vanhemmilla ensimmäisenä tule mieleen viimeiset sisustustrendit, onko maton hapsut ojennuksessa ja näyttääkö koti harmooniselta ja värit täydellisiltä, kun luulisi niiden pienten lasten kanssa muut asiat olevan tärkeämpiä ja kädet täynnä työtä. Ja se lapsiperheen arki on vain yksi elämänvaihe.

Se lapsiperhe kököttää (varsinkin yleensä perheen äiti) siellä kotonaan huomattavan paljon. Miksi just silloin kotona ei saisi olla harmoninen koti?

Ja ei, kotini ei ole pommin jäljiltä, en ole edes ottanut puheeksi kotiani tai sisustustani vaan sisko jankuttaa ja paheksuu.

Ap

Ehkä jotkut ajattelee että se sisustuksen ylläpitoon menevä aika ois pois lapsilta ja ettei lapset saa elää rennosti kodissa jossa on "liian hienoa". Tämähän ei tietenkään läheskään aina pidä paikkaansa, kyllähän kodissa voi olla harmonista ja siistiä enimmäkseen, vaikka lapset saisikin leikkiä suht vapaasti.

Mihin helvetin ylläpitoon?

Ihan sama aika menee rumien verhojen ostamiseen kuin kauniidenkin.

No kyllä tietenkin menee enemmän aikaa ja vaivaa etsiä ja hankkia toisiinsa sopivat verhot ja kalusteet ja muut sisustuskamppeet verrattuna siihen, että ostaa vaan ekat jotka tulee halvalla vastaan, tai ottaa vaan ne anopin vanhat.

No ei mene.

Ei voi olla kovin harkittu sisustus jos on sitä mieltä että sen suunnitteluun ja toteutukseen ei ole mennyt yhtään aikaa.

Onko jossain väitetty että tavoitteena edes on harkittu sisustus?

Viimeksi tuli nälvintää siitä, kun olin ostanut eteiseen kymmenen samanlaista henkaria Jyskin alesta. Kuulemma ihan turhaa meillä, kun ollaan lapsiperhe.

Tätä ajattelutapaa en tajua.

ap

Ehkä vaan kulutat turhaan ja ostat turhaa krääsää. Sinulla oli varmaan ne vanhat henkarit ja toimivat jutut, kunhan vaan halusit uutta.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan oikeasti kysyt, että kuuluuko lapsiperheille olla ankea asunto? Eikö oma järki sanoo, että se asunto saa olla ihan sellainen kuin siinä asuville sopii, kunhan on tarpeeksi turvallinen ja siisti.

lapsiperheillä*, sano*

Elämästä pitää nauttia kirjoitti:

Kodikkuus syntyy omista mieltymyksistä. Lapsiperheessä aiheuttaa ongelmia jos on kalliita design huonekaluja, kotia ei pidä sisustaa niin hienoksi ettei sinne lapsetkin touhuineen sovi.

Siivous on toinen probleema, lapsiperheessä pitää näkyä eläminen, katalogimaisessa pölyttömässä kodissa ei ole sielua.

"Elämisen pitää näkyä" on sottapyttyjen itsepetosta, pöly ja sotku ei tuo kotiin mitään sielua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kuitenkaan avaa tarkemmin, missä tilanteessa siskosi sanoi nuo sanat sinulle?

Suurin piirtein lapsettomana sanoin ystävälleni samat sanat, jolla 1v ja 3v lapset, kun hän sitä ennen kertoi kokevansa kotihäpeää ja avautui asiasta varmaan puolituntia.

Lievästi sanottuna, koti oli kuin pommin jäljiltä, kun lapset leikkivät ja touhusivat keskenään.

Ehkä me lapsettomat ajatellaan, ettei pienten lasten vanhemmilla ensimmäisenä tule mieleen viimeiset sisustustrendit, onko maton hapsut ojennuksessa ja näyttääkö koti harmooniselta ja värit täydellisiltä, kun luulisi niiden pienten lasten kanssa muut asiat olevan tärkeämpiä ja kädet täynnä työtä. Ja se lapsiperheen arki on vain yksi elämänvaihe.

Se lapsiperhe kököttää (varsinkin yleensä perheen äiti) siellä kotonaan huomattavan paljon. Miksi just silloin kotona ei saisi olla harmoninen koti?

Ja ei, kotini ei ole pommin jäljiltä, en ole edes ottanut puheeksi kotiani tai sisustustani vaan sisko jankuttaa ja paheksuu.

Ap

Ehkä jotkut ajattelee että se sisustuksen ylläpitoon menevä aika ois pois lapsilta ja ettei lapset saa elää rennosti kodissa jossa on "liian hienoa". Tämähän ei tietenkään läheskään aina pidä paikkaansa, kyllähän kodissa voi olla harmonista ja siistiä enimmäkseen, vaikka lapset saisikin leikkiä suht vapaasti.

Mihin helvetin ylläpitoon?

Ihan sama aika menee rumien verhojen ostamiseen kuin kauniidenkin.

No kyllä tietenkin menee enemmän aikaa ja vaivaa etsiä ja hankkia toisiinsa sopivat verhot ja kalusteet ja muut sisustuskamppeet verrattuna siihen, että ostaa vaan ekat jotka tulee halvalla vastaan, tai ottaa vaan ne anopin vanhat.

No ei mene.

Ei voi olla kovin harkittu sisustus jos on sitä mieltä että sen suunnitteluun ja toteutukseen ei ole mennyt yhtään aikaa.

Onko jossain väitetty että tavoitteena edes on harkittu sisustus?

Viimeksi tuli nälvintää siitä, kun olin ostanut eteiseen kymmenen samanlaista henkaria Jyskin alesta. Kuulemma ihan turhaa meillä, kun ollaan lapsiperhe.

Tätä ajattelutapaa en tajua.

ap

Ehkä vaan kulutat turhaan ja ostat turhaa krääsää. Sinulla oli varmaan ne vanhat henkarit ja toimivat jutut, kunhan vaan halusit uutta.

En kuluta turhaan, enkä osta turhaa krääsää.  Siskoltani on mennyt luottotiedot, koska hän on ostanut turhaan ja krääsää.

Meillä ei ollut kymmentä samanlaista henkaria. Ne vanhat henkarit on kyllä käytössä nekin edelleen, mutta nyt on suoraan ulko-ovesta tullessa vastassa yhtenäisen näköinen siisti naulakko, jossa on oikeanlaiset kunnolliset päällystakkihenkarit.

ap

Kävin samanlaisen keskustelun anopin kanssa keittiön pienkoneista. Hän tyrkytti jotain ylijäämäkoneita meille, kaikki erilaisia ja erivärisiä.

Sanoin että haluan että ne on kaikki valkoisia/rosterisia jne enkä niin että kahvinkeitin on rosteri, vedenkeitin valkoinen, mikro punainen ja voileipägrilli keltainen. Katselen niitä kaiket päivät, koska kokkaan ja syötän ja siivoan koko ajan siellä keittiössä.

Kuulemma "lapsiperheelle" pitäisi kelvata kaikki muiden jämät. Ei saa olla ronkeli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kuitenkaan avaa tarkemmin, missä tilanteessa siskosi sanoi nuo sanat sinulle?

Suurin piirtein lapsettomana sanoin ystävälleni samat sanat, jolla 1v ja 3v lapset, kun hän sitä ennen kertoi kokevansa kotihäpeää ja avautui asiasta varmaan puolituntia.

Lievästi sanottuna, koti oli kuin pommin jäljiltä, kun lapset leikkivät ja touhusivat keskenään.

Ehkä me lapsettomat ajatellaan, ettei pienten lasten vanhemmilla ensimmäisenä tule mieleen viimeiset sisustustrendit, onko maton hapsut ojennuksessa ja näyttääkö koti harmooniselta ja värit täydellisiltä, kun luulisi niiden pienten lasten kanssa muut asiat olevan tärkeämpiä ja kädet täynnä työtä. Ja se lapsiperheen arki on vain yksi elämänvaihe.

Se lapsiperhe kököttää (varsinkin yleensä perheen äiti) siellä kotonaan huomattavan paljon. Miksi just silloin kotona ei saisi olla harmoninen koti?

Ja ei, kotini ei ole pommin jäljiltä, en ole edes ottanut puheeksi kotiani tai sisustustani vaan sisko jankuttaa ja paheksuu.

Ap

Ehkä jotkut ajattelee että se sisustuksen ylläpitoon menevä aika ois pois lapsilta ja ettei lapset saa elää rennosti kodissa jossa on "liian hienoa". Tämähän ei tietenkään läheskään aina pidä paikkaansa, kyllähän kodissa voi olla harmonista ja siistiä enimmäkseen, vaikka lapset saisikin leikkiä suht vapaasti.

Mihin helvetin ylläpitoon?

Ihan sama aika menee rumien verhojen ostamiseen kuin kauniidenkin.

No kyllä tietenkin menee enemmän aikaa ja vaivaa etsiä ja hankkia toisiinsa sopivat verhot ja kalusteet ja muut sisustuskamppeet verrattuna siihen, että ostaa vaan ekat jotka tulee halvalla vastaan, tai ottaa vaan ne anopin vanhat.

No ei mene.

Ei voi olla kovin harkittu sisustus jos on sitä mieltä että sen suunnitteluun ja toteutukseen ei ole mennyt yhtään aikaa.

Onko jossain väitetty että tavoitteena edes on harkittu sisustus?

Viimeksi tuli nälvintää siitä, kun olin ostanut eteiseen kymmenen samanlaista henkaria Jyskin alesta. Kuulemma ihan turhaa meillä, kun ollaan lapsiperhe.

Tätä ajattelutapaa en tajua.

ap

Ehkä vaan kulutat turhaan ja ostat turhaa krääsää. Sinulla oli varmaan ne vanhat henkarit ja toimivat jutut, kunhan vaan halusit uutta.

En kuluta turhaan, enkä osta turhaa krääsää.  Siskoltani on mennyt luottotiedot, koska hän on ostanut turhaan ja krääsää.

Meillä ei ollut kymmentä samanlaista henkaria. Ne vanhat henkarit on kyllä käytössä nekin edelleen, mutta nyt on suoraan ulko-ovesta tullessa vastassa yhtenäisen näköinen siisti naulakko, jossa on oikeanlaiset kunnolliset päällystakkihenkarit.

ap

Eikö tuo uusien, kunnollisen yhtenäisten henkarien osto ole nimenomaan sitä sisustuksen ylläpitoa, josta joku väitti ettei sellaista olekaan? Sitä en tiedä miksi siskosi tuosta nälvii, typerää käytöstä sellainen.

Sisko pitää sisustamista turhamaisuutena. Jotkut on sitäkin mieltä että lasten vaatteiden kuuluu olla mitä sattuu, ei saisi olla harkittuja ja kauniita vaatteita, sitäkin pidetään turhamaisuutena. Se on jotenkin suomalaistyypillinen tapa ajatella, että asioiden kauneuteen ei pitäisi kiinnittää huomiota vaan pitäisi keskittyä vain käytännöllisyyteen.

Monilla suomalaisilla on hirveän vaatimaton/välinpitämätön asenne ja erityisesti lapsiin liittyvissä asioissa. Ihan sama mitä lapsilla on päällä, jopa juhlissa. Tai lasten hiukset voi olla itse leikatut, aivan sama minkä näköinen pottatukka siitä tulee. En myöskään ymmärrä sitä että kuvataan lapsia hiukset takussa, joku tahrainen paita päällä ja suupielet mustikassa/suklaassa ja näitä sitten esitellään jossain Facebookissa. Ja jos joku pukee lapsensa siisteihin ja asiallisiin, jopa juhlaviin vaatteisiin niin huudetaan että lapset ei saa olla lapsia tai että pikkuaikuinen. Anteeksi nyt vain, minäkin näin aikuisena saan kyllä hiukset takkuun, paidan sotkuun ja suupielet mustikkaan, mutta se on kyllä epäsiistiä eikä millään tavalla suloista, ihan iästä riippumatta.

Meni ehkä vähän sivuraiteille, mutta en ymmärrä miksi se siistiin ulkonäköön tai sisustukseen panostaminen on niin suuri synti osan mielestä. Saan varmaan tuhat alapeukkua mutta ihan sama, antaa tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kai ne sisustukset saat päättää itse? Sisusta kuten tahdot

Tietenkin mutta ihmettelen onko tää yleisempikin asenne.

Ap

No on se tavallaan. Kaikki haluaa hokea pienten lasten äidille että ota rennosti, ei niillä matonhapsuilla ole niin väliä, ja en tiedä mistä se ajatus lopulta kumpuaa.

Siinä on rajansa kaikkien kannalta kuinka paljon niiden lasten kannattaa ja jaksaa köllötellä, rapsutella, lorutella ja höpsötellä. Mutta sitä pitäisi tehdä ns suorittamisen sijaan. Tässä puheessa suorittamiseksi lasketaan mm. ruoanlaitto ja siivous.

Sitten siinä miettii, että kuka on tämä kaikkien puheissa oleva ylisuorittaja-äiti

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kodilla on väliä. Siellä pitää viihtyä, latautua, levätä, rentoutua, toteuttaa itseään, nähdä kauneutta, nukkua ja syödä hyvin ja liikkuakin.

Edellyttää ainakin jonkinlaista harmoniaa, pehmeyttä, sopusointua, kauneutta, luovuutta, inspiroivuutta, häiriöttömyyttä, kivaa maisemaa, hyvää sänkyä ja keittiötä.

Lapsia tai ilman lapsia. Lapset ei ole mitään sikoja. Kyllä heidätkin voi opettaa siisteyteen ja kauneuteen.

Tässä tuli täyttä asiaa.

Omien lapsieni kanssa olen huomannut, että pienetkin lapset osaavat nauttia kauneudesta, mukavuudesta ja viihtyisyydestä.

Sotkua tulee lapsiperheessä ja se on luonnollista, mutta peruspuhtaudesta ja perusiisteydestä ei tarvitse tinkiä. Pienetkin voi pikkuhiljaa opettaa siistimään jälkensä.

Koti on todella henkilökohtainen paikka ja jokainen perhe itse valitsee sisustuksensa, tyylinsä, miten kodissa ollaan ja eletään.

Meillä on aina ollut hieman boheemia, eikä skandinaavinen hillitty sisustus ole koskaan ollut meidän juttumme. Mieheni on britti ja olemme asuneet kauan Englannissa, tyyliksi on valikoitunut kukkatapettia, isoja mattoja, muhkea sohva, krääsääkin on kertynyt...ja sotkuakin on joskus. Mutta ankeaa ei ole koskaan.

Mulla tuli mieleen siskosi kommenteista oman äitini ainaiset puheet siitä, kuinka minä tai perheeni ei koskaan tarvitse mitään. Kaikki on turhaa, lapset eivät tarvitse uusia talvitakkeja, minun ei tarvitse kouluttautua lisää paremman työpaikan toivossa, meillä ei tarvita ikinä mitään. Enkä minä ole ikinä tarvinnut mitään koko elämäni aikana, jos äitiäni on uskominen. Tämäkin on yksi tapa vähätellä ja käyttää valtaa.

Onneksi aikuisena tiedän omat tarpeeni ja tunnistan omien lasteni tarpeet. Ja uskallan pitää pääni, aikuisen ei tarvitse miettiä kaikkia kommentointia, eikä noteerata kaikkia kommentoijia.

Ap, muista, että kotisi on linnasi ja rohkeasti elä omaa elämää perheesi kanssa

Minulle se kauneus ja harmonian luominen on rentoutumista. Tykkään kattaa ruoat kauniisti, tykkään että lapsilla on kauniit vaatteet ja että koti on kaunis. Tykkään myös sen kauneuden luomisesta.

Tämä ärsyttää ihmisiä, ,mm. se että asettelee kasvikset kauniisti uunipellille on turhaa, juurikni lapsiperheessä. Tai että vaihtelee keittiön ruokapöydällä hedelmäkulhoa tai luoja paratkoon, laittaa maljakkoon kukkia pihalta.

Vierailija kirjoitti:

Monilla suomalaisilla on hirveän vaatimaton/välinpitämätön asenne ja erityisesti lapsiin liittyvissä asioissa. Ihan sama mitä lapsilla on päällä, jopa juhlissa. Tai lasten hiukset voi olla itse leikatut, aivan sama minkä näköinen pottatukka siitä tulee. En myöskään ymmärrä sitä että kuvataan lapsia hiukset takussa, joku tahrainen paita päällä ja suupielet mustikassa/suklaassa ja näitä sitten esitellään jossain Facebookissa. Ja jos joku pukee lapsensa siisteihin ja asiallisiin, jopa juhlaviin vaatteisiin niin huudetaan että lapset ei saa olla lapsia tai että pikkuaikuinen. Anteeksi nyt vain, minäkin näin aikuisena saan kyllä hiukset takkuun, paidan sotkuun ja suupielet mustikkaan, mutta se on kyllä epäsiistiä eikä millään tavalla suloista, ihan iästä riippumatta.

Meni ehkä vähän sivuraiteille, mutta en ymmärrä miksi se siistiin ulkonäköön tai sisustukseen panostaminen on niin suuri synti osan mielestä. Saan varmaan tuhat alapeukkua mutta ihan sama, antaa tulla.

Joillekin tuo laitettu lapsi on yksi sisustuselementti toisten joukossa tai statussymboli. Puetaan vaikka mihin merkkivaatteisiin ja puunataan johonkin somekuviin.

Kuvia nyt otetaan normaalisti ihan arjestakin ja jos itse tiedän, että lapsi koluaa koko päivän pihalla ja syö sitä mustikkaa, niin ei taatusti ole pyhävaatteet päällä tai joku kallis merkkivaate. En kyllä kuvia lapsestani julkaise missään. Kaikille se pinta ei nyt ole niin tärkeää, eikä haluta tietyssä iässä laittaa hirveästi rahaa niihin vaatteisiin tai parturiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla suomalaisilla on hirveän vaatimaton/välinpitämätön asenne ja erityisesti lapsiin liittyvissä asioissa. Ihan sama mitä lapsilla on päällä, jopa juhlissa. Tai lasten hiukset voi olla itse leikatut, aivan sama minkä näköinen pottatukka siitä tulee. En myöskään ymmärrä sitä että kuvataan lapsia hiukset takussa, joku tahrainen paita päällä ja suupielet mustikassa/suklaassa ja näitä sitten esitellään jossain Facebookissa. Ja jos joku pukee lapsensa siisteihin ja asiallisiin, jopa juhlaviin vaatteisiin niin huudetaan että lapset ei saa olla lapsia tai että pikkuaikuinen. Anteeksi nyt vain, minäkin näin aikuisena saan kyllä hiukset takkuun, paidan sotkuun ja suupielet mustikkaan, mutta se on kyllä epäsiistiä eikä millään tavalla suloista, ihan iästä riippumatta.

Meni ehkä vähän sivuraiteille, mutta en ymmärrä miksi se siistiin ulkonäköön tai sisustukseen panostaminen on niin suuri synti osan mielestä. Saan varmaan tuhat alapeukkua mutta ihan sama, antaa tulla.

Joillekin tuo laitettu lapsi on yksi sisustuselementti toisten joukossa tai statussymboli. Puetaan vaikka mihin merkkivaatteisiin ja puunataan johonkin somekuviin.

Kuvia nyt otetaan normaalisti ihan arjestakin ja jos itse tiedän, että lapsi koluaa koko päivän pihalla ja syö sitä mustikkaa, niin ei taatusti ole pyhävaatteet päällä tai joku kallis merkkivaate. En kyllä kuvia lapsestani julkaise missään. Kaikille se pinta ei nyt ole niin tärkeää, eikä haluta tietyssä iässä laittaa hirveästi rahaa niihin vaatteisiin tai parturiin.

Mistähän tempaisit merkkivaatteet? Pinnallisuuden?

Ja miten se että lapsi leikkii ulkona estää sen että hänen hiuksensa käytäisiin leikkauttamassa kampaajalla eikä nirhittäisi itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kai ne sisustukset saat päättää itse? Sisusta kuten tahdot

Tietenkin mutta ihmettelen onko tää yleisempikin asenne.

Ap

No on se tavallaan. Kaikki haluaa hokea pienten lasten äidille että ota rennosti, ei niillä matonhapsuilla ole niin väliä, ja en tiedä mistä se ajatus lopulta kumpuaa.

Siinä on rajansa kaikkien kannalta kuinka paljon niiden lasten kannattaa ja jaksaa köllötellä, rapsutella, lorutella ja höpsötellä. Mutta sitä pitäisi tehdä ns suorittamisen sijaan. Tässä puheessa suorittamiseksi lasketaan mm. ruoanlaitto ja siivous.

Sitten siinä miettii, että kuka on tämä kaikkien puheissa oleva ylisuorittaja-äiti

Onhan sitä sellaisia suorittaja-äitejä, ja nykyään varsinkin some luo varsin tehokkaasti kuvaa sellaisesta kiiltokuvaelämästä, jossa koti on aina tiptop, sekä äiti että lapset puettu vimpan päälle ja ruuat kauniisti aseteltu lautaselle. Kyllä niitä äitejä on paljon, jotka kärsii jonkinasteisista suorituspaineista. Ehkä se sitten on osin taustalla siinä että pidetään parempana sotkuisempaa kotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kai ne sisustukset saat päättää itse? Sisusta kuten tahdot

Tietenkin mutta ihmettelen onko tää yleisempikin asenne.

Ap

No on se tavallaan. Kaikki haluaa hokea pienten lasten äidille että ota rennosti, ei niillä matonhapsuilla ole niin väliä, ja en tiedä mistä se ajatus lopulta kumpuaa.

Siinä on rajansa kaikkien kannalta kuinka paljon niiden lasten kannattaa ja jaksaa köllötellä, rapsutella, lorutella ja höpsötellä. Mutta sitä pitäisi tehdä ns suorittamisen sijaan. Tässä puheessa suorittamiseksi lasketaan mm. ruoanlaitto ja siivous.

Sitten siinä miettii, että kuka on tämä kaikkien puheissa oleva ylisuorittaja-äiti

Onhan sitä sellaisia suorittaja-äitejä, ja nykyään varsinkin some luo varsin tehokkaasti kuvaa sellaisesta kiiltokuvaelämästä, jossa koti on aina tiptop, sekä äiti että lapset puettu vimpan päälle ja ruuat kauniisti aseteltu lautaselle. Kyllä niitä äitejä on paljon, jotka kärsii jonkinasteisista suorituspaineista. Ehkä se sitten on osin taustalla siinä että pidetään parempana sotkuisempaa kotia.

Niin missä niitä on?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kodilla on väliä. Siellä pitää viihtyä, latautua, levätä, rentoutua, toteuttaa itseään, nähdä kauneutta, nukkua ja syödä hyvin ja liikkuakin.

Edellyttää ainakin jonkinlaista harmoniaa, pehmeyttä, sopusointua, kauneutta, luovuutta, inspiroivuutta, häiriöttömyyttä, kivaa maisemaa, hyvää sänkyä ja keittiötä.

Lapsia tai ilman lapsia. Lapset ei ole mitään sikoja. Kyllä heidätkin voi opettaa siisteyteen ja kauneuteen.

Kuule kun ihan oikeasti kaikki eivät tarvitse rentoutuakseen harmoniaa ja sopusointua ympärilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kai ne sisustukset saat päättää itse? Sisusta kuten tahdot

Tietenkin mutta ihmettelen onko tää yleisempikin asenne.

Ap

No on se tavallaan. Kaikki haluaa hokea pienten lasten äidille että ota rennosti, ei niillä matonhapsuilla ole niin väliä, ja en tiedä mistä se ajatus lopulta kumpuaa.

Siinä on rajansa kaikkien kannalta kuinka paljon niiden lasten kannattaa ja jaksaa köllötellä, rapsutella, lorutella ja höpsötellä. Mutta sitä pitäisi tehdä ns suorittamisen sijaan. Tässä puheessa suorittamiseksi lasketaan mm. ruoanlaitto ja siivous.

Sitten siinä miettii, että kuka on tämä kaikkien puheissa oleva ylisuorittaja-äiti

Onhan sitä sellaisia suorittaja-äitejä, ja nykyään varsinkin some luo varsin tehokkaasti kuvaa sellaisesta kiiltokuvaelämästä, jossa koti on aina tiptop, sekä äiti että lapset puettu vimpan päälle ja ruuat kauniisti aseteltu lautaselle. Kyllä niitä äitejä on paljon, jotka kärsii jonkinasteisista suorituspaineista. Ehkä se sitten on osin taustalla siinä että pidetään parempana sotkuisempaa kotia.

Merkillinen ristiriita siinä, että jos joku kokee nimenomaan rentoutuvansa ja nauttivansa kauneudesta, kotona ja vaatteissa jne, se kielletään koska se ei vain käy...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kai ne sisustukset saat päättää itse? Sisusta kuten tahdot

Tietenkin mutta ihmettelen onko tää yleisempikin asenne.

Ap

No on se tavallaan. Kaikki haluaa hokea pienten lasten äidille että ota rennosti, ei niillä matonhapsuilla ole niin väliä, ja en tiedä mistä se ajatus lopulta kumpuaa.

Siinä on rajansa kaikkien kannalta kuinka paljon niiden lasten kannattaa ja jaksaa köllötellä, rapsutella, lorutella ja höpsötellä. Mutta sitä pitäisi tehdä ns suorittamisen sijaan. Tässä puheessa suorittamiseksi lasketaan mm. ruoanlaitto ja siivous.

Sitten siinä miettii, että kuka on tämä kaikkien puheissa oleva ylisuorittaja-äiti

Onhan sitä sellaisia suorittaja-äitejä, ja nykyään varsinkin some luo varsin tehokkaasti kuvaa sellaisesta kiiltokuvaelämästä, jossa koti on aina tiptop, sekä äiti että lapset puettu vimpan päälle ja ruuat kauniisti aseteltu lautaselle. Kyllä niitä äitejä on paljon, jotka kärsii jonkinasteisista suorituspaineista. Ehkä se sitten on osin taustalla siinä että pidetään parempana sotkuisempaa kotia.

Niin missä niitä on?

Esim Facebookin äitiryhmät on täynnä sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kai ne sisustukset saat päättää itse? Sisusta kuten tahdot

Tietenkin mutta ihmettelen onko tää yleisempikin asenne.

Ap

No on se tavallaan. Kaikki haluaa hokea pienten lasten äidille että ota rennosti, ei niillä matonhapsuilla ole niin väliä, ja en tiedä mistä se ajatus lopulta kumpuaa.

Siinä on rajansa kaikkien kannalta kuinka paljon niiden lasten kannattaa ja jaksaa köllötellä, rapsutella, lorutella ja höpsötellä. Mutta sitä pitäisi tehdä ns suorittamisen sijaan. Tässä puheessa suorittamiseksi lasketaan mm. ruoanlaitto ja siivous.

Sitten siinä miettii, että kuka on tämä kaikkien puheissa oleva ylisuorittaja-äiti

Onhan sitä sellaisia suorittaja-äitejä, ja nykyään varsinkin some luo varsin tehokkaasti kuvaa sellaisesta kiiltokuvaelämästä, jossa koti on aina tiptop, sekä äiti että lapset puettu vimpan päälle ja ruuat kauniisti aseteltu lautaselle. Kyllä niitä äitejä on paljon, jotka kärsii jonkinasteisista suorituspaineista. Ehkä se sitten on osin taustalla siinä että pidetään parempana sotkuisempaa kotia.

Niin missä niitä on?

Mun yksi ystävä oli oikein malliesimerkki kun lapset oli nuorempia. Hänelle se suorittaminen on tapa hallita ahdistusta, eli mitä stressaavampi elämäntilanne, sitä enemmän pingottaa.