IL: Sini Ariel kertoi sukupuolia olevan kaksi. Someraivo repesi

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa tämä.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Sitten lukekaa tämä. Myös Bilekin salaliittoteorioita käsitellään tässä.

https://www.independent.co.uk/news/world/americas/us-politics/transgend…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

Biologinen sukupuoli ja sen huomioiminen on "vanha rakenne":

"Meillä on edelleen kouluissa todella paljon vanhoja rakenteita, joiden mukaan lapsia jaotellaan tyttöihin ja poikiin."

"Sukupuolen moninaisuuteen liittyvät asiat on Kostiaisen mukaan otettu huomioon myös oppisisällöissä. Hän kertoo, että myös oppilaat itse ottavat aktiivisesti moninaisuuteen liittyvät asiat esiin koulun henkilökunnan kanssa."

"Hän kertoo, että osa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvista opettajaksi opiskelevista pohtivat esimerkiksi sitä, voivatko pitää sateenkaarilippua luokassaan tai uskaltaako seksuaalivähemmistöön kuuluva kertoa kumppanistaan.

– On todella surullista kohdata tällaista pohdintaa. Sukupuoli- ja seksuaaliasiat ovat kuitenkin läpileikkaava osa yksilön identiteettiä, eikä kenenkään pitäisi joutua pohtimaan sitä, voiko olla oma itsensä opetuksessa."

https://yle.fi/a/3-12576255

Miksi opettajan pitäisi tuoda seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuoli-identiteettiään esille opetustilanteessa?

THL:n omasta suusta:

Sukupuolitietoinen opetus ja ohjaus

Lähtökohtaisesti sukupuoli ei ole pelkkää biologiaa.

Sukupuolten tasa-arvo kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Seksuaalisten suuntautumisten ja identiteettien moninaisuuden tunnistaminen kuuluu sukupuolitietoiseen opetukseen ja ohjaukseen. Sukupuoli-identiteetti muodostuu monesta tekijästä yleensä varhaislapsuudessa. Se määrittää yksilön sisäistä kokemusta ja tietoisuutta sukupuolestaan. Sukupuoliroolien käyttäytymismallit ovat kulttuuri-, paikka- ja aikasidonnaisia periaatteita, joiden mukaan yksilön oletetaan käyttäytyvän yhteisössä.

https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/sukupuolitietoinen-opetus-j…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

Biologinen sukupuoli ja sen huomioiminen on "vanha rakenne":

"Meillä on edelleen kouluissa todella paljon vanhoja rakenteita, joiden mukaan lapsia jaotellaan tyttöihin ja poikiin."

"Sukupuolen moninaisuuteen liittyvät asiat on Kostiaisen mukaan otettu huomioon myös oppisisällöissä. Hän kertoo, että myös oppilaat itse ottavat aktiivisesti moninaisuuteen liittyvät asiat esiin koulun henkilökunnan kanssa."

"Hän kertoo, että osa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvista opettajaksi opiskelevista pohtivat esimerkiksi sitä, voivatko pitää sateenkaarilippua luokassaan tai uskaltaako seksuaalivähemmistöön kuuluva kertoa kumppanistaan.

– On todella surullista kohdata tällaista pohdintaa. Sukupuoli- ja seksuaaliasiat ovat kuitenkin läpileikkaava osa yksilön identiteettiä, eikä kenenkään pitäisi joutua pohtimaan sitä, voiko olla oma itsensä opetuksessa."

https://yle.fi/a/3-12576255

Miksi opettajan pitäisi tuoda seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuoli-identiteettiään esille opetustilanteessa?

Jenkeissä yksi isoimmista transilmiön vastaliikkeen aiheuttajista on ollut opettajina esiintyvät transaktivistit, jotka tekevät aktivismiaan luokkahuoneissa klovnitukat väpättäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

Muotoilin asian ehkä vähän huonosti. Ei Suomessa ole tullut tällaista vastaan ja lapsillakin on aika konservatiivinen opettaja, joka on hyvä ja huono asia tässä suhteessa. Mutta monissa muissa maissa asia tuntuu olevan toisin ja jo lapsilla aloitetaan transitioita toiseen sukupuoleen. En tällaista menoa Suomeen haluaisi. Mutta kyllähän nuo trendit ovat ylikansallisia nykyisin ja nuoret näkee somesta sisältöä, joka muokkaa ajattelua. Olen itsekin sen kannalla, että sen mistä pitää tai on kiinnostunut ei pitäisi olla sukupuolikysymys, mutta siitä on vielä pitkä matka siihen mikä oli Sininkin pointti, että lapsilla ja teineillä ei pitäisi näitä hoitoja aloittaa tai edes rohkaista transitioon ennen kuin ovat lähellä aikuisuutta. Arvot ja tunteet kuitenkin muokkautuvat, kun ikää tulee.

Mietin miksi Suomessa sitten lietsotaan paniikkia (en siis tarkoita sua) koulun kasvatustyöstä ja työpajoista, jotka on isolta osin syrjinnänehkäisy- ja tasa-arvotyötä.

Uskon,että ulkomailta tulevassa tiedossa on paljon, ei tietenkään kokonaan, mutta reippaasti disinformaatiota mukana. Niin on Suomenkin sateenkaarityöpajoista ynnä muista aika villejä tulkintoja.

Maltti olisi todellakin valttia, tottakai ihan itse transhoidoissa, mutta myös siinä miten niistä puhutaan ja millaista mielikuvaa niistä pyritään luomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

Muotoilin asian ehkä vähän huonosti. Ei Suomessa ole tullut tällaista vastaan ja lapsillakin on aika konservatiivinen opettaja, joka on hyvä ja huono asia tässä suhteessa. Mutta monissa muissa maissa asia tuntuu olevan toisin ja jo lapsilla aloitetaan transitioita toiseen sukupuoleen. En tällaista menoa Suomeen haluaisi. Mutta kyllähän nuo trendit ovat ylikansallisia nykyisin ja nuoret näkee somesta sisältöä, joka muokkaa ajattelua. Olen itsekin sen kannalla, että sen mistä pitää tai on kiinnostunut ei pitäisi olla sukupuolikysymys, mutta siitä on vielä pitkä matka siihen mikä oli Sininkin pointti, että lapsilla ja teineillä ei pitäisi näitä hoitoja aloittaa tai edes rohkaista transitioon ennen kuin ovat lähellä aikuisuutta. Arvot ja tunteet kuitenkin muokkautuvat, kun ikää tulee.

Suomessa ainakin Seta kannattaa lapsen huostaanottoa, jos vanhemmat vastustavat alaikäisen transiuttamista. Järjestöt ja vihervasemmistolaiset puolueet haluavat vapauttaa blokkerit ja transhoidot myös nuorille, kiilana tullaan käyttämään juridisen sukupuolitiedon vaihtamisen laajentamista alaikäisille. Maailmalla kouluissa tehdään sosiaalisia transitioita lapsille vanhempien selän takana, eli aletaan käyttää uutta nimeä ja pronomia vanhempien tietämättä. Huostaanottoja tehdään vanhempien transitiovastaisuuden perusteella. Suomestakin tiedetään tapauksia, joissa transaktivistit ovat kähmyröineet rippikouluikäisen asioita vanhempien selän takana. Transaktivistit opastavat nuoria, kuinka valehdella Transpolilla.

-eri

Vierailija kirjoitti:

THL:n omasta suusta:

Sukupuolitietoinen opetus ja ohjaus

Lähtökohtaisesti sukupuoli ei ole pelkkää biologiaa.

Sukupuolten tasa-arvo kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Seksuaalisten suuntautumisten ja identiteettien moninaisuuden tunnistaminen kuuluu sukupuolitietoiseen opetukseen ja ohjaukseen. Sukupuoli-identiteetti muodostuu monesta tekijästä yleensä varhaislapsuudessa. Se määrittää yksilön sisäistä kokemusta ja tietoisuutta sukupuolestaan. Sukupuoliroolien käyttäytymismallit ovat kulttuuri-, paikka- ja aikasidonnaisia periaatteita, joiden mukaan yksilön oletetaan käyttäytyvän yhteisössä.

https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/sukupuolitietoinen-opetus-j…

Tuo on OPH eli opetushallitus, ei THL.

Mitä tuolla haluat viestiä? Siinä kerrotaan se, mistä minäkin aiemmin mainitsin. Kasvatus on sukupuolisensitiivistä (sukupuolitietoista) eli pyrkii antamaan kaikille mahdollisuuden kasvaa rauhassa ja ilman haitallisia stereotypioita, tyttöinä, poikina tai jonain muuna, jos ovat jotain muuta. Suurin osa on ihan tyttöjä ja poikia edelleen ja lisäksi joukossa on sukupuolivähemmistöjen edustajia, jotka huomioidaan myös. Onko se joku ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

Biologinen sukupuoli ja sen huomioiminen on "vanha rakenne":

"Meillä on edelleen kouluissa todella paljon vanhoja rakenteita, joiden mukaan lapsia jaotellaan tyttöihin ja poikiin."

"Sukupuolen moninaisuuteen liittyvät asiat on Kostiaisen mukaan otettu huomioon myös oppisisällöissä. Hän kertoo, että myös oppilaat itse ottavat aktiivisesti moninaisuuteen liittyvät asiat esiin koulun henkilökunnan kanssa."

"Hän kertoo, että osa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvista opettajaksi opiskelevista pohtivat esimerkiksi sitä, voivatko pitää sateenkaarilippua luokassaan tai uskaltaako seksuaalivähemmistöön kuuluva kertoa kumppanistaan.

– On todella surullista kohdata tällaista pohdintaa. Sukupuoli- ja seksuaaliasiat ovat kuitenkin läpileikkaava osa yksilön identiteettiä, eikä kenenkään pitäisi joutua pohtimaan sitä, voiko olla oma itsensä opetuksessa."

https://yle.fi/a/3-12576255

Miksi opettajan pitäisi tuoda seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuoli-identiteettiään esille opetustilanteessa?

Suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti voivat paljastua melko arkisissa tilanteissa tai olla ihan päälle päin näkyviä. Kun omat työkaverit ovat keskustelleet kumppaneistaan en arastele sitä, että omani on samaa sukupuolta kanssani. Jos muut saavat puhua miehistään ja vaimoistaan, kyllä minäkin saan sanoa että miesystävä. Oppilaat juttelevat opettajien kanssa tälläisistä asioista, silloin se voi tulla helposti esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

Muotoilin asian ehkä vähän huonosti. Ei Suomessa ole tullut tällaista vastaan ja lapsillakin on aika konservatiivinen opettaja, joka on hyvä ja huono asia tässä suhteessa. Mutta monissa muissa maissa asia tuntuu olevan toisin ja jo lapsilla aloitetaan transitioita toiseen sukupuoleen. En tällaista menoa Suomeen haluaisi. Mutta kyllähän nuo trendit ovat ylikansallisia nykyisin ja nuoret näkee somesta sisältöä, joka muokkaa ajattelua. Olen itsekin sen kannalla, että sen mistä pitää tai on kiinnostunut ei pitäisi olla sukupuolikysymys, mutta siitä on vielä pitkä matka siihen mikä oli Sininkin pointti, että lapsilla ja teineillä ei pitäisi näitä hoitoja aloittaa tai edes rohkaista transitioon ennen kuin ovat lähellä aikuisuutta. Arvot ja tunteet kuitenkin muokkautuvat, kun ikää tulee.

Mietin miksi Suomessa sitten lietsotaan paniikkia (en siis tarkoita sua) koulun kasvatustyöstä ja työpajoista, jotka on isolta osin syrjinnänehkäisy- ja tasa-arvotyötä.

Uskon,että ulkomailta tulevassa tiedossa on paljon, ei tietenkään kokonaan, mutta reippaasti disinformaatiota mukana. Niin on Suomenkin sateenkaarityöpajoista ynnä muista aika villejä tulkintoja.

Maltti olisi todellakin valttia, tottakai ihan itse transhoidoissa, mutta myös siinä miten niistä puhutaan ja millaista mielikuvaa niistä pyritään luomaan.

Siinä auttaisi avoimuus, että mitkä ovat työpajojen sisällöt ja miksi Setan kaltaiset translobbausjärjestöt pitävät niitä. THL:n materiaaleista käy ilmi, että materiaalit ja sukupuolikäsitys ovat Setan ja muiden transjärjestöjen kynästä. Tämä ei esimerkiksi pohjaudu mihinkään tieteeseen:

Lähtökohtaisesti sukupuoli ei ole pelkkää biologiaa.

Sukupuolten tasa-arvo kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Seksuaalisten suuntautumisten ja identiteettien moninaisuuden tunnistaminen kuuluu sukupuolitietoiseen opetukseen ja ohjaukseen. Sukupuoli-identiteetti muodostuu monesta tekijästä yleensä varhaislapsuudessa. Se määrittää yksilön sisäistä kokemusta ja tietoisuutta sukupuolestaan. Sukupuoliroolien käyttäytymismallit ovat kulttuuri-, paikka- ja aikasidonnaisia periaatteita, joiden mukaan yksilön oletetaan käyttäytyvän yhteisössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

Biologinen sukupuoli ja sen huomioiminen on "vanha rakenne":

"Meillä on edelleen kouluissa todella paljon vanhoja rakenteita, joiden mukaan lapsia jaotellaan tyttöihin ja poikiin."

"Sukupuolen moninaisuuteen liittyvät asiat on Kostiaisen mukaan otettu huomioon myös oppisisällöissä. Hän kertoo, että myös oppilaat itse ottavat aktiivisesti moninaisuuteen liittyvät asiat esiin koulun henkilökunnan kanssa."

"Hän kertoo, että osa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvista opettajaksi opiskelevista pohtivat esimerkiksi sitä, voivatko pitää sateenkaarilippua luokassaan tai uskaltaako seksuaalivähemmistöön kuuluva kertoa kumppanistaan.

– On todella surullista kohdata tällaista pohdintaa. Sukupuoli- ja seksuaaliasiat ovat kuitenkin läpileikkaava osa yksilön identiteettiä, eikä kenenkään pitäisi joutua pohtimaan sitä, voiko olla oma itsensä opetuksessa."

https://yle.fi/a/3-12576255

Miksi opettajan pitäisi tuoda seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuoli-identiteettiään esille opetustilanteessa?

Suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti voivat paljastua melko arkisissa tilanteissa tai olla ihan päälle päin näkyviä. Kun omat työkaverit ovat keskustelleet kumppaneistaan en arastele sitä, että omani on samaa sukupuolta kanssani. Jos muut saavat puhua miehistään ja vaimoistaan, kyllä minäkin saan sanoa että miesystävä. Oppilaat juttelevat opettajien kanssa tälläisistä asioista, silloin se voi tulla helposti esiin.

Se on eri asia kuin tehdä aktivismia luokkahuoneessa, heilutella translippua ja askarrella sateenkaarikasseja. Ideologiat eivät kuulu kouluihin, eivät Elokapinat, Pride-askartelut eivätkä Aito Avioliitto -hommailut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

THL:n omasta suusta:

Sukupuolitietoinen opetus ja ohjaus

Lähtökohtaisesti sukupuoli ei ole pelkkää biologiaa.

Sukupuolten tasa-arvo kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Seksuaalisten suuntautumisten ja identiteettien moninaisuuden tunnistaminen kuuluu sukupuolitietoiseen opetukseen ja ohjaukseen. Sukupuoli-identiteetti muodostuu monesta tekijästä yleensä varhaislapsuudessa. Se määrittää yksilön sisäistä kokemusta ja tietoisuutta sukupuolestaan. Sukupuoliroolien käyttäytymismallit ovat kulttuuri-, paikka- ja aikasidonnaisia periaatteita, joiden mukaan yksilön oletetaan käyttäytyvän yhteisössä.

https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/sukupuolitietoinen-opetus-j…

Tuo on OPH eli opetushallitus, ei THL.

Mitä tuolla haluat viestiä? Siinä kerrotaan se, mistä minäkin aiemmin mainitsin. Kasvatus on sukupuolisensitiivistä (sukupuolitietoista) eli pyrkii antamaan kaikille mahdollisuuden kasvaa rauhassa ja ilman haitallisia stereotypioita, tyttöinä, poikina tai jonain muuna, jos ovat jotain muuta. Suurin osa on ihan tyttöjä ja poikia edelleen ja lisäksi joukossa on sukupuolivähemmistöjen edustajia, jotka huomioidaan myös. Onko se joku ongelma?

Onhan se ongelma, jos muutaman sukupuoliongelmaisen takia ei voida puhua tytöistä ja pojista, tai sukupuolitetut tilat muutetaan unisex-tiloiksi tunnetuin seurauksin.

On ihmisiä, joilla on kehodysforia sellainen, että henkilö kokee etteivät hänen jalkansa kuulu hänen kehoonsa. Miksei näiden puolesta marssista, miksei heitä nosteta tapetille? On vain kaksi sukupuolta. Fetissit ja mielisairaudet eivät muuta ihmisen sukupuolta. Mies ei voi synnyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

Muotoilin asian ehkä vähän huonosti. Ei Suomessa ole tullut tällaista vastaan ja lapsillakin on aika konservatiivinen opettaja, joka on hyvä ja huono asia tässä suhteessa. Mutta monissa muissa maissa asia tuntuu olevan toisin ja jo lapsilla aloitetaan transitioita toiseen sukupuoleen. En tällaista menoa Suomeen haluaisi. Mutta kyllähän nuo trendit ovat ylikansallisia nykyisin ja nuoret näkee somesta sisältöä, joka muokkaa ajattelua. Olen itsekin sen kannalla, että sen mistä pitää tai on kiinnostunut ei pitäisi olla sukupuolikysymys, mutta siitä on vielä pitkä matka siihen mikä oli Sininkin pointti, että lapsilla ja teineillä ei pitäisi näitä hoitoja aloittaa tai edes rohkaista transitioon ennen kuin ovat lähellä aikuisuutta. Arvot ja tunteet kuitenkin muokkautuvat, kun ikää tulee.

Mietin miksi Suomessa sitten lietsotaan paniikkia (en siis tarkoita sua) koulun kasvatustyöstä ja työpajoista, jotka on isolta osin syrjinnänehkäisy- ja tasa-arvotyötä.

Uskon,että ulkomailta tulevassa tiedossa on paljon, ei tietenkään kokonaan, mutta reippaasti disinformaatiota mukana. Niin on Suomenkin sateenkaarityöpajoista ynnä muista aika villejä tulkintoja.

Maltti olisi todellakin valttia, tottakai ihan itse transhoidoissa, mutta myös siinä miten niistä puhutaan ja millaista mielikuvaa niistä pyritään luomaan.

Siinä auttaisi avoimuus, että mitkä ovat työpajojen sisällöt ja miksi Setan kaltaiset translobbausjärjestöt pitävät niitä. THL:n materiaaleista käy ilmi, että materiaalit ja sukupuolikäsitys ovat Setan ja muiden transjärjestöjen kynästä. Tämä ei esimerkiksi pohjaudu mihinkään tieteeseen:

Lähtökohtaisesti sukupuoli ei ole pelkkää biologiaa.

Sukupuolten tasa-arvo kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Seksuaalisten suuntautumisten ja identiteettien moninaisuuden tunnistaminen kuuluu sukupuolitietoiseen opetukseen ja ohjaukseen. Sukupuoli-identiteetti muodostuu monesta tekijästä yleensä varhaislapsuudessa. Se määrittää yksilön sisäistä kokemusta ja tietoisuutta sukupuolestaan. Sukupuoliroolien käyttäytymismallit ovat kulttuuri-, paikka- ja aikasidonnaisia periaatteita, joiden mukaan yksilön oletetaan käyttäytyvän yhteisössä.

Kyllä se perustuu tieteeseen kaikesta sukupuolen moninaisuudesta niin biologisessa kuin kulttuurisessa mielessä, jonka sinä haluat sivuuttaa. Moninaisuus ei tarkoita, että olisi monta sukupuolta, vaan että on variaatioita ja vaihtelua sukupuolten sisällä.

Tuossa viitataan sosiaaliseen sukupuoleen (tietysti, koska biologisia on kaksi), kun sanotaan, että niitä voi olla enemmän kuin kaksi. Eli huomioidaan myös muunsukupuoliset ihmiset. Sinustako ei saisi huomioida ja mitä se on sinulta pois, jos huomioidaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on olemassa jokin muunsukupuolinen sukupoulielin (ei siis vagina tai penis, vaan jotakin  muuta ) , niin voisiko joku kuvailla millainen se muun sukupuolisen sukupuolielin sitten näyttää?

Itse en pysty edes kuvittelemaan.

Jos trans on väärän sukupuolen kehossa, niin entä muusu? Millaiseen kehoon muusu haluaa transitioitua?

Ihan rehti vastaus: riippuu yksilöstä. On aika monia hoitoja ja muita prosesseja joista valita. Yhdelle riittää esim. nimen vaihtaminen ja pukeutumisen muuttaminen, toinen kaipaa lähes samoja hoitoja kuin binäärinen transitioituja.

Miksi muu yhteiskunta pitäisi osallistaa pronominiongelmaisten sukupuoliperformanssiin, saati joutua maksamaan kosmeettista kirurgiaa?

-eri

Sinulle kosmeettinen kirurgia, jollekin toiselle elinehto. Olisko parempi, että nää "kosmeettiset" tehtäis jossain muissa (edullisissa) maissa ja niiden pieleenmenneet korjaukset sit kuitenkin meillä täällä?

Tästä "elinehdosta" ei ole laadukasta tutkimusnäyttöä, pikemminkin päinvastoin. Ruotsalainen tutkimus kertoi, että esimerkiksi transmaskuliinien itsemurhariski on 40 kertainen genitaalikirurgian jälkeen. Mikä ei toki ole mikään ihme niiden komplikaatioluvuilla. Ja terveiden kehonosien amputointi ja mutilointi ei tietenkään paranna transiuden muita liitännäissairauksia. Tavistockin transiutusklinikan tilaston mukaan transhoidot eivät kohentaneet nuorten mielenterveyttä. Kannattaa hoitaa kuuppa ensin kuntoon ja katsoa sen jälkeen transhommat uudestaan.

Ja edelleen toisille elinehto.

Ja edelleen transhoitojen tehosta ei ole näyttöä. Eihän transiudelle ole diagnostisia välineitä, ei edes yleispätevää ja loogisesti koherenttia määritelmää. Jos dysforia katoaa henkilökortin kirjainta vaihtamalla, niin mihin transhoitoja edes tarvitaan? Juurihan saitte haluamanne itsemäärittelyn, jolla ei-transitkin voivat lievittää henkilökorttidysforiansa.

No eihän se dysforia kaikilla poistu kirjainta vaihtamalla! Miten oot noin tietoinen monesta asiaan liittyvästä, ja toisaalta noin uuno?

Ja täällä nyt vastustetaan sitä, et sukupuolen saa vaihtaa ilman transitiota ja siitä et toiset haluaa sen fyysisen muutoksen myös. Eli kumpikaan ei käy? Eikö se silloin tarkota no no kaikille transseille?

Olisi kannattanut miettiä sitä, ennen kuin aloitte vaatimaan itsemäärittelyä. Transeillahan on ollut jo vuosikymmenet oikeus saada transhoidot yhteiskunnan piikkiin, vaihtaa juridinen sukupuoli ja käyttää sen mukaisia tiloja. Miksi se ei riittänyt? Nyt kun valokeila kääntyy transeihin, niin kaikki epäloogisuudet ja ristiriitaisuudet perataan läpikotaisin. Myös transhoitojen pohjana olevan tutkimusnäytön luotettavuuskin menee uuteen tarkasteluun. Sellaista se on kun alkaa härkkimään.

Siis meidän olis pitänyt ymmärtää, että transfoobikot ovat entistä enemmän foobikkoja, jos laki menee läpi? Olisko teidän kannattanut mekkaloida enemmän, ennenkuin se laki meni läpi? Turha se nyt enää on vatkuloida, kun munat on maassa. Et ehkä teidän olis pitänyt miettiä ennen.

Tuolla asenteella transien hyväksyntä se vasta kasvaakin. Pidä se.

Itsemäärittelyn vastustajat ovat oikeasti olleet enemmän aitojen transien puolella kuin aktivistit ja vihervasemmisto. Vai muistaako joku transvastaisuutta, ennen kuin itsemäärittelyä alettiin runnomaan laiksi? Oliko liikehdintää transien oikeuksien viemiseksi, vai saivatko transit elää vuosikymmenet rauhassa ennen väpättäviä sinitukkia? Ketään ei kiinnostanut naapurin transnainen tai transmies kaupan kassalla. Kannattaa miettiä viholliskuva ihan uusiksi.

Että sellanen narratiivi sit tänään. Jaa a, miksi he sit vaativat lisää lakeja, vaikka niiiin hyvää elämää saivat viettää..linnut lauloi ja kukat tuoksui, eikä kukaan ollut koskaan ilkeä. Sit hyökkäs väpättävät sinitukat ja kaiken pilas. Uskotko ihan oikeasti näihin saruihis? Keitä ovat väpättävät sinitukat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on olemassa jokin muunsukupuolinen sukupoulielin (ei siis vagina tai penis, vaan jotakin  muuta ) , niin voisiko joku kuvailla millainen se muun sukupuolisen sukupuolielin sitten näyttää?

Itse en pysty edes kuvittelemaan.

Jos trans on väärän sukupuolen kehossa, niin entä muusu? Millaiseen kehoon muusu haluaa transitioitua?

Ihan rehti vastaus: riippuu yksilöstä. On aika monia hoitoja ja muita prosesseja joista valita. Yhdelle riittää esim. nimen vaihtaminen ja pukeutumisen muuttaminen, toinen kaipaa lähes samoja hoitoja kuin binäärinen transitioituja.

Miksi muu yhteiskunta pitäisi osallistaa pronominiongelmaisten sukupuoliperformanssiin, saati joutua maksamaan kosmeettista kirurgiaa?

-eri

Sinulle kosmeettinen kirurgia, jollekin toiselle elinehto. Olisko parempi, että nää "kosmeettiset" tehtäis jossain muissa (edullisissa) maissa ja niiden pieleenmenneet korjaukset sit kuitenkin meillä täällä?

Tästä "elinehdosta" ei ole laadukasta tutkimusnäyttöä, pikemminkin päinvastoin. Ruotsalainen tutkimus kertoi, että esimerkiksi transmaskuliinien itsemurhariski on 40 kertainen genitaalikirurgian jälkeen. Mikä ei toki ole mikään ihme niiden komplikaatioluvuilla. Ja terveiden kehonosien amputointi ja mutilointi ei tietenkään paranna transiuden muita liitännäissairauksia. Tavistockin transiutusklinikan tilaston mukaan transhoidot eivät kohentaneet nuorten mielenterveyttä. Kannattaa hoitaa kuuppa ensin kuntoon ja katsoa sen jälkeen transhommat uudestaan.

Ja edelleen toisille elinehto.

Ja edelleen transhoitojen tehosta ei ole näyttöä. Eihän transiudelle ole diagnostisia välineitä, ei edes yleispätevää ja loogisesti koherenttia määritelmää. Jos dysforia katoaa henkilökortin kirjainta vaihtamalla, niin mihin transhoitoja edes tarvitaan? Juurihan saitte haluamanne itsemäärittelyn, jolla ei-transitkin voivat lievittää henkilökorttidysforiansa.

Ja edelleen on transiuden läpikäyneitä ihmisiä, jotka elävät vihdoin tyytyväistä elämää. Tässä ketjussakin sellainen kertonut omasta puolestaan. Tuskin on Suomen ainoa.

Emme me mitään saaneet. Emme me ole mitään ajaneet. Te ilmeisesti menetitte jotain?

Ketä varten sitten ei-transien itsemäärittely sitten piti väkisin saada? Miksi vedottiin transien ihmisoikeuksiin? Miksi transit ja transjärjestöt sitten rääkyivät pakkosterilaatioista?

Toistaiseksi te olette ainoita, jotka täällä rääkyvät. Pakkosterilisaatio on mielestäsi ok? En edusta transjärjestöjä, joten en voi niiden puolesta puhua. Kysyisitkö sieltä suoraan? Eivät varmaan lue tätä palstaa.

Missäköhän Suomessa on pakkosteriloitu transeja?

Ennen lainmuutosta ei saanut transitiota ilman strerilisaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

THL:n omasta suusta:

Sukupuolitietoinen opetus ja ohjaus

Lähtökohtaisesti sukupuoli ei ole pelkkää biologiaa.

Sukupuolten tasa-arvo kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Seksuaalisten suuntautumisten ja identiteettien moninaisuuden tunnistaminen kuuluu sukupuolitietoiseen opetukseen ja ohjaukseen. Sukupuoli-identiteetti muodostuu monesta tekijästä yleensä varhaislapsuudessa. Se määrittää yksilön sisäistä kokemusta ja tietoisuutta sukupuolestaan. Sukupuoliroolien käyttäytymismallit ovat kulttuuri-, paikka- ja aikasidonnaisia periaatteita, joiden mukaan yksilön oletetaan käyttäytyvän yhteisössä.

https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/sukupuolitietoinen-opetus-j…

Tuo on OPH eli opetushallitus, ei THL.

Mitä tuolla haluat viestiä? Siinä kerrotaan se, mistä minäkin aiemmin mainitsin. Kasvatus on sukupuolisensitiivistä (sukupuolitietoista) eli pyrkii antamaan kaikille mahdollisuuden kasvaa rauhassa ja ilman haitallisia stereotypioita, tyttöinä, poikina tai jonain muuna, jos ovat jotain muuta. Suurin osa on ihan tyttöjä ja poikia edelleen ja lisäksi joukossa on sukupuolivähemmistöjen edustajia, jotka huomioidaan myös. Onko se joku ongelma?

Onhan se ongelma, jos muutaman sukupuoliongelmaisen takia ei voida puhua tytöistä ja pojista, tai sukupuolitetut tilat muutetaan unisex-tiloiksi tunnetuin seurauksin.

Kyllä edelleen puhutaan tytöistä ja pojista.

Tässä faktantsekkaus aiheesta:

https://faktabaari.fi/fakta/kouluissa-saa-puhua-tytoista-ja-pojista-myo…

Koulut voivat itse päättää tiloista. Voi olla tyttöjen vessoja, poikien vessoja ja unisex vessoja.

Keskustelin juuri oman koulun rehtorin kanssa ja hän sanoi, että oppilaiden toiveesta heillä on kaikkia noita vaihtoehtoja.

Kyllä tuota menoa on Suomessakin, esimerkiksi tämä uusi eheytyshoitojen kieltämiseen pyrkivä laki, jonka mukana ujutetaan esimerkiksi sellaista että sukupuolidysforiaa ei saisi enää hoitaa terapialla. Samoin esim vasemmistoliitolla on ihan puolueohjelmassa kirjaus, että lapsilla pitää olla oikeus määritellä sukupuolensa ja saada hormoniblokkereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

Biologinen sukupuoli ja sen huomioiminen on "vanha rakenne":

"Meillä on edelleen kouluissa todella paljon vanhoja rakenteita, joiden mukaan lapsia jaotellaan tyttöihin ja poikiin."

"Sukupuolen moninaisuuteen liittyvät asiat on Kostiaisen mukaan otettu huomioon myös oppisisällöissä. Hän kertoo, että myös oppilaat itse ottavat aktiivisesti moninaisuuteen liittyvät asiat esiin koulun henkilökunnan kanssa."

"Hän kertoo, että osa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvista opettajaksi opiskelevista pohtivat esimerkiksi sitä, voivatko pitää sateenkaarilippua luokassaan tai uskaltaako seksuaalivähemmistöön kuuluva kertoa kumppanistaan.

– On todella surullista kohdata tällaista pohdintaa. Sukupuoli- ja seksuaaliasiat ovat kuitenkin läpileikkaava osa yksilön identiteettiä, eikä kenenkään pitäisi joutua pohtimaan sitä, voiko olla oma itsensä opetuksessa."

https://yle.fi/a/3-12576255

Miksi opettajan pitäisi tuoda seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuoli-identiteettiään esille opetustilanteessa?

Suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti voivat paljastua melko arkisissa tilanteissa tai olla ihan päälle päin näkyviä. Kun omat työkaverit ovat keskustelleet kumppaneistaan en arastele sitä, että omani on samaa sukupuolta kanssani. Jos muut saavat puhua miehistään ja vaimoistaan, kyllä minäkin saan sanoa että miesystävä. Oppilaat juttelevat opettajien kanssa tälläisistä asioista, silloin se voi tulla helposti esiin.

Se on eri asia kuin tehdä aktivismia luokkahuoneessa, heilutella translippua ja askarrella sateenkaarikasseja. Ideologiat eivät kuulu kouluihin, eivät Elokapinat, Pride-askartelut eivätkä Aito Avioliitto -hommailut.

Mutta ruksittu sateenkaari pitää saada tehdä kassiin, koska sananvapaus ja biologia. Kivat kaksoisstandardit taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

Ihanaa, tää on varmasti asiallisin kommentti yässä ketjussa! Ja samoja oon miettinyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

Ne, jotka puhuu "transiutustyöpajoista" ei ole varmasti ikinä nähnyt sellaista työpajaa. Kaikki perustuu ennakkoluuloihin. Mikseivät menis itse katsomaan, mistä on kyse.

Eivät nämä THL:n ohjeet ole kovinkaan neutraaleja tai tieteelliseen tietoon pohjautuvia:

https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-edistaminen/tiet…

Moninaisuusoppi läpäisee ja mädättää instituutiot koulujen OPSeja myöten.

-eri

Jaahas, mikäköhän tuossa oli se mädättävä osuus? Se tietoisuus, että osa lapsista tai nuorista voi kokea kuuluvansa vähemmistöön? Ja se sit tiedostetaan?