Lue keskustelun säännöt.
IL: Sini Ariel kertoi sukupuolia olevan kaksi. Someraivo repesi
21.04.2023 |
Kommentit (9493)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
THL:n omasta suusta:
Sukupuolitietoinen opetus ja ohjaus
Lähtökohtaisesti sukupuoli ei ole pelkkää biologiaa.
Sukupuolten tasa-arvo kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Seksuaalisten suuntautumisten ja identiteettien moninaisuuden tunnistaminen kuuluu sukupuolitietoiseen opetukseen ja ohjaukseen. Sukupuoli-identiteetti muodostuu monesta tekijästä yleensä varhaislapsuudessa. Se määrittää yksilön sisäistä kokemusta ja tietoisuutta sukupuolestaan. Sukupuoliroolien käyttäytymismallit ovat kulttuuri-, paikka- ja aikasidonnaisia periaatteita, joiden mukaan yksilön oletetaan käyttäytyvän yhteisössä.
https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/sukupuolitietoinen-opetus-j…
Tuo on OPH eli opetushallitus, ei THL.
Mitä tuolla haluat viestiä? Siinä kerrotaan se, mistä minäkin aiemmin mainitsin. Kasvatus on sukupuolisensitiivistä (sukupuolitietoista) eli pyrkii antamaan kaikille mahdollisuuden kasvaa rauhassa ja ilman haitallisia stereotypioita, tyttöinä, poikina tai jonain muuna, jos ovat jotain muuta. Suurin osa on ihan tyttöjä ja poikia edelleen ja lisäksi joukossa on sukupuolivähemmistöjen edustajia, jotka huomioidaan myös. Onko se joku ongelma?Onhan se ongelma, jos muutaman sukupuoliongelmaisen takia ei voida puhua tytöistä ja pojista, tai sukupuolitetut tilat muutetaan unisex-tiloiksi tunnetuin seurauksin.
Kyllä edelleen puhutaan tytöistä ja pojista.
Tässä faktantsekkaus aiheesta:
https://faktabaari.fi/fakta/kouluissa-saa-puhua-tytoista-ja-pojista-myo…Koulut voivat itse päättää tiloista. Voi olla tyttöjen vessoja, poikien vessoja ja unisex vessoja.
Keskustelin juuri oman koulun rehtorin kanssa ja hän sanoi, että oppilaiden toiveesta heillä on kaikkia noita vaihtoehtoja.Tytöttelyn ja pojittelun tiedostaminen on siksikin tärkeää, että tutkimuksissa on todettu opettajien (ja vanhempien) puhuvan eri tavoin, riippuen sukupuolesta. Käytetään eri sanastoa ja käytetään eri määrä sanoja. Tämä siitä huolimatta, että luulemme olevamme neutraaleja sukupuolten suhteen. Siitä varmaan kaikki ovat samaa mieltä, että lasten kasvatuksen tulisi olla yhdenvertaista sukupuolesta riippumatta.
Siihen tuo ohjeistus juuri perustuu. Sillä pyritään parantamaan tasa-arvoa ja vähentämään stereotyyppisiä käsityksiä. Ei siihen ettei saisi puhua töistä tai pojista saati sitten ettei saisi olla tyttö tai poika. Tottakai saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Ne, jotka puhuu "transiutustyöpajoista" ei ole varmasti ikinä nähnyt sellaista työpajaa. Kaikki perustuu ennakkoluuloihin. Mikseivät menis itse katsomaan, mistä on kyse.
Eivät nämä THL:n ohjeet ole kovinkaan neutraaleja tai tieteelliseen tietoon pohjautuvia:
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-edistaminen/tiet…
Moninaisuusoppi läpäisee ja mädättää instituutiot koulujen OPSeja myöten.
-eri
Jaahas, mikäköhän tuossa oli se mädättävä osuus? Se tietoisuus, että osa lapsista tai nuorista voi kokea kuuluvansa vähemmistöön? Ja se sit tiedostetaan?
Ja sit mennään sen vähemmiston ehdoilla unisex-vessoihin. Sukupuolen moninaisuusoppi ei pohjaudu tieteeseen.
Mutku sä haluut, ei ole riittävä perustelu sille, ettei joku pohjautuisi tieteelle.
Kyllähän THL jauhaa esimerkiksi sukupuoli-identiteetistä määrittäjänä, vaikka suurimmalla osalla ei edes ole mitään erityistä sukupuoli-identiteettiä. Miksi kouluissa pitäisi sellaista pohtia. Ennen sukupuoli-identiteetti on tarkoittanut lähinnä tietoisuutta kehon sukupuolesta samaan tapaan kuin tiedostaa silmiensä värin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
THL:n omasta suusta:
Sukupuolitietoinen opetus ja ohjaus
Lähtökohtaisesti sukupuoli ei ole pelkkää biologiaa.
Sukupuolten tasa-arvo kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Seksuaalisten suuntautumisten ja identiteettien moninaisuuden tunnistaminen kuuluu sukupuolitietoiseen opetukseen ja ohjaukseen. Sukupuoli-identiteetti muodostuu monesta tekijästä yleensä varhaislapsuudessa. Se määrittää yksilön sisäistä kokemusta ja tietoisuutta sukupuolestaan. Sukupuoliroolien käyttäytymismallit ovat kulttuuri-, paikka- ja aikasidonnaisia periaatteita, joiden mukaan yksilön oletetaan käyttäytyvän yhteisössä.
https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/sukupuolitietoinen-opetus-j…
Tuo on OPH eli opetushallitus, ei THL.
Mitä tuolla haluat viestiä? Siinä kerrotaan se, mistä minäkin aiemmin mainitsin. Kasvatus on sukupuolisensitiivistä (sukupuolitietoista) eli pyrkii antamaan kaikille mahdollisuuden kasvaa rauhassa ja ilman haitallisia stereotypioita, tyttöinä, poikina tai jonain muuna, jos ovat jotain muuta. Suurin osa on ihan tyttöjä ja poikia edelleen ja lisäksi joukossa on sukupuolivähemmistöjen edustajia, jotka huomioidaan myös. Onko se joku ongelma?Onhan se ongelma, jos muutaman sukupuoliongelmaisen takia ei voida puhua tytöistä ja pojista, tai sukupuolitetut tilat muutetaan unisex-tiloiksi tunnetuin seurauksin.
Kyllä edelleen puhutaan tytöistä ja pojista.
Tässä faktantsekkaus aiheesta:
https://faktabaari.fi/fakta/kouluissa-saa-puhua-tytoista-ja-pojista-myo…Koulut voivat itse päättää tiloista. Voi olla tyttöjen vessoja, poikien vessoja ja unisex vessoja.
Keskustelin juuri oman koulun rehtorin kanssa ja hän sanoi, että oppilaiden toiveesta heillä on kaikkia noita vaihtoehtoja.Onpa luotettava lähde taas :D
Mitä epäluotettavaa tuossa on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Ne, jotka puhuu "transiutustyöpajoista" ei ole varmasti ikinä nähnyt sellaista työpajaa. Kaikki perustuu ennakkoluuloihin. Mikseivät menis itse katsomaan, mistä on kyse.
Eivät nämä THL:n ohjeet ole kovinkaan neutraaleja tai tieteelliseen tietoon pohjautuvia:
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-edistaminen/tiet…
Moninaisuusoppi läpäisee ja mädättää instituutiot koulujen OPSeja myöten.
-eri
Jaahas, mikäköhän tuossa oli se mädättävä osuus? Se tietoisuus, että osa lapsista tai nuorista voi kokea kuuluvansa vähemmistöön? Ja se sit tiedostetaan?
Ja sit mennään sen vähemmiston ehdoilla unisex-vessoihin. Sukupuolen moninaisuusoppi ei pohjaudu tieteeseen.
Mutku sä haluut, ei ole riittävä perustelu sille, ettei joku pohjautuisi tieteelle.
"Sukupuolia on enemmän kuin kaksi" ei pohjaudu tieteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Biologinen sukupuoli ja sen huomioiminen on "vanha rakenne":
"Meillä on edelleen kouluissa todella paljon vanhoja rakenteita, joiden mukaan lapsia jaotellaan tyttöihin ja poikiin."
"Sukupuolen moninaisuuteen liittyvät asiat on Kostiaisen mukaan otettu huomioon myös oppisisällöissä. Hän kertoo, että myös oppilaat itse ottavat aktiivisesti moninaisuuteen liittyvät asiat esiin koulun henkilökunnan kanssa."
"Hän kertoo, että osa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvista opettajaksi opiskelevista pohtivat esimerkiksi sitä, voivatko pitää sateenkaarilippua luokassaan tai uskaltaako seksuaalivähemmistöön kuuluva kertoa kumppanistaan.
– On todella surullista kohdata tällaista pohdintaa. Sukupuoli- ja seksuaaliasiat ovat kuitenkin läpileikkaava osa yksilön identiteettiä, eikä kenenkään pitäisi joutua pohtimaan sitä, voiko olla oma itsensä opetuksessa."
Miksi opettajan pitäisi tuoda seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuoli-identiteettiään esille opetustilanteessa?
Suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti voivat paljastua melko arkisissa tilanteissa tai olla ihan päälle päin näkyviä. Kun omat työkaverit ovat keskustelleet kumppaneistaan en arastele sitä, että omani on samaa sukupuolta kanssani. Jos muut saavat puhua miehistään ja vaimoistaan, kyllä minäkin saan sanoa että miesystävä. Oppilaat juttelevat opettajien kanssa tälläisistä asioista, silloin se voi tulla helposti esiin.
Se on eri asia kuin tehdä aktivismia luokkahuoneessa, heilutella translippua ja askarrella sateenkaarikasseja. Ideologiat eivät kuulu kouluihin, eivät Elokapinat, Pride-askartelut eivätkä Aito Avioliitto -hommailut.
Mutta kriittinen ajattelu kuuluu. Luokkahuoneet eivät ole koskaan arvovapaita ja neutraaleja. Se on arvomaailmojen sekamelska. Siellä pitää puhia yhtälailla silakkamarkkinoosta, ilmastonmuutoksesta kiin pridestä. Koska ne ovat osa ympäröivää maailmaa ja lasten koteja.
Mutta kriittinen teoria ei kuulu luokkahuoneisiin. Oletko perehtynyt opettajien poliittiseen kallistumaan? Aika punavihreältä näyttää.
Oletko miettinyt, että sinulla on joku aika voimakas ajatuskallistuma, jota koet jostain syystä elämäntehtäväksesi jakaa muille?
Yritä nyt edes ja jätä turhat ad hominemit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
THL:n omasta suusta:
Sukupuolitietoinen opetus ja ohjaus
Lähtökohtaisesti sukupuoli ei ole pelkkää biologiaa.
Sukupuolten tasa-arvo kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Seksuaalisten suuntautumisten ja identiteettien moninaisuuden tunnistaminen kuuluu sukupuolitietoiseen opetukseen ja ohjaukseen. Sukupuoli-identiteetti muodostuu monesta tekijästä yleensä varhaislapsuudessa. Se määrittää yksilön sisäistä kokemusta ja tietoisuutta sukupuolestaan. Sukupuoliroolien käyttäytymismallit ovat kulttuuri-, paikka- ja aikasidonnaisia periaatteita, joiden mukaan yksilön oletetaan käyttäytyvän yhteisössä.
https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/sukupuolitietoinen-opetus-j…
Tuo on OPH eli opetushallitus, ei THL.
Mitä tuolla haluat viestiä? Siinä kerrotaan se, mistä minäkin aiemmin mainitsin. Kasvatus on sukupuolisensitiivistä (sukupuolitietoista) eli pyrkii antamaan kaikille mahdollisuuden kasvaa rauhassa ja ilman haitallisia stereotypioita, tyttöinä, poikina tai jonain muuna, jos ovat jotain muuta. Suurin osa on ihan tyttöjä ja poikia edelleen ja lisäksi joukossa on sukupuolivähemmistöjen edustajia, jotka huomioidaan myös. Onko se joku ongelma?Onhan se ongelma, jos muutaman sukupuoliongelmaisen takia ei voida puhua tytöistä ja pojista, tai sukupuolitetut tilat muutetaan unisex-tiloiksi tunnetuin seurauksin.
Kyllä edelleen puhutaan tytöistä ja pojista.
Tässä faktantsekkaus aiheesta:
https://faktabaari.fi/fakta/kouluissa-saa-puhua-tytoista-ja-pojista-myo…Koulut voivat itse päättää tiloista. Voi olla tyttöjen vessoja, poikien vessoja ja unisex vessoja.
Keskustelin juuri oman koulun rehtorin kanssa ja hän sanoi, että oppilaiden toiveesta heillä on kaikkia noita vaihtoehtoja.Tytöttelyn ja pojittelun tiedostaminen on siksikin tärkeää, että tutkimuksissa on todettu opettajien (ja vanhempien) puhuvan eri tavoin, riippuen sukupuolesta. Käytetään eri sanastoa ja käytetään eri määrä sanoja. Tämä siitä huolimatta, että luulemme olevamme neutraaleja sukupuolten suhteen. Siitä varmaan kaikki ovat samaa mieltä, että lasten kasvatuksen tulisi olla yhdenvertaista sukupuolesta riippumatta.
Tasa-arvo ei kuitenkaan lisäänny kieltämällä biologiset tosiasiat. Tyttö tai nainen ei vapaudu sorrosta irtisanoutumalla naiseudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
THL:n omasta suusta:
Sukupuolitietoinen opetus ja ohjaus
Lähtökohtaisesti sukupuoli ei ole pelkkää biologiaa.
Sukupuolten tasa-arvo kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Seksuaalisten suuntautumisten ja identiteettien moninaisuuden tunnistaminen kuuluu sukupuolitietoiseen opetukseen ja ohjaukseen. Sukupuoli-identiteetti muodostuu monesta tekijästä yleensä varhaislapsuudessa. Se määrittää yksilön sisäistä kokemusta ja tietoisuutta sukupuolestaan. Sukupuoliroolien käyttäytymismallit ovat kulttuuri-, paikka- ja aikasidonnaisia periaatteita, joiden mukaan yksilön oletetaan käyttäytyvän yhteisössä.
https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/sukupuolitietoinen-opetus-j…
Tuo on OPH eli opetushallitus, ei THL.
Mitä tuolla haluat viestiä? Siinä kerrotaan se, mistä minäkin aiemmin mainitsin. Kasvatus on sukupuolisensitiivistä (sukupuolitietoista) eli pyrkii antamaan kaikille mahdollisuuden kasvaa rauhassa ja ilman haitallisia stereotypioita, tyttöinä, poikina tai jonain muuna, jos ovat jotain muuta. Suurin osa on ihan tyttöjä ja poikia edelleen ja lisäksi joukossa on sukupuolivähemmistöjen edustajia, jotka huomioidaan myös. Onko se joku ongelma?Onhan se ongelma, jos muutaman sukupuoliongelmaisen takia ei voida puhua tytöistä ja pojista, tai sukupuolitetut tilat muutetaan unisex-tiloiksi tunnetuin seurauksin.
Kyllä edelleen puhutaan tytöistä ja pojista.
Tässä faktantsekkaus aiheesta:
https://faktabaari.fi/fakta/kouluissa-saa-puhua-tytoista-ja-pojista-myo…Koulut voivat itse päättää tiloista. Voi olla tyttöjen vessoja, poikien vessoja ja unisex vessoja.
Keskustelin juuri oman koulun rehtorin kanssa ja hän sanoi, että oppilaiden toiveesta heillä on kaikkia noita vaihtoehtoja.Onpa luotettava lähde taas :D
No tässä tämä Ylen artikkeli sitten, joka on linkitetty tuonne faktabaarin juttuun.
Anna kun yritän ymmärtää. Sinä tuuttaat tänne jotain vuositolkulla kiertänyttä disinformaatiota siitä, että koulussa ei saisi puhua tytöistä ja pojista. Se on ilmeisesti sun mielestä luotettava tapa toimia? Mutta faktabaari, joka on kysynyt suoraan Opetushallitukselta varmistuksen asiasta on "epäluotettava lähde".
Hei, ei edelleenkään pidä antaa tyhmän totuuden pilata hyvää hysteriaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Ne, jotka puhuu "transiutustyöpajoista" ei ole varmasti ikinä nähnyt sellaista työpajaa. Kaikki perustuu ennakkoluuloihin. Mikseivät menis itse katsomaan, mistä on kyse.
Eivät nämä THL:n ohjeet ole kovinkaan neutraaleja tai tieteelliseen tietoon pohjautuvia:
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-edistaminen/tiet…
Moninaisuusoppi läpäisee ja mädättää instituutiot koulujen OPSeja myöten.
-eri
Jaahas, mikäköhän tuossa oli se mädättävä osuus? Se tietoisuus, että osa lapsista tai nuorista voi kokea kuuluvansa vähemmistöön? Ja se sit tiedostetaan?
Ja sit mennään sen vähemmiston ehdoilla unisex-vessoihin. Sukupuolen moninaisuusoppi ei pohjaudu tieteeseen.
Jos kouluissa on tyttöjen vessat, piikien vessa ja unisexvessat, mikä ongelma?
Lisäks tyttöjen vessoissa ainakin on kopit ja kopeissa ovet ja obet saa lukkoon. Et siellä saa olla rauhassa. Monissa tavintoloissa on vain yksi vessa, ollut jo pitkään, sitä kayttävät kaikki, jopa henkilökunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuota menoa on Suomessakin, esimerkiksi tämä uusi eheytyshoitojen kieltämiseen pyrkivä laki, jonka mukana ujutetaan esimerkiksi sellaista että sukupuolidysforiaa ei saisi enää hoitaa terapialla. Samoin esim vasemmistoliitolla on ihan puolueohjelmassa kirjaus, että lapsilla pitää olla oikeus määritellä sukupuolensa ja saada hormoniblokkereita.
Sitähän tuo eheytyskielto ei kyllä tarkoita. Tutkimusjaksoon diagnoosia varten edelleen kuuluisi myös psykologisia tutkimuksia ja myös terapiaa saa antaa. Kyse on eheytyksen kieltämisestä.
Mitä tää paljon puhuttu eheytys tarkoittaa? Missä ja kuka eheyttää? Suomessa?
Suomessa ei eheytetä julkisen terveydenhuollon piirissä. Ilmeisesti joissain uskonlahkoissa tätä tapahtuu. Miten sitä valvotaan, todistetaan ja sanktioidaan, onkin oma juttunsa. Transit käyttävätkin eheytystermiä manipulointivälineenä sen huonon maineen takia.
Homoseksuaaleille eheyttäminen on ollut sähköshokkeja, aversioterapiaa, jääpiikkilobotomioita ja kemiallisia kastraatioita. Transeille eheyttäminen tarkoittaa sukupuoliristiriidan syiden selvittelyä ennen peruuttamattomienn transhoitojen tekemistä.
Trans on Ehjänä syntynyt, mutta silti tarvitaan blokkereita, hormoneita, terveiden kehonosien mutilointia ja amputaatioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Biologinen sukupuoli ja sen huomioiminen on "vanha rakenne":
"Meillä on edelleen kouluissa todella paljon vanhoja rakenteita, joiden mukaan lapsia jaotellaan tyttöihin ja poikiin."
"Sukupuolen moninaisuuteen liittyvät asiat on Kostiaisen mukaan otettu huomioon myös oppisisällöissä. Hän kertoo, että myös oppilaat itse ottavat aktiivisesti moninaisuuteen liittyvät asiat esiin koulun henkilökunnan kanssa."
"Hän kertoo, että osa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvista opettajaksi opiskelevista pohtivat esimerkiksi sitä, voivatko pitää sateenkaarilippua luokassaan tai uskaltaako seksuaalivähemmistöön kuuluva kertoa kumppanistaan.
– On todella surullista kohdata tällaista pohdintaa. Sukupuoli- ja seksuaaliasiat ovat kuitenkin läpileikkaava osa yksilön identiteettiä, eikä kenenkään pitäisi joutua pohtimaan sitä, voiko olla oma itsensä opetuksessa."
Miksi opettajan pitäisi tuoda seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuoli-identiteettiään esille opetustilanteessa?
Suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti voivat paljastua melko arkisissa tilanteissa tai olla ihan päälle päin näkyviä. Kun omat työkaverit ovat keskustelleet kumppaneistaan en arastele sitä, että omani on samaa sukupuolta kanssani. Jos muut saavat puhua miehistään ja vaimoistaan, kyllä minäkin saan sanoa että miesystävä. Oppilaat juttelevat opettajien kanssa tälläisistä asioista, silloin se voi tulla helposti esiin.
Se on eri asia kuin tehdä aktivismia luokkahuoneessa, heilutella translippua ja askarrella sateenkaarikasseja. Ideologiat eivät kuulu kouluihin, eivät Elokapinat, Pride-askartelut eivätkä Aito Avioliitto -hommailut.
Mutta kriittinen ajattelu kuuluu. Luokkahuoneet eivät ole koskaan arvovapaita ja neutraaleja. Se on arvomaailmojen sekamelska. Siellä pitää puhia yhtälailla silakkamarkkinoosta, ilmastonmuutoksesta kiin pridestä. Koska ne ovat osa ympäröivää maailmaa ja lasten koteja.
Mutta kriittinen teoria ei kuulu luokkahuoneisiin. Oletko perehtynyt opettajien poliittiseen kallistumaan? Aika punavihreältä näyttää.
Oletko miettinyt, että sinulla on joku aika voimakas ajatuskallistuma, jota koet jostain syystä elämäntehtäväksesi jakaa muille?
Pot, kettle, black.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Muotoilin asian ehkä vähän huonosti. Ei Suomessa ole tullut tällaista vastaan ja lapsillakin on aika konservatiivinen opettaja, joka on hyvä ja huono asia tässä suhteessa. Mutta monissa muissa maissa asia tuntuu olevan toisin ja jo lapsilla aloitetaan transitioita toiseen sukupuoleen. En tällaista menoa Suomeen haluaisi. Mutta kyllähän nuo trendit ovat ylikansallisia nykyisin ja nuoret näkee somesta sisältöä, joka muokkaa ajattelua. Olen itsekin sen kannalla, että sen mistä pitää tai on kiinnostunut ei pitäisi olla sukupuolikysymys, mutta siitä on vielä pitkä matka siihen mikä oli Sininkin pointti, että lapsilla ja teineillä ei pitäisi näitä hoitoja aloittaa tai edes rohkaista transitioon ennen kuin ovat lähellä aikuisuutta. Arvot ja tunteet kuitenkin muokkautuvat, kun ikää tulee.
Mietin miksi Suomessa sitten lietsotaan paniikkia (en siis tarkoita sua) koulun kasvatustyöstä ja työpajoista, jotka on isolta osin syrjinnänehkäisy- ja tasa-arvotyötä.
Uskon,että ulkomailta tulevassa tiedossa on paljon, ei tietenkään kokonaan, mutta reippaasti disinformaatiota mukana. Niin on Suomenkin sateenkaarityöpajoista ynnä muista aika villejä tulkintoja.
Maltti olisi todellakin valttia, tottakai ihan itse transhoidoissa, mutta myös siinä miten niistä puhutaan ja millaista mielikuvaa niistä pyritään luomaan.
Aiheelliset kysymykset opetuksen sisällöistä ja taustaoletuksista = paniikin lietsontaa?
- eri
Anteeksi nyt mutta...
"Transiutustyöpajassa lapsille kerrotaan, että ne on trans, jos leikkii väärillä leluilla. Ei saa enää sanoa tyttö tai poika. Sukupuolimädätys on jo lävistänyt suomalaisen peruskoulun... Jne."
Nuo eivät ole aiheellisia kysymyksiä opetuksen sisällöistä ja taustaoletuksista vaan nimenomaan paniikin lietsontaa. Ne eivät pohjaa todellisuuteen, eikä kokemukseen vaan oletuksiin ja ennakkoluuloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Muotoilin asian ehkä vähän huonosti. Ei Suomessa ole tullut tällaista vastaan ja lapsillakin on aika konservatiivinen opettaja, joka on hyvä ja huono asia tässä suhteessa. Mutta monissa muissa maissa asia tuntuu olevan toisin ja jo lapsilla aloitetaan transitioita toiseen sukupuoleen. En tällaista menoa Suomeen haluaisi. Mutta kyllähän nuo trendit ovat ylikansallisia nykyisin ja nuoret näkee somesta sisältöä, joka muokkaa ajattelua. Olen itsekin sen kannalla, että sen mistä pitää tai on kiinnostunut ei pitäisi olla sukupuolikysymys, mutta siitä on vielä pitkä matka siihen mikä oli Sininkin pointti, että lapsilla ja teineillä ei pitäisi näitä hoitoja aloittaa tai edes rohkaista transitioon ennen kuin ovat lähellä aikuisuutta. Arvot ja tunteet kuitenkin muokkautuvat, kun ikää tulee.
Mietin miksi Suomessa sitten lietsotaan paniikkia (en siis tarkoita sua) koulun kasvatustyöstä ja työpajoista, jotka on isolta osin syrjinnänehkäisy- ja tasa-arvotyötä.
Uskon,että ulkomailta tulevassa tiedossa on paljon, ei tietenkään kokonaan, mutta reippaasti disinformaatiota mukana. Niin on Suomenkin sateenkaarityöpajoista ynnä muista aika villejä tulkintoja.
Maltti olisi todellakin valttia, tottakai ihan itse transhoidoissa, mutta myös siinä miten niistä puhutaan ja millaista mielikuvaa niistä pyritään luomaan.
Koulut ovat nimenomaan etulinjassa tasoittamassa ja purkamassa väärinkäsityksiä, mitä sieltä nettimaailmasta saattaa tulla. Tässä tapauksessa normalisointi toimii tasaavana asiana.
Kouluissako annetaan kriittistä evästystä transasioihin :D
Mitä tarkoitat? Sinin oppejako? Tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
THL:n omasta suusta:
Sukupuolitietoinen opetus ja ohjaus
Lähtökohtaisesti sukupuoli ei ole pelkkää biologiaa.
Sukupuolten tasa-arvo kattaa myös sukupuolen moninaisuuden eli hyväksyy ajatuksen, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Seksuaalisten suuntautumisten ja identiteettien moninaisuuden tunnistaminen kuuluu sukupuolitietoiseen opetukseen ja ohjaukseen. Sukupuoli-identiteetti muodostuu monesta tekijästä yleensä varhaislapsuudessa. Se määrittää yksilön sisäistä kokemusta ja tietoisuutta sukupuolestaan. Sukupuoliroolien käyttäytymismallit ovat kulttuuri-, paikka- ja aikasidonnaisia periaatteita, joiden mukaan yksilön oletetaan käyttäytyvän yhteisössä.
https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/sukupuolitietoinen-opetus-j…
Tuo on OPH eli opetushallitus, ei THL.
Mitä tuolla haluat viestiä? Siinä kerrotaan se, mistä minäkin aiemmin mainitsin. Kasvatus on sukupuolisensitiivistä (sukupuolitietoista) eli pyrkii antamaan kaikille mahdollisuuden kasvaa rauhassa ja ilman haitallisia stereotypioita, tyttöinä, poikina tai jonain muuna, jos ovat jotain muuta. Suurin osa on ihan tyttöjä ja poikia edelleen ja lisäksi joukossa on sukupuolivähemmistöjen edustajia, jotka huomioidaan myös. Onko se joku ongelma?Onhan se ongelma, jos muutaman sukupuoliongelmaisen takia ei voida puhua tytöistä ja pojista, tai sukupuolitetut tilat muutetaan unisex-tiloiksi tunnetuin seurauksin.
Kyllä edelleen puhutaan tytöistä ja pojista.
Tässä faktantsekkaus aiheesta:
https://faktabaari.fi/fakta/kouluissa-saa-puhua-tytoista-ja-pojista-myo…Koulut voivat itse päättää tiloista. Voi olla tyttöjen vessoja, poikien vessoja ja unisex vessoja.
Keskustelin juuri oman koulun rehtorin kanssa ja hän sanoi, että oppilaiden toiveesta heillä on kaikkia noita vaihtoehtoja.Onpa luotettava lähde taas :D
No tässä tämä Ylen artikkeli sitten, joka on linkitetty tuonne faktabaarin juttuun.
Anna kun yritän ymmärtää. Sinä tuuttaat tänne jotain vuositolkulla kiertänyttä disinformaatiota siitä, että koulussa ei saisi puhua tytöistä ja pojista. Se on ilmeisesti sun mielestä luotettava tapa toimia? Mutta faktabaari, joka on kysynyt suoraan Opetushallitukselta varmistuksen asiasta on "epäluotettava lähde".
Hei, ei edelleenkään pidä antaa tyhmän totuuden pilata hyvää hysteriaa...
Mitkä mahtavat olla koulun määritelmät tytölle ja pojalle? Entä miten sukupuoli määritellään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Muotoilin asian ehkä vähän huonosti. Ei Suomessa ole tullut tällaista vastaan ja lapsillakin on aika konservatiivinen opettaja, joka on hyvä ja huono asia tässä suhteessa. Mutta monissa muissa maissa asia tuntuu olevan toisin ja jo lapsilla aloitetaan transitioita toiseen sukupuoleen. En tällaista menoa Suomeen haluaisi. Mutta kyllähän nuo trendit ovat ylikansallisia nykyisin ja nuoret näkee somesta sisältöä, joka muokkaa ajattelua. Olen itsekin sen kannalla, että sen mistä pitää tai on kiinnostunut ei pitäisi olla sukupuolikysymys, mutta siitä on vielä pitkä matka siihen mikä oli Sininkin pointti, että lapsilla ja teineillä ei pitäisi näitä hoitoja aloittaa tai edes rohkaista transitioon ennen kuin ovat lähellä aikuisuutta. Arvot ja tunteet kuitenkin muokkautuvat, kun ikää tulee.
Mietin miksi Suomessa sitten lietsotaan paniikkia (en siis tarkoita sua) koulun kasvatustyöstä ja työpajoista, jotka on isolta osin syrjinnänehkäisy- ja tasa-arvotyötä.
Uskon,että ulkomailta tulevassa tiedossa on paljon, ei tietenkään kokonaan, mutta reippaasti disinformaatiota mukana. Niin on Suomenkin sateenkaarityöpajoista ynnä muista aika villejä tulkintoja.
Maltti olisi todellakin valttia, tottakai ihan itse transhoidoissa, mutta myös siinä miten niistä puhutaan ja millaista mielikuvaa niistä pyritään luomaan.
Aiheelliset kysymykset opetuksen sisällöistä ja taustaoletuksista = paniikin lietsontaa?
- eri
Anteeksi nyt mutta...
"Transiutustyöpajassa lapsille kerrotaan, että ne on trans, jos leikkii väärillä leluilla. Ei saa enää sanoa tyttö tai poika. Sukupuolimädätys on jo lävistänyt suomalaisen peruskoulun... Jne."
Nuo eivät ole aiheellisia kysymyksiä opetuksen sisällöistä ja taustaoletuksista vaan nimenomaan paniikin lietsontaa. Ne eivät pohjaa todellisuuteen, eikä kokemukseen vaan oletuksiin ja ennakkoluuloihin.
Taisit juuri itse syyllistyä taas siihen, mistä kritisoit muita. Sukupuolen moninaisuus ei ole neutraali ja tieteeseen pohjautuva käsitys sukupuolesta.
Kertoisitko meille mistä transiuden tunnistaa? Setan määritelmä transiudelle on sukupuolen epätyypillinen ilmaisu. Miksi lapsille edes tarvitsee tuputtaa transasiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Ne, jotka puhuu "transiutustyöpajoista" ei ole varmasti ikinä nähnyt sellaista työpajaa. Kaikki perustuu ennakkoluuloihin. Mikseivät menis itse katsomaan, mistä on kyse.
Eivät nämä THL:n ohjeet ole kovinkaan neutraaleja tai tieteelliseen tietoon pohjautuvia:
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-edistaminen/tiet…
Moninaisuusoppi läpäisee ja mädättää instituutiot koulujen OPSeja myöten.
-eri
Jaahas, mikäköhän tuossa oli se mädättävä osuus? Se tietoisuus, että osa lapsista tai nuorista voi kokea kuuluvansa vähemmistöön? Ja se sit tiedostetaan?
Ilmeisesti vähemmistöön kuuluvien oppilaiden olemassaolo pitäisi piilottaa. Kieltää juuri heitä olemasta omia itsejään koulussa. Muille oppilaille pitää valehdella, että heitä ei ole sellaisena kuin he itsensä kokevat ja vähemmistöistä ei saa hiiskua sanallakaan ennen kuin nuoret on 18-vuotiaita. Tämä on ilmeisesti jonkinlaista lastensuojelua.
Kärjistävää tiedän, mutta mitä nämä moninaisuudesta pöyristyjät tarkoittaa? Mitä he haluaa?
Sosiaalinen transitio on voimakas psykologinen interventio, joka vahvistaa transajattelua ja lukitsee lapsen ja nuoren ajattelua kohti transitiota. Miksi kenenkään sukupuoli-identiteetti tai seksuaalinen suuntautuminen kuuluisi koulukavereille?
Tilastollisesti ei ole mahdollista, että samalla koululuokalla tai kaveripiirissä voisi olla useampi transihminen, kyseessä on oikeasti todella harvinainen ilmiö. Miksi lähteä voimistamaan ilmiötä, joka pahimmillaan johtaa hormoneihin, steriliteettiin ja terveiden kehonosien amputointeihin?
Tätä pitää kysyä heiltä, jotka ovat kokeneet koululaisina olevansa väärässä sukupuolessa. Ei meiltä, joilla tätä kokemusta ei ole. Sehän ei ole keneltäkään pois, jos se otetaan huomioon, vai? Miten se haittaa sitä, joka tietää ja tuntee olevansa tyttö tai poika?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Ne, jotka puhuu "transiutustyöpajoista" ei ole varmasti ikinä nähnyt sellaista työpajaa. Kaikki perustuu ennakkoluuloihin. Mikseivät menis itse katsomaan, mistä on kyse.
Eivät nämä THL:n ohjeet ole kovinkaan neutraaleja tai tieteelliseen tietoon pohjautuvia:
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-edistaminen/tiet…
Moninaisuusoppi läpäisee ja mädättää instituutiot koulujen OPSeja myöten.
-eri
Jaahas, mikäköhän tuossa oli se mädättävä osuus? Se tietoisuus, että osa lapsista tai nuorista voi kokea kuuluvansa vähemmistöön? Ja se sit tiedostetaan?
Ja sit mennään sen vähemmiston ehdoilla unisex-vessoihin. Sukupuolen moninaisuusoppi ei pohjaudu tieteeseen.
Mutku sä haluut, ei ole riittävä perustelu sille, ettei joku pohjautuisi tieteelle.
Kyllähän THL jauhaa esimerkiksi sukupuoli-identiteetistä määrittäjänä, vaikka suurimmalla osalla ei edes ole mitään erityistä sukupuoli-identiteettiä. Miksi kouluissa pitäisi sellaista pohtia. Ennen sukupuoli-identiteetti on tarkoittanut lähinnä tietoisuutta kehon sukupuolesta samaan tapaan kuin tiedostaa silmiensä värin.
Sitä se sukupuoli-identiteetti edelleenkin tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Ne, jotka puhuu "transiutustyöpajoista" ei ole varmasti ikinä nähnyt sellaista työpajaa. Kaikki perustuu ennakkoluuloihin. Mikseivät menis itse katsomaan, mistä on kyse.
Eivät nämä THL:n ohjeet ole kovinkaan neutraaleja tai tieteelliseen tietoon pohjautuvia:
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-edistaminen/tiet…
Moninaisuusoppi läpäisee ja mädättää instituutiot koulujen OPSeja myöten.
-eri
Jaahas, mikäköhän tuossa oli se mädättävä osuus? Se tietoisuus, että osa lapsista tai nuorista voi kokea kuuluvansa vähemmistöön? Ja se sit tiedostetaan?
Ja sit mennään sen vähemmiston ehdoilla unisex-vessoihin. Sukupuolen moninaisuusoppi ei pohjaudu tieteeseen.
Mutku sä haluut, ei ole riittävä perustelu sille, ettei joku pohjautuisi tieteelle.
"Sukupuolia on enemmän kuin kaksi" ei pohjaudu tieteeseen.
Kysypä opetushallitukselta, mihin he viittaa tuossa. He ei puhu isoista ja pienistä sukusoluista vaan sosiaalisesta sukupuolesta. Myös muunsukupuolisia on olemassa. Get over it.
Mitä sosiaalinen sukupuoli tarkoittaa, avaisitko? Sosiaalinen sukupuoli ei ole ilmoitusasia, vaan se miten muut sinut näkevät ja kokevat. Sosiaalisen sukupuolen muuttaminen ei ole mahdollista ilman uskottavaa transitiota. Kouluikäinen tyttö ei muutu pojaksi ilmoittamalla.
Tyttöjen ja poikien välillähän ei ollut mitään eroa, joten miksi sukupuolta pitäisi sitten vaihtaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Ne, jotka puhuu "transiutustyöpajoista" ei ole varmasti ikinä nähnyt sellaista työpajaa. Kaikki perustuu ennakkoluuloihin. Mikseivät menis itse katsomaan, mistä on kyse.
Eivät nämä THL:n ohjeet ole kovinkaan neutraaleja tai tieteelliseen tietoon pohjautuvia:
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-edistaminen/tiet…
Moninaisuusoppi läpäisee ja mädättää instituutiot koulujen OPSeja myöten.
-eri
Jaahas, mikäköhän tuossa oli se mädättävä osuus? Se tietoisuus, että osa lapsista tai nuorista voi kokea kuuluvansa vähemmistöön? Ja se sit tiedostetaan?
Ja sit mennään sen vähemmiston ehdoilla unisex-vessoihin. Sukupuolen moninaisuusoppi ei pohjaudu tieteeseen.
Mutku sä haluut, ei ole riittävä perustelu sille, ettei joku pohjautuisi tieteelle.
Kyllähän THL jauhaa esimerkiksi sukupuoli-identiteetistä määrittäjänä, vaikka suurimmalla osalla ei edes ole mitään erityistä sukupuoli-identiteettiä. Miksi kouluissa pitäisi sellaista pohtia. Ennen sukupuoli-identiteetti on tarkoittanut lähinnä tietoisuutta kehon sukupuolesta samaan tapaan kuin tiedostaa silmiensä värin.
Sitä se sukupuoli-identiteetti edelleenkin tarkoittaa.
Nykyään se kylläkin tarkoittaa sukupuolistereotyyppeihin ja kulttuurisiin normeihin samaistumista, mieltymyksiä ja persoonallisuuden piirteitä, jotka ovat hyvin sukupuolitettuja transpiireissä. Jos et samaistu naiseuteen liitettyihin stereotyyppeihin ja normeihin, niin et ole nainen. Sen takia moni autismikirjon tyttö ei koe olevansa nainen. Kannattaa päivittää tiedot!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Biologinen sukupuoli ja sen huomioiminen on "vanha rakenne":
"Meillä on edelleen kouluissa todella paljon vanhoja rakenteita, joiden mukaan lapsia jaotellaan tyttöihin ja poikiin."
"Sukupuolen moninaisuuteen liittyvät asiat on Kostiaisen mukaan otettu huomioon myös oppisisällöissä. Hän kertoo, että myös oppilaat itse ottavat aktiivisesti moninaisuuteen liittyvät asiat esiin koulun henkilökunnan kanssa."
"Hän kertoo, että osa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvista opettajaksi opiskelevista pohtivat esimerkiksi sitä, voivatko pitää sateenkaarilippua luokassaan tai uskaltaako seksuaalivähemmistöön kuuluva kertoa kumppanistaan.
– On todella surullista kohdata tällaista pohdintaa. Sukupuoli- ja seksuaaliasiat ovat kuitenkin läpileikkaava osa yksilön identiteettiä, eikä kenenkään pitäisi joutua pohtimaan sitä, voiko olla oma itsensä opetuksessa."
Miksi opettajan pitäisi tuoda seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuoli-identiteettiään esille opetustilanteessa?
Suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti voivat paljastua melko arkisissa tilanteissa tai olla ihan päälle päin näkyviä. Kun omat työkaverit ovat keskustelleet kumppaneistaan en arastele sitä, että omani on samaa sukupuolta kanssani. Jos muut saavat puhua miehistään ja vaimoistaan, kyllä minäkin saan sanoa että miesystävä. Oppilaat juttelevat opettajien kanssa tälläisistä asioista, silloin se voi tulla helposti esiin.
Se on eri asia kuin tehdä aktivismia luokkahuoneessa, heilutella translippua ja askarrella sateenkaarikasseja. Ideologiat eivät kuulu kouluihin, eivät Elokapinat, Pride-askartelut eivätkä Aito Avioliitto -hommailut.
Mutta kriittinen ajattelu kuuluu. Luokkahuoneet eivät ole koskaan arvovapaita ja neutraaleja. Se on arvomaailmojen sekamelska. Siellä pitää puhia yhtälailla silakkamarkkinoosta, ilmastonmuutoksesta kiin pridestä. Koska ne ovat osa ympäröivää maailmaa ja lasten koteja.
Mutta kriittinen teoria ei kuulu luokkahuoneisiin. Oletko perehtynyt opettajien poliittiseen kallistumaan? Aika punavihreältä näyttää.
Kyllä siitäkin saa luokkahuoneissa puhua. Siellä ei ole kiellettyjä aiheita. Ikätasoisesti tietenkin.
On minulla hyvin selkeä käsitys poliittisesta painotuksesta opettajahuoneissa. En kuitenkaan lähde hälventämään tai vahvistamaan oletuksias. Koska se on se ja sama, mitä minä täällä sanon.
Mitä tää paljon puhuttu eheytys tarkoittaa? Missä ja kuka eheyttää? Suomessa?