Parisuhteen eteen tehtävä työ/parisuhde vaatii "työtä"

Arjen kiireiden keskellä monilta jää se ensihuuman hehku, ja vaikka teoilla saatetaan osoittaa välittämistä niin helposti "liekin" pitäminen yllä unohtuu. Kehut tai flirtti voivat vähentyä, kun olettaa että toinen tietää muutenkin. Ei enää syödä kynttilänvalossa tai käydä pienillä seikkailuilla, hankita yllätyslahjoja, kokeilla uusia juttuja makkarissa jne.

Työ on sitä a) liekin pitämistä yllä sanoin, elein ja teoin sekä b) asioista keskustelua, puhutaan ystävällisesti jos jokin mietityttää ja tehdään kompromisseja erimielisyyksien kohdatessa. Ja joskus joutuu tekemään asioita joista ei pidä, kuten sietämään puolison ärsyttäviä vanhempia tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.

Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.

Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?

Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä). 

t. eri

Minäkin olen eri. Mutta useimmat meistä käyvät töissä siksi, että saisivat haluamiaan asioita. Ei terapeutti kuuntele ihmisiä siksi, että pitää ihmisten kuuntelemisesta, vaan siksi että ihmiset saisivat apua ja terapeutti palkkaa.

Parisuhteessa tällaista välinearvoa ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Ajattelen, että minä kuuntelen puolisoani ja vietän aikaa hänen kanssaan siksi, että hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia, en siksi että ajattelisin suhteen näivettyvän tai hänen vastavuoroisesti tekevän jotain ikävää minulle jos en kuuntele.

-eri myös.

Oletko oikeasti sitä mieltä, että et saa parisuhteestasi mitään? Niinhän asia olisi, jos olisit parisuhteessa vai parisuhteen takia etkä esim. saadaksesi rakkautta, saadaksesi jakaa arkesi, tullaksesi kuulluksi jne. jne. 

Jos sinä olet parisuhteessa niiden asioiden vuoksi, joita suhteelta saat, eikö sinun pitäisi vaihtaa suhdetta jos jostakin näyttäisi saavan enemmän?

Aika moni tekeekin niin, koska kuvittelee, että asiat muuttuvat vaihtamalla eikä työstämällä. Ja metsäänhän siinä mennään. Useissa tapauksissa on pienellä vaivalla helpompi saada nykyiseen suhteen lisää sitä, mitä kaipaa kuin vaihtaa kokonaan uuteen suhteeseen. Kun siinä uudessa on sitten joku toinen asia, jota ei ole tarpeeksi. Ja kierre on valmis. 

Mutta kumppanin vaihtamisessa vasta hirveä työ onkin. Pitää etsiä uusi, tutustua ja sitoutua. Pitää selvittää kaikki hänestä, lapsuuden traumoista pizzatäytteisiin. Eikö olisi perusteltua sanoa että juuri jatkuva puolison vaihtaminen on totista työtä?

Totta kai on. Mutta ei se olemassa oleva parisuhdekaan pysy kasassa, jos ei mitään sen eteen tee. 

Se tekeminen ei vain kaikille käy työstä, vaan on itsestäänselvyys. Suhteen edellytys.

Toisen laittamista etusijalle elämässään, mikä ilmenee valintojen kautta. Antaa aikaa ja vaivaa toisen eteen. Ymmärrystä, sormien läpi katsomista, ts kaikkia taisteluja ei voi voittaa. Luopua omasta edusta toisen edun nimissä. Sitkeyttä jaksaa rutiinien täyttämää arkea toisen kanssa jakaen. Heikkoina tai sairastumisen hetkinä tukien. Jne. Parisuhde vaatii kovaa työtä, tosin oikean kanssa on helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.

Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.

Et nyt ymmärrä, mitä tarkoittaa "pitää itsestäänselvyytenä". Sen vastakohta ei ole varpaillaan pitäminen, vaan toisen aito huomioiminen. Siinä vaiheessa, kun toinen muuttuu itsestäänselvyydeksi, häntä ei enää huomioi vaan ajattelee hänen vain olevan paikalla ilman, että häneen tarvitsee kiinnittää huomiota. Vähän samaan tyyliin kuin ihmiset pitävät esimerkiksi sähköä itsestäänselvyytenä ja ovat pulassa, kun tulee pidempi sähkökatko. Samoin ovat pulassa, kun se itsestäänselvyytenä pidetty puoliso päättääkin vaihtaa maisemaa, koska kyllästyy olemaan itsestäänselvyys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se joskus vaatii ihan konkreettistakin työtä. Pitkässä suhteessa tulee vastaan kaikenlaista ja elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista. Joskus pitää ihan tosissaan tehdä työtä, että pääsee eteenpäin joistain asioista. Jos ei ole valmis sitä työtä tekemään, suhde päättyy. 

Kyllä. Pitkässä suhteessa tulee väistämättä tilanteita ja asioita, joissa joudutaan tekemään kompromisseja puolin ja toisin. Pitää kuunnella toisen näkemyksiä ja tulla "puolitiehen vastaan". Mutta hyvässä parisuhteessa sitä työtä ei tarvitse tehdä joka päivä eikä jatkuvasti.

Peesi tälle. Eikä puolison kanssa juttelu, aamukahvin keittäminen tai halaaminen ole työtä. Se on elämän ihania asioita.

Vierailija kirjoitti:

Työtä joutuu tekemään, jos on talousliitossa eli elää liian yhdessä. Rakkausliitossa ei niinkään tarvi eli mitä itsenäisempi olet, sitä enemmän rakkautta.

Self-love on jo termi. Kanadassa,Intiassa ja USA:ssa pidetään itsensä kanssa avioituneiden häitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen tarvitsee olla nalkuttamatta ja miehen lopettaa pahin sikailu.

Siis kummankin pitäisi pyrkiä eroon kusipäisyydestä? Aha.

Kyllähän se työstä käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.

Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.

Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?

Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä). 

t. eri

Minäkin olen eri. Mutta useimmat meistä käyvät töissä siksi, että saisivat haluamiaan asioita. Ei terapeutti kuuntele ihmisiä siksi, että pitää ihmisten kuuntelemisesta, vaan siksi että ihmiset saisivat apua ja terapeutti palkkaa.

Parisuhteessa tällaista välinearvoa ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Ajattelen, että minä kuuntelen puolisoani ja vietän aikaa hänen kanssaan siksi, että hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia, en siksi että ajattelisin suhteen näivettyvän tai hänen vastavuoroisesti tekevän jotain ikävää minulle jos en kuuntele.

-eri myös.

Oletko oikeasti sitä mieltä, että et saa parisuhteestasi mitään? Niinhän asia olisi, jos olisit parisuhteessa vai parisuhteen takia etkä esim. saadaksesi rakkautta, saadaksesi jakaa arkesi, tullaksesi kuulluksi jne. jne. 

Jos sinä olet parisuhteessa niiden asioiden vuoksi, joita suhteelta saat, eikö sinun pitäisi vaihtaa suhdetta jos jostakin näyttäisi saavan enemmän?

Aika moni tekeekin niin, koska kuvittelee, että asiat muuttuvat vaihtamalla eikä työstämällä. Ja metsäänhän siinä mennään. Useissa tapauksissa on pienellä vaivalla helpompi saada nykyiseen suhteen lisää sitä, mitä kaipaa kuin vaihtaa kokonaan uuteen suhteeseen. Kun siinä uudessa on sitten joku toinen asia, jota ei ole tarpeeksi. Ja kierre on valmis. 

Mutta kumppanin vaihtamisessa vasta hirveä työ onkin. Pitää etsiä uusi, tutustua ja sitoutua. Pitää selvittää kaikki hänestä, lapsuuden traumoista pizzatäytteisiin. Eikö olisi perusteltua sanoa että juuri jatkuva puolison vaihtaminen on totista työtä?

Totta kai on. Mutta ei se olemassa oleva parisuhdekaan pysy kasassa, jos ei mitään sen eteen tee. 

Se tekeminen ei vain kaikille käy työstä, vaan on itsestäänselvyys. Suhteen edellytys.

Olet väärässä. Se tekeminen vaatii aina työtä. Siinä vaiheessa kun tämä unohtuu, suhde kuolee, koska alkaa pitää itsestäänselvyytenä asioita, joita ei oikeasti ole ilman aktiivista tekemistä. Esimerkiksi seksuaalinen kipinä, joka on monille parisuhteessa tärkeä elementti, ei pysy yllä itsestään, ilman aktiivista tekemistä. Myöskään rakkaus ei pysy yllä itsekseen ilman, että sitä hoidetaan ja ylläpidetään. Ei tarvita taikatemppuja, mutta tarvitaan päivittäisiä tekoja eli työtä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.

Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.

Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?

Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä). 

t. eri

Aiempi sanoi hyvin, että jokainen sanoittaa elämäänsä omalla tavallaan. Musta tuntuisi hassulta pitää työnä kanssakäymistä ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan ja olen valinnut jakaa elämäni. Se on vain normaalia olemista ja elämistä.

En edelleenkään ymmärrä, mikä ongelma on sanan työ käytössä tässä yhteydessä. Miksi työ ei voisi olla mukavaa ja itse valittua tekemistä eli normaalia olemista ja elämistä? Kuulostaa siltä, että sinulle työ on aina jotenkin negatiivinen asia. 

Mulle työ on sitä, että erikseen tietoisesti näkee vaivaa jonkin eteen. Se, että huomioin ihmissuhteissa toiset ihmiset, ei ole vaivannäköä, vaan normaalia olemista. Täällä toistuu, että "pitää/täytyy" (muistaa??) huomioida toinen. Outo ajatus, ettei se tulisi ihan itsestään ja luonnostaan, siihenhän ihmissuhteet perustuvat.

Tuohon ansaan moni sortuu. Ja sitten ihmetellään, kun suhde laimenee ja toista aletaan pitää itsestäänselvyytenä. Kun olet toisen kanssa vaikkapa 40 vuotta, ei se huomioiminen enää olekaan niin automaatio kuin alkuhuumassa voi kuvitella. 

Mihin ihmeen ansaan? Siihen, että huomioi toiset ihmissuhteissa?

Etkö osaa lukea vai haluatko tahallasi vääntää asiat perseelleen? 

Juu, en tosiaan ymmärrä, miten se, etten näe toisten huomioimista ihmissuhteissa vaivannäkönä, on ansa. Hyvähän se on, että toisten huomioiminen tulee luonnostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.

Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.

Et nyt ymmärrä, mitä tarkoittaa "pitää itsestäänselvyytenä". Sen vastakohta ei ole varpaillaan pitäminen, vaan toisen aito huomioiminen. Siinä vaiheessa, kun toinen muuttuu itsestäänselvyydeksi, häntä ei enää huomioi vaan ajattelee hänen vain olevan paikalla ilman, että häneen tarvitsee kiinnittää huomiota. Vähän samaan tyyliin kuin ihmiset pitävät esimerkiksi sähköä itsestäänselvyytenä ja ovat pulassa, kun tulee pidempi sähkökatko. Samoin ovat pulassa, kun se itsestäänselvyytenä pidetty puoliso päättääkin vaihtaa maisemaa, koska kyllästyy olemaan itsestäänselvyys. 

Aivan kauhea ajatus, että puoliso ei koskaan kertoisi tunteistaan ja toiveistaan, vaan yhtäkkiä vain vaihtaisi maisemaa, koska kokisi että on ollut minulle itsestäänselvyys eikä ole saanut minulta aitoa huomiota.

Tuo veisi kyllä todella pitkäksi aikaa luottamuksen suhteisiin.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.

Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.

Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?

Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä). 

t. eri

Minäkin olen eri. Mutta useimmat meistä käyvät töissä siksi, että saisivat haluamiaan asioita. Ei terapeutti kuuntele ihmisiä siksi, että pitää ihmisten kuuntelemisesta, vaan siksi että ihmiset saisivat apua ja terapeutti palkkaa.

Parisuhteessa tällaista välinearvoa ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Ajattelen, että minä kuuntelen puolisoani ja vietän aikaa hänen kanssaan siksi, että hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia, en siksi että ajattelisin suhteen näivettyvän tai hänen vastavuoroisesti tekevän jotain ikävää minulle jos en kuuntele.

-eri myös.

Oletko oikeasti sitä mieltä, että et saa parisuhteestasi mitään? Niinhän asia olisi, jos olisit parisuhteessa vai parisuhteen takia etkä esim. saadaksesi rakkautta, saadaksesi jakaa arkesi, tullaksesi kuulluksi jne. jne. 

Jos sinä olet parisuhteessa niiden asioiden vuoksi, joita suhteelta saat, eikö sinun pitäisi vaihtaa suhdetta jos jostakin näyttäisi saavan enemmän?

Aika moni tekeekin niin, koska kuvittelee, että asiat muuttuvat vaihtamalla eikä työstämällä. Ja metsäänhän siinä mennään. Useissa tapauksissa on pienellä vaivalla helpompi saada nykyiseen suhteen lisää sitä, mitä kaipaa kuin vaihtaa kokonaan uuteen suhteeseen. Kun siinä uudessa on sitten joku toinen asia, jota ei ole tarpeeksi. Ja kierre on valmis. 

Mutta kumppanin vaihtamisessa vasta hirveä työ onkin. Pitää etsiä uusi, tutustua ja sitoutua. Pitää selvittää kaikki hänestä, lapsuuden traumoista pizzatäytteisiin. Eikö olisi perusteltua sanoa että juuri jatkuva puolison vaihtaminen on totista työtä?

Totta kai on. Mutta ei se olemassa oleva parisuhdekaan pysy kasassa, jos ei mitään sen eteen tee. 

Se tekeminen ei vain kaikille käy työstä, vaan on itsestäänselvyys. Suhteen edellytys.

Olet väärässä. Se tekeminen vaatii aina työtä. Siinä vaiheessa kun tämä unohtuu, suhde kuolee, koska alkaa pitää itsestäänselvyytenä asioita, joita ei oikeasti ole ilman aktiivista tekemistä. Esimerkiksi seksuaalinen kipinä, joka on monille parisuhteessa tärkeä elementti, ei pysy yllä itsestään, ilman aktiivista tekemistä. Myöskään rakkaus ei pysy yllä itsekseen ilman, että sitä hoidetaan ja ylläpidetään. Ei tarvita taikatemppuja, mutta tarvitaan päivittäisiä tekoja eli työtä. 

Seksi on kyllä joillekin työtä, mutta se on jo sitten eri lukunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.

Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.

Et nyt ymmärrä, mitä tarkoittaa "pitää itsestäänselvyytenä". Sen vastakohta ei ole varpaillaan pitäminen, vaan toisen aito huomioiminen. Siinä vaiheessa, kun toinen muuttuu itsestäänselvyydeksi, häntä ei enää huomioi vaan ajattelee hänen vain olevan paikalla ilman, että häneen tarvitsee kiinnittää huomiota. Vähän samaan tyyliin kuin ihmiset pitävät esimerkiksi sähköä itsestäänselvyytenä ja ovat pulassa, kun tulee pidempi sähkökatko. Samoin ovat pulassa, kun se itsestäänselvyytenä pidetty puoliso päättääkin vaihtaa maisemaa, koska kyllästyy olemaan itsestäänselvyys. 

Aivan kauhea ajatus, että puoliso ei koskaan kertoisi tunteistaan ja toiveistaan, vaan yhtäkkiä vain vaihtaisi maisemaa, koska kokisi että on ollut minulle itsestäänselvyys eikä ole saanut minulta aitoa huomiota.

Tuo veisi kyllä todella pitkäksi aikaa luottamuksen suhteisiin.

-eri.

Niin tapahtuu hyvinkin pian, kun alkaa pitää toista itsestäänselvyytenä ja unohtaa tehdä parisuhteen eteen töitä. Työtä se on sekin, että pitää yllä luottamuksellisen ja avoimen ilmapiirin, jossa voi vapaasti kertoa kaikenlaisista tunteistaan ilman, että toinen juoksee karkuun tai pillastuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.

Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.

Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?

Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä). 

t. eri

Minäkin olen eri. Mutta useimmat meistä käyvät töissä siksi, että saisivat haluamiaan asioita. Ei terapeutti kuuntele ihmisiä siksi, että pitää ihmisten kuuntelemisesta, vaan siksi että ihmiset saisivat apua ja terapeutti palkkaa.

Parisuhteessa tällaista välinearvoa ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Ajattelen, että minä kuuntelen puolisoani ja vietän aikaa hänen kanssaan siksi, että hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia, en siksi että ajattelisin suhteen näivettyvän tai hänen vastavuoroisesti tekevän jotain ikävää minulle jos en kuuntele.

-eri myös.

Oletko oikeasti sitä mieltä, että et saa parisuhteestasi mitään? Niinhän asia olisi, jos olisit parisuhteessa vai parisuhteen takia etkä esim. saadaksesi rakkautta, saadaksesi jakaa arkesi, tullaksesi kuulluksi jne. jne. 

Jos sinä olet parisuhteessa niiden asioiden vuoksi, joita suhteelta saat, eikö sinun pitäisi vaihtaa suhdetta jos jostakin näyttäisi saavan enemmän?

Aika moni tekeekin niin, koska kuvittelee, että asiat muuttuvat vaihtamalla eikä työstämällä. Ja metsäänhän siinä mennään. Useissa tapauksissa on pienellä vaivalla helpompi saada nykyiseen suhteen lisää sitä, mitä kaipaa kuin vaihtaa kokonaan uuteen suhteeseen. Kun siinä uudessa on sitten joku toinen asia, jota ei ole tarpeeksi. Ja kierre on valmis. 

Mutta kumppanin vaihtamisessa vasta hirveä työ onkin. Pitää etsiä uusi, tutustua ja sitoutua. Pitää selvittää kaikki hänestä, lapsuuden traumoista pizzatäytteisiin. Eikö olisi perusteltua sanoa että juuri jatkuva puolison vaihtaminen on totista työtä?

Totta kai on. Mutta ei se olemassa oleva parisuhdekaan pysy kasassa, jos ei mitään sen eteen tee. 

Se tekeminen ei vain kaikille käy työstä, vaan on itsestäänselvyys. Suhteen edellytys.

Olet väärässä. Se tekeminen vaatii aina työtä. Siinä vaiheessa kun tämä unohtuu, suhde kuolee, koska alkaa pitää itsestäänselvyytenä asioita, joita ei oikeasti ole ilman aktiivista tekemistä. Esimerkiksi seksuaalinen kipinä, joka on monille parisuhteessa tärkeä elementti, ei pysy yllä itsestään, ilman aktiivista tekemistä. Myöskään rakkaus ei pysy yllä itsekseen ilman, että sitä hoidetaan ja ylläpidetään. Ei tarvita taikatemppuja, mutta tarvitaan päivittäisiä tekoja eli työtä. 

Seksi on kyllä joillekin työtä, mutta se on jo sitten eri lukunsa.

Miksi te lapset luulette, että työtä on vain palkallinen toiminta? 

Vierailija kirjoitti:

Toisen laittamista etusijalle elämässään, mikä ilmenee valintojen kautta. Antaa aikaa ja vaivaa toisen eteen. Ymmärrystä, sormien läpi katsomista, ts kaikkia taisteluja ei voi voittaa. Luopua omasta edusta toisen edun nimissä. Sitkeyttä jaksaa rutiinien täyttämää arkea toisen kanssa jakaen. Heikkoina tai sairastumisen hetkinä tukien. Jne. Parisuhde vaatii kovaa työtä, tosin oikean kanssa on helpompaa.

Mä en niele tätä. Periaatteessa oisin varmasti jonkun super konservatiivisen miehen unelma vaimo. Ei tatskoja, ei somea, ei lapsia, alle 10 panoa. Sukuni on hyvin vanhoillinen. Kieltäydyn. Ihan siitä syystä että näen suvun naisia vuosikymmenten avioliittojen jälkeen. Liitot ovat seesteisiä mutta omien sanojensa mukaan ollaan pikemminkin kavereita. Seksiä harrastetaan jussina ja jouluna, huvitti tai ei. Saan saman hakemalla kämppäkaverin. Orkkutakuu pysyy dildolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.

Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.

Ehkäpä tässä taekoitettiin sitä, ettei toista saa kohdella itsestäänselvyytenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.

Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.

Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?

Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä). 

t. eri

Minäkin olen eri. Mutta useimmat meistä käyvät töissä siksi, että saisivat haluamiaan asioita. Ei terapeutti kuuntele ihmisiä siksi, että pitää ihmisten kuuntelemisesta, vaan siksi että ihmiset saisivat apua ja terapeutti palkkaa.

Parisuhteessa tällaista välinearvoa ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Ajattelen, että minä kuuntelen puolisoani ja vietän aikaa hänen kanssaan siksi, että hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia, en siksi että ajattelisin suhteen näivettyvän tai hänen vastavuoroisesti tekevän jotain ikävää minulle jos en kuuntele.

-eri myös.

Oletko oikeasti sitä mieltä, että et saa parisuhteestasi mitään? Niinhän asia olisi, jos olisit parisuhteessa vai parisuhteen takia etkä esim. saadaksesi rakkautta, saadaksesi jakaa arkesi, tullaksesi kuulluksi jne. jne. 

Jos sinä olet parisuhteessa niiden asioiden vuoksi, joita suhteelta saat, eikö sinun pitäisi vaihtaa suhdetta jos jostakin näyttäisi saavan enemmän?

Aika moni tekeekin niin, koska kuvittelee, että asiat muuttuvat vaihtamalla eikä työstämällä. Ja metsäänhän siinä mennään. Useissa tapauksissa on pienellä vaivalla helpompi saada nykyiseen suhteen lisää sitä, mitä kaipaa kuin vaihtaa kokonaan uuteen suhteeseen. Kun siinä uudessa on sitten joku toinen asia, jota ei ole tarpeeksi. Ja kierre on valmis. 

Mutta kumppanin vaihtamisessa vasta hirveä työ onkin. Pitää etsiä uusi, tutustua ja sitoutua. Pitää selvittää kaikki hänestä, lapsuuden traumoista pizzatäytteisiin. Eikö olisi perusteltua sanoa että juuri jatkuva puolison vaihtaminen on totista työtä?

Totta kai on. Mutta ei se olemassa oleva parisuhdekaan pysy kasassa, jos ei mitään sen eteen tee. 

Se tekeminen ei vain kaikille käy työstä, vaan on itsestäänselvyys. Suhteen edellytys.

Olet väärässä. Se tekeminen vaatii aina työtä. Siinä vaiheessa kun tämä unohtuu, suhde kuolee, koska alkaa pitää itsestäänselvyytenä asioita, joita ei oikeasti ole ilman aktiivista tekemistä. Esimerkiksi seksuaalinen kipinä, joka on monille parisuhteessa tärkeä elementti, ei pysy yllä itsestään, ilman aktiivista tekemistä. Myöskään rakkaus ei pysy yllä itsekseen ilman, että sitä hoidetaan ja ylläpidetään. Ei tarvita taikatemppuja, mutta tarvitaan päivittäisiä tekoja eli työtä. 

Ne päivittäiset teot eivät kaikille ole työtä, vaan ihan vain normaalia kanssakäymistä.

Sitä että sitä toista pitäisi arvostaa ja näyttää se, eikä pitää toista itsestäänselvyytenä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.

Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.

Et nyt ymmärrä, mitä tarkoittaa "pitää itsestäänselvyytenä". Sen vastakohta ei ole varpaillaan pitäminen, vaan toisen aito huomioiminen. Siinä vaiheessa, kun toinen muuttuu itsestäänselvyydeksi, häntä ei enää huomioi vaan ajattelee hänen vain olevan paikalla ilman, että häneen tarvitsee kiinnittää huomiota. Vähän samaan tyyliin kuin ihmiset pitävät esimerkiksi sähköä itsestäänselvyytenä ja ovat pulassa, kun tulee pidempi sähkökatko. Samoin ovat pulassa, kun se itsestäänselvyytenä pidetty puoliso päättääkin vaihtaa maisemaa, koska kyllästyy olemaan itsestäänselvyys. 

Aivan kauhea ajatus, että puoliso ei koskaan kertoisi tunteistaan ja toiveistaan, vaan yhtäkkiä vain vaihtaisi maisemaa, koska kokisi että on ollut minulle itsestäänselvyys eikä ole saanut minulta aitoa huomiota.

Tuo veisi kyllä todella pitkäksi aikaa luottamuksen suhteisiin.

-eri.

Juuri tuosta syystä mitään elämässä ei pidä pitää itsestäänselvyytenä. Siihen jos sortuu, on isoissa ongelmissa, kun elämä näyttää nurjaa puoltaan ja vie pois sen, minkä luuli olevan ikuista. 

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä ottaa sanaa työ liian kirjaimellisesti tässä kohtaa. Enemmän sillä tarkoitetaan sitä, että ylipäätään tekee jotain sen eteen, että suhde pysyy kasassa. Sehän ei tapahdu mitenkään automaattisesti, vaan vaatii konkreettisia tekoja joka päivä. Etenkin, jos haluaa pitää suhteen hyvänä. Työn ei tarvitse olla sen kummempaa kuin muistaa sanoa kivan kohteliaisuuden tai on aidosti kiinnostunut toisen tekemisistä jne. jne. Eli ei työtä siinä mielessä kuin palkkatyö, vaan ihan vain pieniä tekoja, 

Öööh? Olemme mieheni kanssa olleet varmaan tosi onnekkaita, sillä emme ole koskaan ajatelleet, että meidän pitäisi päivittäin tehdä jotakin konkreettisia tekoja todistaaksemme toisillemme, että olemme yhdessä ja että arvostamme toisiamme. Emme ole oikeastaan ikinä ymmärtäneet tätä parisuhteen vuoksi täytyy tehdä työtä -ilmiötä.

Me loksahdimme yhteen melkein 40 vuotta sitten, lapset tulivat, muuttivat omilleen ja kohta ollaan eläkeläisiä. Yhdessä, toisiamme kunnioittaen ja rakastaen, ihan ilman minkäännäköistä työntekoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.

Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.

Et nyt ymmärrä, mitä tarkoittaa "pitää itsestäänselvyytenä". Sen vastakohta ei ole varpaillaan pitäminen, vaan toisen aito huomioiminen. Siinä vaiheessa, kun toinen muuttuu itsestäänselvyydeksi, häntä ei enää huomioi vaan ajattelee hänen vain olevan paikalla ilman, että häneen tarvitsee kiinnittää huomiota. Vähän samaan tyyliin kuin ihmiset pitävät esimerkiksi sähköä itsestäänselvyytenä ja ovat pulassa, kun tulee pidempi sähkökatko. Samoin ovat pulassa, kun se itsestäänselvyytenä pidetty puoliso päättääkin vaihtaa maisemaa, koska kyllästyy olemaan itsestäänselvyys. 

Aivan kauhea ajatus, että puoliso ei koskaan kertoisi tunteistaan ja toiveistaan, vaan yhtäkkiä vain vaihtaisi maisemaa, koska kokisi että on ollut minulle itsestäänselvyys eikä ole saanut minulta aitoa huomiota.

Tuo veisi kyllä todella pitkäksi aikaa luottamuksen suhteisiin.

-eri.

Niin tapahtuu hyvinkin pian, kun alkaa pitää toista itsestäänselvyytenä ja unohtaa tehdä parisuhteen eteen töitä. Työtä se on sekin, että pitää yllä luottamuksellisen ja avoimen ilmapiirin, jossa voi vapaasti kertoa kaikenlaisista tunteistaan ilman, että toinen juoksee karkuun tai pillastuu. 

Siis normaali empaattinen puolison kuunteleminen on mielestäsi työtä? Mitenkäs tuo nukkuminen, muuttuuko sekin työksi, jos samaan sänkyyn tulee puoliso?